Bruce Dickinson: Omaelämäkerta
HarperCollins Nordic, 2017.
ISBN: 9789150934656

Teksti: Marjatta Ojala, suunnittelija, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 22.12.2017

Bruce Dickinson – siinäpä nimi, jonka on tottunut nyt kuulemaan jo monen eri asian yhteydessä. Kirjassaan Omaelämäkerta – What Does This Button Do? Dickinson vie lukijan läpi oman elämänsä töyssyisen polun hengästyttävällä nopeudella pienissä palasissa ja lyhyissä luvuissa läpi kantavien teemojen poukkoilevalla ja osittain jopa vähän sekavallakin kerronnalla. Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa Brucen elämä etenee kohti vääjäämätöntä, kaikenkattavaa nimikettään: renesanssimies – brittiläinen muusikko ja lauluntekijä, lentäjä, miekkailija, motivaatiopuhuja, oluenpanija, elokuvakäsikirjoittaja, kirjailija sekä radio- ja televisioisäntä, joka tunnetaan parhaiten urastaan heavy metal -yhtye Iron Maidenin pitkäaikaisena laulajana. On tunnettu tosiasia, että Bruce Dickinson ei ole antanut aiemmin haastatteluja omasta elämästään, mutta nyt julkaistu kirja on koostettu hänen The Book of Souls -kiertueella tekemistään käsin kirjoitetuista muistiinpanolehtiöistään.

”Minulla oli näppylöitä naamassa, päälläni anorakki ja leveälahkeiset farkut, ja ajoin uskomattoman epäcoolilla mopolla. Ja suurin unelmani oli tulla rumpaliksi… ”

Kirjaa lukiessa tulee toki pohtineeksi, että mahtoikohan elämä kuitenkaan olla noinkaan suoraviivaista ja nuoren pojan polku maailmantähteyteen ei tainnut kuitenkaan onnistua ihan noin selkeästi ja yksinkertaisesti, kuin mitä asia kuvataan. Toki kirjassa käsitellään myös Brucen uran hankalia asioita, kuten eroa Iron Maidenista, soolouraa ja sairastumista syöpään ja siitä toipumista ja asiaan liittyviä pelkoja.

Kirjan lukeminen ahmimalla on mahdotonta, koska kirjaa lukiessa iskee jonkinasteinen ”speed metal” -ähky. Kirja on kuin täynnä nopeatenpoisia riffejä, jotka pitää lukea korkealta ja kovaa. Ehkäpä yhden kappaleen lukeminen kerralla on riittävä annos ”renesanssineroutta”. Kirjallisesti teos ei ole mitenkään mainittavan hyvä ja hieman minua myös häiritsi kysymys siitä miksi kirjalla on kolme eri suomentajaa? Teksti ei vaativuutensa vuoksi olisi noin montaa kokkia kaivannut. Suomennoksen erilaisuus kolmen ihmisen tekemänä paistaa paikoitellen läpi tekstistä.

Bruce Dickinsoni elämäkerta on ihan kiva läpileikkaus monilahjakkaan ja voimakastahtoisen, enimmäkseen laulajana tunnetun, miehen elämään. Sitä voi suositella asiasta kiinnostuneille ja wannabe-hevilaulajille opaskirjaseksi maailman huipulle. Ihan täysin tosissaan sitä ei ehkä kuitenkaan kaikilta osin kannata ottaa – tai mistäpä minä sen tiedän. Ehkäpä kaikki on totta.

 

 

Joulukalenterin luukku 23: Lottovoittajien pöydässä arrow-right
Next post

arrow-left Joulukalenterin luukku 21: Niemi
Previous post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *