Posts in the Yhteisvoimin muirenkin kans category

Uudistunutta ammatillista koulutusta on käsitelty paljon julkisuudessa. Hanketyöskentelyn kautta olen itsekin saanut mahdollisuuden tutustua sen sisältöön. En opeta ammatillisella puolella, joten arkista käytäntöä tunnen lähinnä kuulopuheiden perusteella.

Hieman epäselvää itselleni on myös se, kuinka suurista uudistuksista todella puhutaan. Keskustellessani ammatillisten opettajien kanssa olen ymmärtänyt, että ammatillisella puolella monet uudistuksessa määritellyt asiat ovat saattaneet joissain yksiköissä ja joillain opettajilla olla arkea jo pitkään.

Ammatillisen koulutuksen uutta lainsäädäntöä ja sanastoa lukiessani mietin monesti toivovani, että myös moni ammattikorkeakoulun opettaja tutustuisi niihin; benchmarkaisi ja miettisi miten hyvät käytännöt voitaisiin siirtää meille ammattikorkeakouluunkin.

Tässä tekstissäni tuon esille kolme käsitettä, joita jokainen opettaja mielestäni voisi pohtia vakavasti myös omassa työssään ammattikorkeakoulusektorilla.

Erityinen tuki = tuki ja siihen liittyvät erityiset opetus- ja opiskelujärjestelyt, jota annetaan opiskelijalle silloin, kun hän tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä oppimisen ja opiskelun tukea oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi.

Henkilökohtaistaminen = toiminta, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan opiskelijan aiemmin hankkima osaaminen sekä suunnitellaan osaamisen hankkiminen ja osoittaminen sekä tarvittavat ohjaus- ja tukitoimet.

Näyttö = toiminta, jossa opiskelija osoittaa käytännön työtehtäviä tekemällä, miten hyvin hän on saavuttanut tutkinnon perusteissa määritellyn keskeisen ammattitaidon tai osaamisen.

(Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017: Ammatillisen koulutuksen reformisanasto.)

 

Erityinen tuki

Ammatillisessa koulutuksessa puhutaan ja käytetään erityistä tukea paljon. Aivan vieras asia ei ole ammattikorkeakoulussakaan. Esimerkiksi TAMKin opinto-oppaassa kuvataan otsikon “esteetön opiskelu” alla kolme tukimuotoa: yleinen tuki, lisätuki ja tehostettu tuki.

Käytössämme on myös tukiseteli, jonka saatuaan opiskelija voi hakea lisätukea opintoihinsa. Erityisjärjestelyt voivat olla vaikkapa opintojen monipuolisia suoritustapoja, joustavia tenttikäytäntöjä ja lisäohjausta.

TAMK-konferenssin hanketemppuradalla OHO! (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) ja KOPE- korkeakoulupedagogiikkaa -hankkeet kyselivät viime vuonna muun muassa tukisetelin käytöstä. Pienessä gallupissa kävi ilmi, että osa opetushenkilöstöstä ei ollut sitä käyttänyt ja kaikki opettajat eivät edes tienneet sen olemassaolosta.

Erityiseen tukeen saattaa korkeakoulutasolla yhdistyä myös vanhakantainen käsitys siitä, että tukea tarvitsevia opiskelijoita ei edes olisi korkeakouluissa. Esimerkiksi OHO!-hankkeessa korkeakouluopettajille tehdyn kyselyn vastauksista käy selvästi ilmi, että tukea tarvitsevien määrä on lisääntynyt ja moninaistunut niin ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissakin.

Yksittäinen opettaja voi olla melko voimaton tukea tarvitsevan korkeakouluopiskelijan edessä. Hänellä ei ole erityisopettajan, sosiaalityöntekijän ja psykologin koulutusta, vaikka hän ajoittain tuntisikin niitä tarvitsevansa.

Yhdenvertaisuuslaki muistuttaa kohtelemaan opiskelijoita yhdenvertaisesti. Se ei kuitenkaan ole tasa-arvoa, että tukea tarvitsevia ei huomioida, vaan koko luokka tekee aina samat tehtävät samassa ajassa.

Henkilökohtaistaminen ja näyttö

Ammattikorkeakouluissa on käytössä AHOT-menetelmä eli opiskelija voi hakea hyväksilukua aiemmin hankitulla osaamisellaan. Korkeakoulusektorilla tämä on oikeasti vaikea paikka. Moni pohtii sitä, voiko toisen asteen tutkinnolla ja muutamalla vuodella työkokemusta oikeasti hankkia korkeakoulutasoista osaamista. Oman kokemukseni perusteella väittäisin, että osa opiskelijoista voi ja osa opiskelijoista ei voi.

Opettajan tehtävänä onkin näissä tapauksissa järjestää näyttö (tehtävä, tentti tai esitys), jolla opiskelija osoittaa osaamisensa. Tämän jälkeen mietitään, onko opiskelijan suoritettava vielä joitain osa-alueita opintojaksosta.

AHOT-tilanne on aina tapauskohtainen, joten en lähde antamaan ohjeita siitä, miten henkilökohtaistamiset ja näytöt tulisi toteuttaa. Haluan vain korostaa sitä, että ne ovat opiskelijan oikeus ja siksi ne tulisi toteuttaa.

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä uskon meidän olevan korkeakouluissakin pian siinä tilanteessa, että AHOTit yleistyvät. Monet opiskelijoista suuntaavat korkeakouluopintoihin työelämästä ja heillä on taustallaan hyvin erilaista osaamista, osalla myös sellaista, jolla on oikeus saada ainakin osittaisia hyväksilukuja opintojaksoista.

Itse näen, että henkilökohtaistamista ja näyttöä voisimme hyödyntää tehokkaasti myös osana opetusta. Kun opiskelija tulee työelämästä myyntityön tehtävistä, hänellä on väistämättä tuoreempaa tietoa alan käytännöstä kuin opettajalla, joka teki käytännön työtä yli kymmenen vuotta sitten.

Entä jos näyttö olisikin tässä tilanteessa hyvin valmisteltu monipuolinen luento koko ryhmälle? Uskallan väittää, että opettajakin saattaisi oppia jotain uutta – käytännöstä. Ja samalla opintojakso saisi työelämävierailijan, joka toisi arvokkaita ajankohtaisia kuulumisia työelämästä.

Käytännön osaajalla teoriapuoli ei aina ole välttämättä kovin vahvoilla. Sen voisi toteen näyttää vaikkapa tekemällä teoreettisen esseen samasta teemasta. Mahdollisuuksia saman osaamisen suorittamiseen löytyy paljon. Mutta helppoa osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ei aina opettajalle ole.

TAMKin opinto-oppaasta löytyy hyväksilukuun liittyvää käsitteistöä. Eli kyllä; se on sallittua myös korkeakouluissa.

Korvaaminen

opintoja korvataan muualla suoritetuilla, oppimistavoitteiltaan vastaavilla, samantasoisilla opinnoilla.

Sisällyttäminen

muualla suoritettujen opintojen liittäminen osaksi tutkintoa.

Tunnistaminen

eri tavoin hankitun osaamisen ymmärtäminen, jäsentäminen ja osoittaminen suhteessa tutkinnon osaamistavoitteisiin.

Tunnustaminen

virallisen hyväksynnän antaminen opiskelijan eri tavoin hankkimalle osaamiselle.

 

Teksti ja kuva: Heli Antila, lehtori TAMK, projektipäällikkö OHO!-hanke

OHO! –hanke (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) on OKM:n kärkihanke ja se toteutetaan vuosina 2017 – 2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä nimeltä Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen.

OHO! –hankkeessa toteutettiin keväällä 2018 maamme korkeakouluopiskelijoille (n = 1011) suunnattu saavutettavuusasioita koskeva sähköinen kysely, jossa tiedusteltiin mm. opiskelijoiden kokemia omiin opintoihin liittyviä haasteita.

Korkeakouluopiskelijat kokevat yhdeksi merkittäväksi opintoja hankaloittavaksi tekijäksi oman terveydentilan, hyvinvoinnin ja opintojen yhteensovittamisen (n = 122). Erilaiset sairaudet ja muut oppimista hankaloittavat pulmat ovat lisääntyneet opiskelijoilla, mutta kyselyn vastauksien mukaan kaikkiin haasteisiin ei ole vielä korkeakouluissamme kyetty vastaamaan riittävän hyvin.

Ennakkoluulot, yksinäisyys sekä joustamattomuus

Kyselyyn vastanneiden mukaan suhtautuminen monenlaisiin opiskelijoihin on hyvin vaihtelevaa, ennakkoluulot henkilökunnan ja kanssaopiskelijoiden taholta, suvaitsemattomuus sekä ymmärtämätön kohtelu ovat monelle valitettavasti arkipäivää. Ystävien löytämisen vaikeus ja yksinäisyyden kokemukset sekä syrjivä ilmapiiri nousevat usein vastauksissa esiin.

”Henkilökunta suhtautuu ongelmaani vaihdellen. Olen kohdannut erittäin töykeää ja epäreilua käytöstä henkilökunnalta häiriöni asettamia vaatimuksia kohtaan. Kerran myös eräs opiskelija kommentoi asiaa tökerösti ja itsekkäistä lähtökohdista.”

Jotkut opiskelijat mieltävät oman sairauden, vamman tai muun erilaisuuden olevan merkittävä syy opiskelijayhteisön ulkopuolelle jäämiselle. Pitkät, jopa kuukausia kestävät kroonisesta sairaudesta johtuvat poissaolot lisäävät osaltaan ulkopuolisuuden tunnetta samoin kuin sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivä opiskelija ei helposti kykene hakeutumaan muiden seuraan.

