Posts in the Sorvin ääreltä – asiantuntijoiden juttuja category

Teksti ja kuvat: TAMKin rakennusalan työnjohdon koulutuksen lehtori Ilkka Tasanen ja projektipäällikkö Kalle Tammi

______________________________________

Unveiling the Hidden Hamina 2018 -kesäkurssilla TAMKilaisten osaaminen oli merkittävässä roolissa, kun laserkeilaus- ja paikkatietoasiantuntijat Kalle Tammi ja Ilkka Tasanen osallistuivat kurssille vierailevina luennoitsijoina. Kansainvälisen kurssin järjestivät Tampereen teknillinen yliopisto ja Lissabonin yliopisto yhteistyössä paikallisen Haminan linnoituksen wanhat talot -yhdistyksen kanssa.

 

Opiskelijat tutustuvat laserkeilaimen käyttöön Kalle Tammen opastuksella.

Eri tahojen yhteistyö mahdollisti TAMKin ja TTY:n arkkitehtuurin opiskelijoille kohtuulliset osallistumiskulut ja mukana kurssilla olikin parisenkymmentä opiskelijaa ja asiantuntijaa eri puolilta maailmaa, kaukaisimmat aina Meksikosta ja Pakistanista asti.

Kurssin pääteema oli historiallisen ympäristön ja kulttuuriperinnön digitaalinen dokumentointi, mihin Hamina uniikkina linnoituskaupunkina tarjosi otolliset puitteet. Luentojen ohella opiskelijat pääsivät soveltamaan teoriaa käytäntöön erilaisten kenttätöiden muodossa.

TAMKin asiantuntijoiden opastuksella osallistujat saivat rautaisannoksen laserkeilauskokemusta ja oppivat pistepilvien käsittelyn perusteet. Laserkeilaamalla tutkittiin ja dokumentoitiin kolmiulotteisesti maanalaisia tiloja, kuten vanhoja holvikellareita, sekä Hamina Bastionin aluetta.

Ilkka Tasanen opettamassa opiskelijaryhmälle pistepilven georeferointia Hamina Bastionissa.

Opiskelijat saivat oppia myös georeferoinnista eli pistepilvien sitomisesta paikkatietokoordinaatistoon. Tämä mahdollisti aineistojen täydentämisen yhdistäm ällä laserkeilattuja pistepilviä sekä valokuvista fotogrammetrisesti tuotettuja pistepilviä.

Kurssin tavoitteena oli oppia yhdistämään perinteisiä rakennushistorian ja arkkitehtuurin tutkimus- ja dokumentointimenetelmiä modernien digitaalisten työkalujen, kuten laserkeilaus ja dronekuvaus, kanssa sekä olla vuorovaikutuksessa ja viestiä tuloksista paikalliselle yhteisölle.

Tässä suhteessa Hamina ja paikallisten asukkaiden aktiivinen osallistuminen tarjosikin kurssilaisille mielenkiintoisen ja toimivan ympäristön. Kesäkurssi toimintamuotona osoittautui erinomaiseksi mahdollisuudeksi tehdä tunnetuksi suomalaista osaamista ja kulttuuria sekä luoda kansainvälisiä yhteistyösuhteita.

 

Kuva Hamina Bastionin ympäristöstä laserkeilatusta kolmiulotteisesta pistepilvestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat: TAMKin yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelijat Ariela Perä-Rouhu ja Janica Saralevä

______________________________________________________

Mediassa on lähiaikoina kirjoitettu paljon suomalaisesta designista kasvavana trendinä. Viimeisimpänä Kauppalehden artikkeli, jossa kerrottiin Helsingin Galleria Esplanadin uudelleen konseptoinnista suomalaisen designin keskukseksi. Suomalaisuus ja sen tukeminen on tällä hetkellä todellisessa nousussa ja tähän on nyt aika vastata myös Tampereella! Tästä oivalluksesta syntyi liikeidea Showroomista, suomalaisen designin myymälästä ja sen Tampereella ennenäkemättömästä palvelukonseptista. 

Tulevaisuudessa Tampereellakin on siis saatavilla monipuolisesti suomalaisten brändien tuotteita uudenlaisen palvelukonseptin ansiosta. Konseptin kehittäminen alkoi, kun halusimme keksiä tavan, miten yhdistää suomalaiset brändit ja kuluttaja-asiakkaat. Tutkimme markkinointikyselyn ja markkinatutkimuksen avulla, millä tavalla suomalaista designia voisi saada paremmin esille Tampereella.

Lisäksi benchmarkkasimme vastaavia konsepteja Suomesta. Tutkimustulostemme mukaan suomalaisille brändeille on kysyntää myös Tampereella ja toisaalta myös pienemmät suomalaiset brändit haluavat enemmän näkyvyyttä pääkaupungin ulkopuolella.

Showroomin avulla näkyvyyttä suomalaisille brändeille

Konsepti toimii myyntialustana suomalaisille brändeille, jotka haluavat näkyvyyttä ja tunnettuutta. Showroom -myymälä on jaettu myyntipaikkoihin, joista jokaisesta löytyy rekki vaatetuotteille sekä pöytä- että hyllytilaa. Brändien pääseminen kuluttaja-asiakkaiden saataville onnistuu vuokraamalla myymälästä oman myyntipaikan.

Myyntipaikkojen vuokraus tapahtuu lyhyeksi, noin 1–3 kuukauden ajanjaksoksi, jolla varmistetaan myymälän monipuolinen ja vaihtuva valikoima. Lyhyt vuokra aika mahdollistaa pienempienkin suomalaisten brändien pääsyn markkinoille ja myyntipaikkoja voidaan hyödyntää myös uuden tuotteen lanseerauksessa.

Showroom tarjoaa suomalaista designia

Kuluttaja-asiakkaat löytävät Showroomista ajankohtaisia suomalaisia tuotteita, joka tarjoaa vaihtoehtoja ulkomaalaisten ketjujen tuotteille. Myyntipaikkoja vuokraavat suomalaiset brändit, joiden tuotteisiin kuuluu pääasiassa kauniita ja persoonallisia naisten vaatteita sekä asusteita. Ostopäätöksellään asiakas tukee kotimaisuutta ja samalla toimii ekologisemmin valitsemalla ajattomia, laadukkaita ja lähellä tehtyjä tuotteita. Asiakaslähtöisessä Showroom -myymälässä saa aina henkilökohtaista ja ystävällistä palvelua.

Showroom -myymälää testataan ensin kolmen kuukauden ajan kivijalkamyymälänä Tampereen keskustassa. Testausjakson aikana Showroomia kehitetään brändi- ja kuluttaja-asiakkaiden toiveita kuunnellen. Pääasiassa testijaksossa selvitetään konseptin toimivuutta ja testataan myymälän sijaintia.

