Saavutettavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, hyvinvointi ja moninaisuus vilahtavat luennoitsijoiden ja yleisön keskusteluissa. Saavutettavuuden teeman ympärillä käsitemaailma on rikas ja monitulkintainen.

Korkeakouluopiskelija tarvitsee tuke erityisesti opintojensa loppuvaiheessa.

Saavutettavuusasiat koskettavat jokaista opiskelijaa ja henkilöstön jäsentä. Puhumme kyvystä ymmärtää erilaisuutta, vaikka pitäisikin ehkä keskustella halusta ymmärtää erilaisuutta.

Jatkossa korkeakoulujen saavutettavuuskäytäntöihin on lupa odottaa enemmän yhtenäisiä käytäntöjä, sillä saavutettavuusdirektiivin ja useiden asiaa edistävien valtakunnallisten hankkeiden myötä korkeakoulut ja hankkeet ovat yhdistäneet voimansa yhteisiä ratkaisuja etsiessään.

Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena -seminaari keräsi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöä ja järjestöjen edustajia koolle TAMKiin maanantaina.

Seminaarin järjestelyistä vastasivat hankkeet Oho! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa sekä KOPE – korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä. Myös ESOK-verkoston oli mukana järjestelyissä.

 

ESOK-verkosto edistää opiskelun esteettömyyttä korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. TAMK toimi isännän roolissa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. Esteettömyyssuunnittelija Hannu Puupponen Jyväskylän yliopistosta kertasi avauspuheenvuorossaan ESOK-toiminnan taustaa ja kertoi saavutettavuusasioita edistävästä hanketoiminnasta. Puupponen on yksi Suomen johtavia esteettömyysasiantuntijoita ja työskennellyt aiheen parissa pitkään.

Saavutettavuusasiat kiinnostavat korkeakouluväkeä.

Kuinka korkeakouluopiskelija voi?

 

YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Noora Seilo korosti puheenvuorossaan, että valtaosa korkeakouluopiskelijoista voi hyvin. Hän nosti kuitenkin esille muutamia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta nousseita huolenaiheita. Vastauksissaan miesopiskelijat kertovat psyykkisistä oireista, mutta opiskeluterveydenhuollon vastaanotolla heitä ei näy – miten tämä ryhmä tavoitetaan? Opiskelijat ovat aikaisempaa stressaantuneempia ja entistä suurempi osa opiskelijoista on korkeassa uupumusriskissä. Muun muassa uniongelmat, keskittymisvaikeudet ja jännittyneisyys ovat lisääntyneet.

 

Terveystutkimusten tulosten mukaan yksinäisyyden ehkäisyssä tuutoroinnilla, ryhmäytymisellä ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys. Tutkimuksen mukaan opiskelijat toivovat saavansa tukea muun muassa stressinhallintaan, ajanhallintaan, opiskelun ongelmiin ja opiskelutaitoihin.

 

Myös elämänhallinnan taitoihin tarvitaan entistä enemmän tukea. Oman päivän rytmittäminen, syöminen ja nukkuminen ovat monelle korkeakouluopiskelijalle haasteellisia asioita. Liikunnan merkitystä osana hyvinvointia ei tiedosteta riittävästi. Seilo pohtikin, miten korkeakoulut ja opiskeluterveys voisivat tehdä näissä asioissa enemmän yhteistyötä. Lisäksi hän toi esille, että tutkimuksen mukaan sekä mies- että naisopiskelijat kertovat istuvansa yli kymmenen tuntia päivässä, mikä on todellinen terveysongelma. Korkeakoulujen tulisikin mahdollistaa erilaiset työskentelyasennot, tarjota mahdollisuus nousta seisomaan luennoilla sekä muistaa tauottaminen.

Noora Seilo kertoi korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista.

 

Opiskelija muuttuvassa korkeakouluyhteisössä

 

Opiskelijakunta Tamkon varapuheenjohtaja Kalle Kairistola kertoi opiskelijakunnan näkökulmia Tampereen uuden korkeakouluyhteisön, Tampere3:n, kehittämisestä. Koska koulutusta rakennetaan opiskelijoille, on opiskelijoiden äänen kuuluttava toiminnan suunnittelussa. Korkeakouluyhteisö tulee tarjoamaan uudenlaisia, poikkitieteellisiä tilaisuuksia tehdä tulevaisuutta.

 

Kairistola pohti myös resurssikysymystä ja erityisesti niiden niukkenemista. Onko korkeakouluilla mahdollisuutta tarjota erilaisille oppijoille erilaisia tapoja opiskella, erilaisia tiloja tai erilaisia suorittamistapoja? Entä miten mahdollistetaan joustavat opintopolut? Hän korosti rehellisyyttä opiskelijoille viestimisesti: kerrotaan avoimesti tilanteesta, valjastetaan olemassa oleva tilanne mahdollisimman hyvin opiskelijoita palvelevaksi ja kerrotaan opiskelijoille erilaisista vaihtoehdoista.

 

Kairistolan mukaan opintoja räätälöimällä on mahdollisuus päästä syventämään omaa osaamistaan niin, että se tukee oman koulutuksen ja opiskelun tavoitteita.  Kairistola toteaa, että Tampere3:n opiskelijat ovat edelläkävijöitä, mutta myös koekaniineja. Korkeakoulujen ja koko korkeakouluyhteisön tulisi taata opiskelijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet, jossa jokaisen on hyvä oppia ja tehdä töitä.

 

Opiskelijoiden moninaisuuden tukeminen

 

Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen toi saavutettavuutta esille sekä opiskelua suunnittelevan, että jo opinnoissa olevan opiskelijan näkökulmasta. Hakijan kannalta Urhonen nosti esille kasvuympäristöasenteet, joilla on merkitystä siihen, miten lapselle ja nuorelle puhutaan tulevaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Alempien asteiden opetuksella ja opintojen ohjauksella on myös merkitystä.

 

Korkeakoulujen tiedotusta ja markkinointia Urhonen tarkasteli erityisesti siitä näkökulmasta, tunteeko vammainen tai muu erilainen oppija itsensä tervetulleeksi opiskelijaksi ja miten hän löytää tarvitsemansa tiedon esim. nettisivuilta. Kielitaidolla, valintakokeiden erityisjärjestelyillä, taloudellisilla mahdollisuuksilla sekä asumisen mahdollisuuksilla on Urhosen mukaan vaikutusta korkeakouluopintoihin pääsemisessä.

 

Opintojen aikaisista saavutettavuutta heikentävistä asioista Urhonen nostaa esille henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden ennakkoluulot, oppilaitosten käytännöt sekä tulkki- ja avustajapalveluiden ja kuljetuspalveluiden puutteen.

 

Opetuksen ja opetusmateriaalin monikanavaisuus tukee saavutettavuutta. Vaikka opiskelu korkeakoulun sisällä onnistuisikin hyvin, tulee saavutettavuus huomioida myös harjoitteluissa ja erilaisissa tapahtumissa ja tutustumisretkillä. Näin erilainen oppija pääsee mukaan osaksi opiskelijaporukkaa ja työelämän verkostoja.

 

Suunnitteilla saavutettavat verkkopalvelut

 

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia myös korkeakouluja tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtionvarainministeriöstä avasi kuulijoille, miten saavutettavuusvaatimuksia tullaan soveltamaan verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksissa sekä erityisesti niiden sisällöissä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuusvaatimukset koskevat havaittavuutta, hallittavuutta, ymmärrettävyyttä ja toimintavarmuutta. Selkeä ja merkityksellinen sisältö sekä toimintojen ymmärrettävyys ovat organisaation omalla vastuulla. Saavutettavista verkkopalveluista tulevat hyötymään kaikki.

Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtiovarainministeriöstä kertoi saavutettavuusdirektiivistä.

 

Funkan toimitusjohtaja Susanna Laurin kertoi EU-tasolla tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Suomen ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Lisäksi hän kertoi pohjoismaisen saavutettavuusverkoston IAAP Nordicin toiminnasta.

Toimitusjohtaja Susanna laurin Funkasta toi seminaariin kansainvälisiä kuulumisia Pohjoismaista ja EU-tasolta.

Kyselyillä tietoa korkeakoulujen saavutettavuudesta

 

Tutkija Reeta Lehto Turun yliopistosta kertoi Oho!-hankkeen tekemästä opiskelijakyselyn alustavista tuloksista. Kyselyyn vastasi 1011 suomalaista korkeakouluopiskelijaa. Kyselyssä tarkasteltiin saavutettavuutta niin fyysisestä, sosiaalisesta, pedagogista kuin psyykkisestäkin näkökulmasta. Lisäksi kyselyssä tarkasteltiin opiskelijan saamaa tukea sekä opintojen ja ohjauksen saavutettavuutta. Suurin osa vastaajista oli naisopiskelijoita. Monivalintakysymysten perusteella tilanne on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta kehittämiskohteista saadaan parempi käsitys, kunhan avoimet vastaukset ehditään tarkastella.

 

Parhaillaan kysytään kaikkien Suomen korkeakoulujen opetushenkilöstön ajatuksia saavutettavuudesta. Myöhemmin Oho!-hanke tekee myös korkeakoulujen johdolle kyselyn. Näin saavutettavuuden nykytilanne saadaan selvitettyä useista näkökulmista.

 

Työpajoissa käytiin aktiivista keskustelua ja jaettiin tietoa eri korkeakoulujen hyvistä käytännöistä.

Verkostoitumista ja hyviä käytäntöjä

Seminaarin päätteeksi työskenneltiin työpajoissa erilaisten teemojen parissa. Pajatyöskentelyssä koottiin saavutettavuuden hyviä käytäntöjä, pohdittiin soveltuvuuden rajoja ja rajattomuutta, opettajien tiedontarvetta saavutettavuusasioista, saavutettavuuden arviointia sekä saavutettavuuspedagogiikkaa niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin näkökulmasta.

 

Teksti: Maiju Ketko ja Heli Antila

Kuvat: Saara Lehtonen

 

Teksti: Tiina Ylinen, projekti-insinööri, TAMKin Tekstiililaboratorio

Kuvat: Tiina Ylinen ja Maria Änkö

_____________________________________________________

Standardeja käytetään kaikkialla. Ne ovat mukana ruuvien kierteissä, organisaatioiden ympäristöjärjestelmissä, suojavarusteiden turvallisuusmääräyksissä ja hyvin monessa muussa jokapäiväisessä asiassa. Myös Tekstiililaboratorion työssä standardit ovat yksi keskeisimmistä työkaluista. Menetelmästandardit antavat ”työohjeet” useimpien laboratoriossamme suoritettaviin testauksiin, ja niiden tarkka noudattaminen on olennaista testaustulosten vertailtavuuden saavuttamiseksi.

Menetelmästandardien kirja on Tekstiililaboratoriossa ahkerassa käytössä.

Standardisoinnin voisi kuvata olevan yhteisten toimintatapojen laatimista. Standardi itsessään on kaikkien saatavilla oleva kirjallinen julkaisu, joka on valmisteltu yhteisymmärryksessä aihepiiriin liittyvien osapuolten kesken.

Tämä erottaakin standardin viranomaismääräyksestä, jonka laadinnassa ei samaan tapaan pyritä ottamaan huomioon eri osapuolten näkökantoja eikä sovittelemaan mahdollisia ristiriitaisia näkemyksiä.

Kuka standardeja laatii?

Standardeja on painettu käsikirjoiksi, mutta laajemman ja aina ajantasaisen valikoiman standardeista löydät sähköisestä SFS Online -palvelusta. Se on TAMKilaisten käytössä TAMK Finnan kautta.

Suomessa standardisoinnin kansallinen keskusjärjestö on Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Se toimii muiden kansallisten järjestöjen tapaan maailmanlaajuisen standardisoimisjärjestö ISO:n (International Organization for Standardization) jäsenenä. Myös muut tahot, kuten sähköteknisen alan standardisoimisjärjestö IEC (International Electrotechnical Commision) ja telealan ITU (International Telecommunication Union), laativat standardeja. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin SFS ry:n toimintaan TAMKin Tekstiililaboratorion näkökulmasta.