Opiskelijan henkilökohtaiset ominaisuudet, vamma tai sairaus eivät useinkaan oikeuta joustoihin. Vaatimus, että kaikki opiskelijat suoriutuvat opinnoistaan samassa nopeassa tempossa aiheuttaa monelle siihen kykenemättömälle jaksamattomuutta ja uupumusta. Esimerkiksi oppimis- tai keskittymisvaikeudesta kärsivän on vaikea pysyä mukana opetuksessa ja tiukoissa aikatauluissa. Eräs vastaaja ilmaisikin asian seuraavasti:

”Välistä tuntuu, että pitäisi olla niin sairas, ettei käytännössä pysty ollenkaan opiskelemaan, jotta voisi saada kuntoutusrahaa muita helpotuksia/tukea opiskeluun.”

Tukea ei osata tai kyetä hakemaan

Erityistarpeisiin ei ole välttämättä riittävästi tarjolla sopivia tukipalveluita ja henkilökohtaista ohjausta. Opiskelijan tarpeita ei aina täysin ymmärretä henkilökunnan taholta – jopa vähättelyä on esiintynyt. Osa opiskelijoista kertoo häpeävänsä tai pelkäävänsä sitä, että on muille vain vaivaksi, minkä takia he eivät ole lainkaan pyytäneet esimerkiksi erityisjärjestelyitä opintoihinsa. Yhteydenotto tukipalveluihin voi olla myös vaikeaa, mikäli opiskelijalla on erilaisia vuorovaikutusongelmia.

”Toisaalta, en ole edes tohtinut kysyä henkilökunnalta, jos olisin voinut suorittaa kurssin eri tavalla kuin on sovittu…vaikka henkilökunta on ollut ymmärtäväistä, tuntuu silti siltä, että olen aika yksin näiden vaikeuksieni kanssa, enkä uskalla pyytää erikoiskohtelua, sillä en tiedä, mitä oikein voisin pyytää.”

Tukipalveluista ja erityisjärjestelyistä tiedottamisessa on selviä puutteita, sillä kaikki opiskelijat eivät edes tiedä kenen puoleen kääntyä apua tarvitessaan. Yleisiä, selkeitä ja helposti löydettäviä ohjeita siitä, miten erityistä tukea ja ohjausta haetaan tai minkälaista se käytännössä on, peräänkuulutetaan monen vastaajan taholta. Ohjeistus voi lisäksi olla niin epäselvä, että opiskelija jättää koko asian sikseen. Jotkut myöntävätkin, etteivät ole osanneet hyödyntää kaikkia korkeakoulunsa tarjoamia tukipalveluita omiin opiskelupulmiinsa.

Kuva: Heli Antila

Lisääntyneet haasteet

Mielenterveyden haasteet ovat yleistyneet, joten yhdeksi suureksi puutteeksi koetaan nimenomaan mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus. Opintopsykologeille on pitkät jonot eikä opiskelijaterveydenhuolto kykene vastaamaan suureen kysyntään kaikilla paikkakunnilla.

”Trots stöttande universitet har jag inte fått någon vettig hjälp från studenthälsan, fast jag försökt eller från studiepsykologen, dit jag aldrig fått tid pga. resursbrist.”

Ahdistuneille, jännittäville, oppimisvaikeuksisille ja aistiyliherkille opiskelijoille toivotaan mahdollisuutta omiin opiskeluryhmiin, joissa on tarjolla vertaistukea. Sosiaalisesta ahdistuksesta kärsivät kaipaavat myös vaihtoehtoisia opintojen suoritustapoja, koska ihmisten kohtaamiseen perustuvat tilanteet stressaavat heitä hyvin paljon (mm. esiintyminen, pienryhmätyöskentely).

”Ahdistuneisuuden takia koen välillä todella vaikeana ryhmätyötilanteet ja sen, että lähes kaikki opinnot on pakko kytkeä työelämään. Koen myös, että olen väliinputoaja sen takia, että minulla on mielenterveysongelmia.”

Huonosta sisäilmasta kärsivät eivät pahimmillaan kykene opiskelemaan oppilaitoksensa tiloissa, vaan joutuvat turvautumaan etäopintoihin, jos niitä on tarjoilla. Paniikkihäiriöinen ei aina pysty olemaan fyysisesti läsnä luennolla tai ryhmätyötilanteissa. Moni vältteleekin näitä itselle vaikeita opiskelutapoja tai -paikkoja, minkä vuoksi opinnot voivat pahimmillaan viivästyä.

Apuvälineitä tarvitsevat kertovat niiden saannin hankaluuden (mm. hakuprosessi) hidastaneen etenkin vammaisten opiskelijoiden opintoja. Saavutettavia opiskelumateriaaleja, ohjelmia, laitteita, verkkoympäristöjä sekä e-kirjoja kiitellään, mutta niiden käyttöön tarvitaan entistä enemmän ohjausta. Monen vastaajan mielestä oletetaan, että kaikki opiskelijat osaavat vaivattomasti käyttää mm. eri ohjelmia. Eri järjestelmien monimutkaisuus ja toimimattomuus sekä esteettömät tenttijärjestelyt ja muut tilat ovat selviä haasteita, joihin tulisi vastata nykyistä paremmin.

”Tietotekniset taidot ovat vanhentuneet ja opinnot eivät ota sitä huomioon. Tietotekniikan uusin osaaminen on liikaa oletuksena.”

Ne opiskelijat, joilla on erilaisia opiskelukyvyn puutteita, kokevat muita useammin, että heidän opiskelurutiininsa sekä oppimis- ja opiskelutaitonsa ovat tavanomaista heikommat. Sen vuoksi opiskelutekniikoiden opettaminen, opintojen suunnittelu ja aikataulutus sekä tuen tarjoaminen oppimisvaikeuksiin helpottaisi osaltaan korkeakouluopiskelijoiden opintojen sujumista ja niihin kiinnittymistä.

Kirjoittaja: Sari Hanska lehtori TAMK/OHO! –hanke Esteettömyystiimi

Kuva: Heli Antila

Erasmus –henkilökuntavaihtoni suuntautui huhtikuussa 2018 Tukholmaan, jossa tarkoituksenani oli kerätä sellaista tietoa paikallisten korkeakoulujen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä, jota voitaisi mahdollisesti hyödyntää OHO!–hankkeessa ja Tampere3:n Opiskelijahyvinvointiprojektissa.

Käyntikohteet 

Ensimmäinen tapaamiseni oli järjestetty kaupungin vanhan observatorion vieressä sijaitsevaan Tukholman kauppakorkeakouluun (Handelshögskolan i Stockholm), jossa opiskelee tällä hetkellä noin 1 900 opiskelijaa. ”Handels” on perinteikäs yksityinen eliittiyliopisto, jonka Master–tason opiskelijoista jopa 50 % on ulkomaalaisia. Minua oli vastassa saavutettavuuskoordinaattori Rasa Salkauskaite, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettu Karol Vieker sekä kirjastotyöntekijät Peter Gavelin ja Carin Hedborg. Päärakennus on peräisin 1920-luvulta, minkä vuoksi siellä on isona ja jatkuvana haasteena tilojen muuttaminen esteettömiksi. Korjauksia on tehty, mutta ehdotuksista ja suosituksista huolimatta rakennusta ei ole saatu täysin esteettömäksi (mm. kapeat hissit, portaikot).

 

 

Seuraavaksi kävin Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga tekniska högskolan), jonka satavuotias valtava pääkampus on Tukholmassa levittäytynyt jo Vanhan kaupungin suuruiselle alueelle; opiskelijoita korkeakoulussa on noin 16 000 – 17 000 ja toimintaa löytyy pääkampuksen lisäksi neljästä eri paikasta Tukholman ympäristöstä. Monica Barsch ja Cecilia Uppström ovat tapaavani koulun saavutettavuuskoordinaattorit. Koordinaattorit kertoivat, että he ovat panostaneet etenkin autismin kirjoon kuuluvien opiskelijoiden tukemiseen sen jälkeen, kun heillä oli kolmen vuoden projekti aiheesta.

 

 

Tukholman yliopiston Frescati -kampus oli vierailuni viimeinen kohde, sillä siellä sijaitsevaan uuteen esteettömään Studenthuset –rakennukseen on sijoitettu mm. erityisen pedagogisen tuen palvelut (Särskilt pedagogiskt stöd) resurssi- ja lepohuoneineen sekä opiskelun sujuvuuteen apua tarjoava opinto- ja kieliverstas (Studie- och språkverkstad). Pääkoordinaattori Elisabeth Åman esitteli rakennuksen tilat ja kertoi yliopiston tukipalveluiden toiminnasta. Tukholman yliopistossa on 34 000 päätoimista opiskelijaa ja erinäiset lyhyt- ja täydennyskurssit mukaan lukien nousee opiskelijoiden määrää jopa 70 000. Kampuksia on useita muita Frescatin lisäksi.

 

 

Tuen hakeminen ja myöntäminen 

Pedagogista tukea ja mukautusta, kuten Ruotsissa opiskelun erityistä tukea kutsutaan, tarjotaan maan yhdenvertaisuuslaissa mainittujen periaatteiden mukaisesti kaikille niille, joilla on fyysinen, psyykkinen tai jokin muu pysyvä toiminnanvajaus. Tukea saadakseen on opiskelijalla oltava lääkärin tai muun asiantuntijan lausunto. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla on samat oikeudet tukeen, mikäli heillä on esittää todistus tuen tarpeesta.

Ruotsissa on keskitetty verkkopohjainen haku erityisjärjestelyille. Hakemus suunnataan oman korkeakoulun saavutettavuusasioista vastuussa olevalle koordinaattorille (samordnare), joka vuorostaan kutsuu opiskelijan tapaamiseen keskustellakseen ja suunnitellakseen tämän kanssa tarkemmin yksilöllisen tuen tarpeen.

Koordinaattori päättää tuen antamisesta ja kirjoittaa määräaikaisen todistuksen pedagogisen tuen tarpeesta, minkä jälkeen opiskelija on yhteydessä oman laitoksensa/koulutusalansa tukihenkilöön (kontaktperson). Yleensä tämä on opinto-ohjaaja. Tukihenkilöltä opiskelija saa tietää, mitä tuki käytännössä tarkoittaa ko. koulutuksessa.

Koordinaattori seuraa opiskelijalle myönnetyn pedagogisen tuen toteutumista ja edustaa opiskelijaa muutenkin tätä koskevissa saavutettavuusasioissa. Hänen tehtävänään on pitää yhteyttä niin opiskelijaan, opettajiin, kirjastoon, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettuun sekä tentti- ja opintotoimistoon. Koordinaattorit järjestävät osassa korkeakouluista henkilöstölle koulutusta eri aiheista saavutettavuuden ja esteettömyyden tiimoilta. Tehtäviin kuuluu lisäksi toiminnan vuosiraportin teko resurssien käytöstä. Tukholman seudulla työskentelyn pääkoordinaattorina esimerkiksi opetusministeriöön päin toimii Tukholman yliopisto. Korkeakoulujen on suunnattava omasta budjetistaan vähintään 0,3 % saavutettavuustyöhön; mikäli varattu summa ylittyy, maksaa opetusministeriö ylimenevät kulut.

Kaikkien Ruotsin korkeakoulujen koordinaattorit muodostavat suuren verkoston, joka kokoontuu vuosittain yhteisille koulutus- tai konferenssipäiville. Maa on lisäksi jaettu neljään pienempään säännöllisesti kokoontuvaan paikallisverkostoon. Koordinaattoreille on tarjolla myös oma verkkofoorumi, jossa vertaistukea ja tietoa voi jakaa vapaasti kaikille osallistujille.

 

Yleisimmät tukitoimet  

Vierailemissani kolmessa korkeakouluissa oli tarjolla seuraavia tukipalveluita:

  • muistiinpanotuki (kanssaopiskelija kirjoittaa maksua vastaan luentomuistiinpanot, noin 90 kr/h)
  • mentorituki (yleensä vanhemman vuosikurssin opiskelija, max yhden lukuvuoden mittainen lisätuki 1 – 2 krt/vko esim. autismin kirjon opiskelijalle, noin 130 – 150 kr/h)
  • pidennetty tenttiaika (50 %)
  • suulliset tentit
  • suurennettu teksti
  • tenttikysymysten luku ääneen
  • musiikin kuuntelu koulun mp3 –laitteilla tentissä
  • puhesynteesi, oikeinkirjoitusohjelmat ja muut digitaaliset apuvälineet sekä sovellukset
  • induktiosilmukka
  • tekstitetyt filmit
  • nauhoitetut luennot
  • sähköiset kurssikirjat, äänikirjat tai pistekirjoituskirjat
  • avustaja esim. vierailukäynneille
  • opinnäytetyön lisäohjaus
  • resurssihuone (tietokoneet erilaisin ohjelmin/sovelluksin, sähköpöytä, käytetään tentteihin ja itseopiskeluun)
  • lepohuone (myös lounasmahdollisuudella), sänky uniapneasta kärsiville
  • pienryhmätoimintaa esim. autismin kirjon opiskelijoille
  • opiskelutulkki (mm. viittomakieli) luennoille, ryhmätöihin ja seminaareihin

Kauppakorkeakoulussa oltiin päädytty luopumaan kokonaan resurssihuoneideasta, koska sellainen saattaisi seistä tyhjillään pienessä koulussa ja opiskelijoiden ei haluttu leimautuvan sitä käyttäessään. Sen sijaan ollaan panostettu erilaisten oppimista tukevien tietokoneohjelmien sekä –sovellusten kampuslisenssihankintaan ja tarjottu niitä kaikille halukkaille käyttöön.

Tuen on ruotsalaisten mukaan oltava korkeakoululle kohtuullisesti toteutettavaa niin taloudellisesti kuin käytännöllisesti eikä tuen tarjoaminen saa vaikuttaa kurssisisältöihin tai arviointiperusteisiin. Opettajia kannustetaan ilmoittamaan omien kurssiensa saavutettavuus-/erityisjärjestelyasiat jo opintojaksonsa toteutussuunnitelmissa ja nettisivuilla.

Tukitoimia tarkastellaan vuosittain kunkin opiskelijan osalta, sillä opiskelija ei välttämättä tarvitse koko opiskelunsa ajan aivan samanlaista tai –laajuista erityistä tukea. Pääasiallinen viesti onkin, että opiskelijoiden tulee oppia sen verran itsenäisiksi, että he myös työllistyvät ja selviytyvät työelämän haasteista (mm. ryhmätyöt, projektit, suunnittelu), sillä tukea ei opintojen jälkeen välttämättä ole saatavilla. Liika tukeminen voi passivoida. Tämän vuoksi tukea myönnetään vain määräajaksi.

Palveluiden avoimuutta ja ”pakettipalveluideaa” pidetään ensiarvoisen tärkeänä, sillä niin varmistetaan, että opiskelija tietää, mistä keskitettyä apua saa hänen sitä tarvitessa. Opintopsykologipalvelut toimivat Ruotsissa opiskeluterveydenhuollon yhteydessä, eivätkä psykologit Suomen tapaan työskentele korkeakouluissa.


Jatkuvia haasteita

Koordinaattoreiden mielestä suurimmaksi ongelmaksi koetaan ensisijaisesti opetushenkilöstön suhtautuminen sekä tiedon puute koskien saavutettavuutta ja sen huomioimista opetuksessa, oppimateriaaleissa ja opetusmenetelmissä. Koulutusta ja informointia on pyritty lisäämään: Tukholman yliopistossa on tarjolla uusille yliopisto-opettajille 15 op:n korkeakoulupedagogiikan kurssi (pajatyöskentely, verkkotehtävät/-testit), jossa myös saavutettavuutta käsitellään. Kauppakorkeakoulussa on vastaavasti päädytty opettajien pakollisiin koulutuspäiviin, jotta saadaan turvattua riittävä tietotaso saavutettavuuden saralla. Teknisen korkeakoulun opettajilla on mahdollisuus päivittää tietonsa aiheesta korkeakoulupedagogiikan kursseilla yliopiston tavoin.

Opiskelijoiden tukitarpeet ovat lisääntyneet huimasti Ruotsissakin viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten koordinaattoreiden työmäärä on kasvanut, sillä henkilöstöresursseja ei ole lisätty samaan tahtiin. Korkeakoulujen opiskelijoiden tuen saamisen syyt vaihtelevat koulusta riippuen. Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun erityistä tukea saavien opiskelijoiden enemmistö (50 %) koostuu lukivaikeuksisista ja 25 % kuuluu autisminkirjon piiriin. Kauppakorkeakoulun erityisen tuen piiriin kuuluvista 2/3 on lukivaikeus, ADD/ADHD on diagnosoitu yhä useammalla. Tukholman yliopistosta ei osattu kertoa tarkkoja lukuja, mutta sielläkin lukivaikeus on pääasiallinen syy saada erityistä tukea. Erilaiset mielenterveysongelmat (mm. ahdistuneisuus, jännittäminen, masennus) ovat yleistyneet kaikissa kolmessa korkeakoulussa.

Kyselin chat –palvelun käytöstä, sillä korkeakouluilla on ajoittain mm. avoimet ovet – ja drop in –tilaisuuksissa mahdollisuus tavata koordinaattoreita ilman ajanvarausta. Chatia ei kuulemma ole käytössä, mutta ajatus sellaisesta jäi ehkä parissa paikassa koordinaattorien ajatuksissa kytemään. Missään Tukholman korkeakouluista ei hämmästyksekseni ole käytössä mitään meidän kaltaista sähköistä tenttijärjestelmää (Examin Tenttiakvaario tai –terraario) – tässä olisi aika hyvä markkinarako suomalaisille!

Kirjastot eivät tarjoa pidennettyä laina-aikaa, koska suurin osa kurssikirjoista on jo sähköisessä muodossa ja äänikirjoja saavat kaikki käyttää oli heillä sitten jokin diagnoosi tai ei. Lukemisesteisillä opiskelijoilla on tosin oikeus erikseen tilata sellaisesta teoksesta tai tekstistä äänikirjaversio, jota ei vielä ole luettu ääneen. Kun teksti on kerran saatettu äänimuotoon, voivat sitä sen jälkeen muutkin opiskelijat lainata aivan vapaasti.

 

Mitä jäi käteen?

Jokaisessa vierailukohteessa oltiin valmistauduttu tulooni hyvin, kaikilla oli hyvät ja perusteelliset esittelyt omasta korkeakoulusta ja sovitut aikataulut pitivät. Handelshögskolanissa minulle esiteltiin vielä erikseen kaunis kirjasto. Ruotsalaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita kuulemaan myös meidän suomalaisten tavasta tukea opiskelijoitamme, sillä he eivät olleet aiemmin saaneet vierailijoita Suomesta. Erityisesti Tampereen ammattikorkeakoulun tukisetelijärjestelmä kiinnosti kaikkia opettajalle tarjottavan ylimääräisen resurssin takia, mutta myös Exam–tenttijärjestelmä oli kuulijoiden mieleen.

