Posts in the Sorvin ääreltä – asiantuntijoiden juttuja category

Teksti: Eija Lähteenmäki, lehtori, suomen kieli ja viestintä

Kuvat: Eija Lähteenmäki ja Essi Kannelkoski

______________________________________________

Ammatillisten viestintätilanteiden harjoittelu omassa opiskeluryhmässä erilaisista rooleista käsin voi joskus tuntua turhauttavalta. Näin kokivat myös Metsätalouden koulutuksen opiskelijat vielä vuosi sitten, kun he vuorovaikutus- ja esiintymistaidon opintojaksolla harjoittelivat metsäneuvontatilanteita keskenään etukäteen sovittujen raamien pohjalta. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan harjoittelu koettiin teennäisenä, kun aitoja asiakkaita ei ollut, vaan asiakkaan roolin otti asiat jo valmiiksi tunteva opiskelutoveri.

Tampere3 innosti opetuskokeiluun

Tampere3:een liittyvä kielten ja viestinnän opettajien aktiivinen verkostoituminen ja mahdollisen tulevan yhteistyön suunnittelu viime lukuvuoden aikana tarjosi ratkaisun ongelmaan: päätimme Tampereen yliopiston puheviestinnän opettaja Piia Jokirannan kanssa toteuttaa opetuskokeilun, jossa TAMKin Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot -opintojakson opiskelijat ja Tampereen yliopiston Asiantuntijan puheviestintä ja vuorovaikutus -opintojakson opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutusta yhdessä niin, että kummankin opintojakson tavoitteet täyttyvät. Opetuskokeilu toteutettiin TAMKin tiloissa maaliskuussa 2018. Kuvaan tässä tekstissä yhteistyönä toteutetun metsäneuvontatilanteen etenemistä sekä sen tuottamia hyötyjä ja haasteita metsätalouden opiskelijoiden näkökulmasta.

Metsätalouden opiskelijat toimivat valmistuttuaan monenlaisissa metsäalan asiantuntijatehtävissä, joissa he mm. neuvovat metsänomistajia kunkin metsänomistajan tilannetta ja tavoitteita parhaiten palvelevien metsänhoidollisten ratkaisujen valinnassa ja toteuttamisessa. Metsätalouden opiskelijat harjoittelivat näitä neuvontatilanteita metsäasiantuntijan roolissa ja yliopiston opiskelijat, joiden opintojakson tavoitteita ovat mm. kyky analysoida vuorovaikutusta ja palautetaitojen kehittäminen, toimivat neuvontatilanteessa metsänomistajina eli asiakkaina ja neuvontatilanteen jälkeen palautteenantajina.

Metsätalouden opiskelijat olivat ennen vuorovaikutusharjoituksen toteuttamista opiskelleet metsäneuvontaa substanssin ja argumentoinnin näkökulmasta metsäneuvonnan opintojaksolla. Metsätalouden lehtori Eveliina Asikainen oli merkittävä apu harjoituksen valmisteluvaiheessa: hän toimitti yliopiston opiskelijaryhmälle etukäteen tutustuttavaksi materiaalia suomalaisista metsänomistajista ja heidän metsänhoidollisista tavoitteistaan. Asikaisen toimittaman materiaalin pohjalta Jokirannan ohjauksessa yliopiston ryhmä valmistautui harjoitukseen miettimällä todelliseen tai kuvitteelliseen metsätilaan liittyviä tavoitteita ja kysymyksiä, joita oli tarkoitus hyödyntää tulevassa neuvontatilanteessa.

TAMKin ja TaY:n opiskelijat toimivat pienryhmissä

Työskentely toteutettiin pääsääntöisesti neljän opiskelijan ryhmissä siten, että ryhmässä oli kaksi metsäasiantuntija-metsänomistajatyöparia. Kullakin työparilla oli palautteenantajatyöpari, joka seurasi tiiviisti neuvontatilanteen etenemistä ja havainnoi vuorovaikutusta. Ensimmäisen työparin noin 20 minuutin neuvontatuokion päätyttyä nelikko purki tilanteen erillisen palauteohjeen mukaan. Sen jälkeen vuorot vaihtuivat ja ensiksi neuvontatuokion toteuttanut työpari siirtyi tarkkailijan rooliin.

Metsäneuvontatilanne alkoi siitä, että metsäasiantuntija otti metsänomistajan vastaan ja kevyellä, tilanteeseen sopivalla rupattelulla pyrki luomaan myönteisen ilmapiirin asiakkaan metsäasioiden luontevaa käsittelyä varten.  Tärkeää oli osoittaa kiinnostusta neuvottavaa kohtaan ja kyetä esittämään tarkoituksenmukaisia kysymyksiä asiakkaan tilanteen kartoittamiseksi.

Koska neuvontatilanne on nimenomaan metsänomistajaa varten, metsänomistajan kuunteleminen ja hänen kysymyksiinsä vastaaminen olivat keskeisessä osassa. Metsäneuvojan tuli kohdentaa asiasisältö ja esitystapa vastaanottajan tietotason mukaiseksi ja kyetä havainnollistamaan asioita mm. tilakartan avulla niin selkeästi, että asiat tulivat ymmärretyiksi. Metsänomistajalle tuli esitellä eri metsänhoidollisia vaihtoehtoja ja perustella niitä. Metsäasiantuntijan tuli varmistaa, että metsänomistaja oli ymmärtänyt läpikäydyt asiat ja sovittujen toimenpiteiden seuraukset. Metsäneuvoja ja metsänomistaja myös sopivat yksityiskohtaisesti, miten ja millaisessa aikataulussa asioissa edetään. Lopuksi metsäasiantuntija päätti tapaamisen.

Harjoittelun kohteena sekä vuorovaikutus että rakentavan palautteen antaminen

Asseri Hanki, Emilia Kallioinen, Matias Wirtanen ja Eija Ranua metsäneuvontaharjoituksen parissa.

Neuvontatilanteen jälkeen metsäasiantuntijan roolissa toiminut metsäopiskelija sai rakentavaa palautetta tilanteen etenemisestä ja vuorovaikutuksesta: kohtaamisesta ja ilmapiirin luomisesta, mielenkiinnon osoittamisesta, kuuntelemisesta, taidosta pitää yllä keskustelua, asiakkaan tietotason huomioimisesta sekä asioiden selkeästä ja ymmärrettävästä esittämisestä. Palautteessa kuvailtiin myös vaikutelmia metsäneuvojana asiantuntevuudesta, määrätietoisuudesta, luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Neuvontatilanteen purkuun oli varattu aikaa noin 15 minuuttia.

Neuvontaharjoitus tuotti mahdollisuuden asiantuntijan roolissa viestimiseen

Neuvontaharjoituksen toteutuskerran päätteeksi kerätyn palautteen perusteella metsäopiskelijat kokivat, että yliopisto-opiskelijoiden kanssa toteutetut neuvontatuokiot tarjosivat melko aidon tuntuisen tilaisuuden harjoitella asiantuntijan roolissa viestimistä. Metsäopiskelijoiden mielestä harjoitukseen toi tarpeellista haastavuutta se, että he eivät tienneet etukäteen, millaisen asiakkaan tulevat kohtaamaan ja mitkä ovat neuvottavan arvostukset metsätilansa suhteen: onko tavoitteena esim. puhdas taloudellisen tuoton maksimointi vai vaihtoehtoisesti esim. metsän monimuotoisuuden vaaliminen ja metsän säilyttäminen virkistyskäytössä. Harjoitus siis vaati sekä riittävää substanssiosaamista että kykyä kohdata tuntematon ihminen ja lähteä rakentamaan erilaisista vaiheista koostuvaa vuorovaikutustilannetta hänen kanssaan.

Kehittämisen kohteeksi nostettiin ohjeistus, jossa ei ollut riittävän hyvin täsmennetty neuvontatilanteen lähtökohtaa ja valmistautumiseen liittyvää tehtävänjakoa ryhmien kesken. Yliopisto-opiskelijoita oli kehotettu miettimään etukäteen mahdollisimman tarkasti todellisen tai kuvitteellisen metsätilansa yksityiskohtia, ja myös metsäopiskelijat olivat valmistautuneet tilanteeseen tuomalla mukanaan jonkin tarkastelun kohteeksi sopivan metsätilan tietoja. Valmistautumisvaiheessa kävi ilmi, että noin puolet yliopisto-opiskelijoiden ryhmästä tulee tulevaisuudessa omistamaan metsää, joten harjoitus aidosti herätti heidät selvittämään suvun metsäalueita varsin tarkasti ja valmisti heitä näin tulevaan metsänomistajuuteen. Ohjeiden mukaisen huolellisen ja tarkoituksenmukaisen valmistautumisen seurauksena joillakin työpareilla oli neuvontatilanteessa kaksi tilakarttaa tai kahdet tilatiedot, mikä aiheutti ensin hämmennystä. Lähtökohdista sopimalla päällekkäisyyksistä toki selvittiin.

Lisäksi se, että metsäopiskelijoita oli enemmän kuin yliopisto-opiskelijoita, tuotti hieman eriarvoisuutta, kun metsäneuvojia saattoi jossakin neuvontatuokiossa olla yhden sijasta kaksi. Opiskelijat olivat kuitenkin joustavia ja sopeutuivat erilaisiin kokoonpanoihin.

Tilanne ei ollut ollenkaan niin teennäinen kuin etukäteen ajattelin. Koko ryhmämme (5 henkilöä) oli hyvällä asenteella liikkeellä ja teki tilanteesta mahdollisimman aidon oloisen. Palaute oli rakentavaa ja oli itselle ajatuksia herättävää. Ihan hyvin voi toteuttaa tulevinakin vuosina, vaikka samalla tavalla. Paljon parempi kuin pelkästään omalla metsätalouden porukalla toteutettava neuvontatilanne. (Metsätalouden opiskelija.)

Useissa metsäopiskelijoiden palautteissa mainittiin, että oli mukavaa tavata eri alojen opiskelijoita yliopistolta ja toimia heidän kanssaan, koska Metsätalouden koulutuksessa opiskelijat opiskelevat lähes kaikki opintojaksot omana ryhmänään. Todettiin jopa, että kohtaaminen antoi ”stereotypioille kyytiä”. Opetuskokeilu koettiin tervetulleena vaihteluna, jollaista voisi olla enemmänkin.

Teksti ja kuvat: Ville Haapakangas, lehtori, tieto- ja viestintätekniikan koulutus

Vuonna 1998 tietojenkäsittelyn koulutusohjelman silloinen päällikkö Jussi Ylänen päätti, että TAMKin tulisi hakeutua mukaan Eurooppaan rantautuneeseen Cisco Networking Academy -ohjelmaan.

 

 

_____________________________________________________

Akatemiaohjelma oli saanut alkunsa reilua vuotta aiemmin Yhdysvalloissa, kun yliopistot ja alan johtava yritys (Cisco Systems) olivat ryhtyneet ratkomaan Internetin yleistymisen aiheuttamaa valtavaa osaamisvajetta. Jussi sai houkuteltua kaksi TAMKin opettajaa, Harri Hakosen ja Ville Haapakankaan lähtemään opettajakoulutukseen ja ottamaan käytännön tasolla selvää, mistä ohjelmassa on kyse. Näin TAMK liittyi Suomen ensimmäisten korkeakoulujen joukossa Cisco Networking Academyn jäseneksi.

Helmikuussa 2018 tuli TAMKille juhlava viesti: Congratulations! Tampereen ammattikorkeakoulu has completed 20 years of active participation and service in the Cisco Networking Academy program.

Takana on siis 20 vuotta ohjelman jäsenenä.

Näiden vuosien aikana akatemiaohjelma on kasvanut yhdeksi maailman merkittävimmistä ja tunnetuimmaksi oppilaitosten ja yritysten yhteistyömuodoista koulutuksen saralla. Tällä hetkellä akatemiaohjelma toimii noin 170:ssä maassa ja vuosittain ohjelman kursseille osallistuu yli miljoona opiskelijaa. Akatemiaohjelmasta on kasvanut maailmanlaajuinen ”yhteisö”.

TAMKissa akatemiaohjelman kursseille on 20 vuoden aikana osallistunut noin 1500 opiskelijaa. Opiskelijoiden ja opettajien laadukas työ ja hyvät oppimistulokset on tunnistettu myös maailmalla ja Ville Haapakangas kutsuttiin mukaan kehittämään akatemiaohjelmaa. Hän toimi EMEA (Eurooppa, Keski-Itä, Afrikka) alueen ”pyöreän pöydän” jäsenenä vuoteen 2017 asti.

Tällä hetkellä akatemiaohjelman kursseille osallistuu TAMKissa vuosittain noin 150 tietojenkäsittelyn ja tietotekniikan opiskelijaa. Erilaisia Cisco Networking Academy -kursseja on opintosuunnitelmissa tarjolla 10.

