Teksti: Maria Änkö, laboratorioinsinööri, TAMKin tekstiililaboratorio

Kuva: Essi Kannelkoski

__________________________________________________

 

Vaatteiden laatu puhuttaa. Vastaan tulee lehtiartikkeleita, joissa käsitellään vaatteiden heikkoa laatua ja bloggaajat antavat neuvoja laadukkaiden vaatteiden ostamiseen. Samalla vaatteiden kuluttajamainonnassa korostuvat ekologiset tekijät, kuten ympäristösertifikaattien tai kierrätysraaka-aineen käyttö tai tuotteille myönnettävä takuu. Kaikesta pinnalla olevasta keskustelusta voi päätellä, että länsimaisen kuluttajan huomio on kääntymässä valtaapitävästä pikamuodista vaatteiden laatuun ja ekologisuuteen.

Tampereen ammattikorkeakoulun tekstiililaboratorio tarjoaa tekstiilialan toimijoille materiaalien suorituskykymittauksia, tuotekehitysprojekteja ja tekstiilikoulutuksia. Tekstiililaboratorio toimii tekstiilitietotaidon ja tekstiilien laadun puolesta.

Mitä laatu on?

Tekstiilien laatu, kuten laatu ylipäätäänkin, on hyvin laaja käsite. Laatu voidaan ymmärtää koko tuotantoprosessin kattavana eettiset ja ekologiset seikat huomioivana yleiskäsitteenä tai varsinaisen tuotettavan tuotteen laatuna.

Tuotteen laadun ajatellaan usein liittyvän ompelutyön jälkeen: ovatko saumat suorassa tai ompelulangat viimeistelty siististi.  Laatu saatetaan rinnastaa myös tuotteen kuituraaka-aineeseen, jolloin raaka-aineen katsotaan olevan laadun tae.

Tekstiililaboratorion näkemyksen mukaan tekstiilien laatu on hyvin paljon monimutkaisempi käsite, eikä laatua aina näe tuotteen hinnasta, visuaalisesti tuotetta tarkastellessa tai raaka-ainetietoja tutkimalla. Lyhyesti ja ytimekkäästi määriteltäessä laadun voidaan ajatella olevan sitä, että tuote toimii käyttötarkoituksessaan.

Voiko laadun nähdä raaka-ainetiedoista?

Vaatteissa käytetään hyvin erilaisia kuituraaka-aineita, synteettisiä tekokuituja, luonnonkuituja sekä muuntokuituja, joilla kaikilla on erilaisia hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Vaatteiden käyttötarkoitus määrittää kulloinkin käytettävän kuituraaka-aineen, ja koska vaatteiden käyttökohteita on runsaasti, tarvitsee vaatetusteollisuus myös runsaasti erilaisia kuituraaka-aineita.

Esimerkiksi vaatetusmateriaalina niin miellyttävä sataprosenttinen puuvilla harvoin täyttää työvaatemateriaalilta vaadittavia lujuusominaisuuksia. Työvaatemateriaaleissa puuvillan joukkoon sekoitetaankin esimerkiksi polyesteriä lujuusominaisuuksien parantamiseksi. Sekoitemateriaaleilla, eli eri kuituraaka-aineiden yhdistelmillä, aikaansaadaan parhaassa tapauksessa materiaali, jossa yhdistyvät erilaisten raaka-aineiden ominaisuudet optimaalisella tavalla tuotteen käyttötarkoitus huomioiden.

Raaka-aineiden laatua ajateltaessa on huomionarvoista myös se, että raaka-aineita on erilaisia laatuja, esimerkiksi puuvillaa on lyhytkuituista heikompilaatuista ja pitkäkuituista laadukkaampaa puuvillaa. Puuvillaraaka-aineista voidaan edelleen valmistaa eri langanvalmistustekniikoilla lankoja, joista tuotetaan edelleen eri sidoksin kankaita tai neuloksia.

Kaikilla edellä mainituilla tekstiilien valmistusprosesseilla ja tekijöillä voidaan vaikuttaa lopputuotteen laatua heikentävästi tai parantavasti. Vaikkakin laadukas raaka-aine on laadukkaan tuotteen edellytys ja vaikka tietyille kuituraaka-aineille on ominaispiirteitä, kuten akryylille nyppyyntyvyys, on laadun määrittäminen yksistään raaka-aineen perusteella mahdotonta. Koska vaatteiden laatuun vaikuttavia muuttujia on paljon, edellyttää laadukkaiden vaatteiden valmistaminen laajempaa tekstiiliymmärrystä, sekä usein myös tekstiililaboratoriossa materiaaleille suoritettavia suorituskykytestauksia.

Laatu on myös ekologista

Vaatteiden laatua on myös tuotteen pitkä elinkaari, eli tuotteen kyky säilyttää ominaisuudet muuttumattomana tuotteen asianmukaisissa huoltokäsittelyissä ja käytössä. Laadukas tuote ei esimerkiksi kutistu tai haalistu pesussa, eikä neule nyppyynny sitä käytettäessä.

Pitkäikäinen tuote on myös ympäristökuormituksen näkökulmasta kestävin valinta, sillä minkään kuituraaka-aineen valmistaminen ei ole ekologisesti täysin ongelmatonta. Esimerkiksi puuvillan tuotanto vaatii paljon vettä, kun taas polyesterin valmistamisessa tarvitaan öljypohjaisia raaka-aineita.

Suomessa ja muualla maailmassa kehitteillä olevat ekologisemmat kuituraaka-aineet, kuten vaihtoehtoiset muovilaadut ja selluloosapohjaiset muuntokuidut, sekä tekstiilien kierrätysmenetelmät tulevat tulevaisuudessa helpottamaan tekstiilien ympäristökuormitusta. Tästä huolimatta tuotteen valmistaminen vaatii aina resursseja. Kaikista ekologisin vaihtoehto tulee näin ollen aina olemaan kulutuksen vähentäminen ja laadukkaiden tuotteiden suosiminen.

___________

Lue myös Standardisoimistyö – tärkeä osa TAMKin Tekstiililaboratorion toimintaa

Teksti: Carolina Pajula, lehtori, mediatuottaminen, KM, työnohjaaja (STOry)
Kuva: Shutterstock


Kollegat varoittivat, että lyhennetyllä työviikolla teet töitä viiden päivän edestä ja saat palkan vain neljästä. Millä keinoin voisi välttää “ilmaisen työn”, kun muutenkin asiantuntijatyö tutkimusten mukaan tuppaa valumaan vapaa-ajalle? Mitä tapahtuu valumiselle, kun viikottaisten työtehtävien suorittamiseen on vähemmän aikaa?

 

Olen seurannut tänä vuonna tarkemmin ajankäyttöäni, koska teen omasta aloitteestani nelipäiväistä työviikkoa. Mitä vaikutuksia lyhennetyllä työviikolla on työhön ja muuhun elämään? Mitä järjestelyjä tarvitaan, että saan kaiken toimimaan? Puolen vuoden kokemuksen jälkeen on hyvä tehdä väliarviointi. Kirjasin ylös mietteitäni siitä, mitä asioita lyhennetty työaika edellyttää tekijältään ja mitä hyötyä tai haittoja työajan lyhentämisestä on opettajan työssä.

Nelipäiväisestä työviikosta sekä työajan lyhentämisestä on keskusteltu viime aikoina aktiivisesti. Lyhentäminen on tutkimusten mukaan vaikuttanut positiivisesti työssä jaksamiseen. Ruotsissa on kokeiltu kuuden tunnin työpäivää täydellä palkalla. Se on vaikuttanut esim. hoivapalveluiden laadun paranemiseen, kun hoitajat ovat energisempiä ja paremmin läsnä työssään. Haitoiksi listataan esim. päiväkotityössä se, että henkilökunta vaihtuu lapsiryhmässä aiempaa useammin päivän aikana, eikä lasta kotiin luovuttava henkilö ole välttämättä perillä lapsen päivän kuulumisista.

Tiukka kuri omassa ajankäytön seurannassa – opettaa jäsentämään omaa työtä

Varmasti kaikessa asiantuntijatyössä normista poikkeava työaika edellyttää entistä tiukempaa oman ajankäytön seurantaa, aiempaa tarkempia viikkosuunnitelmia ja selkeitä järjestelyjä työyhteisön suuntaan. Lyhennetty työaika pakottaa tarkentamaan omaa seurantaa, kuka nyt haluaisi tehdä työtä palkatta.

Onko tarkasta seurannasta ollut muuta hyötyä kuin palkattoman työnteon ehkäiseminen? Tarkan ajankäytön seuraamisen myötä olen oppinut tekemään osuvampia suunnitelmia ajankäytölle. Työtuntien seuraaminen ja kirjaaminen auttaa siihen, että hallitsen työaikaa aiempaa paremmin. Pystyn myös selkeämmin hahmottamaan resursoinnin ja toteutuneiden työtuntien toimivuuden. Tämän tiedon avulla voi tehdä toimivampia resursointeja tulevissa työaikasuunnitelmissa.

Olen aikaisemmin suhtautunut tuntiseurantaan ikävänä tehtävänä ja ajattelin, että tarkka seuranta ei sovi työhöni. Nyt suhtautumiseni seurantaan on muuttunut. Olen huomannut, ettei työajan seurannasta voi pitää taukoa, sillä muistikuvat työtuntien sisällöstä haalenee hetkessä ja seuranta muuttuu arvailuksi. Toimivinta seuranta on silloin, kun kirjaa tunnit joka päivä työpäivän päätteeksi. Tämä on vaatinut tiukkaa itsekuria.

Myös suhtautuminen kuormittaviin kausiin ja töihin on muuttunut. Aiemmin työtehtävien kuormittavuus oli epämiellyttävä ja vahva tunne, nyt kuormittavuus näkyy tunteen lisäksi ylimääräisinä työtunteina seurantataulukossani. Kun tekee vaativaa työtehtävää, siihen kuluu työtunteja ja ymmärrettävästi kuormitus tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Pluspisteitä nelipäiväisestä työviikosta tulee seurannan aikaansaamasta kuormittumisen tunteen paremmasta jäsentämisestä ja ajankäyttöön liittyvän hallinnan kasvusta.

Tarkka suunnittelu vähentää kaaosta – säätö ja sälä vie yllättävän paljon aikaa

Kun työaikaa on vähemmän käytettävissä työviikon aikana, ajankäyttöä pitää suunnitella tarkasti. Opettajan työ on yhä enemmän opetuksen, ohjauksen, projektipalaverien, muiden ja omien aikataulujen säätämistä. Opetustyössä on lisäksi paljon irrallista “sälätyötä”, joka sotkee pahasti tehdyt aikataulusuunnitelmat, jos sälälle ei ole varattu tarpeeksi tilaa kalenteriin.

Lyhennetyn työajan myötä taitoni ovat kehittyneet ajankäytön suunnittelussa. Näen kirkkaammin sen, mihin kaikkeen työaikani kuluu. Pohdin tosin toistuvasti työajan seurantaa tehdessäni sitä, mihin sarakkeeseen säätämiseen menneet työtunnit kirjataan? Sama koskee erilaista sälätyötä, jossa aikaa kuluu, mutta tulosta ei juurikaan synny. Ehkä seuraan ensi syksynä vielä erillisenä sälä- ja säätötuntien määrää, jotta saan niistäkin paremman tuntuman? Pluspisteitä työajan lyhentämisestä tulee myös suunnittelutaitojen kehittymisestä.

Huomasin, että kannattaa pitää sama viikonpäivä vapaapäivänä ja tiedottaa siitä kaikille aktiivisesti työyhteisön viikkoaikataulussa ja automaattisissa sähköposti-ilmoituksissa. Oma valintani oli perjantai. Silti vapaapäiväni unohtuu kollegoilta, se on vain inhimillistä. Perjantaipuheluihin vastaamisesta olen päättänyt tilannekohtaisesti, joskus vastaan, toisinaan en.

Välillä työ valuu eri syistä vapaapäiville, mutta tarkan seurannan ansiosta voin pitää tunnit vapaana sopivana ajankohtana. Kolmas plussa tulee ehdottomasti työaikaan liittyvän rentouden lisääntymisestä tarkan suunnittelun myötä.

Valuihan se vapaalle, mutta kokonaisarvio jää silti reippaasti plussan puolelle

Mitä muita muutoksia olen havainnut suhteessa työhön? Yksi iso muutos on se, että minulla on ollut huomattavasti aiempaa enemmän energiaa ja aikaa ajatella. Ylimääräisen vapaapäivän myötä olen ehtinyt lukemaan ja seuraamaan ammattialani kirjallisuutta ja keskusteluja. Olen työpäivinä jaksanut paremmin olla läsnä ohjaustilanteissa, työni laatu on selvästi parantunut. Olen ehtinyt valmistautumaan opetustilanteisiin kiireettömämmin ja perusteellisemmin. Pidän työstäni enemmän, kun koko ajan ei ole kiire eikä ole jatkuvaa stressiä.