Alun perin opinnäytetyöhön suunnittelimme Showroomin toimivan liikuteltavana myyntikonttina ostoskeskusten yhteydessä tai muussa otollisessa myyntipaikassa, kuten tapahtumien yhteydessä. Vasta testausjakson onnistumisen arvioinnin jälkeen voidaan tehdä päätöksiä Showroomin tulevaisuudesta. Vaihtoehtona on myös, että liikuteltava myyntikontti rakennetaan pelkästään markkinointitarkoitusta varten ja itse virallinen myymälä jää pysyvästi kivijalkamyymäläksi.

Showroom avataan Tampereen keskustaan kesän 2018 aikana. Seuraa Showroomin taivalta jo ennalta sosiaalisessa mediassa, jossa julkaistaan pian yhteystiedot, aukioloajat sekä tietysti tärkeimmät eli huikeat brändit! Showroomin löydät Facebookista ja Instagramista nimellä Showroomtampere. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan myymälään, kaikki suomalaisen designin ystävät.

Lähteet: https://m.kauppalehti.fi/uutiset/helsinkiin-syntyy-uusi-muodin-keskus–mita-se-tarkoittaa-muotibrandeille/FrQiGMrk 

Lisätiedot: 

Perä-Rouhu, A. & Saralevä, J. 2018. Uudenlainen konsepti tuo suomalaisen designin myös Tampereelle. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus. Liiketalous. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

ariela.pera-rouhu@biz.tamk.fi & janica.saraleva@biz.tamk.fi

 

Teksti ja kuva: Minna Metsäportti, FM, englannin lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulun Kielipalvelut

_______________________________________________

Taitava Neonataalihoitaja on viiden yliopistollisen sairaalan yhdessä toteuttama 30 opintopisteen erikoistumiskoulutus, johon kuuluvat ammattienglannin opinnot tilattiin kolmatta kertaa TAMKin Kielipalveluilta keväällä 2018.

Tabula-pohjaiselle englannin verkkokurssille osallistui kaikkiaan 36 neonataalihoitajaa Tampereen, Helsingin, Oulun, Turun ja Kuopion yliopistollisista sairaaloista. Kurssin tavoite oli tukea sairaanhoitajien valmiuksia ohjata englantia puhuvia keskosperheitä. Tavoite oli myös antaa valmiuksia englanninkielisten julkaisujen lukemiseen oman erikoisalan terminologiaa kartuttamalla.

Kurssin aikana opiskeltiin keskeisiä keskosen hoitotyön viestintätilanteita monipuolisesti ja yhteistoiminnallisesti. Eri neonatologisilla osastoilla työskentelevät hoitajat jakoivat  keskustelualustoilla kokemuksiaan keskosvauvoille tehtävistä toimenpiteistä ja erilaisista hoitokäytännöistä. Osa neonataaalihoitajien englannin kurssista toteutettiin yhdessä Tampereen yliopiston kanssa. Osio, jossa työstettiin englannikielistä lähdekirjallisuutta, oli integroitu Suomen kirjallinen viestintä -kurssiin tarkoituksena palvella koko erikoistumiskoulutuksen sekä oman ammattitaidon ylläpitämisen tarpeita.

Kurssin saama osallistujapalaute oli myönteistä. Erityisen hyviksi koettiin joustava aikataulu sekä oman erikoisalan tarpeisiin räätälöidyt kielenkäyttötilanteet. Monet osallistujat kertoivat koulutuksen antaneen onnistumisen kokemuksia sekä herättäneen kimmokkeen kielitaidon jatkuvaan ylläpitämiseen.

Tilaisuus päästä toteuttamaan työelämän kielikoulutusta on kouluttajalle arvokas ja palkitseva kokemus. Tiivis kanssakäyminen alan ammattilaisten kanssa ja autenttiset sisällöt ovat työssä oppimista parhaimmillaan, ja ne antavat hyvät edellytykset kehittää ja tarjota vastaavanlaista koulutusta myös tulevaisuudessa.

Teksti ja kuvat: Emmiina Lehtonen, TAMKin palveluliiketoiminnan restonomi

_____________________________

Emmiina Lehtosen opinnäytetyön ”Hyönteisruokamenun tuotteistaminen ravintolakäyttöön” tarkoituksena oli tuotteistaa hyönteisruokamenu Tampereen ammattikorkeakoulun Catering Studiolle. Tutkimuskysymyksenä oli, miten tuotteistaa myyvä menu tarinallistamista apuna käyttäen.  Tavoitteena oli saada kuluttajat totuttautumaan ajatukseen hyönteisten syömisestä sekä madaltaa kynnystä hyönteisistä valmistetun ruoan kokeiluun tulevaisuudessa.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä toimintatutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin Tampereen Ammattikorkeakoulun Catering Studion ”Bar Studio” tapahtumassa ja tapahtumaa mainostettiin Facebookissa nimellä Bar Studion Sirkkamenu -tasting. Tapahtuma oli ilmainen ja kuka vain kiinnostunut sai osallistua. Tutkimukseen osallistujat saivat maistaa hyönteisruokamenun annoksia ja arvioida niitä sekä omaa kiinnostusta hyönteisruokaa kohtaan kyselylomakkeella. Annoksia oli kehitetty neljä erilaista ja jokaiselle annokselle oli myös liitetty tarina.

Tutkimukseen osallistui 50 henkilöä, joista suurin osa oli kiinnostuneita käyttämään hyönteisruokaa osana omaa ravintoa. Pääasiassa vastaajien kokemukset hyönteisruoasta pysyivät positiivisina tai muuttuivat positiivisempaan suuntaan tutkimukseen osallistumisen jälkeen. Henkilöt, jotka noudattivat pääasiassa kasvispainotteista ruokavaliota, olivat erittäin kiinnostuneita hyönteisruoasta. Kasvissyöjien ja sekasyöjien vastaukset kiinnostuksen osalta vaihtelivat.

Neljästä annoksesta osallistujat arvioivat parhaimmaksi tuotteen, jossa kotisirkat olivat jauheena, kokonaisten sirkkojen sijaan. Kynnys annoksen maistamiseen oli hyvin matala muihin verrattuna ja myös ne, jotka kammosivat hyönteisruokaa, uskalsivat maistaa kyseistä annosta. Hyönteisruokaa kohtaan innokkaimmin suhtautuvat vastaajat kertoivat myös palautteessaan pitäneensä annoksista, joissa ei oltu yritetty piilottaa sirkkoja vaan ne olivat luonnollisessa olomuodossaan. Tapahtumassa oli tarjolla vain kotisirkoista valmistettuja tuotteita, sillä ne ovat tällä hetkellä helpoimmin saatavilla olevaa hyönteisruokaa. Kotisirkan on myös todettu olevan hyvä ”porttihyönteinen”, joten se on kenties helpoin syötävistä hyönteisistä ensikokeilua varten.

Tutkimuksessa hyödynnettiin molempia, tunteisiin ja järkiajatteluun pohjautuvaa opetusstrategiaa. Tunteisiin pohjautuva, eli aististrategia oli tapahtuman maistiaistilaisuus, jossa osallistujat saivat tutustua maistiaisiin rauhassa lukien niihin liittyviä tarinoita. Kun on kertaalleen maistanut hyönteisruokaa, ostohalukkuus sitä kohtaan tiedostamatta kasvaa. Tapahtumassa pyrittiin vetoamaan osallistujien järkiajatteluun, eli käyttämällä opetusstrategiaa pöydissä olevien tietopakettien avulla. Niissä kerrottiin erilaisia hyötyjä hyönteisruokavalion käyttöön liittyen.

Useimmille osallistujille jäi positiivinen kuva sirkkatuotteista, ja tämä edesauttaa tulevaisuudessa kokeilemaan myös muita hyönteisistä valmistettuja ruokatuotteita. Tapahtuma sai paljon positiivista palautetta osallistujilta ja vastaavia toivottiin lisää – tarinankerrontaa pidettiin hyvänä apuvälineenä hyönteisruokien tuotteistamisessa. Osallistujat pitivät eniten annoksiin liitetyistä tarinoista, jotka olivat laadittu faktatiedon pohjalta.

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että haluaisi enemmän hyönteisruokatuotteita myös ravintoloihin. Tällä hetkellä hyönteisruokatuotteita näkee lähinnä vain kauppojen hyllyillä, suurimmaksi osaksi välipaloina. Erityisesti fine dining -ravintoloissa olisi mahdollista kokeilla, minkälaisia uusia makuelämyksiä hyönteisistä on mahdollista valmistaa. Myös kokonaan hyönteisruokiin perustuvalle ravintolalle saattaisi olla tulevaisuudessa kysyntää, kunhan syötävien hyönteisten raaka-ainehinnat putoavat kotimaisen tuotannon kasvaessa.

Lehtonen, E. 2018. Hyönteisruokamenun tarinallistaminen ravintolakäyttöön.

Palveluliiketoiminnan koulutus. Restonomi.

Tampereen Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

 

Teksti ja kuva: Kirsi Saarinen & Minna Metsäportti

_____________________________________________________

Neljäs Fast Track to Professional English -verkkokurssi toteutettiin kevään 2018 aikana. Viiden viikon mittaiselle Tabula-pohjaiselle kurssille osallistui terveysalan ja tekniikan alan opiskelijoita, jotka suorittivat Professional English for Nurses ja Technical English for Professionals -opintojaksot yhdessä opiskellen ja oppien. Tällä kertaa kurssilla mukana oli myös saksalainen opettaja Hubertus Weyer, joka piti interaktiivisen Skype-luennon aiheesta “Tool box meeting as a communication act in health and safety”.

Fast track -kurssin yhtenä ideana on tuottaa moniammatillisissa tiimeissä erilaisia lopputöitä. Yhteistyön tuloksena on syntynyt tuotoksia mm. aiheista ”Healthy Building” ja ”Microchip Technology in Paramedicine”.  Tänä keväänä lähestymistapa oli hieman erilainen aikaisempiin kursseihin verrattuna. Opiskelijat pohtivat ja toivat esille ajatuksiaan, millainen Tampere3:n digitaalinen oppimisympäristö voisi olla. Opiskelijoiden näkemykset sisällytettiin osaksi selvitystä, joka liittyy tulevaan Tampere3 Smart Campus Innovation Lab  -projektiin.

Fast track -matka jatkuu taas syksyllä. Kurssia kehitetään ja muokataan. Uusia näkökulmia otetaan mukaan. Ensi syksynä muun muassa kartoitetaan ja tutkitaan opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja oppimisesta monialaisessa opiskelijaryhmässä.

Saavutettavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, hyvinvointi ja moninaisuus vilahtavat luennoitsijoiden ja yleisön keskusteluissa. Saavutettavuuden teeman ympärillä käsitemaailma on rikas ja monitulkintainen.

Korkeakouluopiskelija tarvitsee tuke erityisesti opintojensa loppuvaiheessa.

Saavutettavuusasiat koskettavat jokaista opiskelijaa ja henkilöstön jäsentä. Puhumme kyvystä ymmärtää erilaisuutta, vaikka pitäisikin ehkä keskustella halusta ymmärtää erilaisuutta.

Jatkossa korkeakoulujen saavutettavuuskäytäntöihin on lupa odottaa enemmän yhtenäisiä käytäntöjä, sillä saavutettavuusdirektiivin ja useiden asiaa edistävien valtakunnallisten hankkeiden myötä korkeakoulut ja hankkeet ovat yhdistäneet voimansa yhteisiä ratkaisuja etsiessään.

Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena -seminaari keräsi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöä ja järjestöjen edustajia koolle TAMKiin maanantaina.

Seminaarin järjestelyistä vastasivat hankkeet Oho! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa sekä KOPE – korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä. Myös ESOK-verkoston oli mukana järjestelyissä.

 

ESOK-verkosto edistää opiskelun esteettömyyttä korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. TAMK toimi isännän roolissa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. Esteettömyyssuunnittelija Hannu Puupponen Jyväskylän yliopistosta kertasi avauspuheenvuorossaan ESOK-toiminnan taustaa ja kertoi saavutettavuusasioita edistävästä hanketoiminnasta. Puupponen on yksi Suomen johtavia esteettömyysasiantuntijoita ja työskennellyt aiheen parissa pitkään.

Saavutettavuusasiat kiinnostavat korkeakouluväkeä.

Kuinka korkeakouluopiskelija voi?

 

YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Noora Seilo korosti puheenvuorossaan, että valtaosa korkeakouluopiskelijoista voi hyvin. Hän nosti kuitenkin esille muutamia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta nousseita huolenaiheita. Vastauksissaan miesopiskelijat kertovat psyykkisistä oireista, mutta opiskeluterveydenhuollon vastaanotolla heitä ei näy – miten tämä ryhmä tavoitetaan? Opiskelijat ovat aikaisempaa stressaantuneempia ja entistä suurempi osa opiskelijoista on korkeassa uupumusriskissä. Muun muassa uniongelmat, keskittymisvaikeudet ja jännittyneisyys ovat lisääntyneet.

 

Terveystutkimusten tulosten mukaan yksinäisyyden ehkäisyssä tuutoroinnilla, ryhmäytymisellä ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys. Tutkimuksen mukaan opiskelijat toivovat saavansa tukea muun muassa stressinhallintaan, ajanhallintaan, opiskelun ongelmiin ja opiskelutaitoihin.

