Posts in the Tekijät tulessa – opiskelijaelämää TAMKissa category

Teksti: Ida Pellinen
Kuva: Team Colbanum

______________________________________________________

TAMKin Games Academyn opiskelijat menestyivät loistavasti ensimmäistä kertaa järjestetyssä pelialan Bit1-kilpailussa toukokuussa. Kilpailun voittajaksi sijoittui ansaitusti TAMKin joukkue Team Colbanum. Hienosti kolmannelle sijalle ylsi TAMKin toinen joukkue Team Period of Play.

 

Kuvassa Kimmo Heinonen, Piritta Vaarala, Jerri Ahonen, Suvi Kemppainen ja Kalle Vikström

Bit1 on pelialan kilpailu- ja verkostoitumistapahtuma, jossa valitaan vuoden paras opiskelijatyönä tehty peli. Kilpailuun voivat osallistua minkä tahansa alan opiskelijat. Kilpailu on osa Osaamisen pelimerkit -hanketta, joka on kuuden suomalaisen pelikouluttajaoppilaitoksen yhteinen hanke. Esikarsinnoissa oli mukana yli 40 peliä.

– Bit1 on pääsääntöisesti opiskelijaryhmille tarkoitettu kilpailu, jonka kriteerien kärkenä on osallistuvien pelien kaupallinen potentiaali. Kilpailu järjestettiin kahdessa osassa: esikarsinnat pidettiin neljässä eri kaupungissa ja varsinainen kaksipäiväinen loppukilpailu Helsingissä. Arvokkaan palautteen lisäksi tapahtuman ideana on antaa opiskelijoille hyvä mahdollisuus verkostoitua alan ammattilaisten kanssa, kertoo voittajajoukkueessa mukana ollut Kimmo Heinonen.

Loppukilpailussa mukana oli 11 tiimiä. Heinonen sanoo, että he lähtivät kilpailuun mukaan avoimin mielin ja ilman ennakko-odotuksia. Joukkue osallistui kisaan pelillä nimeltä Space Hen Hassle.

– Space Hen Hassle on 2-4 pelaajan partypeli, jossa tavoitteena on kerätä avaruusfarmilla mahdollisimman paljon kanoja yhden kierroksen aikana. Lyhyesti kuvailtuna se on kuin Bomberman Zeldan kanoilla, kuvailee Heinonen.

Heinosen mukaan kilpailun tuomaristo oli kovatasoinen. Bit1-tuomaristo koostui viidestä merkittävästä pelialan henkilöstä; Samuli Syvähuoko (Sisu Game Ventures), Wilhelm Taht, Karoliina Korppoo (Veikkaus), Mikko Kodisoja (Supercell) sekä Teemu Närhi (Fingersoft). Voittajajoukkue oli kuitenkin mielissään saamastaan palautteesta.

– Tuomaristoon oltiin saatu kunnioitettava kattaus kotimaisen pelialan kermaa. Positiivinen palaute heiltä tuntui koko tiimistä todella hyvältä, ja tuomariston antamia kehitysehdotuksia kirjattiinkin hieman paksummalla kynällä ylös, sanoo Heinonen.

 

Games Academy on TAMKin tietojenkäsittelyn ja media-alan opiskelijoiden yhteinen oppimisympäristö.

 

 

Teksti ja kuvat: TAMKin yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelijat Ariela Perä-Rouhu ja Janica Saralevä

______________________________________________________

Mediassa on lähiaikoina kirjoitettu paljon suomalaisesta designista kasvavana trendinä. Viimeisimpänä Kauppalehden artikkeli, jossa kerrottiin Helsingin Galleria Esplanadin uudelleen konseptoinnista suomalaisen designin keskukseksi. Suomalaisuus ja sen tukeminen on tällä hetkellä todellisessa nousussa ja tähän on nyt aika vastata myös Tampereella! Tästä oivalluksesta syntyi liikeidea Showroomista, suomalaisen designin myymälästä ja sen Tampereella ennenäkemättömästä palvelukonseptista. 

Tulevaisuudessa Tampereellakin on siis saatavilla monipuolisesti suomalaisten brändien tuotteita uudenlaisen palvelukonseptin ansiosta. Konseptin kehittäminen alkoi, kun halusimme keksiä tavan, miten yhdistää suomalaiset brändit ja kuluttaja-asiakkaat. Tutkimme markkinointikyselyn ja markkinatutkimuksen avulla, millä tavalla suomalaista designia voisi saada paremmin esille Tampereella.

Lisäksi benchmarkkasimme vastaavia konsepteja Suomesta. Tutkimustulostemme mukaan suomalaisille brändeille on kysyntää myös Tampereella ja toisaalta myös pienemmät suomalaiset brändit haluavat enemmän näkyvyyttä pääkaupungin ulkopuolella.

Showroomin avulla näkyvyyttä suomalaisille brändeille

Konsepti toimii myyntialustana suomalaisille brändeille, jotka haluavat näkyvyyttä ja tunnettuutta. Showroom -myymälä on jaettu myyntipaikkoihin, joista jokaisesta löytyy rekki vaatetuotteille sekä pöytä- että hyllytilaa. Brändien pääseminen kuluttaja-asiakkaiden saataville onnistuu vuokraamalla myymälästä oman myyntipaikan.

Myyntipaikkojen vuokraus tapahtuu lyhyeksi, noin 1–3 kuukauden ajanjaksoksi, jolla varmistetaan myymälän monipuolinen ja vaihtuva valikoima. Lyhyt vuokra aika mahdollistaa pienempienkin suomalaisten brändien pääsyn markkinoille ja myyntipaikkoja voidaan hyödyntää myös uuden tuotteen lanseerauksessa.

Showroom tarjoaa suomalaista designia

Kuluttaja-asiakkaat löytävät Showroomista ajankohtaisia suomalaisia tuotteita, joka tarjoaa vaihtoehtoja ulkomaalaisten ketjujen tuotteille. Myyntipaikkoja vuokraavat suomalaiset brändit, joiden tuotteisiin kuuluu pääasiassa kauniita ja persoonallisia naisten vaatteita sekä asusteita. Ostopäätöksellään asiakas tukee kotimaisuutta ja samalla toimii ekologisemmin valitsemalla ajattomia, laadukkaita ja lähellä tehtyjä tuotteita. Asiakaslähtöisessä Showroom -myymälässä saa aina henkilökohtaista ja ystävällistä palvelua.

