Posts in the Muutakin kuin Mansea – TAMKilaiset maailmalla category

Teksti ja kuvat: TAMKin rakennusalan työnjohdon koulutuksen lehtori Ilkka Tasanen ja projektipäällikkö Kalle Tammi

______________________________________

Unveiling the Hidden Hamina 2018 -kesäkurssilla TAMKilaisten osaaminen oli merkittävässä roolissa, kun laserkeilaus- ja paikkatietoasiantuntijat Kalle Tammi ja Ilkka Tasanen osallistuivat kurssille vierailevina luennoitsijoina. Kansainvälisen kurssin järjestivät Tampereen teknillinen yliopisto ja Lissabonin yliopisto yhteistyössä paikallisen Haminan linnoituksen wanhat talot -yhdistyksen kanssa.

 

Opiskelijat tutustuvat laserkeilaimen käyttöön Kalle Tammen opastuksella.

Eri tahojen yhteistyö mahdollisti TAMKin ja TTY:n arkkitehtuurin opiskelijoille kohtuulliset osallistumiskulut ja mukana kurssilla olikin parisenkymmentä opiskelijaa ja asiantuntijaa eri puolilta maailmaa, kaukaisimmat aina Meksikosta ja Pakistanista asti.

Kurssin pääteema oli historiallisen ympäristön ja kulttuuriperinnön digitaalinen dokumentointi, mihin Hamina uniikkina linnoituskaupunkina tarjosi otolliset puitteet. Luentojen ohella opiskelijat pääsivät soveltamaan teoriaa käytäntöön erilaisten kenttätöiden muodossa.

TAMKin asiantuntijoiden opastuksella osallistujat saivat rautaisannoksen laserkeilauskokemusta ja oppivat pistepilvien käsittelyn perusteet. Laserkeilaamalla tutkittiin ja dokumentoitiin kolmiulotteisesti maanalaisia tiloja, kuten vanhoja holvikellareita, sekä Hamina Bastionin aluetta.

Ilkka Tasanen opettamassa opiskelijaryhmälle pistepilven georeferointia Hamina Bastionissa.

Opiskelijat saivat oppia myös georeferoinnista eli pistepilvien sitomisesta paikkatietokoordinaatistoon. Tämä mahdollisti aineistojen täydentämisen yhdistäm ällä laserkeilattuja pistepilviä sekä valokuvista fotogrammetrisesti tuotettuja pistepilviä.

Kurssin tavoitteena oli oppia yhdistämään perinteisiä rakennushistorian ja arkkitehtuurin tutkimus- ja dokumentointimenetelmiä modernien digitaalisten työkalujen, kuten laserkeilaus ja dronekuvaus, kanssa sekä olla vuorovaikutuksessa ja viestiä tuloksista paikalliselle yhteisölle.

Tässä suhteessa Hamina ja paikallisten asukkaiden aktiivinen osallistuminen tarjosikin kurssilaisille mielenkiintoisen ja toimivan ympäristön. Kesäkurssi toimintamuotona osoittautui erinomaiseksi mahdollisuudeksi tehdä tunnetuksi suomalaista osaamista ja kulttuuria sekä luoda kansainvälisiä yhteistyösuhteita.

 

Kuva Hamina Bastionin ympäristöstä laserkeilatusta kolmiulotteisesta pistepilvestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kello oli seitsemän illalla, paikallista aikaa, ja istuimme kuuden hengen voimin juna-asemalta katsottuna lähimmässä pizzeriassa minkä löysimme.

Katselimme ympärillemme ja näimme pienen, hiljaisen ruotsalaiskylän, Ronnebyn. Olimme matkanneet kokonaiset 11 tuntia eri matkustusmuotojen variaatiolla, junalla ja lentäen.

Matka ei ollut sujunut ihan ongelmitta, mutta olimme tyytyväisinä kohteessa. Tai noh, kieltämättä hieman skeptisin ajatuksin, koska edessä oli vain yhden kokonaisen päivän vierailu ja sama matka kotiin odottaisi meitä tuon yhden vierailupäivän jälkeen.

Syy, miksi kuusi opiskelijaa (tuossa vaiheessa meistä yksi oli vielä matkalla kohteeseen) ja opettaja istuvat ihmeissään pienessä kylässä Etelä-Ruotsissa, selviää kun matkaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin….

 

Tyytyväisiä vieraita isäntien seurassa. Vasemmalta TAMKin valmentaja Vesa Vuorinen, pormestari Roger Fredriksson Andreas Siren, Sanna Kylmänen, Katja Ojaniemi, Teijo Takanen Ronnebyn elinkeinoasiamies Torbjörn Lind ja Inkeri Valtonen.

 

Opiskelemme liiketaloutta Tamkissa, Mänttä-Vilppulan yksikössä ja kevään aikana opiskelujemme kohde oli kansainvälisen liiketoiminnan moduuli. Kurssin yhteydessä saimme mielenkiintoisen projektin Mänttä-Vilppulan kaupungilta. He haluaisivat uudistaa ystävyyskaupunkitoimintaa, nostaa sen nykyaikaiselle levelille ja pyysivät siihen meidän apua. Osa ryhmästämme lähti kartoittamaan näiden ystävyyskaupunkien, Ronnebyn Ruotsissa ja Hoyangerin Norjassa, tilannetta ja alueiden toimintaa. Samalla projektin yhteydessä meille avautui mahdollisuus opintomatkaan jompaankumpaan kaupunkiin.

Tiedättehän, että kaikki projektit eivät aina suju kommelluksitta ja tähänkin tarvittiin paljon tahtoa. Kun mukana projektissa on useita tahoja, voivat järjestelyt ja aikataulut olla joskus haastavia, mutta siitähän vain oppii.  Suuntasimme projektin innoittamana kohti Ronnebytä ja kiitos sinnikkään valmentajamme Vesa Vuorisen ja Ronnebyn yhteyshenkilön Jannike Jonassonin, saimme kuin saimmekin vierailun järjestymään.

 

Pizzan voimalla retkemme Ronnebyssä alkoi. Yövyimme kauniissa Spa hotelli Ronneby Brunnissa joka sijaitsee upeiden puistojen, golfkentän, kuvankauniin joen ja kukkamerien välittömässä läheisyydessä. Brunnin alue on hyvin vanha ja aikoinaan sen alueen vedellä uskottiin olleen parantavia vaikutuksia. Lieneekö tuolla vedellä olleen osuutta asiaan, mutta hieman skeptinen asenteemme muuttui kertaheitolla päinvastaiseksi, kun pääsimme hyvien yöunien jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja meidät sekä projektimme otettiin vastaan ystävällisesti ja innostuneesti.

Nähdäksemme kaupunkia mahdollisimman paljon, osa ryhmästämme vuokrasi hotellilta polkupyörät ja suuntasimme kohti kaupungintaloa, jossa meitä odotti Janniken lisäksi kaupunginjohtaja Roger Fredriksson sekä elinkeinoasiamies Torbjörn Lind. Saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän kaupungista ja sen elinkeinorakenteesta aina maahanmuuttopolitiikkaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin asti.

Mielenkiintoisinta tuossa pienessä kaupungissa oli sen hyvin positiivinen vire yritysten ja työllisyyden saralla. Kunnan perustamille teollisuusalueille on tullut paljon uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuteen. Tästä he luonnollisesti ovat tyytyväisiä ja näkevät tulevaisuuden mahdollisuutena muuttaa tuotantoa kotimaahan. Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Ronnebyn kilpailuvalteista ja työllisyyden kehitys on nostanut Ronnebyn kiinnostavien kuntien listalle Ruotsissa.

 

Ronneby on ottanut vastaan paljon maahanmuuttajia mm. Syyriasta. Maahanmuuttajien suuri lukumäärä ja heidän kotouttamisensa on myös Ronnebyn suurimpia haasteita. Tähän ongelmaan he ovat kehittäneet ratkaisuksi mm. Business school-konseptin, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen mm. kielen, lakiaioiden, talouhallinnon ja bisneskulttuurin osalta. Koulutus vaatii sitoutumista ja kestää kuusi kuukautta. Koulutus on varsin uusi, mutta tuottanut jo nyt tulosta ja ensimmäisten yrittäjien aloitettua toimintansa.

Tutustuimme Ronnebyn uusiin yrityksiin tekemällä lyhyen matkan lähistön alueelle. Lisäksi tutustuminen Ronnebyn vanhaan kirkkoon sekä vanhaan kaupunkiin, joten lyhyen retkemme aikana saimme myös pikaopastuksen alueen historiaan. Kaikkea sitä kerkeää lyhyessäkin ajassa!

 

Iltapäivällä vuorossa oli tapaaminen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nils Ingmar Thorellin seurassa. Hänen kanssaan syvennyimme keskustelemaan ystävyyskaupunkitoiminnasta sekä mahdollisesta tulevasta ystävyyskaupunkiseminaarista. Tarkoitus siis olisi, että ystävyyskaupungit (Mänttä-Vilppula, Ronneby ja Hoyanger) järjestäisivät vuosittain seminaarin, jossa yhteistyötä kehitetään.

Keskustelu oli erittäin avointa ja antoisaa. Yhteistyön aihioita ehdotettiin runsaasti molemmin puolin ja keskustelusta nousi selvästi esiin kolme pääteemaa:

Koulutus, taide ja elinkeinoelämä

 

Ronneby oli kiinnostunut säilyttämään koulujen välisen yhteistyön sekä maiden väliset nuorten jalkapallotapahtumat, onhan jalkapallo ruotsalaisille kuitenkin se kovin tärkeä elämän osa-alue.

Keskustelimme myös opiskelijoiden mahdollisuudesta mm. harjoitteluun ystävyyskaupungin yrityksessä.

Yksi tärkeä aihe ystävyyskaupunkitoiminnassa on saattaa kaupunkien asukkaat tietoisiksi ystävyyskaupungeista ja kulttuurista. Tähän konkreettisia toimia voisivat olla opiskelijoille tehtäväksi annettavat markkinointitoimenpiteet (esim. yhteiset matkailuesitteet) sekä yhteinen taidenäyttely yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Seminaarin osalta innostus heräsi osallistumisesta eri aihealueista järjestettäviin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, jolloin jokainen osallistuja voisi valita itseään kiinnostavan aihealueen.

Ronneby ilmaisi kiinnostuksensa tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä esitti myös mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen yhteiselle hankkeelle; Kaupungit voisivat ottaa yhteisen tavoitteen ja laatia toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiselle.

 

Tässä vain muutama yhteistyöaihio mainitakseni innoittavan päivän ja tuloksena.

 

Ystävyyskaupunkitoiminta ei siis todellakaan ole menneen talven lumia vaan fressillä otteella ja uudella tvistillä se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia kaupunkien asukkaille ja yrityksille. Toivomme että tämän projektin myötä Mänttä-Vilppulan, Ronnebyn ja Hoyangerin yhteistyö saa siivet alleen ja antoisan Ystävyyskaupunki-seminaarin.

Meille opiskelijoina projekti on ollut haastava, mutta kuten viisas opettajamme Vesa totesi, ei voi oppia, jos ei ole mäkiä matkalla! …vai miten se nyt meni. Samalla projekti ja opintomatka ovat antaneet meille paljon ja osa meistä saa toivottavasti olla mukana matkassa vielä projektin jatkuessa ensi syksynä.

Ronneby kohteli meitä paremmin kuin hyvin! Kiitos vielä kanssamatkustajille, tämä oli huippupaketti!

 

Teksti ja kuvat: Inkeri Valtonen ja Kirsi Sipiläinen

 

Saavutettavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, hyvinvointi ja moninaisuus vilahtavat luennoitsijoiden ja yleisön keskusteluissa. Saavutettavuuden teeman ympärillä käsitemaailma on rikas ja monitulkintainen.

Korkeakouluopiskelija tarvitsee tuke erityisesti opintojensa loppuvaiheessa.

Saavutettavuusasiat koskettavat jokaista opiskelijaa ja henkilöstön jäsentä. Puhumme kyvystä ymmärtää erilaisuutta, vaikka pitäisikin ehkä keskustella halusta ymmärtää erilaisuutta.

Jatkossa korkeakoulujen saavutettavuuskäytäntöihin on lupa odottaa enemmän yhtenäisiä käytäntöjä, sillä saavutettavuusdirektiivin ja useiden asiaa edistävien valtakunnallisten hankkeiden myötä korkeakoulut ja hankkeet ovat yhdistäneet voimansa yhteisiä ratkaisuja etsiessään.

Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena -seminaari keräsi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöä ja järjestöjen edustajia koolle TAMKiin maanantaina.

Seminaarin järjestelyistä vastasivat hankkeet Oho! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa sekä KOPE – korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä. Myös ESOK-verkoston oli mukana järjestelyissä.

 

ESOK-verkosto edistää opiskelun esteettömyyttä korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. TAMK toimi isännän roolissa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. Esteettömyyssuunnittelija Hannu Puupponen Jyväskylän yliopistosta kertasi avauspuheenvuorossaan ESOK-toiminnan taustaa ja kertoi saavutettavuusasioita edistävästä hanketoiminnasta. Puupponen on yksi Suomen johtavia esteettömyysasiantuntijoita ja työskennellyt aiheen parissa pitkään.

Saavutettavuusasiat kiinnostavat korkeakouluväkeä.

Kuinka korkeakouluopiskelija voi?

 

YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Noora Seilo korosti puheenvuorossaan, että valtaosa korkeakouluopiskelijoista voi hyvin. Hän nosti kuitenkin esille muutamia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta nousseita huolenaiheita. Vastauksissaan miesopiskelijat kertovat psyykkisistä oireista, mutta opiskeluterveydenhuollon vastaanotolla heitä ei näy – miten tämä ryhmä tavoitetaan? Opiskelijat ovat aikaisempaa stressaantuneempia ja entistä suurempi osa opiskelijoista on korkeassa uupumusriskissä. Muun muassa uniongelmat, keskittymisvaikeudet ja jännittyneisyys ovat lisääntyneet.

 

Terveystutkimusten tulosten mukaan yksinäisyyden ehkäisyssä tuutoroinnilla, ryhmäytymisellä ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys. Tutkimuksen mukaan opiskelijat toivovat saavansa tukea muun muassa stressinhallintaan, ajanhallintaan, opiskelun ongelmiin ja opiskelutaitoihin.

 

Myös elämänhallinnan taitoihin tarvitaan entistä enemmän tukea. Oman päivän rytmittäminen, syöminen ja nukkuminen ovat monelle korkeakouluopiskelijalle haasteellisia asioita. Liikunnan merkitystä osana hyvinvointia ei tiedosteta riittävästi. Seilo pohtikin, miten korkeakoulut ja opiskeluterveys voisivat tehdä näissä asioissa enemmän yhteistyötä. Lisäksi hän toi esille, että tutkimuksen mukaan sekä mies- että naisopiskelijat kertovat istuvansa yli kymmenen tuntia päivässä, mikä on todellinen terveysongelma. Korkeakoulujen tulisikin mahdollistaa erilaiset työskentelyasennot, tarjota mahdollisuus nousta seisomaan luennoilla sekä muistaa tauottaminen.

Noora Seilo kertoi korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista.

 

Opiskelija muuttuvassa korkeakouluyhteisössä

 

Opiskelijakunta Tamkon varapuheenjohtaja Kalle Kairistola kertoi opiskelijakunnan näkökulmia Tampereen uuden korkeakouluyhteisön, Tampere3:n, kehittämisestä. Koska koulutusta rakennetaan opiskelijoille, on opiskelijoiden äänen kuuluttava toiminnan suunnittelussa. Korkeakouluyhteisö tulee tarjoamaan uudenlaisia, poikkitieteellisiä tilaisuuksia tehdä tulevaisuutta.

 

Kairistola pohti myös resurssikysymystä ja erityisesti niiden niukkenemista. Onko korkeakouluilla mahdollisuutta tarjota erilaisille oppijoille erilaisia tapoja opiskella, erilaisia tiloja tai erilaisia suorittamistapoja? Entä miten mahdollistetaan joustavat opintopolut? Hän korosti rehellisyyttä opiskelijoille viestimisesti: kerrotaan avoimesti tilanteesta, valjastetaan olemassa oleva tilanne mahdollisimman hyvin opiskelijoita palvelevaksi ja kerrotaan opiskelijoille erilaisista vaihtoehdoista.

 

Kairistolan mukaan opintoja räätälöimällä on mahdollisuus päästä syventämään omaa osaamistaan niin, että se tukee oman koulutuksen ja opiskelun tavoitteita.  Kairistola toteaa, että Tampere3:n opiskelijat ovat edelläkävijöitä, mutta myös koekaniineja. Korkeakoulujen ja koko korkeakouluyhteisön tulisi taata opiskelijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet, jossa jokaisen on hyvä oppia ja tehdä töitä.

 

Opiskelijoiden moninaisuuden tukeminen

 

Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen toi saavutettavuutta esille sekä opiskelua suunnittelevan, että jo opinnoissa olevan opiskelijan näkökulmasta. Hakijan kannalta Urhonen nosti esille kasvuympäristöasenteet, joilla on merkitystä siihen, miten lapselle ja nuorelle puhutaan tulevaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Alempien asteiden opetuksella ja opintojen ohjauksella on myös merkitystä.

 

Korkeakoulujen tiedotusta ja markkinointia Urhonen tarkasteli erityisesti siitä näkökulmasta, tunteeko vammainen tai muu erilainen oppija itsensä tervetulleeksi opiskelijaksi ja miten hän löytää tarvitsemansa tiedon esim. nettisivuilta. Kielitaidolla, valintakokeiden erityisjärjestelyillä, taloudellisilla mahdollisuuksilla sekä asumisen mahdollisuuksilla on Urhosen mukaan vaikutusta korkeakouluopintoihin pääsemisessä.

 

Opintojen aikaisista saavutettavuutta heikentävistä asioista Urhonen nostaa esille henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden ennakkoluulot, oppilaitosten käytännöt sekä tulkki- ja avustajapalveluiden ja kuljetuspalveluiden puutteen.

 

Opetuksen ja opetusmateriaalin monikanavaisuus tukee saavutettavuutta. Vaikka opiskelu korkeakoulun sisällä onnistuisikin hyvin, tulee saavutettavuus huomioida myös harjoitteluissa ja erilaisissa tapahtumissa ja tutustumisretkillä. Näin erilainen oppija pääsee mukaan osaksi opiskelijaporukkaa ja työelämän verkostoja.

 

Suunnitteilla saavutettavat verkkopalvelut

 

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia myös korkeakouluja tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtionvarainministeriöstä avasi kuulijoille, miten saavutettavuusvaatimuksia tullaan soveltamaan verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksissa sekä erityisesti niiden sisällöissä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuusvaatimukset koskevat havaittavuutta, hallittavuutta, ymmärrettävyyttä ja toimintavarmuutta. Selkeä ja merkityksellinen sisältö sekä toimintojen ymmärrettävyys ovat organisaation omalla vastuulla. Saavutettavista verkkopalveluista tulevat hyötymään kaikki.

Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtiovarainministeriöstä kertoi saavutettavuusdirektiivistä.

 

Funkan toimitusjohtaja Susanna Laurin kertoi EU-tasolla tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Suomen ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Lisäksi hän kertoi pohjoismaisen saavutettavuusverkoston IAAP Nordicin toiminnasta.

Toimitusjohtaja Susanna laurin Funkasta toi seminaariin kansainvälisiä kuulumisia Pohjoismaista ja EU-tasolta.

Kyselyillä tietoa korkeakoulujen saavutettavuudesta

 

Tutkija Reeta Lehto Turun yliopistosta kertoi Oho!-hankkeen tekemästä opiskelijakyselyn alustavista tuloksista. Kyselyyn vastasi 1011 suomalaista korkeakouluopiskelijaa. Kyselyssä tarkasteltiin saavutettavuutta niin fyysisestä, sosiaalisesta, pedagogista kuin psyykkisestäkin näkökulmasta. Lisäksi kyselyssä tarkasteltiin opiskelijan saamaa tukea sekä opintojen ja ohjauksen saavutettavuutta. Suurin osa vastaajista oli naisopiskelijoita. Monivalintakysymysten perusteella tilanne on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta kehittämiskohteista saadaan parempi käsitys, kunhan avoimet vastaukset ehditään tarkastella.

 

Parhaillaan kysytään kaikkien Suomen korkeakoulujen opetushenkilöstön ajatuksia saavutettavuudesta. Myöhemmin Oho!-hanke tekee myös korkeakoulujen johdolle kyselyn. Näin saavutettavuuden nykytilanne saadaan selvitettyä useista näkökulmista.

 

Työpajoissa käytiin aktiivista keskustelua ja jaettiin tietoa eri korkeakoulujen hyvistä käytännöistä.

Verkostoitumista ja hyviä käytäntöjä

Seminaarin päätteeksi työskenneltiin työpajoissa erilaisten teemojen parissa. Pajatyöskentelyssä koottiin saavutettavuuden hyviä käytäntöjä, pohdittiin soveltuvuuden rajoja ja rajattomuutta, opettajien tiedontarvetta saavutettavuusasioista, saavutettavuuden arviointia sekä saavutettavuuspedagogiikkaa niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin näkökulmasta.

 

Teksti: Maiju Ketko ja Heli Antila

Kuvat: Saara Lehtonen

 

Teksti ja kuvat: Emma Merta ja Milla Hannula, TAMKin restonomiopiskelijat, 15RESTO

Tulimme ystäväni kanssa valituksi TAMKin järjestämään kansainväliseen lyhyeen vaihtoon sadonkorjuuseen, Chatêau Carsinin viinitilalle. Chatêau Carsin on suomalaisen Berglundin perheen omistama viinitila Ranskassa, Côtes de Bordeaux´n viinialueella, Rionsin kylässä. Viinitarhoja heillä on yhteensä 22 hehtaaria, joista tuotannossa on 18. Viinitila tuottaa punaviinejä, roséviinejä sekä kuivia että makeita valkoviinejä.

Chatêau Carsinin viinitila

Vaihtomme oli kestoltaan kolme viikkoa ja sijoittui lokakuulle. Vaihdon tarkoituksena oli päästä näkemään ja tekemään sadonkorjuu, mutta luontoäiti oli päättänyt toisin, joten sadonkorjuu oli ohitse, kun pääsimme perille.

Viinin tuottamiseen vaikuttaa tietysti itse maanviljely, mutta myös viinin valmistukseen käytettävät rypäleet ja niiden jatkojalostus vaativat erinäisiä toimenpiteitä kellarissa. Kolmeen viikkoon mahtui valtavasti erilaisia työtehtäviä, kuten tarhojen hoitoa, pihatöitä, kellarissa tehtäviä töitä viinien valmistuksen parissa, huippukokkien avustamista keittiössä sekä Chatêaun siisteydestä ja kunnosta huolehtimista.

