Roope Lipasti & Karoliina Korhonen: Elovena-tyttö: suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille
Atena, 2017.
ISBN: 978-952-300-352-1

Teksti: Leeni Pukkinen, informaatikko, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 16.12.2017

Roope Lipasti on kirjoittanut kiinnostavan kirjan, jossa suomalainen ja ulkomaalainen törmäävät ja joka laittaa suomalaisen ajattelemaan suomalaisuutta sen syvintä ydintä myöten. Kirja on kuitenkin ennen kaikkea hauska, tosin monet muutkin tunteet valtaavat suomalaisen kirjaa lukiessa. Nolojakin hetkiä löytyy, ja myötähäpeää. Mutta vauhtia ei puutu ja nauraakin saa.

Taloyhtiöön muuttaa ulkomaalainen tai ainakin ulkomaalaisen näköinen asukas. Hallituksen puheenjohtaja on lisännyt kokouksen asialistalle kohdan: ”Ulkomaalaisen muutto taloyhtiöön & toimenpiteet”. Hallituksen jäsenet kysyvät: Mitä toimenpiteitä tarvitaan?

”Täytyy varautua ja sopia mitä tehdään, jos vaikka tulee eteen ongelmia.” Mitä ongelmia?

Muut hallituksen jäsenet olivat sitä mieltä, että tulokas pitäisi toivottaa tervetulleeksi, ja ennakkoluuloton ja ystävällinen Pirjo rupeaa valmistelemaan tervetulojuhlaa.

Pekka, kotona viihtyvä, eronnut, lapseton, ei-työssäkäyvä, Urho-marsun isäntä ottaa tehtäväkseen tutustua Jussufiin – ja itse asiassa kotouttaa hänet. Pekka haluaa olla Jussufille apuna kaikissa asioissa, opettaa hänelle miten suomalainen yhteiskunta toimii ja päättää kirjoittaa oppaan Suomalaisuuden käsikirja ulkomaalaisille. Kun Pekka menee ensimmäistä kertaa tapaamaan Jussufia, hänellä on uunituore mustikkapiirakka mukanaan. Jussuf pomppii avaamaan oven yhden jalan varassa, toisen jalan tilalla on tynkä, johon on tatuoitu vaalean naisen kuva, Elovena-tyttö.

Jussuf kertoo haluavansa etsiä suomalaisen Marjan, joka oli auttanut häntä työmatkalla tapahtuneen pommi-iskun jälkeen. Marjan etsintämatka alkoi hyvin mutta jatkui hieman mutkikkaammin. Mihin kaikkeen miehet joutuivatkaan matkallaan, pakomatkasta hirvenmetsästysporukkaan, myrskyävän järven aalloissa polskimisesta saunanlauteilla kärvistelemiseen, ja törmäävät vähän väliä suomalaisuuden peruspiirteisiin. Suomalainen kuitenkin ”selviytyy aina ongelmista, jotka on ensin itse luonut.”

Kaikki kokemukset ovat Jussufille tulevaisuudessa varsin tärkeitä, miksi, se selviää ennen kirjan loppua. ”Jussuf oli nyt tutustunut suomalaiseen ruoka-, liikenne-, mökki-, metsästys-, jonotus- sekä tapaturmakulttuuriin, ja jos hän vieläkin halusi jäädä maahamme, hän oli hullu ja sopisi siksi tänne hyvin.”  Loppua kohti kirjan tapahtumat vain villiintyvät, mutta onnellista loppuahan tässäkin romaanissa  tietysti odotellaan. Eiköhän se sieltä sitten tulekin yllätyksiä mukanaan.

Otteet Pekan blogikirjoituksista ja niihin liittyvät musta-valkoiset kuvat ”värittävät” kirjaa. Noilla sivuilla Pekka selvittää suomalaisuuden piirteitä, ja hämmästyksekseen hän löytää  kommenttien ja jakojen vyöryn. Kirjoituksissaan Pekka selvittelee mm. suomen kieltä, mediaa, suomalaisia keksintöjä, asenteita, muotoilua: ”Aaltomaljakko ei ole lain mukaan pakollinen suomalaiskodin varuste, mutta kyllä sellainen on hyvä olla, vähän niin kuin palosammutin ja muumimuki.”

Karoliina Korhosen kuvitus yksinkertaisine, mutta ilmeikkäine ihmishahmoineen tukee mainiosti Pekan blogitekstejä.

Roope Lipasti on itse sanonut, että Elovena-tyttö on sekoilukohellusromaani ja pitkään aikaan hauskin hänen kirjoistaan.

Joulukalenterin luukku 17: Kirjeitä Tove Janssonilta arrow-right
Next post

arrow-left Joulukalenterin luukku 15: Katolisempi kuin luulit - aikamatkoja Suomen historiaan
Previous post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.