Cisco Networking Academy on kokenut melkoisia muutoksia viime vuosina. Aikaisemmin se keskittyi erityisesti tietoverkkoalan osaamisen kasvattamiseen, mutta nyt on voimakkaammin mukaan tullut tarve kehittää ns. nousevia teknisiä tarpeita sekä suunnata huomiota ”vähemmän kehittyneiden maiden” mahdollisuuksien parantamiseen. Cisco Systemsillä akatemiaohjelma on nykyään osa Corporate Social Responsibility -yksikköä ja ohjelman tavoitteeksi on määritelty antaa pohja eritaustaisille opiskelijoille pärjätä digitalisoituvassa maailmassa.

Ehkäpä tämä ylävä kehitys avaa mahdollisuudet akatemiaohjelman hyödyntämiselle TAMKissa ja Tampere3:ssa vielä seuraavallekin 20 vuodelle.

Lisätietoja: https://www.netacad.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat: Annina Korpela, Kielipalvelut, TAMK

_______________________________________

TAMKin Y-kampuksella on jo jonkin aikaa kehitetty uudenlaista, liiketoiminnan kasvuun valmentavaa opintokokonaisuutta, joka käynnistyy syksyllä 2018. Tämän Growthmakers-ohjelman pilottitoteutukseen valitaan 3. ja 4. vuoden opiskelijoita kolmesta tutkinto-ohjelmasta: liiketaloudesta, mediasta ja tekniikasta. Ohjelmasta on tarkoitus kehittää yksi Tampereen uuden korkeakouluyhteisön kärkituotteista.

Kasvuosaamisen teema on yksi vuonna 2017 toteutetun Innovation Scout -hankkeen työpaketeista, ja Growthmakers-ohjelman pääpromoottorina toimi viime vuonna TAMKin mediatuotannon lehtori Carolina Pajula. Pajulan kanssa tiiviissä yhteistyössä ohjelmaa on rakentanut Y-kampuksen koulutuspäällikkö Leena Eerola.

Carolina Pajula (vas.) ja Leena Eerola

– Raamit liiketoiminnan kasvuosaamisen opintopolulle ovat valmiina. Tavoitteena on valmentaa opiskelijoista kansainvälisen kasvun tekijöitä pirkanmaalaisiin kasvuhakuisiin yrityksiin ja korkeakouluista syntyvien innovaatioiden kaupallistamisprosesseihin. Ohjelman ideoinnissa on ollut mukana monia yrityksiä, startup-yrityksiä ja menestyneitä kasvuyrityksiä sekä tutkimustiimejä muun muassa TTY:ltä. Opiskelijoilla on tukenaan TAMKin opettajia, jotka toimivat mentoreina. Lisäksi lankoja pitelee käsissään yksi päävalmentaja, Pajula ja Eerola taustoittavat.

Kasvuohjelman taustalla on usean henkilön kehitystiimi TAMKista: Pajulan ja Eerolan lisäksi Pia Hautamäki, Tiina Brandt, Tiina Koskiranta, Tarja Tittonen ja Jennifer Johnson ovat kehittäneet ohjelmaa ja ovat mukana myös käytännön toteutuksessa. Idea ohjelmasta syntyi Innovation Scout -hanketta edeltävän KINO-hankkeen aikana, jolloin päätettiin hakea oma työpaketti kasvuyrittäjyysohjelman kehittämiseen.

Mistä tarve kasvuyrittäjyyttä tukevalle ohjelmalle kumpuaa?

– Olemme tehneet paljon taustatutkimusta ja haastatelleet eri vaiheissa olevia yrittäjiä. Kasvuyrittäjyyteen ja startup-toimintaan liittyvää koulutusta on Suomessa tarjolla vähän, emmekä ole löytäneet täältä vastaavaa koulutusmallia. Kasvuun liittyvän valmennuksen sijaan korkeakouluissa tehdään yhteistyötä yrityskiihdyttämöjen ja -hautomojen kanssa, jolloin korkeakoulun rooli on toimia esihautomona, Pajula toteaa.

– Yritysmaailman kenttä on repaleinen ja erilaisia toimijoita on paljon. Meillä ei ole tarpeeksi kasvunälkäisiä yrittäjiä eikä liiketoiminnan kasvattamiseen valmenneta riittävästi. Uusien kasvuyrittäjien sijaan haluamme pikemminkin tuottaa avainhenkilöitä, jotka osaavat buustata yrityksen kasvuun. Olemme jäljessä kehityksestä kaikilla mittareilla mitattuna, mikä lisää kipeästi tarvetta kasvuyrittäjyyskoulutukselle, Eerola lisää.

– Yrityshaastattelujen pohjalta kirjoitimme kaksi artikkelia, jotka esiteltiin kansainvälisessä ICEBM 2017 -konferenssissa. Samalla loimme uusia verkostoja ja konkreettista kansainvälistä yhteistyötä kasvuyrittäjyyden edistämiseen, Eerola kertoo.

Myös erilaisia koulutuksen malleja on kartoitettu paljon. Ohjelmassa lähdetään pedagogisesti ilmiöoppimisen mallista, jossa opiskelijat esimerkiksi näkevät yrityksen elinkaaren kaikki vaiheet eri näkökulmista.

Mitä opiskelijat käytännössä tekevät – mission possible?

Kasvuohjelmaan mukaan lähtevistä yrityksistä suurimmat ja menestyneimmät maksavat opiskelijoille toimeksiannoista. Opiskelijoiden on siis oltava vastuullisia. Koulutuksen järjestäjillä on vankka tiimivalmennusosaaminen, mikä auttaa opiskelijoiden tiimiyttämisessä ja sitouttamisessa mukaan ohjelmaan.

Growthmakers-ohjelmassa opiskelijat saavat perusteellista käytännön tuntumaa kasvuyrittäjyydestä: he lähtevät yrityksiin seuraamaan niiden toimintaa, tutustuvat kasvun ekosysteemiin ja saavat yrityksiltä haastavia toimeksiantoja, esimerkiksi yrityksen kasvuedellytysten kartoitusta, liiketoimintamallien arviointia ja riskianalyysejä.

Opintoihin kuuluu myös lyhyitä vaihtojaksoja ulkomailla. Kohdemaassa opiskelijat keskittyvät johonkin kansainvälistymisen tai kasvun pulmaan. Pelkkä vieraaseen kulttuuriin tutustuminen ei riitä, vaan vaihdosta tulisi rakentua todellinen ”learning journey”, jotta opiskelija voi kasvaa myös kansainväliseksi bisnesosaajaksi. Opiskelijat voivat hankkeistaa opintojaan ja suorittaa 30–60 opintopistettä kahden vuoden aikana. Ohjelmaan osallistuminen ei viivästytä opintojen etenemistä. Moni opiskelija saa yritykseltä todennäköisesti myös idean opinnäytetyölleen.

