Emil Anton: Katolisempi kuin luulit – aikamatkoja Suomen historiaan
Kirjapaja, 2017.
ISBN:9789522886200

Teksti: Hannu Hahto, informaatikko, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 15.12.2017

Tänä vuonna on kovasti juhlittu Suomen satavuotista itsenäisyyttä, mutta sen lisäksi on muistettu protestanttisen reformaation (aiemmin: uskonpuhdistus) 500-vuotismuistoa. Tähän olisi voinut ottaa tietysti jonkun Luther-kirjan, mutta ajattelin katsoa asiaa vähän toiselta kantilta. Tänä vuonna on ilmestynyt myös Emil Antonin teos Katolisempi kuin luulit – aikamatkoja Suomen historiaan. Sitä paitsi se on pieni kirjanen, jonka lukee nopeasti – 10 lukua, yksi per vuosisata ja kaikkiaan vain n. 130 sivua.

Perinteisesti on Suomen Ruotsin ja katolisen kirkon yhteyteen liittymisen ajankohtana pidetty 1100-lukua, jonka puolivälissä tehtiin (mahdollisesti) ns. ensimmäinen ristiretki. Piispa Henrikin ja Lallin historiallisuuttakin on osin kyseenalaistettu tutkijoidenkin piirissä. Suomalaisille Lalli on ollut suurempi samaistumisen kohde, mutta kannattaa muistaa, että sekä Lallin että hänen vaimonsa Kertun nimet pohjautuvat kristillisiin pyhimysnimiin (Laurentius ja Gertrude).

Suomi ehti olla pääosin katolinen maa neljä vuosisataa. Turusta kehittyi Ruotsin ”Itämaan” hallinnollinen ja kirkollinen keskus. Katolinen kirkko toi myös kirjallisen kulttuurin Suomeen, ja ensimmäinen Suomea varten painettu kirja, Turun hiippakunnan messukirja eli Missale Aboense on vuodelta 1488.

Reformaatio ulottui myös Ruotsiin ja Suomeen 1520-luvulla, joskin on todettava, että ainakaan Suomessa sen syynä ei ollut sellaisia epäkohtia, joita Keski-Euroopassa kiistatta oli. Yleisesti tunnustettu tosiasia on, että luterilaisuuden omaksumiselle oli ennen kaikkea poliittiset syyt: ahnas kuningas Kustaa Vaasa pääsi reformaation avulla käsiksi kirkon omaisuuteen.

Siirtymä katolilaisuudesta luterilaisuuteen oli 1500-luvulla asteittainen ja Suomelle olisi ollut mahdollinen myös toisenlainen tie: Kustaan poika Juhana, Suomen herttua, otti vaimokseen katolisen Puolan Katariina Jagellonican ja kuninkaana alkoi valmistella paluuta katolisuuteen. Heidän poikansa Sigismund oli sekä Puolan että Ruotsin kuningas, mutta hävisi sisällissodan Juhanan veljelle Kaarle-herttualle, ja Ruotsi ja Suomi sen mukana jäi luterilaiseksi.

Kaarlen poika Kustaa II Adolf asettautui Keski-Euroopan protestanttien suojelijaksi katolisia vastaan kolmekymmenvuotisessa sodassa. Häntä seurasi hallitsijana hänen tyttärensä Kristiina, joka kääntyi itse katolisuuteen ja muutti Roomaan. Kristiinasta on Mika Kaurismäki tehnyt suht tuoreen elokuvankin, tosin sen kuva ”tyttökuninkaasta” ei ole erityisen luotettava.

1600-luvulla luterilaisuus jäykistyi luterilaiseksi puhdasoppisuudeksi, ja mm. Mooseksen laki otettiin käyttöön (monista rikoksista seurasi periaatteessa kuolemanrangaistus). Katolisuudesta, joka oli ollut Suomen valtauskonto vielä 1500-luvun alussa, tuli lainsuojaton uskonto, ja katoliikeille annettiin ISIS-mäiset vaihtoehdot: maasta pois tai henki pois.

Pipo alkoi löystyä vasta 1700-luvun lopulla, jolloin Tampereen kaupunginkin perustanut edistysmielinen Kustaa III oli valmis tarjoamaan eriuskoisillekin oikeudet, mikä tosin ei koskenut Suomessa esim. juutalaisia.

1800-luvun alussa Suomi sitten joutui Venäjän vallan alle. Suomi sai kuitenkin säilyttää luterilaisen uskonsa, vaikka emämaa olikin ortodoksinen. Valtakirkolle tuottivat kuitenkin harmaita hiuksia erilaiset herätysliikkeet, joita kirkko pyrki suitsimaan.

Varsinainen uskonnonvapauslaki Suomeen saatiin vasta maan itsenäistyttyä 1923. Kirjan aiheena oleva katolisuus on Suomessa edelleenkin marginaaliuskonto, siihen kuuluu vain 0,25 % väestöstä. Ennen viime aikoja Suomen tunnetuin katolinen lienee ollut Hesarin pitkäaikainen pilapiirtäjä Kari Suomalainen, viime aikoina taas eräs S:lla alkava poliitikko…

Antonin kirja on hauska lukea ja eräänlainen pikakelaus Suomen henkiseen ja muuhunkin historiaan. Koska katolisuus oli useita vuosisatoja maassa kielletty uskonto, kirjoittaja joutuu käsittelemään monia muita ilmiöitä sen sijaan. Jokaisen luvun lopussa on lukuvinkkejä, menovinkkejä ja taidevinkkejä, tyyliin käy Naantalissa, jossa on myös presidentin kesäasunto – koko kaupunki, ruotsiksi Nådendahl, latinaksi Vallis Gratiae eli armon laakso on syntynyt birgittilaisluostarin ympärille, joka perustettiin sinne 1400-luvulla.

Joulukalenterin luukku 16: Elovena-tyttö: suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille arrow-right
Next post

arrow-left Joulukalenterin luukku 14: Kovaa aikaa
Previous post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *