Posts in the Muutakin kuin Mansea – TAMKilaiset maailmalla category

Teksti ja kuvat: 
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

_______

KIVIREKI- Kaupunkiviljelystä resurssitehokasta liiketoimintaa –hankkeen matka Malmöseen toteutui vihdoin toukokuun alkupäivinä maanantaista perjantaihin 2.–5.5.2017. Ajatuksena oli alun perin vierailla Tukholmassa tutustumassa paikallisiin kaupunkiviljelykohteisiin. Tutustuimme kuitenkin paremmin naapurimaamme eri kaupunkien toimintaan kaupunkiviljelyn saralla ja totesimme, että paremmat mahdollisuudet nähdä laaja-alaista ja monimuotoista kaupunkiviljelyä oli suuntaamalla matka sinne.

Teimme tarkkaa taustatyötä ja otimme yhteyttä useaan paikalliseen toimijaan ja ryhmään päästäksemme vierailemaan heidän kohteissaan. Osa toimijoista ei koskaan vastannut, mutta saimme myös sovittua mielenkiintoisia vierailuita Malmöseen ja lähiympäristöön. Vielä hieman ennen matkaa kuulimme Kööpenhaminassa sijaitsevasta kattopuutarhasta ja päätimme tehdä Kööpenhaminaan päiväreissun, olihan kaupunki vain puolen tunnin junamatkan päässä.

 

part1_moment hotels terassi

Hotellin terassiviljelmät

Myös hotelli, jossa majoituimme, Moment Hotels, valittiin sillä perusteella, että sen sivuilla kehuttiin ravintolan viljelevän terassilla kasviksia ja yrttejä ruokavieraiden käyttöön. Viljely näytti kuitenkin hiipuneen ja terassikin oli vielä selvästi talviteloilla, joten hotellin osalta matkan anti jäi laihaksi.

Los Perros Urban Farming, unelma yrityksestä

Sofia, Buddha, Stretch-koira ja uusimpana tulokkaana pieni tytär Cleo – he ovat Los Perros Urban Farming. Heidän haaveenaan on joku päivä saada koko elanto kaupunkiviljelystä. www.losperrosurbanfarming.com

________

Olemme saapuneet aurinkoisena tiistai-iltapäivänä (2.5.) pahamaineisenakin tunnetun Rosengårdin kaupunginosaan.  Edessämme on iso, n. 2 hehtaarin pelto, jossa näkyy siellä täällä vihreää ja harsoilla hellästi peiteltyjä kasveja. Pellon vieressä kohoavat korkeat kerrostalot ja sen takana näemme kirkon ja hautausmaan. Kohteemme on Los Perros Urban Farming, Västra Skrävlingenissä. Tilan viljelijöillä Buddhalla ja Sofialla on noin 2500 m² kokoinen alue viljelykäytössä.

________

Rosengård on Malmön kaupunginosa, jossa asuu noin 21500 ihmistä. Asukkaista yli 80 % on ulkomaalaistaustaisia. Kuulemamme mukaan vain kolmen maan asukkaita sieltä puuttuu, muutoin kaikki maailman maat ovat edustettuina. Alueen asukkaiden työttömyysaste on korkea ja siellä on rikollisjengejä. Esimerkiksi vuosina 2008–2009 oli vakavia levottomuuksia. On ollut aikoja, jolloin esimerkiksi palokunta ei mennyt paikalle ilman poliisisaattueita. Ruotsalainen jalkapallotähti Zlatan Ibrahimović on kotoisin Rosengårdista.

_________

Sipulit

Sipulit 

Alueella toimii Los Perrosin lisäksi muitakin kaupallisia viljelijöitä, muun muassa Happy Onion Farm. Yksi viljelijöistä on ravintola Saltimporten Canteen.

Los Perros Urban Farming on kahden nuoren, Buddhan ja Sofian, projekti. Australialaissyntyinen Buddha on paljasjalkainen kaupunkilainen, mutta on aina viljellyt jotain, vaikka vain parvekkeella.  Ammatillista viljelytaustaa hänellä ei ole.

part1_pelto los perros

Los Perros Urban Farming

Pellolla kasvaa lähinnä yksivuotisia ruokakasveja, koska sopimus maa-alueen vuokrasta on tällä hetkellä vuoteen 2018 saakka. Sen vuoksi hän ei ole investoinut vielä monivuotisiin kasveihin.

Nuoripari rahoittaa toiminnan suurimmaksi osaksi omasta pussistaan, eikä esim. saa julkisia tai maataloustukia toiminnalleen. Heidän suunnitelmissaan on tulevaisuudessa saada viljelystä kokopäiväinen elanto. Jo nyt he ovat tuplanneet viljelyalansa edellisestä vuodesta.

part1_los perros taimet

Taimien esikasvatusta

Keskustelemme pitkään viljelmän historiasta, viljeltävistä kasveista ja Buddhan ja Sofian haaveista sekä haasteista. He viljelevät mm. valkosipulia, kaaleja, salaatteja, meloni-retiisejä sekä tänä vuonna ensimmäistä kertaa mm. syötäviä kukkia. Kaikki viljely perustuu luomutuotantoon, mutta Luomu-merkkiä viljelijöillä ei ole, sillä se on liian kallis prosessi ja monimutkainen hankkia.

Kun kysymme tuholaistorjunnasta, Buddha kertoo sen perustuvan vahvasti nyrkin puimiseen ja tikkujen heittelyyn. Paikalliset kanit ja linnut aiheuttavat päänvaivaa ja useampikin lintu saa kivisateen peräänsä keskustelumme aikana. Lisäksi heillä on käytössä kierrätysmateriaalista (= kaksi virvoitusjuomatölkkiä) tehty linnunkarkotin, joka kovassa tuulessa on varsin tehokas.

 

part1_linnunpelätin los perros

Buddhan nerokas linnunkarkotin

Viime talvena (2016) Buddha ja Sofia pistivät pystyyn joukkorahoituskampanjan, jonka tavoitteena oli saada kasaan 90 000 kruunua, joka olisi vastannut todellisia kustannuksia vuoden 2017 suunniteltujen viljelysten perustamiselle.

Joukkorahoituskampanja tuotti lopulta noin 30 000 kruunua, joka auttaa heitä kuitenkin valtavasti eteenpäin. Vastineeksi rahoittajat saavat heidän tuotteitaan viljelykseltä. Suunnitteilla on myös laajentaa vapaaehtoisten verkostoa ja kutsua heitä avuksi peltotöihin, missä riittää kyllä puuhaa kahdelle ihmiselle. Ainoa kone, joka heillä on pellolla käytössä, on pieni puutarhajyrsin.

 

part1_los perros karoliina ja buddha

Karoliina Ja Buddha pellon laidalla

Stadsbruk-hankkeen avulla he ovat saaneet pellolle oman varastokontin ja joukkorahoituskampanjan myötä he saivat myös lahjoituksena kasvihuoneen esikasvatuksia varten. Tällä hetkellä asiakkaina heillä ovat yksityiset kuluttajat, joista pieni osa hakee tuotteet suoraan pellosta ja suurimmalle osalle tuotteet jaetaan kerran viikossa niin sanotuissa yllätyskasseissa. Kassiin laitetaan sitä, mitä pellolta sattuu sillä viikolla saamaan.

Eeva-Liisa ja Buddha kasvihuoneessa

Eeva-Liisa ja Buddha kasvihuoneessa

Buddha on talven aikana myös markkinoinut tuotteitaan ravintoloihin. Innovatiivisena kokeilijana hän haluaa testata uusien kasvien viljelyä, kuten meloniretiisiä.

Tarina jatkuu: osa 2/4 julkaistaan ma 29.5.2017!

Työskentely Keskossa ja K-ryhmässä on usein arkista aherrusta ja oman vastuualueen hoitamista päivittäin. Suurimmaksi osaksi se on kuitenkin tiimityötä, jossa jokaisen toimipisteen työntekijä pystyy luottamaan siihen, että jokainen työkaveri hoitaa oman vastuualueensa. Tällainen työpaikan yhteistyö on perusta koko K-ryhmälle. Arjesta voi usein tulla kuitenkin työntekijöille rutiinia, joten Kesko järjestää jatkuvasti työntekijöilleen erilaisia koulutus- ja kilpailumahdollisuuksia.

Mestarimyyjä-kilpailu järjestetään vuosittain verkossa ja siihen voi osallistua jokainen työntekijä Keskon vähittäiskaupoista. Mestarimyyjä on kilpailu työntekijöiden välillä, mutta myös osa jokavuotista työntekijöiden kouluttamista. Kilpailussa opiskellaan ensin omaan toimialaan liittyviä asioita, joiden jälkeen ammattitaitoa mitataan erilaisilla kilpailutehtävillä. Tämä on yksinkertainen ja innostava tapa kouluttaa ja aktivoida työntekijöitä.

Teijo Takanen kevään mestarimyyjäkilpailussa.

Teijo Takanen kevään mestarimyyjäkilpailussa.

Toimialoja kilpailussa oli tänä vuonna kahdeksan, joissa kilpailtiin kolmessa eri vaiheessa. Itse kilpailin urheilukaupassa työskennellessäni luonnollisesti urheilu-alan kilpailussa.

Kilpailun ensimmäinen vaihe on avoinna kaikille työntekijöille ja siihen liittyy eniten tehtäviä ja kouluttamista. Tässä vaiheessa parhaiten pärjänneet pääsevät jatkamaan semifinaali-vaiheeseen, jossa kouluttaminen vähenee mutta ammattitaitoa mittaavat tehtävät vaikeutuvat huomattavasti. Tämän vaiheen kymmenen parhaiten pärjännyttä kilpailijaa valittiin kaksipäiväiseen finaalitapahtumaan Helsinkiin. Finaalitapahtuma järjestettiin huhtikuun alussa hotelli Clarionissa.

Mukana finaalissa

Pelkästään finaalitapahtumaan pääsy oli unohtumaton kokemus. Kesko järjesti jokaisen toimialan kymmenelle finalistille kuljetukset Helsinkiin ja takaisin, majoituksen ja ylläpidon upeassa hotellissa, sekä erilaista hienoa ohjelmaa kilpailun ohessa. Näin jälkeenpäin pystyn sanomaan, että pelkästään finaaliin pääsemiseen kannattaa panostaa, koska ne kaksi päivää antoivat itselleni todella paljon.

Vaikka finaalitapahtumassa tarkoituksena on tiukka kilpailu selvittää jokaisen alan paras ammattilainen, oli yhteishenki tapahtumassa erittäin mieleenpainuvaa. Se oli myös erinomainen tilaisuus tutustua ja verkostoitua ammattilaisiin eri puolelta Suomea. Uskomattoman tapahtumasta teki itselleni se, että pystyin voittamaan oman alani ammattilaiset.

Voitto Keskon arvostetussa kilpailussa on mahdollisuus tehdä itsensä tunnetuksi K-ryhmässä, mutta myös voittajien palkinto oli upea. Kuusi päivää Shanghain keskustassa, tutustumassa paikalliseen kulttuuriin oli käsittämätön palkinto. Uskomattomien pilvenpiirtäjien keskellä miljoonakaupungissa ollessani tajusin, että K-ryhmässä työskentely on loppujen lopuksi erittäin palkitsevaa. Erilaiset kulttuurikohteet ja tehdasvierailu paikallisella tuotantolaitoksella antoivat paljon myös ammattikorkeakoulun opinnoilleni.

Usein kuulen Suomessa puhuttavan ”made in China” -tuotteista ja niiden naurettavan huonosta laadusta. Pelkästään kuusi päivää suurkaupungissa osoittivat minulle, että emme voi arvostella maailmassa mitään kulttuuria johon emme ole tutustuneet kunnolla. Tuotantolaitoksella vierailu osoitti, että tuotteiden valmistus Kiinassa pystyy olemaan erittäin ammattimaista ja hyvin johdettua, joten yleistäminen huonosta laadusta on outo stereotypia. Tietenkin halvemman työvoiman suurvaltiossa tuottaminen avaa mahdollisuuden erittäin halvoille tuotteille, mutta mielestäni jokaista Kiinassa valmistettua tuotetta ei todellakaan pidä tuomita alkuperän vuoksi.

Palkintomatka Shanghaissa oli mahtava kokemus.

Palkintomatka Shanghaissa oli mahtava kokemus.

