Posts in the Sorvin ääreltä – asiantuntijoiden juttuja category

Teksti: Hannele Timola, informaatikko, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut, Mediapolis ja Laura Järvinen, tietopalvelusihteeri, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut, Musiikkiakatemia.

Kuva: Marjatta Ojala

 

2017_kaikki_aineistotMaaliskuussa TAMKin kirjastossa on esillä eri toimipisteiden aineistoja. Tule tutustumaan eri alojen aineistoihin ja lainaamaan itsellesi jotain uutta ja erilaista!

TAMKin kirjasto Mediapoliksessa

TAMK Media on 400 opiskelijan ja 40 henkilöstöön kuuluvan toimipiste Tohlopissa. TAMK Kirjasto Mediapolis palvelee erityisesti Mediapoliksessa työskenteleviä, mutta on myös kaikkien muiden TAMKilaisten ja tamperelaisten käytettävissä.

Mediapolikseen tulijoita tervehtii aulainfo ja aulakahvio, josta on mukava seurata Yle Tampereen Radion lähetystä. Muualta löytyvät YLEn tilat ja studiot, Technopoliksen audiotoriot, kokoustilat ja ravintolat sekä noin 30 yrityksen tilat. TAMKin ja Tredun opetustilat on sijoitettu Future-siiven kerroksiin. Maantasokerroksesta löytyvät TAMKin opettajat ja opintopalvelut, työmestarit ja av-kioskit sekä TAMK Mediapoliksen kirjasto.

Kirjaston edustalla on ns. kirjastoaula, johon on sijoitettu lehtikokoelma, oleskelu-työtilaa sekä pari tietokonetta ja monitoimilaite. Koska aulasta on kulku opettajainhuoneeseen, opintotoimistoon, opon huoneeseen ja suurimpaan luokkatilaan, ADAan, aulassa on yleensä väkeä ja toimintaa. Kirjastoaulassa pidetään monenlaisia palavereja ja tapaamisia, ja mm. Tamko pitää täällä vastaanottojaan.

Mediapoliksen kokoelmassa on noin 7 000 nidettä, kun koko TAMKin kirjaston kokoelmassa on 70 000 nidettä. Kokoelma keskittyy median opinnoissa käytettävään aineistoon, muu aineisto lainataan muista TAMKin toimipisteistä.

Eniten Mediapoliksen kokoelmasta lainataan elokuva-alan kirjallisuutta, ja erityisesti leffakokoelma on innokkaasti käytössä. Taiteen opiskelijat selaavat mielellään taide- ja valokuvauskirjoja, kun taas liiketalouden ja johtamisen kirjallisuutta tarvitsevat eniten mediatuottamisen opiskelijat. Muita tärkeitä aloja Mediapoliksessa ovat mm. pelisuunnittelu, visuaalinen suunnittelu ja musiikin tuotanto.

Mediapoliksen kirjaston asiakkaat ovat tottuneet omatoimisuuteen ja itsepalveluun, sillä henkilökuntaan kuuluu vain yksi henkilö. Mediapoliksessa on tavallista, että eri toimintojen henkilöstö auttaa toisiaan eri toiminnoissa. Niinpä kirjaston materiaalin löytämisessä voi auttaa tuotantokoordinaattori tai opintosihteeri ja informaatikko antaa tarvittaessa myös opiskelutodistuksia, opintosuoritusotteita ja ateriatukikortteja.

Olennaista on, että Mediapoliksessa on oma kirjasto, sillä matkaa keskustaan on 8 kilometriä ja bussimatka pääkampukselle kestää yli puoli tuntia. Vaikka digitaalisuus tuo apua palveluun ja kokoelmaan käyttöön, on oma painettu kokoelma välttämätön median ja taiteen opiskelulle ja opetukselle. Mediapoliksessa arvostetaankin kovasti kirjaston kompaktia kokoelmaa.

Teksti: Hannele Timola, informaatikko, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut, Mediapolis.

 

TAMKin kirjastopalvelut Musiikkiakatemiassa

Pyynikintorin laidalla, Tampereen Musiikkiakatemiallan tiloissa järjestetään TAMKin musiikin koulutus. Talossa on noin 220 TAMKin opiskelijaa, 80 Tampereen konservatorion ammatillisen toisen asteen opiskelijaa ja noin 1 350 musiikkiopistolaista.

Kolmannessa kerroksessa sijaitsee Musiikkiakatemian kirjasto. Enemmistö kirjaston asiakkaista on TAMK Musiikin ja Tampereen konservatorion opiskelijoita ja henkilökuntaa, mutta kirjasto on avoinna myös kaikille muille.

Suurin osa kirjaston aineistosta on nuotteja, joita on yli 14 000. Kirjoja on noin 2 500. Eniten nuotteja on piano- ja laulumusiikin hyllyissä. Niiden lisäksi löytyy kattavasti myös eri jousisoitinten ja puhaltimien nuotteja – kaikki sinfoniaorkesterin soittimet ovat edustettuina.

Kirjastossa on 4 000 cd- ja vinyylilevyä, joita voi kuunnella kirjaston kuunteluhuoneessa tai lainata kotiin. Kirjaston tietokonetilassa on opiskelijoita ja henkilökuntaa varten 5 tietokonetta ja monitoimitulostin. Kaikki asiakkaat saavat käyttää kirjaston sähköpianoa… ja toki myös kuulokkeita, jos julkinen soittaminen ujostuttaa.

Maaliskuun näyttelyä varten Pääkampukselle ja Mediapolikseen valikoitiin erityisesti piano-, laulu- ja kitaranuotteja, sekä kevyempää musiikkia. Näitä kaikkia ja paljon muuta löytyy kirjastostamme enemmänkin. Musiikkiakatemian kirjasto saa säännöllisesti kiitosta laadukkaasta kokoelmasta ja kotoisasta tunnelmasta. Tervetuloa tutustumaan!

Teksti: Laura Järvinen, tietopalvelusihteeri, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut, Musiikkiakatemia.

 

Teksti: Paula Etelänsaari, kirjastoapulainen ja sosionomiopiskelija, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut & Mari Koskimäki, informaatikko, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kuva: pixabay.com, kuvan muokkaus Marjatta Ojala


sosionomintyo_posteriSosionomin (AMK) ihmisläheinen työ ja monipuoliset työskentelymahdollisuudet innostavat useita tuhansia ihmisiä hakeutumaan alalle vuosittain. Myös TAMK kouluttaa usean muun ammattikorkeakoulun tavoin sosionomeja laaja-alaisiin kasvatus-, ohjaus- ja esimiestehtäviin.

Sosionomit rinnastetaan usein yliopistosta valmistuviin sosiaalityöntekijöihin. Sosionomin työ on kuitenkin monesti käytännönläheisempää sekä asiakaskeskeisempää kuin sosiaalityöntekijöiden, ja sosionomien työnimikkeenä saattaakin olla esimerkiksi (sosiaali)ohjaaja, lastentarhanopettaja tai palveluohjaaja. Työtä tehdään niin kunnan, yksityisen kuin kolmannen sektorinkin palveluksessa. Laajaan työkenttään kuuluvat esimerkiksi lastensuojelu, mielenterveys-, päihde- ja kriisityö, monikulttuurinen työ, vammais- ja seniorityö sekä aikuissosiaalityö. Koko elämänkaaren ja -kirjon parissa työskentelevää sosionomia pidetäänkin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä, tukijana sekä kehittäjänä muuttuvassa yhteiskunnassamme.

Tänä vuonna TAMKin kolmannen vuoden sosionomiopiskelijat järjestävät yhdessä Tampereen sosionomiopiskelijat – SOPU ry:n kanssa ”Sosionomin työ nyt ja tulevaisuudessa” -tapahtuman. Asiantuntijaluennoista, vuorovaikutuksellisista työpajoista sekä paneelikeskusteluista koostuva tapahtuma on suunnattu kaikille TAMKin sosionomiopiskelijoille sekä Pirkanmaan alueella työskenteleville sosionomeille. Tapahtuma on ensimmäinen laatuaan ja siitä toivotaan muovautuvan vuosittainen työelämän ammattilaisia sekä alan opiskelijoita yhdistävä foorumi.

TAMKin Pääkampuksen kirjaston helmikuun aineistonäyttelyyn on tapahtuman innoittamana koottu kirjallisuutta liittyen sosionomin ammatin eri osa-alueisiin.

Pääkampuksen kirjastoon tulee useita sosiaalialaan liittyviä painettuja lehtiä ja lehdet löydät TAMK Finnan haussa (Sosiaalialan painetut lehdet kirjastossa). TAMK Finnan kautta löydät myös alan e-lehtiä. Näitä voit selata esim. TAMK Finnan kohdassa Haku – Selaa e-lehtiä ja valita haluamasi aihealueen tai kirjoittaa haluamasi hakusanat, esim. e-lehtiä aiheesta social work.

Verkkoaineistoista kannattaa muistaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivusto THL.fi. Sivustolta löydät mm. sähköiset käsikirjat Vammaispalvelujen käsikirja, Lastensuojelun käsikirja ja Kuntouttavan työtoiminnan käsikirja. Sivuston kautta löydät myös Julkarin, joka on Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan yhteinen avoin julkaisuarkisto.

Ajankohtainen aihe sosiaalialalla on maahanmuuttajien parissa tehtävä työ. Tästä aihealueesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua sivustoon Kotouttaminen.fi, joka on Työ- ja elinkeinoministeriön Kotouttamisen osaamiskeskuksen ylläpitämä. Sivustolle on koottu tietoa maahanmuuttajien, kotouttamisen ja pakolaisten vastaanoton parissa toimiville.

 

 

Teksti: Kaisa Kylmälä, informaatikko, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut


Kansallinen Avoin tiede ja tutkimus (ATT) -hanke pyrkii tehostamaan korkeakoulujen tuottaman tiedon avoimuutta. OKM käynnisti ATT-hankkeen vuonna 2014. Hankkeen tavoitteita ovat:

  • vuonna 2017 Suomi on yksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa
  • avoimen tieteen mahdollisuudet hyödynnetään laajasti yhteiskunnassa
  • tieteen ja tutkimuksen luotettavuuden sekä avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintatavan edistäminen
  • tutkimuksen ja tieteen yhteiskunnallisen ja sosiaalisen vaikuttavuuden edistäminen.

avoin-tiede-ja-tutkimus-logo (1)ATT-hanke on osa laajempaa eurooppalaista kokonaisuutta. EU on linjannut strategioissaan, että kaikki Euroopassa tuotettu tieteellinen tieto on avointa vuoteen 2020 mennessä. Aineistojen avoimuutta edellytetään useissa EU-hankeohjelmissa.

Myös tutkimusprojektien ja hankkeiden rahoittajat ovat alkaneet vaatia aineistojen avoimuutta. Mm. Suomen Akatemia edellyttää tutkimusaineistojen ja -menetelmien avaamista jatkokäyttöä varten.