Toinen iso muutos on varmasti luovuuden lisääntymisessä. Pidempi viikonloppuvapaa on tuottanut valtavasti uusia ideoita työyhteisön ja oman työn kehittämiseen. Pusertaminen ja puskeminen on vähentynyt, ajatus on saanut virrata vapaasti.

Opettajan työtä on lähes mahdotonta aikatauluttaa siten, että työt ehtisi tekemään aina neljässä päivässä. Välillä on vain niin kiireisiä jaksoja, joihin kasautuu paljon aikaa vievää suunnittelu- ja arviointityötä lähiopetuspäivien rinnalle, se on hyväksyttävä tässä työssä. Vaikka työ aina välillä on valunut vapaapäiviin, en ole sitä turhan paljon murehtinut. Työajan lyhentäminen on ollut kaikki haitat ja hyödyt laskien erityisesti henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta todella arvokas satsaus.

 

 

Kirjoittaja
Carolina Pajula,
lehtori, mediatuottaminen,
KM, työnohjaaja (STOry)
Opettaa TAMKin työnohjaajakoulutuksessa.

 

 


Tule tutustumaan uudistuneeseen TAMKin työnohjaajakoulutukseen 4.10.2018 TAMKille!

Työnohjauskoulutuksessa tarkastellaan erilaisia työelämän ilmiöitä, joista ajankäyttöön liittyvät ongelmat on yksi esimerkki.
Samalla pääset kuuntelemaan Anna Perhon luentoa ajankäytön hallinnasta.
Anna Perho valmentaa työyhteisöjä parempaan ajankäytönhallintaan ja neuvoo kirjoittamassaan oppaassa miten vähentää säätämistä.

Lue lisää tapahtumasta ja ilmoittaudu tästä!
Tutustu TAMKin työnohjaaja -koulutukseen täällä.

Teksti ja kuvat: TAMKin rakennusalan työnjohdon koulutuksen lehtori Ilkka Tasanen ja projektipäällikkö Kalle Tammi

______________________________________

Unveiling the Hidden Hamina 2018 -kesäkurssilla TAMKilaisten osaaminen oli merkittävässä roolissa, kun laserkeilaus- ja paikkatietoasiantuntijat Kalle Tammi ja Ilkka Tasanen osallistuivat kurssille vierailevina luennoitsijoina. Kansainvälisen kurssin järjestivät Tampereen teknillinen yliopisto ja Lissabonin yliopisto yhteistyössä paikallisen Haminan linnoituksen wanhat talot -yhdistyksen kanssa.

 

Opiskelijat tutustuvat laserkeilaimen käyttöön Kalle Tammen opastuksella.

Eri tahojen yhteistyö mahdollisti TAMKin ja TTY:n arkkitehtuurin opiskelijoille kohtuulliset osallistumiskulut ja mukana kurssilla olikin parisenkymmentä opiskelijaa ja asiantuntijaa eri puolilta maailmaa, kaukaisimmat aina Meksikosta ja Pakistanista asti.

Kurssin pääteema oli historiallisen ympäristön ja kulttuuriperinnön digitaalinen dokumentointi, mihin Hamina uniikkina linnoituskaupunkina tarjosi otolliset puitteet. Luentojen ohella opiskelijat pääsivät soveltamaan teoriaa käytäntöön erilaisten kenttätöiden muodossa.

TAMKin asiantuntijoiden opastuksella osallistujat saivat rautaisannoksen laserkeilauskokemusta ja oppivat pistepilvien käsittelyn perusteet. Laserkeilaamalla tutkittiin ja dokumentoitiin kolmiulotteisesti maanalaisia tiloja, kuten vanhoja holvikellareita, sekä Hamina Bastionin aluetta.

Ilkka Tasanen opettamassa opiskelijaryhmälle pistepilven georeferointia Hamina Bastionissa.

Opiskelijat saivat oppia myös georeferoinnista eli pistepilvien sitomisesta paikkatietokoordinaatistoon. Tämä mahdollisti aineistojen täydentämisen yhdistäm ällä laserkeilattuja pistepilviä sekä valokuvista fotogrammetrisesti tuotettuja pistepilviä.

Kurssin tavoitteena oli oppia yhdistämään perinteisiä rakennushistorian ja arkkitehtuurin tutkimus- ja dokumentointimenetelmiä modernien digitaalisten työkalujen, kuten laserkeilaus ja dronekuvaus, kanssa sekä olla vuorovaikutuksessa ja viestiä tuloksista paikalliselle yhteisölle.

Tässä suhteessa Hamina ja paikallisten asukkaiden aktiivinen osallistuminen tarjosikin kurssilaisille mielenkiintoisen ja toimivan ympäristön. Kesäkurssi toimintamuotona osoittautui erinomaiseksi mahdollisuudeksi tehdä tunnetuksi suomalaista osaamista ja kulttuuria sekä luoda kansainvälisiä yhteistyösuhteita.

 

Kuva Hamina Bastionin ympäristöstä laserkeilatusta kolmiulotteisesta pistepilvestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

teksti: Kersti Jääskeläinen, EMBA-ohjelmapäällikkö, TAMK EDU, kuva: Freepik.com


Tunnistatko itsessäsi johtajan, kehittäjän tai asiantuntijan, ja sinusta tuntuu, että sinun täytyy panostaa enemmän pysyäksesi työelämän menossa mukana? Oma aktiivisuus kannattaa, mutta joskus uralla etenemiseen ja johtajana onnistumiseen tarvitaan kannustin.

Keskustellessani viimeisen 15 vuoden aikana työni puitteissa tapaamani satojen päälliköiden, johtajien, esimiesten ja asiantuntijoiden kanssa olen havainnut, että radikaalisti muuttuva työelämä on todellisuutta. Yrityselämä ja julkisen sektorin organisaatiot ovat tällä hetkellä jatkuvassa muutosmyllerryksissä. Ihmisten tarpeet muuttuvat ja teknologia kehittyy kovaa vauhtia eteenpäin. Muuttuva työelämä asettaa paineita myös johtamisen muuttumiselle. Useimmat johtamisen ammattilaiset tunnistavat johtamisen muuttuneen monitasoisemmaksi ja epävarmemmaksi. Nykyjohtamisen keskiöön on noussut ihminen – yksilö, joka tekee tulosta ja verkosto, josta löytyy tarvittavaa osaamista.