Showroom -myymälää testataan ensin kolmen kuukauden ajan kivijalkamyymälänä Tampereen keskustassa. Testausjakson aikana Showroomia kehitetään brändi- ja kuluttaja-asiakkaiden toiveita kuunnellen. Pääasiassa testijaksossa selvitetään konseptin toimivuutta ja testataan myymälän sijaintia.

Alun perin opinnäytetyöhön suunnittelimme Showroomin toimivan liikuteltavana myyntikonttina ostoskeskusten yhteydessä tai muussa otollisessa myyntipaikassa, kuten tapahtumien yhteydessä. Vasta testausjakson onnistumisen arvioinnin jälkeen voidaan tehdä päätöksiä Showroomin tulevaisuudesta. Vaihtoehtona on myös, että liikuteltava myyntikontti rakennetaan pelkästään markkinointitarkoitusta varten ja itse virallinen myymälä jää pysyvästi kivijalkamyymäläksi.

Showroom avataan Tampereen keskustaan kesän 2018 aikana. Seuraa Showroomin taivalta jo ennalta sosiaalisessa mediassa, jossa julkaistaan pian yhteystiedot, aukioloajat sekä tietysti tärkeimmät eli huikeat brändit! Showroomin löydät Facebookista ja Instagramista nimellä Showroomtampere. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan myymälään, kaikki suomalaisen designin ystävät.

Lähteet: https://m.kauppalehti.fi/uutiset/helsinkiin-syntyy-uusi-muodin-keskus–mita-se-tarkoittaa-muotibrandeille/FrQiGMrk 

Lisätiedot: 

Perä-Rouhu, A. & Saralevä, J. 2018. Uudenlainen konsepti tuo suomalaisen designin myös Tampereelle. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus. Liiketalous. Tampereen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

ariela.pera-rouhu@biz.tamk.fi & janica.saraleva@biz.tamk.fi

 

Kello oli seitsemän illalla, paikallista aikaa, ja istuimme kuuden hengen voimin juna-asemalta katsottuna lähimmässä pizzeriassa minkä löysimme.

Katselimme ympärillemme ja näimme pienen, hiljaisen ruotsalaiskylän, Ronnebyn. Olimme matkanneet kokonaiset 11 tuntia eri matkustusmuotojen variaatiolla, junalla ja lentäen.

Matka ei ollut sujunut ihan ongelmitta, mutta olimme tyytyväisinä kohteessa. Tai noh, kieltämättä hieman skeptisin ajatuksin, koska edessä oli vain yhden kokonaisen päivän vierailu ja sama matka kotiin odottaisi meitä tuon yhden vierailupäivän jälkeen.

Syy, miksi kuusi opiskelijaa (tuossa vaiheessa meistä yksi oli vielä matkalla kohteeseen) ja opettaja istuvat ihmeissään pienessä kylässä Etelä-Ruotsissa, selviää kun matkaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin….

 

Tyytyväisiä vieraita isäntien seurassa. Vasemmalta TAMKin valmentaja Vesa Vuorinen, pormestari Roger Fredriksson Andreas Siren, Sanna Kylmänen, Katja Ojaniemi, Teijo Takanen Ronnebyn elinkeinoasiamies Torbjörn Lind ja Inkeri Valtonen.

 

Opiskelemme liiketaloutta Tamkissa, Mänttä-Vilppulan yksikössä ja kevään aikana opiskelujemme kohde oli kansainvälisen liiketoiminnan moduuli. Kurssin yhteydessä saimme mielenkiintoisen projektin Mänttä-Vilppulan kaupungilta. He haluaisivat uudistaa ystävyyskaupunkitoimintaa, nostaa sen nykyaikaiselle levelille ja pyysivät siihen meidän apua. Osa ryhmästämme lähti kartoittamaan näiden ystävyyskaupunkien, Ronnebyn Ruotsissa ja Hoyangerin Norjassa, tilannetta ja alueiden toimintaa. Samalla projektin yhteydessä meille avautui mahdollisuus opintomatkaan jompaankumpaan kaupunkiin.

Tiedättehän, että kaikki projektit eivät aina suju kommelluksitta ja tähänkin tarvittiin paljon tahtoa. Kun mukana projektissa on useita tahoja, voivat järjestelyt ja aikataulut olla joskus haastavia, mutta siitähän vain oppii.  Suuntasimme projektin innoittamana kohti Ronnebytä ja kiitos sinnikkään valmentajamme Vesa Vuorisen ja Ronnebyn yhteyshenkilön Jannike Jonassonin, saimme kuin saimmekin vierailun järjestymään.

 

Pizzan voimalla retkemme Ronnebyssä alkoi. Yövyimme kauniissa Spa hotelli Ronneby Brunnissa joka sijaitsee upeiden puistojen, golfkentän, kuvankauniin joen ja kukkamerien välittömässä läheisyydessä. Brunnin alue on hyvin vanha ja aikoinaan sen alueen vedellä uskottiin olleen parantavia vaikutuksia. Lieneekö tuolla vedellä olleen osuutta asiaan, mutta hieman skeptinen asenteemme muuttui kertaheitolla päinvastaiseksi, kun pääsimme hyvien yöunien jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja meidät sekä projektimme otettiin vastaan ystävällisesti ja innostuneesti.

Nähdäksemme kaupunkia mahdollisimman paljon, osa ryhmästämme vuokrasi hotellilta polkupyörät ja suuntasimme kohti kaupungintaloa, jossa meitä odotti Janniken lisäksi kaupunginjohtaja Roger Fredriksson sekä elinkeinoasiamies Torbjörn Lind. Saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän kaupungista ja sen elinkeinorakenteesta aina maahanmuuttopolitiikkaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin asti.

Mielenkiintoisinta tuossa pienessä kaupungissa oli sen hyvin positiivinen vire yritysten ja työllisyyden saralla. Kunnan perustamille teollisuusalueille on tullut paljon uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuteen. Tästä he luonnollisesti ovat tyytyväisiä ja näkevät tulevaisuuden mahdollisuutena muuttaa tuotantoa kotimaahan. Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Ronnebyn kilpailuvalteista ja työllisyyden kehitys on nostanut Ronnebyn kiinnostavien kuntien listalle Ruotsissa.

 

Ronneby on ottanut vastaan paljon maahanmuuttajia mm. Syyriasta. Maahanmuuttajien suuri lukumäärä ja heidän kotouttamisensa on myös Ronnebyn suurimpia haasteita. Tähän ongelmaan he ovat kehittäneet ratkaisuksi mm. Business school-konseptin, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen mm. kielen, lakiaioiden, talouhallinnon ja bisneskulttuurin osalta. Koulutus vaatii sitoutumista ja kestää kuusi kuukautta. Koulutus on varsin uusi, mutta tuottanut jo nyt tulosta ja ensimmäisten yrittäjien aloitettua toimintansa.

Tutustuimme Ronnebyn uusiin yrityksiin tekemällä lyhyen matkan lähistön alueelle. Lisäksi tutustuminen Ronnebyn vanhaan kirkkoon sekä vanhaan kaupunkiin, joten lyhyen retkemme aikana saimme myös pikaopastuksen alueen historiaan. Kaikkea sitä kerkeää lyhyessäkin ajassa!

 

Iltapäivällä vuorossa oli tapaaminen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nils Ingmar Thorellin seurassa. Hänen kanssaan syvennyimme keskustelemaan ystävyyskaupunkitoiminnasta sekä mahdollisesta tulevasta ystävyyskaupunkiseminaarista. Tarkoitus siis olisi, että ystävyyskaupungit (Mänttä-Vilppula, Ronneby ja Hoyanger) järjestäisivät vuosittain seminaarin, jossa yhteistyötä kehitetään.

Keskustelu oli erittäin avointa ja antoisaa. Yhteistyön aihioita ehdotettiin runsaasti molemmin puolin ja keskustelusta nousi selvästi esiin kolme pääteemaa:

Koulutus, taide ja elinkeinoelämä

 

Ronneby oli kiinnostunut säilyttämään koulujen välisen yhteistyön sekä maiden väliset nuorten jalkapallotapahtumat, onhan jalkapallo ruotsalaisille kuitenkin se kovin tärkeä elämän osa-alue.

Keskustelimme myös opiskelijoiden mahdollisuudesta mm. harjoitteluun ystävyyskaupungin yrityksessä.

Yksi tärkeä aihe ystävyyskaupunkitoiminnassa on saattaa kaupunkien asukkaat tietoisiksi ystävyyskaupungeista ja kulttuurista. Tähän konkreettisia toimia voisivat olla opiskelijoille tehtäväksi annettavat markkinointitoimenpiteet (esim. yhteiset matkailuesitteet) sekä yhteinen taidenäyttely yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Seminaarin osalta innostus heräsi osallistumisesta eri aihealueista järjestettäviin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, jolloin jokainen osallistuja voisi valita itseään kiinnostavan aihealueen.

Ronneby ilmaisi kiinnostuksensa tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä esitti myös mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen yhteiselle hankkeelle; Kaupungit voisivat ottaa yhteisen tavoitteen ja laatia toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiselle.

 

Tässä vain muutama yhteistyöaihio mainitakseni innoittavan päivän ja tuloksena.

 

Ystävyyskaupunkitoiminta ei siis todellakaan ole menneen talven lumia vaan fressillä otteella ja uudella tvistillä se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia kaupunkien asukkaille ja yrityksille. Toivomme että tämän projektin myötä Mänttä-Vilppulan, Ronnebyn ja Hoyangerin yhteistyö saa siivet alleen ja antoisan Ystävyyskaupunki-seminaarin.

Meille opiskelijoina projekti on ollut haastava, mutta kuten viisas opettajamme Vesa totesi, ei voi oppia, jos ei ole mäkiä matkalla! …vai miten se nyt meni. Samalla projekti ja opintomatka ovat antaneet meille paljon ja osa meistä saa toivottavasti olla mukana matkassa vielä projektin jatkuessa ensi syksynä.

Ronneby kohteli meitä paremmin kuin hyvin! Kiitos vielä kanssamatkustajille, tämä oli huippupaketti!

 

Teksti ja kuvat: Inkeri Valtonen ja Kirsi Sipiläinen

 

Teksti: Ida Pellinen
Kuva: Essi Kannelkoski

______________________________________________

TAMKin liiketalouden monimuoto-opiskelijat pääsivät tositoimiin kurssilla Digitaalisuuden hyödyntäminen myynnissä ja markkinoinnissa. Opiskelijat työskentelivät kurssin ajan ryhmissä, ja kukin ryhmä sai tehtäväkseen päivittää yhden organisaation sosiaalista mediaa kolmen kuukauden ajan.

Mukana kurssilla oli laaja kirjo erilaisia yrityksiä ja yhdistyksiä; Pyynikin Käsityöläispanimo, Dance Actions-tanssikoulu, kello- ja korukauppa Finngold, HAMKin Työelämäpalvelut, Myynninosaajat, Caffetta-kahvila sekä HAMK Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan koulutus. Opiskelijaryhmät päivittivät organisaatiosta riippuen kahta sosiaalisen median kanavaa. Somekanavista käytössä olivat Facebook, Instagram, Twitter ja LinkedIn. Päivitysten sisältö laadittiin esimerkiksi viikkohaasteiden, juhlapäivien sekä organisaatioiden omien toiveiden mukaan.

 

– Yhden viikon aikana teimme Finngoldille 7 päivitystä Instagramiin sekä 3 päivitystä Facebookiin. Sisältöä täytyi tuottaa melko paljon, joten päivitysten määrä aiheutti välillä haasteita. Moni asia tuli kuitenkin opittua kokeilemalla ja loppua kohden onnistumisia tuli aina vain enemmän, sanoo kurssilla Finngoldin ryhmässä ollut opiskelija Rea Saastamoinen.

Sisällöntuotannossa opiskelijat hyödynsivät monipuolisesti erilaisia ohjelmia ja sovelluksia, kuten Canvaa, Previewtä sekä Hootsuitea. Somepäivitykset liittyivät muun muassa kakkuihin, työnhakuun, Tapparaan ja hiihtolomaan.

– Uutta oppia tuli valtavasti, huomasimme esimerkiksi, kuinka tärkeässä roolissa teksti ja itse otetut kuvat ovat. Vaikka meillä oli käytössä hienoja kuvapankkikuvia, omat kuvat nousivat lähes aina suositummaksi. Itse otetut kuvat ovat persoonallisempia ja seuraajien on helpompi samaistua niihin, Saastamoinen kertoo.

Kolmen kuukauden aikana opiskelijaryhmät tekivät somepäivityksiä yhteensä yli 900. Ahkeran somepäivittelyn ansiosta organisaatioille kertyi kaiken kaikkiaan 3200 uutta seuraajaa.

– Finngoldin suosituin Facebook-päivitys oli ystävänpäivänä järjestetty kelloarvonta, ja päivitys sai noin 8600 reaktiota. Tosin tiukat kilpailu- ja arvontasäännöt tulivat ryhmällemme hieman yllätyksenä. Päivitysten sanamuotojen ja ohjeistuksen kanssa on oltava todella tarkkana, jotta päivitys ei riko Facebookin sääntöjä, kiteyttää Saastamoinen.

Yhteistyö opiskelijoiden ja organisaatioiden välillä sujui hyvin. Ryhmät saivat suunnitella ja toteuttaa päivityksiä itsenäisesti, tarvittaessa organisaatioiden tuki oli kuitenkin opiskelijoiden saatavilla. Hyvin sujunut kurssi oli mieluinen myös Saastamoiselle.

– Kurssi sujui Finngoldin mielestä niin hyvin, että minä jatkan heidän somekanaviensa päivittämistä jatkossakin, hän iloitsee.

 

Saavutettavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, hyvinvointi ja moninaisuus vilahtavat luennoitsijoiden ja yleisön keskusteluissa. Saavutettavuuden teeman ympärillä käsitemaailma on rikas ja monitulkintainen.

Korkeakouluopiskelija tarvitsee tuke erityisesti opintojensa loppuvaiheessa.

Saavutettavuusasiat koskettavat jokaista opiskelijaa ja henkilöstön jäsentä. Puhumme kyvystä ymmärtää erilaisuutta, vaikka pitäisikin ehkä keskustella halusta ymmärtää erilaisuutta.

Jatkossa korkeakoulujen saavutettavuuskäytäntöihin on lupa odottaa enemmän yhtenäisiä käytäntöjä, sillä saavutettavuusdirektiivin ja useiden asiaa edistävien valtakunnallisten hankkeiden myötä korkeakoulut ja hankkeet ovat yhdistäneet voimansa yhteisiä ratkaisuja etsiessään.

Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena -seminaari keräsi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöä ja järjestöjen edustajia koolle TAMKiin maanantaina.

Seminaarin järjestelyistä vastasivat hankkeet Oho! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa sekä KOPE – korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä. Myös ESOK-verkoston oli mukana järjestelyissä.

 

ESOK-verkosto edistää opiskelun esteettömyyttä korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. TAMK toimi isännän roolissa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. Esteettömyyssuunnittelija Hannu Puupponen Jyväskylän yliopistosta kertasi avauspuheenvuorossaan ESOK-toiminnan taustaa ja kertoi saavutettavuusasioita edistävästä hanketoiminnasta. Puupponen on yksi Suomen johtavia esteettömyysasiantuntijoita ja työskennellyt aiheen parissa pitkään.

Saavutettavuusasiat kiinnostavat korkeakouluväkeä.

Kuinka korkeakouluopiskelija voi?

 

YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Noora Seilo korosti puheenvuorossaan, että valtaosa korkeakouluopiskelijoista voi hyvin. Hän nosti kuitenkin esille muutamia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta nousseita huolenaiheita. Vastauksissaan miesopiskelijat kertovat psyykkisistä oireista, mutta opiskeluterveydenhuollon vastaanotolla heitä ei näy – miten tämä ryhmä tavoitetaan? Opiskelijat ovat aikaisempaa stressaantuneempia ja entistä suurempi osa opiskelijoista on korkeassa uupumusriskissä. Muun muassa uniongelmat, keskittymisvaikeudet ja jännittyneisyys ovat lisääntyneet.

 

Terveystutkimusten tulosten mukaan yksinäisyyden ehkäisyssä tuutoroinnilla, ryhmäytymisellä ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys. Tutkimuksen mukaan opiskelijat toivovat saavansa tukea muun muassa stressinhallintaan, ajanhallintaan, opiskelun ongelmiin ja opiskelutaitoihin.

 

Myös elämänhallinnan taitoihin tarvitaan entistä enemmän tukea. Oman päivän rytmittäminen, syöminen ja nukkuminen ovat monelle korkeakouluopiskelijalle haasteellisia asioita. Liikunnan merkitystä osana hyvinvointia ei tiedosteta riittävästi. Seilo pohtikin, miten korkeakoulut ja opiskeluterveys voisivat tehdä näissä asioissa enemmän yhteistyötä. Lisäksi hän toi esille, että tutkimuksen mukaan sekä mies- että naisopiskelijat kertovat istuvansa yli kymmenen tuntia päivässä, mikä on todellinen terveysongelma. Korkeakoulujen tulisikin mahdollistaa erilaiset työskentelyasennot, tarjota mahdollisuus nousta seisomaan luennoilla sekä muistaa tauottaminen.

Noora Seilo kertoi korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista.

 

Opiskelija muuttuvassa korkeakouluyhteisössä

 

Opiskelijakunta Tamkon varapuheenjohtaja Kalle Kairistola kertoi opiskelijakunnan näkökulmia Tampereen uuden korkeakouluyhteisön, Tampere3:n, kehittämisestä. Koska koulutusta rakennetaan opiskelijoille, on opiskelijoiden äänen kuuluttava toiminnan suunnittelussa. Korkeakouluyhteisö tulee tarjoamaan uudenlaisia, poikkitieteellisiä tilaisuuksia tehdä tulevaisuutta.

 

Kairistola pohti myös resurssikysymystä ja erityisesti niiden niukkenemista. Onko korkeakouluilla mahdollisuutta tarjota erilaisille oppijoille erilaisia tapoja opiskella, erilaisia tiloja tai erilaisia suorittamistapoja? Entä miten mahdollistetaan joustavat opintopolut? Hän korosti rehellisyyttä opiskelijoille viestimisesti: kerrotaan avoimesti tilanteesta, valjastetaan olemassa oleva tilanne mahdollisimman hyvin opiskelijoita palvelevaksi ja kerrotaan opiskelijoille erilaisista vaihtoehdoista.

 

Kairistolan mukaan opintoja räätälöimällä on mahdollisuus päästä syventämään omaa osaamistaan niin, että se tukee oman koulutuksen ja opiskelun tavoitteita.  Kairistola toteaa, että Tampere3:n opiskelijat ovat edelläkävijöitä, mutta myös koekaniineja. Korkeakoulujen ja koko korkeakouluyhteisön tulisi taata opiskelijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet, jossa jokaisen on hyvä oppia ja tehdä töitä.

 

Opiskelijoiden moninaisuuden tukeminen

 

Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen toi saavutettavuutta esille sekä opiskelua suunnittelevan, että jo opinnoissa olevan opiskelijan näkökulmasta. Hakijan kannalta Urhonen nosti esille kasvuympäristöasenteet, joilla on merkitystä siihen, miten lapselle ja nuorelle puhutaan tulevaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Alempien asteiden opetuksella ja opintojen ohjauksella on myös merkitystä.

 

Korkeakoulujen tiedotusta ja markkinointia Urhonen tarkasteli erityisesti siitä näkökulmasta, tunteeko vammainen tai muu erilainen oppija itsensä tervetulleeksi opiskelijaksi ja miten hän löytää tarvitsemansa tiedon esim. nettisivuilta. Kielitaidolla, valintakokeiden erityisjärjestelyillä, taloudellisilla mahdollisuuksilla sekä asumisen mahdollisuuksilla on Urhosen mukaan vaikutusta korkeakouluopintoihin pääsemisessä.

 

Opintojen aikaisista saavutettavuutta heikentävistä asioista Urhonen nostaa esille henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden ennakkoluulot, oppilaitosten käytännöt sekä tulkki- ja avustajapalveluiden ja kuljetuspalveluiden puutteen.

 

Opetuksen ja opetusmateriaalin monikanavaisuus tukee saavutettavuutta. Vaikka opiskelu korkeakoulun sisällä onnistuisikin hyvin, tulee saavutettavuus huomioida myös harjoitteluissa ja erilaisissa tapahtumissa ja tutustumisretkillä. Näin erilainen oppija pääsee mukaan osaksi opiskelijaporukkaa ja työelämän verkostoja.

 

Suunnitteilla saavutettavat verkkopalvelut

 

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia myös korkeakouluja tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtionvarainministeriöstä avasi kuulijoille, miten saavutettavuusvaatimuksia tullaan soveltamaan verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksissa sekä erityisesti niiden sisällöissä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuusvaatimukset koskevat havaittavuutta, hallittavuutta, ymmärrettävyyttä ja toimintavarmuutta. Selkeä ja merkityksellinen sisältö sekä toimintojen ymmärrettävyys ovat organisaation omalla vastuulla. Saavutettavista verkkopalveluista tulevat hyötymään kaikki.

Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtiovarainministeriöstä kertoi saavutettavuusdirektiivistä.

 

Funkan toimitusjohtaja Susanna Laurin kertoi EU-tasolla tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Suomen ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Lisäksi hän kertoi pohjoismaisen saavutettavuusverkoston IAAP Nordicin toiminnasta.

Toimitusjohtaja Susanna laurin Funkasta toi seminaariin kansainvälisiä kuulumisia Pohjoismaista ja EU-tasolta.

Kyselyillä tietoa korkeakoulujen saavutettavuudesta

 

Tutkija Reeta Lehto Turun yliopistosta kertoi Oho!-hankkeen tekemästä opiskelijakyselyn alustavista tuloksista. Kyselyyn vastasi 1011 suomalaista korkeakouluopiskelijaa. Kyselyssä tarkasteltiin saavutettavuutta niin fyysisestä, sosiaalisesta, pedagogista kuin psyykkisestäkin näkökulmasta. Lisäksi kyselyssä tarkasteltiin opiskelijan saamaa tukea sekä opintojen ja ohjauksen saavutettavuutta. Suurin osa vastaajista oli naisopiskelijoita. Monivalintakysymysten perusteella tilanne on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta kehittämiskohteista saadaan parempi käsitys, kunhan avoimet vastaukset ehditään tarkastella.

 

Parhaillaan kysytään kaikkien Suomen korkeakoulujen opetushenkilöstön ajatuksia saavutettavuudesta. Myöhemmin Oho!-hanke tekee myös korkeakoulujen johdolle kyselyn. Näin saavutettavuuden nykytilanne saadaan selvitettyä useista näkökulmista.

 

Työpajoissa käytiin aktiivista keskustelua ja jaettiin tietoa eri korkeakoulujen hyvistä käytännöistä.

Verkostoitumista ja hyviä käytäntöjä

Seminaarin päätteeksi työskenneltiin työpajoissa erilaisten teemojen parissa. Pajatyöskentelyssä koottiin saavutettavuuden hyviä käytäntöjä, pohdittiin soveltuvuuden rajoja ja rajattomuutta, opettajien tiedontarvetta saavutettavuusasioista, saavutettavuuden arviointia sekä saavutettavuuspedagogiikkaa niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin näkökulmasta.

 

Teksti: Maiju Ketko ja Heli Antila

Kuvat: Saara Lehtonen

 

Teksti: Petra Rusanen, sihteeri, Puusuutarit ry
Kuvat: Juuso Rupponen, tiedotuspäällikkö, Puusuutarit ry

_______________________________________

Taas on se aika vuodesta, kun Puusuutarit yhdessä Tampereen Messujen kanssa ovat saaneet Asta Rakentaja -messut päätökseen. Messut järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen A- ja E-halleissa 2.–4.2.2018. Messuilla oli tänä vuonna 340 näytteilleasettajaa ja kolmen päivän aikana messuilla vieraili 12 046 kävijää. Messujen alla oli hieman jännitystä ilmassa julkisen liikenteen yhteyksien kanssa, kun AKT järjesti perjantaina 2.2. poliittisen mielenilmauksen. Onneksi Tampereen joukkoliikenne sai järjestettyä toimivat yhteydet Tampereen keskustasta messukeskukselle.

Puusuutarit ry on Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoiden yhdistys, joka on järjestänyt Rakentaja-näyttelyjä vuodesta 1968. Vuodesta 2008 lähtien Puusuutarit ovat yhteistyössä Tampereen Messut Oy:n kanssa järjestäneet Asta Rakentaja -messuja, jotka olivat tänä vuonna järjestyksessään yhdennettoista.

Messuilla oli näytteilleasettajia paljon rakennusalan eri osa-alueita. E-hallissa oli myös pieni sisustusosio ja sisustusneuvontaa, nykyään ihmiset haluavat tehdä kodistaan oman näköisensä pienilläkin muutoksilla, ja messuilta löytyi vaihtoehtoja myös näihin helpompiin ratkaisuihin. Paljon kiinnostusta sai osakseen puurakentaminen, jonka suosio on ekologisuutensa ansiosta nousussa. Paikalla oli paljon myös kuntia ja kaupunkeja Pirkanmaalta markkinoimassa tonttejaan.

Ehdoton kohokohta messuilla oli Puusuutareiden TuoteTalo-tiimin rakentama TuoteTalo. TuoteTalo on noin 60 neliön kokoinen oikea talo, jossa on esillä eri rakennusmateriaaleja pintaratkaisuissa ja rakenneavauksissa. TuoteTalossa oli tänä vuonna esillä 72 eri yrityksen tuotteita. Ehdottoman hittinä oli wc-tilojen mikrosementtiseinä, joka toimii vaihtoehtona kaakeleille. Lapsenmielisten suosikki oli varmasti tapetti, johon sai piirtää ja piirustukset sai pyyhkimällä pois.

Lauantaina ja sunnuntaina messuja oli isännöimässä ”Suomen Huutokauppakeisari” TV-ohjelmasta tuttu Markku Saukko, jolla oli myös oma höylänäyttely messuilla. Sunnuntaina Hirvaskankaalta saapui paikalle myös itse huutokauppakeisari Aki Palsanmäki vaimonsa Helin kanssa. Palsanmäki toimi meklarina sunnuntaina järjestetyssä hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jonka tuotto, 2 425 € osoitetaan tavaralahjoituksena maaliskuussa Tampereelle avattavaan ensi- ja turvakotiin.

Messuilla oli viihdykettä myös lapsille, kun messuilla kävi vierailemassa muun muassa Viking Linen maskotti laivakissa Ville Viking, sekä Mauri Kunnaksen kirjoista tuttu Herra Hakkarainen. Paljon ihailua sai osakseen myös Aamulehden messukassi, jonka kuvioinnissa oli tamperelaisille tärkeitä aiheita.

Kokonaisuutena messut onnistuivat hyvin ja Puusuutarit ry haluaa kiittää kaikkia messuille osallistuneita yhteistyökumppaneita, näytteilleasettajia ja messuvieraita. Seuraavat Asta Rakentaja –messut järjestetään vuoden päästä 1.–3.2.2019.

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi taas ensi vuonna!

Teksti ja kuvat: Emma Merta ja Milla Hannula, TAMKin restonomiopiskelijat, 15RESTO

Tulimme ystäväni kanssa valituksi TAMKin järjestämään kansainväliseen lyhyeen vaihtoon sadonkorjuuseen, Chatêau Carsinin viinitilalle. Chatêau Carsin on suomalaisen Berglundin perheen omistama viinitila Ranskassa, Côtes de Bordeaux´n viinialueella, Rionsin kylässä. Viinitarhoja heillä on yhteensä 22 hehtaaria, joista tuotannossa on 18. Viinitila tuottaa punaviinejä, roséviinejä sekä kuivia että makeita valkoviinejä.

Chatêau Carsinin viinitila

Vaihtomme oli kestoltaan kolme viikkoa ja sijoittui lokakuulle. Vaihdon tarkoituksena oli päästä näkemään ja tekemään sadonkorjuu, mutta luontoäiti oli päättänyt toisin, joten sadonkorjuu oli ohitse, kun pääsimme perille.

Viinin tuottamiseen vaikuttaa tietysti itse maanviljely, mutta myös viinin valmistukseen käytettävät rypäleet ja niiden jatkojalostus vaativat erinäisiä toimenpiteitä kellarissa. Kolmeen viikkoon mahtui valtavasti erilaisia työtehtäviä, kuten tarhojen hoitoa, pihatöitä, kellarissa tehtäviä töitä viinien valmistuksen parissa, huippukokkien avustamista keittiössä sekä Chatêaun siisteydestä ja kunnosta huolehtimista.

Viinitilan keittiössä.

Kolmen viikon aikana työnkuviksi muodostui muun muassa kellarin seinien kalkitsemista, tarhoilta tukikeppien pois repimistä, viinitynnyreiden toppaamista, laboratorion ja Chatêaun siivoamista ja pihatöitä sekä viinien ominaispainojen ja käymisen mittaamista.

Töitä tilalla tehtiin yhdessä pääsääntöisesti 8-9 tuntia päivässä, mutta myös vapaa-aikaa oli runsaasti, jolloin oli mahdollista tutustua lähialueisiin ja hieman kauemmaksikin, kuten espanjan kulinaristiseen mekkaan San Sebastianiin. Matka espanjaan tehtiin tietysti muiden ihmisten kanssa, joihin oli saanut tutustua sadonkorjuussa.

 


Matka viinitilalle oli erittäin opettava ja ajatuksia herättävä. Lukemattomia upeita viinejä, ruokaa ja ihmisiä teki opintomatkasta hienon kokonaisuuden. Parhaimmillaan Chatêaulla oli 23 ihmistä, mikä luo valtavan laajan kirjon tutustua ihmisiin, ja samalla mahdollisti verkostoitumisen eri alojen ammattilaisten kanssa.

Tärkeimpänä oppina koen henkilökohtaisesti ruoan ja viinin yhdistämisen, jota sai todistaa ilta toisensa jälkeen kolmen viikon ajan. Oli upeaa huomata kuinka oikeat viinit täydentävät ja tuovat ruokien eri aromeja esiin. Sadonkorjuuseen kuului tietysti myös lukuiset Viinitastingit, jotka ovat aina tuntuneet hieman mutkikkailta, sillä tietoa ja kokemusta oli vielä melko vähän. Kotiin palattuani koen, että olen saanut vankan alustan viinien maistamiseen, ja ymmärryksen viinin matkasta tarhalta pulloon.

Ilta tummuu viinitilalla.

 

 

 

Teksti: Etta Pakkanen, urheilumanageri ja TAMKista 21.12.2017 valmistuva tradenomi

Kuva: Pixabay

________________

Sponsorointia markkinointiviestinnän keinona käyttävien yritysten tietoisuus sponsoroinnilla saavutettavissa olevista hyödyistä on kasvanut viime vuosina. Tämän vuoksi myös urheiluseurojen on kumppanuuksia myytäessä keskityttävä entistä enemmän sponsorin yhteistyöstä saamaan hyötyyn eli arvoon. Tässä blogitekstissä esitellään seitsemän elementtiä, jotka sponsorimyynnin prosessiinsa integroimalla urheiluseura voi saavuttaa pitkäjänteisiä ja molemmille osapuolille arvoa luovia kumppanuuksia.