Kohti tuntematonta

Kun lähdetään raivaamaan polkua jollekin uudelle, otetaan samalla myös iso riski. Niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin täytyy sietää kaaosta ja epätietoisuutta. Matkaan lähdetään kuitenkin luottavaisin mielin. Vaikka ensimmäinen pilotti toteutetaan TAMKin sisällä, tulee uusi yliopisto mukaan seuraavana vuonna.

– Toivomme, että ohjelma kytkeytyisi sekä YAMK-tutkinto- että maisteriohjelmiin ja vakiintuisi osaksi tutkinto-ohjelmia, Eerola pohtii.

– Ohjelman yhtenä tavoitteena on lisätä aihealueen ymmärrystä myös oman henkilöstön keskuudessa. Lisäksi on arvokasta, että mukana olevat yritykset voivat tavata toisiaan kasvun äärellä, Eerola lisää.

Työllisyystakuu 100 %

Kasvuyrittäjyyden opintopolun tallattuaan opiskelijalla on repussaan paljon eväitä: hän ymmärtää kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin mahdollisuudet rajoitteineen ja osaa rakentaa kasvua edistäviä strategisia verkostoja ja alliansseja.

– Opiskelija kehittyy kasvutalentiksi, joka tietää, miten saada yritys kasvamaan. Hänellä on valmiudet toimia kasvun tekijänä tärkeällä pelipaikalla. Uskallamme luvata sataprosenttisen työllisyystakuun, Eerola napauttaa.

 

Lisätiedot:

Growthmakers-ohjelma:
Koulutuspäällikkö Leena Eerola, p. 050 592 5105, Y-kampus, TAMK

Brandt, T. & Hautamäki, P. 2017. Suomalaiset kasvuyrittäjät johtamisen roolimalleina (artikkeli, TAMKjournal)

Innovation Scout -hanke:
Projektipäällikkö Markku Veima, p. 040 506 9588, TKI, TAMK

Työn tekemistä ja tilojen käyttöä halutaan tehostaa siirtämällä työntekijöitä yhteisöllisempiin työtiloihin ja avokonttoreihin.
Kuva: Shutterstock

Teksti: Carolina Pajula, KM, työnohjaaja (STOry), lehtori / mediatuottaminen / elokuva ja televisio
Kuva: Shutterstock

_________________________


“Onpa jännittävää, kun ei vielä tiedä keiden kanssa seuraavaksi työhuoneensa jakaa?” – Kolmatta muuttoaan lyhyen ajan sisällä tekevän työntekijän Facebook -päivitys. Kuinka nopeasti sopeudumme muuton aiheuttamaan ympäristön muutokseen?

Työtilojen muutot ovat osa organisaatioiden muutosprosesseja. Työn tekemistä ja tilojen käyttöä halutaan tehostaa siirtämällä työntekijöitä yhteisöllisempiin työtiloihin ja avokonttoreihin. Organisaatioiden toimintoja muokataan yhdistelemällä eri osa-alueita uudella tavalla. Tilojen organisointeja pohditaan paljon, mutta kuinka usein kiinnitetään huomiota muuton aiheuttamaan psyykkiseen kuormitukseen? Miten paljon muuton aiheuttamia henkisiä muutoksia valmistellaan etukäteen tai osallistetaan henkilöstöä valmisteluun?

Muutto on muutos, joka voi kuormittaa työntekijöitä henkisesti yllättävän pitkään. Aika usein törmäämme muutoissa siihen, että etukäteisvalmisteluihin suunnitteluineen sekä varsinaiseen muuttamiseen ja siitä aiheutuviin yllätyksiin ei osata kunnolla varautua. Ollaan ylioptimistisia ja ajatellaan, että kaikki menee niinkuin ”Strömssöössä”.

Moni on törmännyt tilanteeseen, jossa muuton jälkeen odotellaan (melko pitkäänkin), että kaikki kalusteet ja laitteet saadaan asennettua ja työtila kuntoon. Mitä maksaa, kun asiantuntijalla ei ole käytössään työhön tarvittavia välineitä tai kun asiantuntija käyttää työaikaansa työtilan järjestelemiseen? Tämä kaikki on poissa perustehtävän suorittamiseen olevasta ajasta. Odottelun aiheuttama työtehtävien kasautuminen ei varmasti ilahduta ketään.

Muutto on muutos, jota pitää johtaa

Muuton onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät. Kuinka paljon työntekijät saavat vaikuttaa siihen, minne muuttavat ja millaisessa ympäristössä tekevät työtään? Meillä kaikilla on erilaiset tarpeet ja toiveet, joita kaikkia ei voida toteuttaa. Toiset arvostavat hiljaisuutta ja mahdollisuutta keskittyä, toisten mielestä taas jatkuva ajatustenvaihto tuo potkua omaan työhön. Toisia häly häiritsee, toiset taas eivät edes rekisteröi sitä. Esimerkiksi viimeisimmissä aivotutkimuksissa pystytään todentamaan magneettikuvissa ihmisten erilainen reagointi hälyyn, reagointi johtuu aivojen erilaisista rakenteista eikä välttämättä negatiivisesta suhtautumisesta ääniin. (Kliuchko, Marina (2017): Noise sensitivity in the function andstructure of the brain).

Esimiesten pitää osata huomioida etukäteen erilaiset tarpeet ja kuulla muuton jälkeenkin esitettyjä korjaustoiveita. Muuton yhteydessä testataan myös se, kuinka hyvin esimies ymmärtää alaistensa työn vaatimukset. Harva osaa etukäteen varautua uusien tilojen käytön ongelmiin, ne huomataan vasta arjessa, joten esimiehen pitää olla valmis muokkamaan työolosuhteita tarpeen mukaan.

Joidenkin mielestä avokonttoria varten ei tarvitse laatia erillisiä sääntöjä, koska kaikki osaavat käyttäytyä työssä asiallisesti ja aikuismaisesti. Toisten mielestä selkeät säännöt tuovat turvallisuutta ja kanavan erilaisten toiveiden huomioimiselle. Toista ei hetkauta yhtään, että katselee toimistossa työkaverin naamaa päivästä toiseen lähietäisyydeltä, toinen kaipaa yksityisyyttä. Avokonttorissa työskentelyn hyödyistä ja haitoista on tehty paljon tutkimuksia. Mm. tanskalaisessa tutkimuksessa todetaan, että avokonttorissa työskentely on jopa lisännyt sairauspoissaoloja. (Pejtersen JH ym (2011): Sickness absence associated with shared and open-plan offices–a national cross sectional questionnaire survey).

Jos työtilassa olevat kollegatkin vaihtuvat usein, joutuu opettelemaan jokaisen erilaiset tavat toimia työpäivän aikana. Ristiriitoja saattaa herättää esim. puheluiden puhuminen, musiikin kuuntelu, avotilassa käydyt keskustelut, keskeytykset, hajusteiden käyttö, syöminen työpisteellä jne. Usein kuluu pitkä aika, ennen kuin työympäristö muotoutuu sellaiseksi, että kaikkien on miellyttävää tehdä työtään. Joku voi surra pitkään entisen työtilan jakaneita kollegoja, toiselle muutto tuo innostavia uusia ihmissuhteita ja osaamisen vaihtoa. Useissa työhyvinvointitutkimuksissa todetaan työn tuottavuuden laskevan, jos työhyvinvoinnin osa-alueissa on puutteita. Esim. Työturvallisuuskeskus listaa useita psyykkiseen, psyko-sosiaaliseen ja fyysiseen työhyvinvointiin liittyviä tekijöitä, jotka pitäisi huomioida myös muutossa (tk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perusteet).

Muuton aiheuttamiin uusiin tilanteisiin sopeutumiseen pitää varata aikaa esim. ottamalla muutto huomioon työajan suunnittelussa. Siihen, kuinka kuormittavaksi muutosta aiheutuneet tilanteet kehittyvät, voidaan vaikuttaa monin keinoin. Asioista keskusteleminen, etukäteen hyvin valmistautuminen, työntekijöiden toiveiden kuunteleminen sekä osallistaminen suunnitteluun ja toteutukseen edesauttavat prosessin onnistumista. Kysymys on ympäristöstä, jossa tehdään työtä ja vietetään suuri osa ajasta. Joskus melko pieneltä tuntuvalla korjauksella voi olla iso merkitys – kustannuksiltaan ehkä hyvin vähäinen väliseinä tai akustinen ratkaisu voi lisätä työhyvinvointia merkittävästi, tuomalla työntekijälle hänen kaipaamaansa yksityisyyttä ja rauhaa.

Ongelmien ennaltaehkäisyä työnohjauksessa?

Työnohjausta voidaan käyttää monipuolisesti työelämän eri tilanteisiin. Siinä voidaan tarkastella ammattiohjaajan kanssa työyhteisön muutostilannetta, etsiä keinoja työn kuormittavuuden vähentämiseen, auttaa ammatillisessa kasvussa, etsiä yhdessä työkavereiden kanssa uusia näkökulmia työhön ja sen kehittämiseen jne. Esim. muuttojen osalta voidaan visioida yhdessä uuden työtilan toimintaa ja miettiä toiminnalle sääntöjä. Prosessin kuormitusta vähentää merkittävästi jo se, että voidaan yhdessä purkaa muutokseen liittyviä huolia ja murheita. Harvoin työnohjausta haetaan työelämän tilanteeseen, jossa kaikki on hyvin. Ongelmien ennaltaehkäisyyn soisin sitä käytettävän kuitenkin paljon nykyistä enemmän.

Työnohjaajakouluttajan työ on näköalapaikka moninaisiin toimialoihin, organisaatioihin ja toimintakulttuureihin. Työnohjausprosessin perusajatus on tarkastella työelämän ilmiöitä ja löytää niihin uusia näkökulmia sekä toimintamalleja ja ratkaisuja yhdessä työnohjaajan kanssa. Työnohjaakoulutuksen opiskelijoiden palautteessa korostuu koulutuksen monialaisuuden myötä tuleva eri toimintaympäristöihin liittyvä tietous sekä mahdollisuus nähdä monenlaisia työelämän toimintatapoja.

_________________________


Kiinnostaako työnohjaajakoulutus?
Tutustu koulutukseen ja ilmoittaudu mukaan seuraavaan toteutukseen täältä!

Onko työpaikallasi tarvetta työnohjaukselle? 
Pyydä tarjous!
Kristiina Lilja, Kehittämispäällikkö
kristiina.lilja@tamk.fi
puh. +358 50 373 2966

Korkeakoulujen saavutettavuuteen liittyvät tiedot ovat edelleenkin vain harvoin selkeästi ja koordinoidusti esillä julkisilla verkkosivuilla. Tilanne on kymmenessä vuodessa parantunut, mutta tietoa joutuu edelleen hakemaan useista paikoista. Parantamisen varaa löytyy lähes kaikilta korkeakouluilta.

OHO! –hankkeen (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa -hanke) yhteydessä kartoitettiin syksyllä 2017, miten helposti opiskeluun liittyvät esteettömyys- ja saavutettavuustiedot ovat löydettävissä ja luettavissa kaikkien maamme nykyisten 15 yliopiston ja 25 ammattikorkeakoulun verkkosivuilta. Kartoitustyön teki TAMKin lehtori Sari Hanska.

Tässä kartoituksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten kattavasti opintojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvistä palveluista kerrotaan kunkin korkeakoulun verkkosivustolla ja kuinka keskitetysti nämä tiedot esitetään esimerkiksi opiskelemaan hakevalle ja verkkosivuilta erilaista saavutettavuustietoa etsivälle. Tarkastelun kohteena olivat maininnat

– opintojen erityisjärjestelyistä

– lukitestausmahdollisuudesta ja Celian palveluista

– esteettömyydestä vastaavan henkilön yhteystiedoista

– fyysisen ympäristön ja kansainvälisen vaihdon esteettömyydestä

– viestinnän ja kirjastopalveluiden saavutettavuudesta

– sivuston kielivalikoimasta.

Kartoituksesta ilmeni, että korkeakoulujen verkkosivuihin tutustuva ja opintojaan vasta harkitseva ei löydä lainkaan esteettömyyteen tai saavutettavuuteen liittyvää tietoa kaikkiaan neljän yliopiston ja seitsemän ammattikorkeakoulun sivustoilta eli 27,5 %:a kaikista korkeakouluista ei julkisesti tarjonnut näitä tietoja. Lisäksi vain harvalla korkeakoululla kaikki esteettömyys- ja saavutettavuustiedot löytyivät nopeasti yhdestä keskitetystä paikasta. Liian usein informaatiota täytyi etsiä hakupalvelun kautta ja käyttämällä erilaisia aiheeseen liittyviä hakusanoja. Hakijan on myös kovin vaikea vertailla verkkosivuilla tarjolla olevaa esteettömyys- ja saavutettavuustietoa ei pelkästään sen hajanaisuuden takia, vaan myös tiedon määrän ja sisällön vaihtelun vuoksi.

