Posts in the Menossa mukana – TAMKissa tapahtuu category

Uudistunutta ammatillista koulutusta on käsitelty paljon julkisuudessa. Hanketyöskentelyn kautta olen itsekin saanut mahdollisuuden tutustua sen sisältöön. En opeta ammatillisella puolella, joten arkista käytäntöä tunnen lähinnä kuulopuheiden perusteella.

Hieman epäselvää itselleni on myös se, kuinka suurista uudistuksista todella puhutaan. Keskustellessani ammatillisten opettajien kanssa olen ymmärtänyt, että ammatillisella puolella monet uudistuksessa määritellyt asiat ovat saattaneet joissain yksiköissä ja joillain opettajilla olla arkea jo pitkään.

Ammatillisen koulutuksen uutta lainsäädäntöä ja sanastoa lukiessani mietin monesti toivovani, että myös moni ammattikorkeakoulun opettaja tutustuisi niihin; benchmarkaisi ja miettisi miten hyvät käytännöt voitaisiin siirtää meille ammattikorkeakouluunkin.

Tässä tekstissäni tuon esille kolme käsitettä, joita jokainen opettaja mielestäni voisi pohtia vakavasti myös omassa työssään ammattikorkeakoulusektorilla.

Erityinen tuki = tuki ja siihen liittyvät erityiset opetus- ja opiskelujärjestelyt, jota annetaan opiskelijalle silloin, kun hän tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä oppimisen ja opiskelun tukea oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi.

Henkilökohtaistaminen = toiminta, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen sekä suunnitellaan osaamisen hankkiminen ja osoittaminen sekä tarvittavat ohjaus- ja tukitoimet.

Näyttö = toiminta, jossa opiskelija osoittaa käytännön työtehtäviä tekemällä, miten hyvin hän on saavuttanut tutkinnon perusteissa määritellyn keskeisen ammattitaidon tai osaamisen.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017: Ammatillisen koulutuksen reformisanasto.)

 

Erityinen tuki

Ammatillisessa koulutuksessa puhutaan ja käytetään erityistä tukea paljon. Aivan vieras asia ei ole ammattikorkeakoulussakaan. Esimerkiksi TAMKin opinto-oppaassa kuvataan otsikon “esteetön opiskelu” alla kolme tukimuotoa: yleinen tuki, lisätuki ja tehostettu tuki.

Käytössämme on myös tukiseteli, jonka saatuaan opiskelija voi hakea lisätukea opintoihinsa. Erityisjärjestelyt voivat olla vaikkapa opintojen monipuolisia suoritustapoja, joustavia tenttikäytäntöjä ja lisäohjausta.

TAMK-konferenssin hanketemppuradalla OHO! (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) ja KOPE- korkeakoulupedagogiikkaa -hankkeet kyselivät viime vuonna muun muassa tukisetelin käytöstä. Pienessä gallupissa kävi ilmi, että osa opetushenkilöstöstä ei ollut sitä käyttänyt ja kaikki opettajat eivät edes tienneet sen olemassaolosta.

Erityiseen tukeen saattaa korkeakoulutasolla yhdistyä myös vanhakantainen käsitys siitä, että tukea tarvitsevia opiskelijoita ei edes olisi korkeakouluissa. Esimerkiksi OHO!-hankkeessa korkeakouluopettajille tehdyn kyselyn vastauksista käy selvästi ilmi, että tukea tarvitsevien määrä on lisääntynyt ja moninaistunut niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin.

Yksittäinen opettaja voi olla melko voimaton tukea tarvitsevan korkeakouluopiskelijan edessä. Hänellä ei ole erityisopettajan, sosiaalityöntekijän ja psykologin koulutusta, vaikka hän ajoittain tuntisikin niitä tarvitsevansa.

Yhdenvertaisuuslaki muistuttaa kohtelemaan opiskelijoita yhdenvertaisesti. Se ei kuitenkaan ole tasa-arvoa, että tukea tarvitsevia ei huomioida, vaan koko luokka tekee aina samat tehtävät samassa ajassa.

Henkilökohtaistaminen ja näyttö

Ammattikorkeakouluissa on käytössä AHOT-menetelmä eli opiskelija voi hakea hyväksilukua aiemmin hankitulla osaamisellaan. Korkeakoulusektorilla tämä on oikeasti vaikea paikka. Moni pohtii sitä, voiko toisen asteen tutkinnolla ja muutamalla vuodella työkokemusta oikeasti hankkia korkeakoulutasoista osaamista. Oman kokemukseni perusteella väittäisin, että osa opiskelijoista voi ja osa opiskelijoista ei voi.

Opettajan tehtävänä onkin näissä tapauksissa järjestää näyttö (tehtävä, tentti tai esitys), jolla opiskelija osoittaa osaamisensa. Tämän jälkeen mietitään, onko opiskelijan suoritettava vielä joitain osa-alueita opintojaksosta.

AHOT-tilanne on aina tapauskohtainen, joten en lähde antamaan ohjeita siitä, miten henkilökohtaistamiset ja näytöt tulisi toteuttaa. Haluan vain korostaa sitä, että ne ovat opiskelijan oikeus ja siksi ne tulisi toteuttaa.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä uskon meidän olevan korkeakouluissakin pian siinä tilanteessa, että AHOTit yleistyvät. Monet opiskelijoista suuntaavat korkeakouluopintoihin työelämästä ja heillä on taustallaan hyvin erilaista osaamista, osalla myös sellaista, jolla on oikeus saada ainakin osittaisia hyväksilukuja opintojaksoista.

Itse näen, että henkilökohtaistamista ja näyttöä voisimme hyödyntää tehokkaasti myös osana opetusta. Kun opiskelija tulee työelämästä myyntityön tehtävistä, hänellä on väistämättä tuoreempaa tietoa alan käytännöstä kuin opettajalla, joka teki käytännön työtä yli kymmenen vuotta sitten.

Entä jos näyttö olisikin tässä tilanteessa hyvin valmisteltu monipuolinen luento koko ryhmälle? Uskallan väittää, että opettajakin saattaisi oppia jotain uutta – käytännöstä. Ja samalla opintojakso saisi työelämävierailijan, joka toisi arvokkaita ajankohtaisia kuulumisia työelämästä.

Käytännön osaajalla teoriapuoli ei aina ole välttämättä kovin vahvoilla. Sen voisi toteen näyttää vaikkapa tekemällä teoreettisen esseen samasta teemasta. Mahdollisuuksia saman osaamisen suorittamiseen löytyy paljon. Mutta helppoa osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ei aina opettajalle ole.

TAMKin opinto-oppaasta löytyy hyväksilukuun liittyvää käsitteistöä. Eli kyllä; se on sallittua myös korkeakouluissa.

Korvaaminen

opintoja korvataan muualla suoritetuilla, oppimistavoitteiltaan vastaavilla, samantasoisilla opinnoilla.

Sisällyttäminen

muualla suoritettujen opintojen liittäminen osaksi tutkintoa.

Tunnistaminen

eri tavoin hankitun osaamisen ymmärtäminen, jäsentäminen ja osoittaminen suhteessa tutkinnon osaamistavoitteisiin.

Tunnustaminen

virallisen hyväksynnän antaminen opiskelijan eri tavoin hankkimalle osaamiselle.

 

Teksti ja kuva: Heli Antila, lehtori TAMK, projektipäällikkö OHO!-hanke

OHO! –hanke (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) on OKM:n kärkihanke ja se toteutetaan vuosina 2017 – 2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä nimeltä Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen.

OHO! –hankkeessa toteutettiin keväällä 2018 maamme korkeakouluopiskelijoille (n = 1011) suunnattu saavutettavuusasioita koskeva sähköinen kysely, jossa tiedusteltiin mm. opiskelijoiden kokemia omiin opintoihin liittyviä haasteita.

Korkeakouluopiskelijat kokevat yhdeksi merkittäväksi opintoja hankaloittavaksi tekijäksi oman terveydentilan, hyvinvoinnin ja opintojen yhteensovittamisen (n = 122). Erilaiset sairaudet ja muut oppimista hankaloittavat pulmat ovat lisääntyneet opiskelijoilla, mutta kyselyn vastauksien mukaan kaikkiin haasteisiin ei ole vielä korkeakouluissamme kyetty vastaamaan riittävän hyvin.

Ennakkoluulot, yksinäisyys sekä joustamattomuus

Kyselyyn vastanneiden mukaan suhtautuminen monenlaisiin opiskelijoihin on hyvin vaihtelevaa, ennakkoluulot henkilökunnan ja kanssaopiskelijoiden taholta, suvaitsemattomuus sekä ymmärtämätön kohtelu ovat monelle valitettavasti arkipäivää. Ystävien löytämisen vaikeus ja yksinäisyyden kokemukset sekä syrjivä ilmapiiri nousevat usein vastauksissa esiin.

