Posts in the Muutakin kuin Mansea – TAMKilaiset maailmalla category

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

 

IMG_0268Me TAMKin sairaanhoitajiksi tähtäävät monimuoto-opiskelijat 14ahoty1-luokalta saimme elokuussa 2016 loistavan tilaisuuden päästä kansainvälistymään. 21.8. matkustimme kuuden opiskelijan voimin opettajamme Sirpa Salinin johdolla lämpöiseen etelä-Saksan Nürnbergiin, jossa viikonmittaisen kesäkoulun aiheena olisi hoitotyö dementiaa sairastavien kanssa.

Ohjelmassa meillä oli opetusta englannin kielellä saksalaisessa korkeakoulussa (Evangelische Hochschule Nürnberg) ja luokkamme koostui meidän kuuden lisäksi neljästä saksalaisesta ja kahdesta itävaltalaisesta opiskelijasta. Opettajina meillä toimivat niin paikallisen kuin yhteistyössä olevien korkeakoulujen opettajat; suomesta opettajiksi lähtivät Sirpa Salin ja Katja Hautsalo, joiden pitämistä oppitunneista saimme olla oikein ylpeitä.

Monipuolista opetusta ja simulointia

Opetus oli monipuolista, ja luentojen aiheet käsittelivät sekä muistisairaiden hoitamista että muistisairautta sairastavan ihmisen kohtaamista. Opiskelijat valmistelivat esityksen muistisairaiden hoitamisesta sekä sairaanhoitajan koulutuksen tilasta oman maansa näkökulmasta. Tämän kautta pääsimme heti vertailemaan maidemme koulutuksia sekä hoitojärjestelmiä, mikä innosti kaikki opiskelijat keskustelemaan. Viikon aikana teimme yhdessä muun muassa paljon ryhmätöitä, käsittelimme erilaisia case-tapauksia, rakensimme hoitosuunnitelmia ja harjoittelimme simulaatiota.

IMG_0313Me opiskelijat majoituimme viikon ajan nuorten naisten asuntolassa, jonka sijaitsi lähellä metro-asemaa. Kouluun oli matkaa neljä pysäkkiväliä ja metro oli varsin vaivaton tapa liikkua ruuhkaisessa kaupungissa. Kouluruokailujen sijaan kävimme lounaalla ihanissa leipomoissa tai supermarket Normassa. Saksalaisen ruoan hinta sai päämme pyörälle ja pretzeleitä kului viikon aikana yksi jos toinenkin. Lisäksi meille pidettiin Nürnbergissä oma opastettu kierros: Oli vaikuttavaa kuulla, kuinka tämä kaupunki pommitettiin toisen maailman sodan aikana lähes maan tasalle. Kirkkoja ja vanhaa kaupunkia oli entisöity, mutta kyllä historian havinan tunsi edelleen ytimissään.

Laadukasta vanhustenhoitoa Bambergissa

Saksalainen isäntäkoulumme oli järjestänyt meille koulupäivien jälkeen paljon ohjelmaa, mutta erityisen maininnan ansaitsee vierailu kauniiseen Bambergiin, 60 kilometrin päässä Nürnbergistä. Pääsimme ensin vierailemaan dementia-hoitokotiin, jossa meidät otettiin erittäin vieraanvaraisesti vastaan. Saimme kuulla ”Pflegeoasen” (suom. ”hoitokeidas”) -periaatteesta hoitaa dementoituneita vanhuksia sekä kysyä mieltä askarruttavia asioita, minkä jälkeen pääsimme opastettuna kiertämään hoitokodissa.

Hoitopaikan ajatuksena oli tarjota laadukasta hoitoa dementiaa sairastavalle vanhukselle: He hoitavat yksilöllisesti ja välttävät viimeiseen saakka lähettämästä vanhuksiaan sairaala- tai jatkohoitoon. Heillä kävi hoitokodissa oma lääkäri viikoittain ja kulttuuriin kuului myös se, että vanhukset pääsivät liikkumaan vapaasti: Ovet olivat auki ulos puutarhaan ja hoitokodissa pystyi kulkemaan niin, ettei varsinaisesti tullut koskaan tien päähän. Muistisairaita ihmisiä hoitaneena tiedämme, kuinka kova koti-ikävä voi olla iltaisin ja miten turhauttavalta se voikaan tuntua, jos tunnet olevasi lukkojen takana ilman ulospääsyä. Apuvälineet näyttivät olevan paremmalla tasolla kuin meillä Suomessa ja muun muassa vanhuksen liikkuminen kävelytelineellä oli meille uutta.

IMG_0285Hoitokodin kulttuuriin kuului myös se, että kaikki asukkaat nostetaan pois vuoteistaan olemaan yhdessä. Näimme ihastuttavia lepotuoleja, joissa oli hyvä rentoutua; aivan erilaista kuin meillä täällä Suomessa, jossa vanhukset ovat jokainen omassa huoneessaan. Mitään tarkkoja kellonaikoja ei hoitokodissa ollut ja aamupalankin sai syödä sitten kun siltä tuntui. Vuorokauden ajat oli otettu huomioon valaistuksessa, jolloin katossa olevat lamput alkoivat himmentyä illan hämärtyessä. Lääkityksen ja suihkussa käymisen vapaaehtoisuus meitä hiukan hämmensi, sillä meille kerrottiin, ettei ketään pakoteta ottamaan lääkkeitään tai menemään suihkuun. Saimme myös kuulla, että suostuttelulla ja keskusteluilla päästään kompromisseihin, mikä tuntui unelmalta. Toki heillä tilanne saattoi joinain iltoina muistuttaa sirkusta, mutta näinhän se on myös meillä Suomessa.

Hoitokodin vierailun jälkeen meillä oli reipashenkinen opastettu kaupunkikävely. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +30 astetta. Bambergin kaupungin historia sekä kauneus jäivät ikuisesti mieleen ja päivän saimme päättää yhteisillalliseen joen varrella sijaitsevassa ravintolassa. Kotimatkalla illan pimetessä tutuksi tuli myös saksalainen ”autobahn” nopeuksineen, jotka ovat aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Viikko opetti ja antoi rohkeutta

Viimeisenä koulupäivänä meillä oli myös vakava luento: ”Death and Dying in Dementia”, jonka myötä meidän tuli pohtia mitä keskinäistä eroa on kuolevalla dementiaa sairastavalla ja ei-dementiaa sairastavalla ihmisellä. Kohtaammeko kuolevan tarpeet eri tavalla? Yhteistä tuntui olevan kuoleman käsite, josta ei yleisessä keskustelussa puhuta, vaikka hoitajat käsittelevätkin aihetta paljon vapaammin. Päädyimme siihen lopputulokseen, että meidän tulisi kohdata kuolevan tarpeet rohkeasti siitä huolimatta, mitä hän sairastaa.