 

Myös elämänhallinnan taitoihin tarvitaan entistä enemmän tukea. Oman päivän rytmittäminen, syöminen ja nukkuminen ovat monelle korkeakouluopiskelijalle haasteellisia asioita. Liikunnan merkitystä osana hyvinvointia ei tiedosteta riittävästi. Seilo pohtikin, miten korkeakoulut ja opiskeluterveys voisivat tehdä näissä asioissa enemmän yhteistyötä. Lisäksi hän toi esille, että tutkimuksen mukaan sekä mies- että naisopiskelijat kertovat istuvansa yli kymmenen tuntia päivässä, mikä on todellinen terveysongelma. Korkeakoulujen tulisikin mahdollistaa erilaiset työskentelyasennot, tarjota mahdollisuus nousta seisomaan luennoilla sekä muistaa tauottaminen.

Noora Seilo kertoi korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista.

 

Opiskelija muuttuvassa korkeakouluyhteisössä

 

Opiskelijakunta Tamkon varapuheenjohtaja Kalle Kairistola kertoi opiskelijakunnan näkökulmia Tampereen uuden korkeakouluyhteisön, Tampere3:n, kehittämisestä. Koska koulutusta rakennetaan opiskelijoille, on opiskelijoiden äänen kuuluttava toiminnan suunnittelussa. Korkeakouluyhteisö tulee tarjoamaan uudenlaisia, poikkitieteellisiä tilaisuuksia tehdä tulevaisuutta.

 

Kairistola pohti myös resurssikysymystä ja erityisesti niiden niukkenemista. Onko korkeakouluilla mahdollisuutta tarjota erilaisille oppijoille erilaisia tapoja opiskella, erilaisia tiloja tai erilaisia suorittamistapoja? Entä miten mahdollistetaan joustavat opintopolut? Hän korosti rehellisyyttä opiskelijoille viestimisesti: kerrotaan avoimesti tilanteesta, valjastetaan olemassa oleva tilanne mahdollisimman hyvin opiskelijoita palvelevaksi ja kerrotaan opiskelijoille erilaisista vaihtoehdoista.

 

Kairistolan mukaan opintoja räätälöimällä on mahdollisuus päästä syventämään omaa osaamistaan niin, että se tukee oman koulutuksen ja opiskelun tavoitteita.  Kairistola toteaa, että Tampere3:n opiskelijat ovat edelläkävijöitä, mutta myös koekaniineja. Korkeakoulujen ja koko korkeakouluyhteisön tulisi taata opiskelijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet, jossa jokaisen on hyvä oppia ja tehdä töitä.

 

Opiskelijoiden moninaisuuden tukeminen

 

Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen toi saavutettavuutta esille sekä opiskelua suunnittelevan, että jo opinnoissa olevan opiskelijan näkökulmasta. Hakijan kannalta Urhonen nosti esille kasvuympäristöasenteet, joilla on merkitystä siihen, miten lapselle ja nuorelle puhutaan tulevaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Alempien asteiden opetuksella ja opintojen ohjauksella on myös merkitystä.

 

Korkeakoulujen tiedotusta ja markkinointia Urhonen tarkasteli erityisesti siitä näkökulmasta, tunteeko vammainen tai muu erilainen oppija itsensä tervetulleeksi opiskelijaksi ja miten hän löytää tarvitsemansa tiedon esim. nettisivuilta. Kielitaidolla, valintakokeiden erityisjärjestelyillä, taloudellisilla mahdollisuuksilla sekä asumisen mahdollisuuksilla on Urhosen mukaan vaikutusta korkeakouluopintoihin pääsemisessä.

 

Opintojen aikaisista saavutettavuutta heikentävistä asioista Urhonen nostaa esille henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden ennakkoluulot, oppilaitosten käytännöt sekä tulkki- ja avustajapalveluiden ja kuljetuspalveluiden puutteen.

 

Opetuksen ja opetusmateriaalin monikanavaisuus tukee saavutettavuutta. Vaikka opiskelu korkeakoulun sisällä onnistuisikin hyvin, tulee saavutettavuus huomioida myös harjoitteluissa ja erilaisissa tapahtumissa ja tutustumisretkillä. Näin erilainen oppija pääsee mukaan osaksi opiskelijaporukkaa ja työelämän verkostoja.

 

Suunnitteilla saavutettavat verkkopalvelut

 

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia myös korkeakouluja tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtionvarainministeriöstä avasi kuulijoille, miten saavutettavuusvaatimuksia tullaan soveltamaan verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksissa sekä erityisesti niiden sisällöissä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuusvaatimukset koskevat havaittavuutta, hallittavuutta, ymmärrettävyyttä ja toimintavarmuutta. Selkeä ja merkityksellinen sisältö sekä toimintojen ymmärrettävyys ovat organisaation omalla vastuulla. Saavutettavista verkkopalveluista tulevat hyötymään kaikki.

Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtiovarainministeriöstä kertoi saavutettavuusdirektiivistä.

 

Funkan toimitusjohtaja Susanna Laurin kertoi EU-tasolla tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Suomen ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Lisäksi hän kertoi pohjoismaisen saavutettavuusverkoston IAAP Nordicin toiminnasta.

Toimitusjohtaja Susanna laurin Funkasta toi seminaariin kansainvälisiä kuulumisia Pohjoismaista ja EU-tasolta.

Kyselyillä tietoa korkeakoulujen saavutettavuudesta

 

Tutkija Reeta Lehto Turun yliopistosta kertoi Oho!-hankkeen tekemästä opiskelijakyselyn alustavista tuloksista. Kyselyyn vastasi 1011 suomalaista korkeakouluopiskelijaa. Kyselyssä tarkasteltiin saavutettavuutta niin fyysisestä, sosiaalisesta, pedagogista kuin psyykkisestäkin näkökulmasta. Lisäksi kyselyssä tarkasteltiin opiskelijan saamaa tukea sekä opintojen ja ohjauksen saavutettavuutta. Suurin osa vastaajista oli naisopiskelijoita. Monivalintakysymysten perusteella tilanne on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta kehittämiskohteista saadaan parempi käsitys, kunhan avoimet vastaukset ehditään tarkastella.

 

Parhaillaan kysytään kaikkien Suomen korkeakoulujen opetushenkilöstön ajatuksia saavutettavuudesta. Myöhemmin Oho!-hanke tekee myös korkeakoulujen johdolle kyselyn. Näin saavutettavuuden nykytilanne saadaan selvitettyä useista näkökulmista.

 

Työpajoissa käytiin aktiivista keskustelua ja jaettiin tietoa eri korkeakoulujen hyvistä käytännöistä.

Verkostoitumista ja hyviä käytäntöjä

Seminaarin päätteeksi työskenneltiin työpajoissa erilaisten teemojen parissa. Pajatyöskentelyssä koottiin saavutettavuuden hyviä käytäntöjä, pohdittiin soveltuvuuden rajoja ja rajattomuutta, opettajien tiedontarvetta saavutettavuusasioista, saavutettavuuden arviointia sekä saavutettavuuspedagogiikkaa niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin näkökulmasta.

 

Teksti: Maiju Ketko ja Heli Antila

Kuvat: Saara Lehtonen

 

Teksti: Tiina Ylinen, projekti-insinööri, TAMKin Tekstiililaboratorio

Kuvat: Tiina Ylinen ja Maria Änkö

_____________________________________________________

Standardeja käytetään kaikkialla. Ne ovat mukana ruuvien kierteissä, organisaatioiden ympäristöjärjestelmissä, suojavarusteiden turvallisuusmääräyksissä ja hyvin monessa muussa jokapäiväisessä asiassa. Myös Tekstiililaboratorion työssä standardit ovat yksi keskeisimmistä työkaluista. Menetelmästandardit antavat ”työohjeet” useimpien laboratoriossamme suoritettaviin testauksiin, ja niiden tarkka noudattaminen on olennaista testaustulosten vertailtavuuden saavuttamiseksi.

Menetelmästandardien kirja on Tekstiililaboratoriossa ahkerassa käytössä.

Standardisoinnin voisi kuvata olevan yhteisten toimintatapojen laatimista. Standardi itsessään on kaikkien saatavilla oleva kirjallinen julkaisu, joka on valmisteltu yhteisymmärryksessä aihepiiriin liittyvien osapuolten kesken.

Tämä erottaakin standardin viranomaismääräyksestä, jonka laadinnassa ei samaan tapaan pyritä ottamaan huomioon eri osapuolten näkökantoja eikä sovittelemaan mahdollisia ristiriitaisia näkemyksiä.

Kuka standardeja laatii?

Standardeja on painettu käsikirjoiksi, mutta laajemman ja aina ajantasaisen valikoiman standardeista löydät sähköisestä SFS Online -palvelusta. Se on TAMKilaisten käytössä TAMK Finnan kautta.

Suomessa standardisoinnin kansallinen keskusjärjestö on Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Se toimii muiden kansallisten järjestöjen tapaan maailmanlaajuisen standardisoimisjärjestö ISO:n (International Organization for Standardization) jäsenenä. Myös muut tahot, kuten sähköteknisen alan standardisoimisjärjestö IEC (International Electrotechnical Commision) ja telealan ITU (International Telecommunication Union), laativat standardeja. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin SFS ry:n toimintaan TAMKin Tekstiililaboratorion näkökulmasta.

Standardisoimistoiminta tapahtuu SFS ry:ssä erillisissä toimialayhteisöissä. Ne vastaavat oman toimialansa standardien laadinnasta sekä toimivat kansallisina standardisoinnin asiantuntijayhteisöinä. Tekstiilialan toimialayhteisö on TEVASTA ry. Se jakautuu edelleen eri aihepiireistä vastaaviin asiantuntijaryhmiin, joita ovat esimerkiksi suojavaatetus-, älytekstiilit-, terveydenhuollon tekstiilit- sekä yleinen tekstiili- ja vaatetusalan TEVA-ryhmä.

Mukanaolo on vapaaehtoista mutta kannattavaa työtä

Standardisoimistyö vaatii toisinaan aikaa (ja monta kahvikupillista), mutta työ on konkreettista vaikuttamista.

Tekstiililaboratorio osallistuu standardisoimistyöhön eritoten kahdella eri tavalla: ottamalla osaa oman asiantuntijaryhmämme kokouksiin sekä kommentoimalla valmistelussa olevia tekstiilialan standardeja. Asiantuntijaryhmään kuuluminen ei ole silti välttämätöntä, sillä kommentteja lausuntokierroksella olevista standardeista voi antaa kuka tahansa. Standardisoimistyön lähtökohtana onkin aina vapaaehtoisuus.

On silti selvää, että työssä mukana oleminen vie toisinaan aikaa. Lausuntokierroksella olevan standardin läpikäyminen vaatii syvällistä paneutumista asiaan, ja oma asiantuntemus on laitettava likoon kokonaisvaltaisesti. Tekstiililaboratorion kokemusten mukaan työ kuitenkin kannattaa. Erityisen palkitsevaa on huomata, kun annetut kommentit päätyvät valmiiseen standardiin asti. Standardisoimistyön parasta antia onkin konkreettinen vaikuttamismahdollisuus oman alan kehitykseen. Plussana päälle tulevat vielä laajat verkostoimismahdollisuudet muiden asiantuntijoiden kanssa.

Kannustamme lämpimästi siis hakemaan tietoa oman alan standardisoimistyöstä sekä ottamaan siihen rohkeasti osaa. Mitä laajempi joukko on viemässä suomalaista asiantuntijanäkemystä eteenpäin, sitä varmemmin saamme oman äänemme kuuluviin!

Lisätietoa (ja tässä kirjoituksessa käytettyä lähdemateriaalia) on avoimesti saatavilla SFS ry:n sivuilta. Standardisoimistyöhön pääsee sisälle esimerkiksi tutustumalla SFS ry:n julkaisemiin oppaisiin Avain standardien maailmaan – SFS-käsikirja 1 sekä Osallistu ja vaikuta – Standardisointityön opas asiantuntijalle. Verkkosivuilta löytyy myös listaus eri alojen toimialayhteisöistä sekä paljon tietoa standardeista, standardisoinnista ja toiminnassa mukana olosta.

 

Teksti: Eija Lähteenmäki, lehtori, suomen kieli ja viestintä

Kuvat: Eija Lähteenmäki ja Essi Kannelkoski

______________________________________________

Ammatillisten viestintätilanteiden harjoittelu omassa opiskeluryhmässä erilaisista rooleista käsin voi joskus tuntua turhauttavalta. Näin kokivat myös Metsätalouden koulutuksen opiskelijat vielä vuosi sitten, kun he vuorovaikutus- ja esiintymistaidon opintojaksolla harjoittelivat metsäneuvontatilanteita keskenään etukäteen sovittujen raamien pohjalta. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan harjoittelu koettiin teennäisenä, kun aitoja asiakkaita ei ollut, vaan asiakkaan roolin otti asiat jo valmiiksi tunteva opiskelutoveri.

Tampere3 innosti opetuskokeiluun

Tampere3:een liittyvä kielten ja viestinnän opettajien aktiivinen verkostoituminen ja mahdollisen tulevan yhteistyön suunnittelu viime lukuvuoden aikana tarjosi ratkaisun ongelmaan: päätimme Tampereen yliopiston puheviestinnän opettaja Piia Jokirannan kanssa toteuttaa opetuskokeilun, jossa TAMKin Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot -opintojakson opiskelijat ja Tampereen yliopiston Asiantuntijan puheviestintä ja vuorovaikutus -opintojakson opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutusta yhdessä niin, että kummankin opintojakson tavoitteet täyttyvät. Opetuskokeilu toteutettiin TAMKin tiloissa maaliskuussa 2018. Kuvaan tässä tekstissä yhteistyönä toteutetun metsäneuvontatilanteen etenemistä sekä sen tuottamia hyötyjä ja haasteita metsätalouden opiskelijoiden näkökulmasta.

Metsätalouden opiskelijat toimivat valmistuttuaan monenlaisissa metsäalan asiantuntijatehtävissä, joissa he mm. neuvovat metsänomistajia kunkin metsänomistajan tilannetta ja tavoitteita parhaiten palvelevien metsänhoidollisten ratkaisujen valinnassa ja toteuttamisessa. Metsätalouden opiskelijat harjoittelivat näitä neuvontatilanteita metsäasiantuntijan roolissa ja yliopiston opiskelijat, joiden opintojakson tavoitteita ovat mm. kyky analysoida vuorovaikutusta ja palautetaitojen kehittäminen, toimivat neuvontatilanteessa metsänomistajina eli asiakkaina ja neuvontatilanteen jälkeen palautteenantajina.

Metsätalouden opiskelijat olivat ennen vuorovaikutusharjoituksen toteuttamista opiskelleet metsäneuvontaa substanssin ja argumentoinnin näkökulmasta metsäneuvonnan opintojaksolla. Metsätalouden lehtori Eveliina Asikainen oli merkittävä apu harjoituksen valmisteluvaiheessa: hän toimitti yliopiston opiskelijaryhmälle etukäteen tutustuttavaksi materiaalia suomalaisista metsänomistajista ja heidän metsänhoidollisista tavoitteistaan. Asikaisen toimittaman materiaalin pohjalta Jokirannan ohjauksessa yliopiston ryhmä valmistautui harjoitukseen miettimällä todelliseen tai kuvitteelliseen metsätilaan liittyviä tavoitteita ja kysymyksiä, joita oli tarkoitus hyödyntää tulevassa neuvontatilanteessa.

TAMKin ja TaY:n opiskelijat toimivat pienryhmissä

Työskentely toteutettiin pääsääntöisesti neljän opiskelijan ryhmissä siten, että ryhmässä oli kaksi metsäasiantuntija-metsänomistajatyöparia. Kullakin työparilla oli palautteenantajatyöpari, joka seurasi tiiviisti neuvontatilanteen etenemistä ja havainnoi vuorovaikutusta. Ensimmäisen työparin noin 20 minuutin neuvontatuokion päätyttyä nelikko purki tilanteen erillisen palauteohjeen mukaan. Sen jälkeen vuorot vaihtuivat ja ensiksi neuvontatuokion toteuttanut työpari siirtyi tarkkailijan rooliin.

Metsäneuvontatilanne alkoi siitä, että metsäasiantuntija otti metsänomistajan vastaan ja kevyellä, tilanteeseen sopivalla rupattelulla pyrki luomaan myönteisen ilmapiirin asiakkaan metsäasioiden luontevaa käsittelyä varten.  Tärkeää oli osoittaa kiinnostusta neuvottavaa kohtaan ja kyetä esittämään tarkoituksenmukaisia kysymyksiä asiakkaan tilanteen kartoittamiseksi.

Koska neuvontatilanne on nimenomaan metsänomistajaa varten, metsänomistajan kuunteleminen ja hänen kysymyksiinsä vastaaminen olivat keskeisessä osassa. Metsäneuvojan tuli kohdentaa asiasisältö ja esitystapa vastaanottajan tietotason mukaiseksi ja kyetä havainnollistamaan asioita mm. tilakartan avulla niin selkeästi, että asiat tulivat ymmärretyiksi. Metsänomistajalle tuli esitellä eri metsänhoidollisia vaihtoehtoja ja perustella niitä. Metsäasiantuntijan tuli varmistaa, että metsänomistaja oli ymmärtänyt läpikäydyt asiat ja sovittujen toimenpiteiden seuraukset. Metsäneuvoja ja metsänomistaja myös sopivat yksityiskohtaisesti, miten ja millaisessa aikataulussa asioissa edetään. Lopuksi metsäasiantuntija päätti tapaamisen.

Harjoittelun kohteena sekä vuorovaikutus että rakentavan palautteen antaminen

Asseri Hanki, Emilia Kallioinen, Matias Wirtanen ja Eija Ranua metsäneuvontaharjoituksen parissa.

Neuvontatilanteen jälkeen metsäasiantuntijan roolissa toiminut metsäopiskelija sai rakentavaa palautetta tilanteen etenemisestä ja vuorovaikutuksesta: kohtaamisesta ja ilmapiirin luomisesta, mielenkiinnon osoittamisesta, kuuntelemisesta, taidosta pitää yllä keskustelua, asiakkaan tietotason huomioimisesta sekä asioiden selkeästä ja ymmärrettävästä esittämisestä. Palautteessa kuvailtiin myös vaikutelmia metsäneuvojana asiantuntevuudesta, määrätietoisuudesta, luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Neuvontatilanteen purkuun oli varattu aikaa noin 15 minuuttia.

Neuvontaharjoitus tuotti mahdollisuuden asiantuntijan roolissa viestimiseen

Neuvontaharjoituksen toteutuskerran päätteeksi kerätyn palautteen perusteella metsäopiskelijat kokivat, että yliopisto-opiskelijoiden kanssa toteutetut neuvontatuokiot tarjosivat melko aidon tuntuisen tilaisuuden harjoitella asiantuntijan roolissa viestimistä. Metsäopiskelijoiden mielestä harjoitukseen toi tarpeellista haastavuutta se, että he eivät tienneet etukäteen, millaisen asiakkaan tulevat kohtaamaan ja mitkä ovat neuvottavan arvostukset metsätilansa suhteen: onko tavoitteena esim. puhdas taloudellisen tuoton maksimointi vai vaihtoehtoisesti esim. metsän monimuotoisuuden vaaliminen ja metsän säilyttäminen virkistyskäytössä. Harjoitus siis vaati sekä riittävää substanssiosaamista että kykyä kohdata tuntematon ihminen ja lähteä rakentamaan erilaisista vaiheista koostuvaa vuorovaikutustilannetta hänen kanssaan.