”Henkilökunta suhtautuu ongelmaani vaihdellen. Olen kohdannut erittäin töykeää ja epäreilua käytöstä henkilökunnalta häiriöni asettamia vaatimuksia kohtaan. Kerran myös eräs opiskelija kommentoi asiaa tökerösti ja itsekkäistä lähtökohdista.”

Jotkut opiskelijat mieltävät oman sairauden, vamman tai muun erilaisuuden olevan merkittävä syy opiskelijayhteisön ulkopuolelle jäämiselle. Pitkät, jopa kuukausia kestävät kroonisesta sairaudesta johtuvat poissaolot lisäävät osaltaan ulkopuolisuuden tunnetta samoin kuin sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivä opiskelija ei helposti kykene hakeutumaan muiden seuraan.

Opiskelijan henkilökohtaiset ominaisuudet, vamma tai sairaus eivät useinkaan oikeuta joustoihin. Vaatimus, että kaikki opiskelijat suoriutuvat opinnoistaan samassa nopeassa tempossa aiheuttaa monelle siihen kykenemättömälle jaksamattomuutta ja uupumusta. Esimerkiksi oppimis- tai keskittymisvaikeudesta kärsivän on vaikea pysyä mukana opetuksessa ja tiukoissa aikatauluissa. Eräs vastaaja ilmaisikin asian seuraavasti:

”Välistä tuntuu, että pitäisi olla niin sairas, ettei käytännössä pysty ollenkaan opiskelemaan, jotta voisi saada kuntoutusrahaa muita helpotuksia/tukea opiskeluun.”

Tukea ei osata tai kyetä hakemaan

Erityistarpeisiin ei ole välttämättä riittävästi tarjolla sopivia tukipalveluita ja henkilökohtaista ohjausta. Opiskelijan tarpeita ei aina täysin ymmärretä henkilökunnan taholta – jopa vähättelyä on esiintynyt. Osa opiskelijoista kertoo häpeävänsä tai pelkäävänsä sitä, että on muille vain vaivaksi, minkä takia he eivät ole lainkaan pyytäneet esimerkiksi erityisjärjestelyitä opintoihinsa. Yhteydenotto tukipalveluihin voi olla myös vaikeaa, mikäli opiskelijalla on erilaisia vuorovaikutusongelmia.

”Toisaalta, en ole edes tohtinut kysyä henkilökunnalta, jos olisin voinut suorittaa kurssin eri tavalla kuin on sovittu…vaikka henkilökunta on ollut ymmärtäväistä, tuntuu silti siltä, että olen aika yksin näiden vaikeuksieni kanssa, enkä uskalla pyytää erikoiskohtelua, sillä en tiedä, mitä oikein voisin pyytää.”

Tukipalveluista ja erityisjärjestelyistä tiedottamisessa on selviä puutteita, sillä kaikki opiskelijat eivät edes tiedä kenen puoleen kääntyä apua tarvitessaan. Yleisiä, selkeitä ja helposti löydettäviä ohjeita siitä, miten erityistä tukea ja ohjausta haetaan tai minkälaista se käytännössä on, peräänkuulutetaan monen vastaajan taholta. Ohjeistus voi lisäksi olla niin epäselvä, että opiskelija jättää koko asian sikseen. Jotkut myöntävätkin, etteivät ole osanneet hyödyntää kaikkia korkeakoulunsa tarjoamia tukipalveluita omiin opiskelupulmiinsa.

Kuva: Heli Antila

Lisääntyneet haasteet

Mielenterveyden haasteet ovat yleistyneet, joten yhdeksi suureksi puutteeksi koetaan nimenomaan mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus. Opintopsykologeille on pitkät jonot eikä opiskelijaterveydenhuolto kykene vastaamaan suureen kysyntään kaikilla paikkakunnilla.

”Trots stöttande universitet har jag inte fått någon vettig hjälp från studenthälsan, fast jag försökt eller från studiepsykologen, dit jag aldrig fått tid pga. resursbrist.”

Ahdistuneille, jännittäville, oppimisvaikeuksisille ja aistiyliherkille opiskelijoille toivotaan mahdollisuutta omiin opiskeluryhmiin, joissa on tarjolla vertaistukea. Sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivät kaipaavat myös vaihtoehtoisia opintojen suoritustapoja, koska ihmisten kohtaamiseen perustuvat tilanteet stressaavat heitä hyvin paljon (mm. esiintyminen, pienryhmätyöskentely).

”Ahdistuneisuuden takia koen välillä todella vaikeana ryhmätyötilanteet ja sen, että lähes kaikki opinnot on pakko kytkeä työelämään. Koen myös, että olen väliinputoaja sen takia, että minulla on mielenterveysongelmia.”

Huonosta sisäilmasta kärsivät eivät pahimmillaan kykene opiskelemaan oppilaitoksensa tiloissa, vaan joutuvat turvautumaan etäopintoihin, jos niitä on tarjoilla. Paniikkihäiriöinen ei aina pysty olemaan fyysisesti läsnä luennolla tai ryhmätyötilanteissa. Moni vältteleekin näitä itselle vaikeita opiskelutapoja tai -paikkoja, minkä vuoksi opinnot voivat pahimmillaan viivästyä.

Apuvälineitä tarvitsevat kertovat niiden saannin hankaluuden (mm. hakuprosessi) hidastaneen etenkin vammaisten opiskelijoiden opintoja. Saavutettavia opiskelumateriaaleja, ohjelmia, laitteita, verkkoympäristöjä sekä e-kirjoja kiitellään, mutta niiden käyttöön tarvitaan entistä enemmän ohjausta. Monen vastaajan mielestä oletetaan, että kaikki opiskelijat osaavat vaivattomasti käyttää mm. eri ohjelmia. Eri järjestelmien monimutkaisuus ja toimimattomuus sekä esteettömät tenttijärjestelyt ja muut tilat ovat selviä haasteita, joihin tulisi vastata nykyistä paremmin.

”Tietotekniset taidot ovat vanhentuneet ja opinnot eivät ota sitä huomioon. Tietotekniikan uusin osaaminen on liikaa oletuksena.”

Ne opiskelijat, joilla on erilaisia opiskelukyvyn puutteita, kokevat muita useammin, että heidän opiskelurutiininsa sekä oppimis- ja opiskelutaitonsa ovat tavanomaista heikommat. Sen vuoksi opiskelutekniikoiden opettaminen, opintojen suunnittelu ja aikataulutus sekä tuen tarjoaminen oppimisvaikeuksiin helpottaisi osaltaan korkeakouluopiskelijoiden opintojen sujumista ja niihin kiinnittymistä.

Kirjoittaja: Sari Hanska lehtori TAMK/OHO! –hanke Esteettömyystiimi

Kuva: Heli Antila

Erasmus –henkilökuntavaihtoni suuntautui huhtikuussa 2018 Tukholmaan, jossa tarkoituksenani oli kerätä sellaista tietoa paikallisten korkeakoulujen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä, jota voitaisi mahdollisesti hyödyntää OHO!–hankkeessa ja Tampere3:n Opiskelijahyvinvointiprojektissa.

Käyntikohteet 

Ensimmäinen tapaamiseni oli järjestetty kaupungin vanhan observatorion vieressä sijaitsevaan Tukholman kauppakorkeakouluun (Handelshögskolan i Stockholm), jossa opiskelee tällä hetkellä noin 1 900 opiskelijaa. ”Handels” on perinteikäs yksityinen eliittiyliopisto, jonka Master–tason opiskelijoista jopa 50 % on ulkomaalaisia. Minua oli vastassa saavutettavuuskoordinaattori Rasa Salkauskaite, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettu Karol Vieker sekä kirjastotyöntekijät Peter Gavelin ja Carin Hedborg. Päärakennus on peräisin 1920-luvulta, minkä vuoksi siellä on isona ja jatkuvana haasteena tilojen muuttaminen esteettömiksi. Korjauksia on tehty, mutta ehdotuksista ja suosituksista huolimatta rakennusta ei ole saatu täysin esteettömäksi (mm. kapeat hissit, portaikot).

 

 

Seuraavaksi kävin Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga tekniska högskolan), jonka satavuotias valtava pääkampus on Tukholmassa levittäytynyt jo Vanhan kaupungin suuruiselle alueelle; opiskelijoita korkeakoulussa on noin 16 000 – 17 000 ja toimintaa löytyy pääkampuksen lisäksi neljästä eri paikasta Tukholman ympäristöstä. Monica Barsch ja Cecilia Uppström ovat tapaavani koulun saavutettavuuskoordinaattorit. Koordinaattorit kertoivat, että he ovat panostaneet etenkin autismin kirjoon kuuluvien opiskelijoiden tukemiseen sen jälkeen, kun heillä oli kolmen vuoden projekti aiheesta.

 

 

Tukholman yliopiston Frescati -kampus oli vierailuni viimeinen kohde, sillä siellä sijaitsevaan uuteen esteettömään Studenthuset –rakennukseen on sijoitettu mm. erityisen pedagogisen tuen palvelut (Särskilt pedagogiskt stöd) resurssi- ja lepohuoneineen sekä opiskelun sujuvuuteen apua tarjoava opinto- ja kieliverstas (Studie- och språkverkstad). Pääkoordinaattori Elisabeth Åman esitteli rakennuksen tilat ja kertoi yliopiston tukipalveluiden toiminnasta. Tukholman yliopistossa on 34 000 päätoimista opiskelijaa ja erinäiset lyhyt- ja täydennyskurssit mukaan lukien nousee opiskelijoiden määrää jopa 70 000. Kampuksia on useita muita Frescatin lisäksi.

 

 

Tuen hakeminen ja myöntäminen 

Pedagogista tukea ja mukautusta, kuten Ruotsissa opiskelun erityistä tukea kutsutaan, tarjotaan maan yhdenvertaisuuslaissa mainittujen periaatteiden mukaisesti kaikille niille, joilla on fyysinen, psyykkinen tai jokin muu pysyvä toiminnanvajaus. Tukea saadakseen on opiskelijalla oltava lääkärin tai muun asiantuntijan lausunto. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla on samat oikeudet tukeen, mikäli heillä on esittää todistus tuen tarpeesta.

Ruotsissa on keskitetty verkkopohjainen haku erityisjärjestelyille. Hakemus suunnataan oman korkeakoulun saavutettavuusasioista vastuussa olevalle koordinaattorille (samordnare), joka vuorostaan kutsuu opiskelijan tapaamiseen keskustellakseen ja suunnitellakseen tämän kanssa tarkemmin yksilöllisen tuen tarpeen.

Koordinaattori päättää tuen antamisesta ja kirjoittaa määräaikaisen todistuksen pedagogisen tuen tarpeesta, minkä jälkeen opiskelija on yhteydessä oman laitoksensa/koulutusalansa tukihenkilöön (kontaktperson). Yleensä tämä on opinto-ohjaaja. Tukihenkilöltä opiskelija saa tietää, mitä tuki käytännössä tarkoittaa ko. koulutuksessa.

Koordinaattori seuraa opiskelijalle myönnetyn pedagogisen tuen toteutumista ja edustaa opiskelijaa muutenkin tätä koskevissa saavutettavuusasioissa. Hänen tehtävänään on pitää yhteyttä niin opiskelijaan, opettajiin, kirjastoon, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettuun sekä tentti- ja opintotoimistoon. Koordinaattorit järjestävät osassa korkeakouluista henkilöstölle koulutusta eri aiheista saavutettavuuden ja esteettömyyden tiimoilta. Tehtäviin kuuluu lisäksi toiminnan vuosiraportin teko resurssien käytöstä. Tukholman seudulla työskentelyn pääkoordinaattorina esimerkiksi opetusministeriöön päin toimii Tukholman yliopisto. Korkeakoulujen on suunnattava omasta budjetistaan vähintään 0,3 % saavutettavuustyöhön; mikäli varattu summa ylittyy, maksaa opetusministeriö ylimenevät kulut.

Kaikkien Ruotsin korkeakoulujen koordinaattorit muodostavat suuren verkoston, joka kokoontuu vuosittain yhteisille koulutus- tai konferenssipäiville. Maa on lisäksi jaettu neljään pienempään säännöllisesti kokoontuvaan paikallisverkostoon. Koordinaattoreille on tarjolla myös oma verkkofoorumi, jossa vertaistukea ja tietoa voi jakaa vapaasti kaikille osallistujille.

 

Yleisimmät tukitoimet  

Vierailemissani kolmessa korkeakouluissa oli tarjolla seuraavia tukipalveluita:

  • muistiinpanotuki (kanssaopiskelija kirjoittaa maksua vastaan luentomuistiinpanot, noin 90 kr/h)
  • mentorituki (yleensä vanhemman vuosikurssin opiskelija, max yhden lukuvuoden mittainen lisätuki 1 – 2 krt/vko esim. autismin kirjon opiskelijalle, noin 130 – 150 kr/h)
  • pidennetty tenttiaika (50 %)
  • suulliset tentit
  • suurennettu teksti
  • tenttikysymysten luku ääneen
  • musiikin kuuntelu koulun mp3 –laitteilla tentissä
  • puhesynteesi, oikeinkirjoitusohjelmat ja muut digitaaliset apuvälineet sekä sovellukset
  • induktiosilmukka
  • tekstitetyt filmit
  • nauhoitetut luennot
  • sähköiset kurssikirjat, äänikirjat tai pistekirjoituskirjat
  • avustaja esim. vierailukäynneille
  • opinnäytetyön lisäohjaus
  • resurssihuone (tietokoneet erilaisin ohjelmin/sovelluksin, sähköpöytä, käytetään tentteihin ja itseopiskeluun)
  • lepohuone (myös lounasmahdollisuudella), sänky uniapneasta kärsiville
  • pienryhmätoimintaa esim. autismin kirjon opiskelijoille
  • opiskelutulkki (mm. viittomakieli) luennoille, ryhmätöihin ja seminaareihin

Kauppakorkeakoulussa oltiin päädytty luopumaan kokonaan resurssihuoneideasta, koska sellainen saattaisi seistä tyhjillään pienessä koulussa ja opiskelijoiden ei haluttu leimautuvan sitä käyttäessään. Sen sijaan ollaan panostettu erilaisten oppimista tukevien tietokoneohjelmien sekä –sovellusten kampuslisenssihankintaan ja tarjottu niitä kaikille halukkaille käyttöön.

Tuen on ruotsalaisten mukaan oltava korkeakoululle kohtuullisesti toteutettavaa niin taloudellisesti kuin käytännöllisesti eikä tuen tarjoaminen saa vaikuttaa kurssisisältöihin tai arviointiperusteisiin. Opettajia kannustetaan ilmoittamaan omien kurssiensa saavutettavuus-/erityisjärjestelyasiat jo opintojaksonsa toteutussuunnitelmissa ja nettisivuilla.

Tukitoimia tarkastellaan vuosittain kunkin opiskelijan osalta, sillä opiskelija ei välttämättä tarvitse koko opiskelunsa ajan aivan samanlaista tai –laajuista erityistä tukea. Pääasiallinen viesti onkin, että opiskelijoiden tulee oppia sen verran itsenäisiksi, että he myös työllistyvät ja selviytyvät työelämän haasteista (mm. ryhmätyöt, projektit, suunnittelu), sillä tukea ei opintojen jälkeen välttämättä ole saatavilla. Liika tukeminen voi passivoida. Tämän vuoksi tukea myönnetään vain määräajaksi.

Palveluiden avoimuutta ja ”pakettipalveluideaa” pidetään ensiarvoisen tärkeänä, sillä niin varmistetaan, että opiskelija tietää, mistä keskitettyä apua saa hänen sitä tarvitessa. Opintopsykologipalvelut toimivat Ruotsissa opiskeluterveydenhuollon yhteydessä, eivätkä psykologit Suomen tapaan työskentele korkeakouluissa.


Jatkuvia haasteita

Koordinaattoreiden mielestä suurimmaksi ongelmaksi koetaan ensisijaisesti opetushenkilöstön suhtautuminen sekä tiedon puute koskien saavutettavuutta ja sen huomioimista opetuksessa, oppimateriaaleissa ja opetusmenetelmissä. Koulutusta ja informointia on pyritty lisäämään: Tukholman yliopistossa on tarjolla uusille yliopisto-opettajille 15 op:n korkeakoulupedagogiikan kurssi (pajatyöskentely, verkkotehtävät/-testit), jossa myös saavutettavuutta käsitellään. Kauppakorkeakoulussa on vastaavasti päädytty opettajien pakollisiin koulutuspäiviin, jotta saadaan turvattua riittävä tietotaso saavutettavuuden saralla. Teknisen korkeakoulun opettajilla on mahdollisuus päivittää tietonsa aiheesta korkeakoulupedagogiikan kursseilla yliopiston tavoin.

Opiskelijoiden tukitarpeet ovat lisääntyneet huimasti Ruotsissakin viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten koordinaattoreiden työmäärä on kasvanut, sillä henkilöstöresursseja ei ole lisätty samaan tahtiin. Korkeakoulujen opiskelijoiden tuen saamisen syyt vaihtelevat koulusta riippuen. Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun erityistä tukea saavien opiskelijoiden enemmistö (50 %) koostuu lukivaikeuksisista ja 25 % kuuluu autisminkirjon piiriin. Kauppakorkeakoulun erityisen tuen piiriin kuuluvista 2/3 on lukivaikeus, ADD/ADHD on diagnosoitu yhä useammalla. Tukholman yliopistosta ei osattu kertoa tarkkoja lukuja, mutta sielläkin lukivaikeus on pääasiallinen syy saada erityistä tukea. Erilaiset mielenterveysongelmat (mm. ahdistuneisuus, jännittäminen, masennus) ovat yleistyneet kaikissa kolmessa korkeakoulussa.

Kyselin chat –palvelun käytöstä, sillä korkeakouluilla on ajoittain mm. avoimet ovet – ja drop in –tilaisuuksissa mahdollisuus tavata koordinaattoreita ilman ajanvarausta. Chatia ei kuulemma ole käytössä, mutta ajatus sellaisesta jäi ehkä parissa paikassa koordinaattorien ajatuksissa kytemään. Missään Tukholman korkeakouluista ei hämmästyksekseni ole käytössä mitään meidän kaltaista sähköistä tenttijärjestelmää (Examin Tenttiakvaario tai –terraario) – tässä olisi aika hyvä markkinarako suomalaisille!

Kirjastot eivät tarjoa pidennettyä laina-aikaa, koska suurin osa kurssikirjoista on jo sähköisessä muodossa ja äänikirjoja saavat kaikki käyttää oli heillä sitten jokin diagnoosi tai ei. Lukemisesteisillä opiskelijoilla on tosin oikeus erikseen tilata sellaisesta teoksesta tai tekstistä äänikirjaversio, jota ei vielä ole luettu ääneen. Kun teksti on kerran saatettu äänimuotoon, voivat sitä sen jälkeen muutkin opiskelijat lainata aivan vapaasti.

 

Mitä jäi käteen?

Jokaisessa vierailukohteessa oltiin valmistauduttu tulooni hyvin, kaikilla oli hyvät ja perusteelliset esittelyt omasta korkeakoulusta ja sovitut aikataulut pitivät. Handelshögskolanissa minulle esiteltiin vielä erikseen kaunis kirjasto. Ruotsalaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita kuulemaan myös meidän suomalaisten tavasta tukea opiskelijoitamme, sillä he eivät olleet aiemmin saaneet vierailijoita Suomesta. Erityisesti Tampereen ammattikorkeakoulun tukisetelijärjestelmä kiinnosti kaikkia opettajalle tarjottavan ylimääräisen resurssin takia, mutta myös Exam–tenttijärjestelmä oli kuulijoiden mieleen.

 

 

Monet saavutettavuuteen liittyvät haasteet ovat pitkälti samoja kuin meilläkin eli päällimmäisenä henkilöstön osaamisen ja tiedon puute. Henkilökuntaa ei ole joka paikassa riittävästi tekemässä töitä jatkuvasti lisääntyneiden oppimis- ym. opiskeluun liittyvien vaikeuksien parissa. Fyysiseen esteettömyyteen on panostettu paljon, vaikka vanhat rakennukset eivät välttämättä oikein taivu siihen. Täysin uusia tiloja on rakennettu ja niihin on sijoitettu saavutettavuuteen ja erityiseen tukeen liittyvät palvelut. Opastus erilaisissa rakennuksissa ja ulkotiloissa on järjestelmällisesti parempaa kuin Suomessa.

Erilaisiin ohjelmiin ja sovelluksiin on pyritty panostamaan, samoin äänikirjojen saatavuuteen. Nettisivut ovat selkeämpiä lukea, tietoa löytyy helposti sekä opiskelijoiden että henkilöstön tarpeisiin. Iso osa palveluista, kuten apuohjelmat ja sovellukset, hyödyttää kaikkia opiskelijoita.

Kaikilla korkeakouluilla on ns. korvamerkittyä rahaa käytettävänään saavutettavuuteen ja sen edistämiseen, mutta jokainen koulu päättää itse omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan, miten tukea opiskelijoille tarjotaan. Keskitetty tuen hakuprosessi ja koordinaattorijärjestelmä takaavat, että jonkinlainen laatu ja etenkin jatkuvuus palveluiden tuottamisessa säilyvät. Koordinaattoreiden oma verkosto lisää omalta osaltaan työntekijöiden ammatillista osaamista.

Meillä on aina sellainen käsitys, että saavutettavuus ja esteettömyys maksavat paljon, mutta melko pienillä asioilla, kuten esimerkiksi hyvällä työn koordinoinnilla ja sillä, että palveluista sorvataan Universal Design –hengessä isommalle opiskelijajoukolle sopivia, voidaan saada paljon hyvää aikaan.

Teksti ja kuvat:

Sari Hanska, lehtori TAMK/ OHO! Esteettömyystiimi

Maakunnallisissa hankkeissa puhutaan usein koko Pirkanmaasta, vaikka käytännössä hanke toteutettaisiinkin vain Pirkanmaan keskusseudulla, Tampereella ja lähikunnissa. Pirkanmaa on jaettu vanhaa seutukuntajakoa muistuttaviin alueisiin, joiden sisällä toimivat ns. Leader-ryhmät. Ylä-Pirkanmaan Leader-ryhmä Poko ry toimii Mänttä-Vilppulan, Virtain, Ruoveden ja Juupajoen alueilla, jolle alueelle Leader-ryhmän hankerahoitusta kohdistetaan.  

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) tehtävänä on tehdä aluekehitystä tukevaa ja alueen yritystoiminnan hyödyksi koituvaa T&K-toimintaa. TAMK toimii koko maakunnan alueella ja siihen liittyen toteutettiin 2017-2018 aikana Ylä-Pirkanmaalla Leader-rahoitteinen yritysryhmähanke Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalle. Hankkeen avulla haettiin työkaluja kymmenen Ylä-Pirkanmaalla toimivan yrityksen verkkokauppaliiketoiminnan aloittamiseen tai kehittämiseen.  

Hankkeen tarkoituksena oli edistää yritysten verkkokauppaosaamista. Tarvittavien kehittämistarpeiden ja verkkokauppaliiketoiminnan tilanteen mukaan yritykset jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdessä olivat sellaiset yritykset, joilla ei ole verkkoliiketoimintaa lainkaan, toisessa ryhmässä olivat jo verkkokaupan perustaneet yritykset ja kolmannessa sellaiset yritykset, joilla oli erityistoiveita oman verkkoliiketoimintansa kehittämiseen. Osalla näistä yrityksistä oli aiempaa verkkoliiketoimintaa ja osalla ei. 

Hanke toteutettiin niin, että järjestettiin erillisiä iltatilaisuuksia, verkkoluentoja ja yhden päivän DigiCamp, missä haettiin yritysten tarpeisiin soveltuvia verkkokauppaliiketoiminnan käytännön ratkaisuehdotuksia. Alun perin kahdeksi päiväksi suunniteltu DigiCamp jouduttiin lyhentämään yhteen, koska kahden päivän ajan varaaminen DigiCampiin osallistumiselle osoittautui joidenkin yritysten kohdalla haasteelliseksi. Tämän vuoksi osa kehittämistiimeistä vieraili yrittäjien toiveesta yrityksessä tai yhteydenpitoa hoidettiin puhelimitse ja sähköpostitse. Yrittäjien palautteiden perusteella tallennettu verkkoluento oli suosittu kontaktivaihtoehto, koska sen saattoi seurata itselleen sopivana ajankohtana. 

Hankkeessa oli kiinnostavaa huomata, kuinka toimien edetessä alkuperäinen suunnitelma muutti muotoaan tarpeen mukaan. Osa yrityksistä esimerkiksi siirsi fokuksen verkkokaupasta sosiaalisen median markkinointiin jo hankkeen alkuvaiheessa. Verkkokaupan kehittämistä ei nähty hyödyllisenä, ennen kuin markkinoinnin avulla oli varmistettu verkkokaupan löydettävyys. Oli hienoa huomata, miten monet yritykset aktivoivat käyttäytymistään sosiaalisessa mediassa ja lähtivät näkyvästi mukaan uusiin kanaviin. Markkinointi- ja viestintätehtäviin sekä verkkokaupan ylläpitoon palkattiin myös uutta työvoimaa hankkeen aikana. 

Kun mukana on kymmenen erilaista yritystä eri tarpeineen, on selvää, että hankkeen toteuttamisessa oli myös haasteita. Yritysten mahdollisuus sitoutua hankkeeseen vaihteli suuresti ja ratkaisuehdotusten toteutuksen suhteen vuorovaikutus yritysten ja työskentelytiimien välillä oli joskus haasteellista. Aina yrittäjien tuntemus tai odotukset siitä, mitä käytännön toimia tai panosta tarvitaan verkkokaupan tai somenäkyvyyden edistämiseksi, eivät kohdanneet asiantuntijatiimien tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.  

Sini Ilvesaho, Helena Tirronen ja Eija Pirttilahti keskustelevat erilaisista ratkaisuista verkkokaupan kehittämiseksi. Kuva: Heli Antila.

Avoin ja tiivis vuorovaikutus tiimin ja yrityksen välillä on elintärkeää yhteisen tavoitteen viemiseksi maaliin. Korkeakoulun tehtävää yritysryhmähankkeen toteuttavana asiantuntijana voi olla haasteellista ymmärtää. Korkeakoulun asiantuntijoiden rooli on konsultoiva ja neuvova, ei niinkään suorittava. Verkkokauppahankkeessakaan ei siis perusteta yrityksen puolesta verkkokauppaa, vaan annetaan eväitä sen perustamiseen. Yrittäjä itse tekee valinnan tarjotuista ratkaisuista, mutta hänellä on oikeus myös pyytää lisätietoja ja apuja ehdotuksiin liittyen. Ratkaisuehdotuksia oli tässä hankkeessa mahdollista kommentoida jo keskeneräisinä, joten tällä voitiin varmistaa työskentelyn eteneminen haluttuun suuntaan. 

Toinen haasteellinen asia yritysryhmähankkeessa liittyy yritysten väliseen yhteistyöhön ja aloitteellisuuteen. Siinä missä aktiivisimmat ottivat vinkkejä vastaan muilta yrityksiltä ja asiantuntijaluennoista, osa odotti konkreettisia toimintaohjeita, joita oli kuitenkin vaikea antaa. Kullakin yrityksellä on erilainen asiakaskunta, erilaiset tuotteet ja erilaiset mahdollisuudet satsata toiminnan kehittämiseen, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa toimintamallia. Siinä missä toinen tarvitsee järeän ja monipuolisen verkkokauppa-alustan, on se toisen liikevaihtoon nähden aivan liian kallis ratkaisu. 

Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla –hanke osoitti hyvin sen, että myös keskusseutujen ulkopuolella toimivat pienyritykset hyötyvät verkkoliiketoiminnan kehittämisestä ja somenäkyvyyden lisäämisestä. Verkkokauppa ja somenäkyvyyden lisääminen ovat parhaimmillaan erinomaisia keinoja lisätä liiketoimintaa, vaikka yritys sijaitsisikin maaseudulla, kauempana kasvukeskuksesta, sillä verkkokauppa on sijainnista riippumatonta. Parhaiten toimiviksi toimenpiteiksi ja tavoiksi auttaa yrityksiä verkkoliiketoiminnan kehittämisessä osoittautuivat verkkoluennot tai yrityksissä toteutettavat henkilökohtaiset konsultoinnit. 

Teksti:  

Heli Antila, TAMK, projektipäällikkö Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla -hanke 

Eeva-Liisa Viskari, TAMK, korkeakouluasiamies Virrat ja Ruovesi 

 

OHO! –hanke (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) on OKM:n kärkihanke ja se toteutetaan vuosina 2017 – 2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

OHO! –hankkeessa toteutettiin keväällä 2018 suomalaisille korkeakouluopiskelijoille (n = 1011) suunnattu saavutettavuusasioita koskeva kysely, jossa tiedusteltiin mm. opiskelijoiden kokemia omiin opintoihin liittyviä haasteita. Selvästi merkittävimpänä haasteena korkeakouluopiskelijat kokivat ajanhallinnan pulmat eli käytännössä opintojen, työelämän sekä vapaa-ajan yhdistämisen toimivaksi kokonaisuudeksi (n = 253).

Yhä useampi nykyopiskelija työskentelee opintojen ohessa joko koko- tai osa-aikaisesti, on perheellinen tai asuu eri paikkakunnalla kuin missä opinnot suoritetaan, minkä vuoksi ajanhallintahaasteet ja siitä mahdollisesti seuraava suoranainen voimakas väsymys korostuvat opiskelijoiden vastauksista.

Moni opiskelija painii lisäksi taloudellisten ongelmien kanssa, mutta nimenomaan työssäkäynti koetaan hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Syynä tähän ovat pitkät opiskelupäivät, opetuksen epäsopiva järjestämisaika ja muu opintoihin liittyvä joustamattomuus. Pakollista läsnäoloa vaativia luentoja järjestetään niin päivä- kuin ilta-aikaankin eikä vaihtoehtoisia opintojen suoritustapoja ole välttämättä aina tarjolla niille, jotka joustoa eniten elämäntilanteensa takia tarvitsisivat.

 

Päällekkäisyys stressaa

Samanaikaiset luennot aiheuttavat eniten pulmia ja huolta etenkin, jos pakollinen kurssi järjestetään vain kerran vuodessa tai kahdessa, minkä takia opiskelijan tutkinnon suorittaminen saattaa jopa myöhästyä. Ryhmätöitä on paljon, ne ovat päällekkäisiä eikä niiden tekemiselle opiskelijoiden mielestä löydy kovin helposti kaikille sopivaa yhteistä työskentelyaikaa.

Opiskeluaikataulujen päällekkäisyyksien taustalla ovat usein myös viime hetken aikataulumuutokset, joista moni kyselyyn vastannut opiskelija arvostelee erityisesti opetushenkilökuntaa. Opiskelijan oman elämän suunnitteleminen hankaloituu jatkuvista epäselvistä aikatauluista, joihin hän itse ei voi mitenkään vaikuttaa, minkä seurauksena koetaan selvää stressiä ja epävarmuutta.

Opiskelija voi joutua liikkumaan päivän aikana usean eri korkeakoulukampuksen välillä, mikä sekin saattaa fyysisten välimatkojen takia aiheuttaa luennoilta myöhästymisiä tai yksinkertaisesti selvää priorisointia eri kurssien välillä. Valinnan vapautta rajoittaa lisäksi usean vastaajan mukaan vapaasti valittavien kurssien tarjoaminen päällekkäin pakollisten opintojaksojen kanssa.

 

Syväoppimiselle ei ole aikaa

Moni opiskelija toteaa, että tiedon prosessoinnille, asioiden työstämiselle ja tentteihin valmistautumiselle on tiukkojen aikataulujen takia varattu aivan liian vähän aikaa etenkin, jos opiskelijalla on opiskelua hankaloittavia oppimis- tai muita vaikeuksia. Lähes kaikkea opintoihin liittyvää toimintaa leimaa kiire ja nopea tahti.

Kuormittavat ja tiiviit kurssit aiheuttavat ajanpuutteen vuoksi tehtävien kasautumista. Jotkut vastaajat ehdottavatkin, että luentoja ja opetusta voisi olla tasaisesti kaikkina viikonpäivinä eikä vain tiistaista torstaihin, koska niihin kohdistuu yleensä suurin paine ja päällekkäisyyskierre on taas tosiasia. Opinnot eivät jakaudu epätasaisesti vain viikko- vaan myös lukuvuositasolla.

                                             

Ajanhallinta hukassa

Kaikilta opiskelijoilta opintojen oma suunnittelu ja aikatauluttaminen eivät suju ilman ulkopuolista ohjausta ja tukea, mutta kyselyn mukaan osa heistä ei edes uskalla hakea apua ajanhallinnan pulmiin, ei tiedä tarkalleen keneltä sitä saisi tai ohjausta ei yksinkertaisesti ole korkeakoulussa riittävästi tarjolla.

Opiskelija ei välttämättä osaa ohjata omaa toimintaansa itsenäisesti: monille tehtävien tekemistä on vaikea aloittaa ja saattaa loppuun, minkä seurauksena mm. riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne, ahdistuneisuus, motivaatio-ongelmat sekä suoranainen uupumus uhkaavat. Näistä seuraa pahimmillaan masennusta eikä opiskelija pahimmillaan enää kykene saattamaan opintojaan loppuun asti.

 

Helpotusta ajanhallintaan

Opiskelijakyselyssä esille tulleiden ongelmien perusteella korkeakouluissamme tulisi ennen kaikkea panostaa entistä enemmän eri opintokokonaisuuksien, mutta myös yksittäisten opintojaksojen väliseen kokonaisvaltaisempaan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen opiskelijanäkökulmaa unohtamatta niin. Näin opiskelijoiden ei koko opintojensa ajan tarvitsisi kamppailla turhauttavien päällekkäisyyksien ja samanaikaisuuksien kanssa. Eri elämäntilanteissa ja erilaisilla valmiuksilla opiskeleville joustavat opintojen suoritustavat toisivat helpotusta arkeen.

Työmäärän tasaisempi jakautuminen koko lukuvuodelle ja pitävien aikataulujen ilmoittaminen hyvissä ajoin helpottaa kunkin opiskelijan oman elämän pidemmän tähtäimen suunnittelua. Korkeakouluopintojen valinnanvapaus uhkaa toisaalta vähetä, mikäli opiskelija ei kykene suorittamaan tutkintoonsa kuuluvien pakollisten opintojensa ohessa esimerkiksi haluamiaan vapaasti valittavia opintoja hankalien aikatauluongelmien vuoksi.

Ajanhallinta, kuten myös suunnitelmalliset, itseohjautuvat ja tavoitteelliset opiskelutaidot tulisi sisällyttää jokaisen korkeakorkeakouluopiskelijan opintojen orientaatiovaiheeseen. Tällä mahdollistettaisiin opiskeluasenteen säilyminen positiivisena. Ja näin opiskelu johtaisi hyvään opiskelumenestykseen sekä aikanaan valmistumiseen.

Opiskelu- ja oppimistaitojen hallinta ennaltaehkäisee varmasti osaltaan motivaatio-ongelmia ja uupumusta, sillä se tarjoaa perustyökaluja selvitä opinnoista niiden eri vaiheissa. On lisäksi varmistettava, että jokainen opiskelija osaa jouhevasti hakea oikean ohjaustahon, mikäli hänellä on tarvetta näiden taitojen lisäohjaukselle.

 

Teksti: Sari Hanska, lehtori Kielipalvelut/OHO! –hanke

Kuva: Sari Hanska

Teksti: Mira Grönvall, koulutuspäällikkö, Tietojenkäsittely ja Taru Lehtimäki, lehtori, Terveys- ja sosiaalipalvelut

Kuva: Mira Grönvall & Taru Lehtimäki

__________________________________________________

Pepper-robotti venytteli itsensä toimintakuntoon aiemmin keväällä ja päätyi lopulta hetkeksi lataamollekin, maahantuojan suojiin. Sieltä saatiin hieman lisää järkeä päähän, ja syksyn alussa Pepper olikin valmiina taas tositoimiin. Sinä aikana oli ehtinyt valmistua myös ensimmäinen Pepperiin liittyvä opinnäytetyö!

Monialainen yhteistyö Pepperin ympärillä on päässyt täyteen vauhtiin tämän syksyn aikana. Tällä hetkellä Pepperille ideoidaan kuudessa eri opiskelijaryhmässä monipuolisia toimintoja työelämäyhteistyössä sosiaali- ja terveysalan kanssa. Pepperin toiminnallisuutta pääsevät ihmettelemään muun muassa Kontu-kodin, Koukkuniemen Iltalan, Pirkanmaan muistiyhdistyksen ja Tammenlehväkeskuksen kotihoidon asukkaat, vierailijat ja henkilökunta.

Pöhinä Pepperin ympärillä on huomioitu myös TAMKin tukisäätiössä. Saimme apurahaa Pepper-projekteille, joiden aiheena on “Pepper-hymystä hyödyksi TAMKin opiskelijavoimin – sosiaalisen robotiikan tutkiminen ja kehittäminen yhdessä työelämän kanssa integroimalla se tietojenkäsittelyn ja sairaanhoidon koulutusten opiskelijaprojekteihin”.

Jo nyt on huomattu, että Pepper on tarjonnut loistavan alustan opiskelijoiden ja opettajien yhteistyölle sekä uudenlaisen ympäristön ohjelmoinnille. Pepper on mielellään ilahduttanut tapaamiaan ihmisiä niin TAMKissa kuin TAMKin ulkopuolellakin. Tämä on vasta alkua, joten mitä onkaan vielä odotettavissa!

Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa (OHO!) on useiden Suomen korkeakoulujen yhteishanke. Hanke toteutetaan OKM:n kärkihankkeena vuosina 2017-2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

Mitä esteettömyystiimissä tehdään?

Olemme selvittäneet korkeakoulujen saavutettavuutta kaikkien korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilöstölle ohjatuilla kyselyillä, joilla selvitetään saavutettavuuden toteutumista korkeakoulusektorilla. Syksyn aikana vastaava kysely osoitetaan myös korkeakoulujen johdolle.

Lisäksi olemme selvittäneet miten saavutettavuusasiat ovat sisällöllisesti esillä korkeakoulujen julkisilla Internet-sivuilla.

OHO!-hanke järjestää koulutus- ja tiedotustilaisuuksia korkeakoulujen henkilöstölle ja muillekin kiinnostuneille. Lisäksi hankkeen aikana luodaan saavutettavuuskriteeristö ja –ohjelma korkeakouluille koko henkilöstön työkaluksi. Myös saavutettavuusverkostojen toiminnan virittäminen on asialistallamme. Korkeakoulujen saavutettavuusasioita on jo useita vuosia edistänyt ESOK-verkosto.

Toukokuussa TAMKissa pidettiin seminaari “Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena”, jossa muun muassa Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Markus Rahkola esitteli valmisteilla olevaa saavutettavuusdirektiiviä

Kaikkien korkeakoulua kehittämässä – Saavutettava ja esteetön korkeakoulu työseminaari järjestetään 1.11.2018 klo 9.30 – 16.00 Jyväskylässä JAMKin tiloissa (Piippukatu 2, Dynamo, auditorio D101) Voit ilmoittautua työseminaariin osoitteessa: https://link.webropolsurveys.com/S/E5847B2C2598E0BB

Saavutettavuus on koko henkilöstön yhteinen asia. Tule mukaan rakentamaan kaikkien yhteistä korkeakoulua. Ilmoittaudu ESOK-verkoston ja OHO!-hankkeen yhteiselle postituslistalle osoitteessa: https://lomake.tamk.fi/v3/lomakkeet/26301/lomake.html Näin saat tietoa hankkeen ja verkostojen toiminnasta.

Annan myös mielelläni lisätietoja hankkeen toiminnasta ja saavutettavuusasioista kiinnostuneille!

 

Heli Antila, projektipäällikkö TAMK

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Carolina Pajula, lehtori, mediatuottaminen, KM, työnohjaaja (STOry)
Kuva: Shutterstock


Kollegat varoittivat, että lyhennetyllä työviikolla teet töitä viiden päivän edestä ja saat palkan vain neljästä. Millä keinoin voisi välttää “ilmaisen työn”, kun muutenkin asiantuntijatyö tutkimusten mukaan tuppaa valumaan vapaa-ajalle? Mitä tapahtuu valumiselle, kun viikottaisten työtehtävien suorittamiseen on vähemmän aikaa?

 

Olen seurannut tänä vuonna tarkemmin ajankäyttöäni, koska teen omasta aloitteestani nelipäiväistä työviikkoa. Mitä vaikutuksia lyhennetyllä työviikolla on työhön ja muuhun elämään? Mitä järjestelyjä tarvitaan, että saan kaiken toimimaan? Puolen vuoden kokemuksen jälkeen on hyvä tehdä väliarviointi. Kirjasin ylös mietteitäni siitä, mitä asioita lyhennetty työaika edellyttää tekijältään ja mitä hyötyä tai haittoja työajan lyhentämisestä on opettajan työssä.

Nelipäiväisestä työviikosta sekä työajan lyhentämisestä on keskusteltu viime aikoina aktiivisesti. Lyhentäminen on tutkimusten mukaan vaikuttanut positiivisesti työssä jaksamiseen. Ruotsissa on kokeiltu kuuden tunnin työpäivää täydellä palkalla. Se on vaikuttanut esim. hoivapalveluiden laadun paranemiseen, kun hoitajat ovat energisempiä ja paremmin läsnä työssään. Haitoiksi listataan esim. päiväkotityössä se, että henkilökunta vaihtuu lapsiryhmässä aiempaa useammin päivän aikana, eikä lasta kotiin luovuttava henkilö ole välttämättä perillä lapsen päivän kuulumisista.

Tiukka kuri omassa ajankäytön seurannassa – opettaa jäsentämään omaa työtä

Varmasti kaikessa asiantuntijatyössä normista poikkeava työaika edellyttää entistä tiukempaa oman ajankäytön seurantaa, aiempaa tarkempia viikkosuunnitelmia ja selkeitä järjestelyjä työyhteisön suuntaan. Lyhennetty työaika pakottaa tarkentamaan omaa seurantaa, kuka nyt haluaisi tehdä työtä palkatta.

Onko tarkasta seurannasta ollut muuta hyötyä kuin palkattoman työnteon ehkäiseminen? Tarkan ajankäytön seuraamisen myötä olen oppinut tekemään osuvampia suunnitelmia ajankäytölle. Työtuntien seuraaminen ja kirjaaminen auttaa siihen, että hallitsen työaikaa aiempaa paremmin. Pystyn myös selkeämmin hahmottamaan resursoinnin ja toteutuneiden työtuntien toimivuuden. Tämän tiedon avulla voi tehdä toimivampia resursointeja tulevissa työaikasuunnitelmissa.

Olen aikaisemmin suhtautunut tuntiseurantaan ikävänä tehtävänä ja ajattelin, että tarkka seuranta ei sovi työhöni. Nyt suhtautumiseni seurantaan on muuttunut. Olen huomannut, ettei työajan seurannasta voi pitää taukoa, sillä muistikuvat työtuntien sisällöstä haalenee hetkessä ja seuranta muuttuu arvailuksi. Toimivinta seuranta on silloin, kun kirjaa tunnit joka päivä työpäivän päätteeksi. Tämä on vaatinut tiukkaa itsekuria.

Myös suhtautuminen kuormittaviin kausiin ja töihin on muuttunut. Aiemmin työtehtävien kuormittavuus oli epämiellyttävä ja vahva tunne, nyt kuormittavuus näkyy tunteen lisäksi ylimääräisinä työtunteina seurantataulukossani. Kun tekee vaativaa työtehtävää, siihen kuluu työtunteja ja ymmärrettävästi kuormitus tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Pluspisteitä nelipäiväisestä työviikosta tulee seurannan aikaansaamasta kuormittumisen tunteen paremmasta jäsentämisestä ja ajankäyttöön liittyvän hallinnan kasvusta.

Tarkka suunnittelu vähentää kaaosta – säätö ja sälä vie yllättävän paljon aikaa

Kun työaikaa on vähemmän käytettävissä työviikon aikana, ajankäyttöä pitää suunnitella tarkasti. Opettajan työ on yhä enemmän opetuksen, ohjauksen, projektipalaverien, muiden ja omien aikataulujen säätämistä. Opetustyössä on lisäksi paljon irrallista “sälätyötä”, joka sotkee pahasti tehdyt aikataulusuunnitelmat, jos sälälle ei ole varattu tarpeeksi tilaa kalenteriin.

Lyhennetyn työajan myötä taitoni ovat kehittyneet ajankäytön suunnittelussa. Näen kirkkaammin sen, mihin kaikkeen työaikani kuluu. Pohdin tosin toistuvasti työajan seurantaa tehdessäni sitä, mihin sarakkeeseen säätämiseen menneet työtunnit kirjataan? Sama koskee erilaista sälätyötä, jossa aikaa kuluu, mutta tulosta ei juurikaan synny. Ehkä seuraan ensi syksynä vielä erillisenä sälä- ja säätötuntien määrää, jotta saan niistäkin paremman tuntuman? Pluspisteitä työajan lyhentämisestä tulee myös suunnittelutaitojen kehittymisestä.

Huomasin, että kannattaa pitää sama viikonpäivä vapaapäivänä ja tiedottaa siitä kaikille aktiivisesti työyhteisön viikkoaikataulussa ja automaattisissa sähköposti-ilmoituksissa. Oma valintani oli perjantai. Silti vapaapäiväni unohtuu kollegoilta, se on vain inhimillistä. Perjantaipuheluihin vastaamisesta olen päättänyt tilannekohtaisesti, joskus vastaan, toisinaan en.

Välillä työ valuu eri syistä vapaapäiville, mutta tarkan seurannan ansiosta voin pitää tunnit vapaana sopivana ajankohtana. Kolmas plussa tulee ehdottomasti työaikaan liittyvän rentouden lisääntymisestä tarkan suunnittelun myötä.

Valuihan se vapaalle, mutta kokonaisarvio jää silti reippaasti plussan puolelle

Mitä muita muutoksia olen havainnut suhteessa työhön? Yksi iso muutos on se, että minulla on ollut huomattavasti aiempaa enemmän energiaa ja aikaa ajatella. Ylimääräisen vapaapäivän myötä olen ehtinyt lukemaan ja seuraamaan ammattialani kirjallisuutta ja keskusteluja. Olen työpäivinä jaksanut paremmin olla läsnä ohjaustilanteissa, työni laatu on selvästi parantunut. Olen ehtinyt valmistautumaan opetustilanteisiin kiireettömämmin ja perusteellisemmin. Pidän työstäni enemmän, kun koko ajan ei ole kiire eikä ole jatkuvaa stressiä.

Toinen iso muutos on varmasti luovuuden lisääntymisessä. Pidempi viikonloppuvapaa on tuottanut valtavasti uusia ideoita työyhteisön ja oman työn kehittämiseen. Pusertaminen ja puskeminen on vähentynyt, ajatus on saanut virrata vapaasti.

Opettajan työtä on lähes mahdotonta aikatauluttaa siten, että työt ehtisi tekemään aina neljässä päivässä. Välillä on vain niin kiireisiä jaksoja, joihin kasautuu paljon aikaa vievää suunnittelu- ja arviointityötä lähiopetuspäivien rinnalle, se on hyväksyttävä tässä työssä. Vaikka työ aina välillä on valunut vapaapäiviin, en ole sitä turhan paljon murehtinut. Työajan lyhentäminen on ollut kaikki haitat ja hyödyt laskien erityisesti henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta todella arvokas satsaus.

 

 

Kirjoittaja
Carolina Pajula,
lehtori, mediatuottaminen,
KM, työnohjaaja (STOry)
Opettaa TAMKin työnohjaajakoulutuksessa.

 

 


Tutustu uudistuneeseen TAMKin työnohjaajakoulutukseen

Työnohjauskoulutuksessa tarkastellaan erilaisia työelämän ilmiöitä, joista ajankäyttöön liittyvät ongelmat on yksi esimerkki. Tutustu TAMKin työnohjaaja -koulutukseen täällä.

 

TAMKin henkilöstön virkistystoimintaa koordinoiva Wire-ryhmä on viimeiset toimensa saanut tältä keväältä purkkiin. Vierailut Tampereen taidemuseoon ja Laukon kartanoon olivat iloisen sorinan ja yhdessäolon hetkiä.

Tampereen taidemuseon Anita Snellmanin näyttely ”Värin syleilyssä” kertoi hienosti Anitan elämästä – lapsuudenkodista ja sodan jälkeisestä niukkuudesta kuljimme oppaan eloisan kerronnan myötä Anitan rakkauden (ja rakastajien) täyttämän elämänretken Espanjan aurinkoon, väreihin ja puutarhojen vehreyteen.

Taidetta korostivat myös Anitan henkilökohtaiset kirjeet, kortit ja esineet. Ollapa taiteilija ja vapaa sielu!

Taidemuseon alakerrassa meidät kohtasi Jyrki Siukosen näyttely ”ALLES PALLES FALLES”, joka oli laaja kattaus veistoksia ja kolmiulotteisia installaatioita, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi. Liiketunnistimia, repetitiota, heijasteita ja katsojan vastuuta.

Taideteos ”kaksi ajatusta” kertoi taiteilijan hetkestä, jossa kaksi maailmaa kohtasivat – kerran – hänen ajatuksissaan.

 

Myöhemmin toukokuussa 20 innokasta ilmoittautunutta kokoontui Laukkoon vievään bussiin lauantaina ihanan keväisen ilman helliessä. Innoissaan odotettiin niin taidetta, ruokailua kuin tunnelmaakin. Emme pettyneet (taaskaan).

Kurjen patsaalla kartanon päärakennuksen edessä.

Laukon historiaan tutustuimme turnajais- ja ritariteemaisen kesän alla. Kartanon historian meille avasi itse Leena Lagerstam, ihastelimme kalevalaista kuvataidetta tämän kesän näyttelyn makupalana. Jopa kartanon maisemissa loppuun kansalliseepoksemme saattanut J.L. Runeberg vaikutti näyttelyssä oman kanteleensa kautta.

Runebergin kantele teki vaikutuksen – kesällä sitä jopa luvan kanssa soitetaan!

Kiitos Laukko!

 

Nautimme lounasta ja palasimme kaikki Tampereelle – osa Laukon kesäpassi mukanaan. Tuleepahan käytyä konserteissa kesän mittaan kun on passi plakkarissa jo ennen kauden alkua!