Sponsorin ja kohteen välinen yhteys avainasemassa

Monesti urheiluseurat tavoittelevat sponsoriksi joko aiemmin kumppanina olleita yrityksiä tai lähialueen yrityksiä. Arvonluonti olisi mahdollista aloittaa jo potentiaalisia kumppaneita määrittäessä perehtymällä urheiluseuran toiminnan ja kumppaniksi tavoiteltavan yrityksen toiminnan ja arvojen sekä imagon yhtäläisyyksiin.

Nykyinen tietotekniikan taso ja erilaiset verkkoalustat mahdollistavat tiedonhaun ja yhteisten elementtien löytämisen ennen kumppaniksi tavoiteltavan yrityksen kontaktointia. Yhteysperustaista prospektointia hyödyntämällä urheiluseurat säästävät resursseja tavoitellessaan ainoastaan todella potentiaalisia sponsoreita.

Sen lisäksi löydetty tai löydetyt yhtäläisyydet antavat urheilutoimijoille osviittaa siitä, mikä yhteistyön painopiste ja siten sillä tavoiteltava arvo voisi olla.

Yhteistyöllä kokemuksia sponsorin asiakkaille

Sponsorin ja kohteen välisen yhteyden lisäksi yhteistyön painopisteeseen ja tavoitteisiin vaikuttavat myös kumppaniksi tavoitellun yrityksen toimiala ja asiakkaat. Kumppanuusmyynnissä ja tulevaa yhteistyötä suunniteltaessa on tärkeää pohtia sitä, kuinka yhteistyö tukee kumppanin omia asiakassuhteita. Myös toimialatuntemuksen ja asiakasymmärryksen luominen on mahdollista aloittaa verkossa, mutta syvempi ymmärrys voi kehittyä vasta yhteistyössä potentiaalisen kumppanin kanssa.

Urheiluseuran sielu esiin

Yhteysperustaisen prospektoinnin sekä yrityksen toimialaan ja asiakaskuntaan tutustumisen pohjalta urheiluseura voi ehdottaa potentiaaliselle kumppanille soveltuvia elementtejä, joita voidaan sisällyttää yhteistyön hyödyntämissuunnitelmaan. Koska urheiluseurojen resurssit ovat rajalliset, jokaiselle potentiaaliselle sponsorille ei voida tarjota täysin räätälöityä ratkaisua.

Tästä syystä urheiluseurojen olisi hyvä tiedostaa omat vahvuutensa ­– kuten selkeä ja näkyvä arvomaailma – ja tavoitella siitä mahdollisesti hyötyviä yrityksiä. Silloin urheiluseura voi määrittää alustavan yhteistyötarjooman, jonka elementtejä voidaan hyödyntää useiden yritysten markkinointiviestinnässä.

Kohteen olisi hyvä viestiä näistä vahvuuksista omilla verkkoalustoillaan, jotta aktiivisesti urheilusponsorointia hyödyntävät yritykset voivat havaita yhdenmukaisuuden ja ottaa parhaassa tapauksessa jopa itse yhteyttä seuraan. Urheiluseuran markkinoinnin tulisi siis olla suunniteltu niin, että se tukee myös sponsorihankintaa.

Tehot irti ammattimaisella yhteydenpidolla

Urheiluseuran tulee osata tuoda heti ensimmäisessä yhteydenotossa esiin kartoitusvaiheessa saamansa tiedon pohjalta arvioidut hyödyt, joita tavoiteltava yritys voisi yhteistyöllä saavuttaa. Yhteydenpidon ammattimaisuus sekä potentiaalisen sponsorin tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioiminen ovat tärkeitä elementtejä läpi koko sponsorimyynnin prosessin eivätkä siis kiteydy ainoastaan ensimmäiseen yhteydenottoon.

Yhteistyössä on voimaa

Vaikka urheiluseuran tulee pohtia etukäteen yhteistyön avulla saavutettavissa olevia hyötyjä sponsorin kannalta, on useimmissa tapauksissa myös sponsoriyrityksen edustaja kiinnostunut hyödyntämissuunnitelman ja tavoitteiden yhteiskehittämisestä. Eri yritysten sponsoroinnille asettamat tavoitteet poikkeavat jonkin verran toisistaan, eikä hyvinkään toteutettu myyntiprosessin alkuvaihe takaa sitä, että yhteistyöehdotus menisi sellaisenaan läpi.

Mikäli sponsorin mielenkiinto herää ensimmäisen yhteydenoton perusteella, prosessi etenee parhaassa tapauksessa yhteiskehittävän ilmapiirin vallitessa yhteistyön hyödyntämisen kartoittamiseen ja suunnitteluun dialogin avulla.

Onnistumisten todentamisella jatkuvuutta yhteistyölle

Yhteistyön jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että onnistumisen seuraamiselle on asetettu helppolukuiset mittarit. Mittauksen voi suorittaa kumpi tahansa sopimusosapuoli – oleellisinta on sopia, kuka mittauksen suorittaa ja miten. Mitattavuus ja sen avulla esitettävät konkreettiset tulokset antavat mahdollisuuden yhteistyön kehittämiselle ja tarjoavat näyttöä sopimuksen jatkoneuvotteluihin.

Kokonaisuudessaan sponsorimyynnissä ollaan siirtymässä valmiiden laitamainospakettien massamyynnistä kohdennetumpaan, todellisen arvon luontiin pyrkivään myyntiin. Urheiluseurojen on löydettävä tasapaino resurssien tehokkaan hyödyntämisen ja räätälöinnin välillä niin, että arvoa voidaan luoda yhdessä potentiaalisen sponsorin kanssa.

Teksti ja kuva: TAMKin tietojenkäsittelyn lehtori Jyrki Vehmas

___________________

TAMKin tietojenkäsittelyn opiskelijat saivat mielenkiintoisen yhteistyökumppanin, kun kasvisruuastaan tunnettu ravintola Fafa’s Tampereella haastoi heidät ideoimaan uusia markkinointiratkaisuja verkkoon. Rohkeasti kohti haastetta: tietoteknisen alan opiskelijoiden suhtautuminen markkinointiin ei aina ole pelkästään myönteistä, toisaalta kriittinen suhtautuminen nähtiin myös voimavarana.

Kriittisyys väheni oleellisesti, kun opiskelijat pääsivät tutustumaan ravintolan konseptiin ja maittaviin annoksiin, joissa oli hyvin valinnanvaraa – lihaisiakin annoksia löytyi niitä haluaville.

– Yhteistyöprojekti kuuluu tietojenkäsittelyn kurssiin, jonka päätavoitteena on oppia ajattelemaan asioita asiakkaan ja asiakkaan asiakkaiden näkökulmasta. Myös markkinointiviestintä ja sosiaalisen median välineet tulevat tutuksi ihan uudesta näkökulmasta, kertoo kurssin opettaja, lehtori Jyrki Vehmas.

Kuvassa: Ravintola Fafa’sin osakas Petri Wessman (pöydän ääressä keskellä) kertoo itsekin oppineensa opiskelijoilta projektin aikana.

Toisen vuoden web-tuotannon opiskelijat pääsevät tositilanteessa hyödyntämään ensimmäisen vuoden pelikehitysprojektissa saamiaan innovointitaitoja. Kurssin parikymmentä opiskelijaa työskentelee noin kymmenen viikon ajan neljässä pienryhmässä tuottaen ideoita ja ehdotuksia Fafa’sin verkkomarkkinoinnin strategiaksi ja kampanjatoteutuksiksi. Opiskelijat ottavat itse selvää asioista, hakevat vastauksia, ja luovuuskin joutuu koetukselle.

Työskentelyyn kuuluvat muun muassa ideointityöpajat ja seurantapalaverit yhdessä asiakkaan kanssa. Opiskelijoiden mukaan on erittäin kiinnostavaa päästä analysoimaan oman kampanjansa tuloksia. Esimerkiksi kilpailujen ja arvontojen käyttö kampanjoissa näyttää houkuttavan asiakkaita.

– Kun kampanjaviikkojen Facebook-näkyvyydet vaihtelevat tuhannesta sataan tuhanteen näyttöön, niin vaihtelun syiden analysoinnissa riittää pohdittavaa, toteaa Vehmas. 

Myös kansainvälinen ulottuvuus on projektissa mukana, koska suuri osa Fafa’sin henkilökunnasta puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Ravintolapäällikkö Andre Puga esimerkiksi on kotoisin Portugalista. Projektissa mukana oleva ravintolan osakas Petri Wessman puhuu tarvittaessa hyvinkin aitoa Tampereen murretta.

Wessmanin mukaan yhteistyössä parasta on mielipiteiden vaihto potentiaalisten asiakkaiden kanssa ja oman some-kokemuksen kartuttaminen. Vehmas puolestaan näkee hyvänä kehityssuuntauksena sen, että it-alan opiskelijat soveltavat ketterän projektinhallinnan oppeja myös muissa kuin IT-projekteissa. Niissä kaikki osapuolet oppivat jotain uutta.

Teksti ja kuva: Anna Vättö, TAMKin viestintä

 

Henri Liipola ei näytä tietoliikenneinsinöörin stereotyypiltä: hyväryhtisen, 190-senttisen jättiläisen kädenpuristus on tiukka. Tähän on syynsä: tuleva insinööri on huipputason moukarinheittäjä, joka valmistautuu Berliinissä vuonna 2018 pidettäviin EM-kisoihin.

Osallistumiseen voi vielä vaikuttaa muiden heittäjien tulokset, mutta mies on luottavainen – ja syystä. ”EM-kisaraja on 74 metriä, ja minä heitin 75,31. Kehityn koko ajan paremmaksi ja heitän vielä pidemmälle.” Perspektiiviä Henrin tulokseen tuo se, että Suomessa on vain yksi moukarinheittäjä, joka on kaudella heittänyt tätä paremmin.

”Vain treenaamalla voin kehittyä”

”Räjähtävyyteni sekä hyvä kehonhallinta tekevät minusta lajissa hyvän. Lisäksi olen nopea oppimaan,” Henri kertoo. Hän aloitti yleisurheilun 12-vuotiaana, ja keskittyi 15-vuotiaana pelkästään moukarinheittoon.

Lajivalinta oli luonteva: ”Olin moukarissa hyvä,” mies toteaa vaatimattomana.Liipola ei kuitenkaan jätä kaikkea vain luontaisen lahjakkuutensa varaan. ”Vain treenaamalla voin kehittyä,” hän toteaa ytimekkäästi, ”menestykseen ei ole mitään oikopolkua.” Treenitahti onkin maallikon näkökulmasta hurja. Viitenä päivänä viikossa on lajitreenit, eli Henri treenaa heittämistä, minkä lisäksi päiväohjelmaan kuuluu myös voimaharjoittelua.

Viikonloput ovat vapaampia, ja mies käy esimerkiksi pelaamassa sulkapalloa tai pingistä. Menestystä ei tarvitse hämmästellä; urheilu on Henrille selvästikin rakas elämäntapa.Tästä huolimatta aikaa jää myös opiskeluun.

TAMKissa Liipola opiskelee kolmatta vuotta tieto- ja viestintätekniikan koulutusohjelmassa erikoistuen tietoverkkoihin ja tietoliikennetekniikkaan. Menestys ei vaikuta opintoihin, mutta luonnollisesti urheilu-ura on ensimmäisenä mielessä. ”Niin kauan kuin olen urheilussa hyvä, teen sitä. Sitten joskus tulevaisuudessa on vuorossa työt insinöörikoulutustani vastaavalla alalla.

”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ”

TAMK saa mieheltä kiitosta tuesta ja joustavuudesta. ”Kokonaiskuormitus on ollut hyvä, lukujärjestykset ovat olleet valmiiksi minulle sopivia,” Henri kertoo tyytyväisenä.

Toistaiseksi opinnot ovat edenneet aikataulussa, mutta hän arvelee tilanteen muuttuvan. ”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ, ja tällä hetkellä treenaaminen on minulle tärkeintä.”

Insinööriksi valmistumisella ei siis ole kiire, sillä urheilutavoitteet eivät suinkaan lopu Berliinin kisoihin.

Seuraava suuri päämäärä Henrillä on jo selvillä: Tokion olympialaiset vuonna 2020. Kisarajat julkaistaan vasta lähempänä ajankohtaa, mutta kurinalainen harjoittelu ja intohimo lajiin vievät miestä tasaisen varmasti kohti menestystä. Ennen olympialaisia jännitetään kuitenkin EM-kisoja – Henri Liipolasta kuulemme vielä!