Standardisoimistoiminta tapahtuu SFS ry:ssä erillisissä toimialayhteisöissä. Ne vastaavat oman toimialansa standardien laadinnasta sekä toimivat kansallisina standardisoinnin asiantuntijayhteisöinä. Tekstiilialan toimialayhteisö on TEVASTA ry. Se jakautuu edelleen eri aihepiireistä vastaaviin asiantuntijaryhmiin, joita ovat esimerkiksi suojavaatetus-, älytekstiilit-, terveydenhuollon tekstiilit- sekä yleinen tekstiili- ja vaatetusalan TEVA-ryhmä.

Mukanaolo on vapaaehtoista mutta kannattavaa työtä

Standardisoimistyö vaatii toisinaan aikaa (ja monta kahvikupillista), mutta työ on konkreettista vaikuttamista.

Tekstiililaboratorio osallistuu standardisoimistyöhön eritoten kahdella eri tavalla: ottamalla osaa oman asiantuntijaryhmämme kokouksiin sekä kommentoimalla valmistelussa olevia tekstiilialan standardeja. Asiantuntijaryhmään kuuluminen ei ole silti välttämätöntä, sillä kommentteja lausuntokierroksella olevista standardeista voi antaa kuka tahansa. Standardisoimistyön lähtökohtana onkin aina vapaaehtoisuus.

On silti selvää, että työssä mukana oleminen vie toisinaan aikaa. Lausuntokierroksella olevan standardin läpikäyminen vaatii syvällistä paneutumista asiaan, ja oma asiantuntemus on laitettava likoon kokonaisvaltaisesti. Tekstiililaboratorion kokemusten mukaan työ kuitenkin kannattaa. Erityisen palkitsevaa on huomata, kun annetut kommentit päätyvät valmiiseen standardiin asti. Standardisoimistyön parasta antia onkin konkreettinen vaikuttamismahdollisuus oman alan kehitykseen. Plussana päälle tulevat vielä laajat verkostoimismahdollisuudet muiden asiantuntijoiden kanssa.

Kannustamme lämpimästi siis hakemaan tietoa oman alan standardisoimistyöstä sekä ottamaan siihen rohkeasti osaa. Mitä laajempi joukko on viemässä suomalaista asiantuntijanäkemystä eteenpäin, sitä varmemmin saamme oman äänemme kuuluviin!

Lisätietoa (ja tässä kirjoituksessa käytettyä lähdemateriaalia) on avoimesti saatavilla SFS ry:n sivuilta. Standardisoimistyöhön pääsee sisälle esimerkiksi tutustumalla SFS ry:n julkaisemiin oppaisiin Avain standardien maailmaan – SFS-käsikirja 1 sekä Osallistu ja vaikuta – Standardisointityön opas asiantuntijalle. Verkkosivuilta löytyy myös listaus eri alojen toimialayhteisöistä sekä paljon tietoa standardeista, standardisoinnista ja toiminnassa mukana olosta.

 

Teksti: Janne Mäkelä, metsätalouden opiskelija
Kuvat: Katri Kyläkoski, metsätalouden opiskelija

______________________________________________

TAMKin metsätalouden opiskelijat ja Tampereen 4H-yhdistys järjestivät metsäpäivän Pohjois-Hervannan koulun kahdeksannen luokan oppilaille  17.4.2018.

Päivän ohjelma rakentui rastiradasta, joka toteutettiin koulun lähimaastossa. Metsäpäivän tarkoituksena oli tutustuttaa monipuolisesti nuoret metsäisiin toimijoihin sekä havainnollistaa metsän merkitystä työllistäjänä ja yhteiskunnan kannalta. Päivän pyrkimyksenä oli lisäksi herättää nuorten kiinnostusta metsäalaa kohtaan opiskelun, työn ja yrittäjyyden näkökulmista.

Metsäpäivän toteuttamiseen osallistuivat:

  • Tampereen seudun ammattiopisto
  • Metsänhoitoyhdistys Pirkanmaa
  • Tampereen riistanhoitoyhdistys
  • Suomen metsäkeskus
  • Tampereen ammattikorkeakoulu
  • Tampereen 4H-yhdistys

Päivän aikana pääsi tutustumaan  metsäkonesimulaattoriin ja puutavara-autoon. Nuoria houkuteltiin metsästystutkinnon pariin ja opeteltiin erilaisten eläinten tekemiä jälkiä. Päivän aikana oppilaille tuli tutuksi myös erilaiset puulajit, puun iän laskenta sekä puuston rahallinen arvo. Nuorille opetettiin myös erilaisia lintulajeja sekä puusta valmistettavia materiaaleja. TAMKin opiskelijat kertoivat myös omasta polustaan peruskoulusta metsäopintojen pariin.

Metsäpäivä liittyi TAMKin metsätalouden opiskelijoiden metsäneuvonnan kurssiin. Kurssin tavoitteiden yhtenä osa-alueena oli ryhmäneuvontatilanteen suunnittelu, toteuttaminen sekä siihen liittyvä pedagoginen osaaminen. Metsäpäivän järjestämisellä pääsimme harjoittamaan näitä.

 

 

Teksti: Eija Lähteenmäki, lehtori, suomen kieli ja viestintä

Kuvat: Eija Lähteenmäki ja Essi Kannelkoski

______________________________________________

Ammatillisten viestintätilanteiden harjoittelu omassa opiskeluryhmässä erilaisista rooleista käsin voi joskus tuntua turhauttavalta. Näin kokivat myös Metsätalouden koulutuksen opiskelijat vielä vuosi sitten, kun he vuorovaikutus- ja esiintymistaidon opintojaksolla harjoittelivat metsäneuvontatilanteita keskenään etukäteen sovittujen raamien pohjalta. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan harjoittelu koettiin teennäisenä, kun aitoja asiakkaita ei ollut, vaan asiakkaan roolin otti asiat jo valmiiksi tunteva opiskelutoveri.

Tampere3 innosti opetuskokeiluun

Tampere3:een liittyvä kielten ja viestinnän opettajien aktiivinen verkostoituminen ja mahdollisen tulevan yhteistyön suunnittelu viime lukuvuoden aikana tarjosi ratkaisun ongelmaan: päätimme Tampereen yliopiston puheviestinnän opettaja Piia Jokirannan kanssa toteuttaa opetuskokeilun, jossa TAMKin Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot -opintojakson opiskelijat ja Tampereen yliopiston Asiantuntijan puheviestintä ja vuorovaikutus -opintojakson opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutusta yhdessä niin, että kummankin opintojakson tavoitteet täyttyvät. Opetuskokeilu toteutettiin TAMKin tiloissa maaliskuussa 2018. Kuvaan tässä tekstissä yhteistyönä toteutetun metsäneuvontatilanteen etenemistä sekä sen tuottamia hyötyjä ja haasteita metsätalouden opiskelijoiden näkökulmasta.

Metsätalouden opiskelijat toimivat valmistuttuaan monenlaisissa metsäalan asiantuntijatehtävissä, joissa he mm. neuvovat metsänomistajia kunkin metsänomistajan tilannetta ja tavoitteita parhaiten palvelevien metsänhoidollisten ratkaisujen valinnassa ja toteuttamisessa. Metsätalouden opiskelijat harjoittelivat näitä neuvontatilanteita metsäasiantuntijan roolissa ja yliopiston opiskelijat, joiden opintojakson tavoitteita ovat mm. kyky analysoida vuorovaikutusta ja palautetaitojen kehittäminen, toimivat neuvontatilanteessa metsänomistajina eli asiakkaina ja neuvontatilanteen jälkeen palautteenantajina.

Metsätalouden opiskelijat olivat ennen vuorovaikutusharjoituksen toteuttamista opiskelleet metsäneuvontaa substanssin ja argumentoinnin näkökulmasta metsäneuvonnan opintojaksolla. Metsätalouden lehtori Eveliina Asikainen oli merkittävä apu harjoituksen valmisteluvaiheessa: hän toimitti yliopiston opiskelijaryhmälle etukäteen tutustuttavaksi materiaalia suomalaisista metsänomistajista ja heidän metsänhoidollisista tavoitteistaan. Asikaisen toimittaman materiaalin pohjalta Jokirannan ohjauksessa yliopiston ryhmä valmistautui harjoitukseen miettimällä todelliseen tai kuvitteelliseen metsätilaan liittyviä tavoitteita ja kysymyksiä, joita oli tarkoitus hyödyntää tulevassa neuvontatilanteessa.

TAMKin ja TaY:n opiskelijat toimivat pienryhmissä

Työskentely toteutettiin pääsääntöisesti neljän opiskelijan ryhmissä siten, että ryhmässä oli kaksi metsäasiantuntija-metsänomistajatyöparia. Kullakin työparilla oli palautteenantajatyöpari, joka seurasi tiiviisti neuvontatilanteen etenemistä ja havainnoi vuorovaikutusta. Ensimmäisen työparin noin 20 minuutin neuvontatuokion päätyttyä nelikko purki tilanteen erillisen palauteohjeen mukaan. Sen jälkeen vuorot vaihtuivat ja ensiksi neuvontatuokion toteuttanut työpari siirtyi tarkkailijan rooliin.

Metsäneuvontatilanne alkoi siitä, että metsäasiantuntija otti metsänomistajan vastaan ja kevyellä, tilanteeseen sopivalla rupattelulla pyrki luomaan myönteisen ilmapiirin asiakkaan metsäasioiden luontevaa käsittelyä varten.  Tärkeää oli osoittaa kiinnostusta neuvottavaa kohtaan ja kyetä esittämään tarkoituksenmukaisia kysymyksiä asiakkaan tilanteen kartoittamiseksi.

Koska neuvontatilanne on nimenomaan metsänomistajaa varten, metsänomistajan kuunteleminen ja hänen kysymyksiinsä vastaaminen olivat keskeisessä osassa. Metsäneuvojan tuli kohdentaa asiasisältö ja esitystapa vastaanottajan tietotason mukaiseksi ja kyetä havainnollistamaan asioita mm. tilakartan avulla niin selkeästi, että asiat tulivat ymmärretyiksi. Metsänomistajalle tuli esitellä eri metsänhoidollisia vaihtoehtoja ja perustella niitä. Metsäasiantuntijan tuli varmistaa, että metsänomistaja oli ymmärtänyt läpikäydyt asiat ja sovittujen toimenpiteiden seuraukset. Metsäneuvoja ja metsänomistaja myös sopivat yksityiskohtaisesti, miten ja millaisessa aikataulussa asioissa edetään. Lopuksi metsäasiantuntija päätti tapaamisen.

Harjoittelun kohteena sekä vuorovaikutus että rakentavan palautteen antaminen

Asseri Hanki, Emilia Kallioinen, Matias Wirtanen ja Eija Ranua metsäneuvontaharjoituksen parissa.

Neuvontatilanteen jälkeen metsäasiantuntijan roolissa toiminut metsäopiskelija sai rakentavaa palautetta tilanteen etenemisestä ja vuorovaikutuksesta: kohtaamisesta ja ilmapiirin luomisesta, mielenkiinnon osoittamisesta, kuuntelemisesta, taidosta pitää yllä keskustelua, asiakkaan tietotason huomioimisesta sekä asioiden selkeästä ja ymmärrettävästä esittämisestä. Palautteessa kuvailtiin myös vaikutelmia metsäneuvojana asiantuntevuudesta, määrätietoisuudesta, luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Neuvontatilanteen purkuun oli varattu aikaa noin 15 minuuttia.

Neuvontaharjoitus tuotti mahdollisuuden asiantuntijan roolissa viestimiseen

Neuvontaharjoituksen toteutuskerran päätteeksi kerätyn palautteen perusteella metsäopiskelijat kokivat, että yliopisto-opiskelijoiden kanssa toteutetut neuvontatuokiot tarjosivat melko aidon tuntuisen tilaisuuden harjoitella asiantuntijan roolissa viestimistä. Metsäopiskelijoiden mielestä harjoitukseen toi tarpeellista haastavuutta se, että he eivät tienneet etukäteen, millaisen asiakkaan tulevat kohtaamaan ja mitkä ovat neuvottavan arvostukset metsätilansa suhteen: onko tavoitteena esim. puhdas taloudellisen tuoton maksimointi vai vaihtoehtoisesti esim. metsän monimuotoisuuden vaaliminen ja metsän säilyttäminen virkistyskäytössä. Harjoitus siis vaati sekä riittävää substanssiosaamista että kykyä kohdata tuntematon ihminen ja lähteä rakentamaan erilaisista vaiheista koostuvaa vuorovaikutustilannetta hänen kanssaan.

Kehittämisen kohteeksi nostettiin ohjeistus, jossa ei ollut riittävän hyvin täsmennetty neuvontatilanteen lähtökohtaa ja valmistautumiseen liittyvää tehtävänjakoa ryhmien kesken. Yliopisto-opiskelijoita oli kehotettu miettimään etukäteen mahdollisimman tarkasti todellisen tai kuvitteellisen metsätilansa yksityiskohtia, ja myös metsäopiskelijat olivat valmistautuneet tilanteeseen tuomalla mukanaan jonkin tarkastelun kohteeksi sopivan metsätilan tietoja. Valmistautumisvaiheessa kävi ilmi, että noin puolet yliopisto-opiskelijoiden ryhmästä tulee tulevaisuudessa omistamaan metsää, joten harjoitus aidosti herätti heidät selvittämään suvun metsäalueita varsin tarkasti ja valmisti heitä näin tulevaan metsänomistajuuteen. Ohjeiden mukaisen huolellisen ja tarkoituksenmukaisen valmistautumisen seurauksena joillakin työpareilla oli neuvontatilanteessa kaksi tilakarttaa tai kahdet tilatiedot, mikä aiheutti ensin hämmennystä. Lähtökohdista sopimalla päällekkäisyyksistä toki selvittiin.

Lisäksi se, että metsäopiskelijoita oli enemmän kuin yliopisto-opiskelijoita, tuotti hieman eriarvoisuutta, kun metsäneuvojia saattoi jossakin neuvontatuokiossa olla yhden sijasta kaksi. Opiskelijat olivat kuitenkin joustavia ja sopeutuivat erilaisiin kokoonpanoihin.

Tilanne ei ollut ollenkaan niin teennäinen kuin etukäteen ajattelin. Koko ryhmämme (5 henkilöä) oli hyvällä asenteella liikkeellä ja teki tilanteesta mahdollisimman aidon oloisen. Palaute oli rakentavaa ja oli itselle ajatuksia herättävää. Ihan hyvin voi toteuttaa tulevinakin vuosina, vaikka samalla tavalla. Paljon parempi kuin pelkästään omalla metsätalouden porukalla toteutettava neuvontatilanne. (Metsätalouden opiskelija.)

Useissa metsäopiskelijoiden palautteissa mainittiin, että oli mukavaa tavata eri alojen opiskelijoita yliopistolta ja toimia heidän kanssaan, koska Metsätalouden koulutuksessa opiskelijat opiskelevat lähes kaikki opintojaksot omana ryhmänään. Todettiin jopa, että kohtaaminen antoi ”stereotypioille kyytiä”. Opetuskokeilu koettiin tervetulleena vaihteluna, jollaista voisi olla enemmänkin.

Kirjoittaja: Katri Viitanen, suunnittelija, TAMK EDU
Kuva: Freepik.com

Uusimmassa Suomen opinto-ohjaajat ry:n juhlanumerossa mietittiin tulevaisuuden opinto-ohjausta usean asiantuntijan näkökulmista. Monilla haastatelluista ajatus kulki ymmärrettävästi pelkän opinto-ohjauksen ympärillä, mutta opinto-ohjauksen tutkija, professori Tristam Hooley nosti esiin näkökulman, jossa yhteiskuntaa palvelisi ajatus, jossa urakehitys nähtäisiin koko elämän mittaisena prosessina. 

Nyt kun opettajuus ja pedagogiikka ovat murroksessa, pitäisi siihen keskusteluun liittää myös uudenlaisen ohjauksen näkökulma, jossa ajatellaan ja toteutetaan ohjauksen elinkaarta aina opinto-ohjauksesta uraohjaukseen ja lopulta työnohjaukseen.

Olen omien opinto-ohjaajaopintojeni aikana suunnitellut monipuolista ohjausmallia lähtökohtaisesti täydennyskoulutuksen asiakkaille, koska lähtökohdat ja tarpeet ovat tällä kohderyhmällä erilaiset kuin tutkinto-opiskelijoilla. Ajatus mallista on matkan aikana laajentunut elämän mittaiseen ohjausmalliin, jossa yksilö ajatellaan kokonaisuutena elämän eri vaiheissa ja joka seuraa yksilöä koko tämän uran ajan. Ohjauksen eri vaiheiden yhteisenä tekijänä ovat elämänhallinnan taidot; elämän perustaidot, jotka säätelevät yksilön jaksamista.

Jotta ohjausmalli saataisiin yhteiskunnallisesti pitkällä jänteellä toimivaksi, se tulisi aloittaa johdonmukaisesti jo perusasteelta, jolloin se kulkisi yksilön kehityksen mukana koulusta työpaikoille. Enää ei siis pitäisi miettiä ohjausta yksittäisenä prosessina vaan laajempana, elämän mittaisena kokonaisuutena.

Tämä olisi erilainen lähestymistapa opintojen ohjaukseen ja siten merkittävä uudistus koko ohjausalalla. Panostus, mikä tämän mallin suunnitteluun menisi, näkyisi varmasti tulevaisuudessa yhteiskunnassa pidempinä työurina ja työtyytyväisyytenä ja siten myös työhyvinvointina. Toivottavasti elämän mittaisen ohjauksen tarve huomataan ja siihen panostetaan. Näin voisimme nähdä työn hedelmiä tulevaisuuden sukupolvissa.

Siksipä TAMK EDU lanseeraa uuden elämän mittaisen ohjauspalvelun syksyllä 2018 #suavarten.
Pysy siis kuulolla jatkosta!

