Posts in the Menossa mukana – TAMKissa tapahtuu category

img_5220

Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki esitteli Javasko Oy:n toimintaa Mäntän tradenomiopiskelijoille. Kuva: Heli Antila

Yritysvierailu on opiskelijoille ja valmentajille antoisa kokemus. Erityisen antoisaksi kokemus muodostuu silloin, kun saamme etukäteen lähestyä yritystä teemakysymyksillä, jotka liittyvät meneillään olevaan opintojaksoon. Näin teoria ja käytäntö kohtaavat hienosti.

Mäntän tradenomien monimuotokoulutuksen opiskelijat ovat päässeet jo aiemmin vierailemaan muun muassa Patrialla ja KMV-lehdessä. Tällä kertaa tutustumiskohteena on Javasko Oy.

Javasko Oy on toiminut pian 30 vuotta raskaan ja keskiraskaan teknologiateollisuuden alihankintakonepajana valmistaen hitsattuja ja koneistettuja tuotteita asiakkaiden tarpeisiin. Tuotteisiin kuuluvat niin yksittäiset osat kuin täydelliset laitteistot. Javasko Oy toimii Mänttä-Vilppulassa kolmessa paikassa. Henkilöstöä on noin 160.

Vierailimme yrityksen Isonniemen teollisuusalueen toimipisteessä, Jokihallissa, torstaina 27.10. aamulla. Tehdasrakennus näytti jo ulospäin erittäin siistiltä, jopa viehättävältä, mikä on aika harvinaista, kun kyse on teollisuushallista. Parkkipaikalta meidät ohjattiin viihtyisiin kokoustiloihin kahvin ja tuoreen pullan pariin.

img_5221

Lean-toiminnan käytännön toteutus kiinnosti opiskelijoita. Kuva: Heli Antila.

Yrityksen historiaa ja nykyistä toimintaa esitteli yrityksen perustaja ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki. Varsin vakuuttavan vaikutuksen teki yrityksen referenssilista, jolla oli maamme eturivin suuria yrityksiä. Tuotannossa näimme näille samoille yrityksille lähdössä olevia tuotteita, joten yhteistyö on jatkuvaa, eikä vain kertaluonteista. Verkostoituminen on varmasti vaatinut täsmällistä ja luotettavaa toimintaa.

Vierailu oli nivottu osaksi logistiikan opintojaksoa. Olimme laatineet etukäteen yritykselle muutaman kysymyksen, joten yritysvierailu antoi konkreettisia opittavaa asiaa tukevia vastauksia. Haastaviin kysymyksiin vastasi tehtaan henkilöstöpäällikkö Päivi Korkeala.

Saimme vakuuttavan ja yksityiskohtaisen kuvan siitä, miten alihankintayritys toimii. Samalla varmasti monen opiskelijan kuva yrityksen toiminnasta selkeni ainakin logistiikan osalta, mikä oli varsinainen mielenkiintomme kohde. Meille kerrottiin myös siitä, mitä vaaditaan, että yhteistyöhön isojen yritysten alihankkijaksi pääsee ja tässä asemassa myös pysyy.

Lopuksi kävimme tutustumassa tuotantoon. Kuten aina tuotantolaitoksiin kohdistuvilla vierailuilla, saimme aluksi pynttäytyä suojavarustuksiin. Oppaamme esittelivät meille erilaisia koneita ja laitteita, joita tuotannossa käytetään. Näimme myös automaattivaraston toiminnassa.

Lopuksi kiitimme yritystä erittäin hyvästä ja opiskelua tukevasta opintokäynnistä ja luovutimme pienet TAMKin muistamiset isännillemme. Myös uusista yhteistyövirityksistä oli puhetta. Niitä innolla odottaen…

Maija Haaramo, lehtori

Juonessa mukana myös muu valmentajatiimi: Vesa Vuorinen, Heli Antila ja Arja Reinvall.

img_5214

Tallenna

Tallenna

katilotTänä vuonna vietetään suomalaisen kätilökoulutuksen 200-vuotisjuhlavuotta. Suomalainen kätilökoulutus alkoi Turussa 1.11.1816. Kätilökoulutus oli Suomessa ensimmäinen erityisesti naisille suunnattu ammatillinen koulutus.  

Ensimmäinen suomenkielinen ”Oppikirja suomalaisille kätilöimmille” ilmestyi vuonna 1861.  Kätilölehti on perustettu 1896, lehden vanhoja vuosikertoja (1986-1910) pääsee lukemaan Kansalliskirjaston digitointiprojektin ansiosta.

TAMKin henkilökunta ja opiskelijat ovat vahvasti mukana tekemässä koulutusmateriaaleja ja kehittämässä suomalaista kätilökoulutusta.

Kirjasto tukee koulutusta ja kehittämistyötä tarjoamalla sekä kotimaisia että kansainvälisiä aineistoja opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön.

TAMKin kirjastoon tulee kätilötyötä käsitteleviä kotimaisia ja kansainvälisiä sekä paperisia että verkossa olevia lehtiä. Kätilötyötä käsittelevät lehdet esimerkiksi Kätilölehti, Jordemodern : Svenska Barnmorsteförbundets tidstrift, Midwifery sekä Evidence Based Midwifery löydät TAMK Finnan haulla.

Kotimaisia kätilötyöhön liittyviä artikkiviitteitä ja artikkeleita löytyy mm. Medic-hakupalvelusta. Kansainvälisiä kätilötyötä käsitteleviä kokotekstiartikkeleita puolestaan kannattaa etsiä CINAHL Complete (Ebsco) -hakupalvelusta.

Kirjaston marraskuun aineistonäyttelyyn olemme koonneet aineistoa lisääntymisterveydestä, hedelmällisyydestä, raskaudesta ja imetyksestä. Tervetuloa tutustumaan!

Maksullisen e-aineiston käyttö edellyttää kirjautumista TAMK Finnaan TAMK-käyttäjätunnuksella.

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, TAMKin pääkampuksen kirjasto
Kuva: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat (käsittely Marjatta Ojala)

Lähteet: Raussi-Lehto, E. & Ryttyläinen-Korhonen, K. (toim.) 2016. Koulutettu kätilö kanssasi 200 vuotta. Helsinki: Suomen kätilöliitto.

Tekee mieli oppiaOlemme koonneet TAMKin pääkampuksen kirjaston lokakuun aineistonäyttelyn Vanhustenpäivän ja -viikon innoittamina. Vanhustenviikkoa vietetään tänä vuonna 2.–9.10.2016 ja teemana on ”Tekee mieli oppia – Lust att lära sig!” Lisätietoa vanhustenviikosta löytyy Vanhustyön keskusliiton verkkosivuilta.

Mediasta saamme lukea väestön ikääntymisestä ja erityisesti siitä, miten sen ajatellaan vaikuttavan yhteiskuntaan. Helsingin Sanomien artikkelissa ”Historiallinen mullistus: Maapallolla on kohta enemmän vanhuksia kuin lapsia” 24.8.2016 kuvataan ilmiötä maailmanlaajuisesti. Suomessa muutos tapahtui jo vuonna 2009, tällöin yli 65-vuotiaita oli enemmän kuin alle 15-vuotiaita. Huoltosuhteen muutoksesta Suomessa ks. aiheeseen liittyvä taulukko, joka on tehty THL:n  Sotkanet-palvelussa – Sotkanet-palvelu sisältää tilastotietoa suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista.

Mitä vanhuus on ja mitä vanhuuteen kuuluu? Kaikki eivät vanhene samalla tavalla, kohtaamme fysiologisia, kognitiivisia ja sosiaalisia muutoksia kukin omalla tavallamme. Vanhuudesta kirjoitetaan toisinaan kaksijakoisesti, toisaalta meillä on pirteät ja puuhakkaat seniorit ja toisaalta laitoshoidossa olevat paljon hoivaa tarvitsevat vanhukset. Mielenkiintoisen kommentin vanhus-keskusteluun toi kesällä emeritusprofessori Antti Eskola teoksellaan ”Vanhuus: Helpottava, huolestuttava, kiinnostava”.

Vanhuuden kognitiivisista muutoksista kirjoittaa esim. Isto Ruoppila artikkelissaan ”Kognitiivisten toimintojen vanhenemismuutokset” (2012). Tähän ja muihin Gerontologia-lehden artikkeleihin voit perehtyä Elektra-palvelussa (etäkäyttö edellyttää kirjautumista TAMKin tunnuksilla TAMK Finnaan).

TAMKista löytyy paljon omaa osaamista vanhustyöhön ja palvelujen kehittämiseen vanhuksille. Vanhustyöhön perehtyneiden asiantuntijoiden kokemuksia ja hyviä käytänteitä on raportoitu mm. TAMKissa julkaistussa ”Aktiivisesti ikääntyen Euroopassa – hyvät käytännöt ja toimintamallit” -raportissa (Tarja Heinonen (toim.) 2014).

Kuukauden aineistonäyttelyyn on koottu vanhuutta, vanhenemista ja vanhustyötä käsittelevää aineistoa. Tule tutustumaan!

Materiaalia verkossa:  

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, TAMKin pääkampuksen kirjasto
Kuva: Vanhustyön keskusliitto

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

 

Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin. Kuva: Heli Antila.

Marttisen Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin.

Aikuisena työelämäjaksolle. Mahdollisuus tuntui jo ensikuulemalta kiehtovalta, vaikka työsuhteeni onkin vakituinen – tai ehkä juuri siksi. Olen työskennellyt ammattikorkeakoulun lehtorina kahdeksan vuotta.

Tämän päivän työelämässä kahdeksan vuotta samassa työpaikassa on pitkä aika, vaikka organisaation nimi ja työtehtävät ovatkin matkan varrella ehtineet vaihtua.

Välttääkseni urautumista, saadakseni uusia ideoita ja kasvattaakseni ammatillista verkostoani otin mahdollisuuden suurella ilolla vastaan. Mietin pitkään uuden TET-paikkani valintaa.

Olen aiemmin toiminut vuosia yrittäjänä, joten pienyritysympäristö on tuttua. Uutistoimittajavuosinani toimin tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa, joten sekin toimintaympäristö vaikutti tutulta. Pohdin pitkään hakeutumista teollisuuden pariin, mutta lopulta vaaka kallistui Nuorisokeskus Marttisen puolelle.

Nuorisokeskus Marttinen on minulle entuudestaan tuttu paikka. Olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä Marttisen henkilöstön kanssa. Paikan tuttuus ei kuitenkaan ole työelämäjaksolla ongelma, vaan pikemminkin perusedellytys. Kun tietää uudesta työpaikastaan jo jotain, pääsee työhönkin kiinni konkreettisemmin.

Sitä paitsi huomasin jo ensimmäisenä työpäivänäni, että tunsin todellisuudessa Marttisen toiminnasta vain murto-osan. Esimerkiksi sosiaalisen nuorisotyön rooli osana nuorisokeskustoimintaa oli minulle uusi asia. Tiesin sitä olevan, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Marttisessa pääsin seuraamaan pajatoimintaa ja Nuotta-valmennusta.

Tuutorina ammattikorkeakoulussa minua on aina kiehtonut opiskelijoiden erilaisuus ja erityisyys. Olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet, mutta korkeakoulussa tähän ei useinkaan löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Jäin työelämäjaksoni aikana miettimään muun muassa sitä, pitäisikö meidän huomioida ammattikorkeakoulussakin paremmin elämänhallintataitojen merkitystä suhteessa opiskeluun. Liian usein kirjaamme vain monotonisesti poissaoloja ja kiroamme mielessämme opiskelijoiden aikataulukyvyttömyyttä, vastuuttomuutta, laiskuutta ja ties mitä. Ongelmien taustalla olevien syiden selvittämiseen ja keskusteluun ei useinkaan ole aikaa.

Resurssit eivät mahdollista riittävää kahdenkeskistä keskustelua, jossa voitaisiin rakentaa opiskelijan elämään sopivia toimintamalleja, vältettäisiin keskeyttäminen ja varmistettaisiin opintojen eteneminen. Meiltäkin tulisi löytyä ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudelle, keinoja etsiä syitä oireiden takaa ja mahdollisuutta auttaa – edes hieman nykyistä enemmän.

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa. Kuva: Heli Antila

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa.

Nopeaa reagointia ja rohkeaa päätöksentekoa 

Työelämäjaksolla mieleeni muistuivat jälleen omat tuntemukseni astuessani yksityiseltä sektorilta koulutusorganisaation palkkalistoille. Olin tyrmistynyt siitä, miten hitaasti, byrokraattisesti ja usein varsin tehottomastikin monet asiat tuntuivat toimivan.

Yksityisyrittäjänä olin tottunut tekemään nopeita päätöksiä ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin välittömästi. Yksilönä jokainen meistä saattoi tietenkin olla joustava ja nopea. Marttisessa oli mukava tutustua taas koko organisaation nopeaan reagointiin ja sitoutumiseen ideatilanteissa.

PokemonGo-pyörteessä ei jääty odottamaan johtajan paluuta lomalta vaan järjestettiin vuorokauden varoitusajalla tapahtuma. Sosiaalisen median avulla paikalle saatiin useita PokemonGo-harrastajia ja myös seuraava tapaaminen lyötiin kalenteriin välittömästi. Myös media kiinnostui ennakkoluulottomasta ja nopeasta avauksesta.

Nopealla toiminnalla osoitetaan hyvin ajan hermolla olemista. Ihailen uusien toimintamallien ennakkoluulotonta kokeilua. Arvostan rohkeutta esittää uusia ideoita ja tehdä nopeita päätöksiä. Ajantasaisuudessa ja nopeassa reagoinnissa meillä olisi paljon opittavaa yrityselämästä.

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa. Kuva: Heli Antila

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa.

Työn tekemisen paikoista 

Tutustuin työelämäjaksollani usean eri henkilön työskentelyyn ja työtehtäviin. Kiersin Perinnekylän museoissa ja tapasin lomailijoita ja ryhmämatkailijoita.

Pääsin seuraamaan työpajatoimintaa ja nuottavalmennusta. Osallistuin aikuisten ja nuorten ryhmien esittelyinfoihin ja toiminnallisiin ohjelmakokonaisuuksiin – niin ohjaajan, osallistujan kuin seuraajankin rooleissa.

Sain kuulla millaista on toimiminen kunnallisena liikelaitoksena, miten monialaista usean kymmenen henkilön työyhteisöä johdetaan ja pääsin vertaamaan nuorisokeskuspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen periaatteita ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikkaan. Yhtäläisyyksiä löytyi yllättävän paljon.

Kuulin kokemuksia Marttisen ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Pääsin päivittäin nauttimaan lähi- ja luomuruuasta koostuvaa herkullista lounasta ja olin mukana ideoimassa työpajoja ja seminaareja.

Sain myös kokeilla työskentelyä erilaisissa ympäristöissä. Koneineni minulla oli mahdollisuus työskennellä hiljaisessa toimistohuoneessa, mutta tietoisesti kokeilin työskentelyä myös kahvilan aulassa – paikassa, jossa en ollut hetkeäkään yksin sekä nuorten nurkassa.

Suurta keskittymistä vaativia töitä en kahvilassa pystyisi tekemään, mutta sosiaalisena seurantapaikkana se oli varsin oiva. Kahvilapäivän aikana pääsin keskustelemaan vierailijoiden ja henkilöstön kanssa ja tunsin todellakin olevani osa yhteisöä. Tyytyväisistä vierailu- ja majoituskokemuksista jaettu kiitos lankesi myös minun osakseni.

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa. Kuva: Heli Antila

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa.

Yhteistyömahdollisuuksista 

Jo sopiessani työelämäjaksosta Nuorisokeskus Marttisen johtajan Helena Vuorenmaan kanssa päätimme etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia Marttisen ja TAMKin kanssa. Niitä löytyi lopulta aivan häkellyttävän paljon.

Marttisesta löytyy harjoittelupaikkoja sosionomi- tai restonomiopiskelijoille, liiketalouden ja viestinnän opiskelijoille, perinnerakentamisesta kiinnostuneille rakennusalan opiskelijoille – ehkä muillekin.

Kahvipöytäkeskustelussa puhuimme siitä, miten hyödyllistä olisi TAMKin harjoittelua ohjaajien opettajien vierailla ja käydä keskustelemassa Marttisessa. Mahdollisuuksia löytyy. Kotimaan harjoittelupaikat eivät rajoitu ainoastaan Tampereen ja Helsingin ympäristöön. Kansainvälistä ja valtakunnallista toimintaa löytyy muualtakin.

Harjoittelijan on helppo tulla taloon, jossa on totuttu työllistämään erilaisia harjoittelijoita, pajalaisia, siviilipalvelusmiehiä ja kansainvälisiä evs-harjoittelijoita. Harjoitteluajan majoituskin olisi tarvittaessa järjestettävissä talon puolesta.

IMG_5041Myös ihan konkreettisiakin opinnäytetyön aiheita löytyi jo alustavien keskustelujen pohjalta useita. Ehkä maaseudun rauhassa idyllisissä järvimaisemissa myös opinnäytetyön kirjoittaminen voisi sujua inspiroivissa olosuhteissa varsin onnellisten tähtien alla.

Yhteisölliset ja monipuoliset koulutustilaratkaisut edullisine hintoineen voisivat myös toimia varsin mainioina seminaaripaikkoina. Kaupunkiympäristössä kaksipäiväisten seminaarien ongelmana on usein porukan hajoaminen useisiin hotelleihin. Samalla saarella pysyttäessä yhteisöllisyys pysyy kenties paremmin yllä.

Näin miten nuottalaiset hioutuivat yhtenäiseksi ryhmäksi parissa päivässä. Ehkä myös me TAMKilaiset onnistuisimme tässä, kun pääsisimme poistumaan normaaleista työtiloistamme toiminnalliseen ympäristöön luonnon helmaan.

Suosittelen lämpimästi työelämäjaksoa muillekin kollegoille. Yrityselämästä kannattaa todellakin käydä ottamassa vauhtia omaan työhön.

Omaa ajatteluani kaksiviikkoinen avarsi tuntuvasti. Sain paljon ideoita oman työni kehittämiseen, yhteistyömahdollisuudet jäävät odottamaan hyödyntämistään. Kiitos näistä kahdesta viikosta Marttinen. Pidetään yhteyttä jatkossakin!

IMG_5029

IMG_5023

Kesäiset terveiset Marttisen ja Perinnekylän maisemista. Olen valokuvannut kaikki artikkelin kuvat työelämäjaksoni aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat:

Heli Antila

Lehtori, Päävalmentaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Herraskosken kanava. Kuva: Heli Antila.

Näitä polkuja kelpasi tallailla kaksi kesäistä viikkoa. Herraskosken kanava.

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) restonomikoulutus koki isoja muutoksia vuonna 2013. Hotelli- ja ravintola-alan sekä Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmat yhdistyivät Palveluliiketoiminnan koulutusohjelmaksi. Samoihin aikoihin opetustilat siirrettiin Koulukadulta ja Åkerlundinkadulta Kuntokadun pääkampukselle, jonne valmistui uudet opetusravintolatilat.

TAMKin nykyinen restonomikoulutus antaa valmiudet toimia esimies-/asiantuntijatehtävissä ravintola-, ravitsemis- ja toimitilapalveluissa. Joukko tänä vuonna valmistuvista restonomeista on myös suuntautunut hotelli- ja majoituspalveluihin. Opiskelijoilla on ollut mahdollisuus syventää osaamistaan erilaisten toimeksiantojen ja yritysyhteistyön sekä erilaisten projektien, kuten pop up -ravintolaviikkojen kautta.

Nykyiset kolmannen vuoden opiskelijat ovat ensimmäinen uudella opetussuunnitelmalla valmistuva vuosikurssi. Viimeisellä yhteisellä opintojaksollaan he järjestivät kaksi suurta tapahtumaa opetusravintola Catering Studiolla viikolla 16. Keskiviikkona 20.4.2016 toteutettiin Tulevaisuudentila-tehdään yhdessä -seminaari ja lauantaina 23.4.2016 Paistinkääntäjät ry juhlisti la Chaîne des Rôtisseurs kilpipäivää Grand Dîner-illallisella. Molemmat tapahtumat olivat loppuvuonna valmistuvien restonomien suunnittelemia ja toteuttamia.

 

Tulevaisuudentila – tehdään yhdessä –seminaari 20.4.2016

TAMKin Catering Studiolla järjestettiin keskiviikkona 20.4. Tulevaisuudentila – tehdään yhdessä -seminaari. Päivän suunnittelu alkoi osana saman nimistä opintojaksoa maaliskuun puolivälin tienoilla. Ajatuksena oli järjestää seminaari, jossa yhdessä palvelualan ammattilaisten kanssa pohdittaisiin tulevaisuuden moniosaamista, palvelualan tulevaisuudennäkymiä sekä valmistuvan restonomin ominaisuuksia.

Päivä alkoi aloituspuheenvuoroilla eri toimialojen edustajien toimesta. Palveluliiketoiminnan koulutuspäällikkö Satu Kylmälä avasi tilaisuuden puhumalla valmistuvan restonomin ominaisuuksista ja restonomikoulutuksen merkityksestä palvelualan tulevaisuuden osaamiselle. Taysin ruokapalveluiden ravitsemispäällikkö Aila Seppälä jatkoi puheenvuorollaan keskustelua ammattikeittiön tulevaisuuden näkymistä. SSTL Puhtausala ry:n toimitusjohtaja Harri Piiparinen kertoi puolestaan tulevaisuuden näkymiä puhtauspalvelujen näkökulmasta ja ravintoloitsija Mika Roito otti puheenvuorossaan kantaa some-markkinoinnin merkitykseen ravintoloiden toiminnassa. Lopuksi kuultiin Suomen Sommelierit ry:n terveiset syntymäpäiväänsä viettäneen Matti Kuukkanen-Fagerin toimesta.

Aloituspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin lounaalle, jonka valmistamisesta ja tarjoilusta vastasivat niin ikään kolmannen vuoden restonomiopiskelijat. Vieraat saivat nauttia kermaisen lohikeiton, raikkaita salaatteja sekä vadelma-sitruunamoussea.

 

seminaariseminaari1Lounaan jälkeen, vatsat täynnä ja pää virkeänä siirryttiin aivoriiheilemään ja askartelemaan workshopeihin. Vieraat valitsivat mieluisen aiheen neljästä eri mahdollisuudesta.

Työstämisen kohteena olivat teemat ”Puhtausalasta houkuttelevampi”, vetäjänään Harri Piiparinen, journalisti Marianna Laihon luotsaama ”Ruokahävikki ja sen hyödyntäminen”, ”Viinikulttuurin kehittäminen Suomessa” Matti Kuukkanen-Fagerin ohjaamana sekä TAMKin oman Helena Kairamon ”Palvelusta elämys”. Intensiivisen puolitoistatuntisen tuloksena saatiin näyttävät posterit, joissa kiteytyi tämän päivän ammattilaisten sekä tulevaisuuden osaajien näkemykset.
seminaari4seminaari3Ahkeran työskentelyn jälkeen saatiin taas nauttia virvokkeita ja keittiön antimia: kahvia, teetä sekä suussa sulavaa juustokakkua mustikkamelban kera. Tässä vaiheessa päivää vieraille olikin jo tullut tutuksi tapahtumaa sponsoroineet yritykset. Linkosuo Oy tarjosi vieraille herkullisia uutuus-ruislastujaan, kolmessa eri maussa.

Paulig Oy piti vieraat virkeänä Frezza-kahvijuomilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM muistutti olemassaolostaan esitteiden muodossa. Mukana hulinoissa oli myös turkulainen start-up –yritys KleenU Oy. KleenU piti seminaarivieraiden kädet hygieenisinä luonnonmukaisilla puhdistusliinoillaan.

seminaari2

Päivä huipentui paneelikeskusteluun tulevaisuuden moniosaamisesta. Arvovaltaisina panelisteina tulevaisuuden skenaarioita pohtivat Lapland Hotel Tampereen hotellinjohtaja Janne Mönkkönen sekä jo aiemmin tutuksi tulleet Helena Kairamo, Harri Piiparinen sekä Matti Kuukkanen-Fager. Tuoreen, valmistuvan restonomin näkökulman keskusteluun toi 13Reston oma mielipideautomaatti Samuli Korhonen. Hedelmällinen keskustelu siivitti päivän lopetussanoihin ja kiitoksiin saakka.

Järjestäjät haluavat vielä kiittää kaikkia puhujia, panelisteja, workshopin vetäjiä ja muita yhteistyökumppaneita sekä eritoten seminaarivieraita antoisasta päivästä!

 

yhteKansainvälisen Rôtisseur -kilpipäivän Grand Dîner 23.4.2016

Rôtisseur -kilpipäivä (The World Chaîne Day) on kansainvälisesti merkittävä tapahtuma, jota Paistinkääntäjät ja gastronomian ystävät juhlistavat ympäri maailman. TAMKin Catering Studiolla järjestettävä kilpipäivän illallinen oli kaikille yhdistyksen jäsenille avoin tilaisuus. Grand Dîner-illalliselle ilmoittautui yli 60 Paistinkääntäjää ja avecia. Illallisen teemana oli löytöretki gastronomian aikakausiin, joten illan menussa nähtiin erilaisia ruokia ja valmistustekniikoita niin klassisesta kuin modernistakin keittiöstä.
Tapahtuman suunnittelusta vastannut opiskelijaryhmä organisoi projektin kokonaisuudessaan. He suunnittelivat illan menun juomineen, pöytien kattauksen ja ruokien tarjoilun, illan ohjelman sekä ravintolatilan sisustuksen ja suunnittelivat työvuorot. Suunnittelutyöt aloitettiin maaliskuun lopulla, noin kuukautta ennen kilpipäivän tilaisuutta. Opiskelijat perehtyivät tilaisuuden teemaan ja alkoivat pienryhmissä ideoimaan illan toteutusta.
Illan ohjelma, tilan sisustus ja kattaus räätälöitiin teemaan sopivaksi ja lopputulos olikin tyylikkään juhlallinen. Kattaus pidettiin selkeänä, tilaan toteutettiin näyttely vanhoista, eri aikakausien menukorteista ja juontajat kertoivat vieraille jokaisen ruokalajin valmistustekniikoista ja historiasta.