Avoimen tieteen ja tutkimuksen periaatteiden mukaisesti tutkijoiden ja tutkimusorganisaatioiden tulisi varmistaa tutkimusaineistojen, -menetelmien, ja -julkaisujen avoimuus ja saavutettavuus sekä jatkokäyttö. Yhä enemmän tulisi siis tavoitella läpinäkyvyyttä läpi koko tutkimusprosessin. Näin erilaiset hankkeet, yritykset ja kansalaiset voisivat olla laajemmin hyödyntämässä tutkimuksissa tuotettua aineistoa.

Tämä toimintakulttuurin muutos tarjoaa mahdollisuuden tutkijoille ja tutkimusorganisaatioille saavuttaa lisää vaikuttavuutta ja näkyvyyttä sekä tehostaa laatua. Yksinkertaiselta kuulostava muutos tuo mukanaan kuitenkin paljon haasteita. Ratkaistavia ja huomioitavia asioita ovat mm.

  • aineistojen luottamuksellisuus ja tietosuoja (sensitiiviset aineistot, henkilötiedot ja liikesalaisuudet)
  • tutkimuseettiset kysymykset
  • juridiset kysymykset, sopimukset ja luvat
  • käyttö- ja tekijäoikeudelliset asiat (missä, miten ja kuinka kauan säilytämme aineistoja, kuka niitä voi käyttää)
  • tietojärjestelmät ja niiden lisensiointi.

Näiden asioiden lisäksi tarvitaan osaamista mm. aineistojen elinkaaren hallintaan ja aineistoon sisältyvien tunnistetietojen käsittelyyn.

Ammattikorkeakouluissa uusia avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintatapoja voidaan soveltaa mm. TKI-toiminnassa, hankkeissa ja opetuksessa. Opiskelijat voivat olla myös aktiivisesti mukana tutkimustietoa keräämässä ja hyödyntämässä. TAMKin opiskelijat ovat hyödyntäneet Tietoarkiston Aila-palveluun tallennettuja tutkimusaineistoja opiskeluissaan.

Haasteita ammattikorkeakouluympäristössä avoimuuteen tuovat mm. eri projektien ja hankkeiden monimuotoisuus ja niistä syntyvien aineistojen kirjo; syntyvät aineistothan voivat olla esimerkiksi erilaista mittaus- tai haastatteludataa, palautteita, osoitteistoja, oppimateriaaleja, tapahtumia, ideoita, toimintatapoja ja niin edelleen. Myös yritysten osallistuminen hankkeisiin ja liikesalaisuudet rajoittavat aineistojen julkaisua.

Ensi askelia avoimuuteen on otettu ammattikorkeakouluissa muun muassa

  • tutkimusjulkaisujen rinnakkaistallentamisen tehostamisella (julkaisujen näkyvyys),
  • määrittelemällä korkeakoulun oma aineistonhallinta- tai datapolitiikka,
  • yhteisien toimintatapojen ja ohjeistusten määrittämisellä sekä
  • avoimen tieteen tukipalveluiden kehittämisellä

Hankkeiden ja projektien käynnistyessä yksi keino avoimuuden varmistamiseksi on aineistonhallintasuunnitelman tekeminen. Silloin jo ensi metreillä mietitään aineiston elinkaareen, säilytykseen ja oikeuksiin liittyvät asiat. Siinä voidaan määritellä myös, avataanko koko aineisto vai vain jokin osa aineistosta jatkokäyttöä varten.

Aineistonhallintasuunnitelma on elävä dokumentti, joka päivittyy tutkimuksen tai projektin edetessä. Sen avulla on mahdollista säästää kustannuksia ja aikaa. Valtakunnallisesti aineistohallintasuunnitelman tekemiseen on tarjolla DMPTuuli-työkalu, joka on otettu käyttöön jo useissa ammattikorkeakouluissa.

Käynnissä olevan ATT-hankkeen avulla ollaan korkeakouluissa päästy avoimuudessa jo hyvin eteenpäin ja käytänteitä kehitetään jatkuvasti. TAMKissa avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintatapojen soveltamisessa ollaan alkuvaiheissa. TKI-toiminnalle avoimuus on mahdollisuus lisätä näkyvyyttä ja vaikuttavuutta sekä tuottaa laajemmin avointa dataa hyödyntäviä sovelluksia.

Aiheesta lisää: Avoin tiede ja tutkimus

Horizon 2020: Work Programme update supports competitiveness through open science

Aineistohallinnan käsikirja, Tietoarkisto

Tampereen yliopiston datapolitiikka

Tampereen teknillisen yliopiston datapolitiikka

Teksti: Marja-Leena Gustafsson, tietopalvelusihteeri, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut
Kuva: pixabay.com, muokkaus Marjatta Ojala

 

uusivuosi2017Vuoden vaihtuessa tarkastelemme kaikki hetkittäin kulunutta vuotta ja pohdimme tulevaa uutta vuotta. Päättynyt vuosi on sisältänyt niin iloa ja onnistumisia kuin surua ja vastoinkäymisiä.

Monesti mietimme, mitä asioita voisimme tehdä toisin alkavan vuoden aikana kodin piirissä, työelämässä, harrastuksissa tai oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Tällaisiin aiheisiin ne uudenvuodenlupaukset yleensä liittyvät.

Uudenvuodenlupaukset ovat aika usein radikaaleja lupauksia oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Lupaukset kestävät yleensä kuukauden tai kaksi ja sitten palaamme taas entisiin tapoihimme.