Shanghain keskustassa kaikki oli rakennettu viimeisen päälle upeaksi. Viimeistellyt pilvenpiirtäjät, hotellit ja ostoskeskukset loistivat katukuvassa ja antoivat kuvaa erittäin kehittyneestä kulttuurista. Asioita ja infrastruktuuria verrattuani Suomeen, voin vain todeta, että olemme täällä todellakin pieni kehittyvä valtio isoihin kehittyneisiin maailmanvaltoihin verrattuna. Erilaiset ostoskeskuksetkin olivat massiivisia, täynnä ammattitaitoista henkilökuntaa ja maailman parhaita tuotemerkkejä. Kaikki tuotteetkin olivat viimeistä huutoa ja voin vain odottaa, koska ne saapuvat Suomeen.

Kuuden päivän palkintomatkalla ehdin näkemään myös muutakin kuin Kiinan julkisivukulttuurin. Muutaman kilometrin päässä Shanghain keskustasta alkaa nähdä jo hieman toisenlaista Kiinaa. Ränsistyneitä taloja, isoja tehtaita ja vanhoja autoja. Suosittelen kuitenkin kaikille Kiinaan matkaaville, että tutustuu upeiden keskustojen lisäksi myös normaalien työläisten elämään. Tämän lisäksi historialliset rakennukset, taide ja viihde ovat iso osa Kiinan kulttuuria.

Näiden kokemusteni jälkeen voin vannoa, että muistan vuoden 2017 Mestarimyyjäkilpailun ja sen palkinnon lopun ikääni. Pitkäjänteinen työskentelyni Keskossa ja Budget Sportissa palkitsivat minut lopulta.


Teksti ja kuvat: Teijo Takanen, liiketalouden opiskelija TAMK

Mestarimyyjäkilpailun finaaliin selvinnyt Teijo Takanen opiskelee toista vuotta liiketalouden monimuotototeutuksessa Mänttä-Vilppulassa.

Killinkosken Wanha Tehdas

Killinkosken Wanha Tehdas

Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain liiketalouden monimuoto-opiskelijoiden ryhmä kokoontui Killinkosken Wanhalla Tehtaalla 13.-14.10.2016. Kaksipäiväisen tehokurssin aikana tarkoitus oli pohdiskella ja ennen kaikkea innovoida pienryhmissä Killinkosken kylän tulevaisuutta ja samalla kehittää entisestään Virtain matkailun vetovoimaisinta kohdetta.

killi2-jpg

Killinjätti.

 

Torstai alkoi kokoontumisella Wanhan Tehtaan kahvilaan aamupalalle. Suurimmalle osalle opiskelijoista Killinkosken Wanhan Tehtaan alue ei ollut entuudestaan tuttu, joten monenlaisia mietteitä ja odotuksia oli ilmassa. Aamupalan jälkeen saimme harvinaisen mahdollisuuden tutustua Wanhan Tehtaan näyttelyihin ja historiaan Killinkosken kyläyhdistyksen puheenjohtajan Vesa Postisen opastuksella. Lounaan jälkeen pääsimme myös käymään tunnelmallisessa Killinkosken kirkossa, joka on suosittu nähtävyys Wanhan Tehtaan ohella.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Nauhateollisuusmuseo.

Nauhateollisuusmuseo.

 

Ryhmäjaon jälkeen saimme vielä rauhassa kierrellä Tehtaalla ja Killinkosken kylänraitilla, ottaa valokuvia ja alkaa hiljalleen visioida, mitä kaikkea mahdollisuuksia Killinkosken Wanha Tehdas ja koko kylänraitti saattaisi pitää sisällään. Erilaisten innovointimenetelmien avustamina suuret ajatusten ja ideoiden pyörät alkoivat vähitellen pyöriä ja ryhmät pääsivät kunnolla innovoinnin makuun. Loppupäivä ja -ilta kuluivat Marttisen ja Lomasaaren eri tiloissa ideoita hioen ja tarkentaen toimivaksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. Välillä käytiin valmentajien luona tarkistamassa, että suunta on oikea. Kellon lyödessä nukkumatin aikaa ryhmät vetäytyivät hiljalleen yöpuulle hieman sekavin ja odottavin tunnelmin. Päivä oli ollut intensiivinen ja pitkä, mutta monella tapaa antoisa.

 

Killinkosken kirkko.

Killinkosken kirkko.

 

Perjantaina koitti sitten se hetki, kun oli aika saada innovointien tulokset siistiin pakettiin ja esitettävään muotoon. Iltapäivällä järjestettiin Killinkosken Wanhalla Tehtaalla julkinen tilaisuus, jossa jokainen ryhmä sai esittää oman työnsä tulokset Powerpointin muodossa. Paikan päälle tilaisuutta oli tullut seuraamaan mm. median edustajia, killinkoskelaisia sekä Virtain kaupungin edustajia. Jokainen ryhmä oli onnistunut innovoimaan omanlaisensa kehittämiskonseptin Killinkosken Wanhan Tehtaan ja sen ympäristön tulevaisuudelle. Muun muassa Killin jättiläinen ja Wanhan Tehtaan toiminta herätettiin henkiin, koko kylä nostettiin ilmojen teille sekä tuotiin koko alueelle väriä, valoja ja varjoja.  Ryhmien kehittämisajatukset saivat paljon kiitosta yleisöltä ja toimeksiantajilta, ja useampi niistä tulee päätymään myös toteutukseen asti.

 

Kaiken kaikkiaan koko innovoinnin kaksipäiväinen työpaja oli todella antoisa kokemus opiskelijoille. Ainutkertainen tilaisuus päästä testaamaan, kuinka innovointi käytännössä tapahtuu, ja kuinka toteutuskelpoisia ideoita syntyy, kun vain antaa ajatusten lentää yhdessä toisten kanssa. Suuri kiitos kuuluu myös valmentajillemme, jotka opastivat oikeaan suuntaan ja tsemppasivat loppuun asti. Hyvä me! 😀

 

Teksti ja kuvat: Leena ja Henriikka

Tallenna

img_5220

Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki esitteli Javasko Oy:n toimintaa Mäntän tradenomiopiskelijoille. Kuva: Heli Antila

Yritysvierailu on opiskelijoille ja valmentajille antoisa kokemus. Erityisen antoisaksi kokemus muodostuu silloin, kun saamme etukäteen lähestyä yritystä teemakysymyksillä, jotka liittyvät meneillään olevaan opintojaksoon. Näin teoria ja käytäntö kohtaavat hienosti.

Mäntän tradenomien monimuotokoulutuksen opiskelijat ovat päässeet jo aiemmin vierailemaan muun muassa Patrialla ja KMV-lehdessä. Tällä kertaa tutustumiskohteena on Javasko Oy.

Javasko Oy on toiminut pian 30 vuotta raskaan ja keskiraskaan teknologiateollisuuden alihankintakonepajana valmistaen hitsattuja ja koneistettuja tuotteita asiakkaiden tarpeisiin. Tuotteisiin kuuluvat niin yksittäiset osat kuin täydelliset laitteistot. Javasko Oy toimii Mänttä-Vilppulassa kolmessa paikassa. Henkilöstöä on noin 160.

Vierailimme yrityksen Isonniemen teollisuusalueen toimipisteessä, Jokihallissa, torstaina 27.10. aamulla. Tehdasrakennus näytti jo ulospäin erittäin siistiltä, jopa viehättävältä, mikä on aika harvinaista, kun kyse on teollisuushallista. Parkkipaikalta meidät ohjattiin viihtyisiin kokoustiloihin kahvin ja tuoreen pullan pariin.

img_5221

Lean-toiminnan käytännön toteutus kiinnosti opiskelijoita. Kuva: Heli Antila.

Yrityksen historiaa ja nykyistä toimintaa esitteli yrityksen perustaja ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki. Varsin vakuuttavan vaikutuksen teki yrityksen referenssilista, jolla oli maamme eturivin suuria yrityksiä. Tuotannossa näimme näille samoille yrityksille lähdössä olevia tuotteita, joten yhteistyö on jatkuvaa, eikä vain kertaluonteista. Verkostoituminen on varmasti vaatinut täsmällistä ja luotettavaa toimintaa.

Vierailu oli nivottu osaksi logistiikan opintojaksoa. Olimme laatineet etukäteen yritykselle muutaman kysymyksen, joten yritysvierailu antoi konkreettisia opittavaa asiaa tukevia vastauksia. Haastaviin kysymyksiin vastasi tehtaan henkilöstöpäällikkö Päivi Korkeala.

Saimme vakuuttavan ja yksityiskohtaisen kuvan siitä, miten alihankintayritys toimii. Samalla varmasti monen opiskelijan kuva yrityksen toiminnasta selkeni ainakin logistiikan osalta, mikä oli varsinainen mielenkiintomme kohde. Meille kerrottiin myös siitä, mitä vaaditaan, että yhteistyöhön isojen yritysten alihankkijaksi pääsee ja tässä asemassa myös pysyy.

Lopuksi kävimme tutustumassa tuotantoon. Kuten aina tuotantolaitoksiin kohdistuvilla vierailuilla, saimme aluksi pynttäytyä suojavarustuksiin. Oppaamme esittelivät meille erilaisia koneita ja laitteita, joita tuotannossa käytetään. Näimme myös automaattivaraston toiminnassa.

Lopuksi kiitimme yritystä erittäin hyvästä ja opiskelua tukevasta opintokäynnistä ja luovutimme pienet TAMKin muistamiset isännillemme. Myös uusista yhteistyövirityksistä oli puhetta. Niitä innolla odottaen…

Maija Haaramo, lehtori

Juonessa mukana myös muu valmentajatiimi: Vesa Vuorinen, Heli Antila ja Arja Reinvall.

img_5214

Tallenna

Tallenna

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

 

IMG_0268Me TAMKin sairaanhoitajiksi tähtäävät monimuoto-opiskelijat 14ahoty1-luokalta saimme elokuussa 2016 loistavan tilaisuuden päästä kansainvälistymään. 21.8. matkustimme kuuden opiskelijan voimin opettajamme Sirpa Salinin johdolla lämpöiseen etelä-Saksan Nürnbergiin, jossa viikonmittaisen kesäkoulun aiheena olisi hoitotyö dementiaa sairastavien kanssa.

Ohjelmassa meillä oli opetusta englannin kielellä saksalaisessa korkeakoulussa (Evangelische Hochschule Nürnberg) ja luokkamme koostui meidän kuuden lisäksi neljästä saksalaisesta ja kahdesta itävaltalaisesta opiskelijasta. Opettajina meillä toimivat niin paikallisen kuin yhteistyössä olevien korkeakoulujen opettajat; suomesta opettajiksi lähtivät Sirpa Salin ja Katja Hautsalo, joiden pitämistä oppitunneista saimme olla oikein ylpeitä.

Monipuolista opetusta ja simulointia

Opetus oli monipuolista, ja luentojen aiheet käsittelivät sekä muistisairaiden hoitamista että muistisairautta sairastavan ihmisen kohtaamista. Opiskelijat valmistelivat esityksen muistisairaiden hoitamisesta sekä sairaanhoitajan koulutuksen tilasta oman maansa näkökulmasta. Tämän kautta pääsimme heti vertailemaan maidemme koulutuksia sekä hoitojärjestelmiä, mikä innosti kaikki opiskelijat keskustelemaan. Viikon aikana teimme yhdessä muun muassa paljon ryhmätöitä, käsittelimme erilaisia case-tapauksia, rakensimme hoitosuunnitelmia ja harjoittelimme simulaatiota.

IMG_0313Me opiskelijat majoituimme viikon ajan nuorten naisten asuntolassa, jonka sijaitsi lähellä metro-asemaa. Kouluun oli matkaa neljä pysäkkiväliä ja metro oli varsin vaivaton tapa liikkua ruuhkaisessa kaupungissa. Kouluruokailujen sijaan kävimme lounaalla ihanissa leipomoissa tai supermarket Normassa. Saksalaisen ruoan hinta sai päämme pyörälle ja pretzeleitä kului viikon aikana yksi jos toinenkin. Lisäksi meille pidettiin Nürnbergissä oma opastettu kierros: Oli vaikuttavaa kuulla, kuinka tämä kaupunki pommitettiin toisen maailman sodan aikana lähes maan tasalle. Kirkkoja ja vanhaa kaupunkia oli entisöity, mutta kyllä historian havinan tunsi edelleen ytimissään.

Laadukasta vanhustenhoitoa Bambergissa

Saksalainen isäntäkoulumme oli järjestänyt meille koulupäivien jälkeen paljon ohjelmaa, mutta erityisen maininnan ansaitsee vierailu kauniiseen Bambergiin, 60 kilometrin päässä Nürnbergistä. Pääsimme ensin vierailemaan dementia-hoitokotiin, jossa meidät otettiin erittäin vieraanvaraisesti vastaan. Saimme kuulla ”Pflegeoasen” (suom. ”hoitokeidas”) -periaatteesta hoitaa dementoituneita vanhuksia sekä kysyä mieltä askarruttavia asioita, minkä jälkeen pääsimme opastettuna kiertämään hoitokodissa.

Hoitopaikan ajatuksena oli tarjota laadukasta hoitoa dementiaa sairastavalle vanhukselle: He hoitavat yksilöllisesti ja välttävät viimeiseen saakka lähettämästä vanhuksiaan sairaala- tai jatkohoitoon. Heillä kävi hoitokodissa oma lääkäri viikoittain ja kulttuuriin kuului myös se, että vanhukset pääsivät liikkumaan vapaasti: Ovet olivat auki ulos puutarhaan ja hoitokodissa pystyi kulkemaan niin, ettei varsinaisesti tullut koskaan tien päähän. Muistisairaita ihmisiä hoitaneena tiedämme, kuinka kova koti-ikävä voi olla iltaisin ja miten turhauttavalta se voikaan tuntua, jos tunnet olevasi lukkojen takana ilman ulospääsyä. Apuvälineet näyttivät olevan paremmalla tasolla kuin meillä Suomessa ja muun muassa vanhuksen liikkuminen kävelytelineellä oli meille uutta.

IMG_0285Hoitokodin kulttuuriin kuului myös se, että kaikki asukkaat nostetaan pois vuoteistaan olemaan yhdessä. Näimme ihastuttavia lepotuoleja, joissa oli hyvä rentoutua; aivan erilaista kuin meillä täällä Suomessa, jossa vanhukset ovat jokainen omassa huoneessaan. Mitään tarkkoja kellonaikoja ei hoitokodissa ollut ja aamupalankin sai syödä sitten kun siltä tuntui. Vuorokauden ajat oli otettu huomioon valaistuksessa, jolloin katossa olevat lamput alkoivat himmentyä illan hämärtyessä. Lääkityksen ja suihkussa käymisen vapaaehtoisuus meitä hiukan hämmensi, sillä meille kerrottiin, ettei ketään pakoteta ottamaan lääkkeitään tai menemään suihkuun. Saimme myös kuulla, että suostuttelulla ja keskusteluilla päästään kompromisseihin, mikä tuntui unelmalta. Toki heillä tilanne saattoi joinain iltoina muistuttaa sirkusta, mutta näinhän se on myös meillä Suomessa.

Hoitokodin vierailun jälkeen meillä oli reipashenkinen opastettu kaupunkikävely. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +30 astetta. Bambergin kaupungin historia sekä kauneus jäivät ikuisesti mieleen ja päivän saimme päättää yhteisillalliseen joen varrella sijaitsevassa ravintolassa. Kotimatkalla illan pimetessä tutuksi tuli myös saksalainen ”autobahn” nopeuksineen, jotka ovat aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Viikko opetti ja antoi rohkeutta

Viimeisenä koulupäivänä meillä oli myös vakava luento: ”Death and Dying in Dementia”, jonka myötä meidän tuli pohtia mitä keskinäistä eroa on kuolevalla dementiaa sairastavalla ja ei-dementiaa sairastavalla ihmisellä. Kohtaammeko kuolevan tarpeet eri tavalla? Yhteistä tuntui olevan kuoleman käsite, josta ei yleisessä keskustelussa puhuta, vaikka hoitajat käsittelevätkin aihetta paljon vapaammin. Päädyimme siihen lopputulokseen, että meidän tulisi kohdata kuolevan tarpeet rohkeasti siitä huolimatta, mitä hän sairastaa.

IMG_0402Viimeisenä saimme antaa yksilöllisesti palautetta kuluneesta viikosta: mikä oli hyvää, missä olisi ollut toivomisen varaa ja mitä jäimme vielä kaipaamaan. Kiitimme heitä vieraanvaraisuudesta ja siitä, että meistä pidettiin niin hyvää huolta. Lähetämme myös lämpimät kiitokset Tampereen ammattikorkeakoululle.

Viikko oli trooppisen lämmin ja kotiin palattuamme huokaisimme, että ”onpa ihanan viileää ja raikasta”. Opimme paljon ja saimme rohkeutta kohdata potilaita myös englannin kielellä. Opimme myös, että samat murheet ovat niin saksalaisella kuin suomalaisella muistisairautta sairastavalla ihmisellä.

 

Teksti ja kuvat: Heidi Salminen

Menossa mukana olivat sh-opiskelijat: Anniina Lahtinen, Sanna Salonen, Jaana Backman, Sarianna Toivola, Pia Karppanen ja Heidi Salminen.

 

Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin. Kuva: Heli Antila.

Marttisen Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin.

Aikuisena työelämäjaksolle. Mahdollisuus tuntui jo ensikuulemalta kiehtovalta, vaikka työsuhteeni onkin vakituinen – tai ehkä juuri siksi. Olen työskennellyt ammattikorkeakoulun lehtorina kahdeksan vuotta.

Tämän päivän työelämässä kahdeksan vuotta samassa työpaikassa on pitkä aika, vaikka organisaation nimi ja työtehtävät ovatkin matkan varrella ehtineet vaihtua.

Välttääkseni urautumista, saadakseni uusia ideoita ja kasvattaakseni ammatillista verkostoani otin mahdollisuuden suurella ilolla vastaan. Mietin pitkään uuden TET-paikkani valintaa.

Olen aiemmin toiminut vuosia yrittäjänä, joten pienyritysympäristö on tuttua. Uutistoimittajavuosinani toimin tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa, joten sekin toimintaympäristö vaikutti tutulta. Pohdin pitkään hakeutumista teollisuuden pariin, mutta lopulta vaaka kallistui Nuorisokeskus Marttisen puolelle.

Nuorisokeskus Marttinen on minulle entuudestaan tuttu paikka. Olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä Marttisen henkilöstön kanssa. Paikan tuttuus ei kuitenkaan ole työelämäjaksolla ongelma, vaan pikemminkin perusedellytys. Kun tietää uudesta työpaikastaan jo jotain, pääsee työhönkin kiinni konkreettisemmin.

Sitä paitsi huomasin jo ensimmäisenä työpäivänäni, että tunsin todellisuudessa Marttisen toiminnasta vain murto-osan. Esimerkiksi sosiaalisen nuorisotyön rooli osana nuorisokeskustoimintaa oli minulle uusi asia. Tiesin sitä olevan, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Marttisessa pääsin seuraamaan pajatoimintaa ja Nuotta-valmennusta.