Ammattikorkeakoulut ovat kunnostautuneet lukitestien ja –seulojen tekijöinä, kun taas yliopistoilla niitä ei juurikaan järjestetä. Esteettömistä tiloista tiedottaminen on vähentynyt koko korkeakoulukentällä eikä viestinnän saavutettavuutta juurikaan mainita. Samaan kategoriaan voidaan laskea kansainvälisen opiskelijavaihdon ja työharjoittelun esteettömyyttä koskevan tiedon puuttuminen sivustoilta lähes kokonaan.

Korkeakoulujen saavutettavuustilanteen kartoittaminen jatkuu keväällä 2018 kaikkien Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoille, henkilöstölle ja johdon edustajille lähetettävällä kyselyllä.

Oho! Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto. Lisäksi hankkeessa ovat mukana Turun yliopisto, Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Lapin yliopisto, Tampereen yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

 

Teksti: Sari Hanska ja Heli Antila

 

Teksti: Satu Kataja, M.Sc. (Tech.), TAMKin liiketalouden opiskelija

Kuva: unsplash-logoYiran Ding

_________________________

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden jälkimainingeissa on oivallinen hetki pohtia suomalaisten teollisuusyritysten myyntiä ja myynnin kompastuskiviä. Maailma on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Elämme kenties suurinta murrosta sitten teollisen vallankumouksen. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet kuluttaja- ja yritysmyyntiin. Tämän seurauksena myös suomalaiset teollisuusyritykset ovat kohdanneet myynnissä muutoksia ja niiden mukana tuomia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita.

Itsenäisen Suomen teollisuus on kohdannut satavuotisen historiansa taipaleella nousukausia ja talouden taantumia. Taantuman rautakourat ovat aika ajoin rutistaneet ja rakennemuutos tärisyttänyt maatamme. Onneksi näkymät horisontissa ovat nyt valoisat. Fakta on kuitenkin se, että Suomi ei pärjää kansainvälisillä markkinoilla massatuotannolla. Emme voi kilpailla tällä saralla edullisten kustannustason maiden kanssa. Sen sijaan suomalaisen teollisuuden vahvuuksista mainittakoon ammattitaitoinen ja koulutettu henkilöstö sekä erinomaiset innovaatiot. Suomella on maailmalla positiivinen brändi ja suomalaiset teollisuusyritykset ovat luotettavia yhteistyökumppaneita.

Positiivisella asenteella kohti muuttunutta ostokäyttäytymistä

Suomalaiseen teollisuuteen kuuluu kansainvälisiä pörssiyhtiöitä, mutta maassamme on erityisen paljon PK-sektorin yrityksiä. Myynnin haasteet ovat erilaisia eri teollisuusyrityksissä. Monissa startup-yrityksissä työskentelee nuoria myynnin asiantuntijoita, mutta esimerkiksi monessa teollisuuden PK-yrityksissä voi vallita perinteiset toimintamallit. Myyntiä on saatettu tehdä jo vuosikymmenet toimivaksi todetulla tutulla tavalla. Resursseja myynnin kehittämiseen ei välttämättä ole ollut.

Myynti on pohjautunut esimerkiksi kylmäsoittoihin ja -käynteihin mahdollisissa asiakasyrityksissä sekä tarjouksien lähettämiseen. Liidejä on kerätty messuilta ja muista toimialan tapahtumista. Tämä on toiminut – ja toiminee osittain edelleen – vaikka maailma on muuttunut. Vanhoihin tapoihin ei kuitenkaan saa jämähtää. Asiakkaat ovat nykyään valistuneempia kuin aiemmin ja ostoprosessit voivat olla hyvin pitkälle hiottuja ennen kuin tarjouksia pyydetään tai tapaamisia sovitaan.

Ostokäyttäytymisen sekä myynti- ja viestintätapojen muuttuminen ovat suomalaisten teollisuusyritysten myynnin haasteita verrattuna tilanteeseen esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Vaikka kännykät ovat arkipäiväisiä kommunikointivälineitä, niin ostohenkilöiden tavoitettavuus on heikentynyt. Asiakkaat itse valikoivat kenen kanssa, miten ja milloin he asioivat. Suomalaisten teollisuusyritysten onkin syytä suhtautua positiivisesti digitalisaatioon ja sen tuomiin mahdollisuuksiin yritysmyynnissä.

Myyntikeskustelu – avain onnistuneeseen myyntiin

Onnistunut myyntikeskustelu on avainasemassa kaupanteolle ja sen merkitys korostuu kansainvälisessä ja ennalta-arvaamattomasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Myyntihenkilöiden koulutus- ja työkokemustaustat tuovat oman vivahteensa myyntikeskusteluihin. Esimerkiksi teknisen taustan omaavat henkilöt ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta saattavat myyntikeskusteluissa toisinaan sortua liikaa tuotteiden ja palveluiden teknisiin ominaisuuksiin. Olen aina ollut sitä mieltä, että teknisen taustan omaavien henkilöiden olisi ymmärrettävä ja osattava myyntiä, mutta myyntihenkilöiden olisi myös ymmärrettävä teknisiä näkökulmia.

Voidaankin todeta, että onnistunut myyntikeskustelu voi muodostua haasteeksi suomalaisissa teollisuusyrityksissä. Myyntihenkilöiden onkin syytä muistaa, että vaikka kyseessä on yritysmyynti, niin päätökset ja kaupat tekevät aina henkilöt.

Kielitaito ja kulttuurien tuntemus

Suomalaiset ovat kansainvälisiä ja erinomaisen koulutusjärjestelmämme ansioista meillä on hyvä kielitaito. Vaikka saammekin olla ylpeitä kielitaidostamme, niin myynnin haasteeksi suomalaisissa teollisuusyrityksissä voi muodostua se, ettemme osaa kohdemaan kieltä. Potentiaalinen asiakas ei välttämättä osaa puhua esimerkiksi englantia. Kansainvälisessä kaupassa eri kulttuurien tuntemus ja arvostaminen ovat olennaisia asioita. Suomalaisissa teollisuusyrityksissä kannattaakin suhtautua positiivisen uteliaasti uusien kielten ja kulttuurien opiskelemiseen sekä verkostoitua kansainvälisten kollegoidemme kanssa.

Yhteenvetona todettakoon, että suomalaiset teollisuusyritykset ovat luotettavia yhteistyökumppaneita ja meillä on vankkaa erityisosaamista. Onnistunut myyntityö yhdistettynä kielitaitoon ja kulttuurien tuntemukseen ovat edellytyksiä menestymiselle kansainvälisessä toimintaympäristössä.

Andreasson, Koivisto, Ylipartanen: Tietosuojakäsikirja johdolle
Tietosanoma, 2016.
ISBN: 978-951-885-404-6

Teksti: Laura Järvinen, tietopalvelusihteeri, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 24.12.2017

Jos et ole tänä vuonna huolestunut vielä yhdestäkään tietosuoja-asiasta, ei hätää. Vielä ehtii!

Nythän on niin, että tietosuoja on murroksessa. Oikeastaan kaikki muukin on murroksessa, koska sellaistahan tämä aika on. Tietosuoja- ja tietoturva-asioissa on vain sellainen ikävämpi puoli, että jos ne hölskähtävät huonommalle tolalle, henkilölle voi tapahtua kaikenlaista kurjaa.

Toukokuussa sovellettavaksi tuleva EU:n uusi tietosuoja-asetus pitää huolen siitä, että jatkossa myös organisaatiot kärsivät tietosuoja-asioissa tapahtuvissa kömmähdyksissä. Sanktiot rekisterinpitäjälle saattavat olla Suomen mittakaavassa huikeita 20 miljoonan euron hallinnollisia sakkoja.

Henkilötietoja käsitellään jollain tasolla kaikissa organisaatioissa. Tietosuoja ei ole vain tekninen kysymys. Tietosuojakäsikirja johdolle –kirja kertoo organisaatioiden vastaavalle johdolle miten organisoida tietosuoja- ja tietoturva-asioita ja hallita niihin liittyviä riskejä ja antaa konkreettisia neuvoja esimerkiksi tietosuojavastaavan tarvitsemista työaika- ja työvälineiden resursseista. Kirjan kirjoittajat ovat raskaan sarjan asiantuntijoita: Ari Andreasson on Tampereen kaupungin tietosuojavastaava, Juha Koivisto Tampereen kaupungin tietoturvapäällikkö, ja Arto Ylipartanen ylitarkastaja tietosuojavaltuutetun toimistossa.

Kirja on tärkeä kaikille organisaation tietosuojasta vastaaville, henkilörekistereitä ja asiakastietoja työssään käsitteleville ja ihan hyödyllistää luettavaa myös kaikille muille, joilla on henkilötiedot. Lisätietoja tietosuojasta oppimisportaalista OpiTietosuojaa.fi

Tietosuojakäsikirja johdolle löytyy myös TAMKin kirjaston kokoelmasta.

Katariina Vuori: Lottovoittajien pöydässä
Like, 2017.
ISBN: 9789520114633

Teksti: Marja-Leena Gustafsson, tietopalvelusihteeri, TAMK kirjasto- ja tietopalvelusihteeri

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 23.12.2017

Tässä joulunajan kiireessä pysähdyin oikein miettimään vähempiosaisia luettuani Katariina Vuoren kirjottaman kirjan: LOTTOVOITTAJIEN PÖYDÄSSÄ: Tarinoita köyhyysrajan takaa. Kirja vie lukijan suoraan köyhyydessä elävän arkeen ja kotiin kuvien ja haastattelujen kautta.

Kirjassaan Vuori kuvaa hyvin eri ihmiskohtaloita, kuinka esim. vaikea lapsuus, mielenterveysongelmat, yksinhuoltajuus, yllättävä raskaus, pitkäaikaistyöttömyys saavat aikaan taloudellisen alamäen. Eletään äärimmäisessä niukkuudessa Kelan tukien, ruoka-avun, dyykkaamisen, Facebook lahjoitusten yms. turvin.

Jokapäiväinen miettiminen kuinka rahat saa riittämään tai millaista ruokaa voi ostaa on hyvin stressaavaa. Yllättävät pakolliset menot ovat painajaisia köyhyydessä elävälle. 6 vuotias lapsikin huolestui eskariin mennessä ja sanoi : ”Kunpa multa lähtisi nämä maitohampaat niin saataisiin rahaa”. Ihmisten elämäntarinoita lukiessa järkyttyy; miten jollekin voi kasautua niin tolkuttoman paljon vastoinkäymisiä omasta toiminnasta riippumatta.

Lottovoittajien pöydässä kirjan kuvat on ottanut Vesa Ranta. Kuvat välittävät katsojalle myös sanattomasti köyhyydessä elävän arkea. Yllättävää voi olla monelle, että köyhänkin asunto voi olla siisti ja kodikas niin kuin tässä kirjassa kuvataan.

Tämä kirja tuo esille köyhyyden kasvot ja luonteenpiirteet erityisen konkreettisella tavalla tilastomassan seasta. Kirjan kirjoittaja Katariina Vuori on itsekin elänyt vuosikausia köyhyysrajan alapuolella Hän kyllä tietää millaista köyhän arki voi olla. Hyvin puhutteleva ja ajatuksia herättävä kirja. Kannattaa tutustua!

Bruce Dickinson: Omaelämäkerta
HarperCollins Nordic, 2017.
ISBN: 9789150934656

Teksti: Marjatta Ojala, suunnittelija, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 22.12.2017

Bruce Dickinson – siinäpä nimi, jonka on tottunut nyt kuulemaan jo monen eri asian yhteydessä. Kirjassaan Omaelämäkerta – What Does This Button Do? Dickinson vie lukijan läpi oman elämänsä töyssyisen polun hengästyttävällä nopeudella pienissä palasissa ja lyhyissä luvuissa läpi kantavien teemojen poukkoilevalla ja osittain jopa vähän sekavallakin kerronnalla. Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa Brucen elämä etenee kohti vääjäämätöntä, kaikenkattavaa nimikettään: renesanssimies – brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, lentäjä, miekkailija, motivaatiopuhuja, oluenpanija, elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija sekä radio- ja televisioisäntä, joka tunnetaan parhaiten urastaan heavy metal -yhtye Iron Maidenin pitkäaikaisena laulajana. On tunnettu tosiasia, että Bruce Dickinson ei ole antanut aiemmin haastatteluja omasta elämästään, mutta nyt julkaistu kirja on koostettu hänen The Book of Souls -kiertueella tekemistään käsin kirjoitetuista muistiinpanolehtiöistään.

”Minulla oli näppylöitä naamassa, päälläni anorakki ja leveälahkeiset farkut, ja ajoin uskomattoman epäcoolilla mopolla. Ja suurin unelmani oli tulla rumpaliksi… ”

Kirjaa lukiessa tulee toki pohtineeksi, että mahtoikohan elämä kuitenkaan olla noinkaan suoraviivaista ja nuoren pojan polku maailmantähteyteen ei tainnut kuitenkaan onnistua ihan noin selkeästi ja yksinkertaisesti, kuin mitä asia kuvataan. Toki kirjassa käsitellään myös Brucen uran hankalia asioita, kuten eroa Iron Maidenista, soolouraa ja sairastumista syöpään ja siitä toipumista ja asiaan liittyviä pelkoja.

Kirjan lukeminen ahmimalla on mahdotonta, koska kirjaa lukiessa iskee jonkinasteinen ”speed metal” -ähky. Kirja on kuin täynnä nopeatenpoisia riffejä, jotka pitää lukea korkealta ja kovaa. Ehkäpä yhden kappaleen lukeminen kerralla on riittävä annos ”renesanssineroutta”. Kirjallisesti teos ei ole mitenkään mainittavan hyvä ja hieman minua myös häiritsi kysymys siitä miksi kirjalla on kolme eri suomentajaa? Teksti ei vaativuutensa vuoksi olisi noin montaa kokkia kaivannut. Suomennoksen erilaisuus kolmen ihmisen tekemänä paistaa paikoitellen läpi tekstistä.

Bruce Dickinsoni elämäkerta on ihan kiva läpileikkaus monilahjakkaan ja voimakastahtoisen, enimmäkseen laulajana tunnetun, miehen elämään. Sitä voi suositella asiasta kiinnostuneille ja wannabe-hevilaulajille opaskirjaseksi maailman huipulle. Ihan täysin tosissaan sitä ei ehkä kuitenkaan kaikilta osin kannata ottaa – tai mistäpä minä sen tiedän. Ehkäpä kaikki on totta.

 

 

Juha Hurme: Niemi
Teos, 2017.
ISBN: 978-951-851-810-8

Teksti: Seija Kivelä, suunnittelija, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 21.12.2017

Taistelin pitkään tätä vastaan. En halunnut leimautua liian yksipuoliseksi lukijaksi. Mutta kai se on pakko. Kai minun täytyy tänäkin vuonna kirjoittaa Juha Hurmeesta. Kun kirja on tarpeeksi hyvä, en voi muuta kuin luovuttaa ja huokaista: Sådant är livet!

Finlandia-voittajakirja Niemi alkaa alkuräjähdyksestä. Ytimenä on Suomi ja sen kehityshistoria, ja näppärästi jo toisessa luvussa päästäänkin Suomen eli Niemen asutushistoriaan. Kirjailija kutsuu raukkoja rajaseutujamme Niemeksi, koska käsiteltävä aikana (alkuräjähdyksestä vuoteen 1809) Suomi ei ollut oikeastaan Suomi, vaan vaihteleva kimppu alueita erilaisissa poliittisissa ja valtiollisissa asetelmissa.

Yksi yhteinen asia niemeläisiä kuitenkin yhdisti. Kieli. Vaikka Hurme voittopuheessaan korosti ruotsin kielen osaamista, kyllä hän suomen kieltäkin – erityisesti suomen kieltä – rakastaa. Kieli ja muukin kulttuuri ovat vain niin mahdoton rykelmä lainoja ja varkauksia muilta, että mitään kieltä ei voi rakastaa tykkäämättä aina vähän myös muista ja tuntematta tarvetta opiskella niitä. Tämä on Hurmeen sanoma kaikilla tasoilla. Kielemme ja kulttuurimme ei olisi se mitä se on ilman taukoamatonta kosketusta muihin kieliin ja kulttuureihin.

Yksi kirjan kantavista juonista on suomenkielisen runolaulun perinne, joka säilyi ja kehittyi läpi vuosisatojen. Senkin jälkeen kun kristinuskon edustajat yrittivät kitkeä alkusoinnillista runopoljentaa kansan mielistä ja korvata sen keskieurooppalaisilla loppusoinnuilla, nelipolvinen trokee sinnitteli. Sinnitteli, kunnes kansallisromantiikka ja Lönnrot nostivat sen takaisin arvostukseen, salonkeihin ja oppineiden uteliaisuuden kohteeksi.

”Runolaulussa on jotakin tutun oloista interaktiivisten systeemien tietokonepelaajille. Kaikissa runon säkeissä käytettiin samaa runomittaa ja kaikki sävelmät ja sävelmätyypit olivat vaihdannaisia, niin että mikä tahansa runosäe voitiin vetäistä millä tahansa sävelmäsäkeellä tai toistappäin. Tästä syntyy peli, jota voi pelata loputtomia, improvisoituja kehitelmiä.” Tällä tyylillä Hurme nivoo toisiinsa menneisyyden ja nykypäivän, vanhan ja uuden.

Hurme yhdistää läpi kirjan Niemen yleismaailmallisiin tapahtumiin ja virtauksiin. Hän kaivaa historiastamme esiin nimiä, jotka ovat olleet merkittäviä, mutta jääneet jostain historian oikusta vähemmälle huomiolle. Yksi tällainen on Sigfrid Aronus Forsius, jolle Hurme uhraa kokonaisen luvun. Forsius oli 1500- ja 1600-luvuilla elänyt suomalainen pappi, luonnontieteilijä, tutkimusmatkailija, tähtitieteilijä ja runoilija, josta meidän pitäisi tietää enemmän.

Myös naisia Juha Hurme nostaa. Elämästä Niemellä ei olisi tullut mitään ilman naisia. Enkä nyt tarkoita perinteistä arjen huoltotoimintaa, joka naisille usein langetetaan, vaan ihan ydinasioita, niin kuin nyt vaikka sitä runonlaulantaa ja muuta perinteen välittämistä.

Juha Hurme on kansanvalistaja isolla K:lla. Liekö kansakouluopettajavanhempien perua vai mitä, mutta hän osaa esittää laveat asiat suppeasti ja mielenkiintoisesti, porautua yksityiskohtiin maalaillen ja houkutellen sekä ihan yleisesti koukuttaa lukemaan massiivisen määrän painavaa historiaa kepeästi. Luonnontieteilijän koulutus ja kulttuurimiehen ammattihistoria ovat jättäneet jälkensä. Yleissivistys on kattava ja kirjan veto on parasta iltamaluokkaa.