Johtajan ammatillinen kasvu perustuu itseluottamukseen

Yksi tärkein keino pysyä mukana muutoksessa on oman osaamisen kehittäminen koulutuksen avulla. Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) englanninkielinen johtamisen täydennyskoulutus Executive MBA in International Business –ohjelma, eli tuttavallisemmin eMBA -ohjelma, on tukenut liike-elämän avaintehtävissä työskenteleviä jo 17 vuoden ajan. Todistus koulutuksen suorittamisesta on kirjoitettu noin 350 johtamisen ammattilaiselle, joista kaukaisemmat ovat tulleet Englannista.

Koulutuksen tehtävä ei ole ainoastaan siihen osallistuvan yksilön osaamisen kehittäminen. Haastatellessani koulutukseen osallistuneita, nostivat useimmat tärkeimmäksi tekijäksi johtamisen kasvussa sekä sen ylläpitämisessä itseluottamuksen kasvattamisen. Itseluottamus on johtajan tärkein työkalu, sillä se kannattelee kykyä tehdä vaikeitakin päätöksiä jatkuvasti kehittyvissä toimintaympäristössä. Omasta toiminnasta tietoiseksi tuleminen ja teoreettisen viitekehyksen rakentaminen käytännön ympärille ovat työkaluja, jotka vahvistavat itseluottamusta johtajana. Ammatillisen itseluottamuksen vahvistumisen perustaa luodaan koulutuksessamme myös vertaisoppimisella ja vuorovaikutuksella.

Tämänhetkisen johtamisen huolet liittyvät myös lisääntyneeseen kansainväliseen ja kotimaiseen kilpailuun, entistä nopeampaan tiedonkulkuun, yritysten yhteiskunnallisen vastuun lisääntymiseen, yksilön nousemiseen johtamisen keskiöön, aineettoman liiketoiminnan lisääntymiseen ja aikaisempaa laajempaan verkostotyöskentelyyn. Nämä muutokset ovat varsin hyvin tiedostettuja, mutta niiden vaikutuksia johtajuuteen ei välttämättä vielä tarpeeksi ymmärretä.

Haluamme tarjota opiskelijoillemme parasta

Enemmistöllä opiskelijoistamme on tekninen taustakoulutus, mutta ovat ajautuneet urallaan liiketoiminnan johtotehtäviin. Opiskelijamme kertovat, että TAMKin johtamiskoulutus on yllättänyt heidät työelämälähtöisyydellään. Se keskittyy johtamisen käytäntöihin ja tilanteisiin, joita johtaja kohtaa arjessa. Pitkän työelämäkokemuksensa ansiosta kouluttajamme osaavat huomioida myös nyky-johtamisen muutokset.

Ajantasaisuus ja käytännönläheisyys ovatkin koulutuksemme valtteja. Opit on mahdollista siirtää käytäntöön monialaisesti ja suoraan. Uudenlainen ajatuskulma saattaa helpottaa arkea. Huomioimme aikuisen oppijan ajankäytön rajallisuuden sekä elämän- ja työkokemuksen. Lähdemme siitä, että kaikilla osallistujilla on liike-elämän kokemusta ja osaamista, keskitymme koulutuksessa osaamisen täydentämiseen ja päivittämiseen.

EMBA –johtamiskoulutuksemme vuosittaisesta ryhmästä suurin osa kokee työmarkkina-asemansa parantuneen jo koulutuksen aikana, yli puolet ryhmästä kertoo positiivisesta urakehityksestä koulutuksen päätyttyä. Melkein kaikki siirtyivät uralla eteenpäin viimeistään parin vuoden kuluttua koulutuksen suorittamisesta.

 

Koulutuksenne oppien avulla ammatillinen itsevarmuuteni parani, strategiatyön osaaminen ja sen operatiivinen täytäntöönpano vahvistuivat. Ryhmästä löytyi huikeita tyyppejä ja mahtavaa osaamista ja heiltä oppiminen, sekä ihmisiin tutustuminen oli todella positiivista ja innostavaa!  Hyvällä ajankäytön suunnitelulla selvittiin hyvin, koulutukseen osallistuminen on jopa tukenut ajanhallintaani, kommentoi koulutukseen osallistunut Petri Vähä-Anttila

 

Kiitos opiskelussa heränneiden ideoiden sekä ammattimaisten luennoitsijoiden, olemme uudistaneet organisaatiorakenteemme, rakentaneet yrityksellemme strategian, viestineet sen ja jalkautuskin on onnistunut täydellisesti, totesi koulutuksemme suorittanut Jyrki Hakala.

 

Seuraava eMBA-koulutus käynnistyy elo-syyskuun vaihteessa. Jos olet jo pitkään halunnut uudistaa johtamisosaamistasi, olisi meillä sinulle siihen varteenotettava vaihtoehto. Halutessasi voit tutustua koulutukseemme täällä.

Ehkä nähdään loppukesästä, mutta jos emme, toivotan sinulle herkkiä tuntosarvia ja vahvaa itseluottamusta johtajuudessasi!

 

Kersti Jääskeläinen
EMBA-ohjelmapäällikkö, TAMK

Teksti: Ida Pellinen
Kuva: Team Colbanum

______________________________________________________

TAMKin Games Academyn opiskelijat menestyivät loistavasti ensimmäistä kertaa järjestetyssä pelialan Bit1-kilpailussa toukokuussa. Kilpailun voittajaksi sijoittui ansaitusti TAMKin joukkue Team Colbanum. Hienosti kolmannelle sijalle ylsi TAMKin toinen joukkue Team Period of Play.

 

Kuvassa Kimmo Heinonen, Piritta Vaarala, Jerri Ahonen, Suvi Kemppainen ja Kalle Vikström

Bit1 on pelialan kilpailu- ja verkostoitumistapahtuma, jossa valitaan vuoden paras opiskelijatyönä tehty peli. Kilpailuun voivat osallistua minkä tahansa alan opiskelijat. Kilpailu on osa Osaamisen pelimerkit -hanketta, joka on kuuden suomalaisen pelikouluttajaoppilaitoksen yhteinen hanke. Esikarsinnoissa oli mukana yli 40 peliä.

– Bit1 on pääsääntöisesti opiskelijaryhmille tarkoitettu kilpailu, jonka kriteerien kärkenä on osallistuvien pelien kaupallinen potentiaali. Kilpailu järjestettiin kahdessa osassa: esikarsinnat pidettiin neljässä eri kaupungissa ja varsinainen kaksipäiväinen loppukilpailu Helsingissä. Arvokkaan palautteen lisäksi tapahtuman ideana on antaa opiskelijoille hyvä mahdollisuus verkostoitua alan ammattilaisten kanssa, kertoo voittajajoukkueessa mukana ollut Kimmo Heinonen.

Loppukilpailussa mukana oli 11 tiimiä. Heinonen sanoo, että he lähtivät kilpailuun mukaan avoimin mielin ja ilman ennakko-odotuksia. Joukkue osallistui kisaan pelillä nimeltä Space Hen Hassle.

– Space Hen Hassle on 2-4 pelaajan partypeli, jossa tavoitteena on kerätä avaruusfarmilla mahdollisimman paljon kanoja yhden kierroksen aikana. Lyhyesti kuvailtuna se on kuin Bomberman Zeldan kanoilla, kuvailee Heinonen.

Heinosen mukaan kilpailun tuomaristo oli kovatasoinen. Bit1-tuomaristo koostui viidestä merkittävästä pelialan henkilöstä; Samuli Syvähuoko (Sisu Game Ventures), Wilhelm Taht, Karoliina Korppoo (Veikkaus), Mikko Kodisoja (Supercell) sekä Teemu Närhi (Fingersoft). Voittajajoukkue oli kuitenkin mielissään saamastaan palautteesta.

– Tuomaristoon oltiin saatu kunnioitettava kattaus kotimaisen pelialan kermaa. Positiivinen palaute heiltä tuntui koko tiimistä todella hyvältä, ja tuomariston antamia kehitysehdotuksia kirjattiinkin hieman paksummalla kynällä ylös, sanoo Heinonen.

 

Games Academy on TAMKin tietojenkäsittelyn ja media-alan opiskelijoiden yhteinen oppimisympäristö.

 

 

Teksti ja kuvat: TAMKin yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelijat Ariela Perä-Rouhu ja Janica Saralevä

______________________________________________________

Mediassa on lähiaikoina kirjoitettu paljon suomalaisesta designista kasvavana trendinä. Viimeisimpänä Kauppalehden artikkeli, jossa kerrottiin Helsingin Galleria Esplanadin uudelleen konseptoinnista suomalaisen designin keskukseksi. Suomalaisuus ja sen tukeminen on tällä hetkellä todellisessa nousussa ja tähän on nyt aika vastata myös Tampereella! Tästä oivalluksesta syntyi liikeidea Showroomista, suomalaisen designin myymälästä ja sen Tampereella ennenäkemättömästä palvelukonseptista. 

Tulevaisuudessa Tampereellakin on siis saatavilla monipuolisesti suomalaisten brändien tuotteita uudenlaisen palvelukonseptin ansiosta. Konseptin kehittäminen alkoi, kun halusimme keksiä tavan, miten yhdistää suomalaiset brändit ja kuluttaja-asiakkaat. Tutkimme markkinointikyselyn ja markkinatutkimuksen avulla, millä tavalla suomalaista designia voisi saada paremmin esille Tampereella.

Lisäksi benchmarkkasimme vastaavia konsepteja Suomesta. Tutkimustulostemme mukaan suomalaisille brändeille on kysyntää myös Tampereella ja toisaalta myös pienemmät suomalaiset brändit haluavat enemmän näkyvyyttä pääkaupungin ulkopuolella.

Showroomin avulla näkyvyyttä suomalaisille brändeille

Konsepti toimii myyntialustana suomalaisille brändeille, jotka haluavat näkyvyyttä ja tunnettuutta. Showroom -myymälä on jaettu myyntipaikkoihin, joista jokaisesta löytyy rekki vaatetuotteille sekä pöytä- että hyllytilaa. Brändien pääseminen kuluttaja-asiakkaiden saataville onnistuu vuokraamalla myymälästä oman myyntipaikan.

Myyntipaikkojen vuokraus tapahtuu lyhyeksi, noin 1–3 kuukauden ajanjaksoksi, jolla varmistetaan myymälän monipuolinen ja vaihtuva valikoima. Lyhyt vuokra aika mahdollistaa pienempienkin suomalaisten brändien pääsyn markkinoille ja myyntipaikkoja voidaan hyödyntää myös uuden tuotteen lanseerauksessa.

Showroom tarjoaa suomalaista designia

Kuluttaja-asiakkaat löytävät Showroomista ajankohtaisia suomalaisia tuotteita, joka tarjoaa vaihtoehtoja ulkomaalaisten ketjujen tuotteille. Myyntipaikkoja vuokraavat suomalaiset brändit, joiden tuotteisiin kuuluu pääasiassa kauniita ja persoonallisia naisten vaatteita sekä asusteita. Ostopäätöksellään asiakas tukee kotimaisuutta ja samalla toimii ekologisemmin valitsemalla ajattomia, laadukkaita ja lähellä tehtyjä tuotteita. Asiakaslähtöisessä Showroom -myymälässä saa aina henkilökohtaista ja ystävällistä palvelua.

Showroom -myymälää testataan ensin kolmen kuukauden ajan kivijalkamyymälänä Tampereen keskustassa. Testausjakson aikana Showroomia kehitetään brändi- ja kuluttaja-asiakkaiden toiveita kuunnellen. Pääasiassa testijaksossa selvitetään konseptin toimivuutta ja testataan myymälän sijaintia.

Alun perin opinnäytetyöhön suunnittelimme Showroomin toimivan liikuteltavana myyntikonttina ostoskeskusten yhteydessä tai muussa otollisessa myyntipaikassa, kuten tapahtumien yhteydessä. Vasta testausjakson onnistumisen arvioinnin jälkeen voidaan tehdä päätöksiä Showroomin tulevaisuudesta. Vaihtoehtona on myös, että liikuteltava myyntikontti rakennetaan pelkästään markkinointitarkoitusta varten ja itse virallinen myymälä jää pysyvästi kivijalkamyymäläksi.

Showroom avataan Tampereen keskustaan kesän 2018 aikana. Seuraa Showroomin taivalta jo ennalta sosiaalisessa mediassa, jossa julkaistaan pian yhteystiedot, aukioloajat sekä tietysti tärkeimmät eli huikeat brändit! Showroomin löydät Facebookista ja Instagramista nimellä Showroomtampere. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan myymälään, kaikki suomalaisen designin ystävät.

Lähteet: https://m.kauppalehti.fi/uutiset/helsinkiin-syntyy-uusi-muodin-keskus–mita-se-tarkoittaa-muotibrandeille/FrQiGMrk 

Lisätiedot: 

Perä-Rouhu, A. & Saralevä, J. 2018. Uudenlainen konsepti tuo suomalaisen designin myös Tampereelle. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus. Liiketalous. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

ariela.pera-rouhu@biz.tamk.fi & janica.saraleva@biz.tamk.fi

 

TAMKin henkilöstön virkistystoimintaa koordinoiva Wire-ryhmä on viimeiset toimensa saanut tältä keväältä purkkiin. Vierailut Tampereen taidemuseoon ja Laukon kartanoon olivat iloisen sorinan ja yhdessäolon hetkiä.

Tampereen taidemuseon Anita Snellmanin näyttely ”Värin syleilyssä” kertoi hienosti Anitan elämästä – lapsuudenkodista ja sodan jälkeisestä niukkuudesta kuljimme oppaan eloisan kerronnan myötä Anitan rakkauden (ja rakastajien) täyttämän elämänretken Espanjan aurinkoon, väreihin ja puutarhojen vehreyteen.

Taidetta korostivat myös Anitan henkilökohtaiset kirjeet, kortit ja esineet. Ollapa taiteilija ja vapaa sielu!

Taidemuseon alakerrassa meidät kohtasi Jyrki Siukosen näyttely ”ALLES PALLES FALLES”, joka oli laaja kattaus veistoksia ja kolmiulotteisia installaatioita, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi. Liiketunnistimia, repetitiota, heijasteita ja katsojan vastuuta.

Taideteos ”kaksi ajatusta” kertoi taiteilijan hetkestä, jossa kaksi maailmaa kohtasivat – kerran – hänen ajatuksissaan.

 

Myöhemmin toukokuussa 20 innokasta ilmoittautunutta kokoontui Laukkoon vievään bussiin lauantaina ihanan keväisen ilman helliessä. Innoissaan odotettiin niin taidetta, ruokailua kuin tunnelmaakin. Emme pettyneet (taaskaan).

Kurjen patsaalla kartanon päärakennuksen edessä.

Laukon historiaan tutustuimme turnajais- ja ritariteemaisen kesän alla. Kartanon historian meille avasi itse Leena Lagerstam, ihastelimme kalevalaista kuvataidetta tämän kesän näyttelyn makupalana. Jopa kartanon maisemissa loppuun kansalliseepoksemme saattanut J.L. Runeberg vaikutti näyttelyssä oman kanteleensa kautta.

Runebergin kantele teki vaikutuksen – kesällä sitä jopa luvan kanssa soitetaan!

Kiitos Laukko!

 

Nautimme lounasta ja palasimme kaikki Tampereelle – osa Laukon kesäpassi mukanaan. Tuleepahan käytyä konserteissa kesän mittaan kun on passi plakkarissa jo ennen kauden alkua!

 

HUOM! Wire-ryhmän haku henkilöstön omaehtoiseen ryhmätoimintaan (kurssit, tutustumiset, kokeilut) varattua tukea varten käynnistyy elokuussa. Pidä intraa silmällä niin ei mene ohi.

 

Kuvat ja teksti: Piri Hiltunen

Teksti ja kuva: Minna Metsäportti, FM, englannin lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulun Kielipalvelut

_______________________________________________

Taitava Neonataalihoitaja on viiden yliopistollisen sairaalan yhdessä toteuttama 30 opintopisteen erikoistumiskoulutus, johon kuuluvat ammattienglannin opinnot tilattiin kolmatta kertaa TAMKin Kielipalveluilta keväällä 2018.

Tabula-pohjaiselle englannin verkkokurssille osallistui kaikkiaan 36 neonataalihoitajaa Tampereen, Helsingin, Oulun, Turun ja Kuopion yliopistollisista sairaaloista. Kurssin tavoite oli tukea sairaanhoitajien valmiuksia ohjata englantia puhuvia keskosperheitä. Tavoite oli myös antaa valmiuksia englanninkielisten julkaisujen lukemiseen oman erikoisalan terminologiaa kartuttamalla.

Kurssin aikana opiskeltiin keskeisiä keskosen hoitotyön viestintätilanteita monipuolisesti ja yhteistoiminnallisesti. Eri neonatologisilla osastoilla työskentelevät hoitajat jakoivat  keskustelualustoilla kokemuksiaan keskosvauvoille tehtävistä toimenpiteistä ja erilaisista hoitokäytännöistä. Osa neonataaalihoitajien englannin kurssista toteutettiin yhdessä Tampereen yliopiston kanssa. Osio, jossa työstettiin englannikielistä lähdekirjallisuutta, oli integroitu Suomen kirjallinen viestintä -kurssiin tarkoituksena palvella koko erikoistumiskoulutuksen sekä oman ammattitaidon ylläpitämisen tarpeita.

Kurssin saama osallistujapalaute oli myönteistä. Erityisen hyviksi koettiin joustava aikataulu sekä oman erikoisalan tarpeisiin räätälöidyt kielenkäyttötilanteet. Monet osallistujat kertoivat koulutuksen antaneen onnistumisen kokemuksia sekä herättäneen kimmokkeen kielitaidon jatkuvaan ylläpitämiseen.

Tilaisuus päästä toteuttamaan työelämän kielikoulutusta on kouluttajalle arvokas ja palkitseva kokemus. Tiivis kanssakäyminen alan ammattilaisten kanssa ja autenttiset sisällöt ovat työssä oppimista parhaimmillaan, ja ne antavat hyvät edellytykset kehittää ja tarjota vastaavanlaista koulutusta myös tulevaisuudessa.

Kello oli seitsemän illalla, paikallista aikaa, ja istuimme kuuden hengen voimin juna-asemalta katsottuna lähimmässä pizzeriassa minkä löysimme.

Katselimme ympärillemme ja näimme pienen, hiljaisen ruotsalaiskylän, Ronnebyn. Olimme matkanneet kokonaiset 11 tuntia eri matkustusmuotojen variaatiolla, junalla ja lentäen.

Matka ei ollut sujunut ihan ongelmitta, mutta olimme tyytyväisinä kohteessa. Tai noh, kieltämättä hieman skeptisin ajatuksin, koska edessä oli vain yhden kokonaisen päivän vierailu ja sama matka kotiin odottaisi meitä tuon yhden vierailupäivän jälkeen.