Kehittämisen kohteeksi nostettiin ohjeistus, jossa ei ollut riittävän hyvin täsmennetty neuvontatilanteen lähtökohtaa ja valmistautumiseen liittyvää tehtävänjakoa ryhmien kesken. Yliopisto-opiskelijoita oli kehotettu miettimään etukäteen mahdollisimman tarkasti todellisen tai kuvitteellisen metsätilansa yksityiskohtia, ja myös metsäopiskelijat olivat valmistautuneet tilanteeseen tuomalla mukanaan jonkin tarkastelun kohteeksi sopivan metsätilan tietoja. Valmistautumisvaiheessa kävi ilmi, että noin puolet yliopisto-opiskelijoiden ryhmästä tulee tulevaisuudessa omistamaan metsää, joten harjoitus aidosti herätti heidät selvittämään suvun metsäalueita varsin tarkasti ja valmisti heitä näin tulevaan metsänomistajuuteen. Ohjeiden mukaisen huolellisen ja tarkoituksenmukaisen valmistautumisen seurauksena joillakin työpareilla oli neuvontatilanteessa kaksi tilakarttaa tai kahdet tilatiedot, mikä aiheutti ensin hämmennystä. Lähtökohdista sopimalla päällekkäisyyksistä toki selvittiin.

Lisäksi se, että metsäopiskelijoita oli enemmän kuin yliopisto-opiskelijoita, tuotti hieman eriarvoisuutta, kun metsäneuvojia saattoi jossakin neuvontatuokiossa olla yhden sijasta kaksi. Opiskelijat olivat kuitenkin joustavia ja sopeutuivat erilaisiin kokoonpanoihin.

Tilanne ei ollut ollenkaan niin teennäinen kuin etukäteen ajattelin. Koko ryhmämme (5 henkilöä) oli hyvällä asenteella liikkeellä ja teki tilanteesta mahdollisimman aidon oloisen. Palaute oli rakentavaa ja oli itselle ajatuksia herättävää. Ihan hyvin voi toteuttaa tulevinakin vuosina, vaikka samalla tavalla. Paljon parempi kuin pelkästään omalla metsätalouden porukalla toteutettava neuvontatilanne. (Metsätalouden opiskelija.)

Useissa metsäopiskelijoiden palautteissa mainittiin, että oli mukavaa tavata eri alojen opiskelijoita yliopistolta ja toimia heidän kanssaan, koska Metsätalouden koulutuksessa opiskelijat opiskelevat lähes kaikki opintojaksot omana ryhmänään. Todettiin jopa, että kohtaaminen antoi ”stereotypioille kyytiä”. Opetuskokeilu koettiin tervetulleena vaihteluna, jollaista voisi olla enemmänkin.

Teksti ja kuvat: Ville Haapakangas, lehtori, tieto- ja viestintätekniikan koulutus

Vuonna 1998 tietojenkäsittelyn koulutusohjelman silloinen päällikkö Jussi Ylänen päätti, että TAMKin tulisi hakeutua mukaan Eurooppaan rantautuneeseen Cisco Networking Academy -ohjelmaan.

 

 

_____________________________________________________

Akatemiaohjelma oli saanut alkunsa reilua vuotta aiemmin Yhdysvalloissa, kun yliopistot ja alan johtava yritys (Cisco Systems) olivat ryhtyneet ratkomaan Internetin yleistymisen aiheuttamaa valtavaa osaamisvajetta. Jussi sai houkuteltua kaksi TAMKin opettajaa, Harri Hakosen ja Ville Haapakankaan lähtemään opettajakoulutukseen ja ottamaan käytännön tasolla selvää, mistä ohjelmassa on kyse. Näin TAMK liittyi Suomen ensimmäisten korkeakoulujen joukossa Cisco Networking Academyn jäseneksi.

Helmikuussa 2018 tuli TAMKille juhlava viesti: Congratulations! Tampereen ammattikorkeakoulu has completed 20 years of active participation and service in the Cisco Networking Academy program.

Takana on siis 20 vuotta ohjelman jäsenenä.

Näiden vuosien aikana akatemiaohjelma on kasvanut yhdeksi maailman merkittävimmistä ja tunnetuimmaksi oppilaitosten ja yritysten yhteistyömuodoista koulutuksen saralla. Tällä hetkellä akatemiaohjelma toimii noin 170:ssä maassa ja vuosittain ohjelman kursseille osallistuu yli miljoona opiskelijaa. Akatemiaohjelmasta on kasvanut maailmanlaajuinen ”yhteisö”.

TAMKissa akatemiaohjelman kursseille on 20 vuoden aikana osallistunut noin 1500 opiskelijaa. Opiskelijoiden ja opettajien laadukas työ ja hyvät oppimistulokset on tunnistettu myös maailmalla ja Ville Haapakangas kutsuttiin mukaan kehittämään akatemiaohjelmaa. Hän toimi EMEA (Eurooppa, Keski-Itä, Afrikka) alueen ”pyöreän pöydän” jäsenenä vuoteen 2017 asti.

Tällä hetkellä akatemiaohjelman kursseille osallistuu TAMKissa vuosittain noin 150 tietojenkäsittelyn ja tietotekniikan opiskelijaa. Erilaisia Cisco Networking Academy -kursseja on opintosuunnitelmissa tarjolla 10.

Cisco Networking Academy on kokenut melkoisia muutoksia viime vuosina. Aikaisemmin se keskittyi erityisesti tietoverkkoalan osaamisen kasvattamiseen, mutta nyt on voimakkaammin mukaan tullut tarve kehittää ns. nousevia teknisiä tarpeita sekä suunnata huomiota ”vähemmän kehittyneiden maiden” mahdollisuuksien parantamiseen. Cisco Systemsillä akatemiaohjelma on nykyään osa Corporate Social Responsibility -yksikköä ja ohjelman tavoitteeksi on määritelty antaa pohja eritaustaisille opiskelijoille pärjätä digitalisoituvassa maailmassa.

Ehkäpä tämä ylävä kehitys avaa mahdollisuudet akatemiaohjelman hyödyntämiselle TAMKissa ja Tampere3:ssa vielä seuraavallekin 20 vuodelle.

Lisätietoja: https://www.netacad.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat: Annina Korpela, Kielipalvelut, TAMK

_______________________________________

TAMKin Y-kampuksella on jo jonkin aikaa kehitetty uudenlaista, liiketoiminnan kasvuun valmentavaa opintokokonaisuutta, joka käynnistyy syksyllä 2018. Tämän Growthmakers-ohjelman pilottitoteutukseen valitaan 3. ja 4. vuoden opiskelijoita kolmesta tutkinto-ohjelmasta: liiketaloudesta, mediasta ja tekniikasta. Ohjelmasta on tarkoitus kehittää yksi Tampereen uuden korkeakouluyhteisön kärkituotteista.

Kasvuosaamisen teema on yksi vuonna 2017 toteutetun Innovation Scout -hankkeen työpaketeista, ja Growthmakers-ohjelman pääpromoottorina toimi viime vuonna TAMKin mediatuotannon lehtori Carolina Pajula. Pajulan kanssa tiiviissä yhteistyössä ohjelmaa on rakentanut Y-kampuksen koulutuspäällikkö Leena Eerola.

Carolina Pajula (vas.) ja Leena Eerola

– Raamit liiketoiminnan kasvuosaamisen opintopolulle ovat valmiina. Tavoitteena on valmentaa opiskelijoista kansainvälisen kasvun tekijöitä pirkanmaalaisiin kasvuhakuisiin yrityksiin ja korkeakouluista syntyvien innovaatioiden kaupallistamisprosesseihin. Ohjelman ideoinnissa on ollut mukana monia yrityksiä, startup-yrityksiä ja menestyneitä kasvuyrityksiä sekä tutkimustiimejä muun muassa TTY:ltä. Opiskelijoilla on tukenaan TAMKin opettajia, jotka toimivat mentoreina. Lisäksi lankoja pitelee käsissään yksi päävalmentaja, Pajula ja Eerola taustoittavat.

Kasvuohjelman taustalla on usean henkilön kehitystiimi TAMKista: Pajulan ja Eerolan lisäksi Pia Hautamäki, Tiina Brandt, Tiina Koskiranta, Tarja Tittonen ja Jennifer Johnson ovat kehittäneet ohjelmaa ja ovat mukana myös käytännön toteutuksessa. Idea ohjelmasta syntyi Innovation Scout -hanketta edeltävän KINO-hankkeen aikana, jolloin päätettiin hakea oma työpaketti kasvuyrittäjyysohjelman kehittämiseen.

Mistä tarve kasvuyrittäjyyttä tukevalle ohjelmalle kumpuaa?

– Olemme tehneet paljon taustatutkimusta ja haastatelleet eri vaiheissa olevia yrittäjiä. Kasvuyrittäjyyteen ja startup-toimintaan liittyvää koulutusta on Suomessa tarjolla vähän, emmekä ole löytäneet täältä vastaavaa koulutusmallia. Kasvuun liittyvän valmennuksen sijaan korkeakouluissa tehdään yhteistyötä yrityskiihdyttämöjen ja -hautomojen kanssa, jolloin korkeakoulun rooli on toimia esihautomona, Pajula toteaa.

– Yritysmaailman kenttä on repaleinen ja erilaisia toimijoita on paljon. Meillä ei ole tarpeeksi kasvunälkäisiä yrittäjiä eikä liiketoiminnan kasvattamiseen valmenneta riittävästi. Uusien kasvuyrittäjien sijaan haluamme pikemminkin tuottaa avainhenkilöitä, jotka osaavat buustata yrityksen kasvuun. Olemme jäljessä kehityksestä kaikilla mittareilla mitattuna, mikä lisää kipeästi tarvetta kasvuyrittäjyyskoulutukselle, Eerola lisää.

– Yrityshaastattelujen pohjalta kirjoitimme kaksi artikkelia, jotka esiteltiin kansainvälisessä ICEBM 2017 -konferenssissa. Samalla loimme uusia verkostoja ja konkreettista kansainvälistä yhteistyötä kasvuyrittäjyyden edistämiseen, Eerola kertoo.

Myös erilaisia koulutuksen malleja on kartoitettu paljon. Ohjelmassa lähdetään pedagogisesti ilmiöoppimisen mallista, jossa opiskelijat esimerkiksi näkevät yrityksen elinkaaren kaikki vaiheet eri näkökulmista.

Mitä opiskelijat käytännössä tekevät – mission possible?

Kasvuohjelmaan mukaan lähtevistä yrityksistä suurimmat ja menestyneimmät maksavat opiskelijoille toimeksiannoista. Opiskelijoiden on siis oltava vastuullisia. Koulutuksen järjestäjillä on vankka tiimivalmennusosaaminen, mikä auttaa opiskelijoiden tiimiyttämisessä ja sitouttamisessa mukaan ohjelmaan.

Growthmakers-ohjelmassa opiskelijat saavat perusteellista käytännön tuntumaa kasvuyrittäjyydestä: he lähtevät yrityksiin seuraamaan niiden toimintaa, tutustuvat kasvun ekosysteemiin ja saavat yrityksiltä haastavia toimeksiantoja, esimerkiksi yrityksen kasvuedellytysten kartoitusta, liiketoimintamallien arviointia ja riskianalyysejä.

Opintoihin kuuluu myös lyhyitä vaihtojaksoja ulkomailla. Kohdemaassa opiskelijat keskittyvät johonkin kansainvälistymisen tai kasvun pulmaan. Pelkkä vieraaseen kulttuuriin tutustuminen ei riitä, vaan vaihdosta tulisi rakentua todellinen ”learning journey”, jotta opiskelija voi kasvaa myös kansainväliseksi bisnesosaajaksi. Opiskelijat voivat hankkeistaa opintojaan ja suorittaa 30–60 opintopistettä kahden vuoden aikana. Ohjelmaan osallistuminen ei viivästytä opintojen etenemistä. Moni opiskelija saa yritykseltä todennäköisesti myös idean opinnäytetyölleen.

Kohti tuntematonta

Kun lähdetään raivaamaan polkua jollekin uudelle, otetaan samalla myös iso riski. Niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin täytyy sietää kaaosta ja epätietoisuutta. Matkaan lähdetään kuitenkin luottavaisin mielin. Vaikka ensimmäinen pilotti toteutetaan TAMKin sisällä, tulee uusi yliopisto mukaan seuraavana vuonna.

– Toivomme, että ohjelma kytkeytyisi sekä YAMK-tutkinto- että maisteriohjelmiin ja vakiintuisi osaksi tutkinto-ohjelmia, Eerola pohtii.

– Ohjelman yhtenä tavoitteena on lisätä aihealueen ymmärrystä myös oman henkilöstön keskuudessa. Lisäksi on arvokasta, että mukana olevat yritykset voivat tavata toisiaan kasvun äärellä, Eerola lisää.

Työllisyystakuu 100 %

Kasvuyrittäjyyden opintopolun tallattuaan opiskelijalla on repussaan paljon eväitä: hän ymmärtää kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin mahdollisuudet rajoitteineen ja osaa rakentaa kasvua edistäviä strategisia verkostoja ja alliansseja.

– Opiskelija kehittyy kasvutalentiksi, joka tietää, miten saada yritys kasvamaan. Hänellä on valmiudet toimia kasvun tekijänä tärkeällä pelipaikalla. Uskallamme luvata sataprosenttisen työllisyystakuun, Eerola napauttaa.

 

Lisätiedot:

Growthmakers-ohjelma:
Koulutuspäällikkö Leena Eerola, p. 050 592 5105, Y-kampus, TAMK

Brandt, T. & Hautamäki, P. 2017. Suomalaiset kasvuyrittäjät johtamisen roolimalleina (artikkeli, TAMKjournal)

Innovation Scout -hanke:
Projektipäällikkö Markku Veima, p. 040 506 9588, TKI, TAMK