Kirjallisuudesta voisi olla apua uusien ideoiden tai näkökulmien etsimiseen. Lukemalla muutaman kirjan saattaa saada jonkun oivalluksen itselleen, vaikkei mitään lupauksia tekisikään – ehkä ne myös kantavat pidempään.

Kirjaston tarjoamaan kirjallisuuteen tutustumalla voit löytää uuden harrastuksen alkavalle vuodelle. Tässä muutamia poimintoja kokoelmasta, joihin kannattaa tutustua:

 

Onnellisuus

Liikunta ja ravinto

Lihaskunto

Henkinen hyvinvointi

Laihduttaminen

Söisinkö vai en?: tämä kirja kannattaa lukea ennen kuin sukeltaa erilaisten dieettikirjojen saloihin.

Laihdu ilman nälkää: tässä oppaassa perehdytään hiilihydraattipitoiseen dieettiin.

2:2:3 Aineenvaihduntadieetti: perustuu syömisten vuorotteluun, viikon aikana syöt kolmella eri ruokavaliolla, pudottaa painoa siis nopeasti ja kestävästi.

Voit tutustua Terveysportin sairaanhoitajan tietokantaan, josta löydät ammatillista tietoa liikunnan vaikutuksista terveyteen.

Muut vinkit

Neulominen on nyt trendikästä ja rentouttavaa ja lisää aivojen vireyttä. Käsitöiden tekeminen ja käsillä puuhastelu on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän ihmisen hyvinvointia, parantavan aivoterveyttä ja kehittävän muistia sekä ylläpitävän positiivista mielialaa.

Uuden vuoden voi myös aloittaa ihan hidastamalla tahtia. Kiireetön suhtautuminen aikaan ja tekemiseen voi tuoda uutta sisältöä elämään.

Tai hyggeillä eli rauhoitutaan, kotoillaan ja käperrytään lämpimään aina kun se on mahdollista! Tanskalaisten hyggeily on tullut Suomessakin tänä syksynä terminä tutuksi. Se on kotoilua ja yhdessä hengailua pimeinä syys- ja talvi-iltoina. Sitä voidaan myös kutsua hidastamiseksi. Keskeistä on että nautitaan pimeän vuodenajan suomasta joutilaisuudesta. Ei olla tehokkaita ja suorituskeskeisiä, vaan tunnelmoidaan. Aistitaan ja uppoudutaan hetkeen. Ei kiirehditä mihinkään, ei edes ajatuksissa. Sytytetään kynttilöitä, haudutetaan teetä, laitetaan villasukat jalkaan ja syödään suklaata. Luetaan lempikirjaa, palataan vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Loikoillaan.

http://yle.fi/uutiset/3-9296289.

Tästä lähtee hieno oman näköinen uusi vuosi käyntiin!

 

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 24.12.2016

100 Christmas carols for ukulele Hal Leonard Corporation, 2015. ISBN: 9781495025679

100 Christmas carols for ukulele

Hal Leonard Corporation, 2015.
ISBN: 9781495025679

100 Christmas carols for ukulele

Joululauluja rakastavan ukulelensoittajan aarre. Yksissä kansissa, aakkosjärjestyksessä sata englanninkielistä joululaulua. Kirjan käyttö toki vaatii perehtyneisyyttä nimenomaan englanninkieliseen joululauluperinteeseen. Osa lauluista on tuttuja myös suomalaiselle, mutta suurin osa ei. Kun ostin kirjan itselleni, hain kirjastosta pari levyllistä Christmas caroleja ja päätin opetella joukon uusia lauluja tänä jouluna.

Itselleni tuttuja lauluja ovat mm. Angels we have heard on high, Away in a manger, Coventry carol, Ding dong! Merrily on high, Deck the hall, The first Noel, God rest ye merry, gentlemen, Hark! The herald angels sing, The holly and the ivy, O holy night, Silent night, The twelve days of Christmas.

Sovitukset ukulelelle sopivat sormiin ja suuhun. Soinnut ovat mukavat ja laulut kulkevat sopivalla korkeudella. Kirja on nidottu, mutta sen saa reilusti avattua, joten se pysyy myös auki.

 

 

Huovi – Perkiö – Louhi Lastenhuoneen laulukirja Tammi, 2016. ISBN: 9789513183608

Huovi – Perkiö – Louhi
Lastenhuoneen laulukirja
Tammi, 2016.
ISBN: 9789513183608

Huovi – Perkiö – Louhi
Lastenhuoneen laulukirja

Jos laulukirjan tekijöinä ovat Soili Perkiö, Hannele Huovi ja Kristiina Louhi, tietää jo kirjan kannen nähdessään, mitä tuleman pitää. Lastenhuoneen laulukirjaan on koottu yli 140 Huovin ja Perkiön suosittua lastenlaulua ja lisäksi 25 uutta laulua. Vankat ja kokeneet ammattilaiset ovat asialla, ja niinpä laulukokoelma on valloittava, viihdyttävä, hauska, tunteellinen, pedagoginen ja vielä kaunis. Kristiina Louhen kuvitus on herkullista. Ensimmäisellä sivulla tanssii kaksi hiirtä. Toinen soittelee samalla kampaa ja toinen tanssii vanhan Riihimäen lasin Karhula-purkin kannen päällä. Tästä se lähtee! 

Heinikossa heiluvassa,
röyhyänsä hepsuttaa,
heinikossa heiluvassa,
varvasvauvaa naurattaa.

Lehmä tanssii -laulussa lauletaan:

Lupsuttelee, lopsuttelee,
kuperkeikan kopsuttelee,
lempeästi, lupsakasti,
maito tanssii makoisasti.

Perkiön sävellykset ovat mukavia pikku lauluja, yksinkertaisia ja mieleen jääviä. Lasten on helppo oppia ne. Huovin sanoitukset vetoavat myös mummoikäiseen, mutta helposti lauluja lauleskelee myös taapero. Louhen kuvat antavat laulukirjalle ihan oman arvonsa. Tämä on kuvakirja, jossa on nuotteja – tai nuottikirja, jossa on kaunis kuvitus. Lisäksi kirja toimii myös runoteoksena.

Kirjan lopussa on vuotuisjuhlien esittelyä 10 sivun verran.
Kunpa liitteenä olisi vielä cd-äänilevy!

Tunturi tähyää järven jäätä,
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä,
tonttujen kellot kilisee.
 

Teksti: Leeni Pukkinen, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

 

Arto Lappi: Pökhölmistä päivää. Sananselityksiä Tampereelta ja sen seutuvilta Tamperes-eura, 2016. ISBN: 9789525558258

Arto Lappi: Pökhölmistä päivää.
Sananselityksiä Tampereelta ja sen seutuvilta
Tampere-seura, 2016.
ISBN: 9789525558258

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 23.12.2016

Tampere on erinomainen kaupunki Suomessa. Tamperelaisilla on vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja mainio oma murteensa, joka tunnistetaan kaikkialla. Tamperelaisuus on kirvoittanut vuosikymmenien saatossa paljon kulttuurillisia hengentuoteita monessa eri tyylilajissa. Tampereelta on kotoisin useita mainioita kotimaisia huumori- ja sketsisarjoja, radio-ohjelmia, murresarjakuvia ja -kirjoja sekä kaikkein uusimpana paljasjalkaisen tamperelaisen runoilijan, Arto Lapin, kirja Pökhölmistä päivää. Sananseliyksiä Tampereelta  ja sen seutuvilta. – Mutta mikä on Pökhölmi?

PÖKHÖLMI Henkilö, jota on tuupattava eteenpäin hänen jäätyään toljottamaan ympärilleen heti liukuportaiden jälkeen. . . . Lamminpään kaupunginosaa sanotaan Pökhölmiksi.

Arto Lapin kirjallinen ura on alkanut runouden parissa vuonna 2005. Hän on julkaissut useita omia runoteoksia ja runsaasti suomennoksia eri runoilijoiden teoksista. Alkuperäiseltä koulutukseltaan Arto Lappi on kirjastovirkailija ja hän on työskennellyt mm. Tampereen kaupunginkirjaston pääkirjastossa, Metsossa. Nykyisin Lappi työskentelee Antikvariaatti Lukulaarissa kirjojen parissa oman kirjoitustyönsä ohella. Antikvariaatti Lululaari valittiin juuri Helsingissä ilmestyvän Image -lehden artikkelissa Tampereen parhaaksi kulttuuri-ilmöksi. Lue Aamulehden tiivistelmä jutusta. Harakan pajasta, Arto Lapin omasta blogista voit käydä lukemassa kirjailijan uusimpia runoja tuoreeltaan.

Pökhölmistä päivää on Arton kotiseututyö. Kirjan kokoamiseen meni aikaa kolmisen vuotta ja kaikkiaan sananselityksiä kirjaan kertyi noin 700 kappaletta. Aamulehden viikkolehdessä, Morossa julkaistiin yli vuoden ajan kirjaan koottuja sananselityksiä. Kirjan kustantajana toimi luontevasti Tampere-seura.

– Kova homma näissä oli. Työ oli tiivistä, mutta se oli kivaa. Moni sananselitys perustuu omaan kokemukseen ja havaintoihin ympäristöstä, joten ne eivät ole vain mielikuvituksesta revittyjä. Omakohtainen kokemus tuo näihin voimaa, kertoo Arto.

Pökhölmistä päivää on ennenkaikkea viihdyttävä ja pienissä paloissa nautittava kirja. Sitä on hauska lukea ääneen ja siitä voi kehittää vaikkapa hyvän seurapelin – sananselitystyyliin tietenkin. Mitä selityksiä saat aikaan sanoista Astikka ja Humanteri? 

ASTIKKA Henkilö, joka tarkkailee herpaantumatta tietä ja ajaa autoa repsikan paikalta. . . . Astikka tarkoittaa tampereessa sanaa saakka.

HUMANTERI Käsilaukku on hätätilassa kahvakuulaan verrattava humanteri, jonka etu on siinä, että se on aina mukana, toisin kuin kahvakuula. . . . Velppuilevaa veijaria tarkoittava sana. Tammelan kaupunginosan seutuvilla tätä on käytetty ulkomuodoltaan erityisen pitkästä ja laihasta henkilöstä.

Ja mukaan sopii tietysti myös vähän opiskelijahuumoria:

TAMPPAANI Suihkussa nukkuvan opiskelijan lattiakaivon tulppaava takamus. . . . Tamppi on Tampereen teknillisen yliopiston teekkarien julkaisema huumoripitoinen vappujulkaisu. Lehti ilmestyi nimellä Tamppi ensimmäisen kerran vuonna 1978. Lehden historia alkaa kuitenkin vuodesta 1970, jolloin se julkaistiin nimellä Tamppaani.

