Teksti: Eija Lähteenmäki & Kirsi Saarinen

Kuvat: Hilla Kaila, Janita Lahtinen

kielikylpyla1Sosionomiopiskelijat toteuttivat marraskuussa 2016 englannin kielen ja kirjoitusviestinnän opintojaksot yhdistävän Kielikylpylä-projektin kahdessa ylöjärveläispäiväkodissa. Projektin suunnittelu- ja toteutusvaiheet on kuvattu blogikirjoituksissamme Kielten integroinnista ja työelämäyhteistyöstä boostia opetukseen  ja Sosionomiopiskelijat jalkautuivat päiväkoteihin.

Toteutusvaiheen jälkeen opiskelijat reflektoivat projektia loppuraporteissaan ja reflektiivisissä esseissään. Pääpiirteissään Kielikylpylä-projekti koettiin mielekkäänä ja opettavaisena, vaikka haasteita projektin eri vaiheissa oli useita. Niistä merkittävimmiksi nousivat yhteisen ajan löytäminen, ryhmäytyminen ja digitaalisten välineiden puuttuminen päiväkodeista.

Projektin tavoitteena oli suunnitella toimintatuokio, jossa lapsille opetetaan englanninkielisiä sanoja ja/tai fraaseja liikuntaa ja digitaalisia välineitä hyödyntäen. Opiskelijat kokivat, että englannin kieltä oli helppo sisällyttää toimintatuokioihin. Joissakin ryhmissä sopivan lorun, runon, laulun tai sadun löytäminen oli haastavaa, koska työnjaosta sopiminen kangerteli. Jokainen ryhmä löysi kuitenkin lopulta sopivan laulun tai lorun toimintatuokionsa pohjaksi. Raporttien mukaan sanojen määrä ja vaikeusaste pysyivät sopivina lasten ikään ja omaksumiskykyyn nähden. Lapset oppivat ja muistivat sanoja vielä tuokion jälkeenkin.

Projekti opetti joustavuutta ja ongelmanratkaisutaitoja

Opiskelijat onnistuivat sisällyttämään toimintatuokioihin liikuntaa monessa eri muodossa, vaikka vuodenaika asetti rajoitteita liikkumiselle. Ainoastaan yksi ryhmä toteutti toimintatuokion ulkona ja silloinkin haittana olivat vesisade ja liukkaus. Kuitenkin jokaisessa toimintatuokiossa lapset lähtivät mukaan liikkumaan alun varovaisuuden jälkeen. Liikkuminen oli esim. hippaleikissä tapahtuvaa juoksemista, hyppimistä ja eri eläinten liikkumis

en jäljittelyä. Päiväkodeilla ei ollut liikuntasalia, joten liikuntaan käytetyt sisätilat vaikuttivat liikkumisen mahdollisuuteen. Opiskelijoiden oli keksittävä ratkaisuja, miten hyödyntää käytössä olevia pienehköjä tiloja. Yksi ryhmä päätti tuokionsa rentouttavaan rauhoittumiseen.

Digitaalisia välineitä käytettiin sekä suunnitteluvaiheessa että toimintatuokion toteutuksessa. Useimmat ryhmät käyttivät projektin suunnitteluympäristönä Facebookia ja yhteydenpidon apuna WhatsAppia. Yksi projektin checkpoint pidettiin ConnectPro-yhteyden kautta.

kielikylpyla3Toimintatuokioissa opiskelijat hyödynsivät puhelinta, tablettia ja kannettavaa tietokonetta. Yksi ryhmä oli käyttänyt erityistä kännykkäsovellusta internetistä löytämänsä musiikkikappaleen muokkaamiseen toimintatuokioon sopivaksi. Lapsille oli tehty PowerPoint-esitys ja tabletilla pelattiin pelejä. Opiskelijoille tuli yllätyksenä se, kuinka vähän päiväkodissa oli käytössä digitaalisia laitteita. Käytetyt laitteet olivatkin koulusta lainassa tai opiskelijoiden omia.  Rajoituksia digitaalisten laitteiden käyttöön toi myös lasten uskonnollinen tausta: yksi ryhmä oli ajatellut heijastaa laululeikin videon valkokankaalle mutta luopui ajatuksesta lestadiolaisten lasten vuoksi. Kokonaisuutena projektiryhmät keksivät monia erilaisia tapoja hyödyntää vähäisiäkin digitaalisia välineitä päiväkotiarjessa.

Projektin myötä opiskelijat saivat autenttisen kosketuksen työelämän realiteetteihin. Suunnitelmaa ja toimintaa on kyettävä sopeuttamaan olemassaolevien resurssien mukaisesti. Tiloissa voi olla merkittäviä eroja eri päiväkodeissa, ja vaikka kunnissa pyritään digiloikkaan, välineitä ei ainakaan vielä ole. Myös ryhmäkoot vaihtelevat, ja lasten kulttuurinen tai uskonnollinen tausta voi rajoittaa joitakin toimintoja.

Kahden eri opintojakson opiskelijoista muodostetuissa projektiryhmissä toimiminen opetti sen, että kaikkien kanssa on kyettävä työskentelemään. Ryhmän jäsenillä on erilaiset henkilökohtaiset tavoitteet ja halu sitoutua, mikä vaatii kykyä joustaa ja sopeuttaa omaa toimintaa. On kyettävä sietämään epävarmuutta ja oltava valmis menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Suurin osa oivalsi tämän ja toimi näin, minkä ansiosta projektista saatiin loppujen lopuksi palkitseva onnistumisen kokemus ja useimmille jäi siitä hyvä mieli.

 

Joulukalenterin luukku 21: Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä arrow-right
Next post

arrow-left Joulukalenterin luukku 20: Minna Ryytisalo: Lempi
Previous post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *