Posts in the Yhteisvoimin muirenkin kans category

 

 

Tunteiden merkitys kuluttajan käyttäytymiseen on jo pitkään ollut tiedossa ja tutkimuksen kohteena. Mutta jättääkö ihminen tunteensa narikkaan toimiessaan B2B-kontekstissa? Ja ellei jätä, niin työntääkö kuitenkin syrjään ja toimii rationaalisen päätöksenteon pohjalta? Näinhän on perinteisesti totuttu ajattelemaan. Tunteiden tunnistaminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen myös B2B-kontekstissa on kuitenkin vahvasti nousemassa esiin niin käytännön liike-elämässä kuin tutkimuksessakin. Rohkeimmat ovat sitä mieltä, että B2B-kontekstissa tunteilla on toisinaan jopa suurempi merkitys kuin B2C-kontekstissa, mm. koska ”pelissä on enemmän” ja että näiden tunnekokemusten ymmärtäminen ja hallinta on monesti yrityksen vahvin kilpailuetu.

tic-tac-toe-1777855_640Tunteiden tutkiminen on haastavaa, koska koko käsite on kovin monimerkityksinen. Itse asiassa kaikkien tunteen määritelmien löytäminen ja laskeminen lienee mahdoton urakka ja toisaalta myöskään erilaisten tunteiden määrästä ei ole yhdenmukaista tietoa. Karkeimmillaan mentäneen akselilla negatiivinen-neutraali-positiivinen ja yksityiskohtaisimmissa esityksissä vyörytetään eteen kymmeniä tunnetiloja kuvaavia termejä. Lisäksi perustermien käyttö on kirjavaa sekä suomeksi että muilla kielillä. Suomen kielessä esimerkiksi emootiota (emotion) ja tunnetta (feeling) käytetään ajoittain toistensa synonyymeinä, kun taas toisinaan näillä termeillä on kullakin oma tietty merkityksensä. Yläkäsitteenä on yhtäällä pidetty affektia (affect) eli tunnetilaa ja toisaalla puolestaan emootiota. Lisäksi toisinaan tunteet ja mielialat (mood) erotetaan toisistaan tietyin kriteerein jne. Kaiken kaikkiaan siis melkoinen hetteikkö tarvottavaksi. Tässä tekstissä yläkäsitteenä käytetään tunnetilaa.

TAMKin, TTY:n, VTT:n ja VY:n yhteisessä Tekes-rahoitteisessa VALIT-hankkeessa (2015–2017) yhtenä tavoitteena on tunnistaa ja mitata tunnetiloja, jotta niiden merkitys asiakkaan arvonluontiprosessissa voitaisiin määrittää. Tarkoituksena on luoda riittävän tarkka mutta samalla käytännöllinen ja joustava työkalu tähän. Liikkeelle on lähdetty eräänlaisen hybridin ajatuksella: instrumentti, jonka avulla voidaan tunnistaa ja ymmärtää toisaalta hyvin karkean tason tunnetilan ilmaisuja ja toisaalta myös hyvin spesifejä ilmaisuja. Tämä on tarpeen, koska eri ihmisillä on erilainen kyky erottaa ja ilmaista tunnetilojaan. Tuloksena on (edelleen kehittyvä) tunnetilaperheitä kuvaava ympyrä, joka toisaalta perustuu PAD-paradigman kolmeen perusulottuvuuteen (mielihyvä/pleasure, virittyneisyys/arousal, hallinta/dominance) ja toisaalta erityisten tunnetilatermien muodostamiin hierarkkisiin malleihin. Lyhyt alustava kuvaus työkalusta ja sen teoreettisesta pohjasta on luettavissa esim. TAMK Journalista artikkelista Understanding affective experiences: Towards a practical framework in the VALIT-project.

Työkalua on esitelty ja kokeiltu tähän mennessä muutamaan otteeseen erilaisissa yhteyksissä. Sen avulla on mm. tehty laadullisia asiakashaastatteluja, analysoitu laajoja Twitter-aineistoja, analysoitu haamushoppailupäiväkirjoja ja mitattu asiakkaan affektiivisia kokemuksia sähköisen kyselylomakkeen osana. Työn alla on mm. väitöskirja, kolme amk-opinnäytetyötä eri kulttuureissa (Suomi, Saksa, Hollanti) sekä suunnitteluvaiheessa oleva yamk-opinnäytetyö. Tammikuussa 2017 lähdemme yhteistyöyrityksemme kanssa B2B-kontekstin messuille mittaamaan osallistujien tunnetiloja.

Työkalu vaatii vielä jatkotyöstämistä. Jo pelkkä tunnetiloja kuvaavan vieraskielisen termistön ymmärtäminen (ja tarvittaessa kääntäminen suomeksi) muuten kuin pelkkinä ”sanakirjakäännöksinä” on haastavaa. Lisäksi eri tunnetilaperheisiin kuuluvien termien valintaa täytyy tarkentaa sekä olemassa oleviin lähteisiin pohjautuen, että oman empiirisen tutkimuksen avulla. Lopullisena tavoitteena on saada aikaiseksi teoreettisesti perusteltu ja empiirisesti koeteltu tunnetilojen ja niihin liittyvän arvonluonnin ymmärrystä lisäävä viitekehys, jota voi soveltaa käytännön toimiin ja käyttää asiaan liittyvän tutkimuksen lähtökohtana kulloinkin tarvittavalla yksityiskohtaisuuden asteella.
VALIT-hankkeeseen voi tutustua hankkeen nettisivuilla www.valit.fi

 

Teksti: Mika Boedeker, yliopettaja, KTT, Liiketoiminta ja palvelut

Kuva: Pixabay

Killinkosken Wanha Tehdas

Killinkosken Wanha Tehdas

Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain liiketalouden monimuoto-opiskelijoiden ryhmä kokoontui Killinkosken Wanhalla Tehtaalla 13.-14.10.2016. Kaksipäiväisen tehokurssin aikana tarkoitus oli pohdiskella ja ennen kaikkea innovoida pienryhmissä Killinkosken kylän tulevaisuutta ja samalla kehittää entisestään Virtain matkailun vetovoimaisinta kohdetta.

killi2-jpg

Killinjätti.

 

Torstai alkoi kokoontumisella Wanhan Tehtaan kahvilaan aamupalalle. Suurimmalle osalle opiskelijoista Killinkosken Wanhan Tehtaan alue ei ollut entuudestaan tuttu, joten monenlaisia mietteitä ja odotuksia oli ilmassa. Aamupalan jälkeen saimme harvinaisen mahdollisuuden tutustua Wanhan Tehtaan näyttelyihin ja historiaan Killinkosken kyläyhdistyksen puheenjohtajan Vesa Postisen opastuksella. Lounaan jälkeen pääsimme myös käymään tunnelmallisessa Killinkosken kirkossa, joka on suosittu nähtävyys Wanhan Tehtaan ohella.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Nauhateollisuusmuseo.

Nauhateollisuusmuseo.

 

Ryhmäjaon jälkeen saimme vielä rauhassa kierrellä Tehtaalla ja Killinkosken kylänraitilla, ottaa valokuvia ja alkaa hiljalleen visioida, mitä kaikkea mahdollisuuksia Killinkosken Wanha Tehdas ja koko kylänraitti saattaisi pitää sisällään. Erilaisten innovointimenetelmien avustamina suuret ajatusten ja ideoiden pyörät alkoivat vähitellen pyöriä ja ryhmät pääsivät kunnolla innovoinnin makuun. Loppupäivä ja -ilta kuluivat Marttisen ja Lomasaaren eri tiloissa ideoita hioen ja tarkentaen toimivaksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. Välillä käytiin valmentajien luona tarkistamassa, että suunta on oikea. Kellon lyödessä nukkumatin aikaa ryhmät vetäytyivät hiljalleen yöpuulle hieman sekavin ja odottavin tunnelmin. Päivä oli ollut intensiivinen ja pitkä, mutta monella tapaa antoisa.

 

Killinkosken kirkko.

Killinkosken kirkko.

 

Perjantaina koitti sitten se hetki, kun oli aika saada innovointien tulokset siistiin pakettiin ja esitettävään muotoon. Iltapäivällä järjestettiin Killinkosken Wanhalla Tehtaalla julkinen tilaisuus, jossa jokainen ryhmä sai esittää oman työnsä tulokset Powerpointin muodossa. Paikan päälle tilaisuutta oli tullut seuraamaan mm. median edustajia, killinkoskelaisia sekä Virtain kaupungin edustajia. Jokainen ryhmä oli onnistunut innovoimaan omanlaisensa kehittämiskonseptin Killinkosken Wanhan Tehtaan ja sen ympäristön tulevaisuudelle. Muun muassa Killin jättiläinen ja Wanhan Tehtaan toiminta herätettiin henkiin, koko kylä nostettiin ilmojen teille sekä tuotiin koko alueelle väriä, valoja ja varjoja.  Ryhmien kehittämisajatukset saivat paljon kiitosta yleisöltä ja toimeksiantajilta, ja useampi niistä tulee päätymään myös toteutukseen asti.

 

Kaiken kaikkiaan koko innovoinnin kaksipäiväinen työpaja oli todella antoisa kokemus opiskelijoille. Ainutkertainen tilaisuus päästä testaamaan, kuinka innovointi käytännössä tapahtuu, ja kuinka toteutuskelpoisia ideoita syntyy, kun vain antaa ajatusten lentää yhdessä toisten kanssa. Suuri kiitos kuuluu myös valmentajillemme, jotka opastivat oikeaan suuntaan ja tsemppasivat loppuun asti. Hyvä me! 😀

 

Teksti ja kuvat: Leena ja Henriikka

Tallenna

img_5220

Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki esitteli Javasko Oy:n toimintaa Mäntän tradenomiopiskelijoille. Kuva: Heli Antila

Yritysvierailu on opiskelijoille ja valmentajille antoisa kokemus. Erityisen antoisaksi kokemus muodostuu silloin, kun saamme etukäteen lähestyä yritystä teemakysymyksillä, jotka liittyvät meneillään olevaan opintojaksoon. Näin teoria ja käytäntö kohtaavat hienosti.

Mäntän tradenomien monimuotokoulutuksen opiskelijat ovat päässeet jo aiemmin vierailemaan muun muassa Patrialla ja KMV-lehdessä. Tällä kertaa tutustumiskohteena on Javasko Oy.

Javasko Oy on toiminut pian 30 vuotta raskaan ja keskiraskaan teknologiateollisuuden alihankintakonepajana valmistaen hitsattuja ja koneistettuja tuotteita asiakkaiden tarpeisiin. Tuotteisiin kuuluvat niin yksittäiset osat kuin täydelliset laitteistot. Javasko Oy toimii Mänttä-Vilppulassa kolmessa paikassa. Henkilöstöä on noin 160.

Vierailimme yrityksen Isonniemen teollisuusalueen toimipisteessä, Jokihallissa, torstaina 27.10. aamulla. Tehdasrakennus näytti jo ulospäin erittäin siistiltä, jopa viehättävältä, mikä on aika harvinaista, kun kyse on teollisuushallista. Parkkipaikalta meidät ohjattiin viihtyisiin kokoustiloihin kahvin ja tuoreen pullan pariin.

img_5221

Lean-toiminnan käytännön toteutus kiinnosti opiskelijoita. Kuva: Heli Antila.

Yrityksen historiaa ja nykyistä toimintaa esitteli yrityksen perustaja ja nykyinen hallituksen puheenjohtaja Jaakko Vastamäki. Varsin vakuuttavan vaikutuksen teki yrityksen referenssilista, jolla oli maamme eturivin suuria yrityksiä. Tuotannossa näimme näille samoille yrityksille lähdössä olevia tuotteita, joten yhteistyö on jatkuvaa, eikä vain kertaluonteista. Verkostoituminen on varmasti vaatinut täsmällistä ja luotettavaa toimintaa.

Vierailu oli nivottu osaksi logistiikan opintojaksoa. Olimme laatineet etukäteen yritykselle muutaman kysymyksen, joten yritysvierailu antoi konkreettisia opittavaa asiaa tukevia vastauksia. Haastaviin kysymyksiin vastasi tehtaan henkilöstöpäällikkö Päivi Korkeala.

Saimme vakuuttavan ja yksityiskohtaisen kuvan siitä, miten alihankintayritys toimii. Samalla varmasti monen opiskelijan kuva yrityksen toiminnasta selkeni ainakin logistiikan osalta, mikä oli varsinainen mielenkiintomme kohde. Meille kerrottiin myös siitä, mitä vaaditaan, että yhteistyöhön isojen yritysten alihankkijaksi pääsee ja tässä asemassa myös pysyy.

Lopuksi kävimme tutustumassa tuotantoon. Kuten aina tuotantolaitoksiin kohdistuvilla vierailuilla, saimme aluksi pynttäytyä suojavarustuksiin. Oppaamme esittelivät meille erilaisia koneita ja laitteita, joita tuotannossa käytetään. Näimme myös automaattivaraston toiminnassa.

Lopuksi kiitimme yritystä erittäin hyvästä ja opiskelua tukevasta opintokäynnistä ja luovutimme pienet TAMKin muistamiset isännillemme. Myös uusista yhteistyövirityksistä oli puhetta. Niitä innolla odottaen…

Maija Haaramo, lehtori

Juonessa mukana myös muu valmentajatiimi: Vesa Vuorinen, Heli Antila ja Arja Reinvall.

img_5214

Tallenna

Tallenna

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

 

IMG_0268Me TAMKin sairaanhoitajiksi tähtäävät monimuoto-opiskelijat 14ahoty1-luokalta saimme elokuussa 2016 loistavan tilaisuuden päästä kansainvälistymään. 21.8. matkustimme kuuden opiskelijan voimin opettajamme Sirpa Salinin johdolla lämpöiseen etelä-Saksan Nürnbergiin, jossa viikonmittaisen kesäkoulun aiheena olisi hoitotyö dementiaa sairastavien kanssa.

Ohjelmassa meillä oli opetusta englannin kielellä saksalaisessa korkeakoulussa (Evangelische Hochschule Nürnberg) ja luokkamme koostui meidän kuuden lisäksi neljästä saksalaisesta ja kahdesta itävaltalaisesta opiskelijasta. Opettajina meillä toimivat niin paikallisen kuin yhteistyössä olevien korkeakoulujen opettajat; suomesta opettajiksi lähtivät Sirpa Salin ja Katja Hautsalo, joiden pitämistä oppitunneista saimme olla oikein ylpeitä.

Monipuolista opetusta ja simulointia

Opetus oli monipuolista, ja luentojen aiheet käsittelivät sekä muistisairaiden hoitamista että muistisairautta sairastavan ihmisen kohtaamista. Opiskelijat valmistelivat esityksen muistisairaiden hoitamisesta sekä sairaanhoitajan koulutuksen tilasta oman maansa näkökulmasta. Tämän kautta pääsimme heti vertailemaan maidemme koulutuksia sekä hoitojärjestelmiä, mikä innosti kaikki opiskelijat keskustelemaan. Viikon aikana teimme yhdessä muun muassa paljon ryhmätöitä, käsittelimme erilaisia case-tapauksia, rakensimme hoitosuunnitelmia ja harjoittelimme simulaatiota.

IMG_0313Me opiskelijat majoituimme viikon ajan nuorten naisten asuntolassa, jonka sijaitsi lähellä metro-asemaa. Kouluun oli matkaa neljä pysäkkiväliä ja metro oli varsin vaivaton tapa liikkua ruuhkaisessa kaupungissa. Kouluruokailujen sijaan kävimme lounaalla ihanissa leipomoissa tai supermarket Normassa. Saksalaisen ruoan hinta sai päämme pyörälle ja pretzeleitä kului viikon aikana yksi jos toinenkin. Lisäksi meille pidettiin Nürnbergissä oma opastettu kierros: Oli vaikuttavaa kuulla, kuinka tämä kaupunki pommitettiin toisen maailman sodan aikana lähes maan tasalle. Kirkkoja ja vanhaa kaupunkia oli entisöity, mutta kyllä historian havinan tunsi edelleen ytimissään.

Laadukasta vanhustenhoitoa Bambergissa

Saksalainen isäntäkoulumme oli järjestänyt meille koulupäivien jälkeen paljon ohjelmaa, mutta erityisen maininnan ansaitsee vierailu kauniiseen Bambergiin, 60 kilometrin päässä Nürnbergistä. Pääsimme ensin vierailemaan dementia-hoitokotiin, jossa meidät otettiin erittäin vieraanvaraisesti vastaan. Saimme kuulla ”Pflegeoasen” (suom. ”hoitokeidas”) -periaatteesta hoitaa dementoituneita vanhuksia sekä kysyä mieltä askarruttavia asioita, minkä jälkeen pääsimme opastettuna kiertämään hoitokodissa.

Hoitopaikan ajatuksena oli tarjota laadukasta hoitoa dementiaa sairastavalle vanhukselle: He hoitavat yksilöllisesti ja välttävät viimeiseen saakka lähettämästä vanhuksiaan sairaala- tai jatkohoitoon. Heillä kävi hoitokodissa oma lääkäri viikoittain ja kulttuuriin kuului myös se, että vanhukset pääsivät liikkumaan vapaasti: Ovet olivat auki ulos puutarhaan ja hoitokodissa pystyi kulkemaan niin, ettei varsinaisesti tullut koskaan tien päähän. Muistisairaita ihmisiä hoitaneena tiedämme, kuinka kova koti-ikävä voi olla iltaisin ja miten turhauttavalta se voikaan tuntua, jos tunnet olevasi lukkojen takana ilman ulospääsyä. Apuvälineet näyttivät olevan paremmalla tasolla kuin meillä Suomessa ja muun muassa vanhuksen liikkuminen kävelytelineellä oli meille uutta.

IMG_0285Hoitokodin kulttuuriin kuului myös se, että kaikki asukkaat nostetaan pois vuoteistaan olemaan yhdessä. Näimme ihastuttavia lepotuoleja, joissa oli hyvä rentoutua; aivan erilaista kuin meillä täällä Suomessa, jossa vanhukset ovat jokainen omassa huoneessaan. Mitään tarkkoja kellonaikoja ei hoitokodissa ollut ja aamupalankin sai syödä sitten kun siltä tuntui. Vuorokauden ajat oli otettu huomioon valaistuksessa, jolloin katossa olevat lamput alkoivat himmentyä illan hämärtyessä. Lääkityksen ja suihkussa käymisen vapaaehtoisuus meitä hiukan hämmensi, sillä meille kerrottiin, ettei ketään pakoteta ottamaan lääkkeitään tai menemään suihkuun. Saimme myös kuulla, että suostuttelulla ja keskusteluilla päästään kompromisseihin, mikä tuntui unelmalta. Toki heillä tilanne saattoi joinain iltoina muistuttaa sirkusta, mutta näinhän se on myös meillä Suomessa.

Hoitokodin vierailun jälkeen meillä oli reipashenkinen opastettu kaupunkikävely. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +30 astetta. Bambergin kaupungin historia sekä kauneus jäivät ikuisesti mieleen ja päivän saimme päättää yhteisillalliseen joen varrella sijaitsevassa ravintolassa. Kotimatkalla illan pimetessä tutuksi tuli myös saksalainen ”autobahn” nopeuksineen, jotka ovat aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Viikko opetti ja antoi rohkeutta

Viimeisenä koulupäivänä meillä oli myös vakava luento: ”Death and Dying in Dementia”, jonka myötä meidän tuli pohtia mitä keskinäistä eroa on kuolevalla dementiaa sairastavalla ja ei-dementiaa sairastavalla ihmisellä. Kohtaammeko kuolevan tarpeet eri tavalla? Yhteistä tuntui olevan kuoleman käsite, josta ei yleisessä keskustelussa puhuta, vaikka hoitajat käsittelevätkin aihetta paljon vapaammin. Päädyimme siihen lopputulokseen, että meidän tulisi kohdata kuolevan tarpeet rohkeasti siitä huolimatta, mitä hän sairastaa.

IMG_0402Viimeisenä saimme antaa yksilöllisesti palautetta kuluneesta viikosta: mikä oli hyvää, missä olisi ollut toivomisen varaa ja mitä jäimme vielä kaipaamaan. Kiitimme heitä vieraanvaraisuudesta ja siitä, että meistä pidettiin niin hyvää huolta. Lähetämme myös lämpimät kiitokset Tampereen ammattikorkeakoululle.

Viikko oli trooppisen lämmin ja kotiin palattuamme huokaisimme, että ”onpa ihanan viileää ja raikasta”. Opimme paljon ja saimme rohkeutta kohdata potilaita myös englannin kielellä. Opimme myös, että samat murheet ovat niin saksalaisella kuin suomalaisella muistisairautta sairastavalla ihmisellä.

 

Teksti ja kuvat: Heidi Salminen

Menossa mukana olivat sh-opiskelijat: Anniina Lahtinen, Sanna Salonen, Jaana Backman, Sarianna Toivola, Pia Karppanen ja Heidi Salminen.

 

Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin. Kuva: Heli Antila.

Marttisen Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin.

Aikuisena työelämäjaksolle. Mahdollisuus tuntui jo ensikuulemalta kiehtovalta, vaikka työsuhteeni onkin vakituinen – tai ehkä juuri siksi. Olen työskennellyt ammattikorkeakoulun lehtorina kahdeksan vuotta.

Tämän päivän työelämässä kahdeksan vuotta samassa työpaikassa on pitkä aika, vaikka organisaation nimi ja työtehtävät ovatkin matkan varrella ehtineet vaihtua.

Välttääkseni urautumista, saadakseni uusia ideoita ja kasvattaakseni ammatillista verkostoani otin mahdollisuuden suurella ilolla vastaan. Mietin pitkään uuden TET-paikkani valintaa.

Olen aiemmin toiminut vuosia yrittäjänä, joten pienyritysympäristö on tuttua. Uutistoimittajavuosinani toimin tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa, joten sekin toimintaympäristö vaikutti tutulta. Pohdin pitkään hakeutumista teollisuuden pariin, mutta lopulta vaaka kallistui Nuorisokeskus Marttisen puolelle.

Nuorisokeskus Marttinen on minulle entuudestaan tuttu paikka. Olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä Marttisen henkilöstön kanssa. Paikan tuttuus ei kuitenkaan ole työelämäjaksolla ongelma, vaan pikemminkin perusedellytys. Kun tietää uudesta työpaikastaan jo jotain, pääsee työhönkin kiinni konkreettisemmin.

Sitä paitsi huomasin jo ensimmäisenä työpäivänäni, että tunsin todellisuudessa Marttisen toiminnasta vain murto-osan. Esimerkiksi sosiaalisen nuorisotyön rooli osana nuorisokeskustoimintaa oli minulle uusi asia. Tiesin sitä olevan, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Marttisessa pääsin seuraamaan pajatoimintaa ja Nuotta-valmennusta.

Tuutorina ammattikorkeakoulussa minua on aina kiehtonut opiskelijoiden erilaisuus ja erityisyys. Olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet, mutta korkeakoulussa tähän ei useinkaan löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Jäin työelämäjaksoni aikana miettimään muun muassa sitä, pitäisikö meidän huomioida ammattikorkeakoulussakin paremmin elämänhallintataitojen merkitystä suhteessa opiskeluun. Liian usein kirjaamme vain monotonisesti poissaoloja ja kiroamme mielessämme opiskelijoiden aikataulukyvyttömyyttä, vastuuttomuutta, laiskuutta ja ties mitä. Ongelmien taustalla olevien syiden selvittämiseen ja keskusteluun ei useinkaan ole aikaa.

Resurssit eivät mahdollista riittävää kahdenkeskistä keskustelua, jossa voitaisiin rakentaa opiskelijan elämään sopivia toimintamalleja, vältettäisiin keskeyttäminen ja varmistettaisiin opintojen eteneminen. Meiltäkin tulisi löytyä ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudelle, keinoja etsiä syitä oireiden takaa ja mahdollisuutta auttaa – edes hieman nykyistä enemmän.

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa. Kuva: Heli Antila

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa.

Nopeaa reagointia ja rohkeaa päätöksentekoa 

Työelämäjaksolla mieleeni muistuivat jälleen omat tuntemukseni astuessani yksityiseltä sektorilta koulutusorganisaation palkkalistoille. Olin tyrmistynyt siitä, miten hitaasti, byrokraattisesti ja usein varsin tehottomastikin monet asiat tuntuivat toimivan.

Yksityisyrittäjänä olin tottunut tekemään nopeita päätöksiä ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin välittömästi. Yksilönä jokainen meistä saattoi tietenkin olla joustava ja nopea. Marttisessa oli mukava tutustua taas koko organisaation nopeaan reagointiin ja sitoutumiseen ideatilanteissa.

