Teksti ja kuva: Anna Vättö, TAMKin viestintä

 

Henri Liipola ei näytä tietoliikenneinsinöörin stereotyypiltä: hyväryhtisen, 190-senttisen jättiläisen kädenpuristus on tiukka. Tähän on syynsä: tuleva insinööri on huipputason moukarinheittäjä, joka valmistautuu Berliinissä vuonna 2018 pidettäviin EM-kisoihin.

Osallistumiseen voi vielä vaikuttaa muiden heittäjien tulokset, mutta mies on luottavainen – ja syystä. ”EM-kisaraja on 74 metriä, ja minä heitin 75,31. Kehityn koko ajan paremmaksi ja heitän vielä pidemmälle.” Perspektiiviä Henrin tulokseen tuo se, että Suomessa on vain yksi moukarinheittäjä, joka on kaudella heittänyt tätä paremmin.

”Vain treenaamalla voin kehittyä”

”Räjähtävyyteni sekä hyvä kehonhallinta tekevät minusta lajissa hyvän. Lisäksi olen nopea oppimaan,” Henri kertoo. Hän aloitti yleisurheilun 12-vuotiaana, ja keskittyi 15-vuotiaana pelkästään moukarinheittoon.

Lajivalinta oli luonteva: ”Olin moukarissa hyvä,” mies toteaa vaatimattomana.Liipola ei kuitenkaan jätä kaikkea vain luontaisen lahjakkuutensa varaan. ”Vain treenaamalla voin kehittyä,” hän toteaa ytimekkäästi, ”menestykseen ei ole mitään oikopolkua.” Treenitahti onkin maallikon näkökulmasta hurja. Viitenä päivänä viikossa on lajitreenit, eli Henri treenaa heittämistä, minkä lisäksi päiväohjelmaan kuuluu myös voimaharjoittelua.

Viikonloput ovat vapaampia, ja mies käy esimerkiksi pelaamassa sulkapalloa tai pingistä. Menestystä ei tarvitse hämmästellä; urheilu on Henrille selvästikin rakas elämäntapa.Tästä huolimatta aikaa jää myös opiskeluun.

TAMKissa Liipola opiskelee kolmatta vuotta tieto- ja viestintätekniikan koulutusohjelmassa erikoistuen tietoverkkoihin ja tietoliikennetekniikkaan. Menestys ei vaikuta opintoihin, mutta luonnollisesti urheilu-ura on ensimmäisenä mielessä. ”Niin kauan kuin olen urheilussa hyvä, teen sitä. Sitten joskus tulevaisuudessa on vuorossa työt insinöörikoulutustani vastaavalla alalla.

”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ”

TAMK saa mieheltä kiitosta tuesta ja joustavuudesta. ”Kokonaiskuormitus on ollut hyvä, lukujärjestykset ovat olleet valmiiksi minulle sopivia,” Henri kertoo tyytyväisenä.

Toistaiseksi opinnot ovat edenneet aikataulussa, mutta hän arvelee tilanteen muuttuvan. ”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ, ja tällä hetkellä treenaaminen on minulle tärkeintä.”

Insinööriksi valmistumisella ei siis ole kiire, sillä urheilutavoitteet eivät suinkaan lopu Berliinin kisoihin.

Seuraava suuri päämäärä Henrillä on jo selvillä: Tokion olympialaiset vuonna 2020. Kisarajat julkaistaan vasta lähempänä ajankohtaa, mutta kurinalainen harjoittelu ja intohimo lajiin vievät miestä tasaisen varmasti kohti menestystä. Ennen olympialaisia jännitetään kuitenkin EM-kisoja – Henri Liipolasta kuulemme vielä!

 

Kasvisruuan verkkomarkkinointi maistuu tietojenkäsittelyn opiskelijoille arrow-right
Next post

arrow-left Syöpäpotilaan hoitotyötä kehittämässä
Previous post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *