Maakunnallisissa hankkeissa puhutaan usein koko Pirkanmaasta, vaikka käytännössä hanke toteutettaisiinkin vain Pirkanmaan keskusseudulla, Tampereella ja lähikunnissa. Pirkanmaa on jaettu vanhaa seutukuntajakoa muistuttaviin alueisiin, joiden sisällä toimivat ns. Leader-ryhmät. Ylä-Pirkanmaan Leader-ryhmä Poko ry toimii Mänttä-Vilppulan, Virtain, Ruoveden ja Juupajoen alueilla, jolle alueelle Leader-ryhmän hankerahoitusta kohdistetaan.  

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) tehtävänä on tehdä aluekehitystä tukevaa ja alueen yritystoiminnan hyödyksi koituvaa T&K-toimintaa. TAMK toimii koko maakunnan alueella ja siihen liittyen toteutettiin 2017-2018 aikana Ylä-Pirkanmaalla Leader-rahoitteinen yritysryhmähanke Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalle. Hankkeen avulla haettiin työkaluja kymmenen Ylä-Pirkanmaalla toimivan yrityksen verkkokauppaliiketoiminnan aloittamiseen tai kehittämiseen.  

Hankkeen tarkoituksena oli edistää yritysten verkkokauppaosaamista. Tarvittavien kehittämistarpeiden ja verkkokauppaliiketoiminnan tilanteen mukaan yritykset jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdessä olivat sellaiset yritykset, joilla ei ole verkkoliiketoimintaa lainkaan, toisessa ryhmässä olivat jo verkkokaupan perustaneet yritykset ja kolmannessa sellaiset yritykset, joilla oli erityistoiveita oman verkkoliiketoimintansa kehittämiseen. Osalla näistä yrityksistä oli aiempaa verkkoliiketoimintaa ja osalla ei. 

Hanke toteutettiin niin, että järjestettiin erillisiä iltatilaisuuksia, verkkoluentoja ja yhden päivän DigiCamp, missä haettiin yritysten tarpeisiin soveltuvia verkkokauppaliiketoiminnan käytännön ratkaisuehdotuksia. Alun perin kahdeksi päiväksi suunniteltu DigiCamp jouduttiin lyhentämään yhteen, koska kahden päivän ajan varaaminen DigiCampiin osallistumiselle osoittautui joidenkin yritysten kohdalla haasteelliseksi. Tämän vuoksi osa kehittämistiimeistä vieraili yrittäjien toiveesta yrityksessä tai yhteydenpitoa hoidettiin puhelimitse ja sähköpostitse. Yrittäjien palautteiden perusteella tallennettu verkkoluento oli suosittu kontaktivaihtoehto, koska sen saattoi seurata itselleen sopivana ajankohtana. 

Hankkeessa oli kiinnostavaa huomata, kuinka toimien edetessä alkuperäinen suunnitelma muutti muotoaan tarpeen mukaan. Osa yrityksistä esimerkiksi siirsi fokuksen verkkokaupasta sosiaalisen median markkinointiin jo hankkeen alkuvaiheessa. Verkkokaupan kehittämistä ei nähty hyödyllisenä, ennen kuin markkinoinnin avulla oli varmistettu verkkokaupan löydettävyys. Oli hienoa huomata, miten monet yritykset aktivoivat käyttäytymistään sosiaalisessa mediassa ja lähtivät näkyvästi mukaan uusiin kanaviin. Markkinointi- ja viestintätehtäviin sekä verkkokaupan ylläpitoon palkattiin myös uutta työvoimaa hankkeen aikana. 

Kun mukana on kymmenen erilaista yritystä eri tarpeineen, on selvää, että hankkeen toteuttamisessa oli myös haasteita. Yritysten mahdollisuus sitoutua hankkeeseen vaihteli suuresti ja ratkaisuehdotusten toteutuksen suhteen vuorovaikutus yritysten ja työskentelytiimien välillä oli joskus haasteellista. Aina yrittäjien tuntemus tai odotukset siitä, mitä käytännön toimia tai panosta tarvitaan verkkokaupan tai somenäkyvyyden edistämiseksi, eivät kohdanneet asiantuntijatiimien tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.  

Sini Ilvesaho, Helena Tirronen ja Eija Pirttilahti keskustelevat erilaisista ratkaisuista verkkokaupan kehittämiseksi. Kuva: Heli Antila.

Avoin ja tiivis vuorovaikutus tiimin ja yrityksen välillä on elintärkeää yhteisen tavoitteen viemiseksi maaliin. Korkeakoulun tehtävää yritysryhmähankkeen toteuttavana asiantuntijana voi olla haasteellista ymmärtää. Korkeakoulun asiantuntijoiden rooli on konsultoiva ja neuvova, ei niinkään suorittava. Verkkokauppahankkeessakaan ei siis perusteta yrityksen puolesta verkkokauppaa, vaan annetaan eväitä sen perustamiseen. Yrittäjä itse tekee valinnan tarjotuista ratkaisuista, mutta hänellä on oikeus myös pyytää lisätietoja ja apuja ehdotuksiin liittyen. Ratkaisuehdotuksia oli tässä hankkeessa mahdollista kommentoida jo keskeneräisinä, joten tällä voitiin varmistaa työskentelyn eteneminen haluttuun suuntaan. 

Toinen haasteellinen asia yritysryhmähankkeessa liittyy yritysten väliseen yhteistyöhön ja aloitteellisuuteen. Siinä missä aktiivisimmat ottivat vinkkejä vastaan muilta yrityksiltä ja asiantuntijaluennoista, osa odotti konkreettisia toimintaohjeita, joita oli kuitenkin vaikea antaa. Kullakin yrityksellä on erilainen asiakaskunta, erilaiset tuotteet ja erilaiset mahdollisuudet satsata toiminnan kehittämiseen, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa toimintamallia. Siinä missä toinen tarvitsee järeän ja monipuolisen verkkokauppa-alustan, on se toisen liikevaihtoon nähden aivan liian kallis ratkaisu. 

Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla –hanke osoitti hyvin sen, että myös keskusseutujen ulkopuolella toimivat pienyritykset hyötyvät verkkoliiketoiminnan kehittämisestä ja somenäkyvyyden lisäämisestä. Verkkokauppa ja somenäkyvyyden lisääminen ovat parhaimmillaan erinomaisia keinoja lisätä liiketoimintaa, vaikka yritys sijaitsisikin maaseudulla, kauempana kasvukeskuksesta, sillä verkkokauppa on sijainnista riippumatonta. Parhaiten toimiviksi toimenpiteiksi ja tavoiksi auttaa yrityksiä verkkoliiketoiminnan kehittämisessä osoittautuivat verkkoluennot tai yrityksissä toteutettavat henkilökohtaiset konsultoinnit. 

Teksti:  

Heli Antila, TAMK, projektipäällikkö Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla -hanke 

Eeva-Liisa Viskari, TAMK, korkeakouluasiamies Virrat ja Ruovesi 

 

Teksti ja kuva:

Katja Muurinen, TAMKin hoitotyön lehtori

Sirpa Salin, TAMKin gerontologisen hoitotyön yliopettaja

___________________________________________________

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi rahoituksen keväällä 2018 palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen hankkeelle. Hankkeessa on mukana 15 ammattikorkeakoulua ja kaikki Suomen viisi lääketieteellistä tiedekuntaa. Hanketta toteutetaan aidosti moniammatillisesti. Tarkoituksena on yhtenäistää palliatiivista koulutusta hoitotyön eri tasoilla sekä lääketieteen opetuksessa. Hanke päättyy syksyllä 2020.

Mitä palliatiivinen hoito sitten tarkoittaa?

WHO:n mukaan se tarkoittaa parantumattomasti sairaan ihmisen kokonaisvaltaista oireita ja kärsimystä lievittävää hoitoa. Tämä hoito on luonteeltaan aktiivista, vaikka tavoite ei ole ihmisen parantuminen sairaudestaan.

Palliatiivisessa hoidossa läheiset otetaan mukaan aktiivisesti osaksi kokonaishoitoa. Palliatiivisen hoidon piiriin ihmiset tulevat monien eri sairauksien kanssa. Näitä sairauksia voivat olla muun muassa keuhkosairaudet, sydänsairaudet, neurologiset sairaudet, muistisairaudet ja syöpätaudit. Tämä asia koskee laajalla kirjolla erilaisia sairauksia sairastavia ihmisiä ja heidän läheisiään.

Kick off -päivä Tampereella syyskuussa 2018.

Palliatiivinen hoidossa on monen ikäisiä ihmisiä aina lapsista vanhuksiin. WHO:n arvion mukaan Suomessa palliatiivista hoitoa tarvitsee 30 000 ihmistä vuodessa. Palliatiivisen hoidon tarve ei ole tulevaisuudessa vähentymään päin ja toteuttajilta vaaditaan hyvin monipuolista osaamista.

Palliatiivinen hoito on ajankohtainen ja merkittävä aihe, sillä se koskettaa lähes meitä kaikkia jollakin tapaa jossain elämän vaiheessa. Kaikki varmasti toivovat itselleen tai läheiselleen mahdollisimman arvokasta ja laadukasta hoitoa, silloin kun sairaus ei ole enää parannettavissa. Palliatiivisessa hoidossa on paljon tehtävissä, vaikka sairaus ei ole enää parannettavissa.

Tässä hankkeessa kehitetään palliatiivista hoitoa laaja-alaisesti. Tarkoituksena on luoda valtakunnalliset opetussuunnitelmat palliatiivisen hoitotyön eri tasoille, jolloin tarjottavalla koulutuksella olisi yhtenäiset kriteerit. Tällä hetkellä ei ole tarjolla yhtenäisiä opetussuunnitelmia, vaan palliatiivisen hoidon opetusta toteutetaan vaihtelevasti eri oppilaitoksissa.

Hankkeessa tuotettujen opetussuunnitelmien tarkoituksena on, että ihmiset saisivat laadukasta koko perheen huomioivaa palliatiivista hoitoa asuinpaikasta riippumatta. Palliatiivista koulutusta kehitetään valtakunnallisessa verkostossa, jossa mukana on työelämänedustajat sidosryhminä. Syksyn aikana on kartoitettu työelämän tarpeita palliatiivisen koulutuksen suhteen eri puolella Suomea tapahtuvissa työelämäpajoissa.

Tällä hetkellä hankkeen ammattikorkeakouluissa on käynnissä opiskelijakyselyt valmistuville sairaanhoitajaopiskelijoille. Kyselyssä kartoitetaan sitä, minkälaisia valmiuksia koulutus on antanut palliatiivisesta hoitotyöstä ja saattohoidosta. Lisäksi analysoinnin alla on eri ammattikorkeakoulujen sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmat – se, miten nämä aiheet näkyvät opetussuunnitelmissa. Näiden tietojen pohjalta kartutetaan tietoa nykytilasta ja siltä pohjalta lähdetään työstämään uusia opetussuunnitelmia palliatiivisen hoidon eri tasoille. Saatu tieto mahdollistaa monipuolisen tiedon ja näkökulmien yhdistämisen sekä uusien ajatusten innovoinnin.

Teksti: Emma Ketonen, Co-Studio-hanke
Kuva: Laura Malmivaara
__________________________________________________


Minkä osaamisalan valitsen? Auttaako juuri tämä työharjoittelupaikka työllistymään tulevaisuudessa? Pitäisikö sittenkin lähteä ulkomaille vaihtoon? Entä muistinko jo tilata sen uuden lukukausitarran opiskelijakorttiin?

Median ja muidenkin alojen opiskelijat tekevät jatkuvasti valintoja, joiden avulla he pyrkivät tallaamaan itselleen sopivan polun työelämään. Tämä ei monestakaan syystä ole helppoa, eikä vähiten siksi, että työelämä käy tällä hetkellä valtavaa muutosprosessia. Muun muassa digitalisaatio, episodiurat ja yrittäjämäinen työskentely tuovat omat haasteensa tälle taipaleelle.

– Työn tulevaisuuden seuraava vaihe on valtava osaajapula. Se tarkoittaa, että osaamisen kysynnän ja tarjonnan välillä on jättimäinen kuilu, joka kasvaa, arvioi työelämän tulevaisuuteen perehtynyt MindMill Networkin toimitusjohtaja ja media-alan asiantuntija Marjaana Toiminen (kuvassa).

– Media-alalla tämä on näkyvissä samalla tavalla kuin muillakin aloilla nyt jo. Data-analyytikoista, koodaajista ja digitaalisista osaajista on valtava pula, kuten myös uudentyyppisen, laaja-alaisen myynnin osaajista. Kaupallistaminen on yhä vaikeampaa, ja uusien tulonlähteiden merkitys korostuu.

Toiminen on tutkinut työelämän tulevaisuutta muun muassa vuonna 2017 Sitralle tekemässään raportissa Välähdyksiä tulevaisuudesta.

– Media-alan murros on pidemmällä kuin monella muulla toimialalla. Täällä muutokset ovat jo näkyvissä ja paremmin ennakoitavissa. On vaarallista kehittää omaa ammattitaitoaan vain tietyn tyyppisiin tehtäviin sopiviksi. Tärkeätä on yrittää analysoida, mihin oma osaaminen voi kehittyä ja mihin sitä voi soveltaa. Oman osaamisen soveltaminen ja uuden oppiminen ovat tulevaisuuden työntekijän tärkeimpiä kykyjä.

Miten tulevaan sitten voi varautua?

Tulevaisuudessa ammattitaitoa katsotaan enemmän osaamisalueiden kuin tutkintojen näkökulmasta. Jokaisen kannattaa kehittää niitä osaamisalueita myös koulun ja työn ulkopuolella, joista arvelee olevan itselleen uralla hyötyä. Työn syrjässä pysyminen on yhä enemmän omalla vastuulla. Työurat muodostuvat enemmän erilaisista periodeista jopa eri aloilla kuin yhdestä loogisesti etenevästä putkesta. Yhä useampi saa vaihtaa alaa, ehkä jopa useita kertoja, joten monella alalla hyödyllisiä taitoja kannattaa kehittää omatoimisesti.

Marjaana Toiminen avaa lisää tulevaisuuden työmaailmaa, ja sen luomia haasteita ja mahdollisuuksia TAMKin ja Tredun Co-Studio-hankkeen loppuseminaarissa  14.11. Mediapoliksessa. Seminaarissa keskustellaan media-alan keikkatyöläisten nykytilasta, tulevaisuudesta ja työhyvinvoinnista sekä jaetaan hankkeessa saatuja kokemuksia keikkatyöstä ja kevytyrittäjyydestä. Co-Studio -hankkeessa kokeiltiin keikkatyötä osana opiskelijoiden työharjoittelua ja oppimista.

 

OHO! –hanke (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) on OKM:n kärkihanke ja se toteutetaan vuosina 2017 – 2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

OHO! –hankkeessa toteutettiin keväällä 2018 suomalaisille korkeakouluopiskelijoille (n = 1011) suunnattu saavutettavuusasioita koskeva kysely, jossa tiedusteltiin mm. opiskelijoiden kokemia omiin opintoihin liittyviä haasteita. Selvästi merkittävimpänä haasteena korkeakouluopiskelijat kokivat ajanhallinnan pulmat eli käytännössä opintojen, työelämän sekä vapaa-ajan yhdistämisen toimivaksi kokonaisuudeksi (n = 253).

Yhä useampi nykyopiskelija työskentelee opintojen ohessa joko koko- tai osa-aikaisesti, on perheellinen tai asuu eri paikkakunnalla kuin missä opinnot suoritetaan, minkä vuoksi ajanhallintahaasteet ja siitä mahdollisesti seuraava suoranainen voimakas väsymys korostuvat opiskelijoiden vastauksista.

Moni opiskelija painii lisäksi taloudellisten ongelmien kanssa, mutta nimenomaan työssäkäynti koetaan hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Syynä tähän ovat pitkät opiskelupäivät, opetuksen epäsopiva järjestämisaika ja muu opintoihin liittyvä joustamattomuus. Pakollista läsnäoloa vaativia luentoja järjestetään niin päivä- kuin ilta-aikaankin eikä vaihtoehtoisia opintojen suoritustapoja ole välttämättä aina tarjolla niille, jotka joustoa eniten elämäntilanteensa takia tarvitsisivat.

 

Päällekkäisyys stressaa

Samanaikaiset luennot aiheuttavat eniten pulmia ja huolta etenkin, jos pakollinen kurssi järjestetään vain kerran vuodessa tai kahdessa, minkä takia opiskelijan tutkinnon suorittaminen saattaa jopa myöhästyä. Ryhmätöitä on paljon, ne ovat päällekkäisiä eikä niiden tekemiselle opiskelijoiden mielestä löydy kovin helposti kaikille sopivaa yhteistä työskentelyaikaa.

Opiskeluaikataulujen päällekkäisyyksien taustalla ovat usein myös viime hetken aikataulumuutokset, joista moni kyselyyn vastannut opiskelija arvostelee erityisesti opetushenkilökuntaa. Opiskelijan oman elämän suunnitteleminen hankaloituu jatkuvista epäselvistä aikatauluista, joihin hän itse ei voi mitenkään vaikuttaa, minkä seurauksena koetaan selvää stressiä ja epävarmuutta.

Opiskelija voi joutua liikkumaan päivän aikana usean eri korkeakoulukampuksen välillä, mikä sekin saattaa fyysisten välimatkojen takia aiheuttaa luennoilta myöhästymisiä tai yksinkertaisesti selvää priorisointia eri kurssien välillä. Valinnan vapautta rajoittaa lisäksi usean vastaajan mukaan vapaasti valittavien kurssien tarjoaminen päällekkäin pakollisten opintojaksojen kanssa.

 

Syväoppimiselle ei ole aikaa

Moni opiskelija toteaa, että tiedon prosessoinnille, asioiden työstämiselle ja tentteihin valmistautumiselle on tiukkojen aikataulujen takia varattu aivan liian vähän aikaa etenkin, jos opiskelijalla on opiskelua hankaloittavia oppimis- tai muita vaikeuksia. Lähes kaikkea opintoihin liittyvää toimintaa leimaa kiire ja nopea tahti.

Kuormittavat ja tiiviit kurssit aiheuttavat ajanpuutteen vuoksi tehtävien kasautumista. Jotkut vastaajat ehdottavatkin, että luentoja ja opetusta voisi olla tasaisesti kaikkina viikonpäivinä eikä vain tiistaista torstaihin, koska niihin kohdistuu yleensä suurin paine ja päällekkäisyyskierre on taas tosiasia. Opinnot eivät jakaudu epätasaisesti vain viikko- vaan myös lukuvuositasolla.

                                             

Ajanhallinta hukassa

Kaikilta opiskelijoilta opintojen oma suunnittelu ja aikatauluttaminen eivät suju ilman ulkopuolista ohjausta ja tukea, mutta kyselyn mukaan osa heistä ei edes uskalla hakea apua ajanhallinnan pulmiin, ei tiedä tarkalleen keneltä sitä saisi tai ohjausta ei yksinkertaisesti ole korkeakoulussa riittävästi tarjolla.

Opiskelija ei välttämättä osaa ohjata omaa toimintaansa itsenäisesti: monille tehtävien tekemistä on vaikea aloittaa ja saattaa loppuun, minkä seurauksena mm. riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne, ahdistuneisuus, motivaatio-ongelmat sekä suoranainen uupumus uhkaavat. Näistä seuraa pahimmillaan masennusta eikä opiskelija pahimmillaan enää kykene saattamaan opintojaan loppuun asti.

 

Helpotusta ajanhallintaan

Opiskelijakyselyssä esille tulleiden ongelmien perusteella korkeakouluissamme tulisi ennen kaikkea panostaa entistä enemmän eri opintokokonaisuuksien, mutta myös yksittäisten opintojaksojen väliseen kokonaisvaltaisempaan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen opiskelijanäkökulmaa unohtamatta niin. Näin opiskelijoiden ei koko opintojensa ajan tarvitsisi kamppailla turhauttavien päällekkäisyyksien ja samanaikaisuuksien kanssa. Eri elämäntilanteissa ja erilaisilla valmiuksilla opiskeleville joustavat opintojen suoritustavat toisivat helpotusta arkeen.

Työmäärän tasaisempi jakautuminen koko lukuvuodelle ja pitävien aikataulujen ilmoittaminen hyvissä ajoin helpottaa kunkin opiskelijan oman elämän pidemmän tähtäimen suunnittelua. Korkeakouluopintojen valinnanvapaus uhkaa toisaalta vähetä, mikäli opiskelija ei kykene suorittamaan tutkintoonsa kuuluvien pakollisten opintojensa ohessa esimerkiksi haluamiaan vapaasti valittavia opintoja hankalien aikatauluongelmien vuoksi.

Ajanhallinta, kuten myös suunnitelmalliset, itseohjautuvat ja tavoitteelliset opiskelutaidot tulisi sisällyttää jokaisen korkeakorkeakouluopiskelijan opintojen orientaatiovaiheeseen. Tällä mahdollistettaisiin opiskeluasenteen säilyminen positiivisena. Ja näin opiskelu johtaisi hyvään opiskelumenestykseen sekä aikanaan valmistumiseen.

Opiskelu- ja oppimistaitojen hallinta ennaltaehkäisee varmasti osaltaan motivaatio-ongelmia ja uupumusta, sillä se tarjoaa perustyökaluja selvitä opinnoista niiden eri vaiheissa. On lisäksi varmistettava, että jokainen opiskelija osaa jouhevasti hakea oikean ohjaustahon, mikäli hänellä on tarvetta näiden taitojen lisäohjaukselle.

 

Teksti: Sari Hanska, lehtori Kielipalvelut/OHO! –hanke

Kuva: Sari Hanska

Teksti: Mira Grönvall, koulutuspäällikkö, Tietojenkäsittely ja Taru Lehtimäki, lehtori, Terveys- ja sosiaalipalvelut

Kuva: Mira Grönvall & Taru Lehtimäki

__________________________________________________

Pepper-robotti venytteli itsensä toimintakuntoon aiemmin keväällä ja päätyi lopulta hetkeksi lataamollekin, maahantuojan suojiin. Sieltä saatiin hieman lisää järkeä päähän, ja syksyn alussa Pepper olikin valmiina taas tositoimiin. Sinä aikana oli ehtinyt valmistua myös ensimmäinen Pepperiin liittyvä opinnäytetyö!

Monialainen yhteistyö Pepperin ympärillä on päässyt täyteen vauhtiin tämän syksyn aikana. Tällä hetkellä Pepperille ideoidaan kuudessa eri opiskelijaryhmässä monipuolisia toimintoja työelämäyhteistyössä sosiaali- ja terveysalan kanssa. Pepperin toiminnallisuutta pääsevät ihmettelemään muun muassa Kontu-kodin, Koukkuniemen Iltalan, Pirkanmaan muistiyhdistyksen ja Tammenlehväkeskuksen kotihoidon asukkaat, vierailijat ja henkilökunta.

Pöhinä Pepperin ympärillä on huomioitu myös TAMKin tukisäätiössä. Saimme apurahaa Pepper-projekteille, joiden aiheena on “Pepper-hymystä hyödyksi TAMKin opiskelijavoimin – sosiaalisen robotiikan tutkiminen ja kehittäminen yhdessä työelämän kanssa integroimalla se tietojenkäsittelyn ja sairaanhoidon koulutusten opiskelijaprojekteihin”.

Jo nyt on huomattu, että Pepper on tarjonnut loistavan alustan opiskelijoiden ja opettajien yhteistyölle sekä uudenlaisen ympäristön ohjelmoinnille. Pepper on mielellään ilahduttanut tapaamiaan ihmisiä niin TAMKissa kuin TAMKin ulkopuolellakin. Tämä on vasta alkua, joten mitä onkaan vielä odotettavissa!

Teksti ja kuvat: Katja Muurinen, TAMKin hoitotyön lehtori

________________________________________________

Syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju -erikoistumiskoulutuksen opiskelijat valmistuivat perjantaina 21.9.2018. Koulutus kesti kokonaisuudessaan vuoden ja viimeisenä koulupäivänä ennen valmistujaisjuhlaa oli vielä kaksi mielenkiintoista luentoa. Apulaisylifyysikko Eeva Boman Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä kertoi sädehoidon nykyhetkestä sekä tulevaisuudennäkymistä. Syöpäpotilaan kivunhoidosta luennoi erikoislääkäri Hanna Raunio Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpätautien vuodeosastolta.

Syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju erikoistumiskoulutuksen ryhmä.

Opiskelijat järjestivät aiheesta kiinnostuneille ”posterikävelyn” työelämän tarpeista nousseiden kehittämistehtävien pohjalta. Kehittämistehtäviä tehtiin muun muassa syöpäpotilaan suun hoidosta, syöpäpotilaan epiduraalisesta kivunhoidosta, lapsena sairastetun syövän seurannasta ja psyykkisestä jälkihoidosta, rintasyöpäpotilaan ohjaamisesta digitaalisuutta hyödyntäen ja korva-, nenä- ja suusyöpää sairastavan potilaan ohjauskansiosta.

Sähköisessä muodossa toteutetut posterit herättivät runsasta mielenkiintoa opiskelijoiden parissa – tutkinto-opiskelijat olivat yllättyneitä muun muassa aiheiden monimuotoisuudesta. Myös muutama työelämän edustaja oli ilahduttavasti päässyt mukaan posterikävelyyn.

Viimeisenä päivänä keskusteltiin kuluneesta vuodesta ja opintojen annista: koulutuksessa oli opiskelijoita eri puolilta Suomea sekä erilaisista toimintaympäristöistä, mikä koettiin rikkautena.

Ryhmän monimuotoisuus antoi myös  syvällisempää ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu muissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Koulutus muodostui kaikille yhteisistä opinnoista (18 op) ja vapaasti valittavista opinnoista (12 op).

Koulutuksessa jokaisen opiskelijan oli mahdollista valita itselleen neljä vapaasti valittavaa opintojaksoa, jotka olivat jokainen laajuudeltaan 3 opintopistettä. Tarjolla oli muun muassa syöpää sairastavan lasten ja nuorten hoitotyö, palliatiivinen hoitotyö, syöpäpotilaan syöpäpotilaan elämänlaatu ja psykososiaalinen tuki ja ohjaus, syöpäpotilaan toimintakyky ja kuntoutus, potilas- ja työturvallisuus syöpäpotilaan hoidossa ja ohjauksessa, sisäinen sädehoito – moniammatillinen hoito ja ohjaus, kemosädehoitopotilaan moniammatillinen hoito ja ohjaus, suusyöpää sairastavan potilaan moniammatillinen hoito ja ohjaus, yksilöllinen lääkehoito ja geeniterapia.

Tarjonnan laajuus mahdollisti opiskelijan keskittymisen niihin opintoihin, joista olisi hyötyä oman ammattitaidon kehittämisessä. Koulutuksen aluksi kartoitettiin opiskelijoiden toiveita myös opintokäyntikohteista, joiksi valikoituivat lopulta Pirkanmaan syöpäyhdistys, Tampereen yliopistollisen sairaalan sädehoito-osasto ja Pirkanmaan hoitokoti. Opiskelijat kokivat valinnanvapauden ja vaikuttamismahdollisuudet erityisen positiivisena asiana.

Todistusten jako oikealla johtaja Lea Yli-Koivisto ja vasemmalla koulutuksen vastuuopettaja Katja Muurinen.

Valmistujaisjuhla oli lämminhenkinen. Koulutuksen vastuuopettaja Katja Muurinen lausui koulutuksen päätössanat ja muisteli vuoden kohokohtia. Tämän jälkeen yksikön johtaja Lea Yli- Koivisto jakoi todistukset valmistuville opiskelijoille.

Todistusten jaon jälkeen kahviteltiin ja keskusteltiin kuluneen vuoden iloista ja haasteista. Ryhmästä muodostui vuoden aikana tiivis yhteisö ja opiskelijat kokivat saaneensa koulutuksesta lisää valmiuksia syöpäpotilaan hoitotyöhön. Koulutusta on tarkoitus tarjota uudelleen syksyllä 2019.

Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa (OHO!) on useiden Suomen korkeakoulujen yhteishanke. Hanke toteutetaan OKM:n kärkihankkeena vuosina 2017-2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

Mitä esteettömyystiimissä tehdään?

Olemme selvittäneet korkeakoulujen saavutettavuutta kaikkien korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilöstölle ohjatuilla kyselyillä, joilla selvitetään saavutettavuuden toteutumista korkeakoulusektorilla. Syksyn aikana vastaava kysely osoitetaan myös korkeakoulujen johdolle.

Lisäksi olemme selvittäneet miten saavutettavuusasiat ovat sisällöllisesti esillä korkeakoulujen julkisilla Internet-sivuilla.

OHO!-hanke järjestää koulutus- ja tiedotustilaisuuksia korkeakoulujen henkilöstölle ja muillekin kiinnostuneille. Lisäksi hankkeen aikana luodaan saavutettavuuskriteeristö ja –ohjelma korkeakouluille koko henkilöstön työkaluksi. Myös saavutettavuusverkostojen toiminnan virittäminen on asialistallamme. Korkeakoulujen saavutettavuusasioita on jo useita vuosia edistänyt ESOK-verkosto.

Toukokuussa TAMKissa pidettiin seminaari “Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena”, jossa muun muassa Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Markus Rahkola esitteli valmisteilla olevaa saavutettavuusdirektiiviä

Kaikkien korkeakoulua kehittämässä – Saavutettava ja esteetön korkeakoulu työseminaari järjestetään 1.11.2018 klo 9.30 – 16.00 Jyväskylässä JAMKin tiloissa (Piippukatu 2, Dynamo, auditorio D101) Voit ilmoittautua työseminaariin osoitteessa: https://link.webropolsurveys.com/S/E5847B2C2598E0BB

Saavutettavuus on koko henkilöstön yhteinen asia. Tule mukaan rakentamaan kaikkien yhteistä korkeakoulua. Ilmoittaudu ESOK-verkoston ja OHO!-hankkeen yhteiselle postituslistalle osoitteessa: https://lomake.tamk.fi/v3/lomakkeet/26301/lomake.html Näin saat tietoa hankkeen ja verkostojen toiminnasta.

Annan myös mielelläni lisätietoja hankkeen toiminnasta ja saavutettavuusasioista kiinnostuneille!

 

Heli Antila, projektipäällikkö TAMK

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Maria Änkö, laboratorioinsinööri, TAMKin tekstiililaboratorio

Kuva: Essi Kannelkoski

__________________________________________________

 

Vaatteiden laatu puhuttaa. Vastaan tulee lehtiartikkeleita, joissa käsitellään vaatteiden heikkoa laatua ja bloggaajat antavat neuvoja laadukkaiden vaatteiden ostamiseen. Samalla vaatteiden kuluttajamainonnassa korostuvat ekologiset tekijät, kuten ympäristösertifikaattien tai kierrätysraaka-aineen käyttö tai tuotteille myönnettävä takuu. Kaikesta pinnalla olevasta keskustelusta voi päätellä, että länsimaisen kuluttajan huomio on kääntymässä valtaapitävästä pikamuodista vaatteiden laatuun ja ekologisuuteen.

Tampereen ammattikorkeakoulun tekstiililaboratorio tarjoaa tekstiilialan toimijoille materiaalien suorituskykymittauksia, tuotekehitysprojekteja ja tekstiilikoulutuksia. Tekstiililaboratorio toimii tekstiilitietotaidon ja tekstiilien laadun puolesta.

Mitä laatu on?

Tekstiilien laatu, kuten laatu ylipäätäänkin, on hyvin laaja käsite. Laatu voidaan ymmärtää koko tuotantoprosessin kattavana eettiset ja ekologiset seikat huomioivana yleiskäsitteenä tai varsinaisen tuotettavan tuotteen laatuna.

Tuotteen laadun ajatellaan usein liittyvän ompelutyön jälkeen: ovatko saumat suorassa tai ompelulangat viimeistelty siististi.  Laatu saatetaan rinnastaa myös tuotteen kuituraaka-aineeseen, jolloin raaka-aineen katsotaan olevan laadun tae.

Tekstiililaboratorion näkemyksen mukaan tekstiilien laatu on hyvin paljon monimutkaisempi käsite, eikä laatua aina näe tuotteen hinnasta, visuaalisesti tuotetta tarkastellessa tai raaka-ainetietoja tutkimalla. Lyhyesti ja ytimekkäästi määriteltäessä laadun voidaan ajatella olevan sitä, että tuote toimii käyttötarkoituksessaan.

Voiko laadun nähdä raaka-ainetiedoista?

Vaatteissa käytetään hyvin erilaisia kuituraaka-aineita, synteettisiä tekokuituja, luonnonkuituja sekä muuntokuituja, joilla kaikilla on erilaisia hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Vaatteiden käyttötarkoitus määrittää kulloinkin käytettävän kuituraaka-aineen, ja koska vaatteiden käyttökohteita on runsaasti, tarvitsee vaatetusteollisuus myös runsaasti erilaisia kuituraaka-aineita.

Esimerkiksi vaatetusmateriaalina niin miellyttävä sataprosenttinen puuvilla harvoin täyttää työvaatemateriaalilta vaadittavia lujuusominaisuuksia. Työvaatemateriaaleissa puuvillan joukkoon sekoitetaankin esimerkiksi polyesteriä lujuusominaisuuksien parantamiseksi. Sekoitemateriaaleilla, eli eri kuituraaka-aineiden yhdistelmillä, aikaansaadaan parhaassa tapauksessa materiaali, jossa yhdistyvät erilaisten raaka-aineiden ominaisuudet optimaalisella tavalla tuotteen käyttötarkoitus huomioiden.

Raaka-aineiden laatua ajateltaessa on huomionarvoista myös se, että raaka-aineita on erilaisia laatuja, esimerkiksi puuvillaa on lyhytkuituista heikompilaatuista ja pitkäkuituista laadukkaampaa puuvillaa. Puuvillaraaka-aineista voidaan edelleen valmistaa eri langanvalmistustekniikoilla lankoja, joista tuotetaan edelleen eri sidoksin kankaita tai neuloksia.

Kaikilla edellä mainituilla tekstiilien valmistusprosesseilla ja tekijöillä voidaan vaikuttaa lopputuotteen laatua heikentävästi tai parantavasti. Vaikkakin laadukas raaka-aine on laadukkaan tuotteen edellytys ja vaikka tietyille kuituraaka-aineille on ominaispiirteitä, kuten akryylille nyppyyntyvyys, on laadun määrittäminen yksistään raaka-aineen perusteella mahdotonta. Koska vaatteiden laatuun vaikuttavia muuttujia on paljon, edellyttää laadukkaiden vaatteiden valmistaminen laajempaa tekstiiliymmärrystä, sekä usein myös tekstiililaboratoriossa materiaaleille suoritettavia suorituskykytestauksia.

Laatu on myös ekologista

Vaatteiden laatua on myös tuotteen pitkä elinkaari, eli tuotteen kyky säilyttää ominaisuudet muuttumattomana tuotteen asianmukaisissa huoltokäsittelyissä ja käytössä. Laadukas tuote ei esimerkiksi kutistu tai haalistu pesussa, eikä neule nyppyynny sitä käytettäessä.

Pitkäikäinen tuote on myös ympäristökuormituksen näkökulmasta kestävin valinta, sillä minkään kuituraaka-aineen valmistaminen ei ole ekologisesti täysin ongelmatonta. Esimerkiksi puuvillan tuotanto vaatii paljon vettä, kun taas polyesterin valmistamisessa tarvitaan öljypohjaisia raaka-aineita.

Suomessa ja muualla maailmassa kehitteillä olevat ekologisemmat kuituraaka-aineet, kuten vaihtoehtoiset muovilaadut ja selluloosapohjaiset muuntokuidut, sekä tekstiilien kierrätysmenetelmät tulevat tulevaisuudessa helpottamaan tekstiilien ympäristökuormitusta. Tästä huolimatta tuotteen valmistaminen vaatii aina resursseja. Kaikista ekologisin vaihtoehto tulee näin ollen aina olemaan kulutuksen vähentäminen ja laadukkaiden tuotteiden suosiminen.

___________

Lue myös Standardisoimistyö – tärkeä osa TAMKin Tekstiililaboratorion toimintaa

Teksti: Carolina Pajula, lehtori, mediatuottaminen, KM, työnohjaaja (STOry)
Kuva: Shutterstock


Kollegat varoittivat, että lyhennetyllä työviikolla teet töitä viiden päivän edestä ja saat palkan vain neljästä. Millä keinoin voisi välttää “ilmaisen työn”, kun muutenkin asiantuntijatyö tutkimusten mukaan tuppaa valumaan vapaa-ajalle? Mitä tapahtuu valumiselle, kun viikottaisten työtehtävien suorittamiseen on vähemmän aikaa?

 

Olen seurannut tänä vuonna tarkemmin ajankäyttöäni, koska teen omasta aloitteestani nelipäiväistä työviikkoa. Mitä vaikutuksia lyhennetyllä työviikolla on työhön ja muuhun elämään? Mitä järjestelyjä tarvitaan, että saan kaiken toimimaan? Puolen vuoden kokemuksen jälkeen on hyvä tehdä väliarviointi. Kirjasin ylös mietteitäni siitä, mitä asioita lyhennetty työaika edellyttää tekijältään ja mitä hyötyä tai haittoja työajan lyhentämisestä on opettajan työssä.

Nelipäiväisestä työviikosta sekä työajan lyhentämisestä on keskusteltu viime aikoina aktiivisesti. Lyhentäminen on tutkimusten mukaan vaikuttanut positiivisesti työssä jaksamiseen. Ruotsissa on kokeiltu kuuden tunnin työpäivää täydellä palkalla. Se on vaikuttanut esim. hoivapalveluiden laadun paranemiseen, kun hoitajat ovat energisempiä ja paremmin läsnä työssään. Haitoiksi listataan esim. päiväkotityössä se, että henkilökunta vaihtuu lapsiryhmässä aiempaa useammin päivän aikana, eikä lasta kotiin luovuttava henkilö ole välttämättä perillä lapsen päivän kuulumisista.

Tiukka kuri omassa ajankäytön seurannassa – opettaa jäsentämään omaa työtä

Varmasti kaikessa asiantuntijatyössä normista poikkeava työaika edellyttää entistä tiukempaa oman ajankäytön seurantaa, aiempaa tarkempia viikkosuunnitelmia ja selkeitä järjestelyjä työyhteisön suuntaan. Lyhennetty työaika pakottaa tarkentamaan omaa seurantaa, kuka nyt haluaisi tehdä työtä palkatta.

Onko tarkasta seurannasta ollut muuta hyötyä kuin palkattoman työnteon ehkäiseminen? Tarkan ajankäytön seuraamisen myötä olen oppinut tekemään osuvampia suunnitelmia ajankäytölle. Työtuntien seuraaminen ja kirjaaminen auttaa siihen, että hallitsen työaikaa aiempaa paremmin. Pystyn myös selkeämmin hahmottamaan resursoinnin ja toteutuneiden työtuntien toimivuuden. Tämän tiedon avulla voi tehdä toimivampia resursointeja tulevissa työaikasuunnitelmissa.

Olen aikaisemmin suhtautunut tuntiseurantaan ikävänä tehtävänä ja ajattelin, että tarkka seuranta ei sovi työhöni. Nyt suhtautumiseni seurantaan on muuttunut. Olen huomannut, ettei työajan seurannasta voi pitää taukoa, sillä muistikuvat työtuntien sisällöstä haalenee hetkessä ja seuranta muuttuu arvailuksi. Toimivinta seuranta on silloin, kun kirjaa tunnit joka päivä työpäivän päätteeksi. Tämä on vaatinut tiukkaa itsekuria.

Myös suhtautuminen kuormittaviin kausiin ja töihin on muuttunut. Aiemmin työtehtävien kuormittavuus oli epämiellyttävä ja vahva tunne, nyt kuormittavuus näkyy tunteen lisäksi ylimääräisinä työtunteina seurantataulukossani. Kun tekee vaativaa työtehtävää, siihen kuluu työtunteja ja ymmärrettävästi kuormitus tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Pluspisteitä nelipäiväisestä työviikosta tulee seurannan aikaansaamasta kuormittumisen tunteen paremmasta jäsentämisestä ja ajankäyttöön liittyvän hallinnan kasvusta.

Tarkka suunnittelu vähentää kaaosta – säätö ja sälä vie yllättävän paljon aikaa

Kun työaikaa on vähemmän käytettävissä työviikon aikana, ajankäyttöä pitää suunnitella tarkasti. Opettajan työ on yhä enemmän opetuksen, ohjauksen, projektipalaverien, muiden ja omien aikataulujen säätämistä. Opetustyössä on lisäksi paljon irrallista “sälätyötä”, joka sotkee pahasti tehdyt aikataulusuunnitelmat, jos sälälle ei ole varattu tarpeeksi tilaa kalenteriin.

Lyhennetyn työajan myötä taitoni ovat kehittyneet ajankäytön suunnittelussa. Näen kirkkaammin sen, mihin kaikkeen työaikani kuluu. Pohdin tosin toistuvasti työajan seurantaa tehdessäni sitä, mihin sarakkeeseen säätämiseen menneet työtunnit kirjataan? Sama koskee erilaista sälätyötä, jossa aikaa kuluu, mutta tulosta ei juurikaan synny. Ehkä seuraan ensi syksynä vielä erillisenä sälä- ja säätötuntien määrää, jotta saan niistäkin paremman tuntuman? Pluspisteitä työajan lyhentämisestä tulee myös suunnittelutaitojen kehittymisestä.

Huomasin, että kannattaa pitää sama viikonpäivä vapaapäivänä ja tiedottaa siitä kaikille aktiivisesti työyhteisön viikkoaikataulussa ja automaattisissa sähköposti-ilmoituksissa. Oma valintani oli perjantai. Silti vapaapäiväni unohtuu kollegoilta, se on vain inhimillistä. Perjantaipuheluihin vastaamisesta olen päättänyt tilannekohtaisesti, joskus vastaan, toisinaan en.

Välillä työ valuu eri syistä vapaapäiville, mutta tarkan seurannan ansiosta voin pitää tunnit vapaana sopivana ajankohtana. Kolmas plussa tulee ehdottomasti työaikaan liittyvän rentouden lisääntymisestä tarkan suunnittelun myötä.

Valuihan se vapaalle, mutta kokonaisarvio jää silti reippaasti plussan puolelle

Mitä muita muutoksia olen havainnut suhteessa työhön? Yksi iso muutos on se, että minulla on ollut huomattavasti aiempaa enemmän energiaa ja aikaa ajatella. Ylimääräisen vapaapäivän myötä olen ehtinyt lukemaan ja seuraamaan ammattialani kirjallisuutta ja keskusteluja. Olen työpäivinä jaksanut paremmin olla läsnä ohjaustilanteissa, työni laatu on selvästi parantunut. Olen ehtinyt valmistautumaan opetustilanteisiin kiireettömämmin ja perusteellisemmin. Pidän työstäni enemmän, kun koko ajan ei ole kiire eikä ole jatkuvaa stressiä.

Toinen iso muutos on varmasti luovuuden lisääntymisessä. Pidempi viikonloppuvapaa on tuottanut valtavasti uusia ideoita työyhteisön ja oman työn kehittämiseen. Pusertaminen ja puskeminen on vähentynyt, ajatus on saanut virrata vapaasti.

Opettajan työtä on lähes mahdotonta aikatauluttaa siten, että työt ehtisi tekemään aina neljässä päivässä. Välillä on vain niin kiireisiä jaksoja, joihin kasautuu paljon aikaa vievää suunnittelu- ja arviointityötä lähiopetuspäivien rinnalle, se on hyväksyttävä tässä työssä. Vaikka työ aina välillä on valunut vapaapäiviin, en ole sitä turhan paljon murehtinut. Työajan lyhentäminen on ollut kaikki haitat ja hyödyt laskien erityisesti henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta todella arvokas satsaus.

 

 

Kirjoittaja
Carolina Pajula,
lehtori, mediatuottaminen,
KM, työnohjaaja (STOry)
Opettaa TAMKin työnohjaajakoulutuksessa.

 

 


Tutustu uudistuneeseen TAMKin työnohjaajakoulutukseen

Työnohjauskoulutuksessa tarkastellaan erilaisia työelämän ilmiöitä, joista ajankäyttöön liittyvät ongelmat on yksi esimerkki. Tutustu TAMKin työnohjaaja -koulutukseen täällä.

 

Teksti ja kuvat: TAMKin rakennusalan työnjohdon koulutuksen lehtori Ilkka Tasanen ja projektipäällikkö Kalle Tammi

______________________________________

Unveiling the Hidden Hamina 2018 -kesäkurssilla TAMKilaisten osaaminen oli merkittävässä roolissa, kun laserkeilaus- ja paikkatietoasiantuntijat Kalle Tammi ja Ilkka Tasanen osallistuivat kurssille vierailevina luennoitsijoina. Kansainvälisen kurssin järjestivät Tampereen teknillinen yliopisto ja Lissabonin yliopisto yhteistyössä paikallisen Haminan linnoituksen wanhat talot -yhdistyksen kanssa.

 

Opiskelijat tutustuvat laserkeilaimen käyttöön Kalle Tammen opastuksella.

Eri tahojen yhteistyö mahdollisti TAMKin ja TTY:n arkkitehtuurin opiskelijoille kohtuulliset osallistumiskulut ja mukana kurssilla olikin parisenkymmentä opiskelijaa ja asiantuntijaa eri puolilta maailmaa, kaukaisimmat aina Meksikosta ja Pakistanista asti.

Kurssin pääteema oli historiallisen ympäristön ja kulttuuriperinnön digitaalinen dokumentointi, mihin Hamina uniikkina linnoituskaupunkina tarjosi otolliset puitteet. Luentojen ohella opiskelijat pääsivät soveltamaan teoriaa käytäntöön erilaisten kenttätöiden muodossa.

TAMKin asiantuntijoiden opastuksella osallistujat saivat rautaisannoksen laserkeilauskokemusta ja oppivat pistepilvien käsittelyn perusteet. Laserkeilaamalla tutkittiin ja dokumentoitiin kolmiulotteisesti maanalaisia tiloja, kuten vanhoja holvikellareita, sekä Hamina Bastionin aluetta.

Ilkka Tasanen opettamassa opiskelijaryhmälle pistepilven georeferointia Hamina Bastionissa.

Opiskelijat saivat oppia myös georeferoinnista eli pistepilvien sitomisesta paikkatietokoordinaatistoon. Tämä mahdollisti aineistojen täydentämisen yhdistäm ällä laserkeilattuja pistepilviä sekä valokuvista fotogrammetrisesti tuotettuja pistepilviä.

Kurssin tavoitteena oli oppia yhdistämään perinteisiä rakennushistorian ja arkkitehtuurin tutkimus- ja dokumentointimenetelmiä modernien digitaalisten työkalujen, kuten laserkeilaus ja dronekuvaus, kanssa sekä olla vuorovaikutuksessa ja viestiä tuloksista paikalliselle yhteisölle.

Tässä suhteessa Hamina ja paikallisten asukkaiden aktiivinen osallistuminen tarjosikin kurssilaisille mielenkiintoisen ja toimivan ympäristön. Kesäkurssi toimintamuotona osoittautui erinomaiseksi mahdollisuudeksi tehdä tunnetuksi suomalaista osaamista ja kulttuuria sekä luoda kansainvälisiä yhteistyösuhteita.

 

Kuva Hamina Bastionin ympäristöstä laserkeilatusta kolmiulotteisesta pistepilvestä.