PokemonGo-pyörteessä ei jääty odottamaan johtajan paluuta lomalta vaan järjestettiin vuorokauden varoitusajalla tapahtuma. Sosiaalisen median avulla paikalle saatiin useita PokemonGo-harrastajia ja myös seuraava tapaaminen lyötiin kalenteriin välittömästi. Myös media kiinnostui ennakkoluulottomasta ja nopeasta avauksesta.

Nopealla toiminnalla osoitetaan hyvin ajan hermolla olemista. Ihailen uusien toimintamallien ennakkoluulotonta kokeilua. Arvostan rohkeutta esittää uusia ideoita ja tehdä nopeita päätöksiä. Ajantasaisuudessa ja nopeassa reagoinnissa meillä olisi paljon opittavaa yrityselämästä.

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa. Kuva: Heli Antila

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa.

Työn tekemisen paikoista 

Tutustuin työelämäjaksollani usean eri henkilön työskentelyyn ja työtehtäviin. Kiersin Perinnekylän museoissa ja tapasin lomailijoita ja ryhmämatkailijoita.

Pääsin seuraamaan työpajatoimintaa ja nuottavalmennusta. Osallistuin aikuisten ja nuorten ryhmien esittelyinfoihin ja toiminnallisiin ohjelmakokonaisuuksiin – niin ohjaajan, osallistujan kuin seuraajankin rooleissa.

Sain kuulla millaista on toimiminen kunnallisena liikelaitoksena, miten monialaista usean kymmenen henkilön työyhteisöä johdetaan ja pääsin vertaamaan nuorisokeskuspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen periaatteita ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikkaan. Yhtäläisyyksiä löytyi yllättävän paljon.

Kuulin kokemuksia Marttisen ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Pääsin päivittäin nauttimaan lähi- ja luomuruuasta koostuvaa herkullista lounasta ja olin mukana ideoimassa työpajoja ja seminaareja.

Sain myös kokeilla työskentelyä erilaisissa ympäristöissä. Koneineni minulla oli mahdollisuus työskennellä hiljaisessa toimistohuoneessa, mutta tietoisesti kokeilin työskentelyä myös kahvilan aulassa – paikassa, jossa en ollut hetkeäkään yksin sekä nuorten nurkassa.

Suurta keskittymistä vaativia töitä en kahvilassa pystyisi tekemään, mutta sosiaalisena seurantapaikkana se oli varsin oiva. Kahvilapäivän aikana pääsin keskustelemaan vierailijoiden ja henkilöstön kanssa ja tunsin todellakin olevani osa yhteisöä. Tyytyväisistä vierailu- ja majoituskokemuksista jaettu kiitos lankesi myös minun osakseni.

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa. Kuva: Heli Antila

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa.

Yhteistyömahdollisuuksista 

Jo sopiessani työelämäjaksosta Nuorisokeskus Marttisen johtajan Helena Vuorenmaan kanssa päätimme etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia Marttisen ja TAMKin kanssa. Niitä löytyi lopulta aivan häkellyttävän paljon.

Marttisesta löytyy harjoittelupaikkoja sosionomi- tai restonomiopiskelijoille, liiketalouden ja viestinnän opiskelijoille, perinnerakentamisesta kiinnostuneille rakennusalan opiskelijoille – ehkä muillekin.

Kahvipöytäkeskustelussa puhuimme siitä, miten hyödyllistä olisi TAMKin harjoittelua ohjaajien opettajien vierailla ja käydä keskustelemassa Marttisessa. Mahdollisuuksia löytyy. Kotimaan harjoittelupaikat eivät rajoitu ainoastaan Tampereen ja Helsingin ympäristöön. Kansainvälistä ja valtakunnallista toimintaa löytyy muualtakin.

Harjoittelijan on helppo tulla taloon, jossa on totuttu työllistämään erilaisia harjoittelijoita, pajalaisia, siviilipalvelusmiehiä ja kansainvälisiä evs-harjoittelijoita. Harjoitteluajan majoituskin olisi tarvittaessa järjestettävissä talon puolesta.

IMG_5041Myös ihan konkreettisiakin opinnäytetyön aiheita löytyi jo alustavien keskustelujen pohjalta useita. Ehkä maaseudun rauhassa idyllisissä järvimaisemissa myös opinnäytetyön kirjoittaminen voisi sujua inspiroivissa olosuhteissa varsin onnellisten tähtien alla.

Yhteisölliset ja monipuoliset koulutustilaratkaisut edullisine hintoineen voisivat myös toimia varsin mainioina seminaaripaikkoina. Kaupunkiympäristössä kaksipäiväisten seminaarien ongelmana on usein porukan hajoaminen useisiin hotelleihin. Samalla saarella pysyttäessä yhteisöllisyys pysyy kenties paremmin yllä.

Näin miten nuottalaiset hioutuivat yhtenäiseksi ryhmäksi parissa päivässä. Ehkä myös me TAMKilaiset onnistuisimme tässä, kun pääsisimme poistumaan normaaleista työtiloistamme toiminnalliseen ympäristöön luonnon helmaan.

Suosittelen lämpimästi työelämäjaksoa muillekin kollegoille. Yrityselämästä kannattaa todellakin käydä ottamassa vauhtia omaan työhön.

Omaa ajatteluani kaksiviikkoinen avarsi tuntuvasti. Sain paljon ideoita oman työni kehittämiseen, yhteistyömahdollisuudet jäävät odottamaan hyödyntämistään. Kiitos näistä kahdesta viikosta Marttinen. Pidetään yhteyttä jatkossakin!

IMG_5029

IMG_5023

Kesäiset terveiset Marttisen ja Perinnekylän maisemista. Olen valokuvannut kaikki artikkelin kuvat työelämäjaksoni aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat:

Heli Antila

Lehtori, Päävalmentaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Herraskosken kanava. Kuva: Heli Antila.

Näitä polkuja kelpasi tallailla kaksi kesäistä viikkoa. Herraskosken kanava.

Uudenlainen opettajuus on tämän lukuvuoden aikana tullut esille tiedotusvälineissä viikoittain. Osa näkemyksistä peräänkuuluttaa oppijan aktiivista otetta, osa digitaalisuuteen siirtymistä, osa perinteisen luokkahuonemallin rikkomista ja osa näitä kaikkia.

Kuuntelen mielelläni näitä ajatuksia. Olen työskennellyt yritysmaailmassa niin kauan, että perinteinen opettajakäsitys on tuntunut minusta aina omakohtaisesti hieman vieraalta. Pohjimmiltani olen kokeilija. Olen pitänyt oppitunteja laivalaiturilla ja nurmikolla, olen teettänyt julkisia oppimistehtäviä blogeihin, olen yrittänyt keskusteluttaa ryhmiä niin paljon, että alkuperäisestä aiheesta on ehditty siirtyä ties minne.

Ja silti peräänkuulutan myös paljon perinteisiä asioita. Olen viilannut pilkkua, jotta opinnäytetyöt ja esseet saadaan myös muodollisesti päteviksi ja visuaalisesti yhtenäisiksi, jankutan kyllästymiseen asti paremmista ja tuoreemmista kirjalähteistä ja muistutan deadlinen armottomuudesta.

Uskon ideoivaan, aktiiviseen ja yrittäjähenkiseen opiskelijaan. Sen parempaa työelämävalmiutta opiskelijalla ei voi ollakaan, kun rohkea ja ennakkoluuloton tekeminen ja uusien ideoiden työstäminen.

 

 

Visualisointi Sassin elämyspuistosta. Kuva: Heli Antila

Visualisointi Sassin elämyspuistosta. Kuva: Heli Antila

 

Tradenomien monimuotototeutus alkoi Mäntässä syksyllä 2015. Toimin koulutuksen päävalmentajana. Kun iso ryhmä opiskelijoita suuntaa työelämästä koulunpenkille, osa vuosienkin tauon jälkeen, menee alussa väistämättä aikaa opiskelutaitojen päivittämiseen. Sisältöön on vaikea siirtyä, jos ulkoiset puitteet eivät ole kunnossa. Nyt opinnoissa on päästy vauhtiin. Helmikuun lopulla kokoonnuimme kahdeksi päiväksi innovoimaan Juupajoen Hyytiälään Helsingin yliopiston metsäasemalle. Ja innovointipäivien flow pyörii opiskelijoiden kokemuksissa edelleen. Opettajakunnasta Hyytiälässä olivat mukana valmentamassa Helena Kairamo, Vesa Vuorinen, Arja Reinvall, Otto Huttunen ja Heli Antila.

 

Innovointia keskellä ei mitään

 

”Innovointia varten on mielestäni parempi olla keskellä metsää kuin kaupunkia. Näin ei ole häiriöntekijöitä ja keskittyy paremmin olennaiseen.” Kaisa

”Innovointisession parasta antia on, kun eri lähtökohdista tulevat ihmiset kokoontuvat ja päästävät ideageneraattorinsa valloilleen. Kun porukka irrotetaan päivittäisistä rutiineista ja yöpyminenkin tapahtuu samoissa tiloissa, tehtävään keskitytään ihan mielettömällä innolla. Kenenkään kasvoilla ei näkynyt hälläväliä-asennetta. Keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita ryppyotsaista vääntämistä, vaan rennosti hyvässä hengessä ja iloisella mielellä tapahtuvaa tekemistä.” Jari

 

Helmikuun lähipäivät vietettiin Hyytiälässä Juupajoella. Kahden päivän aikana oli tarkoitus vastata aluekehitystä tukevaan toimeksiantoon, joka käsitteli Mäntän Sassin alueen kehittämistä. Innovointi toteutettiin ryhmätyöskentelynä ja aikaa ratkaisumallien esittämiseen oli käytännössä reilu vuorokausi.

Arvostan innovointitehtäviä suuresti. Uskon, että tämänkin kaksipäiväisen session yksi tärkein anti on oppia etsimään uudenlaisia näkökulmia ja ennakkoluulottomuus sekä rohkeus kehittää vaikealtakin tuntuvia asioita. Toivottavasti tämä kyky pystytään sujuvasti siirtämään myös arjen työrutiineihin.

 

Mistä aloittaa?

 

”Yritimme aluksi myös pysyä jonkinlaisissa todellisuuden rajoissa, mutta päätimme nyt pistää ranttaliksi, kun sitä meiltä haluttiin.” Katariina

”Emme halunneet että materiaali rajoittaisi ideointiamme, joten aloimme heittämään heti alkuun ajatuksia mitä alueella voisi olla. Mitä me itse haluaisimme? Mitä alueella jo oli?” Katja W.

”Meillä oli erittäin hyvä ryhmä innovointia varten, koska kaikilla oli erilainen tausta ja kaikki ovat eri alalla töissä. Lisäksi mielestäni ehkä tärkein osa idean löytämisessä oli kirjoittaa kaikki mikä päässä liikkui paperille. Kaikki pienet ja tyhmätkin ideat ovat tärkeä osa prosessia. Jokaisella on varmasti jonkunlainen idea ja jonkun huono idea voi synnyttää toisen päässä mahtavan idean.” Kaisa

 

Ideoinnin tueksi opiskelijat saivat valmentajilta vinkkejä erilaisista innovaatiomenetelmistä, joita saattoi käyttää apuna työskentelyssä. Haasteena innovaatiosessioissa saattaa olla myös aihealueen vieraus. On ryhdyttävä suunnittelemaan jotain sellaista, mistä aiempaa kokemusta ei ole.

Kun innovointi jatkuu useita tunteja, ei väsymykseltäkään voi välttyä. Silti lepotaukoja pidetään yllättävän vähän – tai jos pidetäänkin, rullaavat aivot kuitenkin koko ajan täysillä. Tavanomaisista ideoista seuraa hyviä ideoita, joten kaikki ajatukset kannattaa lausua ääneen.

 

”Jatkoimme innovointia myöhään iltaan ja seuraavalle aamupäivälle jäikin enää lopputuloksen esittelyn suunnittelu eli Power Point -esityksen valmistelu.” Katja O.

”Uskallan väittää, että ideointia tuon yhden ja saman tehtävän ympärillä tapahtui jokaisen päässä vähintään 24 tunnin ajan, todennäköisesti pidempäänkin. Aika käytettiin tiimityöskentelyyn, keskusteluihin, ideoiden väliesittelyihin valmentajille, ruokailuihin, saunomiseen, vapaaseen oleiluun ja nukkumiseen. Tietoista ideointia tapahtui siis vain osan aikaa, mutta varmasti jokaisen aivopari teki taustalla töitä keskeytyksettä.” Jari

”Sitten joku heitti vaan sanan SOME-puisto ja mietittiin, että siinä voisi olla potentiaalia. Sosiaalinen media on ajankohtainen juttu, mutta miten siitä saisi puiston? Tästä lähti ajatus johonkin virtuaaliseen ja jos sen saisi vielä yhdistettyä taiteeseen. Mitä jos pääsisikin virtuaalisesti taideteoksen sisään? Mitä jos pääsisit kävelemään Claude Monetin Lummelampi-teoksen sillan yli?” Kaisa

 

Team Niemi innostui innovoimaan yömyöhään. Kuva: Helena Kairamo.

Team Niemi innostui innovoimaan yömyöhään. Kuva: Helena Kairamo.

 

Palautetta toimeksiantajilta

 

”Tehtävien purkutilaisuus oli innovointisession kohokohta. Neljän tiimin tuotokset esiteltiin tilaajien edustajille. Esillä oli aikamoinen kattaus toinen toistaan lennokkaampia ideoita.” Jari

”Näin jälkikäteen ajateltuna, kun haettiin lennokkaita ideoita, meidän Sassin elämysalue ehkä hieman kalpeni esim voittajaryhmän virtuaalipuiston rinnalla, mutta toisaalta seison edelleen vakaasti ryhmätyömme takana, sillä alue ja palvelut olivat sellaisia jonne ainakin minä mielelläni tulisin vierailemaan kerran jos toisenkin.” Katja W.

”Vaikka innovaatio voi olla myös parastamista pitää sen siitä huolimatta olla jotain tosi WOW. Uutta. Kuluttajalle pitää tulla tunne ton mä haluan tai tonne mä haluan. Ryhmä joka voitti palkinnon parhaasta ideasta oli onnistunut tämän löytämään. Heidän idea virtuaalitaidemaailmasta lukeutui varmasti jo vallankumokselliseen innovaation. ” Piia

”Toimeksiantajat pitivät ideoitamme realistisena jalat maassa -suunnitelmana. Erityistä kiitosta saimme siitä, että suunnitelma kattoi kaikenikäiset asukkaat ja vierailijat vauvasta vaariin. Itse pidimme tärkeänä myös sitä, että alueella on toimintaa ympäri vuoden.” Katja O.

 

Esittelytilaisuus on aina jännittävä tilaisuus – niin opiskelijoille kuin valmentajille. Koskaan ei voi etukäteen olla sataprosenttisen varma siitä, miten hyvin esitetyt ideat uppoavat toimeksiantajiin.

Työelämästä kumpuava palaute on erityisen arvokasta. Hyväkään innovaatio on harvoin täydellinen ja suoraan siirrettävissä työelämään. Kehittävä palaute ohjaa jatkossa tarttumaan toimeksiantoihin entistäkin monipuolisemmasta näkökulmasta.

 

 

Ja innovointi jatkuu…

”Tietenkin mukaan tarttui meille kaikille uusi ja erilainen kokemuskin. Itse opin ainakin myös sen, että rajoituksien rajoittavuus on aivan itsestä kiinni. Meidän kohdallamme ne pikemmin sysäsivät rikkaammalle maaperälle kuin olisivat estäneet luovuutta.” Outi

”Mistä se johtuu, että aina koulun lähipäivien jälkeen ei illalla väsytä? Normaalisti uni tulee, kun laittaa pään tyynyyn. Innovaatiopäivien jälkeen kävin vielä jotenkin erityisen paljon ylikierroksilla. Mahtaakohan syy olla uuden oppiminen ja niiden uusien ajatusten pakkautuminen päähän?” Piia

”Innovointipäivien jälkeen huomasin kuitenkin kuinka ideoita ja ajatuksia tulvi pitkin viikonloppua ja pompsahteli niitä jopa yöuniinkin.” Katja W.

”Olen edelleen ihan innoissani tästä kokemuksesta ja osallistuisin saman tien uudestaan innovointitapahtumaan.” Kaisa

”Innostuin projektista siinä määrin että olen ammentanut siitä tietoa vielä tämän innovointitapahtuman jälkeenkin.” Andreas

 

Innovointisession opetus avautuu osallistujille vasta paljon myöhemmin. Ideointikaan ei välttämättä keskeydy toimeksiantajille esittelyyn, vaan aivot jatkavat toimintaansa vielä seuraavinakin päivinä.

Toimeksiannon anti alkaa hiljalleen avautua. Mäntän tradenomiopiskelijoiden tehtävänä oli purkaa päivien antia blogikirjoituksissa. Tämän artikkelin sitaatit on koottu bloggauksista. Pohdintatehtävää suunnitellessani en ymmärtänyt itsekään, miten paljon arvokasta palautetta tiimimme saa samalla innovointitapahtuman järjestelyistä. Valmentajan roolissakin tekisi mieli ottaa koko kaksipäiväinen uusiksi vaikka heti. Suosittelen myös muille.

 

Teksti: Heli Antila, lehtori,päävalmentaja

sitaatit 15alikom-ryhmän blogiteksteistä

 

Neliapila-ryhmä suunnittelee Mänttään airparkia liito-oravat huomioiden. Kuva: Helena Kairamo.

Neliapila-ryhmä suunnittelee Mänttään airparkia liito-oravat huomioiden. Kuva: Helena Kairamo.