Viinitilan keittiössä.

Kolmen viikon aikana työnkuviksi muodostui muun muassa kellarin seinien kalkitsemista, tarhoilta tukikeppien pois repimistä, viinitynnyreiden toppaamista, laboratorion ja Chatêaun siivoamista ja pihatöitä sekä viinien ominaispainojen ja käymisen mittaamista.

Töitä tilalla tehtiin yhdessä pääsääntöisesti 8-9 tuntia päivässä, mutta myös vapaa-aikaa oli runsaasti, jolloin oli mahdollista tutustua lähialueisiin ja hieman kauemmaksikin, kuten espanjan kulinaristiseen mekkaan San Sebastianiin. Matka espanjaan tehtiin tietysti muiden ihmisten kanssa, joihin oli saanut tutustua sadonkorjuussa.

 


Matka viinitilalle oli erittäin opettava ja ajatuksia herättävä. Lukemattomia upeita viinejä, ruokaa ja ihmisiä teki opintomatkasta hienon kokonaisuuden. Parhaimmillaan Chatêaulla oli 23 ihmistä, mikä luo valtavan laajan kirjon tutustua ihmisiin, ja samalla mahdollisti verkostoitumisen eri alojen ammattilaisten kanssa.

Tärkeimpänä oppina koen henkilökohtaisesti ruoan ja viinin yhdistämisen, jota sai todistaa ilta toisensa jälkeen kolmen viikon ajan. Oli upeaa huomata kuinka oikeat viinit täydentävät ja tuovat ruokien eri aromeja esiin. Sadonkorjuuseen kuului tietysti myös lukuiset Viinitastingit, jotka ovat aina tuntuneet hieman mutkikkailta, sillä tietoa ja kokemusta oli vielä melko vähän. Kotiin palattuani koen, että olen saanut vankan alustan viinien maistamiseen, ja ymmärryksen viinin matkasta tarhalta pulloon.

Ilta tummuu viinitilalla.

 

 

 

Tiimivalmennus ja valmentava opettajuus näyttäytyvät useimmiten yksittäisen opintojakson tai opetuskerran metodina. Meille TAMKin maakuntatoimipisteissä liiketaloutta opettaville koko tradenomitutkinto on yhtä valmentamista. Tavoitteena on integroida opintokokonaisuudet toisiinsa ja noudattaa valmennuspedagogiikkaa kaikessa työskentelyssä.

Työmuotona sataprosenttinen valmentaminen on haastavaa, mutta antoisaa. Kun perinteisessä opetuksessa jokainen huolehtii vain omasta opintojaksostaan, on meidän mallissamme kaikkien valmentajien hallittava koko opintosuunnitelman sisältö. Opintokokonaisuuksien integrointi ei onnistu, jos tietoisuus koko opintokokonaisuudesta ei ole kaikilla hallussa.

Kaikki valmentajat osallistuvat kokonaisuuksien suunnitteluun. Tradenomiopinnot on jaettu puolen vuoden moduuleihin. Jo edellisen moduulin puolivälissä jokainen valmentaja käy tutustumassa seuraavan puolen vuoden tarjontaan ja esittää rohkeasti omat ajatuksensa siitä, mitä hänen mielestään seuraavan puolen vuoden aikana tehdään – miten opetussuunnitelman tavoitteet saavutetaan sekä millaiset metodit tukevat oppimista tehokkaimmalla mahdollisimmalla tavalla.

Toki apunamme on myös kokemus siitä, miten sama homma edellisen ryhmän kanssa tehtiin.

Yksittäisille opintojaksoille valitaan vastuuvalmentaja, joka tekee tehtävien hienosäädön ja huolehtii siitä, että työmäärä pysyy suhteessa opintopisteisiin. Silti se lähes aina ylittyy. Integroiduissa isoissa ameebamaisissa tehtävissä on suuri riski sortua liikaan kunnianhimoon, mikä tarkoittaa rutkasti liikaa työtunteja niin opiskelijoille kuin valmentajillekin. Tehtäviä ei saa myöskään olla liian vähän.

Tämän jälkeen valmentajatiimi pohtii yhdessä ehdotettuja tehtäviä ja pyrkii rakentamaan niiden pohjalta mahdollisimman eheän kokonaisuuden – mitä muutellaan vielä useita kertoja matkan varrella. Suunnittelutyö on siis käytännössä vähintään kolminkertainen perinteiseen opetukseen verrattuna.

 

Oppimistulokset ovat hyvin nähtävissä

 

Oppimistuloksia tarkasteltaessa ja yksittäisten opiskelijoiden kehitystä seurattaessa on valmis liputtamaan valmennuksen puolesta. Työ on ollut sen arvoista. Yksilölliset kehityskaaret ovat parhaimmillaan huikaisevia ja opiskelijapalautekin on pääosin positiivista. Paitsi alussa. Etenkin aikuisilla mielikuva perinteisestä luokkahuoneopetuksesta ja pelkistetyistä tehtävistä elää tiukassa.

Vaikka säännöllisesti joudummekin perustelemaan metodista valintaamme, kuulen vuosittaisissa tuutorikeskusteluissa useita kertoja, ettei perinteistä opetusta kaivata enää takaisin. Valmennuksellista otetta joutuu silti kieltämättä välillä perustelemaan myös itselleen ja valmennustiimilleen.

Luovan kaaoksen kanssa eläminen on ajoittain raskasta. Olisi paljon helpompaa huolehtia vain omasta opintojaksostaan, vain juuri siitä aihealueesta, joka on omaa parasta asiantuntemustasi. Olisi paljon helpompaa käydä vetämässä Power point -sulkeiset parina tuntina kuukaudessa sen sijaan, että on paikalla kaksi peräkkäistä ylipitkää työpäivää. Numeraalisen tentin perusteella tehty arviointi olisi helpompaa kuin isojen tehtäväkokonaisuuksien prosessin ja lopputuloksen sekä opiskelijan oman aktiivisuuden ja kehittymisen arviointi.

Mutta perinteisenä opettajana ei pääsisi samalla tavalla herkuttelemaan oman työnsä tuloksilla. Opettajana ei pääsisi niin lähelle opiskelijan osaamista kuin valmentajana, ei näkisi kehittymiskaarta samoin kuin valmentajana – eikä pääsisi samalla tavalla konttaamaan omalle epämukavuusalueelleenkaan.

Valmennuksessa tulee aina myös epäonnistumisia. Emme juhli niitä kansainvälisen peliyhtiön tapaan, mutta väittäisin meidänkin ottavan niistä opiksemme. Samaa virhettä ei toisteta ja epätäydellinen suoritus antaa aina mahdollisuuden päästä seuraavalla kerralla lähemmäs täydellisyyttä. Se tarkoittaa myös omaa kehittymistä.

Omaa kehittymistä tukee myös yhteisopettajuus. Valmentajia on useimmiten paikalla samanaikaisesti vähintään kaksi. Toinen on assistentin roolissa, jolloin hän oppii valmentajapariltaan uusia aihealueita ja voi samalla terävöittää tämän ohjausta omilla spontaaneilla kommenteillaan. Samanaikaisopetuksessa myös kollega omine työtapoineen tulee tutuksi, eikä opettaminenkaan ole enää niin yksinäistä puurtamista. Parhaimmillaan parityöskentely on luovaa improvisaatiota.

Valmentajana et ole koskaan valmis. TAMKissa on mahdollista osallistua valmentajakoulutukseen ja jatkovalmentajakoulutukseen. Koko maakuntatiimimme on käynyt molemmat koulutukset ja kerännyt matkan varrelta paljon ideoita talteen. On ollut myös hienoa tutustua oman organisaation muiden yksiköiden opettajiin ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia niin valmennuksesta kuin kaikesta muustakin. Yhteiset koulutukset ovat synnyttäneet myös moniammatillista yhteistyötä TAMKin sisällä.

Seuraava askel valmentajakoulutuksissa voisikin olla työelämäyhteistyöhön panostaminen – valmentaminen yhdessä yritysten kanssa.

 

Heli Antila

lehtori, liiketoiminta ja palvelut

Päävalmentaja, Mänttä-Vilppula ja Virrat

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osat 1, 2 ja 3.

Aurinkoinen Lund

part4_pelto ja david lund

David esittelee peltoaan Lundissa

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti rautatieasemaa. Kyseessä on torstai 4.5., matkan viimeinen päivä ennen kotiinpaluuta. Kulkeminen Skånen alueella on järjestetty erittäin miellyttäväksi julkisilla kulkuvälineillä, busseja ja junia kulkee taajaan ja verkostot ovat selkeät.

Kun osaa valita oikean lipun kulkeminen on edullista ja helppoa kaikissa liikennevälineissä. Ja jos ei itse osaa valita oikeaa lippua, niin lipputoimiston asiakaspalvelijat jo muistavat edellisten päivien ostoshistoriasi ja osaavat auttaa oikean lipun valinnassa hymyn kera. Jostain syystä jäimme hyvin mieleen lipputoimiston henkilökunnalle.

Saavuimme Lundissa vaikuttavalle TKI-alueelle, missä sijaitsi isoja IDEON Science park –rakennuksia Alfasta Gammaan. Niissä oli yrityshautomoita, erilaisia tekniikan ja talouden alan yrityksiä ja monenlaisia tutkimus- ja kehitysorganisaatioita, mukaan lukien Swedish Water Research –toimisto.

Pohjoismaille tyypillisessä massiivipuisessa rakennuksessa meitä tervehti David Gustavsson, Swedish Water Researchin kokopäiväinen tutkija. SWR on paikallisten vesilaitosten ja kuntien omistama T&K organisaatio, joka tekee vesien ja jätevesien käsittelyyn liittyvää tutkimus ja kehittämistoimintaa, samalla kun vesilaitokset keskittyvät omaan ydintoimintaansa eli vesien- ja jätevesien puhdistamiseen ja putkistojen ylläpitoon ja rakentamiseen. Nerokasta!

part4_nitrifikaatio Lund

Virtsan nitrifikaatiota

David keskittyy kaupungissa tuotettavien ravinteiden hyötykäyttöön. Erityisesti keskustelimme usean tunnin ajan virtsan lannoitekäytön mahdollisuuksista. Samalla ideoimme mm. käymälöitä, jotka voisi asentaa kaupunkiviljelmille, ja jotka tuottaisivat paikan päällä ravinteita viljelijöiden käyttöön.

Pääsimme myös tutustumaan laboratorioon, jossa parhaillaan tutkittiin typen talteenottoa virtsasta nitrifikaation avulla. Kaikista kiinnostavinta Davidin tutkimuksessa oli, että kaikki tähtäsi käytännön sovellusten aikaansaamiseen. Näistä ravinteista voisi tulevaisuudessa olla eritoten hyötyä kaupungissa tapahtuvalle viljelylle. Tämä on tieteen ja käytännön yhdistämistä parhaalla tavalla!

Kirsikkana kakun päällä David vei meidät tutustumaan yhteen Lundin kaupungin palstaviljelmistä, missä hänen perheellään on yhteensä 600 m² palsta-alue, jossa hän viljelee mansikkaa, perunaa, papuja, porkkanaa, pensasmarjoja, yrttejä ym. Alueella oli jo vilkasta, sillä kasvukausi tällä leveysasteella oli jo alkanut.

part4_Lund kanat

Kanat puutarhapalstalla

Lundin kaupunki on tarjonnut kyseisen maa-alueen viljelijöiden käyttöön pientä maksua vastaan. Mikä oli erityisen hienoa, palstalla oli myös erilaisten ryhmien ylläpitämiä kanoja ja mehiläisiä sekä paikallisen työväenopiston kasvihuone, jossa pidetään kaupunkilaisille kasvihuone-kursseja.

 

Paikallisen työväenopiston opetuskasvihuone

Paikallisen työväenopiston opetuskasvihuone

Lisäksi Lundin kaupunki toimittaa palstoille kontit, ilmaiset työvälineet, kasteluvettä tankeissa sekä kompostia maanparannukseen. Tätä varten kunta on palkannut puolipäiväisen henkilön, joka kiertää huoltamassa eri palstoja. Tästä mallia Suomeenkin?

Entä nyt?

Tämän matkan aikana tuli vahvasti se käsitys, että jälleen kerran Ruotsissa (ja Tanskassa) ollaan etunojassa kehittämässä kaupunkiviljelyä ja myös sen kaupallista puolta. Me Suomessa tulemme tässä jäljessä. Näkemämme hankkeet olivat aika mittavia ja esimerkiksi ØsterGROn viljely- ja ravintolamalli on oiva esimerkki yhteisöviljelyn ja elinkeinon yhdistämisestä.

Suomessa ollaan vielä pitkälti yhteisöviljelyn tasolla, mikä luonnollisesti on hyvä asia, mutta viljelyn kaupallinen ulottuvuus on vielä pientä.

Toisaalta meillä on aivan samoja, sekä kansallisesta että EU-lainsäädännöstä tulevia, haasteita byrokratian ja säännösten kanssa. Kaupunkiviljely on vielä elinkeinona näkymätön. Kaupunkiviljely ei ole maatalouden tukien tai ohjauksen piirissä, mutta ei myöskään näkyvä osa kaupungin toimintaa.

Esimerkiksi Los Perros ei voinut osallistua maalaismarkkinoille, koska se oli tarkoitettu kaupungin ulkopuolelta tuleville tuottajille, vaikka myytävät tuotteet olisivat olleet tismalleen samoja. Sitä ei myöskään tunnisteta tai tunnusteta toiminnaksi, josta joku voisi saada elantonsa. Stadsbruk-hankkeen liiketoimintamallit tulevat tässä suhteessa olemaan mielenkiintoisia testata myös täällä.

Matka oli osa KIVIREKI-Kaupunkiviljelystä resurssitehokasta liiketoimintaa –hanketta. Hanketta rahoittaa Pirkanmaan liitto EAKR-ohjelmasta.

Matkalla Marsiin!

TAMK on osallistunut Yhdysvaltain avaruushallinto NASAn Epic Challenge -projektiin, jossa on tutkittu Marsin asuttamiseen liittyviä haasteita. Yksi Epic Challenge -projektin huippuhetkistä koettiin tiedekeskus Heurekassa 10. toukokuuta, kun projektilaiset pääsivät tapaamaan NASAn astronautti Timothy Kopraa.

DSCF4240

Projektilaisia Heurekassa. Ylärivissä vas. Juha Hyytiäinen, LAMKin Epic Challenge -koordinaattori;  TAMKin koordinaatttori Antti Perttula (toinen vas.); Timothy Kopra (viides vas.); Dawn Kopra (kuudes vas.) sekä TAMKin opettaja Tomi Salo (ylärivissä 1. oikealta)

Astronautti Kopra luennoi täydelle luentosalille työstään kansainvälisellä avaruusasema ISS:llä. Kopra kertoi muun muassa viimeisimmästä kuuden kuukauden avaruusmatkastaan ja siellä tehdyistä tutkimuksista, jotka liittyvät suunnitteilla olevaan Marsin matkaan. Timothy Kopra, jota kutsutaan myös sisunautiksi suomalaisten juuriensa vuoksi, pitää mahdollisena, että matka Marsiin toteutuu 2030-luvulla.

DSCF4208

Timothy Kopra kertoi Heurekassa matkoistaan avaruuteen, keskellä hänen vaimonsa Dawn Kopra.

Heurekan tilaisuuteen osallistui opiskelijoita ja opettajia Epic Challenge -ohjelmassa mukana olevista korkeakouluista. Lämminhenkisessä tapahtumassa opiskelijat saivat esitellä astronautti Kopralle vuoden kestäneen projektinsa tuloksia.

DSCF4225

TAMKin opiskelijat Jessica Mattila (vas.) ja Polina Petrova esittelivät omaa projektiaan Kopralle.

DSCF4228

TAMKin opiskelija Catherine Fait esitteli Timothy Kopralle projekteissa tehtyjä töitä.

DSCF4217

TAMKin opiskelija Svetlana Rybina kuului opiskelijaryhmään, joka kehitteli Marsin oloihin soveltuvaa testikammiota.

Marsin asuttaminen oli esillä myös SciFest 2017 -tapahtumassa Joensuussa 12.5.2017. Mars Matkaan -oppimisympäristösymposiumissa Joensuun ja TAMKin Epic Challenge -tiimit esittäytyvät ja tapasivat Epic Challenge -ohjelman ”isän” astronautti Charles Camaran sekä Timothy Kopran. Tämän vuoden Epic Challenge -ohjelma päättyi, mutta yhteistyön jatkuminen suomalaisten kanssa näyttää hyvältä, sillä NASAn astronautit ovat kiinnostuneita jatkamaan yhteistyötä.

DSCF4269

Astronautti Charles Camarda haluaa jatkaa yhteistyötä suomalaisten kanssa. Kuvassa vas. opettaja Tomi Salo TAMKista, Charles Camarda ja opiskelija Polina Petrova TAMKista.

DSCF4286

Epic Challenge -ohjelman koordinaattori Karelia AMKin yliopettaja Heikki Immonen sai Timothy Kopralta Suomen lipun, joka on ollut kaksi kertaa avaruudessa.

DSCF4376

Epic Challenge -ohjelmalle suunniteltiin jatkoa Kolin upeissa maisemissa. Vas. Charles Camarda, Timothy Kopra, Dawn Kopra ja Antti Perttula.

Challenge -ohjelmassa ovat mukana TAMKin lisäksi Itä-Suomen yliopisto, Karelia-ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattiopisto, Lahden ammattikorkeakoulu, Joensuun kaupunki ja Savon koulutuskuntayhtymä.

Teksti: Antti Perttula, konetekniikan yliopettaja, TAMKin NASA Challenge -projektin vetäjä

Mars-projektista lisää:  http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/suomalaissukuinen-astronautti-vierailee-heurekassa-timothy-kopralla-yli-200-paivan-kokemus-avaruudesta/6405462

http://yle.fi/uutiset/3-9147108

http://tamknyt.tamk.fi/matkalla-marsiin/

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osat 1 ja 2

Kattopuutarha Kööpenhaminan Østerbrossa

ØsterGRO on perustettu vuonna 2014 kolmen ystävyksen kesken.

CSA(Community-supported Agriculture)-yhdistys, keskittyy tuomaan vihreää kaupunkiin, edistämään kestävää ruoantuotantoa, yhteisöllisyyttä sekä ymmärrystä ruoan tuotannosta.

www.oestergro.dk

______

Keskiviikko-iltapäivänä kävelemme aurinkoista Æbeløgadenia (voi vapaasti yrittää lausua oikein) pitkin kohti tuntematonta kattoviljelmää. Meillä on vain internetistä löydetyt tanskankieliset tiedot ja osoite. Löysimme kattoviljelmän sattumalta yhdysvaltalaiselta kaupunkiviljelyyn keskittyneeltä sivustolta hieman ennen matkaamme. Sivujen mukaan viljelmä on ainoa laatuaan Kööpenhaminassa.

Nousu hirvittää hieman

Nousu hirvittää hieman

Saavumme fitness-keskuksen eteen ja kävelemme sisäpihalle ihmettelemään, mistä sinne katolle oikein pääsee. Perässämme tulee iloinen nuorimies, joka osoittautuu kattoviljelmillä sijaitsevan ravintolan keittiöpäälliköksi.

Emme tienneet, että katolla on aukeamassa myös lähituotteisiin keskittynyt ravintola seuraavana perjantaina. Hän johdattaa meidät ystävällisesti katolle kieltämättä hieman epäilyttäviä kierreportaita pitkin. Oudompaa huimaa.

Samalla nuorimies kertoo innostuneesti perjantaina avattavasta ravintolasta. Saavuimme paikalle juuri sopivasti kiireisimpänä valmistelupäivänä ja kattopuutarhan yleisenä vapaaehtoispäivänä. Ylhäällä meidät ottaa vastaan Livia Urban Swart Haaland, joka vastaa viljelyksen toiminnasta ja on toinen ØsterGROn perustajista.

Katto on henkeäsalpaava. Kööpenhaminassa kesä on paljon pidemmällä ja tillit, mangoldit sekä lehtikaalit kasvavat jo täyttä häkää. 600 m² kattopuutarha käsittää myös kolme mehiläispesää. Kanat saapuvat hieman myöhemmin kesällä.

Istahdamme Livian kanssa penkille auringonpaisteeseen ja kuulemme jännittävän tarinan kattopuutarhan takana.

Viljelmät ja ravintola

Viljelmät ja ravintola

Puutarha on perustettu 2014 tuottamaan ruokaa yhdistyksen nykyiselle 40 jäsenperheelle. Jokainen jäsen maksaa vuoden alussa jäsenmaksun noin 400 euroa, jolla he saavat osuuden kattoviljelmän tuotteista. Lisäksi jäsenet saavat osallistua yhteisiin töihin viljelmällä. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

Hulevesikenno

Hulevesikenno

Livia on ammatiltaan puutarhuri. Kaupunkilaisena hän on pitkään ollut kiinnostunut kaupunkiviljelystä ja siitä, miten tuoda ruoantuotanto lähemmäksi siitä kaukana oleville kaupunkilaisille. ØsterGRO tekee myös tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa. Kööpenhaminassa laajalle kasvanut kaupunki-infrastruktuuri on aiheuttanut ongelmia hulevesien hallintaan ja kaupunki on herännyt viherkattojen mahdollisuuksiin ongelman hallitsemisessa.

ØsterGRO on saanut katon käyttöön talon omistajalta ilmaiseksi. Katto soveltuu kaupunkiviljelyyn täydellisesti, sillä se on alun perin ollut autojen parkkipaikka. Näin ollen katon rakenteet kestävät mullasta aiheutuvan kuorman. Katolla on turvallisuuden kannalta välttämättömät kaiteet ja sinne kulkee iso tavarahissi. Hulevesien hallinnassa katolla kokeillaan tanskalais-valmisteisia muovikennoja, jotka on asennettu multapenkkien alle.

part3_östergro lehtikaalit

Lehtikaalit kukoistavat

Lisäksi ØsterGRO järjestää kursseja kaupunkiviljelystä, ruoan tuotannosta tai vaikkapa kanojen kynimisestä ja valmistamisesta. Kurssien avulla he haluavat tuoda ennen niin olennaisia käytännön taitoja uudestaan lähemmäs kaupunkilaisia.

Rahoituksen viljelmille ja vesi- sekä sähkömaksuihin yhdistys kerää jäsenmaksuilla ja kurssimaksuilla. Lisäksi yhdistys perii perjantain avattavalta ravintolalta, Gro Spiseriltä, vuokraa ja saa sen tuotoista 7 % itselleen. Tällä varmistetaan yhdistyksen työntekijän palkkakustannukset.

Katolla toimi aiemmin ulkopuolinen ravintoloitsija, mutta yhteisöllisen viljelmän ja siihen liittymättömän ravintolatoiminnan yhteensovittaminen oli haastavaa. Nyt ravintolaa pyörittää ØsterGROn ydinporukka erillisenä yrityksenä.

Ai niin, se ystävällinen nuorimies, joka meidät katolle ohjasi, oli kuuluisan kööpenhaminalaisen, kahden Michelin-tähden ravintola Noman entinen kokki. Hänen nimensä valitettavasti lipsahti ohi korviemme, niin ällistyneitä olimme tästä tapaamisesta.

part3_erottelevakäymälä katolla

Erotteleva vähävetinen käymälä

Olemme erittäin pahoillamme, että joudumme lähtemään kotiin jo perjantaina, emmekä pääse maistamaan samana iltana olevien Gro Spiserin avajaisten viiden ruokalajin illallista. Tunnelma ja vastaanotto kattopuutarhassa on sanoinkuvaamattoman lämmin ja edes hutera paluu kierreportaita pitkin maan pinnalle ei himmennä innostustamme. Jackpot.

Iloksemme Livia kertoo myös, että he aikovat tulevaisuudessa käyttää viljelmien kasteluun keittiöstä tulevia harmaita vesiä ja lannoitukseen katolla sijaitsevan erottelevan käymälän virtsaa. Tässä kohtaa Levikset melkein repesivät…

Tarina jatkuu: viimeinen osa 4/4 julkaistaan ma 12.6.2017!

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osa 1

Yrityshautomo vanhassa orpokodissa

Xenofilia on vuonna 2008 perustettu sosiaalinen monimuotoisuuteen keskittyvä yritys. Yritys tekee muun muassa erilaisia projekteja liittyen maahanmuuttajiin, yhteisöllisyyteen ja kaupunkiviljelyyn.

www.xenofilia.se

______

part2_Botildeborg

Botildenborg

Tapaamme Cyril Gaubertin kuulaana keskiviikkoaamuna 3.5. syvällä Rosengårdissa, Botildenborgin pihassa, paikallisen kirkon ja moskeijan välissä. Eteemme nousee vanha kartanonomainen, selvästi huonossa kunnossa oleva rakennus. Mieleemme nousee elävästi kuva Lielahden kartanosta.

Pihalla hyörii iso joukko monenmaalaisia ihmisiä uuden aidan kimpussa. Pihan parakkien edessä kasvaa mansikoita laatikoissa.  Tarkoituksenamme on tavata Cyril Gaubert, Ranskasta kotoisin oleva Xenofilian projektityöntekijä, jonka sattumalta tapasimme edellisenä päivänä Los Perrosin pellolla. Botildenborg on vanha, pitkään tyhjillään ollut rakennus, alun perin orpokodiksi rakennettu.

Cyril tulee ranskalaiseen tapaan hieman myöhässä ja ohjaa meidät sisälle parakkiin, joka toimii Xenofilian toimistona. Saamme Xenofilian työntekijöiltä lämpimän vastaanoton ja keskustelu lähtee heti vilkkaasti käyntiin. Kuulemme Xenofilian eri hankkeista (mm.  Botildenborg, Stadsbruk, Växtplats Rosengård, Kryddor från Rosengård) ja työntekijän suomalaisista juurista.

Stadsbruk pellot ja maahanmuuttajat harjoittelussa

Stadsbruk pellot ja maahanmuuttajat harjoittelussa

Xenofilia osti kauan hylättynä olleen Botildenborgin kartanorakennuksen ja kunnostaa sitä yhteisöprojektina muun muassa vaikeasti työllistettävien henkilöiden, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien maahanmuuttajien kanssa yhteisötilaksi. Samalla kunnostuksessa mukana olleet ihmiset saavat työelämän kannalta tärkeitä taitoja.

Työllistetyt henkilöt ovat mukana Botildenborgin kunnostuksessa ja yhteisten alueiden vihertöissä (esimerkiksi aidan rakentaminen ja puutarhan hoito) noin 10 viikkoa, jona aikana heitä valmennetaan ruotsalaiseen työelämään. Sen jälkeen työntekijät siirtyvät hankkeen yhteistyöyrityksiin harjoitteluun 12 viikon ajaksi. Yritykset ovat halukkaita työllistämään näitä harjoittelijoita, jos he osoittautuvat sopiviksi.

Botildenborgin vieressä on myös hankkeen oma pelto kasvihuoneineen, jossa hankkeeseen osallistuvat työllistettävät pääsevät opettelemaan maisemanhoitoon ja viljelyyn liittyviä, työelämän kannalta tärkeitä taitoja.

Karoliina ja Cyril

Karoliina ja Cyril

Lisäksi Xenofilialla on Stadsbruk niminen hanke, jota rahoittaa Suomen TEKESIä vastaava VINNOVA-organisaatio. Hanketta tehdään tällä hetkellä Göteborgissa, Malmössä ja Växjössä. Hankkeen tarkoituksena on tehdä kaupunkiviljelyyn liiketoiminnallisesti kannattavaa ja tutustuttaa kaupunkiviljelijät pienten yritysten hoitamiseen liittyviin osa-alueisiin (Canvas-malli). Hankkeessa järjestetään muun muassa työpajoja ja monen muotoisia yrityshautomoita.

Valmennus on suunniteltu viljelijöille, joilta puuttuu liiketoimintaosaaminen ja toisaalta yrittäjille, joilta puuttuu kaupunkiviljelyyn liittyvien innovaatioiden ja toimien tuntemus (esimerkiksi vertikaaliviljely, vesiviljely, laitteet ja olosuhteet). Cyrilia kiinnostaa erityisesti pienten yritysten toimintamahdollisuudet yrityksiin kohdistuvien kasvupaineiden alla.

Lena Friblick on Xenofilian johtaja ja hänen journalisti- ja kirjailijataustansa käy heti keskustellessamme selväksi. Lena kertoo Xenofilian eri hankkeista ja innostuu jo muutaman minuutin keskustelun jälkeen kehittelemään kanssamme yhteistä projektia. Tässä heijastuu hyvin pohjoismaalaisten suoraan asiaan käyvä luonne. Yhteistyö kiinnostaa, koska asia on yhteinen. Hahmottelemme muutamassa minuutissa tulevan yhteishankkeen rungon.

Lena esittelee meille innostavan esimerkin Göteborgista. Videolle kaksi ravintolan puutarhaa hoitavaa nuorta miestä kertoo lähemmin katolla sijaitsevista viljelyksistä: linkki videoon.

part2_maakaasubussi

Maakaasubussi Rosengårdissa

Keskusteltu siirtyy jälleen Cyrilin vetämään kaupunkiviljelyyn liittyvään yrityshautomoon. Cyril esittelee meille hissipuheen, jonka hän on valmistanut erityisesti korkeakouluja varten. Cyril on käynyt puhumassa aiheesta sekä maanviljelyyn, yritystoimintaan että ympäristöasioihin keskittyvissä koulutusohjelmissa. Hän on vakuuttunut, että tällä tavalla kaupunkiviljely saadaan osaksi sekä yritystoimintaa että laajemmin osaksi kaupunkisuunnittelua. Olemme samaa mieltä.

Hankkeessa tehdään yhteistyötä kaupunkien kanssa mm. maankäytön ja kaupunkistrategian osalta. Lisäksi hanke käy vierailulla korkeakouluissa.

Kävellessämme kohti maakaasulla toimivaa Skånetrafikenin vihreää bussia, olemme molemmat ällistyneitä Xenofilian toiminnasta ja iloisia siitä, että Buddha esitteli meidät Cyrilille. Jo pelkästään näiden tapaamisten vuoksi tämä matka kannatti tehdä. Mutta parempaa taisi olla vielä tulossa…

Tarina jatkuu: osa 3/4 julkaistaan ma 5.6.2017!

Teksti ja kuvat: 
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

_______

KIVIREKI- Kaupunkiviljelystä resurssitehokasta liiketoimintaa –hankkeen matka Malmöseen toteutui vihdoin toukokuun alkupäivinä maanantaista perjantaihin 2.–5.5.2017. Ajatuksena oli alun perin vierailla Tukholmassa tutustumassa paikallisiin kaupunkiviljelykohteisiin. Tutustuimme kuitenkin paremmin naapurimaamme eri kaupunkien toimintaan kaupunkiviljelyn saralla ja totesimme, että paremmat mahdollisuudet nähdä laaja-alaista ja monimuotoista kaupunkiviljelyä oli suuntaamalla matka sinne.

Teimme tarkkaa taustatyötä ja otimme yhteyttä useaan paikalliseen toimijaan ja ryhmään päästäksemme vierailemaan heidän kohteissaan. Osa toimijoista ei koskaan vastannut, mutta saimme myös sovittua mielenkiintoisia vierailuita Malmöseen ja lähiympäristöön. Vielä hieman ennen matkaa kuulimme Kööpenhaminassa sijaitsevasta kattopuutarhasta ja päätimme tehdä Kööpenhaminaan päiväreissun, olihan kaupunki vain puolen tunnin junamatkan päässä.

 

part1_moment hotels terassi

Hotellin terassiviljelmät

Myös hotelli, jossa majoituimme, Moment Hotels, valittiin sillä perusteella, että sen sivuilla kehuttiin ravintolan viljelevän terassilla kasviksia ja yrttejä ruokavieraiden käyttöön. Viljely näytti kuitenkin hiipuneen ja terassikin oli vielä selvästi talviteloilla, joten hotellin osalta matkan anti jäi laihaksi.

Los Perros Urban Farming, unelma yrityksestä

Sofia, Buddha, Stretch-koira ja uusimpana tulokkaana pieni tytär Cleo – he ovat Los Perros Urban Farming. Heidän haaveenaan on joku päivä saada koko elanto kaupunkiviljelystä. www.losperrosurbanfarming.com

________

Olemme saapuneet aurinkoisena tiistai-iltapäivänä (2.5.) pahamaineisenakin tunnetun Rosengårdin kaupunginosaan.  Edessämme on iso, n. 2 hehtaarin pelto, jossa näkyy siellä täällä vihreää ja harsoilla hellästi peiteltyjä kasveja. Pellon vieressä kohoavat korkeat kerrostalot ja sen takana näemme kirkon ja hautausmaan. Kohteemme on Los Perros Urban Farming, Västra Skrävlingenissä. Tilan viljelijöillä Buddhalla ja Sofialla on noin 2500 m² kokoinen alue viljelykäytössä.

________

Rosengård on Malmön kaupunginosa, jossa asuu noin 21500 ihmistä. Asukkaista yli 80 % on ulkomaalaistaustaisia. Kuulemamme mukaan vain kolmen maan asukkaita sieltä puuttuu, muutoin kaikki maailman maat ovat edustettuina. Alueen asukkaiden työttömyysaste on korkea ja siellä on rikollisjengejä. Esimerkiksi vuosina 2008–2009 oli vakavia levottomuuksia. On ollut aikoja, jolloin esimerkiksi palokunta ei mennyt paikalle ilman poliisisaattueita. Ruotsalainen jalkapallotähti Zlatan Ibrahimović on kotoisin Rosengårdista.

_________

Sipulit

Sipulit 

Alueella toimii Los Perrosin lisäksi muitakin kaupallisia viljelijöitä, muun muassa Happy Onion Farm. Yksi viljelijöistä on ravintola Saltimporten Canteen.

Los Perros Urban Farming on kahden nuoren, Buddhan ja Sofian, projekti. Australialaissyntyinen Buddha on paljasjalkainen kaupunkilainen, mutta on aina viljellyt jotain, vaikka vain parvekkeella.  Ammatillista viljelytaustaa hänellä ei ole.

part1_pelto los perros

Los Perros Urban Farming

Pellolla kasvaa lähinnä yksivuotisia ruokakasveja, koska sopimus maa-alueen vuokrasta on tällä hetkellä vuoteen 2018 saakka. Sen vuoksi hän ei ole investoinut vielä monivuotisiin kasveihin.

Nuoripari rahoittaa toiminnan suurimmaksi osaksi omasta pussistaan, eikä esim. saa julkisia tai maataloustukia toiminnalleen. Heidän suunnitelmissaan on tulevaisuudessa saada viljelystä kokopäiväinen elanto. Jo nyt he ovat tuplanneet viljelyalansa edellisestä vuodesta.

part1_los perros taimet

Taimien esikasvatusta

Keskustelemme pitkään viljelmän historiasta, viljeltävistä kasveista ja Buddhan ja Sofian haaveista sekä haasteista. He viljelevät mm. valkosipulia, kaaleja, salaatteja, meloni-retiisejä sekä tänä vuonna ensimmäistä kertaa mm. syötäviä kukkia. Kaikki viljely perustuu luomutuotantoon, mutta Luomu-merkkiä viljelijöillä ei ole, sillä se on liian kallis prosessi ja monimutkainen hankkia.

Kun kysymme tuholaistorjunnasta, Buddha kertoo sen perustuvan vahvasti nyrkin puimiseen ja tikkujen heittelyyn. Paikalliset kanit ja linnut aiheuttavat päänvaivaa ja useampikin lintu saa kivisateen peräänsä keskustelumme aikana. Lisäksi heillä on käytössä kierrätysmateriaalista (= kaksi virvoitusjuomatölkkiä) tehty linnunkarkotin, joka kovassa tuulessa on varsin tehokas.

 

part1_linnunpelätin los perros

Buddhan nerokas linnunkarkotin

Viime talvena (2016) Buddha ja Sofia pistivät pystyyn joukkorahoituskampanjan, jonka tavoitteena oli saada kasaan 90 000 kruunua, joka olisi vastannut todellisia kustannuksia vuoden 2017 suunniteltujen viljelysten perustamiselle.

Joukkorahoituskampanja tuotti lopulta noin 30 000 kruunua, joka auttaa heitä kuitenkin valtavasti eteenpäin. Vastineeksi rahoittajat saavat heidän tuotteitaan viljelykseltä. Suunnitteilla on myös laajentaa vapaaehtoisten verkostoa ja kutsua heitä avuksi peltotöihin, missä riittää kyllä puuhaa kahdelle ihmiselle. Ainoa kone, joka heillä on pellolla käytössä, on pieni puutarhajyrsin.

 

part1_los perros karoliina ja buddha

Karoliina Ja Buddha pellon laidalla

Stadsbruk-hankkeen avulla he ovat saaneet pellolle oman varastokontin ja joukkorahoituskampanjan myötä he saivat myös lahjoituksena kasvihuoneen esikasvatuksia varten. Tällä hetkellä asiakkaina heillä ovat yksityiset kuluttajat, joista pieni osa hakee tuotteet suoraan pellosta ja suurimmalle osalle tuotteet jaetaan kerran viikossa niin sanotuissa yllätyskasseissa. Kassiin laitetaan sitä, mitä pellolta sattuu sillä viikolla saamaan.

Eeva-Liisa ja Buddha kasvihuoneessa

Eeva-Liisa ja Buddha kasvihuoneessa

Buddha on talven aikana myös markkinoinut tuotteitaan ravintoloihin. Innovatiivisena kokeilijana hän haluaa testata uusien kasvien viljelyä, kuten meloniretiisiä.

Tarina jatkuu: osa 2/4 julkaistaan ma 29.5.2017!