Posts in the Menossa mukana – TAMKissa tapahtuu category

Teksti ja kuvat: Merja Hanhimäki ja Eija Lähteenmäki

Biotuote- ja prosessitekniikan uudet opiskelijat aloittivat opintonsa Kykylaakso/BioHub-oppimisympäristössä

Kykylaakso/BioHub on uudenlainen insinöörikoulutuksen oppimisympäristö, jonka pilottina toimivat Biotuote- ja prosessitekniikan koulutuksen ensimmäisen vuoden kevätlukukauden opinnot. Kykylaakso/BioHubissa sovelletaan tradenomikoulutuksessa jo vuosia käytössä ollutta tiimioppimista tuotantohyödykemarkkinoihin.

Uudenlaiseen oppimiseen siirtymisen taustalla oli havainto siitä, että yksittäiset suppeat opintojaksot voivat usein jäädä opiskelijalle irrallisiksi eikä opiskelija hahmota kokonaisuutta eikä näin pysty tarkasteleman opiskelemaansa alaa analyyttisesti. Syntyi halu parantaa opintojen aitoa työelämälähtöisyyttä, biotuote- ja prosessiteollisuuden alan kokonaisuuden hahmottamista ja ammatillisen kasvun tukemista sekä vahvistaa työelämävalmiuksia ja helpottaa kesätyön/harjoittelupaikan saantia jo opintojen alussa.

Kykylaakso/BioHub muodostuu kymmenestä opiskelijatiimien perustamasta tiimiyrityksestä, joissa kussakin on kuusi ensimmäisen vuoden biotuote- ja prosessitekniikan opiskelijaa. Kykylaaksossa toteutuu kevätlukukauden opetussuunnitelman mukainen oppiminen: ”Opiskelija tuntee biotuote- ja prosessiteollisuuden tärkeimmät prosessit, tuotteet ja ympäristönäkökohdat. Opiskelija tietää, mitkä asiat ovat tärkeitä yritys- ja liiketoiminnan kannalta sekä ymmärtää laadun, turvallisuuden ja viestinnän merkityksen yrityksen menestymisessä.”

Tiimivalmentajat opiskelijatiimien oppimismahdollisuuksien varmistajina

TyöskentelyäKullekin tiimiyritykselle on nimetty tiimivalmentaja. Opiskelijat rakentavat opiskelijatiimeissä yhteistoiminnallisten menetelmien avulla omaa oppimistaan valmentajien ohjauksessa. Valmennuspedagogiikka pohjautuu oppimiskäsitykseen, jossa oppija nähdään aktiivisena tiedon ja kokemusten prosessoijana yhteistoiminnallisissa oppimistilanteissa.

Menetelmän tavoitteena on tuottaa opiskelijalle sellaisia metakognitiivisia taitoja, joiden avulla on mahdollista selvitä paremmin myöhemmissä opinnoissa ja tulevissa työelämän tilanteissa. Metakognitiivinen ajattelu on taitoa tarkastella omaa oppimista, eritellä omia vahvoja ja heikkoja puolia sekä suunnitella, seurata ja arvioida omaa ja myös tiimin toimintaa.

Kummiyritykset opiskelijatiimien sparraajina

Tiimiyritysten kummiyrityksinä toimii kymmenen Biotuote- ja prosessitekniikan koulutuksen toimialoihin kuuluvaa todellista yritystä, jotka tulevat toimimaan opiskelijatiimien virtuaaliyritysten esikuvina ja sparraajina. Opiskelijatiimit toteuttavat ja innovoivat virtuaaliyrityksen toimintaa mahdollisimman aidolla tavalla. Kukin tiimi tekee oman liiketoimintasuunnitelman ideoiden tuotteet, niiden raaka-aineet, valmistusprosessit, asiakkaat, markkinat, kilpailijat, raaka-ainetoimittajat ym. hyödyntäen ideoinnissaan kummiyrityksen aitoa liiketoimintaa.

Kykylaakso/BioHubiin osallistuminen tuo monenlaisia hyötyjä myös kummiyrityksille: Ne voivat olla tukemassa ja kokemassa uudenlaista oppimista sekä olla mukana kehittämässä TAMKin insinöörikoulutusta. Yhteistyön myötä kummiyritykset saavat mahdollisuuden palkata kesätyöntekijöiksi ja mahdollisiin projektitoimeksiantoihin yritykseen jo valmiiksi perehtyneitä ja tuttuja opiskelijoita. Aloittavilla opiskelijoilla on tuoreita alaan liittyviä ideoita ja ajatuksia, joista kummiyritys voi niin ikään hyötyä. Kaiken lisäksi yhteistyö tarjoaa kummiyrityksille myönteistä näkyvyyttä TAMKissa, Pirkanmaalla ja valtakunnallisella Kokeileva Suomi -kiertueella.

Kykylaakso/BioHub mukana Kokeileva Suomi ja Experimental Tampere -projekteissa

SalikuvaInsinöörikoulutuksen uudenlainen tapa oppia on mukana edellä mainitulla valtakunnallisella Kokeileva Suomi -kiertueella.
Kokeilukulttuurin vahvistaminen on yksi pääministeri Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Sen tavoitteena on löytää innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan ja palveluiden kehittämiseen.

TAMKissa järjestettiin perjantaina 13.1.2017 Experimental Tampere -tapahtuma osana Kokeileva Suomi -kiertuetta. Tapahtuman tarkoituksena oli tarjota keskustelufoorumi kaupungin ja yritysten edustajille, kaupunkilaisille sekä opiskelijoille ja oppilaitosten henkilöstölle mm. kaupungissa toteutettavan älykkään koulutuksen edistämiseksi. Kykylaakso/BioHubin opiskelijat osallistuivat tapahtumaan menestyksekkäästi esittelemällä yleisölle tiimiyritysten ensimmäisten toimeksiantojen tuotoksia.

Kykylaakso/BioHubin alku on ollut lupaava niin opiskelijoiden kuin valmentajienkin näkökulmasta. Käynnistyneestä toiminnasta saatavat kokemukset auttavat valmentajatiimiä kehittämään oppimisympäristöä kaikkia yhteistyön osapuolia yhä paremmin palvelevaksi.

Teksti: Marja-Leena Gustafsson, tietopalvelusihteeri, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut
Kuva: pixabay.com, muokkaus Marjatta Ojala

 

uusivuosi2017Vuoden vaihtuessa tarkastelemme kaikki hetkittäin kulunutta vuotta ja pohdimme tulevaa uutta vuotta. Päättynyt vuosi on sisältänyt niin iloa ja onnistumisia kuin surua ja vastoinkäymisiä.

Monesti mietimme, mitä asioita voisimme tehdä toisin alkavan vuoden aikana kodin piirissä, työelämässä, harrastuksissa tai oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Tällaisiin aiheisiin ne uudenvuodenlupaukset yleensä liittyvät.

Uudenvuodenlupaukset ovat aika usein radikaaleja lupauksia oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Lupaukset kestävät yleensä kuukauden tai kaksi ja sitten palaamme taas entisiin tapoihimme.

Kirjallisuudesta voisi olla apua uusien ideoiden tai näkökulmien etsimiseen. Lukemalla muutaman kirjan saattaa saada jonkun oivalluksen itselleen, vaikkei mitään lupauksia tekisikään – ehkä ne myös kantavat pidempään.

Kirjaston tarjoamaan kirjallisuuteen tutustumalla voit löytää uuden harrastuksen alkavalle vuodelle. Tässä muutamia poimintoja kokoelmasta, joihin kannattaa tutustua:

 

Onnellisuus

Liikunta ja ravinto

Lihaskunto

Henkinen hyvinvointi

Laihduttaminen

Söisinkö vai en?: tämä kirja kannattaa lukea ennen kuin sukeltaa erilaisten dieettikirjojen saloihin.

Laihdu ilman nälkää: tässä oppaassa perehdytään hiilihydraattipitoiseen dieettiin.

2:2:3 Aineenvaihduntadieetti: perustuu syömisten vuorotteluun, viikon aikana syöt kolmella eri ruokavaliolla, pudottaa painoa siis nopeasti ja kestävästi.

Voit tutustua Terveysportin sairaanhoitajan tietokantaan, josta löydät ammatillista tietoa liikunnan vaikutuksista terveyteen.

Muut vinkit

Neulominen on nyt trendikästä ja rentouttavaa ja lisää aivojen vireyttä. Käsitöiden tekeminen ja käsillä puuhastelu on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän ihmisen hyvinvointia, parantavan aivoterveyttä ja kehittävän muistia sekä ylläpitävän positiivista mielialaa.

Uuden vuoden voi myös aloittaa ihan hidastamalla tahtia. Kiireetön suhtautuminen aikaan ja tekemiseen voi tuoda uutta sisältöä elämään.

Tai hyggeillä eli rauhoitutaan, kotoillaan ja käperrytään lämpimään aina kun se on mahdollista! Tanskalaisten hyggeily on tullut Suomessakin tänä syksynä terminä tutuksi. Se on kotoilua ja yhdessä hengailua pimeinä syys- ja talvi-iltoina. Sitä voidaan myös kutsua hidastamiseksi. Keskeistä on että nautitaan pimeän vuodenajan suomasta joutilaisuudesta. Ei olla tehokkaita ja suorituskeskeisiä, vaan tunnelmoidaan. Aistitaan ja uppoudutaan hetkeen. Ei kiirehditä mihinkään, ei edes ajatuksissa. Sytytetään kynttilöitä, haudutetaan teetä, laitetaan villasukat jalkaan ja syödään suklaata. Luetaan lempikirjaa, palataan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Loikoillaan.

http://yle.fi/uutiset/3-9296289.

Tästä lähtee hieno oman näköinen uusi vuosi käyntiin!

 

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat Gummerus, 2015. ISBN: 9789512098774 Finlandia-ehdokas 2015, EU:n kirjallisuuspalkinto 2016

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat
Gummerus, 2015.
ISBN: 9789512098774
Finlandia-ehdokas 2015, EU:n kirjallisuuspalkinto 2016

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 14.12.2016

2000-luvun alussa lapseni päiväkotiryhmä löysi Pyhäjärven venerannasta aivan vedenrajasta kookospähkinän. Taivaaltako se siihen oli tippunut? Tätä ihmettelivät aikansa, ja päättivät ottaa pähkinän mukaansa. Pähkinä toimi pitkään virikkeenä monenlaiselle toimelle. Ei kulunut kovin kauaa, kun kävelyllä Pyynikinharjua halkaisevalla tiellä kohtasin merkillisen näyn. Rinteessä olevan muurahaispesän päällä oli kookospähkinä. Vieläkö niitä tippuu lisää – taivaalta? Pitkän aikaa näiden tapahtumien jälkeen kuljin ulkona hieman varuillani.

Mitä kaikkea taivaalta voi tippua? Meteoriitteja, jääkimpaleita, lentokoneiden moottoreita, ovia, rupikonnia ja kaloja, ruplan kolikoita, hämähäkkejä, kottaraisia ja hyytelöä. Ja kookospähkinöitä. Jos huonosti sattuu, voi jäädä tavaran alle. Esimerkiksi hämähäkin alle olisi jotakuinkin karmaisevaa jäädä. Tosin siitä ei välttämättä kuole. Kirjassa esiintyvän Saaran äiti jäi jäälohkareen alle ja kuoli.

Selja Ahavan kirja kertoo sattumista, ennalta aavistamattomista ja taivaalta tippuvista asioista. Milloin se on jääkimpale, milloin salama. Kysymyksessä ei ole tietokirja eikä mikään Mitä taivaalta yleensä tippuu, vähäisimmästä hurjimpaan top 10. Se on romaani nuoresta, lapsesta murrosikään kehittyvästä tytöstä, isästä, tädistä, joka voittaa loton jättipotin kaksi kertaa, lampaista, sahanpurutalosta, Förstorgårdista, lukuisista huoneista, isän uudesta puolisosta, ja äidistä. Ja kummituksesta. Ja miehestä, johon salama iskee viisi kertaa. Kuudetta ei enää tullut.

Mikä on todennäköisyys, että voittaa lotossa kaksi kertaa? Annu-täti kuitenkin voitti, eikä kestänyt järkytystä, vaan nukkui monta viikkoa yhteen menoon kartanonsa tornihuoneessa. Myöhemmin täti pohti lottovoittojensa tarkoitusta, tunsi syyllisyyttä, etsi vastauksia. Onko tämä pilaa? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Entä mikä on todennäköisyys, että salama iskee samaan ihmiseen toisenkin kerran, tai kolmannen, tai viidennen? Elämä jatkuu, mitä muuta voi tehdä! Ahdistustaan helpottaakseen Annu-täti ottaa yhteyttä salamaniskeneeseen mieheen, ja kirjeenvaihto kohtalotoverin kanssa alkaa ja kestää kunnes salama iskee viidennen kerran.

Kirjan läpi kuljetaan nuoren Saaran elämää, tytön sanoin ja ajatuksin. Se on kasvutarina, jossa sattumia ei puutu, eikä satuja. Lukijalle vastaan tulee naiiveja huomautuksia ja ihania oivalluksia arkisista asioista. Äidin menetys on lapselle rankka asia. Muutto Annu-tädin kartanoon aloittaa uuden elämänvaiheen lampaiden keskellä. Vaikka äiti onkin tytön mukana koko ajan, vuosien kuluttua hän ilmestyy Saaran uniin kummituksena öisin ja kertoo taas itse sepittämiään (kauhu)tarinoitaan. Murrosikään tuleva Saara on hiljaa päivät ja huutaa yöt. Jälleen on menossa tytön elämässä uusi vaihe, ja isä ja uusi puoliso odottavat vauvaa ja perhe muuttaa takaisin alkuperäiseen kotiinsa, Sahanpurutaloon.

Kirja on palasista koottu kertomus, iloinen tarina kaikkine suruineen, ahdistuksineen ja onnettomuuksineen. Sen kaikki henkilöt kohtaavat outoja tapahtumia, kokevat ahdistusta ja etsivät selitystä elämälleen.

Parisataasivuisen kirjan lukee yhdellä istumalla, valitettavasti. Olisin voinut viettää sen kanssa vähän kauemminkin. Kirja oli Finlandia-palkintoehdokas syksyllä 2015.

Teksti: Leeni Pukkinen, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Killinkosken Wanha Tehdas

Killinkosken Wanha Tehdas

Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain liiketalouden monimuoto-opiskelijoiden ryhmä kokoontui Killinkosken Wanhalla Tehtaalla 13.-14.10.2016. Kaksipäiväisen tehokurssin aikana tarkoitus oli pohdiskella ja ennen kaikkea innovoida pienryhmissä Killinkosken kylän tulevaisuutta ja samalla kehittää entisestään Virtain matkailun vetovoimaisinta kohdetta.

killi2-jpg

Killinjätti.

 

Torstai alkoi kokoontumisella Wanhan Tehtaan kahvilaan aamupalalle. Suurimmalle osalle opiskelijoista Killinkosken Wanhan Tehtaan alue ei ollut entuudestaan tuttu, joten monenlaisia mietteitä ja odotuksia oli ilmassa. Aamupalan jälkeen saimme harvinaisen mahdollisuuden tutustua Wanhan Tehtaan näyttelyihin ja historiaan Killinkosken kyläyhdistyksen puheenjohtajan Vesa Postisen opastuksella. Lounaan jälkeen pääsimme myös käymään tunnelmallisessa Killinkosken kirkossa, joka on suosittu nähtävyys Wanhan Tehtaan ohella.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Nauhateollisuusmuseo.

Nauhateollisuusmuseo.

 

Ryhmäjaon jälkeen saimme vielä rauhassa kierrellä Tehtaalla ja Killinkosken kylänraitilla, ottaa valokuvia ja alkaa hiljalleen visioida, mitä kaikkea mahdollisuuksia Killinkosken Wanha Tehdas ja koko kylänraitti saattaisi pitää sisällään. Erilaisten innovointimenetelmien avustamina suuret ajatusten ja ideoiden pyörät alkoivat vähitellen pyöriä ja ryhmät pääsivät kunnolla innovoinnin makuun. Loppupäivä ja -ilta kuluivat Marttisen ja Lomasaaren eri tiloissa ideoita hioen ja tarkentaen toimivaksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. Välillä käytiin valmentajien luona tarkistamassa, että suunta on oikea. Kellon lyödessä nukkumatin aikaa ryhmät vetäytyivät hiljalleen yöpuulle hieman sekavin ja odottavin tunnelmin. Päivä oli ollut intensiivinen ja pitkä, mutta monella tapaa antoisa.

 

Killinkosken kirkko.

Killinkosken kirkko.

 

Perjantaina koitti sitten se hetki, kun oli aika saada innovointien tulokset siistiin pakettiin ja esitettävään muotoon. Iltapäivällä järjestettiin Killinkosken Wanhalla Tehtaalla julkinen tilaisuus, jossa jokainen ryhmä sai esittää oman työnsä tulokset Powerpointin muodossa. Paikan päälle tilaisuutta oli tullut seuraamaan mm. median edustajia, killinkoskelaisia sekä Virtain kaupungin edustajia. Jokainen ryhmä oli onnistunut innovoimaan omanlaisensa kehittämiskonseptin Killinkosken Wanhan Tehtaan ja sen ympäristön tulevaisuudelle. Muun muassa Killin jättiläinen ja Wanhan Tehtaan toiminta herätettiin henkiin, koko kylä nostettiin ilmojen teille sekä tuotiin koko alueelle väriä, valoja ja varjoja.  Ryhmien kehittämisajatukset saivat paljon kiitosta yleisöltä ja toimeksiantajilta, ja useampi niistä tulee päätymään myös toteutukseen asti.

 

Kaiken kaikkiaan koko innovoinnin kaksipäiväinen työpaja oli todella antoisa kokemus opiskelijoille. Ainutkertainen tilaisuus päästä testaamaan, kuinka innovointi käytännössä tapahtuu, ja kuinka toteutuskelpoisia ideoita syntyy, kun vain antaa ajatusten lentää yhdessä toisten kanssa. Suuri kiitos kuuluu myös valmentajillemme, jotka opastivat oikeaan suuntaan ja tsemppasivat loppuun asti. Hyvä me! 😀

 

Teksti ja kuvat: Leena ja Henriikka

Tallenna

img_5220

Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki esitteli Javasko Oy:n toimintaa Mäntän tradenomiopiskelijoille. Kuva: Heli Antila

Yritysvierailu on opiskelijoille ja valmentajille antoisa kokemus. Erityisen antoisaksi kokemus muodostuu silloin, kun saamme etukäteen lähestyä yritystä teemakysymyksillä, jotka liittyvät meneillään olevaan opintojaksoon. Näin teoria ja käytäntö kohtaavat hienosti.

Mäntän tradenomien monimuotokoulutuksen opiskelijat ovat päässeet jo aiemmin vierailemaan muun muassa Patrialla ja KMV-lehdessä. Tällä kertaa tutustumiskohteena on Javasko Oy.

Javasko Oy on toiminut pian 30 vuotta raskaan ja keskiraskaan teknologiateollisuuden alihankintakonepajana valmistaen hitsattuja ja koneistettuja tuotteita asiakkaiden tarpeisiin. Tuotteisiin kuuluvat niin yksittäiset osat kuin täydelliset laitteistot. Javasko Oy toimii Mänttä-Vilppulassa kolmessa paikassa. Henkilöstöä on noin 160.

Vierailimme yrityksen Isonniemen teollisuusalueen toimipisteessä, Jokihallissa, torstaina 27.10. aamulla. Tehdasrakennus näytti jo ulospäin erittäin siistiltä, jopa viehättävältä, mikä on aika harvinaista, kun kyse on teollisuushallista. Parkkipaikalta meidät ohjattiin viihtyisiin kokoustiloihin kahvin ja tuoreen pullan pariin.

img_5221

Lean-toiminnan käytännön toteutus kiinnosti opiskelijoita. Kuva: Heli Antila.

Yrityksen historiaa ja nykyistä toimintaa esitteli yrityksen perustaja ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki. Varsin vakuuttavan vaikutuksen teki yrityksen referenssilista, jolla oli maamme eturivin suuria yrityksiä. Tuotannossa näimme näille samoille yrityksille lähdössä olevia tuotteita, joten yhteistyö on jatkuvaa, eikä vain kertaluonteista. Verkostoituminen on varmasti vaatinut täsmällistä ja luotettavaa toimintaa.

Vierailu oli nivottu osaksi logistiikan opintojaksoa. Olimme laatineet etukäteen yritykselle muutaman kysymyksen, joten yritysvierailu antoi konkreettisia opittavaa asiaa tukevia vastauksia. Haastaviin kysymyksiin vastasi tehtaan henkilöstöpäällikkö Päivi Korkeala.

Saimme vakuuttavan ja yksityiskohtaisen kuvan siitä, miten alihankintayritys toimii. Samalla varmasti monen opiskelijan kuva yrityksen toiminnasta selkeni ainakin logistiikan osalta, mikä oli varsinainen mielenkiintomme kohde. Meille kerrottiin myös siitä, mitä vaaditaan, että yhteistyöhön isojen yritysten alihankkijaksi pääsee ja tässä asemassa myös pysyy.

Lopuksi kävimme tutustumassa tuotantoon. Kuten aina tuotantolaitoksiin kohdistuvilla vierailuilla, saimme aluksi pynttäytyä suojavarustuksiin. Oppaamme esittelivät meille erilaisia koneita ja laitteita, joita tuotannossa käytetään. Näimme myös automaattivaraston toiminnassa.

Lopuksi kiitimme yritystä erittäin hyvästä ja opiskelua tukevasta opintokäynnistä ja luovutimme pienet TAMKin muistamiset isännillemme. Myös uusista yhteistyövirityksistä oli puhetta. Niitä innolla odottaen…

Maija Haaramo, lehtori

Juonessa mukana myös muu valmentajatiimi: Vesa Vuorinen, Heli Antila ja Arja Reinvall.

img_5214

Tallenna

Tallenna

katilotTänä vuonna vietetään suomalaisen kätilökoulutuksen 200-vuotisjuhlavuotta. Suomalainen kätilökoulutus alkoi Turussa 1.11.1816. Kätilökoulutus oli Suomessa ensimmäinen erityisesti naisille suunnattu ammatillinen koulutus.  

Ensimmäinen suomenkielinen ”Oppikirja suomalaisille kätilöimmille” ilmestyi vuonna 1861.  Kätilölehti on perustettu 1896, lehden vanhoja vuosikertoja (1986-1910) pääsee lukemaan Kansalliskirjaston digitointiprojektin ansiosta.

TAMKin henkilökunta ja opiskelijat ovat vahvasti mukana tekemässä koulutusmateriaaleja ja kehittämässä suomalaista kätilökoulutusta.

Kirjasto tukee koulutusta ja kehittämistyötä tarjoamalla sekä kotimaisia että kansainvälisiä aineistoja opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön.

TAMKin kirjastoon tulee kätilötyötä käsitteleviä kotimaisia ja kansainvälisiä sekä paperisia että verkossa olevia lehtiä. Kätilötyötä käsittelevät lehdet esimerkiksi Kätilölehti, Jordemodern : Svenska Barnmorsteförbundets tidstrift, Midwifery sekä Evidence Based Midwifery löydät TAMK Finnan haulla.

Kotimaisia kätilötyöhön liittyviä artikkiviitteitä ja artikkeleita löytyy mm. Medic-hakupalvelusta. Kansainvälisiä kätilötyötä käsitteleviä kokotekstiartikkeleita puolestaan kannattaa etsiä CINAHL Complete (Ebsco) -hakupalvelusta.

Kirjaston marraskuun aineistonäyttelyyn olemme koonneet aineistoa lisääntymisterveydestä, hedelmällisyydestä, raskaudesta ja imetyksestä. Tervetuloa tutustumaan!

Maksullisen e-aineiston käyttö edellyttää kirjautumista TAMK Finnaan TAMK-käyttäjätunnuksella.

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, TAMKin pääkampuksen kirjasto
Kuva: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat (käsittely Marjatta Ojala)

Lähteet: Raussi-Lehto, E. & Ryttyläinen-Korhonen, K. (toim.) 2016. Koulutettu kätilö kanssasi 200 vuotta. Helsinki: Suomen kätilöliitto.

Tekee mieli oppiaOlemme koonneet TAMKin pääkampuksen kirjaston lokakuun aineistonäyttelyn Vanhustenpäivän ja -viikon innoittamina. Vanhustenviikkoa vietetään tänä vuonna 2.–9.10.2016 ja teemana on ”Tekee mieli oppia – Lust att lära sig!” Lisätietoa vanhustenviikosta löytyy Vanhustyön keskusliiton verkkosivuilta.

Mediasta saamme lukea väestön ikääntymisestä ja erityisesti siitä, miten sen ajatellaan vaikuttavan yhteiskuntaan. Helsingin Sanomien artikkelissa ”Historiallinen mullistus: Maapallolla on kohta enemmän vanhuksia kuin lapsia” 24.8.2016 kuvataan ilmiötä maailmanlaajuisesti. Suomessa muutos tapahtui jo vuonna 2009, tällöin yli 65-vuotiaita oli enemmän kuin alle 15-vuotiaita. Huoltosuhteen muutoksesta Suomessa ks. aiheeseen liittyvä taulukko, joka on tehty THL:n  Sotkanet-palvelussa – Sotkanet-palvelu sisältää tilastotietoa suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista.

Mitä vanhuus on ja mitä vanhuuteen kuuluu? Kaikki eivät vanhene samalla tavalla, kohtaamme fysiologisia, kognitiivisia ja sosiaalisia muutoksia kukin omalla tavallamme. Vanhuudesta kirjoitetaan toisinaan kaksijakoisesti, toisaalta meillä on pirteät ja puuhakkaat seniorit ja toisaalta laitoshoidossa olevat paljon hoivaa tarvitsevat vanhukset. Mielenkiintoisen kommentin vanhus-keskusteluun toi kesällä emeritusprofessori Antti Eskola teoksellaan ”Vanhuus: Helpottava, huolestuttava, kiinnostava”.

Vanhuuden kognitiivisista muutoksista kirjoittaa esim. Isto Ruoppila artikkelissaan ”Kognitiivisten toimintojen vanhenemismuutokset” (2012). Tähän ja muihin Gerontologia-lehden artikkeleihin voit perehtyä Elektra-palvelussa (etäkäyttö edellyttää kirjautumista TAMKin tunnuksilla TAMK Finnaan).

TAMKista löytyy paljon omaa osaamista vanhustyöhön ja palvelujen kehittämiseen vanhuksille. Vanhustyöhön perehtyneiden asiantuntijoiden kokemuksia ja hyviä käytänteitä on raportoitu mm. TAMKissa julkaistussa ”Aktiivisesti ikääntyen Euroopassa – hyvät käytännöt ja toimintamallit” -raportissa (Tarja Heinonen (toim.) 2014).

Kuukauden aineistonäyttelyyn on koottu vanhuutta, vanhenemista ja vanhustyötä käsittelevää aineistoa. Tule tutustumaan!

Materiaalia verkossa:  

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, TAMKin pääkampuksen kirjasto
Kuva: Vanhustyön keskusliitto

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

 

Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin. Kuva: Heli Antila.

Marttisen Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin.

Aikuisena työelämäjaksolle. Mahdollisuus tuntui jo ensikuulemalta kiehtovalta, vaikka työsuhteeni onkin vakituinen – tai ehkä juuri siksi. Olen työskennellyt ammattikorkeakoulun lehtorina kahdeksan vuotta.

Tämän päivän työelämässä kahdeksan vuotta samassa työpaikassa on pitkä aika, vaikka organisaation nimi ja työtehtävät ovatkin matkan varrella ehtineet vaihtua.

Välttääkseni urautumista, saadakseni uusia ideoita ja kasvattaakseni ammatillista verkostoani otin mahdollisuuden suurella ilolla vastaan. Mietin pitkään uuden TET-paikkani valintaa.

Olen aiemmin toiminut vuosia yrittäjänä, joten pienyritysympäristö on tuttua. Uutistoimittajavuosinani toimin tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa, joten sekin toimintaympäristö vaikutti tutulta. Pohdin pitkään hakeutumista teollisuuden pariin, mutta lopulta vaaka kallistui Nuorisokeskus Marttisen puolelle.

Nuorisokeskus Marttinen on minulle entuudestaan tuttu paikka. Olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä Marttisen henkilöstön kanssa. Paikan tuttuus ei kuitenkaan ole työelämäjaksolla ongelma, vaan pikemminkin perusedellytys. Kun tietää uudesta työpaikastaan jo jotain, pääsee työhönkin kiinni konkreettisemmin.

Sitä paitsi huomasin jo ensimmäisenä työpäivänäni, että tunsin todellisuudessa Marttisen toiminnasta vain murto-osan. Esimerkiksi sosiaalisen nuorisotyön rooli osana nuorisokeskustoimintaa oli minulle uusi asia. Tiesin sitä olevan, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Marttisessa pääsin seuraamaan pajatoimintaa ja Nuotta-valmennusta.

Tuutorina ammattikorkeakoulussa minua on aina kiehtonut opiskelijoiden erilaisuus ja erityisyys. Olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet, mutta korkeakoulussa tähän ei useinkaan löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Jäin työelämäjaksoni aikana miettimään muun muassa sitä, pitäisikö meidän huomioida ammattikorkeakoulussakin paremmin elämänhallintataitojen merkitystä suhteessa opiskeluun. Liian usein kirjaamme vain monotonisesti poissaoloja ja kiroamme mielessämme opiskelijoiden aikataulukyvyttömyyttä, vastuuttomuutta, laiskuutta ja ties mitä. Ongelmien taustalla olevien syiden selvittämiseen ja keskusteluun ei useinkaan ole aikaa.

Resurssit eivät mahdollista riittävää kahdenkeskistä keskustelua, jossa voitaisiin rakentaa opiskelijan elämään sopivia toimintamalleja, vältettäisiin keskeyttäminen ja varmistettaisiin opintojen eteneminen. Meiltäkin tulisi löytyä ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudelle, keinoja etsiä syitä oireiden takaa ja mahdollisuutta auttaa – edes hieman nykyistä enemmän.

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa. Kuva: Heli Antila

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa.

Nopeaa reagointia ja rohkeaa päätöksentekoa 

Työelämäjaksolla mieleeni muistuivat jälleen omat tuntemukseni astuessani yksityiseltä sektorilta koulutusorganisaation palkkalistoille. Olin tyrmistynyt siitä, miten hitaasti, byrokraattisesti ja usein varsin tehottomastikin monet asiat tuntuivat toimivan.

Yksityisyrittäjänä olin tottunut tekemään nopeita päätöksiä ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin välittömästi. Yksilönä jokainen meistä saattoi tietenkin olla joustava ja nopea. Marttisessa oli mukava tutustua taas koko organisaation nopeaan reagointiin ja sitoutumiseen ideatilanteissa.

PokemonGo-pyörteessä ei jääty odottamaan johtajan paluuta lomalta vaan järjestettiin vuorokauden varoitusajalla tapahtuma. Sosiaalisen median avulla paikalle saatiin useita PokemonGo-harrastajia ja myös seuraava tapaaminen lyötiin kalenteriin välittömästi. Myös media kiinnostui ennakkoluulottomasta ja nopeasta avauksesta.

Nopealla toiminnalla osoitetaan hyvin ajan hermolla olemista. Ihailen uusien toimintamallien ennakkoluulotonta kokeilua. Arvostan rohkeutta esittää uusia ideoita ja tehdä nopeita päätöksiä. Ajantasaisuudessa ja nopeassa reagoinnissa meillä olisi paljon opittavaa yrityselämästä.

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa. Kuva: Heli Antila

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa.

Työn tekemisen paikoista 

Tutustuin työelämäjaksollani usean eri henkilön työskentelyyn ja työtehtäviin. Kiersin Perinnekylän museoissa ja tapasin lomailijoita ja ryhmämatkailijoita.

Pääsin seuraamaan työpajatoimintaa ja nuottavalmennusta. Osallistuin aikuisten ja nuorten ryhmien esittelyinfoihin ja toiminnallisiin ohjelmakokonaisuuksiin – niin ohjaajan, osallistujan kuin seuraajankin rooleissa.

Sain kuulla millaista on toimiminen kunnallisena liikelaitoksena, miten monialaista usean kymmenen henkilön työyhteisöä johdetaan ja pääsin vertaamaan nuorisokeskuspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen periaatteita ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikkaan. Yhtäläisyyksiä löytyi yllättävän paljon.

Kuulin kokemuksia Marttisen ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Pääsin päivittäin nauttimaan lähi- ja luomuruuasta koostuvaa herkullista lounasta ja olin mukana ideoimassa työpajoja ja seminaareja.

Sain myös kokeilla työskentelyä erilaisissa ympäristöissä. Koneineni minulla oli mahdollisuus työskennellä hiljaisessa toimistohuoneessa, mutta tietoisesti kokeilin työskentelyä myös kahvilan aulassa – paikassa, jossa en ollut hetkeäkään yksin sekä nuorten nurkassa.

Suurta keskittymistä vaativia töitä en kahvilassa pystyisi tekemään, mutta sosiaalisena seurantapaikkana se oli varsin oiva. Kahvilapäivän aikana pääsin keskustelemaan vierailijoiden ja henkilöstön kanssa ja tunsin todellakin olevani osa yhteisöä. Tyytyväisistä vierailu- ja majoituskokemuksista jaettu kiitos lankesi myös minun osakseni.

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa. Kuva: Heli Antila

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa.

Yhteistyömahdollisuuksista 

Jo sopiessani työelämäjaksosta Nuorisokeskus Marttisen johtajan Helena Vuorenmaan kanssa päätimme etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia Marttisen ja TAMKin kanssa. Niitä löytyi lopulta aivan häkellyttävän paljon.

Marttisesta löytyy harjoittelupaikkoja sosionomi- tai restonomiopiskelijoille, liiketalouden ja viestinnän opiskelijoille, perinnerakentamisesta kiinnostuneille rakennusalan opiskelijoille – ehkä muillekin.

Kahvipöytäkeskustelussa puhuimme siitä, miten hyödyllistä olisi TAMKin harjoittelua ohjaajien opettajien vierailla ja käydä keskustelemassa Marttisessa. Mahdollisuuksia löytyy. Kotimaan harjoittelupaikat eivät rajoitu ainoastaan Tampereen ja Helsingin ympäristöön. Kansainvälistä ja valtakunnallista toimintaa löytyy muualtakin.

Harjoittelijan on helppo tulla taloon, jossa on totuttu työllistämään erilaisia harjoittelijoita, pajalaisia, siviilipalvelusmiehiä ja kansainvälisiä evs-harjoittelijoita. Harjoitteluajan majoituskin olisi tarvittaessa järjestettävissä talon puolesta.

IMG_5041Myös ihan konkreettisiakin opinnäytetyön aiheita löytyi jo alustavien keskustelujen pohjalta useita. Ehkä maaseudun rauhassa idyllisissä järvimaisemissa myös opinnäytetyön kirjoittaminen voisi sujua inspiroivissa olosuhteissa varsin onnellisten tähtien alla.

Yhteisölliset ja monipuoliset koulutustilaratkaisut edullisine hintoineen voisivat myös toimia varsin mainioina seminaaripaikkoina. Kaupunkiympäristössä kaksipäiväisten seminaarien ongelmana on usein porukan hajoaminen useisiin hotelleihin. Samalla saarella pysyttäessä yhteisöllisyys pysyy kenties paremmin yllä.

Näin miten nuottalaiset hioutuivat yhtenäiseksi ryhmäksi parissa päivässä. Ehkä myös me TAMKilaiset onnistuisimme tässä, kun pääsisimme poistumaan normaaleista työtiloistamme toiminnalliseen ympäristöön luonnon helmaan.

Suosittelen lämpimästi työelämäjaksoa muillekin kollegoille. Yrityselämästä kannattaa todellakin käydä ottamassa vauhtia omaan työhön.

Omaa ajatteluani kaksiviikkoinen avarsi tuntuvasti. Sain paljon ideoita oman työni kehittämiseen, yhteistyömahdollisuudet jäävät odottamaan hyödyntämistään. Kiitos näistä kahdesta viikosta Marttinen. Pidetään yhteyttä jatkossakin!

IMG_5029

IMG_5023

Kesäiset terveiset Marttisen ja Perinnekylän maisemista. Olen valokuvannut kaikki artikkelin kuvat työelämäjaksoni aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat:

Heli Antila

Lehtori, Päävalmentaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Herraskosken kanava. Kuva: Heli Antila.

Näitä polkuja kelpasi tallailla kaksi kesäistä viikkoa. Herraskosken kanava.

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) restonomikoulutus koki isoja muutoksia vuonna 2013. Hotelli- ja ravintola-alan sekä Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmat yhdistyivät Palveluliiketoiminnan koulutusohjelmaksi. Samoihin aikoihin opetustilat siirrettiin Koulukadulta ja Åkerlundinkadulta Kuntokadun pääkampukselle, jonne valmistui uudet opetusravintolatilat.

TAMKin nykyinen restonomikoulutus antaa valmiudet toimia esimies-/asiantuntijatehtävissä ravintola-, ravitsemis- ja toimitilapalveluissa. Joukko tänä vuonna valmistuvista restonomeista on myös suuntautunut hotelli- ja majoituspalveluihin. Opiskelijoilla on ollut mahdollisuus syventää osaamistaan erilaisten toimeksiantojen ja yritysyhteistyön sekä erilaisten projektien, kuten pop up -ravintolaviikkojen kautta.

Nykyiset kolmannen vuoden opiskelijat ovat ensimmäinen uudella opetussuunnitelmalla valmistuva vuosikurssi. Viimeisellä yhteisellä opintojaksollaan he järjestivät kaksi suurta tapahtumaa opetusravintola Catering Studiolla viikolla 16. Keskiviikkona 20.4.2016 toteutettiin Tulevaisuudentila-tehdään yhdessä -seminaari ja lauantaina 23.4.2016 Paistinkääntäjät ry juhlisti la Chaîne des Rôtisseurs kilpipäivää Grand Dîner-illallisella. Molemmat tapahtumat olivat loppuvuonna valmistuvien restonomien suunnittelemia ja toteuttamia.

 

Tulevaisuudentila – tehdään yhdessä –seminaari 20.4.2016

TAMKin Catering Studiolla järjestettiin keskiviikkona 20.4. Tulevaisuudentila – tehdään yhdessä -seminaari. Päivän suunnittelu alkoi osana saman nimistä opintojaksoa maaliskuun puolivälin tienoilla. Ajatuksena oli järjestää seminaari, jossa yhdessä palvelualan ammattilaisten kanssa pohdittaisiin tulevaisuuden moniosaamista, palvelualan tulevaisuudennäkymiä sekä valmistuvan restonomin ominaisuuksia.

Päivä alkoi aloituspuheenvuoroilla eri toimialojen edustajien toimesta. Palveluliiketoiminnan koulutuspäällikkö Satu Kylmälä avasi tilaisuuden puhumalla valmistuvan restonomin ominaisuuksista ja restonomikoulutuksen merkityksestä palvelualan tulevaisuuden osaamiselle. Taysin ruokapalveluiden ravitsemispäällikkö Aila Seppälä jatkoi puheenvuorollaan keskustelua ammattikeittiön tulevaisuuden näkymistä. SSTL Puhtausala ry:n toimitusjohtaja Harri Piiparinen kertoi puolestaan tulevaisuuden näkymiä puhtauspalvelujen näkökulmasta ja ravintoloitsija Mika Roito otti puheenvuorossaan kantaa some-markkinoinnin merkitykseen ravintoloiden toiminnassa. Lopuksi kuultiin Suomen Sommelierit ry:n terveiset syntymäpäiväänsä viettäneen Matti Kuukkanen-Fagerin toimesta.

Aloituspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin lounaalle, jonka valmistamisesta ja tarjoilusta vastasivat niin ikään kolmannen vuoden restonomiopiskelijat. Vieraat saivat nauttia kermaisen lohikeiton, raikkaita salaatteja sekä vadelma-sitruunamoussea.

 

seminaariseminaari1Lounaan jälkeen, vatsat täynnä ja pää virkeänä siirryttiin aivoriiheilemään ja askartelemaan workshopeihin. Vieraat valitsivat mieluisen aiheen neljästä eri mahdollisuudesta.

Työstämisen kohteena olivat teemat ”Puhtausalasta houkuttelevampi”, vetäjänään Harri Piiparinen, journalisti Marianna Laihon luotsaama ”Ruokahävikki ja sen hyödyntäminen”, ”Viinikulttuurin kehittäminen Suomessa” Matti Kuukkanen-Fagerin ohjaamana sekä TAMKin oman Helena Kairamon ”Palvelusta elämys”. Intensiivisen puolitoistatuntisen tuloksena saatiin näyttävät posterit, joissa kiteytyi tämän päivän ammattilaisten sekä tulevaisuuden osaajien näkemykset.
seminaari4seminaari3Ahkeran työskentelyn jälkeen saatiin taas nauttia virvokkeita ja keittiön antimia: kahvia, teetä sekä suussa sulavaa juustokakkua mustikkamelban kera. Tässä vaiheessa päivää vieraille olikin jo tullut tutuksi tapahtumaa sponsoroineet yritykset. Linkosuo Oy tarjosi vieraille herkullisia uutuus-ruislastujaan, kolmessa eri maussa.

Paulig Oy piti vieraat virkeänä Frezza-kahvijuomilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM muistutti olemassaolostaan esitteiden muodossa. Mukana hulinoissa oli myös turkulainen start-up –yritys KleenU Oy. KleenU piti seminaarivieraiden kädet hygieenisinä luonnonmukaisilla puhdistusliinoillaan.

seminaari2

Päivä huipentui paneelikeskusteluun tulevaisuuden moniosaamisesta. Arvovaltaisina panelisteina tulevaisuuden skenaarioita pohtivat Lapland Hotel Tampereen hotellinjohtaja Janne Mönkkönen sekä jo aiemmin tutuksi tulleet Helena Kairamo, Harri Piiparinen sekä Matti Kuukkanen-Fager. Tuoreen, valmistuvan restonomin näkökulman keskusteluun toi 13Reston oma mielipideautomaatti Samuli Korhonen. Hedelmällinen keskustelu siivitti päivän lopetussanoihin ja kiitoksiin saakka.

Järjestäjät haluavat vielä kiittää kaikkia puhujia, panelisteja, workshopin vetäjiä ja muita yhteistyökumppaneita sekä eritoten seminaarivieraita antoisasta päivästä!

 

yhteKansainvälisen Rôtisseur -kilpipäivän Grand Dîner 23.4.2016

Rôtisseur -kilpipäivä (The World Chaîne Day) on kansainvälisesti merkittävä tapahtuma, jota Paistinkääntäjät ja gastronomian ystävät juhlistavat ympäri maailman. TAMKin Catering Studiolla järjestettävä kilpipäivän illallinen oli kaikille yhdistyksen jäsenille avoin tilaisuus. Grand Dîner-illalliselle ilmoittautui yli 60 Paistinkääntäjää ja avecia. Illallisen teemana oli löytöretki gastronomian aikakausiin, joten illan menussa nähtiin erilaisia ruokia ja valmistustekniikoita niin klassisesta kuin modernistakin keittiöstä.
Tapahtuman suunnittelusta vastannut opiskelijaryhmä organisoi projektin kokonaisuudessaan. He suunnittelivat illan menun juomineen, pöytien kattauksen ja ruokien tarjoilun, illan ohjelman sekä ravintolatilan sisustuksen ja suunnittelivat työvuorot. Suunnittelutyöt aloitettiin maaliskuun lopulla, noin kuukautta ennen kilpipäivän tilaisuutta. Opiskelijat perehtyivät tilaisuuden teemaan ja alkoivat pienryhmissä ideoimaan illan toteutusta.
Illan ohjelma, tilan sisustus ja kattaus räätälöitiin teemaan sopivaksi ja lopputulos olikin tyylikkään juhlallinen. Kattaus pidettiin selkeänä, tilaan toteutettiin näyttely vanhoista, eri aikakausien menukorteista ja juontajat kertoivat vieraille jokaisen ruokalajin valmistustekniikoista ja historiasta.

Ohjelman ja juonnon tavoitteena oli johdatella vieraat teeman mukaiseen tunnelmaan ja siinä myös onnistuttiin. Menu oli monipuolinen ja todellinen löytöretki gastronomian aikakausiin pitäen sisällään seuraavaa:

kilpi

  • Amuse – Haute Cuisine: mini Quiche Lorraine
  • Alkuruoka – Nouvelle Cuisine: riimiporogalantiinia ja cumberlandinkastiketta, hyytelöityä poronkieltä ja sienisalaattia, jääkellarinlohta ja piparjuurikermaa, graavit silakat palttoonnapissa, parsaa Hollandaise
  • Toinen alkuruoka – Haute & Nouvelle Cuisine: häränhäntälientä Julienne
  • Väliruoka – Cuisine Naturelle: laventelimelonisorbetti
  • Pääruoka – Fuusio- ja molekyylikeittiö: Pyynikin oluessa haudutettua ankkarilletteä, ankanrintaa sous vide, kateenkorvakroketti, vadelmaviinietikkakastiketta, vaahtokastike ankanliemestä, välimerenkasviksia, friteerattua persiljaa
  • Juustoja – Haute Cuisine, lähiruoka: Mouhijärven Hilma-juustoa, Ahlmanin Selin-sinihomejuustoa, vuohenjuustomoussea, karamellisoituja pähkinöitä, viikunahilloa
  • Jälkiruoka – Nanogastronomia: salmiakkijäädykettä, kinuskivaahtoa ja karpalokaviaaria, suklaakakkua, mini crépes suzette, tyrninoppa ja marinoituja tyrnejä

kilpipäivä8Ruokien tarjoilu suoritettiin pääsääntöisesti lautastarjoiluna, mutta pääruokaa tarjoiltaessa opiskelijat pääsivät näyttämään taitojaan myös vatitarjoilussa. Tilaisuus työllisti kyseisenä päivänä yhteensä lähes 40 opiskelijaa keittiössä ja salin puolella.

Ilta toteutui suunnitelmien mukaisesti ja illan päätteeksi Paistinkääntäjien Suomen valtavouti Ari Arvonen ja Tampereen vouti Mikko Reinikka pitivät kiitospuheen, jossa restonomiopiskelijat saivat erittäin hyvää palautetta illallisen toteuttamisesta. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja opiskelijoille erittäin opettavainen. Viimeistä vuottaan opiskeleville restonomiopiskelijoille tilaisuus oli viimeinen yhdessä tehty projekti ja mitä hienoin päätös opinnoille.

 

 

kilpi_


Mikä on kilpipäivä?

Kilpipäivä on maailman vanhimman ja suurimman gastronomisen järjestön la Chaîne des Rôtisseurs (Suomessa Paistinkääntäjät ry) -kilpiyritysten suurelle yleisölle avoin kansainvälinen tapahtumapäivä. Kilpipäivän tarkoituksena on korostaa kilpiravintoloiden ja -myymälöiden korkealuokkaista osaamista ja raaka-aineiden käyttöä, madaltaa ravintolaan lähtemisen kynnystä ja nostaa tietoisuutta itse järjestöstä.
Kilpipäivällä on myös merkittävä rooli Suomen Paistinkääntäjien missiossa kehittää Suomen ruoka-, juoma- ja ravintolakulttuuria yhteistyössä alan ammattilaisten, harrastajien ja yhteistyökumppaneiden sekä kilpimyymälöiden ja -ravintoloiden kanssa.

Kilpiravintoloiksi ja -myymälöiksi kutsutaan ruoka- ja ravintola-alan yrityksiä, joille on myönnetty Chaîne des Rôtisseurs -järjestön tunnus eli kilpi korkeatasoisesta ruoasta ja palvelusta. (Lähde: rotisseurs.fi/kilpipaiva/mika-kilpipaiva-on)


Teksti:
Juulia Eloranta, Sussi Haapaniemi, Mona Ilola ja Tanja Rulja

Kuvat: Emma Ketopelto