Tuutorina ammattikorkeakoulussa minua on aina kiehtonut opiskelijoiden erilaisuus ja erityisyys. Olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet, mutta korkeakoulussa tähän ei useinkaan löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Jäin työelämäjaksoni aikana miettimään muun muassa sitä, pitäisikö meidän huomioida ammattikorkeakoulussakin paremmin elämänhallintataitojen merkitystä suhteessa opiskeluun. Liian usein kirjaamme vain monotonisesti poissaoloja ja kiroamme mielessämme opiskelijoiden aikataulukyvyttömyyttä, vastuuttomuutta, laiskuutta ja ties mitä. Ongelmien taustalla olevien syiden selvittämiseen ja keskusteluun ei useinkaan ole aikaa.

Resurssit eivät mahdollista riittävää kahdenkeskistä keskustelua, jossa voitaisiin rakentaa opiskelijan elämään sopivia toimintamalleja, vältettäisiin keskeyttäminen ja varmistettaisiin opintojen eteneminen. Meiltäkin tulisi löytyä ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudelle, keinoja etsiä syitä oireiden takaa ja mahdollisuutta auttaa – edes hieman nykyistä enemmän.

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa. Kuva: Heli Antila

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa.

Nopeaa reagointia ja rohkeaa päätöksentekoa 

Työelämäjaksolla mieleeni muistuivat jälleen omat tuntemukseni astuessani yksityiseltä sektorilta koulutusorganisaation palkkalistoille. Olin tyrmistynyt siitä, miten hitaasti, byrokraattisesti ja usein varsin tehottomastikin monet asiat tuntuivat toimivan.

Yksityisyrittäjänä olin tottunut tekemään nopeita päätöksiä ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin välittömästi. Yksilönä jokainen meistä saattoi tietenkin olla joustava ja nopea. Marttisessa oli mukava tutustua taas koko organisaation nopeaan reagointiin ja sitoutumiseen ideatilanteissa.

PokemonGo-pyörteessä ei jääty odottamaan johtajan paluuta lomalta vaan järjestettiin vuorokauden varoitusajalla tapahtuma. Sosiaalisen median avulla paikalle saatiin useita PokemonGo-harrastajia ja myös seuraava tapaaminen lyötiin kalenteriin välittömästi. Myös media kiinnostui ennakkoluulottomasta ja nopeasta avauksesta.

Nopealla toiminnalla osoitetaan hyvin ajan hermolla olemista. Ihailen uusien toimintamallien ennakkoluulotonta kokeilua. Arvostan rohkeutta esittää uusia ideoita ja tehdä nopeita päätöksiä. Ajantasaisuudessa ja nopeassa reagoinnissa meillä olisi paljon opittavaa yrityselämästä.

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa. Kuva: Heli Antila

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa.

Työn tekemisen paikoista 

Tutustuin työelämäjaksollani usean eri henkilön työskentelyyn ja työtehtäviin. Kiersin Perinnekylän museoissa ja tapasin lomailijoita ja ryhmämatkailijoita.

Pääsin seuraamaan työpajatoimintaa ja nuottavalmennusta. Osallistuin aikuisten ja nuorten ryhmien esittelyinfoihin ja toiminnallisiin ohjelmakokonaisuuksiin – niin ohjaajan, osallistujan kuin seuraajankin rooleissa.

Sain kuulla millaista on toimiminen kunnallisena liikelaitoksena, miten monialaista usean kymmenen henkilön työyhteisöä johdetaan ja pääsin vertaamaan nuorisokeskuspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen periaatteita ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikkaan. Yhtäläisyyksiä löytyi yllättävän paljon.

Kuulin kokemuksia Marttisen ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Pääsin päivittäin nauttimaan lähi- ja luomuruuasta koostuvaa herkullista lounasta ja olin mukana ideoimassa työpajoja ja seminaareja.

Sain myös kokeilla työskentelyä erilaisissa ympäristöissä. Koneineni minulla oli mahdollisuus työskennellä hiljaisessa toimistohuoneessa, mutta tietoisesti kokeilin työskentelyä myös kahvilan aulassa – paikassa, jossa en ollut hetkeäkään yksin sekä nuorten nurkassa.

Suurta keskittymistä vaativia töitä en kahvilassa pystyisi tekemään, mutta sosiaalisena seurantapaikkana se oli varsin oiva. Kahvilapäivän aikana pääsin keskustelemaan vierailijoiden ja henkilöstön kanssa ja tunsin todellakin olevani osa yhteisöä. Tyytyväisistä vierailu- ja majoituskokemuksista jaettu kiitos lankesi myös minun osakseni.

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa. Kuva: Heli Antila

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa.

Yhteistyömahdollisuuksista 

Jo sopiessani työelämäjaksosta Nuorisokeskus Marttisen johtajan Helena Vuorenmaan kanssa päätimme etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia Marttisen ja TAMKin kanssa. Niitä löytyi lopulta aivan häkellyttävän paljon.

Marttisesta löytyy harjoittelupaikkoja sosionomi- tai restonomiopiskelijoille, liiketalouden ja viestinnän opiskelijoille, perinnerakentamisesta kiinnostuneille rakennusalan opiskelijoille – ehkä muillekin.

Kahvipöytäkeskustelussa puhuimme siitä, miten hyödyllistä olisi TAMKin harjoittelua ohjaajien opettajien vierailla ja käydä keskustelemassa Marttisessa. Mahdollisuuksia löytyy. Kotimaan harjoittelupaikat eivät rajoitu ainoastaan Tampereen ja Helsingin ympäristöön. Kansainvälistä ja valtakunnallista toimintaa löytyy muualtakin.

Harjoittelijan on helppo tulla taloon, jossa on totuttu työllistämään erilaisia harjoittelijoita, pajalaisia, siviilipalvelusmiehiä ja kansainvälisiä evs-harjoittelijoita. Harjoitteluajan majoituskin olisi tarvittaessa järjestettävissä talon puolesta.

IMG_5041Myös ihan konkreettisiakin opinnäytetyön aiheita löytyi jo alustavien keskustelujen pohjalta useita. Ehkä maaseudun rauhassa idyllisissä järvimaisemissa myös opinnäytetyön kirjoittaminen voisi sujua inspiroivissa olosuhteissa varsin onnellisten tähtien alla.

Yhteisölliset ja monipuoliset koulutustilaratkaisut edullisine hintoineen voisivat myös toimia varsin mainioina seminaaripaikkoina. Kaupunkiympäristössä kaksipäiväisten seminaarien ongelmana on usein porukan hajoaminen useisiin hotelleihin. Samalla saarella pysyttäessä yhteisöllisyys pysyy kenties paremmin yllä.

Näin miten nuottalaiset hioutuivat yhtenäiseksi ryhmäksi parissa päivässä. Ehkä myös me TAMKilaiset onnistuisimme tässä, kun pääsisimme poistumaan normaaleista työtiloistamme toiminnalliseen ympäristöön luonnon helmaan.

Suosittelen lämpimästi työelämäjaksoa muillekin kollegoille. Yrityselämästä kannattaa todellakin käydä ottamassa vauhtia omaan työhön.

Omaa ajatteluani kaksiviikkoinen avarsi tuntuvasti. Sain paljon ideoita oman työni kehittämiseen, yhteistyömahdollisuudet jäävät odottamaan hyödyntämistään. Kiitos näistä kahdesta viikosta Marttinen. Pidetään yhteyttä jatkossakin!

IMG_5029

IMG_5023

Kesäiset terveiset Marttisen ja Perinnekylän maisemista. Olen valokuvannut kaikki artikkelin kuvat työelämäjaksoni aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat:

Heli Antila

Lehtori, Päävalmentaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Herraskosken kanava. Kuva: Heli Antila.

Näitä polkuja kelpasi tallailla kaksi kesäistä viikkoa. Herraskosken kanava.

pietari1Pietari on suomalaisille ja suomalaiset pietarilaisille varsin tuttuja. Tiesitkö, että 1900-luvun alussa Pietarissa oli jopa 25000 suomalaista? Tai että suomalaiset kaupustelijat olivat jo 1800-luvulla niin tuttu näky Pietarissa, että Dostojevskikin mainitsee heidät tyypillisenä osana katukuvaa tunnetussa teoksessaan Rikos ja rangaistus? Nykyään Pietarissa asuu ja työskentelee noin 4000 suomalaista. Näistä muutamaa, yrityselämän johtotehtävissä työskentelevää, oli opiskelijoillamme mahdollisuus käydä haastattelemassa yhdessä venäläisten opiskelijoiden kanssa huhtikuussa 2016 osana kurssiamme ”Managing Cultural Diversity”.

Kurssi toteutettiin jo neljättä kertaa yhteistyössä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin kanssa. Tänä vuonna mukana oli lisäksi pietarilainen North-West Institute of Management (NWIM). Yhteistyössä rakennetun verkkokurssin avulla opiskelijat tutustuivat ensin teoreettisesti kulttuurien monimuotoisuuden vaikutuksiin johtamisessa. Pietarissa toteutetun intensiiviviikon aikana he tutkivat käytännössä laadullisen tutkimuksen keinoin, miten kulttuurien vaikutus näkyy johtamisessa kolmessa suomalaisessa Pietariin etabloituneessa yrityksessä.

Opiskelijoiden kannalta kurssi oli haasteellinen, mutta myös erittäin antoisa, mielenkiintoinen ja opettavainen. Haasteita ja mielenkiintoa työskentelyyn toi työtapojen erilaisuus paitsi suomalaisten ja venäläisten kesken myös suomalaisten välillä erilaisten koulutusohjelmien ja taustaorganisaatioiden myötä. Pelkästään TAMKista mukana oli sekä eri insinöörialojen, ravitsemusalan että liiketalouden opiskelijoita. Aleksanteri-instituutti taas toi mukaan eri kotimaisten yliopistojen Venäjästä ja itäisen Euroopan maista kiinnostuneita maisteritason opiskelijoita ryhmäämme.

pietari2Venäläisten kanssa työskennellessä suurimpia yllätyksiä ja haasteita toivat erot aikakäsityksissä (Venäjällä täsmällisyys ei ole kaikkein tärkein asia), kielitaidon tasoerot sekä ohjaustarpeiden erot (venäläiset opiskelijat tarvitsevat tarkemmat ohjeet ja enemmän opettajan ohjausta työskentelylleen kuin suomalaiset opiskelijat). Toisaalta venäläisten vilpitön iloisuus, vieraanvaraisuus, huolehtivaisuus ja ahkeruus synnyttivät ystävyyssuhteita ja verkostoja yli rajojen.

Kurssimme oli yksi onnistuneimmista kansainvälisistä yhteistyöhankkeiden toteutuksista, joissa olen ollut mukana. NWIM osoittautui luotettavaksi ja joustavaksi kumppaniksi ja tarjosi hyvät olosuhteet työskentelyllemme. Ilokseni sain myös nähdä, miten opiskelujen myötä raja-aidat ja ennakkoluulot yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä kaatuivat ja miten ystävyyssuhteita ja verkostoja syntyi suomalaisten ja venäläisten tulevaisuuden ammattilaisten välille. Opettajana olin ylpeä TAMKin opiskelijoiden sitoutuneisuudesta työskentelyyn sekä uteliaasta ja avoimesta suhtautumisesta uusia ihmisiä ja tilanteita kohtaan.

Jos olet kiinnostunut tutustumaan Venäjään ja venäläisiin, tarkkaile TAMKin intran ilmoitustaulua ja etsi vapaasti valittavista kursseja VB304 (syksy) ja VB305 (kevät, yllä kuvattu toteutus). Tervetuloa mukaan seikkailuun!

Teksti ja kuvat: Maija Kärnä, TAMKin Venäjä-suhteista vastaava opettaja (maija.karna(at)tamk.fi)

Elias Kallion viimeinen opiskelukevät TAMKissa sai uuden käänteen, kun hänet valittiin Queen Silvia Nursing Award -stipendiaatiksi. Palkinto on tuonut mukanaan matkoja ja ikimuistoisia tapaamisia, se on avannut ovia juuri valmistuneelle sairaanhoitajalle. Elias on kiinnostunut erityisesti vanhustyön kehittämisestä, ja tästä hän sai aiheen palkittuun ideaansakin.

Kuvat: Yanan Li, Hannele Salonen
Videot: Essi Kannelkoski, Leena Stenman, Elias Kallio

 

Tampereen ammattikorkeakoulu järjesti konetekniikan opiskelijoille suunnatun ekskursion Hannoveriin, Saksaan, yhteistyössä Hannover Hochschulen kone- ja ympäristötekniikan opiskelijoiden kanssa.

Matkan ideana oli mainostaa TAMK-Hannover-vaihto-opiskeluvaihtoehtoa kiinnostuneille. Konetekniikan puolella opiskelija voi opiskella 3 vuotta TAMKissa konetekniikkaa, ja vuoden Hannover Hochschulessa – opinnäytetyö tehdään englanniksi Hannoveriin.

Viikon mittainen Tampere-Hannover-vaihto on järjestetty TAMKin ja Hannover Hochschulen kesken jo pitkään. Pääasiallisina suunnittelijoina ja toteuttajina tällä kertaa olivat lehtori Wolfgang Strache, lehtori Harri Laaksonen ja sekä suomalaiset että saksalaiset ajoneuvo-, ympäristö- ja konetekniikan opiskelijat.

Matkan suunnittelu aloitettiin syksyllä. Ensin saksalaiset opiskelijat tulivat Suomeen viikoksi helmikuun aikana. Me opiskelijat käytimme heitä TAMKissa opiskelemassa, muutamassa saunassa, avannossa ja syömässä. He yöpyivät suomalaisten luona ja sovittiin, että tehdään samanlainen homma, kun mennään Saksaan.

Huhtikuun loppupuolella, sopivasti ennen vappua, lensimme Bremeniin, ja sieltä junalla Hannoveriin.

 

hannoverHannover

Ensivaikutelma Hannoverista oli ilmiselvä – olemme tulleet saksalaiseen Helsinkiin. Ihmisiä ja ostoskatuja oli kaikkialla, muttei liikaa. Hannoverilla oli selkeä keskusta, ja se keskittyi rautatieaseman ääreen.

Hoidimme tavaramme omille majoittajillemme ja tutustuimme viikon ajan kaupunkiin ja sen ympäristöön. Kävimme muun muassa lauantaina Wolfsburgissa katsomassa paikallista jalkapallokulttuuria. Meno oli verrattavissa suomalaiseen jääkiekkofanaattisuuteen!

Majoittautuminen onnistui hyvin. Kävi ilmi, että saksalaiset eivät olleet niin kiinnostuneita lämmityksestä kuten me, ja saattoi olla vähän kylmä välillä.


Komatsu

Komatsu on työkoneyhtiö, joka valmistaa pyöräkuormaajia ja kaivinkoneita Hannoverissa. Kävimme tutustumassa tehtaaseen. Koneinsinööreinä olimme suuresti kiinnostuneita tehtaan toiminnasta. Meitä kierrätettiin paikasta toiseen kokoonpanimosta tuotteiden testauspaikalle.

WV Wolfsburg_webVolkswagen

Päästöskandaali ei ole lannistanut Volkswagenin tehdastuotantoa laisinkaan. Isoin koskaan näkemämme tehdas Wolffsburgissa, joka valmisti useita Volkswagenin malleja, suurimmaksi osaksi Tiguaneja ja Golfeja, oli täysillä päällä ja tuotti 1800 autoa päivässä – puolen minuutin välein tuli auto tuotannosta pois, maalattuna, uutena ja kiiltävänä valmiina kuljetukseen autokauppiaille. Itse kierroskin oli mahtavasti toteutettu: kävelyn sijaan kuljimme avobussilla ympäri tehtaan.

 

messe1Hannover Messe – monikulttuurillista innovaatiota

Vaihtomme kohokohta oli ehdottomasti Hannover Messe. Messualue oli valtava – alueen sisällä kulki bussilinja hallilta toiselle. Koko alue oli noin 20 kertaa Pirkkahallin kokoinen.

Jokaisella opiskelijalla oli tehtävänä tutustua yhteen ennalta valitsemaansa yritykseen ja kirjoittaa raportti. Paikalla oli myös suomalaisia yrityksiä, muunmuassa Ylöjärveläinen ST-Koneistus, Tieto ja Fimecc.

Yhdysvaltain presitentti Barack Obama avasi messut maanantaina ja mainosti ylväästi mahtavaa vapaakauppasopimusta TTIP:tä.

messe2Messujen koosta johtuen meillä ei ollut aikaa käydä jokaista yritystä ja yhtiötä läpi, mutta suuri teema näytti olevan automaatio, energiatekniikka ja Internet of Things. Messuilla oli esittäjiä ja yrityksiä joka puolelta maailmaa. Näimme robotteja paljon, koska teemana oli automaatio. Oli esimerkiksi KUKAn ihmisenheittorobotti, joka pyöritti vapaaehtoista ihmisparia huvipuistolaitteen tyyliin. Toinen mielenkiintoinen robotti oli kahvikonetta käyttävä robotti – se tarjoili ihmisille juomia. Pystyimme myös puhumaan palvelurobottien kanssa. Näitä esittelevät kiinalaiset ja venäläiset yritykset; pettymykseksemme robotit eivät kuitenkaan puhuneet kiinaa, venäjää tai suomea kanssamme.

Näimme myös uusia mielenkiintoisia energiaratkaisuja – uusia voimalaitosohjelmistoja liittyen tuulienergiaan ja vesivoimaan, sekä uudenlaisia akkutyyppejä.

Harrastimme myös kansainvälistä verkostoitumista ja tutustuimme paikalliseen kulttuuriin.

matkaMatkan loppu

Olimme messuilla kaksi päivää. Messujen jälkeisenä torstaina vierailimme Herrenhäuserin panimolla tutustumassa oluen panemiseen. Kiersimme koko panimon läpi tuotannon alkuvaiheesta tuotteentestausosastolle asti. Meille tarjottiin muunmuassa sipulilla höystettyä saksalaista laardia leivän päällä. Otimme samalla ryhmäkuvan reissaajistamme, josta valitettavasti puuttuu useampi saksalainen ja kaksi suomalaista.

Kiteytettynä koko reissu oli mahtava kokemus Saksasta, saksalaisista ja saksalaisesta teknologiasta. Saimme jopa muutaman henkilön harkitsemaan vakavasti TAMK-HsH vaihto-opiskelumahdollisuutta.

Ensi vuonna reissu järjestetään uudestaan, toivon mukaan Konekerho saa jälleen hankittua pätevimmät kiinnostuneet opiskelijat mukaan.

Teksti: Pyry Turja & Roosa Maria Jokinen, Konekerhon edustajat
Kuvat: opiskelijat ja Harri Laaksonen