Posts in the Tekijät tulessa – opiskelijaelämää TAMKissa category

Teksti: Petra Rusanen, sihteeri, Puusuutarit ry
Kuvat: Juuso Rupponen, tiedotuspäällikkö, Puusuutarit ry

_______________________________________

Taas on se aika vuodesta, kun Puusuutarit yhdessä Tampereen Messujen kanssa ovat saaneet Asta Rakentaja -messut päätökseen. Messut järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen A- ja E-halleissa 2.–4.2.2018. Messuilla oli tänä vuonna 340 näytteilleasettajaa ja kolmen päivän aikana messuilla vieraili 12 046 kävijää. Messujen alla oli hieman jännitystä ilmassa julkisen liikenteen yhteyksien kanssa, kun AKT järjesti perjantaina 2.2. poliittisen mielenilmauksen. Onneksi Tampereen joukkoliikenne sai järjestettyä toimivat yhteydet Tampereen keskustasta messukeskukselle.

Puusuutarit ry on Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoiden yhdistys, joka on järjestänyt Rakentaja-näyttelyjä vuodesta 1968. Vuodesta 2008 lähtien Puusuutarit ovat yhteistyössä Tampereen Messut Oy:n kanssa järjestäneet Asta Rakentaja -messuja, jotka olivat tänä vuonna järjestyksessään yhdennettoista.

Messuilla oli näytteilleasettajia paljon rakennusalan eri osa-alueita. E-hallissa oli myös pieni sisustusosio ja sisustusneuvontaa, nykyään ihmiset haluavat tehdä kodistaan oman näköisensä pienilläkin muutoksilla, ja messuilta löytyi vaihtoehtoja myös näihin helpompiin ratkaisuihin. Paljon kiinnostusta sai osakseen puurakentaminen, jonka suosio on ekologisuutensa ansiosta nousussa. Paikalla oli paljon myös kuntia ja kaupunkeja Pirkanmaalta markkinoimassa tonttejaan.

Ehdoton kohokohta messuilla oli Puusuutareiden TuoteTalo-tiimin rakentama TuoteTalo. TuoteTalo on noin 60 neliön kokoinen oikea talo, jossa on esillä eri rakennusmateriaaleja pintaratkaisuissa ja rakenneavauksissa. TuoteTalossa oli tänä vuonna esillä 72 eri yrityksen tuotteita. Ehdottoman hittinä oli wc-tilojen mikrosementtiseinä, joka toimii vaihtoehtona kaakeleille. Lapsenmielisten suosikki oli varmasti tapetti, johon sai piirtää ja piirustukset sai pyyhkimällä pois.

Lauantaina ja sunnuntaina messuja oli isännöimässä ”Suomen Huutokauppakeisari” TV-ohjelmasta tuttu Markku Saukko, jolla oli myös oma höylänäyttely messuilla. Sunnuntaina Hirvaskankaalta saapui paikalle myös itse huutokauppakeisari Aki Palsanmäki vaimonsa Helin kanssa. Palsanmäki toimi meklarina sunnuntaina järjestetyssä hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jonka tuotto, 2 425 € osoitetaan tavaralahjoituksena maaliskuussa Tampereelle avattavaan ensi- ja turvakotiin.

Messuilla oli viihdykettä myös lapsille, kun messuilla kävi vierailemassa muun muassa Viking Linen maskotti laivakissa Ville Viking, sekä Mauri Kunnaksen kirjoista tuttu Herra Hakkarainen. Paljon ihailua sai osakseen myös Aamulehden messukassi, jonka kuvioinnissa oli tamperelaisille tärkeitä aiheita.

Kokonaisuutena messut onnistuivat hyvin ja Puusuutarit ry haluaa kiittää kaikkia messuille osallistuneita yhteistyökumppaneita, näytteilleasettajia ja messuvieraita. Seuraavat Asta Rakentaja –messut järjestetään vuoden päästä 1.–3.2.2019.

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi taas ensi vuonna!

Teksti ja kuvat: Emma Merta ja Milla Hannula, TAMKin restonomiopiskelijat, 15RESTO

Tulimme ystäväni kanssa valituksi TAMKin järjestämään kansainväliseen lyhyeen vaihtoon sadonkorjuuseen, Chatêau Carsinin viinitilalle. Chatêau Carsin on suomalaisen Berglundin perheen omistama viinitila Ranskassa, Côtes de Bordeaux´n viinialueella, Rionsin kylässä. Viinitarhoja heillä on yhteensä 22 hehtaaria, joista tuotannossa on 18. Viinitila tuottaa punaviinejä, roséviinejä sekä kuivia että makeita valkoviinejä.

Chatêau Carsinin viinitila

Vaihtomme oli kestoltaan kolme viikkoa ja sijoittui lokakuulle. Vaihdon tarkoituksena oli päästä näkemään ja tekemään sadonkorjuu, mutta luontoäiti oli päättänyt toisin, joten sadonkorjuu oli ohitse, kun pääsimme perille.

Viinin tuottamiseen vaikuttaa tietysti itse maanviljely, mutta myös viinin valmistukseen käytettävät rypäleet ja niiden jatkojalostus vaativat erinäisiä toimenpiteitä kellarissa. Kolmeen viikkoon mahtui valtavasti erilaisia työtehtäviä, kuten tarhojen hoitoa, pihatöitä, kellarissa tehtäviä töitä viinien valmistuksen parissa, huippukokkien avustamista keittiössä sekä Chatêaun siisteydestä ja kunnosta huolehtimista.

Viinitilan keittiössä.

Kolmen viikon aikana työnkuviksi muodostui muun muassa kellarin seinien kalkitsemista, tarhoilta tukikeppien pois repimistä, viinitynnyreiden toppaamista, laboratorion ja Chatêaun siivoamista ja pihatöitä sekä viinien ominaispainojen ja käymisen mittaamista.

Töitä tilalla tehtiin yhdessä pääsääntöisesti 8-9 tuntia päivässä, mutta myös vapaa-aikaa oli runsaasti, jolloin oli mahdollista tutustua lähialueisiin ja hieman kauemmaksikin, kuten espanjan kulinaristiseen mekkaan San Sebastianiin. Matka espanjaan tehtiin tietysti muiden ihmisten kanssa, joihin oli saanut tutustua sadonkorjuussa.

 


Matka viinitilalle oli erittäin opettava ja ajatuksia herättävä. Lukemattomia upeita viinejä, ruokaa ja ihmisiä teki opintomatkasta hienon kokonaisuuden. Parhaimmillaan Chatêaulla oli 23 ihmistä, mikä luo valtavan laajan kirjon tutustua ihmisiin, ja samalla mahdollisti verkostoitumisen eri alojen ammattilaisten kanssa.

Tärkeimpänä oppina koen henkilökohtaisesti ruoan ja viinin yhdistämisen, jota sai todistaa ilta toisensa jälkeen kolmen viikon ajan. Oli upeaa huomata kuinka oikeat viinit täydentävät ja tuovat ruokien eri aromeja esiin. Sadonkorjuuseen kuului tietysti myös lukuiset Viinitastingit, jotka ovat aina tuntuneet hieman mutkikkailta, sillä tietoa ja kokemusta oli vielä melko vähän. Kotiin palattuani koen, että olen saanut vankan alustan viinien maistamiseen, ja ymmärryksen viinin matkasta tarhalta pulloon.

Ilta tummuu viinitilalla.

 

 

 

Teksti: Etta Pakkanen, urheilumanageri ja TAMKista 21.12.2017 valmistuva tradenomi

Kuva: Pixabay

________________

Sponsorointia markkinointiviestinnän keinona käyttävien yritysten tietoisuus sponsoroinnilla saavutettavissa olevista hyödyistä on kasvanut viime vuosina. Tämän vuoksi myös urheiluseurojen on kumppanuuksia myytäessä keskityttävä entistä enemmän sponsorin yhteistyöstä saamaan hyötyyn eli arvoon. Tässä blogitekstissä esitellään seitsemän elementtiä, jotka sponsorimyynnin prosessiinsa integroimalla urheiluseura voi saavuttaa pitkäjänteisiä ja molemmille osapuolille arvoa luovia kumppanuuksia.

Sponsorin ja kohteen välinen yhteys avainasemassa

Monesti urheiluseurat tavoittelevat sponsoriksi joko aiemmin kumppanina olleita yrityksiä tai lähialueen yrityksiä. Arvonluonti olisi mahdollista aloittaa jo potentiaalisia kumppaneita määrittäessä perehtymällä urheiluseuran toiminnan ja kumppaniksi tavoiteltavan yrityksen toiminnan ja arvojen sekä imagon yhtäläisyyksiin.

Nykyinen tietotekniikan taso ja erilaiset verkkoalustat mahdollistavat tiedonhaun ja yhteisten elementtien löytämisen ennen kumppaniksi tavoiteltavan yrityksen kontaktointia. Yhteysperustaista prospektointia hyödyntämällä urheiluseurat säästävät resursseja tavoitellessaan ainoastaan todella potentiaalisia sponsoreita.

Sen lisäksi löydetty tai löydetyt yhtäläisyydet antavat urheilutoimijoille osviittaa siitä, mikä yhteistyön painopiste ja siten sillä tavoiteltava arvo voisi olla.

Yhteistyöllä kokemuksia sponsorin asiakkaille

Sponsorin ja kohteen välisen yhteyden lisäksi yhteistyön painopisteeseen ja tavoitteisiin vaikuttavat myös kumppaniksi tavoitellun yrityksen toimiala ja asiakkaat. Kumppanuusmyynnissä ja tulevaa yhteistyötä suunniteltaessa on tärkeää pohtia sitä, kuinka yhteistyö tukee kumppanin omia asiakassuhteita. Myös toimialatuntemuksen ja asiakasymmärryksen luominen on mahdollista aloittaa verkossa, mutta syvempi ymmärrys voi kehittyä vasta yhteistyössä potentiaalisen kumppanin kanssa.

Urheiluseuran sielu esiin

Yhteysperustaisen prospektoinnin sekä yrityksen toimialaan ja asiakaskuntaan tutustumisen pohjalta urheiluseura voi ehdottaa potentiaaliselle kumppanille soveltuvia elementtejä, joita voidaan sisällyttää yhteistyön hyödyntämissuunnitelmaan. Koska urheiluseurojen resurssit ovat rajalliset, jokaiselle potentiaaliselle sponsorille ei voida tarjota täysin räätälöityä ratkaisua.

Tästä syystä urheiluseurojen olisi hyvä tiedostaa omat vahvuutensa ­– kuten selkeä ja näkyvä arvomaailma – ja tavoitella siitä mahdollisesti hyötyviä yrityksiä. Silloin urheiluseura voi määrittää alustavan yhteistyötarjooman, jonka elementtejä voidaan hyödyntää useiden yritysten markkinointiviestinnässä.

Kohteen olisi hyvä viestiä näistä vahvuuksista omilla verkkoalustoillaan, jotta aktiivisesti urheilusponsorointia hyödyntävät yritykset voivat havaita yhdenmukaisuuden ja ottaa parhaassa tapauksessa jopa itse yhteyttä seuraan. Urheiluseuran markkinoinnin tulisi siis olla suunniteltu niin, että se tukee myös sponsorihankintaa.

Tehot irti ammattimaisella yhteydenpidolla

Urheiluseuran tulee osata tuoda heti ensimmäisessä yhteydenotossa esiin kartoitusvaiheessa saamansa tiedon pohjalta arvioidut hyödyt, joita tavoiteltava yritys voisi yhteistyöllä saavuttaa. Yhteydenpidon ammattimaisuus sekä potentiaalisen sponsorin tarpeiden ja mahdollisuuksien huomioiminen ovat tärkeitä elementtejä läpi koko sponsorimyynnin prosessin eivätkä siis kiteydy ainoastaan ensimmäiseen yhteydenottoon.

Yhteistyössä on voimaa

Vaikka urheiluseuran tulee pohtia etukäteen yhteistyön avulla saavutettavissa olevia hyötyjä sponsorin kannalta, on useimmissa tapauksissa myös sponsoriyrityksen edustaja kiinnostunut hyödyntämissuunnitelman ja tavoitteiden yhteiskehittämisestä. Eri yritysten sponsoroinnille asettamat tavoitteet poikkeavat jonkin verran toisistaan, eikä hyvinkään toteutettu myyntiprosessin alkuvaihe takaa sitä, että yhteistyöehdotus menisi sellaisenaan läpi.

Mikäli sponsorin mielenkiinto herää ensimmäisen yhteydenoton perusteella, prosessi etenee parhaassa tapauksessa yhteiskehittävän ilmapiirin vallitessa yhteistyön hyödyntämisen kartoittamiseen ja suunnitteluun dialogin avulla.

Onnistumisten todentamisella jatkuvuutta yhteistyölle

Yhteistyön jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että onnistumisen seuraamiselle on asetettu helppolukuiset mittarit. Mittauksen voi suorittaa kumpi tahansa sopimusosapuoli – oleellisinta on sopia, kuka mittauksen suorittaa ja miten. Mitattavuus ja sen avulla esitettävät konkreettiset tulokset antavat mahdollisuuden yhteistyön kehittämiselle ja tarjoavat näyttöä sopimuksen jatkoneuvotteluihin.

Kokonaisuudessaan sponsorimyynnissä ollaan siirtymässä valmiiden laitamainospakettien massamyynnistä kohdennetumpaan, todellisen arvon luontiin pyrkivään myyntiin. Urheiluseurojen on löydettävä tasapaino resurssien tehokkaan hyödyntämisen ja räätälöinnin välillä niin, että arvoa voidaan luoda yhdessä potentiaalisen sponsorin kanssa.

Teksti ja kuva: TAMKin tietojenkäsittelyn lehtori Jyrki Vehmas

___________________

TAMKin tietojenkäsittelyn opiskelijat saivat mielenkiintoisen yhteistyökumppanin, kun kasvisruuastaan tunnettu ravintola Fafa’s Tampereella haastoi heidät ideoimaan uusia markkinointiratkaisuja verkkoon. Rohkeasti kohti haastetta: tietoteknisen alan opiskelijoiden suhtautuminen markkinointiin ei aina ole pelkästään myönteistä, toisaalta kriittinen suhtautuminen nähtiin myös voimavarana.

Kriittisyys väheni oleellisesti, kun opiskelijat pääsivät tutustumaan ravintolan konseptiin ja maittaviin annoksiin, joissa oli hyvin valinnanvaraa – lihaisiakin annoksia löytyi niitä haluaville.

– Yhteistyöprojekti kuuluu tietojenkäsittelyn kurssiin, jonka päätavoitteena on oppia ajattelemaan asioita asiakkaan ja asiakkaan asiakkaiden näkökulmasta. Myös markkinointiviestintä ja sosiaalisen median välineet tulevat tutuksi ihan uudesta näkökulmasta, kertoo kurssin opettaja, lehtori Jyrki Vehmas.

Kuvassa: Ravintola Fafa’sin osakas Petri Wessman (pöydän ääressä keskellä) kertoo itsekin oppineensa opiskelijoilta projektin aikana.

Toisen vuoden web-tuotannon opiskelijat pääsevät tositilanteessa hyödyntämään ensimmäisen vuoden pelikehitysprojektissa saamiaan innovointitaitoja. Kurssin parikymmentä opiskelijaa työskentelee noin kymmenen viikon ajan neljässä pienryhmässä tuottaen ideoita ja ehdotuksia Fafa’sin verkkomarkkinoinnin strategiaksi ja kampanjatoteutuksiksi. Opiskelijat ottavat itse selvää asioista, hakevat vastauksia, ja luovuuskin joutuu koetukselle.

Työskentelyyn kuuluvat muun muassa ideointityöpajat ja seurantapalaverit yhdessä asiakkaan kanssa. Opiskelijoiden mukaan on erittäin kiinnostavaa päästä analysoimaan oman kampanjansa tuloksia. Esimerkiksi kilpailujen ja arvontojen käyttö kampanjoissa näyttää houkuttavan asiakkaita.

– Kun kampanjaviikkojen Facebook-näkyvyydet vaihtelevat tuhannesta sataan tuhanteen näyttöön, niin vaihtelun syiden analysoinnissa riittää pohdittavaa, toteaa Vehmas. 

Myös kansainvälinen ulottuvuus on projektissa mukana, koska suuri osa Fafa’sin henkilökunnasta puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Ravintolapäällikkö Andre Puga esimerkiksi on kotoisin Portugalista. Projektissa mukana oleva ravintolan osakas Petri Wessman puhuu tarvittaessa hyvinkin aitoa Tampereen murretta.

Wessmanin mukaan yhteistyössä parasta on mielipiteiden vaihto potentiaalisten asiakkaiden kanssa ja oman some-kokemuksen kartuttaminen. Vehmas puolestaan näkee hyvänä kehityssuuntauksena sen, että it-alan opiskelijat soveltavat ketterän projektinhallinnan oppeja myös muissa kuin IT-projekteissa. Niissä kaikki osapuolet oppivat jotain uutta.

Teksti ja kuva: Anna Vättö, TAMKin viestintä

 

Henri Liipola ei näytä tietoliikenneinsinöörin stereotyypiltä: hyväryhtisen, 190-senttisen jättiläisen kädenpuristus on tiukka. Tähän on syynsä: tuleva insinööri on huipputason moukarinheittäjä, joka valmistautuu Berliinissä vuonna 2018 pidettäviin EM-kisoihin.

Osallistumiseen voi vielä vaikuttaa muiden heittäjien tulokset, mutta mies on luottavainen – ja syystä. ”EM-kisaraja on 74 metriä, ja minä heitin 75,31. Kehityn koko ajan paremmaksi ja heitän vielä pidemmälle.” Perspektiiviä Henrin tulokseen tuo se, että Suomessa on vain yksi moukarinheittäjä, joka on kaudella heittänyt tätä paremmin.

”Vain treenaamalla voin kehittyä”

”Räjähtävyyteni sekä hyvä kehonhallinta tekevät minusta lajissa hyvän. Lisäksi olen nopea oppimaan,” Henri kertoo. Hän aloitti yleisurheilun 12-vuotiaana, ja keskittyi 15-vuotiaana pelkästään moukarinheittoon.

Lajivalinta oli luonteva: ”Olin moukarissa hyvä,” mies toteaa vaatimattomana.Liipola ei kuitenkaan jätä kaikkea vain luontaisen lahjakkuutensa varaan. ”Vain treenaamalla voin kehittyä,” hän toteaa ytimekkäästi, ”menestykseen ei ole mitään oikopolkua.” Treenitahti onkin maallikon näkökulmasta hurja. Viitenä päivänä viikossa on lajitreenit, eli Henri treenaa heittämistä, minkä lisäksi päiväohjelmaan kuuluu myös voimaharjoittelua.

Viikonloput ovat vapaampia, ja mies käy esimerkiksi pelaamassa sulkapalloa tai pingistä. Menestystä ei tarvitse hämmästellä; urheilu on Henrille selvästikin rakas elämäntapa.Tästä huolimatta aikaa jää myös opiskeluun.

TAMKissa Liipola opiskelee kolmatta vuotta tieto- ja viestintätekniikan koulutusohjelmassa erikoistuen tietoverkkoihin ja tietoliikennetekniikkaan. Menestys ei vaikuta opintoihin, mutta luonnollisesti urheilu-ura on ensimmäisenä mielessä. ”Niin kauan kuin olen urheilussa hyvä, teen sitä. Sitten joskus tulevaisuudessa on vuorossa työt insinöörikoulutustani vastaavalla alalla.

”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ”

TAMK saa mieheltä kiitosta tuesta ja joustavuudesta. ”Kokonaiskuormitus on ollut hyvä, lukujärjestykset ovat olleet valmiiksi minulle sopivia,” Henri kertoo tyytyväisenä.

Toistaiseksi opinnot ovat edenneet aikataulussa, mutta hän arvelee tilanteen muuttuvan. ”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ, ja tällä hetkellä treenaaminen on minulle tärkeintä.”

Insinööriksi valmistumisella ei siis ole kiire, sillä urheilutavoitteet eivät suinkaan lopu Berliinin kisoihin.

Seuraava suuri päämäärä Henrillä on jo selvillä: Tokion olympialaiset vuonna 2020. Kisarajat julkaistaan vasta lähempänä ajankohtaa, mutta kurinalainen harjoittelu ja intohimo lajiin vievät miestä tasaisen varmasti kohti menestystä. Ennen olympialaisia jännitetään kuitenkin EM-kisoja – Henri Liipolasta kuulemme vielä!

 

Teksti ja kuvat: Ilona Lähde ja Laura Snirvi, neljännen vuoden TAMKin rakennusarkkitehtiopiskelijat

Rakennusarkkitehtiopiskelijat Ilona Lähde ja Laura Snirvi osallistuivat keväällä 2017  järjestettyyn Hangon Graniittilinnan opiskelijakilpailuun.

Hangossa sijaitsevan Graniittilinnan toiminnallinen ideakilpailu järjestettiin keväällä 2017. Kilpailun järjestäjinä toimivat Suomen arkkitehtiliitto (SAFA), Hangon kaupunki ja kiinteistön omistaja Kiinteistökolmio Oy. Kilpailu oli suunnattu arkkitehtiopiskelijoille, sekä korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulujen muotoilu-, rakennus-, sisustus- ja kiinteistöalan opiskelijoille.

Hangon Graniittilinna sataman suunnasta.

Kilpailun tarkoituksena oli etsiä uusia ratkaisuja ja käyttötarkoituksia vuonna 1886 rakennettuun Graniittilinnaan, sekä suunnitella ko. tontille uudisrakennus. Suunniteltavan alueen rakennusoikeus oli 2 500 k-m2. Graniittilinnan kiinteistö sijaitsee voimakkaasti kehittyvällä alueella Hangon satamassa. Aiempia toimijoita kiinteistössä ovat olleet mm. Oy Granit Ab, Suomen Väriteollisuus Oy, Puolustusministeriö, erilaiset kesäkahvilat, yökerho sekä veneiden maahantuontiyritys. Vuonna 2016 kiinteistön osti Kiinteistökolmio Oy.

Tiedon kilpailusta saimme koulutuspäälliköltämme Minna Nyström-Järviseltä ja siihen tutustuttuamme harkitsimme osallistumista. Aluksi kävimme paikan päällä tutustumassa kohteeseen, sillä Hanko oli meille molemmille aivan vieras kaupunki. Tutustuttuamme kauniiseen Graniittilinnaan ja sen merelliseen ympäristöön, syntyi lopullinen päätös osallistua kilpailuun.

 

 

Laura Snirvin ja Ilona Lähteen visualisointi Hangon Graniittilinnasta.

Suunnittelussamme halusimme kunnioittaa vanhaa kivistä Graniittilinnan rakennusta ja suunnittelimme sen rinnalle puisen uudisrakennuksen. Ajatuksena oli sijoittaa kiinteistöön Hangon kulttuuri- ja taidekeskus, joka toimisi hankolaisten ns. olohuoneena. Suunnitteluprosessi lähti liikkeelle tontin käytön suunnittelusta ja uudisrakennuksen massoittelusta. Halusimme säilyttää vanhan rakennuksen pääjulkisivun ennallaan meren suuntaan. Uudisrakennus on mereltä katsottuna huomaamaton, jääden kokonaan Graniittilinnan taakse.

Uudisrakennuksen pääasialliseksi materiaaliksi valitsimme puun, sillä halusimme sen sulautuvan Graniittilinnaa ympäröiviin, alueelle omaleimaisiin makasiinirakennuksiin. Suunnittelussamme keskeisessä roolissa oli parantaa korttelinäkymää saavuttaessa kaupungin keskustasta satama-alueelle, sieltä katsottuna uudisrakennus on suunnitelmassa pääosassa. Näin saimme suunnitelmassamme uuden ja vanhan luontevasti sulautumaan toisiinsa, antaen korttelille kaksi erilaista ilmettä.

Kilpailussa sijoituimme 4 parhaan joukkoon, lunastussijalle. Saimme tuomareilta erityistä kiitosta suunnitelmamme ulkoarkkitehtuurista ja yksittäisistä suunnitteluratkaisuista. Kiinteistökolmio Oy:n toivomuksena oli kuitenkin ”bisnes-henkisempi” ratkaisu. Kilpailuun osallistui 13 työtä, joista 4 parasta palkittiin.

Kilpailun aikana pääsimme hyvin soveltamaan koulussa oppimiamme tietoja ja taitoja, sekä ennen kaikkea omaa osaamistamme. Aikataulutus ja töiden jakaminen oli onnistumisen kannalta erittäin tärkeää, sillä olimme molemmat aloittaneet työharjoittelun eri kaupungeissa. Kolmannen vuoden opiskelijoina meillä oli mielestämme hyvät edellytykset osallistua tämän vaativuustason suunnittelukilpailuun. Kilpailukokemus meidän molempien mielestä oli erittäin positiivinen, antoisa ja opimme paljon uutta. Suosittelemme kaikkia rohkeasti osallistumaan vastaaviin kilpailuihin.

Hangon Graniittilinnan opiskelijakilpailu (Suomen arkkitehtiliitto)

 

Teksti: Hilla Hanhimäki, Pikkolan koulu, TET-harjoittelija TAMKissa
Kuva: Näytelmäkerho Ääriraja

_______________________________________________________

TAMKin oma teatterikerho Ääriraja on ollut toiminnassa vuodesta 2014. Kerhoon on tullut mukaan näytelmätaustaisia ja uutta harrastusta etsiviä opiskelijoita. Mukana on myös esiintymiskammoisia, jotka ovat päässet kerhon avulla kammostaan yli. Nyt kerho on tekemässä uutta keväällä esitettävää näytelmää, joka kertoo meille monelle tutusta aiheesta, yksinäisyydestä. Pääsin haastattelemaan Äärirajan päätuottajaa Leila Huukia, joka kertoi minulle heidän uudesta produktiostaan.

Suosiotaan kasvattanut 40 jäsenen kerho sai idean tehdä näytelmän, johon he kysyivät ihmisiltä oikeita henkilökohtaisia tarinoita yksinäisyydestä viime keväänä. Tällaisesta vaikeasta sekä todellisesta aiheesta on haastava tehdä näytelmä, koska he halusivat tehdä siitä tarinoiden arvoisen, mutta ei liian masentavan. Realismissa on vaikea pysyä, sillä kaikissa tällaisissa tarinoissa ei välttämättä ole onnellista loppua. Ihmiset lähettivät omakohtaisia tarinoitaan runsaasti ja näytelmä käsikirjoitetaan niistä valittujen tarinoiden pohjalta.

Kerholaiset ovat lähteneet innokkaasti projektiin mukaan ja kerhon saamien tarinoiden määrästä voi päätellä sen saaneen positiivisen vastaanoton. Mielestäni on hienoa, että tällaisesta aiheesta on tekeillä näytelmä, sillä moni on varmasti kokenut yksinäisyyttä jossain vaiheessa ja tätä kautta monet voivat samaistua näytelmään. Ja kerhon omia sanoja lainaten on tärkeää, että myös vaikeista asioista voidaan puhua.

Näytelmän tekemiseen kuuluu monia vaiheita, kuten aluksi tietenkin tekijöiden rekrytointi, käsikirjoituksen kirjoittaminen, bändin biisien harjoittelu, näyttelijöiden tutustuminen toisiinsa,  improvisaatio, harjoittelu sekä puvustajien ja maskeeraajien suunnittelu sekä miltä lava, maskeeraus ja roolivaatteet tulevat näyttämään. Tietenkin tuottajilla ja ohjaajilla on iso rooli koko tekemisen ajan. Minä olen varma, että kun nämä kaikki työvaiheet on tehty ja näemme valmiin näytelmän keväällä, se tulee olemaan todella hieno.

Lauantai 26.8.2017 oli suurten juhlien päivä. Frenckellin sisäpihalla, kuten myös ympäri Suomen, järjestettiin suuret kyläjuhlat rakkaan isänmaamme ruokakulttuurin kunniaksi. Päivä oli valittu tarkoin, nimittäin tasan 100 päivää ennen Suomen 100-vuotissyntymäpäivää.

Tapahtumaa olivat järjestämässä Pirkanmaan Keittiömestarit, Tampereen Paistinkääntäjät, Juvenes Juhlapalvelu ja Tampereen ammattikorkeakoulun restonomiopiskelijat.

Tapahtumapäivänä mestareiden grillit olivat kuumenneet puoleen päivään mennessä ja lounastarjoilu sai luvan alkaa. Lounasaika oli pyhitetty niin sanotusti kaikelle kansalle, jolloin ohikulkijoilla oli mahdollisuus päästä nauttimaan pöydän antimista. Lounaalla grillattiin glaseerattua porsaanniskaa ja flank steakia sekä kasvisvaihtoehtona grillattua halloumia ja uuden sadon kasviksia. Kumpaakin annosta täydensi kirkas perunasalaatti.

TAMKin Palveluliiketoiminnan infopisteellä toimivat opiskelijat Veera Rantanen ja Hanna Lehmussaari.

Tapahtumakoordinaattorit Aarne Hietamäki ja Aki Koivuniemi tarkistavat illan buffetpöytää yhdessä Juveneksen keittiömestarin Kirsi Saarnin kanssa.

Keittiömestareita grillin äärellä

Suomi 100 -teemaa mukaillen myös luontoäiti halusi esitellä paikalla olevalle kansalle monimuotoisuutensa. Lounaasta saatiin nauttia vuoroin syksyisen vesisateen säestämänä, vuoroin huumaavassa auringonpaisteessa kylpien. Sää ei kuitenkaan kaikessa komeudessaan onnistunut laimentamaan tunnelmaa, vaan muutamien mölkkymittelöiden lomassa asiakkaita virtasi aina viimeisiin lounashetkiin asti.

Iltajuhla aloitettiin klo 18, jolloin pöydät oli katettu viimeistä vatia myöten täyteen. Alkuruokapöydästä löytyi seuraava valikoima kotimaisia herkkuja: graavilohirullaa, savusärkeä, grillattua broileria, marinoituja sieniä, vihersalaattia, maalaissalaattia, hedelmäistä leipäjuustosalaattia, pikkelöityjä kasviksia ja rievää.

Pääruokana toimi sama kokonaisuus kuin lounaalla ja se tarjoiltiin asiakkaille lautastarjoiluna, suoraan mestareiden grillistä. Jälkiruoaksi nautittiin vielä marjamoussea ja kahvia. Baarista sai laadukkaita viinejä sekä oluita ruoan seuraksi.

Livebändin (Tamkeys) lisäksi asiakkaita viihdytti Suomi-aiheinen tietovisa. Illan koleasta säästä huolimatta tunnelma oli lämminhenkinen ja asiakkaat saivat nauttia ainutlaatuisella ammattitaidolla rakennetusta kokonaisuudesta.

Kyläjuhlan asiakkaat saivat kuvauttaa itseään kuvauspaikalla.

Kyläjuhlan tapahtumakoordinaattoreina toimivat restonomiopiskelijat Aarne Hietamäki ja Aki Koivuniemi (14Resto)

Teksti: Restonomiopiskelija Hanna Lehmussaari (14Resto)
Kuvat: Restonomiopiskelija Titta Saarinen (14Resto)

Teksti ja kuvat: Merja Hanhimäki ja Eija Lähteenmäki

____________________________________________

Kykylaakso/BioHub tuotti työelämävalmiuksia ja auttoi verkostoitumaan

Biotuote- ja prosessitekniikan koulutuksessa otettiin vuoden 2017 alussa käyttöön Kykylaakso/BioHub-oppimisympäristö, jossa ensimmäisen vuoden opiskelijat suorittivat yhden lukukauden opinnot. Uuteen oppimisympäristöön siirtymisen taustaa, opintojen sisältöä ja toteutustapaa on kuvattu 23.1.2017 julkaistussa blogikirjoituksessamme Kykylaakso/BioHub opettaa, miten yrityksissä toimitaan.

Uuden toteutustavan avulla opiskelijoille pyrittiin tuottamaan sellaisia metakognitiivisia taitoja, joiden avulla on mahdollista selvitä paremmin myöhemmissä opinnoissa ja tulevissa työelämän tilanteissa. Opiskelijoilta edellytettiin aktiivista tiedonhakua sekä tiedon ja kokemusten prosessoimista ja soveltamista annettuihin työelämälähtöisiin toimeksiantoihin. Opiskelijatiimit muodostivat yhdessä tekemisen kautta yhteistä ymmärrystä biotuote- ja prosessitekniikan alalla tarvittavista tiedoista ja taidoista. Valmennuspedagogiikan avulla tuettiin oppijoiden ja tiimien aktiivista roolia ja ohjattiin vastuunottoon erilaisissa oppimistilanteissa.

Otsikon suora lainaus ”Tehokas ja käytönnönläheinen BPT:n kulttuurikylpy” yhden opiskelijatiimin palautteesta kuvaa hyvin Kykylaakso/BioHubin ideologiaa: tavoitteena on työelämälähtöinen yhdessä tekemällä oppiminen. Oppimistilanteet luodaan mahdollisimman autenttisesti työelämää simuloiviksi. Jotta kytkös yrityselämään olisi mahdollisimman konkreettinen, yhteistyössä on ollut tiiviisti mukana 10 kummiyritystä. Kummiyritysten edustajat ovat vierailleet TAMKissa ja opiskelijat vastaavasti kummiyrityksissä.

Yhteistyö kummiyritysten kanssa toteutui tiiviinä

Yhteistyö kummiyritysten kanssa käynnistyi jo ensimmäisellä opiskeluviikolla ja jatkui tasaisesti koko kevään ajan. Kummiyritykset olivat opiskelijoille erinomainen kontakti työelämään. Opiskelijat ehtivät perehtyä kummiyrityksensä toimintaan, ja kummiyritysten edustajat tutustuivat opiskelijoihin. Yhteistyö helpotti merkittävästi opiskelijoiden työllistymistä kesän ajaksi: puolet kaikista harjoittelupaikan saaneista opiskelijoista työllistyi nimenomaan kummiyritykseen. Kummiyritysten oli helppoa ja turvallista palkata kesätyöntekijöiksi jo tutuksi tulleita ja yrityksen toimintatavoista perillä olevia opiskelijoita.

Kummiyritysten kokemus Kykylaakso/BioHubissa mukana olosta oli kaiken kaikkiaan myönteinen. Jotkut kummiyritykset ehdottivat jopa nykyistä tiiviimpää yhteydenpitoa ja vierailuja.

Toimeksiannot liittyivät kummiyritysten toimintaan

bpt1

Böljy-tiimi esittelemässä Valmetin toimintaa SalesUp-myyntitapahtumassa

Opiskelijatiimit mm. osallistuivat TAMKin Liiketalouden koulutuksen helmikuussa järjestämään SalesUp-myyntitapahtumaan. Tapahtumassa tiimit toteuttivat kummiyrityksen toimintaa ja tuotteita esittelevän ständin. Tapahtumaa edelsi vierailu kummiyrityksessä. Käynnin tarkoituksena oli suunnitella ständin ilmettä ja ständitoimintaa yhdessä kummiyrityksen edustajien kanssa. Myyntitapahtumassa ständillä vieraili mm. haamuostajia, joilta tiimit saivat myönteistä ja arvostavaa palautetta asiakaslähtöistä ja asiantuntevasta viestinnästään.

Samaan aikaan kun osa tiimin jäsenistä vastasi ständistä, muut tiimin jäsenet esittelivät Y-kampuksen Backstagella tiimin kehittelemän virtuaaliyrityksen liikeideaa ja toimintaa mm. yritykselle tehtyjen kotisivujen avulla. Esim. Arvoveden www-sivuihin voi tutustua täältä.

Lukukausi huipentui huhtikuussa Kykylaakso/BioHubin prosessipäiviin, joiden tärkein sisältö oli esitellä kummiyrityksissä käytössä olevat valmistusprosessit. Toimeksiannon valmistelu alkoi itsenäisellä tiedonhaulla, jota seurasi vierailu kummiyrityksissä. Vierailu antoi opiskelijoille mahdollisuuden tarkentaa valmistusprosessin yksityiskohtia ja saada materiaalia ja tuotenäytteitä prosessipäivien esitystä varten.

ReCaBoard-tiimin piirtämä ja esittelemä MetsäBoardin kartonginvalmistusprosessi

ReCaBoard-tiimin piirtämä ja esittelemä MetsäBoardin kartonginvalmistusprosessi

Prosessipäivillä, jotka toteutettiin paneelikeskusteluja hyödyntäen, kukin tiimi piti noin puolen tunnin mittaisen alustuksen prosessistaan.  Kullekin tiimille oli osoitettu opponoiva tiimi, joka oli valmistautunut kysymyksillä, joihin tiimin jäsenet yhdessä vastasivat. Opponoivan tiimin kysymysten jälkeen yleisö sai esittää kysymyksiä ja kommentoida. Keskustelu oli aktiivista, ja valmentajien myötävaikutuksella varmistettiin, että oppimistavoitteet saavutettiin.

Tiimioppiminen opinnäytetyön aiheena

Opiskelijat pitivät tiimityöskentelystä, ja tiimityöskentelyn nähtiin olevan jopa tärkein osa Kykylaakso/BioHub-ympäristöä. Biotuote- ja prosessitekniikan opiskelija Hannareetta Aalto teki kevään aikana opinnäytetyön Tiimioppiminen Kykylaakso/BioHub-opintokokonaisuudessa keväällä 2017, jonka tavoitteena oli selvittää opiskelijoiden rooleja tiimissä ja tiimien kehitystä kevään aikana.