 

 

”Täytyy sanoa, että tuntui upealta päästä osallistumaan innovointisessioon.” Jari

”Työskentelytapana tuollainen parin päivän ryntötyö tuntuu sopivan ainakin minulle. Olipa kyse innovoinnista tai muuten vain johonkin aihepiiriin perehtymisestä, keskittyminen ja varmasti myös oppiminen on ihan toisenlaista kuin normaalimittaisina koulupäivinä. Innovointisessiosta toipuminen tuntuu vain kestävän jonkin aikaa. Pieni univaje yhdistettynä ajatusrumbaan vaatii veronsa. Kyllä tämä tästä, nyt tarvitaan vain paljon unta ja vähemmän ajatuksia.” Jari

”Innovointitapahtuma Hyytiälässä viime helmikuussa oli mielestäni tämän koulutuksen toistaiseksi suurin ja makein kohokohta.” Andreas

”Aluksi hieman jännitti tällainen oikean projektin suunnittelu ja ryhmätyö, koska olen tehnyt jo pitkään työtä, jossa olen itse saanut tehdä päätökset. Ryhmätyön tekeminen oli todella mukavaa ja antoisaa. Hyvää vastapainoa omalle työlle. Toivoisin myös jatkossa vastaavia tehtäviä. Ryhmästä saa voimaa.” Piia

”Tapahtuma tempaisi omalaatuisuudellaan täysillä mukaansa ja toimeksiannon todellisuus motivoi meitä huomattavasti. On paljon kiinnostavampaa työskennellä oikeiden asioiden parissa kuin pyöritellä asioita pelkästään teoriapohjalla.” Andreas

”Voisin melkein sanoa, että tähänastisen koulu-urani mielekkäimmät koulupäivät koin helmikuussa innovaatiopäivillä Hyytiälässä!” Katariina

 

IMG_2931

Aikuisohjaajat kokevat ohjaustyössään monenlaisia haasteita. Ohjattavat eivät ole samasta puusta veistettyjä. Jokainen ryhmä ja jokainen päivä on erilainen. Taitavinkin ohjaaja kokee toisinaan riittämättömyyden tunnetta, kaipaa vertaistukea ja haluaa kouluttautua lisää.

Järjestökentän ohjaajista osalla on työhön vaadittava pedagoginen koulutus, toiset ponnistavat onnistuneesti innostuksen ja maalaisjärjen voimalla. Joku toimii palkattuna tai osa-aikaisena työntekijänä, toiselle ohjaaminen on palkaton, mutta innostava harrastus. Yhteistä kaikille on kuitenkin suuri motivaatio, halu toimia ohjaajana.

Ohjaajien haasteisiin ja kokemuksiin paneuduttiin Virroilla tämän viikon torstaina ja perjantaina suurella innolla. Workshop-tyyppinen tapahtuma on osa TAMKin hankevalmistelua, josta vastaa lehtori Heli Antila Virtain toimipisteestä. Ensimmäisen workshopin painopistealueeksi valittiin nuorten ja lasten ohjaaminen ja jatkoa on luvassa.

Workshopin ideoinnista ja toteutuksesta vastasi TAMKin sosionomiopiskelijoiden ryhmä lehtori Tapio Salomäen johdolla. Mukana oli myös kaksi vaihto-oppilasta Mosambikista.

IMG_2925

Opiskelijoilla oli hyvin hallussa kohderyhmän tuntemus, sillä innostunut keskustelu virisi jo alkuminuutteina ja päivän anti oli todella loistava. Osallistujat pitivät tilaisuutta myös hyvänä verkostoitumisena itse hanketta varten.

Sosionomiopiskelijat vierailivat myös Virtain lukiossa ja saivat houkuteltua muutaman lukiolaisen perjantaipäivän palautepalaveriin. Myös Tredun Virtain toimipisteen lähihoitajaopiskelijoita opettajineen saapui kuulemaan ja kommentoimaan workshopin antia perjantaiksi. Näin paikallisten nuorten omakin ääni saatiin kuuluville.

– Mielestäni on tärkeää kuulla jo valmisteluvaiheessa myös ohjaajakentän ääntä. Kokemusten ja toimivien käytäntöjen jakaminen on ensiarvoisen tärkeää, onhan kaikilla toimijoilla taustasta ja toimialasta riippumatta yhteinen tavoite, kertoo Antila.

Sosionomiopiskelijoiden tulo Virroille järjestyi Salomäen ja korkeakouluasiamies Helena Kairamon aiempien yhteisten projektikokemusten seurauksena. Vastaavanalaista yhteistyötä on tarkoitus viritellä lisääkin.

– Workshopista saimme luovin keinoin löydettyä yhdessä virtolaisten nuorten ja ohjaajien kanssa arvokasta tietoa nuorten maailmasta. TAMKin sosionomiopiskelijoiden workshopin suunnittelu ja toteutus tarjosivat hienoja oppimiskokemuksia. Tämä vahvistaa käsitystä autenttisissa oppimisympäristöissä toimimisen tärkeydestä. Ja mikä parasta; projektia ollaan jatkamassa syksyn mittaan, kertoi Salomäki.

IMG_2924

Teksti: Heli Antila, lehtori, TAMK

Lilian

TAMKissa saatiin nauttia poikkeuksellista herkkua lokakuun alussa. Lilian Perme Trollhättanin liepeiltä kävi pitämässä ruotsin intensiivikurssin opiskelijoille ja henkilöstölle. Kurssilla tutustuttiin 20 oppitunnin ajan syvemmin ruotsalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin, perinteisiin sekä kieleen.

Lopuksi opiskelijat saivat haastatella Liliania itse laatimillaan kysymyksillä.

Tässä poimintoja vilkkaana käydystä keskustelusta:

Har du trivts bra här i Tammerfors? Vad är den största skillnaden mellan Sverige och Finland?

Lilian: Ja, det har jag. Det här är ju mitt första besök i Finland. Sverige och Finland är faktiskt ganska lika; människorna uppträder på samma sätt och även maten är ganska likadan. Den största skillnaden är att Finland är tvåspråkigt.

Förstår svenskarna finlandssvenska bra?
Lilian: Ja, det gör de nog. Även norrmännen förstår finlandssvenska.

Är det lätt för en finne att lära känna svenska människor?
Lilian: Det kan ju vara svårt att lära känna en svensk människa av en slump. Det är bäst att studera eller arbeta tillsammans. Man kan också lära känna folk genom bekantas bekanta.

Hur anpassar sig finnarna i det svenska arbetslivet?
Lilian: Man måste komma till jobbet i tid, såsom ni gör här i Finland också. Sköter man sig, fungerar det bra på arbetsplatsen.

Vad skulle du göra som turist i Trollhättan?

Lilian: Trollhättan är en gammal stad i Södra Mellansverige med intressant historia, mysiga gågator och vackra parker. Trollhättan är fylld av vatten, rakt igenom staden rinner Göta älv.

Varför blev du lärare?

Lilian: Jag kommer ihåg att i småskolan gjorde jag en fin ritning där jag står bakom en kateder. Då var jag sju år gammal och hade en sympatisk lärarinna som förebild.

Teksti: Ruotsin kielen opettajat Katri Kallinen-Leino ja Reijo Mäkelä