Ohjelman ja juonnon tavoitteena oli johdatella vieraat teeman mukaiseen tunnelmaan ja siinä myös onnistuttiin. Menu oli monipuolinen ja todellinen löytöretki gastronomian aikakausiin pitäen sisällään seuraavaa:

kilpi

  • Amuse – Haute Cuisine: mini Quiche Lorraine
  • Alkuruoka – Nouvelle Cuisine: riimiporogalantiinia ja cumberlandinkastiketta, hyytelöityä poronkieltä ja sienisalaattia, jääkellarinlohta ja piparjuurikermaa, graavit silakat palttoonnapissa, parsaa Hollandaise
  • Toinen alkuruoka – Haute & Nouvelle Cuisine: häränhäntälientä Julienne
  • Väliruoka – Cuisine Naturelle: laventelimelonisorbetti
  • Pääruoka – Fuusio- ja molekyylikeittiö: Pyynikin oluessa haudutettua ankkarilletteä, ankanrintaa sous vide, kateenkorvakroketti, vadelmaviinietikkakastiketta, vaahtokastike ankanliemestä, välimerenkasviksia, friteerattua persiljaa
  • Juustoja – Haute Cuisine, lähiruoka: Mouhijärven Hilma-juustoa, Ahlmanin Selin-sinihomejuustoa, vuohenjuustomoussea, karamellisoituja pähkinöitä, viikunahilloa
  • Jälkiruoka – Nanogastronomia: salmiakkijäädykettä, kinuskivaahtoa ja karpalokaviaaria, suklaakakkua, mini crépes suzette, tyrninoppa ja marinoituja tyrnejä

kilpipäivä8Ruokien tarjoilu suoritettiin pääsääntöisesti lautastarjoiluna, mutta pääruokaa tarjoiltaessa opiskelijat pääsivät näyttämään taitojaan myös vatitarjoilussa. Tilaisuus työllisti kyseisenä päivänä yhteensä lähes 40 opiskelijaa keittiössä ja salin puolella.

Ilta toteutui suunnitelmien mukaisesti ja illan päätteeksi Paistinkääntäjien Suomen valtavouti Ari Arvonen ja Tampereen vouti Mikko Reinikka pitivät kiitospuheen, jossa restonomiopiskelijat saivat erittäin hyvää palautetta illallisen toteuttamisesta. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja opiskelijoille erittäin opettavainen. Viimeistä vuottaan opiskeleville restonomiopiskelijoille tilaisuus oli viimeinen yhdessä tehty projekti ja mitä hienoin päätös opinnoille.

 

 

kilpi_


Mikä on kilpipäivä?

Kilpipäivä on maailman vanhimman ja suurimman gastronomisen järjestön la Chaîne des Rôtisseurs (Suomessa Paistinkääntäjät ry) -kilpiyritysten suurelle yleisölle avoin kansainvälinen tapahtumapäivä. Kilpipäivän tarkoituksena on korostaa kilpiravintoloiden ja -myymälöiden korkealuokkaista osaamista ja raaka-aineiden käyttöä, madaltaa ravintolaan lähtemisen kynnystä ja nostaa tietoisuutta itse järjestöstä.
Kilpipäivällä on myös merkittävä rooli Suomen Paistinkääntäjien missiossa kehittää Suomen ruoka-, juoma- ja ravintolakulttuuria yhteistyössä alan ammattilaisten, harrastajien ja yhteistyökumppaneiden sekä kilpimyymälöiden ja -ravintoloiden kanssa.

Kilpiravintoloiksi ja -myymälöiksi kutsutaan ruoka- ja ravintola-alan yrityksiä, joille on myönnetty Chaîne des Rôtisseurs -järjestön tunnus eli kilpi korkeatasoisesta ruoasta ja palvelusta. (Lähde: rotisseurs.fi/kilpipaiva/mika-kilpipaiva-on)


Teksti:
Juulia Eloranta, Sussi Haapaniemi, Mona Ilola ja Tanja Rulja

Kuvat: Emma Ketopelto

Uudenlainen opettajuus on tämän lukuvuoden aikana tullut esille tiedotusvälineissä viikoittain. Osa näkemyksistä peräänkuuluttaa oppijan aktiivista otetta, osa digitaalisuuteen siirtymistä, osa perinteisen luokkahuonemallin rikkomista ja osa näitä kaikkia.

Kuuntelen mielelläni näitä ajatuksia. Olen työskennellyt yritysmaailmassa niin kauan, että perinteinen opettajakäsitys on tuntunut minusta aina omakohtaisesti hieman vieraalta. Pohjimmiltani olen kokeilija. Olen pitänyt oppitunteja laivalaiturilla ja nurmikolla, olen teettänyt julkisia oppimistehtäviä blogeihin, olen yrittänyt keskusteluttaa ryhmiä niin paljon, että alkuperäisestä aiheesta on ehditty siirtyä ties minne.

Ja silti peräänkuulutan myös paljon perinteisiä asioita. Olen viilannut pilkkua, jotta opinnäytetyöt ja esseet saadaan myös muodollisesti päteviksi ja visuaalisesti yhtenäisiksi, jankutan kyllästymiseen asti paremmista ja tuoreemmista kirjalähteistä ja muistutan deadlinen armottomuudesta.

Uskon ideoivaan, aktiiviseen ja yrittäjähenkiseen opiskelijaan. Sen parempaa työelämävalmiutta opiskelijalla ei voi ollakaan, kun rohkea ja ennakkoluuloton tekeminen ja uusien ideoiden työstäminen.

 

 

Visualisointi Sassin elämyspuistosta. Kuva: Heli Antila

Visualisointi Sassin elämyspuistosta. Kuva: Heli Antila

 

Tradenomien monimuotototeutus alkoi Mäntässä syksyllä 2015. Toimin koulutuksen päävalmentajana. Kun iso ryhmä opiskelijoita suuntaa työelämästä koulunpenkille, osa vuosienkin tauon jälkeen, menee alussa väistämättä aikaa opiskelutaitojen päivittämiseen. Sisältöön on vaikea siirtyä, jos ulkoiset puitteet eivät ole kunnossa. Nyt opinnoissa on päästy vauhtiin. Helmikuun lopulla kokoonnuimme kahdeksi päiväksi innovoimaan Juupajoen Hyytiälään Helsingin yliopiston metsäasemalle. Ja innovointipäivien flow pyörii opiskelijoiden kokemuksissa edelleen. Opettajakunnasta Hyytiälässä olivat mukana valmentamassa Helena Kairamo, Vesa Vuorinen, Arja Reinvall, Otto Huttunen ja Heli Antila.

 

Innovointia keskellä ei mitään

 

”Innovointia varten on mielestäni parempi olla keskellä metsää kuin kaupunkia. Näin ei ole häiriöntekijöitä ja keskittyy paremmin olennaiseen.” Kaisa

”Innovointisession parasta antia on, kun eri lähtökohdista tulevat ihmiset kokoontuvat ja päästävät ideageneraattorinsa valloilleen. Kun porukka irrotetaan päivittäisistä rutiineista ja yöpyminenkin tapahtuu samoissa tiloissa, tehtävään keskitytään ihan mielettömällä innolla. Kenenkään kasvoilla ei näkynyt hälläväliä-asennetta. Keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita ryppyotsaista vääntämistä, vaan rennosti hyvässä hengessä ja iloisella mielellä tapahtuvaa tekemistä.” Jari

 

Helmikuun lähipäivät vietettiin Hyytiälässä Juupajoella. Kahden päivän aikana oli tarkoitus vastata aluekehitystä tukevaan toimeksiantoon, joka käsitteli Mäntän Sassin alueen kehittämistä. Innovointi toteutettiin ryhmätyöskentelynä ja aikaa ratkaisumallien esittämiseen oli käytännössä reilu vuorokausi.

Arvostan innovointitehtäviä suuresti. Uskon, että tämänkin kaksipäiväisen session yksi tärkein anti on oppia etsimään uudenlaisia näkökulmia ja ennakkoluulottomuus sekä rohkeus kehittää vaikealtakin tuntuvia asioita. Toivottavasti tämä kyky pystytään sujuvasti siirtämään myös arjen työrutiineihin.

 

Mistä aloittaa?

 

”Yritimme aluksi myös pysyä jonkinlaisissa todellisuuden rajoissa, mutta päätimme nyt pistää ranttaliksi, kun sitä meiltä haluttiin.” Katariina

”Emme halunneet että materiaali rajoittaisi ideointiamme, joten aloimme heittämään heti alkuun ajatuksia mitä alueella voisi olla. Mitä me itse haluaisimme? Mitä alueella jo oli?” Katja W.

”Meillä oli erittäin hyvä ryhmä innovointia varten, koska kaikilla oli erilainen tausta ja kaikki ovat eri alalla töissä. Lisäksi mielestäni ehkä tärkein osa idean löytämisessä oli kirjoittaa kaikki mikä päässä liikkui paperille. Kaikki pienet ja tyhmätkin ideat ovat tärkeä osa prosessia. Jokaisella on varmasti jonkunlainen idea ja jonkun huono idea voi synnyttää toisen päässä mahtavan idean.” Kaisa

 

Ideoinnin tueksi opiskelijat saivat valmentajilta vinkkejä erilaisista innovaatiomenetelmistä, joita saattoi käyttää apuna työskentelyssä. Haasteena innovaatiosessioissa saattaa olla myös aihealueen vieraus. On ryhdyttävä suunnittelemaan jotain sellaista, mistä aiempaa kokemusta ei ole.

Kun innovointi jatkuu useita tunteja, ei väsymykseltäkään voi välttyä. Silti lepotaukoja pidetään yllättävän vähän – tai jos pidetäänkin, rullaavat aivot kuitenkin koko ajan täysillä. Tavanomaisista ideoista seuraa hyviä ideoita, joten kaikki ajatukset kannattaa lausua ääneen.

 

”Jatkoimme innovointia myöhään iltaan ja seuraavalle aamupäivälle jäikin enää lopputuloksen esittelyn suunnittelu eli Power Point -esityksen valmistelu.” Katja O.

”Uskallan väittää, että ideointia tuon yhden ja saman tehtävän ympärillä tapahtui jokaisen päässä vähintään 24 tunnin ajan, todennäköisesti pidempäänkin. Aika käytettiin tiimityöskentelyyn, keskusteluihin, ideoiden väliesittelyihin valmentajille, ruokailuihin, saunomiseen, vapaaseen oleiluun ja nukkumiseen. Tietoista ideointia tapahtui siis vain osan aikaa, mutta varmasti jokaisen aivopari teki taustalla töitä keskeytyksettä.” Jari

”Sitten joku heitti vaan sanan SOME-puisto ja mietittiin, että siinä voisi olla potentiaalia. Sosiaalinen media on ajankohtainen juttu, mutta miten siitä saisi puiston? Tästä lähti ajatus johonkin virtuaaliseen ja jos sen saisi vielä yhdistettyä taiteeseen. Mitä jos pääsisikin virtuaalisesti taideteoksen sisään? Mitä jos pääsisit kävelemään Claude Monetin Lummelampi-teoksen sillan yli?” Kaisa

 

Team Niemi innostui innovoimaan yömyöhään. Kuva: Helena Kairamo.

Team Niemi innostui innovoimaan yömyöhään. Kuva: Helena Kairamo.

 

Palautetta toimeksiantajilta

 

”Tehtävien purkutilaisuus oli innovointisession kohokohta. Neljän tiimin tuotokset esiteltiin tilaajien edustajille. Esillä oli aikamoinen kattaus toinen toistaan lennokkaampia ideoita.” Jari

”Näin jälkikäteen ajateltuna, kun haettiin lennokkaita ideoita, meidän Sassin elämysalue ehkä hieman kalpeni esim voittajaryhmän virtuaalipuiston rinnalla, mutta toisaalta seison edelleen vakaasti ryhmätyömme takana, sillä alue ja palvelut olivat sellaisia jonne ainakin minä mielelläni tulisin vierailemaan kerran jos toisenkin.” Katja W.

”Vaikka innovaatio voi olla myös parastamista pitää sen siitä huolimatta olla jotain tosi WOW. Uutta. Kuluttajalle pitää tulla tunne ton mä haluan tai tonne mä haluan. Ryhmä joka voitti palkinnon parhaasta ideasta oli onnistunut tämän löytämään. Heidän idea virtuaalitaidemaailmasta lukeutui varmasti jo vallankumokselliseen innovaation. ” Piia

”Toimeksiantajat pitivät ideoitamme realistisena jalat maassa -suunnitelmana. Erityistä kiitosta saimme siitä, että suunnitelma kattoi kaikenikäiset asukkaat ja vierailijat vauvasta vaariin. Itse pidimme tärkeänä myös sitä, että alueella on toimintaa ympäri vuoden.” Katja O.

 

Esittelytilaisuus on aina jännittävä tilaisuus – niin opiskelijoille kuin valmentajille. Koskaan ei voi etukäteen olla sataprosenttisen varma siitä, miten hyvin esitetyt ideat uppoavat toimeksiantajiin.

Työelämästä kumpuava palaute on erityisen arvokasta. Hyväkään innovaatio on harvoin täydellinen ja suoraan siirrettävissä työelämään. Kehittävä palaute ohjaa jatkossa tarttumaan toimeksiantoihin entistäkin monipuolisemmasta näkökulmasta.