Syy, miksi kuusi opiskelijaa (tuossa vaiheessa meistä yksi oli vielä matkalla kohteeseen) ja opettaja istuvat ihmeissään pienessä kylässä Etelä-Ruotsissa, selviää kun matkaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin….

 

Tyytyväisiä vieraita isäntien seurassa. Vasemmalta TAMKin valmentaja Vesa Vuorinen, pormestari Roger Fredriksson Andreas Siren, Sanna Kylmänen, Katja Ojaniemi, Teijo Takanen Ronnebyn elinkeinoasiamies Torbjörn Lind ja Inkeri Valtonen.

 

Opiskelemme liiketaloutta Tamkissa, Mänttä-Vilppulan yksikössä ja kevään aikana opiskelujemme kohde oli kansainvälisen liiketoiminnan moduuli. Kurssin yhteydessä saimme mielenkiintoisen projektin Mänttä-Vilppulan kaupungilta. He haluaisivat uudistaa ystävyyskaupunkitoimintaa, nostaa sen nykyaikaiselle levelille ja pyysivät siihen meidän apua. Osa ryhmästämme lähti kartoittamaan näiden ystävyyskaupunkien, Ronnebyn Ruotsissa ja Hoyangerin Norjassa, tilannetta ja alueiden toimintaa. Samalla projektin yhteydessä meille avautui mahdollisuus opintomatkaan jompaankumpaan kaupunkiin.

Tiedättehän, että kaikki projektit eivät aina suju kommelluksitta ja tähänkin tarvittiin paljon tahtoa. Kun mukana projektissa on useita tahoja, voivat järjestelyt ja aikataulut olla joskus haastavia, mutta siitähän vain oppii.  Suuntasimme projektin innoittamana kohti Ronnebytä ja kiitos sinnikkään valmentajamme Vesa Vuorisen ja Ronnebyn yhteyshenkilön Jannike Jonassonin, saimme kuin saimmekin vierailun järjestymään.

 

Pizzan voimalla retkemme Ronnebyssä alkoi. Yövyimme kauniissa Spa hotelli Ronneby Brunnissa joka sijaitsee upeiden puistojen, golfkentän, kuvankauniin joen ja kukkamerien välittömässä läheisyydessä. Brunnin alue on hyvin vanha ja aikoinaan sen alueen vedellä uskottiin olleen parantavia vaikutuksia. Lieneekö tuolla vedellä olleen osuutta asiaan, mutta hieman skeptinen asenteemme muuttui kertaheitolla päinvastaiseksi, kun pääsimme hyvien yöunien jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja meidät sekä projektimme otettiin vastaan ystävällisesti ja innostuneesti.

Nähdäksemme kaupunkia mahdollisimman paljon, osa ryhmästämme vuokrasi hotellilta polkupyörät ja suuntasimme kohti kaupungintaloa, jossa meitä odotti Janniken lisäksi kaupunginjohtaja Roger Fredriksson sekä elinkeinoasiamies Torbjörn Lind. Saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän kaupungista ja sen elinkeinorakenteesta aina maahanmuuttopolitiikkaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin asti.

Mielenkiintoisinta tuossa pienessä kaupungissa oli sen hyvin positiivinen vire yritysten ja työllisyyden saralla. Kunnan perustamille teollisuusalueille on tullut paljon uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuteen. Tästä he luonnollisesti ovat tyytyväisiä ja näkevät tulevaisuuden mahdollisuutena muuttaa tuotantoa kotimaahan. Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Ronnebyn kilpailuvalteista ja työllisyyden kehitys on nostanut Ronnebyn kiinnostavien kuntien listalle Ruotsissa.

 

Ronneby on ottanut vastaan paljon maahanmuuttajia mm. Syyriasta. Maahanmuuttajien suuri lukumäärä ja heidän kotouttamisensa on myös Ronnebyn suurimpia haasteita. Tähän ongelmaan he ovat kehittäneet ratkaisuksi mm. Business school-konseptin, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen mm. kielen, lakiaioiden, talouhallinnon ja bisneskulttuurin osalta. Koulutus vaatii sitoutumista ja kestää kuusi kuukautta. Koulutus on varsin uusi, mutta tuottanut jo nyt tulosta ja ensimmäisten yrittäjien aloitettua toimintansa.

Tutustuimme Ronnebyn uusiin yrityksiin tekemällä lyhyen matkan lähistön alueelle. Lisäksi tutustuminen Ronnebyn vanhaan kirkkoon sekä vanhaan kaupunkiin, joten lyhyen retkemme aikana saimme myös pikaopastuksen alueen historiaan. Kaikkea sitä kerkeää lyhyessäkin ajassa!

 

Iltapäivällä vuorossa oli tapaaminen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nils Ingmar Thorellin seurassa. Hänen kanssaan syvennyimme keskustelemaan ystävyyskaupunkitoiminnasta sekä mahdollisesta tulevasta ystävyyskaupunkiseminaarista. Tarkoitus siis olisi, että ystävyyskaupungit (Mänttä-Vilppula, Ronneby ja Hoyanger) järjestäisivät vuosittain seminaarin, jossa yhteistyötä kehitetään.

Keskustelu oli erittäin avointa ja antoisaa. Yhteistyön aihioita ehdotettiin runsaasti molemmin puolin ja keskustelusta nousi selvästi esiin kolme pääteemaa:

Koulutus, taide ja elinkeinoelämä

 

Ronneby oli kiinnostunut säilyttämään koulujen välisen yhteistyön sekä maiden väliset nuorten jalkapallotapahtumat, onhan jalkapallo ruotsalaisille kuitenkin se kovin tärkeä elämän osa-alue.

Keskustelimme myös opiskelijoiden mahdollisuudesta mm. harjoitteluun ystävyyskaupungin yrityksessä.

Yksi tärkeä aihe ystävyyskaupunkitoiminnassa on saattaa kaupunkien asukkaat tietoisiksi ystävyyskaupungeista ja kulttuurista. Tähän konkreettisia toimia voisivat olla opiskelijoille tehtäväksi annettavat markkinointitoimenpiteet (esim. yhteiset matkailuesitteet) sekä yhteinen taidenäyttely yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Seminaarin osalta innostus heräsi osallistumisesta eri aihealueista järjestettäviin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, jolloin jokainen osallistuja voisi valita itseään kiinnostavan aihealueen.