IMG_0402Viimeisenä saimme antaa yksilöllisesti palautetta kuluneesta viikosta: mikä oli hyvää, missä olisi ollut toivomisen varaa ja mitä jäimme vielä kaipaamaan. Kiitimme heitä vieraanvaraisuudesta ja siitä, että meistä pidettiin niin hyvää huolta. Lähetämme myös lämpimät kiitokset Tampereen ammattikorkeakoululle.

Viikko oli trooppisen lämmin ja kotiin palattuamme huokaisimme, että ”onpa ihanan viileää ja raikasta”. Opimme paljon ja saimme rohkeutta kohdata potilaita myös englannin kielellä. Opimme myös, että samat murheet ovat niin saksalaisella kuin suomalaisella muistisairautta sairastavalla ihmisellä.

 

Teksti ja kuvat: Heidi Salminen

Menossa mukana olivat sh-opiskelijat: Anniina Lahtinen, Sanna Salonen, Jaana Backman, Sarianna Toivola, Pia Karppanen ja Heidi Salminen.

 

Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin. Kuva: Heli Antila.

Marttisen Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin.

Aikuisena työelämäjaksolle. Mahdollisuus tuntui jo ensikuulemalta kiehtovalta, vaikka työsuhteeni onkin vakituinen – tai ehkä juuri siksi. Olen työskennellyt ammattikorkeakoulun lehtorina kahdeksan vuotta.

Tämän päivän työelämässä kahdeksan vuotta samassa työpaikassa on pitkä aika, vaikka organisaation nimi ja työtehtävät ovatkin matkan varrella ehtineet vaihtua.

Välttääkseni urautumista, saadakseni uusia ideoita ja kasvattaakseni ammatillista verkostoani otin mahdollisuuden suurella ilolla vastaan. Mietin pitkään uuden TET-paikkani valintaa.

Olen aiemmin toiminut vuosia yrittäjänä, joten pienyritysympäristö on tuttua. Uutistoimittajavuosinani toimin tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa, joten sekin toimintaympäristö vaikutti tutulta. Pohdin pitkään hakeutumista teollisuuden pariin, mutta lopulta vaaka kallistui Nuorisokeskus Marttisen puolelle.

Nuorisokeskus Marttinen on minulle entuudestaan tuttu paikka. Olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä Marttisen henkilöstön kanssa. Paikan tuttuus ei kuitenkaan ole työelämäjaksolla ongelma, vaan pikemminkin perusedellytys. Kun tietää uudesta työpaikastaan jo jotain, pääsee työhönkin kiinni konkreettisemmin.

Sitä paitsi huomasin jo ensimmäisenä työpäivänäni, että tunsin todellisuudessa Marttisen toiminnasta vain murto-osan. Esimerkiksi sosiaalisen nuorisotyön rooli osana nuorisokeskustoimintaa oli minulle uusi asia. Tiesin sitä olevan, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Marttisessa pääsin seuraamaan pajatoimintaa ja Nuotta-valmennusta.

Tuutorina ammattikorkeakoulussa minua on aina kiehtonut opiskelijoiden erilaisuus ja erityisyys. Olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet, mutta korkeakoulussa tähän ei useinkaan löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Jäin työelämäjaksoni aikana miettimään muun muassa sitä, pitäisikö meidän huomioida ammattikorkeakoulussakin paremmin elämänhallintataitojen merkitystä suhteessa opiskeluun. Liian usein kirjaamme vain monotonisesti poissaoloja ja kiroamme mielessämme opiskelijoiden aikataulukyvyttömyyttä, vastuuttomuutta, laiskuutta ja ties mitä. Ongelmien taustalla olevien syiden selvittämiseen ja keskusteluun ei useinkaan ole aikaa.

Resurssit eivät mahdollista riittävää kahdenkeskistä keskustelua, jossa voitaisiin rakentaa opiskelijan elämään sopivia toimintamalleja, vältettäisiin keskeyttäminen ja varmistettaisiin opintojen eteneminen. Meiltäkin tulisi löytyä ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudelle, keinoja etsiä syitä oireiden takaa ja mahdollisuutta auttaa – edes hieman nykyistä enemmän.

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa. Kuva: Heli Antila

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa.

Nopeaa reagointia ja rohkeaa päätöksentekoa 

Työelämäjaksolla mieleeni muistuivat jälleen omat tuntemukseni astuessani yksityiseltä sektorilta koulutusorganisaation palkkalistoille. Olin tyrmistynyt siitä, miten hitaasti, byrokraattisesti ja usein varsin tehottomastikin monet asiat tuntuivat toimivan.

Yksityisyrittäjänä olin tottunut tekemään nopeita päätöksiä ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin välittömästi. Yksilönä jokainen meistä saattoi tietenkin olla joustava ja nopea. Marttisessa oli mukava tutustua taas koko organisaation nopeaan reagointiin ja sitoutumiseen ideatilanteissa.

PokemonGo-pyörteessä ei jääty odottamaan johtajan paluuta lomalta vaan järjestettiin vuorokauden varoitusajalla tapahtuma. Sosiaalisen median avulla paikalle saatiin useita PokemonGo-harrastajia ja myös seuraava tapaaminen lyötiin kalenteriin välittömästi. Myös media kiinnostui ennakkoluulottomasta ja nopeasta avauksesta.

Nopealla toiminnalla osoitetaan hyvin ajan hermolla olemista. Ihailen uusien toimintamallien ennakkoluulotonta kokeilua. Arvostan rohkeutta esittää uusia ideoita ja tehdä nopeita päätöksiä. Ajantasaisuudessa ja nopeassa reagoinnissa meillä olisi paljon opittavaa yrityselämästä.

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa. Kuva: Heli Antila

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa.

Työn tekemisen paikoista 

Tutustuin työelämäjaksollani usean eri henkilön työskentelyyn ja työtehtäviin. Kiersin Perinnekylän museoissa ja tapasin lomailijoita ja ryhmämatkailijoita.

Pääsin seuraamaan työpajatoimintaa ja nuottavalmennusta. Osallistuin aikuisten ja nuorten ryhmien esittelyinfoihin ja toiminnallisiin ohjelmakokonaisuuksiin – niin ohjaajan, osallistujan kuin seuraajankin rooleissa.

Sain kuulla millaista on toimiminen kunnallisena liikelaitoksena, miten monialaista usean kymmenen henkilön työyhteisöä johdetaan ja pääsin vertaamaan nuorisokeskuspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen periaatteita ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikkaan. Yhtäläisyyksiä löytyi yllättävän paljon.

Kuulin kokemuksia Marttisen ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Pääsin päivittäin nauttimaan lähi- ja luomuruuasta koostuvaa herkullista lounasta ja olin mukana ideoimassa työpajoja ja seminaareja.

Sain myös kokeilla työskentelyä erilaisissa ympäristöissä. Koneineni minulla oli mahdollisuus työskennellä hiljaisessa toimistohuoneessa, mutta tietoisesti kokeilin työskentelyä myös kahvilan aulassa – paikassa, jossa en ollut hetkeäkään yksin sekä nuorten nurkassa.

Suurta keskittymistä vaativia töitä en kahvilassa pystyisi tekemään, mutta sosiaalisena seurantapaikkana se oli varsin oiva. Kahvilapäivän aikana pääsin keskustelemaan vierailijoiden ja henkilöstön kanssa ja tunsin todellakin olevani osa yhteisöä. Tyytyväisistä vierailu- ja majoituskokemuksista jaettu kiitos lankesi myös minun osakseni.

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa. Kuva: Heli Antila

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa.

Yhteistyömahdollisuuksista 

Jo sopiessani työelämäjaksosta Nuorisokeskus Marttisen johtajan Helena Vuorenmaan kanssa päätimme etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia Marttisen ja TAMKin kanssa. Niitä löytyi lopulta aivan häkellyttävän paljon.

Marttisesta löytyy harjoittelupaikkoja sosionomi- tai restonomiopiskelijoille, liiketalouden ja viestinnän opiskelijoille, perinnerakentamisesta kiinnostuneille rakennusalan opiskelijoille – ehkä muillekin.

Kahvipöytäkeskustelussa puhuimme siitä, miten hyödyllistä olisi TAMKin harjoittelua ohjaajien opettajien vierailla ja käydä keskustelemassa Marttisessa. Mahdollisuuksia löytyy. Kotimaan harjoittelupaikat eivät rajoitu ainoastaan Tampereen ja Helsingin ympäristöön. Kansainvälistä ja valtakunnallista toimintaa löytyy muualtakin.

Harjoittelijan on helppo tulla taloon, jossa on totuttu työllistämään erilaisia harjoittelijoita, pajalaisia, siviilipalvelusmiehiä ja kansainvälisiä evs-harjoittelijoita. Harjoitteluajan majoituskin olisi tarvittaessa järjestettävissä talon puolesta.

IMG_5041Myös ihan konkreettisiakin opinnäytetyön aiheita löytyi jo alustavien keskustelujen pohjalta useita. Ehkä maaseudun rauhassa idyllisissä järvimaisemissa myös opinnäytetyön kirjoittaminen voisi sujua inspiroivissa olosuhteissa varsin onnellisten tähtien alla.

Yhteisölliset ja monipuoliset koulutustilaratkaisut edullisine hintoineen voisivat myös toimia varsin mainioina seminaaripaikkoina. Kaupunkiympäristössä kaksipäiväisten seminaarien ongelmana on usein porukan hajoaminen useisiin hotelleihin. Samalla saarella pysyttäessä yhteisöllisyys pysyy kenties paremmin yllä.

Näin miten nuottalaiset hioutuivat yhtenäiseksi ryhmäksi parissa päivässä. Ehkä myös me TAMKilaiset onnistuisimme tässä, kun pääsisimme poistumaan normaaleista työtiloistamme toiminnalliseen ympäristöön luonnon helmaan.

Suosittelen lämpimästi työelämäjaksoa muillekin kollegoille. Yrityselämästä kannattaa todellakin käydä ottamassa vauhtia omaan työhön.

Omaa ajatteluani kaksiviikkoinen avarsi tuntuvasti. Sain paljon ideoita oman työni kehittämiseen, yhteistyömahdollisuudet jäävät odottamaan hyödyntämistään. Kiitos näistä kahdesta viikosta Marttinen. Pidetään yhteyttä jatkossakin!

IMG_5029

IMG_5023

Kesäiset terveiset Marttisen ja Perinnekylän maisemista. Olen valokuvannut kaikki artikkelin kuvat työelämäjaksoni aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat:

Heli Antila

Lehtori, Päävalmentaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Herraskosken kanava. Kuva: Heli Antila.

Näitä polkuja kelpasi tallailla kaksi kesäistä viikkoa. Herraskosken kanava.

pietari1Pietari on suomalaisille ja suomalaiset pietarilaisille varsin tuttuja. Tiesitkö, että 1900-luvun alussa Pietarissa oli jopa 25000 suomalaista? Tai että suomalaiset kaupustelijat olivat jo 1800-luvulla niin tuttu näky Pietarissa, että Dostojevskikin mainitsee heidät tyypillisenä osana katukuvaa tunnetussa teoksessaan Rikos ja rangaistus? Nykyään Pietarissa asuu ja työskentelee noin 4000 suomalaista. Näistä muutamaa, yrityselämän johtotehtävissä työskentelevää, oli opiskelijoillamme mahdollisuus käydä haastattelemassa yhdessä venäläisten opiskelijoiden kanssa huhtikuussa 2016 osana kurssiamme ”Managing Cultural Diversity”.

Kurssi toteutettiin jo neljättä kertaa yhteistyössä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin kanssa. Tänä vuonna mukana oli lisäksi pietarilainen North-West Institute of Management (NWIM). Yhteistyössä rakennetun verkkokurssin avulla opiskelijat tutustuivat ensin teoreettisesti kulttuurien monimuotoisuuden vaikutuksiin johtamisessa. Pietarissa toteutetun intensiiviviikon aikana he tutkivat käytännössä laadullisen tutkimuksen keinoin, miten kulttuurien vaikutus näkyy johtamisessa kolmessa suomalaisessa Pietariin etabloituneessa yrityksessä.

Opiskelijoiden kannalta kurssi oli haasteellinen, mutta myös erittäin antoisa, mielenkiintoinen ja opettavainen. Haasteita ja mielenkiintoa työskentelyyn toi työtapojen erilaisuus paitsi suomalaisten ja venäläisten kesken myös suomalaisten välillä erilaisten koulutusohjelmien ja taustaorganisaatioiden myötä. Pelkästään TAMKista mukana oli sekä eri insinöörialojen, ravitsemusalan että liiketalouden opiskelijoita. Aleksanteri-instituutti taas toi mukaan eri kotimaisten yliopistojen Venäjästä ja itäisen Euroopan maista kiinnostuneita maisteritason opiskelijoita ryhmäämme.

pietari2Venäläisten kanssa työskennellessä suurimpia yllätyksiä ja haasteita toivat erot aikakäsityksissä (Venäjällä täsmällisyys ei ole kaikkein tärkein asia), kielitaidon tasoerot sekä ohjaustarpeiden erot (venäläiset opiskelijat tarvitsevat tarkemmat ohjeet ja enemmän opettajan ohjausta työskentelylleen kuin suomalaiset opiskelijat). Toisaalta venäläisten vilpitön iloisuus, vieraanvaraisuus, huolehtivaisuus ja ahkeruus synnyttivät ystävyyssuhteita ja verkostoja yli rajojen.

Kurssimme oli yksi onnistuneimmista kansainvälisistä yhteistyöhankkeiden toteutuksista, joissa olen ollut mukana. NWIM osoittautui luotettavaksi ja joustavaksi kumppaniksi ja tarjosi hyvät olosuhteet työskentelyllemme. Ilokseni sain myös nähdä, miten opiskelujen myötä raja-aidat ja ennakkoluulot yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä kaatuivat ja miten ystävyyssuhteita ja verkostoja syntyi suomalaisten ja venäläisten tulevaisuuden ammattilaisten välille. Opettajana olin ylpeä TAMKin opiskelijoiden sitoutuneisuudesta työskentelyyn sekä uteliaasta ja avoimesta suhtautumisesta uusia ihmisiä ja tilanteita kohtaan.

Jos olet kiinnostunut tutustumaan Venäjään ja venäläisiin, tarkkaile TAMKin intran ilmoitustaulua ja etsi vapaasti valittavista kursseja VB304 (syksy) ja VB305 (kevät, yllä kuvattu toteutus). Tervetuloa mukaan seikkailuun!

Teksti ja kuvat: Maija Kärnä, TAMKin Venäjä-suhteista vastaava opettaja (maija.karna(at)tamk.fi)

Elias Kallion viimeinen opiskelukevät TAMKissa sai uuden käänteen, kun hänet valittiin Queen Silvia Nursing Award -stipendiaatiksi. Palkinto on tuonut mukanaan matkoja ja ikimuistoisia tapaamisia, se on avannut ovia juuri valmistuneelle sairaanhoitajalle. Elias on kiinnostunut erityisesti vanhustyön kehittämisestä, ja tästä hän sai aiheen palkittuun ideaansakin.

Kuvat: Yanan Li, Hannele Salonen
Videot: Essi Kannelkoski, Leena Stenman, Elias Kallio

 

Tampereen ammattikorkeakoulu järjesti konetekniikan opiskelijoille suunnatun ekskursion Hannoveriin, Saksaan, yhteistyössä Hannover Hochschulen kone- ja ympäristötekniikan opiskelijoiden kanssa.

Matkan ideana oli mainostaa TAMK-Hannover-vaihto-opiskeluvaihtoehtoa kiinnostuneille. Konetekniikan puolella opiskelija voi opiskella 3 vuotta TAMKissa konetekniikkaa, ja vuoden Hannover Hochschulessa – opinnäytetyö tehdään englanniksi Hannoveriin.

Viikon mittainen Tampere-Hannover-vaihto on järjestetty TAMKin ja Hannover Hochschulen kesken jo pitkään. Pääasiallisina suunnittelijoina ja toteuttajina tällä kertaa olivat lehtori Wolfgang Strache, lehtori Harri Laaksonen ja sekä suomalaiset että saksalaiset ajoneuvo-, ympäristö- ja konetekniikan opiskelijat.

Matkan suunnittelu aloitettiin syksyllä. Ensin saksalaiset opiskelijat tulivat Suomeen viikoksi helmikuun aikana. Me opiskelijat käytimme heitä TAMKissa opiskelemassa, muutamassa saunassa, avannossa ja syömässä. He yöpyivät suomalaisten luona ja sovittiin, että tehdään samanlainen homma, kun mennään Saksaan.

Huhtikuun loppupuolella, sopivasti ennen vappua, lensimme Bremeniin, ja sieltä junalla Hannoveriin.

 

hannoverHannover

Ensivaikutelma Hannoverista oli ilmiselvä – olemme tulleet saksalaiseen Helsinkiin. Ihmisiä ja ostoskatuja oli kaikkialla, muttei liikaa. Hannoverilla oli selkeä keskusta, ja se keskittyi rautatieaseman ääreen.

Hoidimme tavaramme omille majoittajillemme ja tutustuimme viikon ajan kaupunkiin ja sen ympäristöön. Kävimme muun muassa lauantaina Wolfsburgissa katsomassa paikallista jalkapallokulttuuria. Meno oli verrattavissa suomalaiseen jääkiekkofanaattisuuteen!

Majoittautuminen onnistui hyvin. Kävi ilmi, että saksalaiset eivät olleet niin kiinnostuneita lämmityksestä kuten me, ja saattoi olla vähän kylmä välillä.


Komatsu

Komatsu on työkoneyhtiö, joka valmistaa pyöräkuormaajia ja kaivinkoneita Hannoverissa. Kävimme tutustumassa tehtaaseen. Koneinsinööreinä olimme suuresti kiinnostuneita tehtaan toiminnasta. Meitä kierrätettiin paikasta toiseen kokoonpanimosta tuotteiden testauspaikalle.

WV Wolfsburg_webVolkswagen

Päästöskandaali ei ole lannistanut Volkswagenin tehdastuotantoa laisinkaan. Isoin koskaan näkemämme tehdas Wolffsburgissa, joka valmisti useita Volkswagenin malleja, suurimmaksi osaksi Tiguaneja ja Golfeja, oli täysillä päällä ja tuotti 1800 autoa päivässä – puolen minuutin välein tuli auto tuotannosta pois, maalattuna, uutena ja kiiltävänä valmiina kuljetukseen autokauppiaille. Itse kierroskin oli mahtavasti toteutettu: kävelyn sijaan kuljimme avobussilla ympäri tehtaan.

 

messe1Hannover Messe – monikulttuurillista innovaatiota

Vaihtomme kohokohta oli ehdottomasti Hannover Messe. Messualue oli valtava – alueen sisällä kulki bussilinja hallilta toiselle. Koko alue oli noin 20 kertaa Pirkkahallin kokoinen.

Jokaisella opiskelijalla oli tehtävänä tutustua yhteen ennalta valitsemaansa yritykseen ja kirjoittaa raportti. Paikalla oli myös suomalaisia yrityksiä, muunmuassa Ylöjärveläinen ST-Koneistus, Tieto ja Fimecc.

Yhdysvaltain presitentti Barack Obama avasi messut maanantaina ja mainosti ylväästi mahtavaa vapaakauppasopimusta TTIP:tä.

messe2Messujen koosta johtuen meillä ei ollut aikaa käydä jokaista yritystä ja yhtiötä läpi, mutta suuri teema näytti olevan automaatio, energiatekniikka ja Internet of Things. Messuilla oli esittäjiä ja yrityksiä joka puolelta maailmaa. Näimme robotteja paljon, koska teemana oli automaatio. Oli esimerkiksi KUKAn ihmisenheittorobotti, joka pyöritti vapaaehtoista ihmisparia huvipuistolaitteen tyyliin. Toinen mielenkiintoinen robotti oli kahvikonetta käyttävä robotti – se tarjoili ihmisille juomia. Pystyimme myös puhumaan palvelurobottien kanssa. Näitä esittelevät kiinalaiset ja venäläiset yritykset; pettymykseksemme robotit eivät kuitenkaan puhuneet kiinaa, venäjää tai suomea kanssamme.