 

 

Ja innovointi jatkuu…

”Tietenkin mukaan tarttui meille kaikille uusi ja erilainen kokemuskin. Itse opin ainakin myös sen, että rajoituksien rajoittavuus on aivan itsestä kiinni. Meidän kohdallamme ne pikemmin sysäsivät rikkaammalle maaperälle kuin olisivat estäneet luovuutta.” Outi

”Mistä se johtuu, että aina koulun lähipäivien jälkeen ei illalla väsytä? Normaalisti uni tulee, kun laittaa pään tyynyyn. Innovaatiopäivien jälkeen kävin vielä jotenkin erityisen paljon ylikierroksilla. Mahtaakohan syy olla uuden oppiminen ja niiden uusien ajatusten pakkautuminen päähän?” Piia

”Innovointipäivien jälkeen huomasin kuitenkin kuinka ideoita ja ajatuksia tulvi pitkin viikonloppua ja pompsahteli niitä jopa yöuniinkin.” Katja W.

”Olen edelleen ihan innoissani tästä kokemuksesta ja osallistuisin saman tien uudestaan innovointitapahtumaan.” Kaisa

”Innostuin projektista siinä määrin että olen ammentanut siitä tietoa vielä tämän innovointitapahtuman jälkeenkin.” Andreas

 

Innovointisession opetus avautuu osallistujille vasta paljon myöhemmin. Ideointikaan ei välttämättä keskeydy toimeksiantajille esittelyyn, vaan aivot jatkavat toimintaansa vielä seuraavinakin päivinä.

Toimeksiannon anti alkaa hiljalleen avautua. Mäntän tradenomiopiskelijoiden tehtävänä oli purkaa päivien antia blogikirjoituksissa. Tämän artikkelin sitaatit on koottu bloggauksista. Pohdintatehtävää suunnitellessani en ymmärtänyt itsekään, miten paljon arvokasta palautetta tiimimme saa samalla innovointitapahtuman järjestelyistä. Valmentajan roolissakin tekisi mieli ottaa koko kaksipäiväinen uusiksi vaikka heti. Suosittelen myös muille.

 

Teksti: Heli Antila, lehtori,päävalmentaja

sitaatit 15alikom-ryhmän blogiteksteistä

 

Neliapila-ryhmä suunnittelee Mänttään airparkia liito-oravat huomioiden. Kuva: Helena Kairamo.

Neliapila-ryhmä suunnittelee Mänttään airparkia liito-oravat huomioiden. Kuva: Helena Kairamo.

 

 

”Täytyy sanoa, että tuntui upealta päästä osallistumaan innovointisessioon.” Jari

”Työskentelytapana tuollainen parin päivän ryntötyö tuntuu sopivan ainakin minulle. Olipa kyse innovoinnista tai muuten vain johonkin aihepiiriin perehtymisestä, keskittyminen ja varmasti myös oppiminen on ihan toisenlaista kuin normaalimittaisina koulupäivinä. Innovointisessiosta toipuminen tuntuu vain kestävän jonkin aikaa. Pieni univaje yhdistettynä ajatusrumbaan vaatii veronsa. Kyllä tämä tästä, nyt tarvitaan vain paljon unta ja vähemmän ajatuksia.” Jari

”Innovointitapahtuma Hyytiälässä viime helmikuussa oli mielestäni tämän koulutuksen toistaiseksi suurin ja makein kohokohta.” Andreas

”Aluksi hieman jännitti tällainen oikean projektin suunnittelu ja ryhmätyö, koska olen tehnyt jo pitkään työtä, jossa olen itse saanut tehdä päätökset. Ryhmätyön tekeminen oli todella mukavaa ja antoisaa. Hyvää vastapainoa omalle työlle. Toivoisin myös jatkossa vastaavia tehtäviä. Ryhmästä saa voimaa.” Piia

”Tapahtuma tempaisi omalaatuisuudellaan täysillä mukaansa ja toimeksiannon todellisuus motivoi meitä huomattavasti. On paljon kiinnostavampaa työskennellä oikeiden asioiden parissa kuin pyöritellä asioita pelkästään teoriapohjalla.” Andreas

”Voisin melkein sanoa, että tähänastisen koulu-urani mielekkäimmät koulupäivät koin helmikuussa innovaatiopäivillä Hyytiälässä!” Katariina

 

Tampere UAS Motorsport on TAMKin opiskelijoiden oma suunnitteluprojekti, joka tuo opiskelijoille mahdollisuuden harjoittaa taitojaan oikeassa elämässä. Joka vuosi projektissa suunnitellaan ja rakennetaan uusi FSAE-kilpasarjan sääntöjen mukainen kilpa-auto pyrkien keventämään sen painoa, lisäämään tehoa ja vähentämään valmistuskustannuksia uusilla innovaatioilla.

Autolle luodaan myyntisuunnitelma, sovitaan lukuisia erilaisia yhteistyökuvioita oikeiden yritysten kanssa ja harjoitellaan toimimista oikeissa yrityksissä markkinointia myöten. Projektissa on tänäkin vuonna työskentelemässä opiskelijoita 9 eri koulutuksesta – median, tekniikan sekä liiketalouden aloilta.

Kauden lopussa tiimi matkustaa esittämään aikaansaannoksensa Eurooppaan eri FSAE kilpailuihin, joissa konsepti, itse auto ja sen suorituskyky esitellään (niin auto- kuin muillakin aloilla) merkittäville tuomareille. Tämän kauden auton julkistaminen tapahtuu perjantaina 1.4. Tampereen ammattikorkeakoulun juhlasalissa kello 13–15. Järjestämme tilaisuutta ensimmäistä kertaa ja se on kaikille avoin. Paikan päällä esittelemme toimintaamme tarkemmin, käymme läpi mennyttä, kuluvaa ja tulevaa kautta. Tervetuloa mukaan!

Teksti: Henri Pyöriä
P.S. Lisää tietoa ja videoita osoitteessa: http://formula.tamk.fi/

oranen

Raija Oranen                Kuva: http://raijaoranen.fi

Kirjastolaisen kirjavinkkaukset 23.12.2015

Raija Oranen: Maan aamu –trilogia ja Ketunpesä

Viime kesänä uppouduin Raija Orasen Maan aamu –trilogiaan Maan aamu (1995), Huviretki (1996) ja Pitkät hiukset (1997), minkä päätteeksi luin vielä jatko-osan Ketunpesä (2005). Trilogia kertoo elämäniloisen patruuna Gustav Malmin perheestä ja elämästä Uudellamaalla Hepojärven kartanossa ja Helsingissä 1910-luvulta 1940-luvulle. Myöhemmin julkaistu itsenäinen jatko-osa Ketunpesä kertoo saman perheen vaiheista sodan aikana ja sodan jälkeisinä vuosina 1940-luvulla.