Ronneby ilmaisi kiinnostuksensa tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä esitti myös mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen yhteiselle hankkeelle; Kaupungit voisivat ottaa yhteisen tavoitteen ja laatia toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiselle.

 

Tässä vain muutama yhteistyöaihio mainitakseni innoittavan päivän ja tuloksena.

 

Ystävyyskaupunkitoiminta ei siis todellakaan ole menneen talven lumia vaan fressillä otteella ja uudella tvistillä se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia kaupunkien asukkaille ja yrityksille. Toivomme että tämän projektin myötä Mänttä-Vilppulan, Ronnebyn ja Hoyangerin yhteistyö saa siivet alleen ja antoisan Ystävyyskaupunki-seminaarin.

Meille opiskelijoina projekti on ollut haastava, mutta kuten viisas opettajamme Vesa totesi, ei voi oppia, jos ei ole mäkiä matkalla! …vai miten se nyt meni. Samalla projekti ja opintomatka ovat antaneet meille paljon ja osa meistä saa toivottavasti olla mukana matkassa vielä projektin jatkuessa ensi syksynä.

Ronneby kohteli meitä paremmin kuin hyvin! Kiitos vielä kanssamatkustajille, tämä oli huippupaketti!

 

Teksti ja kuvat: Inkeri Valtonen ja Kirsi Sipiläinen

 

Teksti ja kuvat: Emmiina Lehtonen, TAMKin palveluliiketoiminnan restonomi

_____________________________

Emmiina Lehtosen opinnäytetyön ”Hyönteisruokamenun tuotteistaminen ravintolakäyttöön” tarkoituksena oli tuotteistaa hyönteisruokamenu Tampereen ammattikorkeakoulun Catering Studiolle. Tutkimuskysymyksenä oli, miten tuotteistaa myyvä menu tarinallistamista apuna käyttäen.  Tavoitteena oli saada kuluttajat totuttautumaan ajatukseen hyönteisten syömisestä sekä madaltaa kynnystä hyönteisistä valmistetun ruoan kokeiluun tulevaisuudessa.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä toimintatutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin Tampereen Ammattikorkeakoulun Catering Studion ”Bar Studio” tapahtumassa ja tapahtumaa mainostettiin Facebookissa nimellä Bar Studion Sirkkamenu -tasting. Tapahtuma oli ilmainen ja kuka vain kiinnostunut sai osallistua. Tutkimukseen osallistujat saivat maistaa hyönteisruokamenun annoksia ja arvioida niitä sekä omaa kiinnostusta hyönteisruokaa kohtaan kyselylomakkeella. Annoksia oli kehitetty neljä erilaista ja jokaiselle annokselle oli myös liitetty tarina.

Tutkimukseen osallistui 50 henkilöä, joista suurin osa oli kiinnostuneita käyttämään hyönteisruokaa osana omaa ravintoa. Pääasiassa vastaajien kokemukset hyönteisruoasta pysyivät positiivisina tai muuttuivat positiivisempaan suuntaan tutkimukseen osallistumisen jälkeen. Henkilöt, jotka noudattivat pääasiassa kasvispainotteista ruokavaliota, olivat erittäin kiinnostuneita hyönteisruoasta. Kasvissyöjien ja sekasyöjien vastaukset kiinnostuksen osalta vaihtelivat.

Neljästä annoksesta osallistujat arvioivat parhaimmaksi tuotteen, jossa kotisirkat olivat jauheena, kokonaisten sirkkojen sijaan. Kynnys annoksen maistamiseen oli hyvin matala muihin verrattuna ja myös ne, jotka kammosivat hyönteisruokaa, uskalsivat maistaa kyseistä annosta. Hyönteisruokaa kohtaan innokkaimmin suhtautuvat vastaajat kertoivat myös palautteessaan pitäneensä annoksista, joissa ei oltu yritetty piilottaa sirkkoja vaan ne olivat luonnollisessa olomuodossaan. Tapahtumassa oli tarjolla vain kotisirkoista valmistettuja tuotteita, sillä ne ovat tällä hetkellä helpoimmin saatavilla olevaa hyönteisruokaa. Kotisirkan on myös todettu olevan hyvä ”porttihyönteinen”, joten se on kenties helpoin syötävistä hyönteisistä ensikokeilua varten.

Tutkimuksessa hyödynnettiin molempia, tunteisiin ja järkiajatteluun pohjautuvaa opetusstrategiaa. Tunteisiin pohjautuva, eli aististrategia oli tapahtuman maistiaistilaisuus, jossa osallistujat saivat tutustua maistiaisiin rauhassa lukien niihin liittyviä tarinoita. Kun on kertaalleen maistanut hyönteisruokaa, ostohalukkuus sitä kohtaan tiedostamatta kasvaa. Tapahtumassa pyrittiin vetoamaan osallistujien järkiajatteluun, eli käyttämällä opetusstrategiaa pöydissä olevien tietopakettien avulla. Niissä kerrottiin erilaisia hyötyjä hyönteisruokavalion käyttöön liittyen.

Useimmille osallistujille jäi positiivinen kuva sirkkatuotteista, ja tämä edesauttaa tulevaisuudessa kokeilemaan myös muita hyönteisistä valmistettuja ruokatuotteita. Tapahtuma sai paljon positiivista palautetta osallistujilta ja vastaavia toivottiin lisää – tarinankerrontaa pidettiin hyvänä apuvälineenä hyönteisruokien tuotteistamisessa. Osallistujat pitivät eniten annoksiin liitetyistä tarinoista, jotka olivat laadittu faktatiedon pohjalta.

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että haluaisi enemmän hyönteisruokatuotteita myös ravintoloihin. Tällä hetkellä hyönteisruokatuotteita näkee lähinnä vain kauppojen hyllyillä, suurimmaksi osaksi välipaloina. Erityisesti fine dining -ravintoloissa olisi mahdollista kokeilla, minkälaisia uusia makuelämyksiä hyönteisistä on mahdollista valmistaa. Myös kokonaan hyönteisruokiin perustuvalle ravintolalle saattaisi olla tulevaisuudessa kysyntää, kunhan syötävien hyönteisten raaka-ainehinnat putoavat kotimaisen tuotannon kasvaessa.

Lehtonen, E. 2018. Hyönteisruokamenun tarinallistaminen ravintolakäyttöön.

Palveluliiketoiminnan koulutus. Restonomi.

Tampereen Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.