 

 

Monet saavutettavuuteen liittyvät haasteet ovat pitkälti samoja kuin meilläkin eli päällimmäisenä henkilöstön osaamisen ja tiedon puute. Henkilökuntaa ei ole joka paikassa riittävästi tekemässä töitä jatkuvasti lisääntyneiden oppimis- ym. opiskeluun liittyvien vaikeuksien parissa. Fyysiseen esteettömyyteen on panostettu paljon, vaikka vanhat rakennukset eivät välttämättä oikein taivu siihen. Täysin uusia tiloja on rakennettu ja niihin on sijoitettu saavutettavuuteen ja erityiseen tukeen liittyvät palvelut. Opastus erilaisissa rakennuksissa ja ulkotiloissa on järjestelmällisesti parempaa kuin Suomessa.

Erilaisiin ohjelmiin ja sovelluksiin on pyritty panostamaan, samoin äänikirjojen saatavuuteen. Nettisivut ovat selkeämpiä lukea, tietoa löytyy helposti sekä opiskelijoiden että henkilöstön tarpeisiin. Iso osa palveluista, kuten apuohjelmat ja sovellukset, hyödyttää kaikkia opiskelijoita.

Kaikilla korkeakouluilla on ns. korvamerkittyä rahaa käytettävänään saavutettavuuteen ja sen edistämiseen, mutta jokainen koulu päättää itse omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan, miten tukea opiskelijoille tarjotaan. Keskitetty tuen hakuprosessi ja koordinaattorijärjestelmä takaavat, että jonkinlainen laatu ja etenkin jatkuvuus palveluiden tuottamisessa säilyvät. Koordinaattoreiden oma verkosto lisää omalta osaltaan työntekijöiden ammatillista osaamista.

Meillä on aina sellainen käsitys, että saavutettavuus ja esteettömyys maksavat paljon, mutta melko pienillä asioilla, kuten esimerkiksi hyvällä työn koordinoinnilla ja sillä, että palveluista sorvataan Universal Design –hengessä isommalle opiskelijajoukolle sopivia, voidaan saada paljon hyvää aikaan.

Teksti ja kuvat:

Sari Hanska, lehtori TAMK/ OHO! Esteettömyystiimi

Maakunnallisissa hankkeissa puhutaan usein koko Pirkanmaasta, vaikka käytännössä hanke toteutettaisiinkin vain Pirkanmaan keskusseudulla, Tampereella ja lähikunnissa. Pirkanmaa on jaettu vanhaa seutukuntajakoa muistuttaviin alueisiin, joiden sisällä toimivat ns. Leader-ryhmät. Ylä-Pirkanmaan Leader-ryhmä Poko ry toimii Mänttä-Vilppulan, Virtain, Ruoveden ja Juupajoen alueilla, jolle alueelle Leader-ryhmän hankerahoitusta kohdistetaan.  

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) tehtävänä on tehdä aluekehitystä tukevaa ja alueen yritystoiminnan hyödyksi koituvaa T&K-toimintaa. TAMK toimii koko maakunnan alueella ja siihen liittyen toteutettiin 2017-2018 aikana Ylä-Pirkanmaalla Leader-rahoitteinen yritysryhmähanke Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalle. Hankkeen avulla haettiin työkaluja kymmenen Ylä-Pirkanmaalla toimivan yrityksen verkkokauppaliiketoiminnan aloittamiseen tai kehittämiseen.  

Hankkeen tarkoituksena oli edistää yritysten verkkokauppaosaamista. Tarvittavien kehittämistarpeiden ja verkkokauppaliiketoiminnan tilanteen mukaan yritykset jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdessä olivat sellaiset yritykset, joilla ei ole verkkoliiketoimintaa lainkaan, toisessa ryhmässä olivat jo verkkokaupan perustaneet yritykset ja kolmannessa sellaiset yritykset, joilla oli erityistoiveita oman verkkoliiketoimintansa kehittämiseen. Osalla näistä yrityksistä oli aiempaa verkkoliiketoimintaa ja osalla ei. 

Hanke toteutettiin niin, että järjestettiin erillisiä iltatilaisuuksia, verkkoluentoja ja yhden päivän DigiCamp, missä haettiin yritysten tarpeisiin soveltuvia verkkokauppaliiketoiminnan käytännön ratkaisuehdotuksia. Alun perin kahdeksi päiväksi suunniteltu DigiCamp jouduttiin lyhentämään yhteen, koska kahden päivän ajan varaaminen DigiCampiin osallistumiselle osoittautui joidenkin yritysten kohdalla haasteelliseksi. Tämän vuoksi osa kehittämistiimeistä vieraili yrittäjien toiveesta yrityksessä tai yhteydenpitoa hoidettiin puhelimitse ja sähköpostitse. Yrittäjien palautteiden perusteella tallennettu verkkoluento oli suosittu kontaktivaihtoehto, koska sen saattoi seurata itselleen sopivana ajankohtana. 

Hankkeessa oli kiinnostavaa huomata, kuinka toimien edetessä alkuperäinen suunnitelma muutti muotoaan tarpeen mukaan. Osa yrityksistä esimerkiksi siirsi fokuksen verkkokaupasta sosiaalisen median markkinointiin jo hankkeen alkuvaiheessa. Verkkokaupan kehittämistä ei nähty hyödyllisenä, ennen kuin markkinoinnin avulla oli varmistettu verkkokaupan löydettävyys. Oli hienoa huomata, miten monet yritykset aktivoivat käyttäytymistään sosiaalisessa mediassa ja lähtivät näkyvästi mukaan uusiin kanaviin. Markkinointi- ja viestintätehtäviin sekä verkkokaupan ylläpitoon palkattiin myös uutta työvoimaa hankkeen aikana. 

Kun mukana on kymmenen erilaista yritystä eri tarpeineen, on selvää, että hankkeen toteuttamisessa oli myös haasteita. Yritysten mahdollisuus sitoutua hankkeeseen vaihteli suuresti ja ratkaisuehdotusten toteutuksen suhteen vuorovaikutus yritysten ja työskentelytiimien välillä oli joskus haasteellista. Aina yrittäjien tuntemus tai odotukset siitä, mitä käytännön toimia tai panosta tarvitaan verkkokaupan tai somenäkyvyyden edistämiseksi, eivät kohdanneet asiantuntijatiimien tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.  

Sini Ilvesaho, Helena Tirronen ja Eija Pirttilahti keskustelevat erilaisista ratkaisuista verkkokaupan kehittämiseksi. Kuva: Heli Antila.

Avoin ja tiivis vuorovaikutus tiimin ja yrityksen välillä on elintärkeää yhteisen tavoitteen viemiseksi maaliin. Korkeakoulun tehtävää yritysryhmähankkeen toteuttavana asiantuntijana voi olla haasteellista ymmärtää. Korkeakoulun asiantuntijoiden rooli on konsultoiva ja neuvova, ei niinkään suorittava. Verkkokauppahankkeessakaan ei siis perusteta yrityksen puolesta verkkokauppaa, vaan annetaan eväitä sen perustamiseen. Yrittäjä itse tekee valinnan tarjotuista ratkaisuista, mutta hänellä on oikeus myös pyytää lisätietoja ja apuja ehdotuksiin liittyen. Ratkaisuehdotuksia oli tässä hankkeessa mahdollista kommentoida jo keskeneräisinä, joten tällä voitiin varmistaa työskentelyn eteneminen haluttuun suuntaan. 

Toinen haasteellinen asia yritysryhmähankkeessa liittyy yritysten väliseen yhteistyöhön ja aloitteellisuuteen. Siinä missä aktiivisimmat ottivat vinkkejä vastaan muilta yrityksiltä ja asiantuntijaluennoista, osa odotti konkreettisia toimintaohjeita, joita oli kuitenkin vaikea antaa. Kullakin yrityksellä on erilainen asiakaskunta, erilaiset tuotteet ja erilaiset mahdollisuudet satsata toiminnan kehittämiseen, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa toimintamallia. Siinä missä toinen tarvitsee järeän ja monipuolisen verkkokauppa-alustan, on se toisen liikevaihtoon nähden aivan liian kallis ratkaisu. 

Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla –hanke osoitti hyvin sen, että myös keskusseutujen ulkopuolella toimivat pienyritykset hyötyvät verkkoliiketoiminnan kehittämisestä ja somenäkyvyyden lisäämisestä. Verkkokauppa ja somenäkyvyyden lisääminen ovat parhaimmillaan erinomaisia keinoja lisätä liiketoimintaa, vaikka yritys sijaitsisikin maaseudulla, kauempana kasvukeskuksesta, sillä verkkokauppa on sijainnista riippumatonta. Parhaiten toimiviksi toimenpiteiksi ja tavoiksi auttaa yrityksiä verkkoliiketoiminnan kehittämisessä osoittautuivat verkkoluennot tai yrityksissä toteutettavat henkilökohtaiset konsultoinnit. 

Teksti:  

Heli Antila, TAMK, projektipäällikkö Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla -hanke 

Eeva-Liisa Viskari, TAMK, korkeakouluasiamies Virrat ja Ruovesi 

 

OHO! –hanke (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) on OKM:n kärkihanke ja se toteutetaan vuosina 2017 – 2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

OHO! –hankkeessa toteutettiin keväällä 2018 suomalaisille korkeakouluopiskelijoille (n = 1011) suunnattu saavutettavuusasioita koskeva kysely, jossa tiedusteltiin mm. opiskelijoiden kokemia omiin opintoihin liittyviä haasteita. Selvästi merkittävimpänä haasteena korkeakouluopiskelijat kokivat ajanhallinnan pulmat eli käytännössä opintojen, työelämän sekä vapaa-ajan yhdistämisen toimivaksi kokonaisuudeksi (n = 253).

Yhä useampi nykyopiskelija työskentelee opintojen ohessa joko koko- tai osa-aikaisesti, on perheellinen tai asuu eri paikkakunnalla kuin missä opinnot suoritetaan, minkä vuoksi ajanhallintahaasteet ja siitä mahdollisesti seuraava suoranainen voimakas väsymys korostuvat opiskelijoiden vastauksista.

Moni opiskelija painii lisäksi taloudellisten ongelmien kanssa, mutta nimenomaan työssäkäynti koetaan hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Syynä tähän ovat pitkät opiskelupäivät, opetuksen epäsopiva järjestämisaika ja muu opintoihin liittyvä joustamattomuus. Pakollista läsnäoloa vaativia luentoja järjestetään niin päivä- kuin ilta-aikaankin eikä vaihtoehtoisia opintojen suoritustapoja ole välttämättä aina tarjolla niille, jotka joustoa eniten elämäntilanteensa takia tarvitsisivat.

 

Päällekkäisyys stressaa

Samanaikaiset luennot aiheuttavat eniten pulmia ja huolta etenkin, jos pakollinen kurssi järjestetään vain kerran vuodessa tai kahdessa, minkä takia opiskelijan tutkinnon suorittaminen saattaa jopa myöhästyä. Ryhmätöitä on paljon, ne ovat päällekkäisiä eikä niiden tekemiselle opiskelijoiden mielestä löydy kovin helposti kaikille sopivaa yhteistä työskentelyaikaa.

Opiskeluaikataulujen päällekkäisyyksien taustalla ovat usein myös viime hetken aikataulumuutokset, joista moni kyselyyn vastannut opiskelija arvostelee erityisesti opetushenkilökuntaa. Opiskelijan oman elämän suunnitteleminen hankaloituu jatkuvista epäselvistä aikatauluista, joihin hän itse ei voi mitenkään vaikuttaa, minkä seurauksena koetaan selvää stressiä ja epävarmuutta.

Opiskelija voi joutua liikkumaan päivän aikana usean eri korkeakoulukampuksen välillä, mikä sekin saattaa fyysisten välimatkojen takia aiheuttaa luennoilta myöhästymisiä tai yksinkertaisesti selvää priorisointia eri kurssien välillä. Valinnan vapautta rajoittaa lisäksi usean vastaajan mukaan vapaasti valittavien kurssien tarjoaminen päällekkäin pakollisten opintojaksojen kanssa.

 

Syväoppimiselle ei ole aikaa

Moni opiskelija toteaa, että tiedon prosessoinnille, asioiden työstämiselle ja tentteihin valmistautumiselle on tiukkojen aikataulujen takia varattu aivan liian vähän aikaa etenkin, jos opiskelijalla on opiskelua hankaloittavia oppimis- tai muita vaikeuksia. Lähes kaikkea opintoihin liittyvää toimintaa leimaa kiire ja nopea tahti.

Kuormittavat ja tiiviit kurssit aiheuttavat ajanpuutteen vuoksi tehtävien kasautumista. Jotkut vastaajat ehdottavatkin, että luentoja ja opetusta voisi olla tasaisesti kaikkina viikonpäivinä eikä vain tiistaista torstaihin, koska niihin kohdistuu yleensä suurin paine ja päällekkäisyyskierre on taas tosiasia. Opinnot eivät jakaudu epätasaisesti vain viikko- vaan myös lukuvuositasolla.

                                             

Ajanhallinta hukassa

Kaikilta opiskelijoilta opintojen oma suunnittelu ja aikatauluttaminen eivät suju ilman ulkopuolista ohjausta ja tukea, mutta kyselyn mukaan osa heistä ei edes uskalla hakea apua ajanhallinnan pulmiin, ei tiedä tarkalleen keneltä sitä saisi tai ohjausta ei yksinkertaisesti ole korkeakoulussa riittävästi tarjolla.

Opiskelija ei välttämättä osaa ohjata omaa toimintaansa itsenäisesti: monille tehtävien tekemistä on vaikea aloittaa ja saattaa loppuun, minkä seurauksena mm. riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne, ahdistuneisuus, motivaatio-ongelmat sekä suoranainen uupumus uhkaavat. Näistä seuraa pahimmillaan masennusta eikä opiskelija pahimmillaan enää kykene saattamaan opintojaan loppuun asti.

 

Helpotusta ajanhallintaan

Opiskelijakyselyssä esille tulleiden ongelmien perusteella korkeakouluissamme tulisi ennen kaikkea panostaa entistä enemmän eri opintokokonaisuuksien, mutta myös yksittäisten opintojaksojen väliseen kokonaisvaltaisempaan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen opiskelijanäkökulmaa unohtamatta niin. Näin opiskelijoiden ei koko opintojensa ajan tarvitsisi kamppailla turhauttavien päällekkäisyyksien ja samanaikaisuuksien kanssa. Eri elämäntilanteissa ja erilaisilla valmiuksilla opiskeleville joustavat opintojen suoritustavat toisivat helpotusta arkeen.

Työmäärän tasaisempi jakautuminen koko lukuvuodelle ja pitävien aikataulujen ilmoittaminen hyvissä ajoin helpottaa kunkin opiskelijan oman elämän pidemmän tähtäimen suunnittelua. Korkeakouluopintojen valinnanvapaus uhkaa toisaalta vähetä, mikäli opiskelija ei kykene suorittamaan tutkintoonsa kuuluvien pakollisten opintojensa ohessa esimerkiksi haluamiaan vapaasti valittavia opintoja hankalien aikatauluongelmien vuoksi.

Ajanhallinta, kuten myös suunnitelmalliset, itseohjautuvat ja tavoitteelliset opiskelutaidot tulisi sisällyttää jokaisen korkeakorkeakouluopiskelijan opintojen orientaatiovaiheeseen. Tällä mahdollistettaisiin opiskeluasenteen säilyminen positiivisena. Ja näin opiskelu johtaisi hyvään opiskelumenestykseen sekä aikanaan valmistumiseen.

Opiskelu- ja oppimistaitojen hallinta ennaltaehkäisee varmasti osaltaan motivaatio-ongelmia ja uupumusta, sillä se tarjoaa perustyökaluja selvitä opinnoista niiden eri vaiheissa. On lisäksi varmistettava, että jokainen opiskelija osaa jouhevasti hakea oikean ohjaustahon, mikäli hänellä on tarvetta näiden taitojen lisäohjaukselle.

 

Teksti: Sari Hanska, lehtori Kielipalvelut/OHO! –hanke

Kuva: Sari Hanska

Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa (OHO!) on useiden Suomen korkeakoulujen yhteishanke. Hanke toteutetaan OKM:n kärkihankkeena vuosina 2017-2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

Mitä esteettömyystiimissä tehdään?

Olemme selvittäneet korkeakoulujen saavutettavuutta kaikkien korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilöstölle ohjatuilla kyselyillä, joilla selvitetään saavutettavuuden toteutumista korkeakoulusektorilla. Syksyn aikana vastaava kysely osoitetaan myös korkeakoulujen johdolle.

Lisäksi olemme selvittäneet miten saavutettavuusasiat ovat sisällöllisesti esillä korkeakoulujen julkisilla Internet-sivuilla.

OHO!-hanke järjestää koulutus- ja tiedotustilaisuuksia korkeakoulujen henkilöstölle ja muillekin kiinnostuneille. Lisäksi hankkeen aikana luodaan saavutettavuuskriteeristö ja –ohjelma korkeakouluille koko henkilöstön työkaluksi. Myös saavutettavuusverkostojen toiminnan virittäminen on asialistallamme. Korkeakoulujen saavutettavuusasioita on jo useita vuosia edistänyt ESOK-verkosto.

Toukokuussa TAMKissa pidettiin seminaari “Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena”, jossa muun muassa Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Markus Rahkola esitteli valmisteilla olevaa saavutettavuusdirektiiviä

Kaikkien korkeakoulua kehittämässä – Saavutettava ja esteetön korkeakoulu työseminaari järjestetään 1.11.2018 klo 9.30 – 16.00 Jyväskylässä JAMKin tiloissa (Piippukatu 2, Dynamo, auditorio D101) Voit ilmoittautua työseminaariin osoitteessa: https://link.webropolsurveys.com/S/E5847B2C2598E0BB

Saavutettavuus on koko henkilöstön yhteinen asia. Tule mukaan rakentamaan kaikkien yhteistä korkeakoulua. Ilmoittaudu ESOK-verkoston ja OHO!-hankkeen yhteiselle postituslistalle osoitteessa: https://lomake.tamk.fi/v3/lomakkeet/26301/lomake.html Näin saat tietoa hankkeen ja verkostojen toiminnasta.

Annan myös mielelläni lisätietoja hankkeen toiminnasta ja saavutettavuusasioista kiinnostuneille!

 

Heli Antila, projektipäällikkö TAMK

 

 

 

 

 

 

 

 

Kello oli seitsemän illalla, paikallista aikaa, ja istuimme kuuden hengen voimin juna-asemalta katsottuna lähimmässä pizzeriassa minkä löysimme.

Katselimme ympärillemme ja näimme pienen, hiljaisen ruotsalaiskylän, Ronnebyn. Olimme matkanneet kokonaiset 11 tuntia eri matkustusmuotojen variaatiolla, junalla ja lentäen.

Matka ei ollut sujunut ihan ongelmitta, mutta olimme tyytyväisinä kohteessa. Tai noh, kieltämättä hieman skeptisin ajatuksin, koska edessä oli vain yhden kokonaisen päivän vierailu ja sama matka kotiin odottaisi meitä tuon yhden vierailupäivän jälkeen.