(Lainaukset sananselityksistä julkaistu kirjailijan luvalla)

Itsekin Tampereen alkuperäisasukkaana voin suositella lämpimästi kirjaa sopivan pieneen hekotteluun tai akuuttiin paikallishuumorin puutteeseen. Ulkopaikkakuntalaisille kirja käy hyvin oppaaksi tampereen murteeseen sekä pieneksi paikallistietouden lähteeksi. Kaikkiaan hauskasti tehty ”tietokirja”, jolle suo mielellään oman paikan tamperelaisuuden ylistäjänä.

Teksti: Marjatta Ojala, suunnittelija, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut 

Aamulehti: Arto Lapin runot ovat tarkkoja ja nopita ja kauniita kuin Patrik Laineen rannelaukaukset

Juha Hurme: Hullu Teos, 2015. ISBN: 9789518516876

Juha Hurme: Hullu
Teos, 2015.
ISBN: 9789518516876

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 22.12.2016

Hullu

”Kolmannen kerran kuolin adventin aikaan vuonna 2009.” Tuollaisen lauseen voi päästää suustaan vain selväjärkinen kummitus tai harhainen elävä. Tai taitava tarinankertoja. Lauseen kirjoitti Juha Hurme, joka yleisen ymmärryksen mukaan oli ihan täysjärkinen, kunnes äitinsä lähestyvän kuoleman edessä meni psykoosiin ja hakeutui mielisairaalaan. (Äidin ja pojan kohtalonyhteys on tarinan kantava ydin, mutta ei siitä sen enempää, ettei mene juonipaljastukseksi.)

Tultuaan takaisin maailmaan Hurme kirjoitti selkeän kuvauksen hulluutensa kaaresta. Voi olla, että edellinen lause on pikkuisen epätosi. Voi olla, että hän kirjoitti kirjaa jo tuoreeltaan hulluuden keskellä. Sen verran elävältä teksti vaikuttaa.

Mielen hajoaminen on painavaa luettavaa, mutta teksti itsessään on juoksevaa, helppolukuista ja hauskaakin. Eikä Hurme olisi Hurme, jollei hän mielisairaalassa ja sen kuvauksessakin peilaisi omaa tarinaansa muiden tarinoihin ja kokoaisi sen sisään myös moneen suuntaan risteilevää hengenviljelyä: vertailevan jouluevankeliumitutkimuksen, pienoiselämäkerran Maiju Lassilasta alias Irmari Rantamalasta alias Algot Untolasta alias… ja näytelmän Josef Julius Wecksellista. Jälkimmäinen myös luetaan läpi. Lukijoina on sairaalan oma väki, sekä hoitajat että hoidokit.

Hurme ajautuu sairaalassa myös rock-bändin manageriksi.  Bändin muodostavat potilastoveri Puupponen ja kaksi jo enemmän tai vähemmän edesmennyttä amerikkalaista muusikkoa. Miten se on mahdollista?  ”Asia on niin, että tässä maailmassa kaikki tapahtuu nollan ja ykkösen välisessä tilassa. Ykkönen on täydellisyys ja nolla on olemattomuus. Ne ovat puhtaita tiloja, raja-arvoja, joita ei helposti tavoiteta. Mutta elämä on likaista. Kukaan ei ole kokonainen, kaikki ihmiset ovat murtolukuja. Sekä eläessään että kuollessaan. Se raja on oikeasti melko liukuva. Näitä käveleviä vainajiahan on paljon, tässäkin sairaalassa, musiikkibisneksessä, eduskunnassa, kaikkialla. Kun joku kuolee, niin sen lukuarvo yleensä vain vähän putoaa, ei sen kummempaa.  —  Koko homman juju piilee siinä, että kun laskee yhteen minun, Jim Fordin ja Jim Sullivanin [Jimit ovat ne edesmenneet bändikaverit] murtoluvut, niin tulokseksi saadaan lukema, joka hipoo alakautta ykköstä. Beatlesin yhteenlaskettu summa oli aika tarkasti sama. Vedä siitä johtopäätöksesi!”  Ei hullummin ynnätty, vaikka päätelmän onkin tehnyt virallisesti hullu ihminen eli kitaristi Puupponen.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset <br< Teos, 2014. <br< ISBN: 9789518515701

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset
Teos, 2014.
ISBN: 9789518515701

Nyljetyt ajatukset

Pari vuotta Hullun jälkeen Hurmeelta ilmestyi niin ikään vahvasti omaelämäkerrallinen Nyljetyt ajatukset. Sen kehyskertomus on kahden miehen souturetki Kustavista Hailuotoon, yhteensä 700 kilometriä ja 20 päivää. Kehyksen sisällä on rautaisannos kulttuurihistoriaa. Kun nyt muutenkin luettelin numeraalisia meriittejä, mainitsen, että hakemisto kirjan lopussa on 15 sivua pitkä.

Kiitos hakemistosta ja kiitos sisällöstä, joka koostuu kahden miehen keskustelusta ja vastavuoroisista esitelmistä. Ei yhtään hankalaa, ei kovinkaan osoittelevaa eikä tippaakaan poseeraavaa. Viihdyttävää korkeakulttuuria. Allekirjoittaneen piti keskeyttää lukeminen ensimmäisen kerran jo sivulla 25 ja kuunnella pari päivää yhteen soittoon Yle Areenasta Volter Kilven kirjaa Kirkolle ennen kuin pääsin jatkamaan. Onneksi oli kesäloma. Samanlaista pysähtelyä vaati loppukin kirja. Mutta ei se mitään. Juha Hurme on kansanvalistaja jumalan armosta. No, tuosta fraasista hän ei varmaan itse niin kamalasti pitäisi, mutta sanonta on sanonta.

Hurmeen kaksi viimeisintä kirjaa ovat yhdessä ja erikseen herättäneet ajatuksen ”jaa että näinkin voi kirjan kirjoittaa”.

Hullu näytelmänä

Juha Hurme on paitsi kirjailija myös teatteriohjaaja. Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut Hullun näytelmäksi tänä vuonna. Se oli ensi-illassa Tampereen Telakka-teatterissa viime viikolla. Näytöksiä on joulukuusta maaliskuulle. Suosittelen sitäkin.
http://www.teatteritelakka.fi/?page_id=5329

Teksti: Seija Kivelä, suunnittelija, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut : miten ruokasi eli elämänsä Atena, 2012. ISBN: 9789517968430

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut : miten ruokasi eli elämänsä
Atena, 2012.
ISBN: 9789517968430

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 21.12.2016

Heti alkuun pyydän anteeksi. Seuraava teksti saattaa saada sinut miettimään joulukinkkusi elämää ja kuolemaa. Jos ajatus siitä, että joulukinkullasi on joskus ollut elämä, tuntuu vastenmieliseltä, sinun kannattaa ehdottomasti lukea kirja Syötäväksi kasvatetut. Itse otin tämän tietoisen riskin keskellä kuuminta grillikautta viime kesänä, enkä kadu. Syön edelleen lihaa, mutta nyt kiinnitän enemmän huomiota siihen, mistä syömäni liha on peräisin.

Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä on Elina Lappalaisen kirjoittama tietokirja suomalaisesta kotieläintuotannosta ja ruokaketjun toiminnan taustasta. Kirja voitti vuoden 2012 Tieto-Finlandia -palkinnon. Kirjassa käsitellään kanan, broilerin, sian ja lehmän elämää suomalaisella maatilalla ”kaunistelematta, mutta myös kauhistelematta”. Kirjoittaja pääsi itse tutustumaan maatiloihin ja näkemään eläintuotannon arkea sekä navetoissa, sikaloissa, kanaloissa ja broilerihalleissa että teurastamoilla. Lisäksi hän sai lähdeaineistoa ja kommentteja monesta oikeasti asiantuntevasta lähteestä, kuten Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta, Evirasta ja Animaliasta.

Syötäväksi kasvatetut on asiallinen kirja aiheesta, josta ihmisillä on paljon mielipiteitä ja harhaluuloja. Kirja käsittelee tuotantoeläinten hyvinvointia, eläinsuojelulakia ja sen valvontaa, yritysten, tuottajien ja kuluttajan vastuuta, ja antaa myös ehdotuksia suomalaisen maatalouden ongelmakohtien parantamiseksi. Kirjan lähtökohta on se, että eläimiä kasvatetaan nimenomaan ihmisten tarkoituksiin, joten siinä ei kyseenalaisteta tai tuomita lihansyöntiä yleensä. Paljon ajattelemisen aihetta se kuitenkin antaa.

Kirjan lopussa on pitkä lista lähteitä, myös verkkoartikkeleita ja muita verkkolähteitä, joihin voi käydä tutustumassa, jos aihe kiinnostaa. Ja suoraan sanottuna: olisi syytä kiinnostaa.

Teksti: Laura Järvinen, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

Teksti: Eija Lähteenmäki & Kirsi Saarinen

Kuvat: Hilla Kaila, Janita Lahtinen

kielikylpyla1Sosionomiopiskelijat toteuttivat marraskuussa 2016 englannin kielen ja kirjoitusviestinnän opintojaksot yhdistävän Kielikylpylä-projektin kahdessa ylöjärveläispäiväkodissa. Projektin suunnittelu- ja toteutusvaiheet on kuvattu blogikirjoituksissamme Kielten integroinnista ja työelämäyhteistyöstä boostia opetukseen  ja Sosionomiopiskelijat jalkautuivat päiväkoteihin.

Toteutusvaiheen jälkeen opiskelijat reflektoivat projektia loppuraporteissaan ja reflektiivisissä esseissään. Pääpiirteissään Kielikylpylä-projekti koettiin mielekkäänä ja opettavaisena, vaikka haasteita projektin eri vaiheissa oli useita. Niistä merkittävimmiksi nousivat yhteisen ajan löytäminen, ryhmäytyminen ja digitaalisten välineiden puuttuminen päiväkodeista.

Projektin tavoitteena oli suunnitella toimintatuokio, jossa lapsille opetetaan englanninkielisiä sanoja ja/tai fraaseja liikuntaa ja digitaalisia välineitä hyödyntäen. Opiskelijat kokivat, että englannin kieltä oli helppo sisällyttää toimintatuokioihin. Joissakin ryhmissä sopivan lorun, runon, laulun tai sadun löytäminen oli haastavaa, koska työnjaosta sopiminen kangerteli. Jokainen ryhmä löysi kuitenkin lopulta sopivan laulun tai lorun toimintatuokionsa pohjaksi. Raporttien mukaan sanojen määrä ja vaikeusaste pysyivät sopivina lasten ikään ja omaksumiskykyyn nähden. Lapset oppivat ja muistivat sanoja vielä tuokion jälkeenkin.