Näimme myös uusia mielenkiintoisia energiaratkaisuja – uusia voimalaitosohjelmistoja liittyen tuulienergiaan ja vesivoimaan, sekä uudenlaisia akkutyyppejä.

Harrastimme myös kansainvälistä verkostoitumista ja tutustuimme paikalliseen kulttuuriin.

matkaMatkan loppu

Olimme messuilla kaksi päivää. Messujen jälkeisenä torstaina vierailimme Herrenhäuserin panimolla tutustumassa oluen panemiseen. Kiersimme koko panimon läpi tuotannon alkuvaiheesta tuotteentestausosastolle asti. Meille tarjottiin muunmuassa sipulilla höystettyä saksalaista laardia leivän päällä. Otimme samalla ryhmäkuvan reissaajistamme, josta valitettavasti puuttuu useampi saksalainen ja kaksi suomalaista.

Kiteytettynä koko reissu oli mahtava kokemus Saksasta, saksalaisista ja saksalaisesta teknologiasta. Saimme jopa muutaman henkilön harkitsemaan vakavasti TAMK-HsH vaihto-opiskelumahdollisuutta.

Ensi vuonna reissu järjestetään uudestaan, toivon mukaan Konekerho saa jälleen hankittua pätevimmät kiinnostuneet opiskelijat mukaan.

Teksti: Pyry Turja & Roosa Maria Jokinen, Konekerhon edustajat
Kuvat: opiskelijat ja Harri Laaksonen

Uudenlainen opettajuus on tämän lukuvuoden aikana tullut esille tiedotusvälineissä viikoittain. Osa näkemyksistä peräänkuuluttaa oppijan aktiivista otetta, osa digitaalisuuteen siirtymistä, osa perinteisen luokkahuonemallin rikkomista ja osa näitä kaikkia.

Kuuntelen mielelläni näitä ajatuksia. Olen työskennellyt yritysmaailmassa niin kauan, että perinteinen opettajakäsitys on tuntunut minusta aina omakohtaisesti hieman vieraalta. Pohjimmiltani olen kokeilija. Olen pitänyt oppitunteja laivalaiturilla ja nurmikolla, olen teettänyt julkisia oppimistehtäviä blogeihin, olen yrittänyt keskusteluttaa ryhmiä niin paljon, että alkuperäisestä aiheesta on ehditty siirtyä ties minne.

Ja silti peräänkuulutan myös paljon perinteisiä asioita. Olen viilannut pilkkua, jotta opinnäytetyöt ja esseet saadaan myös muodollisesti päteviksi ja visuaalisesti yhtenäisiksi, jankutan kyllästymiseen asti paremmista ja tuoreemmista kirjalähteistä ja muistutan deadlinen armottomuudesta.

Uskon ideoivaan, aktiiviseen ja yrittäjähenkiseen opiskelijaan. Sen parempaa työelämävalmiutta opiskelijalla ei voi ollakaan, kun rohkea ja ennakkoluuloton tekeminen ja uusien ideoiden työstäminen.

 

 

Visualisointi Sassin elämyspuistosta. Kuva: Heli Antila

Visualisointi Sassin elämyspuistosta. Kuva: Heli Antila

 

Tradenomien monimuotototeutus alkoi Mäntässä syksyllä 2015. Toimin koulutuksen päävalmentajana. Kun iso ryhmä opiskelijoita suuntaa työelämästä koulunpenkille, osa vuosienkin tauon jälkeen, menee alussa väistämättä aikaa opiskelutaitojen päivittämiseen. Sisältöön on vaikea siirtyä, jos ulkoiset puitteet eivät ole kunnossa. Nyt opinnoissa on päästy vauhtiin. Helmikuun lopulla kokoonnuimme kahdeksi päiväksi innovoimaan Juupajoen Hyytiälään Helsingin yliopiston metsäasemalle. Ja innovointipäivien flow pyörii opiskelijoiden kokemuksissa edelleen. Opettajakunnasta Hyytiälässä olivat mukana valmentamassa Helena Kairamo, Vesa Vuorinen, Arja Reinvall, Otto Huttunen ja Heli Antila.

 

Innovointia keskellä ei mitään

 

”Innovointia varten on mielestäni parempi olla keskellä metsää kuin kaupunkia. Näin ei ole häiriöntekijöitä ja keskittyy paremmin olennaiseen.” Kaisa

”Innovointisession parasta antia on, kun eri lähtökohdista tulevat ihmiset kokoontuvat ja päästävät ideageneraattorinsa valloilleen. Kun porukka irrotetaan päivittäisistä rutiineista ja yöpyminenkin tapahtuu samoissa tiloissa, tehtävään keskitytään ihan mielettömällä innolla. Kenenkään kasvoilla ei näkynyt hälläväliä-asennetta. Keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita ryppyotsaista vääntämistä, vaan rennosti hyvässä hengessä ja iloisella mielellä tapahtuvaa tekemistä.” Jari

 

Helmikuun lähipäivät vietettiin Hyytiälässä Juupajoella. Kahden päivän aikana oli tarkoitus vastata aluekehitystä tukevaan toimeksiantoon, joka käsitteli Mäntän Sassin alueen kehittämistä. Innovointi toteutettiin ryhmätyöskentelynä ja aikaa ratkaisumallien esittämiseen oli käytännössä reilu vuorokausi.

Arvostan innovointitehtäviä suuresti. Uskon, että tämänkin kaksipäiväisen session yksi tärkein anti on oppia etsimään uudenlaisia näkökulmia ja ennakkoluulottomuus sekä rohkeus kehittää vaikealtakin tuntuvia asioita. Toivottavasti tämä kyky pystytään sujuvasti siirtämään myös arjen työrutiineihin.

 

Mistä aloittaa?

 

”Yritimme aluksi myös pysyä jonkinlaisissa todellisuuden rajoissa, mutta päätimme nyt pistää ranttaliksi, kun sitä meiltä haluttiin.” Katariina

”Emme halunneet että materiaali rajoittaisi ideointiamme, joten aloimme heittämään heti alkuun ajatuksia mitä alueella voisi olla. Mitä me itse haluaisimme? Mitä alueella jo oli?” Katja W.

”Meillä oli erittäin hyvä ryhmä innovointia varten, koska kaikilla oli erilainen tausta ja kaikki ovat eri alalla töissä. Lisäksi mielestäni ehkä tärkein osa idean löytämisessä oli kirjoittaa kaikki mikä päässä liikkui paperille. Kaikki pienet ja tyhmätkin ideat ovat tärkeä osa prosessia. Jokaisella on varmasti jonkunlainen idea ja jonkun huono idea voi synnyttää toisen päässä mahtavan idean.” Kaisa

 

Ideoinnin tueksi opiskelijat saivat valmentajilta vinkkejä erilaisista innovaatiomenetelmistä, joita saattoi käyttää apuna työskentelyssä. Haasteena innovaatiosessioissa saattaa olla myös aihealueen vieraus. On ryhdyttävä suunnittelemaan jotain sellaista, mistä aiempaa kokemusta ei ole.

Kun innovointi jatkuu useita tunteja, ei väsymykseltäkään voi välttyä. Silti lepotaukoja pidetään yllättävän vähän – tai jos pidetäänkin, rullaavat aivot kuitenkin koko ajan täysillä. Tavanomaisista ideoista seuraa hyviä ideoita, joten kaikki ajatukset kannattaa lausua ääneen.

 

”Jatkoimme innovointia myöhään iltaan ja seuraavalle aamupäivälle jäikin enää lopputuloksen esittelyn suunnittelu eli Power Point -esityksen valmistelu.” Katja O.

”Uskallan väittää, että ideointia tuon yhden ja saman tehtävän ympärillä tapahtui jokaisen päässä vähintään 24 tunnin ajan, todennäköisesti pidempäänkin. Aika käytettiin tiimityöskentelyyn, keskusteluihin, ideoiden väliesittelyihin valmentajille, ruokailuihin, saunomiseen, vapaaseen oleiluun ja nukkumiseen. Tietoista ideointia tapahtui siis vain osan aikaa, mutta varmasti jokaisen aivopari teki taustalla töitä keskeytyksettä.” Jari

”Sitten joku heitti vaan sanan SOME-puisto ja mietittiin, että siinä voisi olla potentiaalia. Sosiaalinen media on ajankohtainen juttu, mutta miten siitä saisi puiston? Tästä lähti ajatus johonkin virtuaaliseen ja jos sen saisi vielä yhdistettyä taiteeseen. Mitä jos pääsisikin virtuaalisesti taideteoksen sisään? Mitä jos pääsisit kävelemään Claude Monetin Lummelampi-teoksen sillan yli?” Kaisa

 

Team Niemi innostui innovoimaan yömyöhään. Kuva: Helena Kairamo.

Team Niemi innostui innovoimaan yömyöhään. Kuva: Helena Kairamo.

 

Palautetta toimeksiantajilta

 

”Tehtävien purkutilaisuus oli innovointisession kohokohta. Neljän tiimin tuotokset esiteltiin tilaajien edustajille. Esillä oli aikamoinen kattaus toinen toistaan lennokkaampia ideoita.” Jari

”Näin jälkikäteen ajateltuna, kun haettiin lennokkaita ideoita, meidän Sassin elämysalue ehkä hieman kalpeni esim voittajaryhmän virtuaalipuiston rinnalla, mutta toisaalta seison edelleen vakaasti ryhmätyömme takana, sillä alue ja palvelut olivat sellaisia jonne ainakin minä mielelläni tulisin vierailemaan kerran jos toisenkin.” Katja W.

”Vaikka innovaatio voi olla myös parastamista pitää sen siitä huolimatta olla jotain tosi WOW. Uutta. Kuluttajalle pitää tulla tunne ton mä haluan tai tonne mä haluan. Ryhmä joka voitti palkinnon parhaasta ideasta oli onnistunut tämän löytämään. Heidän idea virtuaalitaidemaailmasta lukeutui varmasti jo vallankumokselliseen innovaation. ” Piia

”Toimeksiantajat pitivät ideoitamme realistisena jalat maassa -suunnitelmana. Erityistä kiitosta saimme siitä, että suunnitelma kattoi kaikenikäiset asukkaat ja vierailijat vauvasta vaariin. Itse pidimme tärkeänä myös sitä, että alueella on toimintaa ympäri vuoden.” Katja O.

 

Esittelytilaisuus on aina jännittävä tilaisuus – niin opiskelijoille kuin valmentajille. Koskaan ei voi etukäteen olla sataprosenttisen varma siitä, miten hyvin esitetyt ideat uppoavat toimeksiantajiin.

Työelämästä kumpuava palaute on erityisen arvokasta. Hyväkään innovaatio on harvoin täydellinen ja suoraan siirrettävissä työelämään. Kehittävä palaute ohjaa jatkossa tarttumaan toimeksiantoihin entistäkin monipuolisemmasta näkökulmasta.

 

 

Ja innovointi jatkuu…

”Tietenkin mukaan tarttui meille kaikille uusi ja erilainen kokemuskin. Itse opin ainakin myös sen, että rajoituksien rajoittavuus on aivan itsestä kiinni. Meidän kohdallamme ne pikemmin sysäsivät rikkaammalle maaperälle kuin olisivat estäneet luovuutta.” Outi

”Mistä se johtuu, että aina koulun lähipäivien jälkeen ei illalla väsytä? Normaalisti uni tulee, kun laittaa pään tyynyyn. Innovaatiopäivien jälkeen kävin vielä jotenkin erityisen paljon ylikierroksilla. Mahtaakohan syy olla uuden oppiminen ja niiden uusien ajatusten pakkautuminen päähän?” Piia

”Innovointipäivien jälkeen huomasin kuitenkin kuinka ideoita ja ajatuksia tulvi pitkin viikonloppua ja pompsahteli niitä jopa yöuniinkin.” Katja W.

”Olen edelleen ihan innoissani tästä kokemuksesta ja osallistuisin saman tien uudestaan innovointitapahtumaan.” Kaisa

”Innostuin projektista siinä määrin että olen ammentanut siitä tietoa vielä tämän innovointitapahtuman jälkeenkin.” Andreas

 

Innovointisession opetus avautuu osallistujille vasta paljon myöhemmin. Ideointikaan ei välttämättä keskeydy toimeksiantajille esittelyyn, vaan aivot jatkavat toimintaansa vielä seuraavinakin päivinä.

Toimeksiannon anti alkaa hiljalleen avautua. Mäntän tradenomiopiskelijoiden tehtävänä oli purkaa päivien antia blogikirjoituksissa. Tämän artikkelin sitaatit on koottu bloggauksista. Pohdintatehtävää suunnitellessani en ymmärtänyt itsekään, miten paljon arvokasta palautetta tiimimme saa samalla innovointitapahtuman järjestelyistä. Valmentajan roolissakin tekisi mieli ottaa koko kaksipäiväinen uusiksi vaikka heti. Suosittelen myös muille.

 

Teksti: Heli Antila, lehtori,päävalmentaja

sitaatit 15alikom-ryhmän blogiteksteistä

 

Neliapila-ryhmä suunnittelee Mänttään airparkia liito-oravat huomioiden. Kuva: Helena Kairamo.

Neliapila-ryhmä suunnittelee Mänttään airparkia liito-oravat huomioiden. Kuva: Helena Kairamo.

 

 

”Täytyy sanoa, että tuntui upealta päästä osallistumaan innovointisessioon.” Jari

”Työskentelytapana tuollainen parin päivän ryntötyö tuntuu sopivan ainakin minulle. Olipa kyse innovoinnista tai muuten vain johonkin aihepiiriin perehtymisestä, keskittyminen ja varmasti myös oppiminen on ihan toisenlaista kuin normaalimittaisina koulupäivinä. Innovointisessiosta toipuminen tuntuu vain kestävän jonkin aikaa. Pieni univaje yhdistettynä ajatusrumbaan vaatii veronsa. Kyllä tämä tästä, nyt tarvitaan vain paljon unta ja vähemmän ajatuksia.” Jari

”Innovointitapahtuma Hyytiälässä viime helmikuussa oli mielestäni tämän koulutuksen toistaiseksi suurin ja makein kohokohta.” Andreas

”Aluksi hieman jännitti tällainen oikean projektin suunnittelu ja ryhmätyö, koska olen tehnyt jo pitkään työtä, jossa olen itse saanut tehdä päätökset. Ryhmätyön tekeminen oli todella mukavaa ja antoisaa. Hyvää vastapainoa omalle työlle. Toivoisin myös jatkossa vastaavia tehtäviä. Ryhmästä saa voimaa.” Piia

”Tapahtuma tempaisi omalaatuisuudellaan täysillä mukaansa ja toimeksiannon todellisuus motivoi meitä huomattavasti. On paljon kiinnostavampaa työskennellä oikeiden asioiden parissa kuin pyöritellä asioita pelkästään teoriapohjalla.” Andreas

”Voisin melkein sanoa, että tähänastisen koulu-urani mielekkäimmät koulupäivät koin helmikuussa innovaatiopäivillä Hyytiälässä!” Katariina

 

GESS, DubaiDubai isännöi parhaillaan kansainvälisiä messuja opetusteknologian, instituutioiden ja yritysten tarpeisiin. Messut toimivat ensimmäisenä todellisena testiympäristönä TAMKin uudelle tuotevalikoimalle, joka pitää sisällään opettajakoulutusta, räätälöityjä koulutusratkaisuja ja nyt myös myytävää tutkintokoulutusta. Palveluun muotoillaan lisäosia vuodelle 2017 tarpeen mukaan, mm. kesäkoulujen, perhevierailujen ja opintokäyntien muodossa, vain mielikuvitus on rajana.

Messut antavat myös ensimmäisen mahdollisuuden kuulla mielipiteitä tutkintokoulutuksen juuri julkaistusta hinnoittelusta. Ainakin tähän saakka kuullun mukaan meitä pidetään varsin maltillisen hintaisina ja todellisena vaihtoehtona korkeakoulua harkittaessa. Mark Curcher ja Piri Hiltunen ovat testanneet markkinoita GESS-messuilla Dubaissa 1.–3.3. ja paljon, paljon muuta on luvassa tulevina kuukausina.

P.S. Mukana delegaatiossa: Maarit Rossi, ehdolla Varkey Foundation Global Teacher Prize -palkinnon saajaksi – kyseessä on ”Nobel of Education”!

Teksti ja kuva: Piri Hiltunen

IMG_4077Perjantai 13. ei ollut epäonnen päivä 13:lle Finnish Cuisine and Customs –kurssilaiselle. He nimittäin pitivät cross-country kitchen –päivän eli ottivat ja lähtivät Härmälän leirintäalueelle kokemaan, minkälaista on kokkailla nuotiolla ulkona, kun lämpötila on -10 astetta.

On niin hauskaa että itkettää.

On niin hauskaa että itkettää.

IMG_4021

Sami on myös eräopas, pako villiin luontoon sopiikin miehelle.

Kurssin opettaja Sami Salonen oli tuonut mukanaan ainekset lohikeittoon ja lettuihin, myös polttopuut. Kun me saavuimme paikalle, olivat opiskelijat jo letunpaistossa, ja keitosta oli muistona vain pieni tilkka lientä padan pohjalla. No, oliko hyvää?

” Oli! Kermaista ja herkullista”, kuului monesta suusta. Sami paljastikin makoisan keiton salaisuuden: puoli kiloa voita ja litra kermaa. ”Mutta ei se ole paljon kymmenen litran keittoon”, hän lisäsi.

”Tällainen ympäristö kannustaa oppimiseen, ja opittu jää mieleen aivan toisella tavalla kuin perinteisessä luokkahuoneessa”, Sami sanoo. ”Teimme keiton yhdessä, mutta opiskelijat paistavat lettunsa itse.” Mosambikilaiselle Ivan Alvarolle letunpaisto olikin uusi ja jännittävä kokemus.

"Mahtavaa!", sanoo Ivan

”Mahtavaa!”, sanoo Ivan

Kurssilla on tutustuttu suomalaiseen ruokakulttuuriin. Keittotaitoja ei osallistujilta vaadita, kaikkiin ruokiin annetaan ohjeet ja tarvittaessa opastusta niiden valmistamiseen. Opiskelijat työskentelevät pareina, joista toinen on suomalainen ja toinen ulkomaalainen. Tänä keväänä pidetään viimeinen toteutus kurssista, sillä se kuului vanhaan opetussuunnitelmaan. ” Kurssi on ollut todella antoisa niin suomalaisille kuin ulkomaalaisillekin osallistujille”, toteaa Sami, ” Eihän se ole vielä ole suomalaiselle ihmeellistä, että tehdään karjalanpaistia. Mutta kun sen tekeekin ulkomaalaisen parin kanssa, joka kysyy, mistä tämä johtuu tai miksi tehdään näin, homma avautuukin ihan eri tavalla molemmille. Toivoisinkin, että samankaltaisia kotikansainvälistymistä edistäviä projekteja voitaisiin tehdä jatkossakin”.

Alkuasukas osaa pukeutua sään mukaan.

Alkuasukas osaa pukeutua sään mukaan.

Hollantilaisen Fleur Baerwaldtin mielestä kurssilla on ollut mukavaa ja siellä on oppinut paljon. ”Me teemme tutkielman jostakin suomalaisesta ruoka-aineesta. Minä valitsin puolukan ja lakan, tutkin mm. sitä, kuinka niitä käytetään. Ostin jokin aika sitten puolukoita kaupasta, ne olivat hyviä”, hän sanoo.

Fleur pitää puolukasta.

Fleur pitää puolukasta.

 

Koko ryhmä mahtuu kuvaan selfie-stickin avulla.

Koko ryhmä mahtuu kuvaan selfie-stickin avulla.

Teksti : Marika Kyllönen
Kuvat: Krista Merikoski

TAMKin kolmannen vuoden rakennusmestariopiskelijat tekivät opintomatkan BAU 2015 -rakennusmessuille Müncheniin 21.–25. tammikuuta 2015. Matkalle osallistui 25 opiskelijaa ja 2 opettajaa. Matkan tarkoituksena oli löytää alan suurimmilta messuilta alan kansainvälisiä uutuuksia, joita Suomessa ei ole vielä käytössä.

Matkan valmistelu aloitettiin jo keväällä 2014. Opiskelijaryhmä hankki matkalle rahoitusta tekemällä erilaisia talkooprojekteja muun muassa hoitamalla TAMKin muuttoja ja pyörittämällä Tampereen Joulutorin talonmiespalveluita.   Matkaa varten haettiin myös apurahaa Rakennusmestarien säätiöltä sekä Aarre M. Mattisen säätiöltä.

Matkaan lähdettiin keskiviikkona 21.1. Perille Müncheniin saavuttiin illalla. Hostelli sijaitsi aivan päärautatieaseman vieressä. Kulkeminen messuille ja muualle hoitui kätevästi Münchenin loistavan U-bahn ja raitiotie -verkostojen avulla.

BAU 2015 messut

”Näin isoilla messuilla ei ollut varmasti kukaan ennen käynyt”. BAU-messut ovat alan suurimmat messut Euroopassa. Ensimmäistä kertaa messujen 50-vuotisessa historiassa rikottiin 250 000 kävijän raja. Näytteilleasettajia messuilla oli yli 2000 46 eri maasta.

Luokan 12R441 opiskelijat BAU 2015- messuilla

Luokan 12R441 opiskelijat BAU 2015- messuilla

Messuilla vietimme kaksi päivää. Ensimmäinen messupäivä meni yleiskuvan luomiseen ja messualueen 16 messuhalliin tutustumiseen, toisena messupäivänä syvennyimme tarkemmin uutuuksien etsimiseen. Liikuimme noin viiden hengen ryhmissä, joille oli annettu ennakkoon selvitystehtävät seuraavista aiheista:

  1. Puiset runkorakenteet. Runkoelementtien rakenteet ja niiden liitokset
  2. Vinojen kattojen rakenteet ja niiden rakennusfysikaalinen toiminta
  3. Julkisivujen ja yläpohjien lisäeristysratkaisut
  4. nZEB ja energiatehokkuusratkaisut. (lähes nollaenergia ratkaisut)
  5. Pölynpoistoratkaisut työvälineisiin, (Sahaus-, piikkaus-, poraus- sekä hiontatyöt)

Näiden viiden tehtävän lisäksi ryhmien tehtävinä oli etsiä uusia, Suomessa ennennäkemättömiä ratkaisuja työmailla sovellettavaksi. Tässä törmäsimmekin yllättäen suomalaisen Peikko Oy:n kehittämään uutuuteen. Kiinnostava ja mullistava uusi tuote oli TENLOC Panel Connector. Lyhyesti selitettynä tämä pilottivaiheessa oleva tuote korvaa perinteisesti elementtivaluissa käytetyt teräslenkit, ollen siten nopeampi, edullisempi ja turvallisempi vaihtoehto. Peikko Groupin toimitusjohtaja Topi Paananen oli itse messuilla esittelemässä tuotettaan.

Rakennusmestariopiskelija Mikko Hursti testaa akkuvääntimellä puuosien liittämistä

Rakennusmestariopiskelija Mikko Hursti testaa akkuvääntimellä puuosien liittämistä

Opiskelijaryhmät työstävät havainnoistaan ja kokemuksistaan esitykset, jotka esitellään yhteisessä seminaarissa kevään aikana.

Tutustuminen baijerilaiseen kulttuuriin

Pitkien messupäivien päätteeksi kokoonnuimme yhdessä juhlaillalliselle perinteisiin baijerilaisiin ravintoloihin puimaan päivän antia ja tutustumaan paikalliseen ruoka- ja juomakulttuuriin. Ensimmäinen mainitsemisen arvoinen on Zum Spöckmeier, joka sijaitsi aivan Münchenin keskustassa lähellä Marienplatzilla. Sianpotkat ja ankanpuolikkaat katosivat nälkäisiin suihin hyvän oluen siivittämänä.

Illallisella baijerilaisessa ravintolassa

Illallisella baijerilaisessa ravintolassa

Messujen lisäksi Münchenissä riittää paljon muutakin koettavaa. Toinen toistaan hienompia kirkkoja on lähes joka korttelissa. Osa porukasta suuntasi perjantai-iltana katsomaan jääkiekko-ottelua München- Hamburg. Fanikulttuuri oli aika paljon railakkaampaa kuin Suomessa. Lauantaipäivänä opiskelijaryhmät valitsivat ohjelmaa mieltymystensä mukaan. Yksi ryhmä tutustui tekniikan ihmeisiin vuosisatojen varrelta vierailulla Deutsches Museumiin. Toinen ryhmä tutustui historian pimeään puoleen vierailulla Dachaun keskitysleirillä.

 

Kokemukset opintomatkasta

Opintomatka onnistui kokonaisuudessaan loistavasti. Messut tarjosivat ammatillisessa mielessä paljon uutta ja mielenkiintoista niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Ne olivat elämys jo pelkästään valtavan kokonsa ja kansainvälisyytensä vuoksi. Moni asia tehdään eri tavalla kuin Suomessa ja myös tuotteissa on paljon eroja. Kaikki ratkaisut eivät välttämättä toimi Suomen olosuhteissa.

Paljon tarjosi myös München kaupunkina. Julkinen liikenne toimi hienosti. U-bahn kuljetti saksalaisella täsmällisyydellä massoittain ihmisiä kaupungin keskustasta messualueelle ja takaisin. Tutustuminen paikalliseen kulttuuriin jätti monelle tunteen, että tänne haluan tulla vielä uudestaan.

 

Kiitämme kaikkia osapuolia, jotka ovat tehneet matkastamme mahdollisen. Erityiskiitoksen ansaitsevat seuraavat tahot:

Rakennusmestarien säätiö
Aarre M. Mattisen säätiö
Rami Lehtinen, Event Company (Tampereen Joulutori)

 

Teksti: Ville Vatanen, Hannu Kauranen
Kuvat: Sohvi Ruokonen, Hannu Kauranen