Syy, miksi kuusi opiskelijaa (tuossa vaiheessa meistä yksi oli vielä matkalla kohteeseen) ja opettaja istuvat ihmeissään pienessä kylässä Etelä-Ruotsissa, selviää kun matkaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin….

 

Tyytyväisiä vieraita isäntien seurassa. Vasemmalta TAMKin valmentaja Vesa Vuorinen, pormestari Roger Fredriksson Andreas Siren, Sanna Kylmänen, Katja Ojaniemi, Teijo Takanen Ronnebyn elinkeinoasiamies Torbjörn Lind ja Inkeri Valtonen.

 

Opiskelemme liiketaloutta Tamkissa, Mänttä-Vilppulan yksikössä ja kevään aikana opiskelujemme kohde oli kansainvälisen liiketoiminnan moduuli. Kurssin yhteydessä saimme mielenkiintoisen projektin Mänttä-Vilppulan kaupungilta. He haluaisivat uudistaa ystävyyskaupunkitoimintaa, nostaa sen nykyaikaiselle levelille ja pyysivät siihen meidän apua. Osa ryhmästämme lähti kartoittamaan näiden ystävyyskaupunkien, Ronnebyn Ruotsissa ja Hoyangerin Norjassa, tilannetta ja alueiden toimintaa. Samalla projektin yhteydessä meille avautui mahdollisuus opintomatkaan jompaankumpaan kaupunkiin.

Tiedättehän, että kaikki projektit eivät aina suju kommelluksitta ja tähänkin tarvittiin paljon tahtoa. Kun mukana projektissa on useita tahoja, voivat järjestelyt ja aikataulut olla joskus haastavia, mutta siitähän vain oppii.  Suuntasimme projektin innoittamana kohti Ronnebytä ja kiitos sinnikkään valmentajamme Vesa Vuorisen ja Ronnebyn yhteyshenkilön Jannike Jonassonin, saimme kuin saimmekin vierailun järjestymään.

 

Pizzan voimalla retkemme Ronnebyssä alkoi. Yövyimme kauniissa Spa hotelli Ronneby Brunnissa joka sijaitsee upeiden puistojen, golfkentän, kuvankauniin joen ja kukkamerien välittömässä läheisyydessä. Brunnin alue on hyvin vanha ja aikoinaan sen alueen vedellä uskottiin olleen parantavia vaikutuksia. Lieneekö tuolla vedellä olleen osuutta asiaan, mutta hieman skeptinen asenteemme muuttui kertaheitolla päinvastaiseksi, kun pääsimme hyvien yöunien jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja meidät sekä projektimme otettiin vastaan ystävällisesti ja innostuneesti.

Nähdäksemme kaupunkia mahdollisimman paljon, osa ryhmästämme vuokrasi hotellilta polkupyörät ja suuntasimme kohti kaupungintaloa, jossa meitä odotti Janniken lisäksi kaupunginjohtaja Roger Fredriksson sekä elinkeinoasiamies Torbjörn Lind. Saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän kaupungista ja sen elinkeinorakenteesta aina maahanmuuttopolitiikkaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin asti.

Mielenkiintoisinta tuossa pienessä kaupungissa oli sen hyvin positiivinen vire yritysten ja työllisyyden saralla. Kunnan perustamille teollisuusalueille on tullut paljon uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuteen. Tästä he luonnollisesti ovat tyytyväisiä ja näkevät tulevaisuuden mahdollisuutena muuttaa tuotantoa kotimaahan. Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Ronnebyn kilpailuvalteista ja työllisyyden kehitys on nostanut Ronnebyn kiinnostavien kuntien listalle Ruotsissa.

 

Ronneby on ottanut vastaan paljon maahanmuuttajia mm. Syyriasta. Maahanmuuttajien suuri lukumäärä ja heidän kotouttamisensa on myös Ronnebyn suurimpia haasteita. Tähän ongelmaan he ovat kehittäneet ratkaisuksi mm. Business school-konseptin, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen mm. kielen, lakiaioiden, talouhallinnon ja bisneskulttuurin osalta. Koulutus vaatii sitoutumista ja kestää kuusi kuukautta. Koulutus on varsin uusi, mutta tuottanut jo nyt tulosta ja ensimmäisten yrittäjien aloitettua toimintansa.

Tutustuimme Ronnebyn uusiin yrityksiin tekemällä lyhyen matkan lähistön alueelle. Lisäksi tutustuminen Ronnebyn vanhaan kirkkoon sekä vanhaan kaupunkiin, joten lyhyen retkemme aikana saimme myös pikaopastuksen alueen historiaan. Kaikkea sitä kerkeää lyhyessäkin ajassa!

 

Iltapäivällä vuorossa oli tapaaminen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nils Ingmar Thorellin seurassa. Hänen kanssaan syvennyimme keskustelemaan ystävyyskaupunkitoiminnasta sekä mahdollisesta tulevasta ystävyyskaupunkiseminaarista. Tarkoitus siis olisi, että ystävyyskaupungit (Mänttä-Vilppula, Ronneby ja Hoyanger) järjestäisivät vuosittain seminaarin, jossa yhteistyötä kehitetään.

Keskustelu oli erittäin avointa ja antoisaa. Yhteistyön aihioita ehdotettiin runsaasti molemmin puolin ja keskustelusta nousi selvästi esiin kolme pääteemaa:

Koulutus, taide ja elinkeinoelämä

 

Ronneby oli kiinnostunut säilyttämään koulujen välisen yhteistyön sekä maiden väliset nuorten jalkapallotapahtumat, onhan jalkapallo ruotsalaisille kuitenkin se kovin tärkeä elämän osa-alue.

Keskustelimme myös opiskelijoiden mahdollisuudesta mm. harjoitteluun ystävyyskaupungin yrityksessä.

Yksi tärkeä aihe ystävyyskaupunkitoiminnassa on saattaa kaupunkien asukkaat tietoisiksi ystävyyskaupungeista ja kulttuurista. Tähän konkreettisia toimia voisivat olla opiskelijoille tehtäväksi annettavat markkinointitoimenpiteet (esim. yhteiset matkailuesitteet) sekä yhteinen taidenäyttely yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Seminaarin osalta innostus heräsi osallistumisesta eri aihealueista järjestettäviin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, jolloin jokainen osallistuja voisi valita itseään kiinnostavan aihealueen.

Ronneby ilmaisi kiinnostuksensa tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä esitti myös mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen yhteiselle hankkeelle; Kaupungit voisivat ottaa yhteisen tavoitteen ja laatia toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiselle.

 

Tässä vain muutama yhteistyöaihio mainitakseni innoittavan päivän ja tuloksena.

 

Ystävyyskaupunkitoiminta ei siis todellakaan ole menneen talven lumia vaan fressillä otteella ja uudella tvistillä se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia kaupunkien asukkaille ja yrityksille. Toivomme että tämän projektin myötä Mänttä-Vilppulan, Ronnebyn ja Hoyangerin yhteistyö saa siivet alleen ja antoisan Ystävyyskaupunki-seminaarin.

Meille opiskelijoina projekti on ollut haastava, mutta kuten viisas opettajamme Vesa totesi, ei voi oppia, jos ei ole mäkiä matkalla! …vai miten se nyt meni. Samalla projekti ja opintomatka ovat antaneet meille paljon ja osa meistä saa toivottavasti olla mukana matkassa vielä projektin jatkuessa ensi syksynä.

Ronneby kohteli meitä paremmin kuin hyvin! Kiitos vielä kanssamatkustajille, tämä oli huippupaketti!

 

Teksti ja kuvat: Inkeri Valtonen ja Kirsi Sipiläinen

 

Saavutettavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, hyvinvointi ja moninaisuus vilahtavat luennoitsijoiden ja yleisön keskusteluissa. Saavutettavuuden teeman ympärillä käsitemaailma on rikas ja monitulkintainen.

Korkeakouluopiskelija tarvitsee tuke erityisesti opintojensa loppuvaiheessa.

Saavutettavuusasiat koskettavat jokaista opiskelijaa ja henkilöstön jäsentä. Puhumme kyvystä ymmärtää erilaisuutta, vaikka pitäisikin ehkä keskustella halusta ymmärtää erilaisuutta.

Jatkossa korkeakoulujen saavutettavuuskäytäntöihin on lupa odottaa enemmän yhtenäisiä käytäntöjä, sillä saavutettavuusdirektiivin ja useiden asiaa edistävien valtakunnallisten hankkeiden myötä korkeakoulut ja hankkeet ovat yhdistäneet voimansa yhteisiä ratkaisuja etsiessään.

Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena -seminaari keräsi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöä ja järjestöjen edustajia koolle TAMKiin maanantaina.

Seminaarin järjestelyistä vastasivat hankkeet Oho! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa sekä KOPE – korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä. Myös ESOK-verkoston oli mukana järjestelyissä.

 

ESOK-verkosto edistää opiskelun esteettömyyttä korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. TAMK toimi isännän roolissa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. Esteettömyyssuunnittelija Hannu Puupponen Jyväskylän yliopistosta kertasi avauspuheenvuorossaan ESOK-toiminnan taustaa ja kertoi saavutettavuusasioita edistävästä hanketoiminnasta. Puupponen on yksi Suomen johtavia esteettömyysasiantuntijoita ja työskennellyt aiheen parissa pitkään.

Saavutettavuusasiat kiinnostavat korkeakouluväkeä.

Kuinka korkeakouluopiskelija voi?

 

YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Noora Seilo korosti puheenvuorossaan, että valtaosa korkeakouluopiskelijoista voi hyvin. Hän nosti kuitenkin esille muutamia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta nousseita huolenaiheita. Vastauksissaan miesopiskelijat kertovat psyykkisistä oireista, mutta opiskeluterveydenhuollon vastaanotolla heitä ei näy – miten tämä ryhmä tavoitetaan? Opiskelijat ovat aikaisempaa stressaantuneempia ja entistä suurempi osa opiskelijoista on korkeassa uupumusriskissä. Muun muassa uniongelmat, keskittymisvaikeudet ja jännittyneisyys ovat lisääntyneet.

 

Terveystutkimusten tulosten mukaan yksinäisyyden ehkäisyssä tuutoroinnilla, ryhmäytymisellä ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys. Tutkimuksen mukaan opiskelijat toivovat saavansa tukea muun muassa stressinhallintaan, ajanhallintaan, opiskelun ongelmiin ja opiskelutaitoihin.

 

Myös elämänhallinnan taitoihin tarvitaan entistä enemmän tukea. Oman päivän rytmittäminen, syöminen ja nukkuminen ovat monelle korkeakouluopiskelijalle haasteellisia asioita. Liikunnan merkitystä osana hyvinvointia ei tiedosteta riittävästi. Seilo pohtikin, miten korkeakoulut ja opiskeluterveys voisivat tehdä näissä asioissa enemmän yhteistyötä. Lisäksi hän toi esille, että tutkimuksen mukaan sekä mies- että naisopiskelijat kertovat istuvansa yli kymmenen tuntia päivässä, mikä on todellinen terveysongelma. Korkeakoulujen tulisikin mahdollistaa erilaiset työskentelyasennot, tarjota mahdollisuus nousta seisomaan luennoilla sekä muistaa tauottaminen.

Noora Seilo kertoi korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista.

 

Opiskelija muuttuvassa korkeakouluyhteisössä

 

Opiskelijakunta Tamkon varapuheenjohtaja Kalle Kairistola kertoi opiskelijakunnan näkökulmia Tampereen uuden korkeakouluyhteisön, Tampere3:n, kehittämisestä. Koska koulutusta rakennetaan opiskelijoille, on opiskelijoiden äänen kuuluttava toiminnan suunnittelussa. Korkeakouluyhteisö tulee tarjoamaan uudenlaisia, poikkitieteellisiä tilaisuuksia tehdä tulevaisuutta.

 

Kairistola pohti myös resurssikysymystä ja erityisesti niiden niukkenemista. Onko korkeakouluilla mahdollisuutta tarjota erilaisille oppijoille erilaisia tapoja opiskella, erilaisia tiloja tai erilaisia suorittamistapoja? Entä miten mahdollistetaan joustavat opintopolut? Hän korosti rehellisyyttä opiskelijoille viestimisesti: kerrotaan avoimesti tilanteesta, valjastetaan olemassa oleva tilanne mahdollisimman hyvin opiskelijoita palvelevaksi ja kerrotaan opiskelijoille erilaisista vaihtoehdoista.

 

Kairistolan mukaan opintoja räätälöimällä on mahdollisuus päästä syventämään omaa osaamistaan niin, että se tukee oman koulutuksen ja opiskelun tavoitteita.  Kairistola toteaa, että Tampere3:n opiskelijat ovat edelläkävijöitä, mutta myös koekaniineja. Korkeakoulujen ja koko korkeakouluyhteisön tulisi taata opiskelijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet, jossa jokaisen on hyvä oppia ja tehdä töitä.

 

Opiskelijoiden moninaisuuden tukeminen

 

Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen toi saavutettavuutta esille sekä opiskelua suunnittelevan, että jo opinnoissa olevan opiskelijan näkökulmasta. Hakijan kannalta Urhonen nosti esille kasvuympäristöasenteet, joilla on merkitystä siihen, miten lapselle ja nuorelle puhutaan tulevaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Alempien asteiden opetuksella ja opintojen ohjauksella on myös merkitystä.

 

Korkeakoulujen tiedotusta ja markkinointia Urhonen tarkasteli erityisesti siitä näkökulmasta, tunteeko vammainen tai muu erilainen oppija itsensä tervetulleeksi opiskelijaksi ja miten hän löytää tarvitsemansa tiedon esim. nettisivuilta. Kielitaidolla, valintakokeiden erityisjärjestelyillä, taloudellisilla mahdollisuuksilla sekä asumisen mahdollisuuksilla on Urhosen mukaan vaikutusta korkeakouluopintoihin pääsemisessä.

 

Opintojen aikaisista saavutettavuutta heikentävistä asioista Urhonen nostaa esille henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden ennakkoluulot, oppilaitosten käytännöt sekä tulkki- ja avustajapalveluiden ja kuljetuspalveluiden puutteen.

 

Opetuksen ja opetusmateriaalin monikanavaisuus tukee saavutettavuutta. Vaikka opiskelu korkeakoulun sisällä onnistuisikin hyvin, tulee saavutettavuus huomioida myös harjoitteluissa ja erilaisissa tapahtumissa ja tutustumisretkillä. Näin erilainen oppija pääsee mukaan osaksi opiskelijaporukkaa ja työelämän verkostoja.

 

Suunnitteilla saavutettavat verkkopalvelut

 

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia myös korkeakouluja tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtionvarainministeriöstä avasi kuulijoille, miten saavutettavuusvaatimuksia tullaan soveltamaan verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksissa sekä erityisesti niiden sisällöissä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuusvaatimukset koskevat havaittavuutta, hallittavuutta, ymmärrettävyyttä ja toimintavarmuutta. Selkeä ja merkityksellinen sisältö sekä toimintojen ymmärrettävyys ovat organisaation omalla vastuulla. Saavutettavista verkkopalveluista tulevat hyötymään kaikki.

Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtiovarainministeriöstä kertoi saavutettavuusdirektiivistä.

 

Funkan toimitusjohtaja Susanna Laurin kertoi EU-tasolla tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Suomen ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Lisäksi hän kertoi pohjoismaisen saavutettavuusverkoston IAAP Nordicin toiminnasta.

Toimitusjohtaja Susanna laurin Funkasta toi seminaariin kansainvälisiä kuulumisia Pohjoismaista ja EU-tasolta.

Kyselyillä tietoa korkeakoulujen saavutettavuudesta

 

Tutkija Reeta Lehto Turun yliopistosta kertoi Oho!-hankkeen tekemästä opiskelijakyselyn alustavista tuloksista. Kyselyyn vastasi 1011 suomalaista korkeakouluopiskelijaa. Kyselyssä tarkasteltiin saavutettavuutta niin fyysisestä, sosiaalisesta, pedagogista kuin psyykkisestäkin näkökulmasta. Lisäksi kyselyssä tarkasteltiin opiskelijan saamaa tukea sekä opintojen ja ohjauksen saavutettavuutta. Suurin osa vastaajista oli naisopiskelijoita. Monivalintakysymysten perusteella tilanne on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta kehittämiskohteista saadaan parempi käsitys, kunhan avoimet vastaukset ehditään tarkastella.

 

Parhaillaan kysytään kaikkien Suomen korkeakoulujen opetushenkilöstön ajatuksia saavutettavuudesta. Myöhemmin Oho!-hanke tekee myös korkeakoulujen johdolle kyselyn. Näin saavutettavuuden nykytilanne saadaan selvitettyä useista näkökulmista.

 

Työpajoissa käytiin aktiivista keskustelua ja jaettiin tietoa eri korkeakoulujen hyvistä käytännöistä.

Verkostoitumista ja hyviä käytäntöjä

Seminaarin päätteeksi työskenneltiin työpajoissa erilaisten teemojen parissa. Pajatyöskentelyssä koottiin saavutettavuuden hyviä käytäntöjä, pohdittiin soveltuvuuden rajoja ja rajattomuutta, opettajien tiedontarvetta saavutettavuusasioista, saavutettavuuden arviointia sekä saavutettavuuspedagogiikkaa niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin näkökulmasta.

 

Teksti: Maiju Ketko ja Heli Antila

Kuvat: Saara Lehtonen

 

Kirjoittajat: Katja Hautsalo, TAMKin hoitotyön lehtori ja Emma Nummela, TAMKin sairaanhoitajaopiskelija

Kuvat: Satu Laine, Katja Hautsalo ja Elena Laitinen

______________________________________

 

Ruoka yhdistää ihmisiä, jokainen syö monta kertaa päivässä. Keittiö on kodinkin sydän ja sinne kokoonnutaan saman pöydän äärelle tankkaamaan, juttelemaan ja hengähtämään. Näistä lähtökohdista on syntynyt Yhteinen Keittiö – hallituksen kärkihanke vuosille 2017–2018.

kuva_elena_laitinen

Yhdessä – ei yksin

Tampere on yksi Yhteinen keittiö -hankkeen pilottipaikkakunnista. Valtakunnallinen hanke on Suomen evankelis-luteriaisen kirkon koordinoima ja Tampereella hankkeessa mukana ovat Tampereen kaupunki, Tampereen ammattikorkeakoulu, Tays sekä useat muut yhteistyökumppanit. Hankkeen aikana luodaan matalan kynnyksen toimintoja ja palveluita, joissa paikalliset toimijat toimivat yhdessä vapaaehtoisten ja alueen asukkaiden kanssa.

Hankkeen tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä erilaisten ihmisten yhteisen toiminnan lisääminen. Tampereella pilottikeittiöitä on Pispan palvelukeskuksessa, Peipontuvan korttelikerholla, Pohjolan palvelukeskuksella sekä Koilliskeskuksella. Yhteisen Keittiön toiminnot suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä osallistujien kanssa – mukaan ovat tervetulleita kaikenikäiset, -taustaiset ja eri elämäntilanteissa olevat ihmiset.

Monialaisen hankkeen eri toimintoihin osallistui vuoden 2017 aikana yhteensä yli 200 opiskelijaa restonomi-, sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, kätilö-, ensihoitaja- ja YAMK-koulutuksista. Opiskelijat ovat osallistuneet erilaisien tilaisuuksien ja tapahtumien järjestämiseen. Tapahtumien aiheita on suunniteltu yhdessä osallistujien kanssa – teemat ovat liittyneet terveyteen, hyvinvointiin ja ruokaan. Lisäksi opiskelijat ovat tehneet taustakartoituksia ja selvityksiä kehittämistehtävänä sekä toteuttaneet opinnäytetöitä hankkeessa.

Esimerkkejä hankkeen toiminnoista syksyllä 2017 Peltolammilla

Kaksin aina kaunihimpi -ryhmä

kuva_satu_laine

Karvakaveritkin vierailivat ryhmässä.

Ryhmä kokoontui syksyn 2017 aikana Peipontuvalla. Ryhmä oli suunnattu uusia tuttavuuksia ja seuraa toivoville eläkeikäisille. Opiskelijat avustivat liikuntarajoitteisia ihmisiä, hakien heidät Peipontuvalle ja vieden takaisin kotiin.

Ryhmä kokoontui kahden viikon välein ja sisältö suunniteltiin ensimmäisellä tapaamiskerralla yhdessä ryhmäläisten kanssa. Toiveita tuli paljon ja tapahtumissa olikin muistelua, tietovisailua, musiikkiohjelmaa, tuolijumppaa ja pelaamista – tärkeintä ryhmässä on ollut yhdessäolo. Ryhmän vetäjinä toimivat Tampereen ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijat ja hankkeen työntekijät.

Sairaanhoitaja Emma Nummela teki hankeopintoja Kaksin aina kaunihimpi -ryhmässä ja hän kuvaa omaa oppimistaan seuraavasti: Hoitotyön opiskelijana Yhteinen keittiö -hankkeeseen osallistuminen opetti minua kohtaamaan ikäihmisiä yksilöinä sekä ymmärtämään yleisiä ikääntymiseen liittyviä, elämään vaikuttavia asioita.

kuva_satu_laine

Yhteinen keittiö -hanke on tuonut ihmisiä yhteen.

Oli rohkaisevaa huomata osallistujien saavan iloa ja onnistumisia arkisista asioista, kuten leipomisesta, pelaamisesta ja keskustelusta, joita itse pitää helposti itsestäänselvyytenä. Erästä ryhmäläistä piti houkutella mukaan puhelimitse joka kerta, mutta lopulta hän aina osallistui. Tämäkin kertoo mielestäni hyvin yksilöllisen tuen tarpeesta ja toisaalta siitä, kuinka mieleistä yhdessä oleminen ja tekeminen lopulta olivat hänelle.

Yhteinen keittiö päiväsaikaan Peipontuvalla

kuva_katja_hautsalo

”No täytyy kai sitä kokeilla kerran elämässä leipomista…”

Peipontuvalla on ollut monia mukavia hetkiä syksyn 2017 aikana. On pelattu, leivottu ja ulkoiltu. Välillä päiväkotilapset ovat kyläilleet ja heidän kanssaan on touhuttu ja pelailtu erilaisia pelejä. Osa tapahtumista on keskittynyt hyvinvoinnin ympärille: tietoiskujen avulla on perehdytty esimerkiksi kaatumisriskiin ja tasapainoon, verenpaineeseen ja verensokeritasapainoon sekä musiikin positiivisiin terveysvaikutuksiin. Kiinnostavia keskusteluita, kokemusten vaihtoa ja mukavaa yhdessä tekemistä on riittänyt!

Keväällä 2018 tapahtuu

Yhteisen keittiön toiminta jatkuu toisena vuotena erilaisilla tapahtumilla ja uutena on startannut Avoin kahvila -toiminta Pispan palvelukeskuksessa ja Peipontuvan korttelikerhossa. Pispan avoin kahvila kokoontuu päiväkeskuksen tiloissa keskiviikkoisin klo 15–17, osoitteessa Simolankatu 4. Kaikki ovat tervetulleita kahvilaan tapaamaan muita, juttelemaan ja osallistumaan omien taitojensa ja kiinnostuksensa mukaan yhdessä tekemiseen. Peltolammin korttelikerhossa on käynnistynyt Avoin vohvelikahvila helmikuussa. Kahvila on auki kerran kuukaudessa lauantaisin klo 13–15. Tämäkin kahvila on avoin kaikille – tervetuloa mukaan!

Muista kevään tapahtumista esimerkkinä lauantaina 19.5. järjestettävä Peltolammin hyvinvointipäivä, jossa Yhteinen keittiö -hanke on osaltaan mukana toteuttamassa hyvinvointimittauksia ja -ohjausta.

Lisää hankkeesta:

Teksti: Anniina Koskinen, TAMKin kolmannen vuoden restonomiopiskelija
Kuvat: Anniina Koskinen, Jaana Ahonen & Ursula Helsky-Lehtola

_____________________________________________________

Tampereen ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden monimuodon restonomiopiskelijat järjestivät hyönteisruokailuun liittyvän teemapäivän 6.3.2018 opiskelijaravintola Campusravitassa.

Tapahtuman tarkoituksena oli tuoda esille hyönteisruokailun mahdollisuuksia kouluruokailussa sekä tuottaa tietoa Campusravitalle. Tavoitteena tapahtumassa oli selvittää, ovatko opiskelijat valmiit ottamaan vastaan hyönteisruokailun jo kuluvana vuonna vai pitääkö aiheesta tarjota vielä lisätietoa.

Suomalaisten suhtautuminen hyönteisruokaan vaihtelee vielä suuresti, sillä kyseessä on uusi raaka-aine länsimaisessa ruokakulttuurissa. Ihmiset ajattelevat helposti, että hyönteiset eivät ole hygieenisiä ja tuntuvat tai saattavat maistua epämiellyttäviltä.

Myös hyönteisten ravinto saattaa pelottaa ihmisiä, kun yleisesti ajatellaan, että hyönteisten ravinto olisi epäpuhdasta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä hyönteisten ravinto koostuu pääasiassa lehdistä, vihanneksista sekä rehusta. Jotta hyönteisruoka saataisiin yleistymään Suomessa, on ihmisiä tiedotettava uusista mahdollisuuksista ja toisaalta on pyrittävä hälventämään ennakkoluuloja ja pelkoja. Hyvä tapa mahdollisuuksien esille tuontiin ovat erinäiset messut, teemapäivät ja tapahtumat.

Teemapäivä hyönteisravinnosta keräsi positiivista palautetta

Teemapäivästä tiedotettiin Tampereen ammattikorkeakulun Intranetissä sekä Campusravitan Facebook-sivuilla. Tapahtuma keräsi satoja osallistujia ja myös kyselyyn saatiin vastauksia noin 120. Tämä kertoo siitä, että hyönteisravinto kiinnostaa jo nyt sekä TAMKin opiskelijoita että henkilökuntaa.

Tapahtuman tarjoilusta vastasivat Veljekset Mattila Oy, Campusravita ja EntoCube. Veljekset Mattila tarjosi vierailijoille sirkkanakkeja ja paahdettuja, kokonaisia, kotisirkkoja. EntoCube puolestaan tarjosi Samu-sirkkapähkinöitä. Pähkinät ovat chilipähkinöitä, joissa on mukana paahdettuja kotisirkkoja. Campusravita tarjoili lounaalla kotisirkka-kasvispihvejä ja maistiaisia sirkkapähkinöistä.

Yleinen palaute tapahtumassa oli positiivista ja varsinkin miespuoliset vastaajat suhtautuivat hyönteisruokaan erittäin avoimesti. Naiset puolestaan suhtautuivat vielä hieman varautuneemmin uuteen ravintovaihtoehtoon.

Tällä hetkellä on vielä ongelmana, että hyönteisravinnon saatavuus on hieman heikolla tasolla, joten hinta on kohtalaisen korkea. Tapahtumankin perusteella on kuitenkin todettava, että hyönteisvaihtoehdon hinta kouluruokailussa ei saa olla korkeampi kuin muiden vaihtoehtojen, sillä tämä laskisi mielenkiintoa hyönteisruokaa kohtaan.

Kokonaisuudessaan teemapäivä oli onnistunut ja tapahtuman järjestänyt ryhmä sai positiivista palautetta Campusravitan ravintolapäällikkö Jaana Ahoselta. Myös tapahtumaan osallistuneet antoivat kokonaisuudessaan positiivista palautetta.

Eräs osallistuja kommentoi: ”Maistatus hyvä asia, ennakkoluulot hävisivät”. Tämä viestii siitä, että ihmisten pitää päästä uuden raaka-aineen lähelle ja saada siitä kokemuksia. Muita kommentteja, joita tapahtumassa saatiin, olivat muun muassa:

  • Tuotteisiin kaivattiin muutamassa vastauksessa lisää mausteita
  • Sirkkapihvien kypsyyttä epäilivät useat. Myös suutuntuma oli joidenkin mielestä liian vaisu, toisaalta koostumusta myös kehutiin
  • Hyönteisten määrää tuotteissa toivottiin nostettavan, mutta lihaa kalliimpaa hintaa ei oltu valmiita maksamaan
  • Tuotteiden makua kehuttiin tai pidettiin neutraalina useimmissa vastauksissa

Kiitämme kaikkia päivästä!

 

Lisätiedot:

http://veljeksetmattila.fi/

https://www.entocube.com/