 

HUOM! Wire-ryhmän haku henkilöstön omaehtoiseen ryhmätoimintaan (kurssit, tutustumiset, kokeilut) varattua tukea varten käynnistyy elokuussa. Pidä intraa silmällä niin ei mene ohi.

 

Kuvat ja teksti: Piri Hiltunen

Kello oli seitsemän illalla, paikallista aikaa, ja istuimme kuuden hengen voimin juna-asemalta katsottuna lähimmässä pizzeriassa minkä löysimme.

Katselimme ympärillemme ja näimme pienen, hiljaisen ruotsalaiskylän, Ronnebyn. Olimme matkanneet kokonaiset 11 tuntia eri matkustusmuotojen variaatiolla, junalla ja lentäen.

Matka ei ollut sujunut ihan ongelmitta, mutta olimme tyytyväisinä kohteessa. Tai noh, kieltämättä hieman skeptisin ajatuksin, koska edessä oli vain yhden kokonaisen päivän vierailu ja sama matka kotiin odottaisi meitä tuon yhden vierailupäivän jälkeen.

Syy, miksi kuusi opiskelijaa (tuossa vaiheessa meistä yksi oli vielä matkalla kohteeseen) ja opettaja istuvat ihmeissään pienessä kylässä Etelä-Ruotsissa, selviää kun matkaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin….

 

Tyytyväisiä vieraita isäntien seurassa. Vasemmalta TAMKin valmentaja Vesa Vuorinen, pormestari Roger Fredriksson Andreas Siren, Sanna Kylmänen, Katja Ojaniemi, Teijo Takanen Ronnebyn elinkeinoasiamies Torbjörn Lind ja Inkeri Valtonen.

 

Opiskelemme liiketaloutta Tamkissa, Mänttä-Vilppulan yksikössä ja kevään aikana opiskelujemme kohde oli kansainvälisen liiketoiminnan moduuli. Kurssin yhteydessä saimme mielenkiintoisen projektin Mänttä-Vilppulan kaupungilta. He haluaisivat uudistaa ystävyyskaupunkitoimintaa, nostaa sen nykyaikaiselle levelille ja pyysivät siihen meidän apua. Osa ryhmästämme lähti kartoittamaan näiden ystävyyskaupunkien, Ronnebyn Ruotsissa ja Hoyangerin Norjassa, tilannetta ja alueiden toimintaa. Samalla projektin yhteydessä meille avautui mahdollisuus opintomatkaan jompaankumpaan kaupunkiin.

Tiedättehän, että kaikki projektit eivät aina suju kommelluksitta ja tähänkin tarvittiin paljon tahtoa. Kun mukana projektissa on useita tahoja, voivat järjestelyt ja aikataulut olla joskus haastavia, mutta siitähän vain oppii.  Suuntasimme projektin innoittamana kohti Ronnebytä ja kiitos sinnikkään valmentajamme Vesa Vuorisen ja Ronnebyn yhteyshenkilön Jannike Jonassonin, saimme kuin saimmekin vierailun järjestymään.

 

Pizzan voimalla retkemme Ronnebyssä alkoi. Yövyimme kauniissa Spa hotelli Ronneby Brunnissa joka sijaitsee upeiden puistojen, golfkentän, kuvankauniin joen ja kukkamerien välittömässä läheisyydessä. Brunnin alue on hyvin vanha ja aikoinaan sen alueen vedellä uskottiin olleen parantavia vaikutuksia. Lieneekö tuolla vedellä olleen osuutta asiaan, mutta hieman skeptinen asenteemme muuttui kertaheitolla päinvastaiseksi, kun pääsimme hyvien yöunien jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja meidät sekä projektimme otettiin vastaan ystävällisesti ja innostuneesti.

Nähdäksemme kaupunkia mahdollisimman paljon, osa ryhmästämme vuokrasi hotellilta polkupyörät ja suuntasimme kohti kaupungintaloa, jossa meitä odotti Janniken lisäksi kaupunginjohtaja Roger Fredriksson sekä elinkeinoasiamies Torbjörn Lind. Saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän kaupungista ja sen elinkeinorakenteesta aina maahanmuuttopolitiikkaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin asti.

Mielenkiintoisinta tuossa pienessä kaupungissa oli sen hyvin positiivinen vire yritysten ja työllisyyden saralla. Kunnan perustamille teollisuusalueille on tullut paljon uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuteen. Tästä he luonnollisesti ovat tyytyväisiä ja näkevät tulevaisuuden mahdollisuutena muuttaa tuotantoa kotimaahan. Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Ronnebyn kilpailuvalteista ja työllisyyden kehitys on nostanut Ronnebyn kiinnostavien kuntien listalle Ruotsissa.

 

Ronneby on ottanut vastaan paljon maahanmuuttajia mm. Syyriasta. Maahanmuuttajien suuri lukumäärä ja heidän kotouttamisensa on myös Ronnebyn suurimpia haasteita. Tähän ongelmaan he ovat kehittäneet ratkaisuksi mm. Business school-konseptin, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen mm. kielen, lakiaioiden, talouhallinnon ja bisneskulttuurin osalta. Koulutus vaatii sitoutumista ja kestää kuusi kuukautta. Koulutus on varsin uusi, mutta tuottanut jo nyt tulosta ja ensimmäisten yrittäjien aloitettua toimintansa.

Tutustuimme Ronnebyn uusiin yrityksiin tekemällä lyhyen matkan lähistön alueelle. Lisäksi tutustuminen Ronnebyn vanhaan kirkkoon sekä vanhaan kaupunkiin, joten lyhyen retkemme aikana saimme myös pikaopastuksen alueen historiaan. Kaikkea sitä kerkeää lyhyessäkin ajassa!

 

Iltapäivällä vuorossa oli tapaaminen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nils Ingmar Thorellin seurassa. Hänen kanssaan syvennyimme keskustelemaan ystävyyskaupunkitoiminnasta sekä mahdollisesta tulevasta ystävyyskaupunkiseminaarista. Tarkoitus siis olisi, että ystävyyskaupungit (Mänttä-Vilppula, Ronneby ja Hoyanger) järjestäisivät vuosittain seminaarin, jossa yhteistyötä kehitetään.

Keskustelu oli erittäin avointa ja antoisaa. Yhteistyön aihioita ehdotettiin runsaasti molemmin puolin ja keskustelusta nousi selvästi esiin kolme pääteemaa:

Koulutus, taide ja elinkeinoelämä

 

Ronneby oli kiinnostunut säilyttämään koulujen välisen yhteistyön sekä maiden väliset nuorten jalkapallotapahtumat, onhan jalkapallo ruotsalaisille kuitenkin se kovin tärkeä elämän osa-alue.

Keskustelimme myös opiskelijoiden mahdollisuudesta mm. harjoitteluun ystävyyskaupungin yrityksessä.

Yksi tärkeä aihe ystävyyskaupunkitoiminnassa on saattaa kaupunkien asukkaat tietoisiksi ystävyyskaupungeista ja kulttuurista. Tähän konkreettisia toimia voisivat olla opiskelijoille tehtäväksi annettavat markkinointitoimenpiteet (esim. yhteiset matkailuesitteet) sekä yhteinen taidenäyttely yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Seminaarin osalta innostus heräsi osallistumisesta eri aihealueista järjestettäviin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, jolloin jokainen osallistuja voisi valita itseään kiinnostavan aihealueen.

Ronneby ilmaisi kiinnostuksensa tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä esitti myös mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen yhteiselle hankkeelle; Kaupungit voisivat ottaa yhteisen tavoitteen ja laatia toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiselle.

 

Tässä vain muutama yhteistyöaihio mainitakseni innoittavan päivän ja tuloksena.

 

Ystävyyskaupunkitoiminta ei siis todellakaan ole menneen talven lumia vaan fressillä otteella ja uudella tvistillä se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia kaupunkien asukkaille ja yrityksille. Toivomme että tämän projektin myötä Mänttä-Vilppulan, Ronnebyn ja Hoyangerin yhteistyö saa siivet alleen ja antoisan Ystävyyskaupunki-seminaarin.

Meille opiskelijoina projekti on ollut haastava, mutta kuten viisas opettajamme Vesa totesi, ei voi oppia, jos ei ole mäkiä matkalla! …vai miten se nyt meni. Samalla projekti ja opintomatka ovat antaneet meille paljon ja osa meistä saa toivottavasti olla mukana matkassa vielä projektin jatkuessa ensi syksynä.

Ronneby kohteli meitä paremmin kuin hyvin! Kiitos vielä kanssamatkustajille, tämä oli huippupaketti!

 

Teksti ja kuvat: Inkeri Valtonen ja Kirsi Sipiläinen