Opinnäytetyötä varten opiskelijat arvioivat tiimiensä kehitystä suhteessa tiimiteoriaan.  Noin puolet tiimeistä koki tiiminsä päässeen kypsän toiminnan vaiheeseen, puolella tiimeistä kehitys oli rikkonaisempaa. Kaikki pääsivät kuitenkin harjoittelemaan vuorovaikutustaitoja, jakamaan osaamistaan, ottamaan vastuuta ja saamaan onnistumisen kokemuksia esimerkiksi kummiyritysten prosesseja esittelevään prosessipäivään liittyvää toimeksiantoa työstettäessä ja esiteltäessä.

Kehittäminen jatkuu

Lopuksi lainaus yhden opiskelijatiimin Kykylaakso/BioHubia koskevasta palautteesta:

”Hiomaton timantti. Kykylaaksossa on paljon hyviä asioita, mutta myös parannettavaa. On tykätty ja voimme suositella.”

Kykylaakso/BioHubin ensimmäinen toteutus on antanut meille valmentajille arvokasta kokemusta ja hyvät lähtökohdat jatkuvaan kehittämiseen. Onnistumisista pidämme kiinni ja tunnistettavia kehittämiskohteita olemme jo lähteneet viemään eteenpäin. Tavoitteenamme on kaikkia osapuolia mahdollisimman hyvin palveleva Kykylaakso/BioHub.

 

 

 

Osallistuimme syksyllä 2016 Pk-innoviikot -kurssille, jossa liiketalouden ja konetekniikan opiskelijoista kootut ryhmät saivat jokainen toimeksiannon yritykseltä. Meidän yrityksemme oli Visu Kaluste, joka valmistaa muun muassa laboratoriokalusteita, vetokaappeja sekä työpöytiä ja -tuoleja. Meille kerrottiin, että laboratoriokalusteita valmistettaessa täytyy ottaa tietyt erityisominaisuudet huomioon, muun muassa puhdistettavuus, muunneltavuus ja ergonomia.

Toimeksiannon aiheena oli innovoida tulevaisuuden laboratorio. Mukaansatempaavien suunnittelujen jälkeen paperille piirtyi kuva ergonomisesta, helposti puhdistettavasta, työhyvinvointia korostavasta työtilasta. Tilan johtotähdeksi valikoitui pöytä, jonka pohjalta pystyimme konkreettisesti havainnollistamaan suunnitelmaamme. Kurssi huipentui joulukuussapäätöstapahtumaan, jossa kaikki suunnitelmat esitettiin yrityksille.

Visu Kaluste oli selvästi vaikuttunutaikaansaannoksestamme, sillä pöytä luvattiin valmistaa maaliskuussa 2017 pidettäville messuille!

Tradenomiopiskelijat Eeva Osa ja Eija Kantonen Chambio-messuilla.

Tradenomiopiskelijat Eeva Osa ja Eija Kantonen Chembio-messuilla.

Kevättalvella 2017 messut lähenivät ja yhteistyö Visu Kalusteen kanssa jatkui. Eija sai yrityksestä työharjoittelupaikan ja Eeva tarjoutui suunnittelemaan messuille kalustejärjestyksen. Maaliskuun lähestyessä myös suunnittelemamme pöytä sai konkreettisen muodon ja pääsimme ihastelemaan sitä Visu Kalusteen tehtaalla.

Pöydän jalkojen koteloissa on integroituna sähköinen korkeussäätö, sekä pyörät, jotta sitä pystyy liikuttamaan haluttuun paikkaan. Pöydän alapinnassa on sähkökouru, johon saa liitettyä pöydällä olevien laitteiden johdot, sekä kourun alapinnassa led-valot työturvallisuutta luomaan.

Pöytälevynä olevan lasin alla on integroituna tabletti. Tämä kuvastaa tulevaisuuden älypöytää. Etenkin tämä lasilevy pöydänpintana ja kolo tabletille keräsivät kehuja messuilla. Se tuleekin varmasti olemaan tulevaisuuden laboratorioissa ja muissakin työpöydissä myyntivaltti.

Chembio-messut järjestetään joka toinen vuosi, joten messut ovat tärkeä markkinointitapahtuma Visu Kalusteelle. Messuilla oli hyvä fiilis, ihmiset olivat innostuneita ja vastaanottavaisia. Meidän osastomme herätti paljon kiinnostusta ja kun teimme tuote-esittelykierroksia, ihmiset olivat välillä jopa aivan haltioissaan ja vaikuttuneita kalusteista. Ja ei siinä, kalusteet olivat upean näköisiä ja vielä parempi,oikeasti toimivia ja ergonomisia!

Messukalusteisiin oli valittu kunnolla väriä perinteisen valkoisen sijaan ja siitä tulikin paljon positiivista palautetta. Suunnittelemamme pöytä herätti myös paljon kiinnostusta sekä se, että yritys tekee opiskelijoiden kanssa yhteistyötä. Toteutimme pöytämme päällä myös markkinointitutkimus–kyselyn ja kyselyyn vastanneet osallistuivat myös VISU satulatuolin arvontaan. Vastauksia saimme lähemmäs 400 ja tulokset hyödyntävät varmasti jatkossa Visu Kalusteen markkinointia.

On ollut suuri ilo ja etuoikeus olla yhteistyössä Visu Kalusteen kanssa. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä kokonaisuuteen ja iloisesti
yllättyneitä, kuinka yhdestä kurssista on poikinut näin paljon hyvää jo ensimmäisenä opiskeluvuotena. Messujen jälkeen selvisi sekin, että Eija jatkaa Visu Kalusteella palkattuna työntekijänä. Ehkä tässä voisimme myös kiittää Visu Kalusteen lisäksi itseämme, olemme tehneet hyvää työtä! 😀

Eeva Osa ja Eija Kantonen
Liiketalouden opiskelijat TAMK/Virrat