Varsinkin trilogia on hauskasti ja vetävästi kirjoitettua tarinaa värikkään suvun vaiheista. Patruuna pitää kartanossa iloista hoviaan ja huolehtii lähimmäisistään, erityisesti lukuisista naisistaan. Kirjoissa esiintyy erittäin paljon erilaisia henkilöitä, joiden vaiheita ja edesottamuksia on hauska seurata. Kiinnostavana taustana tapahtumille ovat todelliset historialliset hetket itsenäistymisestä kansalaissotaan ja jännittävän 30-luvun kautta toiseen maailmansotaa. Suomen historiaa valotetaan hyvin mielenkiintoisesti sekä kartanon väen ja palkollisten ja alustalaisten kautta, ja näin saadaan hyvin kiinnostavasti eri yhteiskuntakerrosten näkökulma tapahtumiin.

Oranen on erittäin hyvin perehtynyt historiaan, ja historiallisten tapahtumien kuvaus on kirjoissa paikoin hyvinkin perusteellista. Varsinkin Ketunpesässä ”vaaran vuosien” poliittisten tapahtumien kuvaaminen oli välillä hieman raskasta luettavaa, mutta itselleni uutta ja siksi mielenkiintoista. Kirjasta sain näkymän elämään Neuvostoliiton valvomassa Suomessa ja ajan kommunistien toimintaan. Yhtenä päähenkilönä kirjassa esiintyy Yrjö Leino, jonka vaiheista ja elämästä Hertta Kuusisen kanssa kerrotaan. Samasta aiheesta on juuri nyt tv:ssä draamasarja. Kiinnostava on myös Orasen versio sodan aikana saksalaisten mukaan lähtevästä tytöstä – tätäkin aihetta on käsitelty paljon viime aikoina. Nuori Kekkonen alkaa vilahdella tässä kirjassa: myöhemmin Raija Oranen on kirjoittanut Kekkosesta parikin kirjaa.

Kirjailijan vahva historian tuntemus näkyy kirjoissa myös erittäin kiinnostavina kulttuurihistoriallisina kuvauksina. Ihastuttavia ovat etenkin ruokakuvaukset, joissa kuvataan herkullisen tarkasti Malmin perheen huikeat ateriat ja ruokajuhlat. Jos hankkii kirjasarjan luettavakseen joulunpyhiksi, kannattaa varata lähistölle runsaasti erilaisia herkkuja ja viinejä, jotta lukunautinto on mahdollisimman onnistunut ja tyydyttävä!

Raija Oranen: Maan aamu 1995, Huviretki 1996, Pitkät hiukset 1997, Ketunpesä 2005

Teksti: Hannele Timola / TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

http://raijaoranen.fi/etusivu

http://www.teos.fi/kirjailijat/raija-oranen.html

retkeily

Suomen retkeilyopas Kustantaja: Edita                    ISBN: 951-37-4254-7 Julkaisuvuosi: 2005, 4. pain.

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 19.12.2015

Suomen retkeilyopas

Patikoimaan? – Klikkaa retkelle Repovedelle

Suomen retkeilyopas kirja kuvailee hyvin Suomen retkireittejä. Kiinnostaisiko lähes lappimaisen jylhät maiset Etelä-Suomessa Repoveden kansallispuistossa, suosittu Karhunkierros Kuusamossa vai Länsi-Lapin tunturijonot Hetta-Pallas reitillä? Tauot, tankkaukset ja tavarat on suhteutettava pienempien kulkijoiden mukaan. Esimerkkireitit on testattu 11-vuotiaiden patikoijien kanssa.

Repoveden kansallispuistossa on myös melojille reittivaihtoehtoja. Kanootin voi vuokrata läheisiltä matkailuyrittäjiltä. Lapinsalmen sisääntulon parkkipaikalta pääset helposti testaamaan kävelyä korkealla riippusillalla ja menoa käsin vedettävällä lossilla. Pidemmän kävelymatkan päässä on kiipelijöiden suosimat Olhaman vuoren korkeat kalliot. Osassa leiripaikoista on myös kaivot lähellä.

Pohjoisemmaksi mentäessä hyttyset ja mäkäräiset eivät yleensä haittaa patikointia, jos lähdet reissuun viimeistään juhannuksena. Säätietoja kannattaa tarkkailla aivan lähtöhetkeen saakka ja kysellä reittisi lähellä olevista luontokeskuksista reitin keliosuhteista. Matkasuunnitelmia voi joutua muuttamaan, jos reitti on poikki tulvien takia tai järvi on jäässä ja tilattu venekuljetus ei onnistu.

Oulangan kansallispuiston 60-vuotiaan Karhunkierroksen luonto on hyvin monipuolinen: suoalueita, mäntykangasta, aarnimetsää, vaaranlakia ja reheviä lehtoja uhanalaisin kasvein. Suomen tunnetuimman vaellusreitin hyväkuntoisilla reiteillä voit ihailla komeita kalliojyrkänteitä, jokimaisemia, koskia ja riippusiltoja. Karhunkierroksen 70-80 km reitti menee puoli juosten kevyesti parilla yöllä, mutta matkanautintoa kannattaa jakaa useammalle yölle. Osan matkasta voi meloa. Matkan varren luontokeskuksessa on mahdollisuus lounastaa. Puistossa on myös monia lyhyitä reittejä ja päivämatkoja.

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Hetta-Pallas on nimenomaan tunturireitti, mutta reitillä on myös vanhaa metsää ja soita. Hetalta lähdettäessa reitti alkaa maksullisella ja etukäteen tilattavalla venekyydillä. Huiputuksia kannattaa tehdä pitkin matkaa ja ainakin alueen korkeimmalle tunturille Taivaskerolle 807 m. Hyvin merkittyä reittiä on helppo seurata sekä kesällä että talvella. Ota tänne kuten muillekin reiteille aina kunnon kartta mukaan. Sää olosuhteet korkealla vaihtuvat nopeasti ja lämmintä vaatetta pitää olla riittävästi. Jos alhaalla sataa vettä, niin tuntureilla kesäkuinen raekuuro tai lumisade ei kastele vaatteita. Reitillä on useita maksullisia varaustupia ja sisänukkumapaikan voit varmistaa etukäteen. Hannunkurun maksullisessa saunassa on hyvä rentoutua päivän päätteeksi.

Lue lisää reitti- ja kohdekuvauksia kirjasta. Kirjasta löydät myös kohteet, joihin pääsee pyörätuolilla ja lastenvaunuilla. Kaupunkien ja taajamienkin tuntumasta voit löytää mielenkiintoisia luontokohteita. Nyt on hyvä aika suunnitella tai ainakin haaveilla patikointiretkestä.  Jos innostuit retkeilystä, niin lisää kirjoja aiheesta luontoon.fi -sivustolla.

Teksti: Marja-Liisa Timperi / TAMK kirjasto- ja tietopalvelut