Projekti opetti joustavuutta ja ongelmanratkaisutaitoja

Opiskelijat onnistuivat sisällyttämään toimintatuokioihin liikuntaa monessa eri muodossa, vaikka vuodenaika asetti rajoitteita liikkumiselle. Ainoastaan yksi ryhmä toteutti toimintatuokion ulkona ja silloinkin haittana olivat vesisade ja liukkaus. Kuitenkin jokaisessa toimintatuokiossa lapset lähtivät mukaan liikkumaan alun varovaisuuden jälkeen. Liikkuminen oli esim. hippaleikissä tapahtuvaa juoksemista, hyppimistä ja eri eläinten liikkumis

en jäljittelyä. Päiväkodeilla ei ollut liikuntasalia, joten liikuntaan käytetyt sisätilat vaikuttivat liikkumisen mahdollisuuteen. Opiskelijoiden oli keksittävä ratkaisuja, miten hyödyntää käytössä olevia pienehköjä tiloja. Yksi ryhmä päätti tuokionsa rentouttavaan rauhoittumiseen.

Digitaalisia välineitä käytettiin sekä suunnitteluvaiheessa että toimintatuokion toteutuksessa. Useimmat ryhmät käyttivät projektin suunnitteluympäristönä Facebookia ja yhteydenpidon apuna WhatsAppia. Yksi projektin checkpoint pidettiin ConnectPro-yhteyden kautta.

kielikylpyla3Toimintatuokioissa opiskelijat hyödynsivät puhelinta, tablettia ja kannettavaa tietokonetta. Yksi ryhmä oli käyttänyt erityistä kännykkäsovellusta internetistä löytämänsä musiikkikappaleen muokkaamiseen toimintatuokioon sopivaksi. Lapsille oli tehty PowerPoint-esitys ja tabletilla pelattiin pelejä. Opiskelijoille tuli yllätyksenä se, kuinka vähän päiväkodissa oli käytössä digitaalisia laitteita. Käytetyt laitteet olivatkin koulusta lainassa tai opiskelijoiden omia.  Rajoituksia digitaalisten laitteiden käyttöön toi myös lasten uskonnollinen tausta: yksi ryhmä oli ajatellut heijastaa laululeikin videon valkokankaalle mutta luopui ajatuksesta lestadiolaisten lasten vuoksi. Kokonaisuutena projektiryhmät keksivät monia erilaisia tapoja hyödyntää vähäisiäkin digitaalisia välineitä päiväkotiarjessa.

Projektin myötä opiskelijat saivat autenttisen kosketuksen työelämän realiteetteihin. Suunnitelmaa ja toimintaa on kyettävä sopeuttamaan olemassaolevien resurssien mukaisesti. Tiloissa voi olla merkittäviä eroja eri päiväkodeissa, ja vaikka kunnissa pyritään digiloikkaan, välineitä ei ainakaan vielä ole. Myös ryhmäkoot vaihtelevat, ja lasten kulttuurinen tai uskonnollinen tausta voi rajoittaa joitakin toimintoja.

Kahden eri opintojakson opiskelijoista muodostetuissa projektiryhmissä toimiminen opetti sen, että kaikkien kanssa on kyettävä työskentelemään. Ryhmän jäsenillä on erilaiset henkilökohtaiset tavoitteet ja halu sitoutua, mikä vaatii kykyä joustaa ja sopeuttaa omaa toimintaa. On kyettävä sietämään epävarmuutta ja oltava valmis menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Suurin osa oivalsi tämän ja toimi näin, minkä ansiosta projektista saatiin loppujen lopuksi palkitseva onnistumisen kokemus ja useimmille jäi siitä hyvä mieli.

 

Minna Ryytisalo: LEmpi Gummerus, 2016. ISBN: 9789512404346

Minna Ryytisalo: Lempi
Gummerus, 2016.
ISBN: 9789512404346

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 20.12.2016

Minna Rytisalon Lempi on kuusamolaisen äidinkielenopettajan esikoisteos. Kirjan teemana on lempi: Kuka on Lempi? Mitä on lempi? Tapahtumat sijoittuvat sodanaikaiseen Lappiin ja Lapin sodan näyttämöihin, mutta onneksi tässä kirjassa ei varsinaisesti keskitytä sotaan ja sodan kauheuksiin. Itse päähenkilö Lempi ei saa kirjassa omaa puheenvuoroa, vaan perhetragediaa ja muita dramaattisia kohtaloita kuvataan kolmen Lempille läheisen ihmisen näkökulmasta. Viljami on sodan järkyttämä nuori aviomies, Elli intohimoinen aputyttö ja Sisko Lempin kaksoissisarena Lempin toinen puolisko. Kullakin on oma erityinen suhteensa Lempiin ja rakkauteen yleensä. Kolmen kertojan tarinat on kirjoitettu kieltä myöten kunkin luonteelle sopivin ilmaisuin, joissa ilmenee lyyrisyys ja suru, kiihkeä katkeruus ja käytännöllisyys, kaipaava rauhallinen realismi.

Vaikka on tavallistakin tavallisinta, että kirjoissa kuvataan tapahtumia vuorotellen eri ihmisten näkökulmasta, tässä kirjassa rakenne on mielenkiintoinen siksi, että itse päähenkilö esiintyy kirjassa vain muiden ajatusten kautta. Koko kirjan ajan saa jännittää, mitä oikein on tapahtunut, kunnes asiat pikkuhiljaa selviävät kertojien kautta, mutta sittenkään emme voi olla varmoja, kuka Lempi oli ja mitä todella tapahtui. Tässä kirja muistuttaa toista tähän kalenteriin lukemaani kirjaa (Renée Knight, Kenenkään ei pitänyt tietää), jossa kauhea tapahtuma kerrotaan ja kuvitellaan eri ihmisten näkökulmista ja siinäkin pohdittavaksi jää, mikä on totuus. Lempi-romaanin takakannessa sanotaan, että ”miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina, sillä meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.” Tämä on totta!

Teksti: Hannele Timola, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.