Ohjausterveisin
Katri Viitanen, suunnittelija, TAMK EDU

Kirjoittajat: Katja Hautsalo, TAMKin hoitotyön lehtori ja Emma Nummela, TAMKin sairaanhoitajaopiskelija

Kuvat: Satu Laine, Katja Hautsalo ja Elena Laitinen

______________________________________

 

Ruoka yhdistää ihmisiä, jokainen syö monta kertaa päivässä. Keittiö on kodinkin sydän ja sinne kokoonnutaan saman pöydän äärelle tankkaamaan, juttelemaan ja hengähtämään. Näistä lähtökohdista on syntynyt Yhteinen Keittiö – hallituksen kärkihanke vuosille 2017–2018.

kuva_elena_laitinen

Yhdessä – ei yksin

Tampere on yksi Yhteinen keittiö -hankkeen pilottipaikkakunnista. Valtakunnallinen hanke on Suomen evankelis-luteriaisen kirkon koordinoima ja Tampereella hankkeessa mukana ovat Tampereen kaupunki, Tampereen ammattikorkeakoulu, Tays sekä useat muut yhteistyökumppanit. Hankkeen aikana luodaan matalan kynnyksen toimintoja ja palveluita, joissa paikalliset toimijat toimivat yhdessä vapaaehtoisten ja alueen asukkaiden kanssa.

Hankkeen tavoitteena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä erilaisten ihmisten yhteisen toiminnan lisääminen. Tampereella pilottikeittiöitä on Pispan palvelukeskuksessa, Peipontuvan korttelikerholla, Pohjolan palvelukeskuksella sekä Koilliskeskuksella. Yhteisen Keittiön toiminnot suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä osallistujien kanssa – mukaan ovat tervetulleita kaikenikäiset, -taustaiset ja eri elämäntilanteissa olevat ihmiset.

Monialaisen hankkeen eri toimintoihin osallistui vuoden 2017 aikana yhteensä yli 200 opiskelijaa restonomi-, sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja-, kätilö-, ensihoitaja- ja YAMK-koulutuksista. Opiskelijat ovat osallistuneet erilaisien tilaisuuksien ja tapahtumien järjestämiseen. Tapahtumien aiheita on suunniteltu yhdessä osallistujien kanssa – teemat ovat liittyneet terveyteen, hyvinvointiin ja ruokaan. Lisäksi opiskelijat ovat tehneet taustakartoituksia ja selvityksiä kehittämistehtävänä sekä toteuttaneet opinnäytetöitä hankkeessa.

Esimerkkejä hankkeen toiminnoista syksyllä 2017 Peltolammilla

Kaksin aina kaunihimpi -ryhmä

kuva_satu_laine

Karvakaveritkin vierailivat ryhmässä.

Ryhmä kokoontui syksyn 2017 aikana Peipontuvalla. Ryhmä oli suunnattu uusia tuttavuuksia ja seuraa toivoville eläkeikäisille. Opiskelijat avustivat liikuntarajoitteisia ihmisiä, hakien heidät Peipontuvalle ja vieden takaisin kotiin.

Ryhmä kokoontui kahden viikon välein ja sisältö suunniteltiin ensimmäisellä tapaamiskerralla yhdessä ryhmäläisten kanssa. Toiveita tuli paljon ja tapahtumissa olikin muistelua, tietovisailua, musiikkiohjelmaa, tuolijumppaa ja pelaamista – tärkeintä ryhmässä on ollut yhdessäolo. Ryhmän vetäjinä toimivat Tampereen ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijat ja hankkeen työntekijät.

Sairaanhoitaja Emma Nummela teki hankeopintoja Kaksin aina kaunihimpi -ryhmässä ja hän kuvaa omaa oppimistaan seuraavasti: Hoitotyön opiskelijana Yhteinen keittiö -hankkeeseen osallistuminen opetti minua kohtaamaan ikäihmisiä yksilöinä sekä ymmärtämään yleisiä ikääntymiseen liittyviä, elämään vaikuttavia asioita.

kuva_satu_laine

Yhteinen keittiö -hanke on tuonut ihmisiä yhteen.

Oli rohkaisevaa huomata osallistujien saavan iloa ja onnistumisia arkisista asioista, kuten leipomisesta, pelaamisesta ja keskustelusta, joita itse pitää helposti itsestäänselvyytenä. Erästä ryhmäläistä piti houkutella mukaan puhelimitse joka kerta, mutta lopulta hän aina osallistui. Tämäkin kertoo mielestäni hyvin yksilöllisen tuen tarpeesta ja toisaalta siitä, kuinka mieleistä yhdessä oleminen ja tekeminen lopulta olivat hänelle.

Yhteinen keittiö päiväsaikaan Peipontuvalla

kuva_katja_hautsalo

”No täytyy kai sitä kokeilla kerran elämässä leipomista…”

Peipontuvalla on ollut monia mukavia hetkiä syksyn 2017 aikana. On pelattu, leivottu ja ulkoiltu. Välillä päiväkotilapset ovat kyläilleet ja heidän kanssaan on touhuttu ja pelailtu erilaisia pelejä. Osa tapahtumista on keskittynyt hyvinvoinnin ympärille: tietoiskujen avulla on perehdytty esimerkiksi kaatumisriskiin ja tasapainoon, verenpaineeseen ja verensokeritasapainoon sekä musiikin positiivisiin terveysvaikutuksiin. Kiinnostavia keskusteluita, kokemusten vaihtoa ja mukavaa yhdessä tekemistä on riittänyt!

Keväällä 2018 tapahtuu

Yhteisen keittiön toiminta jatkuu toisena vuotena erilaisilla tapahtumilla ja uutena on startannut Avoin kahvila -toiminta Pispan palvelukeskuksessa ja Peipontuvan korttelikerhossa. Pispan avoin kahvila kokoontuu päiväkeskuksen tiloissa keskiviikkoisin klo 15–17, osoitteessa Simolankatu 4. Kaikki ovat tervetulleita kahvilaan tapaamaan muita, juttelemaan ja osallistumaan omien taitojensa ja kiinnostuksensa mukaan yhdessä tekemiseen. Peltolammin korttelikerhossa on käynnistynyt Avoin vohvelikahvila helmikuussa. Kahvila on auki kerran kuukaudessa lauantaisin klo 13–15. Tämäkin kahvila on avoin kaikille – tervetuloa mukaan!

Muista kevään tapahtumista esimerkkinä lauantaina 19.5. järjestettävä Peltolammin hyvinvointipäivä, jossa Yhteinen keittiö -hanke on osaltaan mukana toteuttamassa hyvinvointimittauksia ja -ohjausta.

Lisää hankkeesta:

Teksti ja kuvat: Ville Haapakangas, lehtori, tieto- ja viestintätekniikan koulutus

Vuonna 1998 tietojenkäsittelyn koulutusohjelman silloinen päällikkö Jussi Ylänen päätti, että TAMKin tulisi hakeutua mukaan Eurooppaan rantautuneeseen Cisco Networking Academy -ohjelmaan.

 

 

_____________________________________________________

Akatemiaohjelma oli saanut alkunsa reilua vuotta aiemmin Yhdysvalloissa, kun yliopistot ja alan johtava yritys (Cisco Systems) olivat ryhtyneet ratkomaan Internetin yleistymisen aiheuttamaa valtavaa osaamisvajetta. Jussi sai houkuteltua kaksi TAMKin opettajaa, Harri Hakosen ja Ville Haapakankaan lähtemään opettajakoulutukseen ja ottamaan käytännön tasolla selvää, mistä ohjelmassa on kyse. Näin TAMK liittyi Suomen ensimmäisten korkeakoulujen joukossa Cisco Networking Academyn jäseneksi.

Helmikuussa 2018 tuli TAMKille juhlava viesti: Congratulations! Tampereen ammattikorkeakoulu has completed 20 years of active participation and service in the Cisco Networking Academy program.

Takana on siis 20 vuotta ohjelman jäsenenä.

Näiden vuosien aikana akatemiaohjelma on kasvanut yhdeksi maailman merkittävimmistä ja tunnetuimmaksi oppilaitosten ja yritysten yhteistyömuodoista koulutuksen saralla. Tällä hetkellä akatemiaohjelma toimii noin 170:ssä maassa ja vuosittain ohjelman kursseille osallistuu yli miljoona opiskelijaa. Akatemiaohjelmasta on kasvanut maailmanlaajuinen ”yhteisö”.

TAMKissa akatemiaohjelman kursseille on 20 vuoden aikana osallistunut noin 1500 opiskelijaa. Opiskelijoiden ja opettajien laadukas työ ja hyvät oppimistulokset on tunnistettu myös maailmalla ja Ville Haapakangas kutsuttiin mukaan kehittämään akatemiaohjelmaa. Hän toimi EMEA (Eurooppa, Keski-Itä, Afrikka) alueen ”pyöreän pöydän” jäsenenä vuoteen 2017 asti.

Tällä hetkellä akatemiaohjelman kursseille osallistuu TAMKissa vuosittain noin 150 tietojenkäsittelyn ja tietotekniikan opiskelijaa. Erilaisia Cisco Networking Academy -kursseja on opintosuunnitelmissa tarjolla 10.

Cisco Networking Academy on kokenut melkoisia muutoksia viime vuosina. Aikaisemmin se keskittyi erityisesti tietoverkkoalan osaamisen kasvattamiseen, mutta nyt on voimakkaammin mukaan tullut tarve kehittää ns. nousevia teknisiä tarpeita sekä suunnata huomiota ”vähemmän kehittyneiden maiden” mahdollisuuksien parantamiseen. Cisco Systemsillä akatemiaohjelma on nykyään osa Corporate Social Responsibility -yksikköä ja ohjelman tavoitteeksi on määritelty antaa pohja eritaustaisille opiskelijoille pärjätä digitalisoituvassa maailmassa.

Ehkäpä tämä ylävä kehitys avaa mahdollisuudet akatemiaohjelman hyödyntämiselle TAMKissa ja Tampere3:ssa vielä seuraavallekin 20 vuodelle.

Lisätietoja: https://www.netacad.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Anniina Koskinen, TAMKin kolmannen vuoden restonomiopiskelija
Kuvat: Anniina Koskinen, Jaana Ahonen & Ursula Helsky-Lehtola

_____________________________________________________

Tampereen ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden monimuodon restonomiopiskelijat järjestivät hyönteisruokailuun liittyvän teemapäivän 6.3.2018 opiskelijaravintola Campusravitassa.

Tapahtuman tarkoituksena oli tuoda esille hyönteisruokailun mahdollisuuksia kouluruokailussa sekä tuottaa tietoa Campusravitalle. Tavoitteena tapahtumassa oli selvittää, ovatko opiskelijat valmiit ottamaan vastaan hyönteisruokailun jo kuluvana vuonna vai pitääkö aiheesta tarjota vielä lisätietoa.

Suomalaisten suhtautuminen hyönteisruokaan vaihtelee vielä suuresti, sillä kyseessä on uusi raaka-aine länsimaisessa ruokakulttuurissa. Ihmiset ajattelevat helposti, että hyönteiset eivät ole hygieenisiä ja tuntuvat tai saattavat maistua epämiellyttäviltä.

Myös hyönteisten ravinto saattaa pelottaa ihmisiä, kun yleisesti ajatellaan, että hyönteisten ravinto olisi epäpuhdasta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä hyönteisten ravinto koostuu pääasiassa lehdistä, vihanneksista sekä rehusta. Jotta hyönteisruoka saataisiin yleistymään Suomessa, on ihmisiä tiedotettava uusista mahdollisuuksista ja toisaalta on pyrittävä hälventämään ennakkoluuloja ja pelkoja. Hyvä tapa mahdollisuuksien esille tuontiin ovat erinäiset messut, teemapäivät ja tapahtumat.

Teemapäivä hyönteisravinnosta keräsi positiivista palautetta

Teemapäivästä tiedotettiin Tampereen ammattikorkeakulun Intranetissä sekä Campusravitan Facebook-sivuilla. Tapahtuma keräsi satoja osallistujia ja myös kyselyyn saatiin vastauksia noin 120. Tämä kertoo siitä, että hyönteisravinto kiinnostaa jo nyt sekä TAMKin opiskelijoita että henkilökuntaa.

Tapahtuman tarjoilusta vastasivat Veljekset Mattila Oy, Campusravita ja EntoCube. Veljekset Mattila tarjosi vierailijoille sirkkanakkeja ja paahdettuja, kokonaisia, kotisirkkoja. EntoCube puolestaan tarjosi Samu-sirkkapähkinöitä. Pähkinät ovat chilipähkinöitä, joissa on mukana paahdettuja kotisirkkoja. Campusravita tarjoili lounaalla kotisirkka-kasvispihvejä ja maistiaisia sirkkapähkinöistä.

Yleinen palaute tapahtumassa oli positiivista ja varsinkin miespuoliset vastaajat suhtautuivat hyönteisruokaan erittäin avoimesti. Naiset puolestaan suhtautuivat vielä hieman varautuneemmin uuteen ravintovaihtoehtoon.

Tällä hetkellä on vielä ongelmana, että hyönteisravinnon saatavuus on hieman heikolla tasolla, joten hinta on kohtalaisen korkea. Tapahtumankin perusteella on kuitenkin todettava, että hyönteisvaihtoehdon hinta kouluruokailussa ei saa olla korkeampi kuin muiden vaihtoehtojen, sillä tämä laskisi mielenkiintoa hyönteisruokaa kohtaan.

Kokonaisuudessaan teemapäivä oli onnistunut ja tapahtuman järjestänyt ryhmä sai positiivista palautetta Campusravitan ravintolapäällikkö Jaana Ahoselta. Myös tapahtumaan osallistuneet antoivat kokonaisuudessaan positiivista palautetta.

Eräs osallistuja kommentoi: ”Maistatus hyvä asia, ennakkoluulot hävisivät”. Tämä viestii siitä, että ihmisten pitää päästä uuden raaka-aineen lähelle ja saada siitä kokemuksia. Muita kommentteja, joita tapahtumassa saatiin, olivat muun muassa:

  • Tuotteisiin kaivattiin muutamassa vastauksessa lisää mausteita
  • Sirkkapihvien kypsyyttä epäilivät useat. Myös suutuntuma oli joidenkin mielestä liian vaisu, toisaalta koostumusta myös kehutiin
  • Hyönteisten määrää tuotteissa toivottiin nostettavan, mutta lihaa kalliimpaa hintaa ei oltu valmiita maksamaan
  • Tuotteiden makua kehuttiin tai pidettiin neutraalina useimmissa vastauksissa

Kiitämme kaikkia päivästä!

 

Lisätiedot:

http://veljeksetmattila.fi/

https://www.entocube.com/

 

Teksti ja kuvat: Anna Vättö

Kansanedustajat Sofia Vikman (KOK) sekä Olli-Poika Parviainen (VIHR) saapuivat sosiaalialan YAMK-opiskelijoiden organisoimaan keskustelutilaisuuteen avaamaan näkökulmia sote-uudistukseen. Keskustelutilaisuus pidettiin TAMKissa 12.2.2018.

_______________________________________

Paneelikeskustelijoina yliopettaja Ulla-Maija Koivula, kansanedustaja Olli-Poika Parviainen (VIHR), Sofia Vikman (KOK) sekä YAMK-sosionomiopiskelijat Heini Salonen ja Riina Lamminsivu.

Ylempi AMK-tutkinto on maisteritason tutkinto, jonka pääsyvaatimuksena on alempi AMK-tutkinto sekä alan työkokemusta. Sosiaalialan YAMK -opiskelijoilla onkin aiemman kokemuksensa ja osaamisensa myötä laajalti näkemystä myös sote-uudistukseen. Eduskunnassa tehdään työtä rakenteet edellä, joten käytännön tulokulma aiheeseen on saatava todellisesta työelämästä.

– Virkamiesvalmistelutietoa on täydennettävä ammattilaisilta ja niiltä, jotka tekevät sote-alalla käytännön työtä, Sofia Vikman perusteli.

– Tavoitteenamme on tehdä lainsäädännöstä mahdollisimman hyvä, Olli-Poika Parviainen täydensi. Yleisökysymys nosti heti esiin tärkeän aiheen: kuinka asiakkaan äänen kuuluminen turvataan myös silloin, kun hän ei itse siihen pysty? Esimerkiksi ikäihmiset tai kehitysvammaiset voivat tarvita tukea omien tarpeidensa ja mielipiteidensä esittämiseen, mutta avustajia ei välttämättä löydy riittävästi.

– Kaikilla on oltava mahdollisuus tuoda äänensä kuuluviin. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin aina resursseista, Vikman totesi.

Keskustelussa tärkeimmäksi teemaksi nousi palveluohjaus.

Uudistuksen tuoma valinnanvapaus tuo myös vastuuta: on tiedettävä mistä ja miten valita. Asiakassuhde voi olla pitkäkestoinen, joten keskinäinen luottamus asiakkaan ja ammattilaisen välille on saatava rakennettua. Palveluohjaus ei voi olla pelkkää neuvontaa, vaan on  kyettävä myös  ennakoimaan ja löytämään oikea palvelu oikeaan tarpeeseen.

– Etsivä työ onkin sosiaalialalla tärkeä työskentelymuoto, koulutuspäällikkö Outi Wallin huomautti.

Yhteisesti sekä kansanedustajia että yleisöä huolestutti myös maakuntien palvelurakenne: resurssipula voi johtaa palveluiden keskittämiseen ja karsimiseen, jolloin osa ihmisistä jää niiden ulkopuolelle.

– Uudistus pyrkii ratkaisemaan tämän haasteen, mutta ongelmaa ei pystytä kokonaisuudessaan korjaamaan, Vikman kertoi.

– Ratkaisuksi on pohdittu esimerkiksi liikkuvia palveluita sekä digitalisaatiota, Parviainen valotti.

Vaikeista aiheista huolimatta keskustelua käytiin aidosti rakentavassa, hyvässä hengessä kaikkia osapuolia kunnioittaen. Sote-uudistus koskee koko Suomea, ja siihen on vielä mahdollista vaikuttaa. Vuorovaikutusta on jatkettava, ja tämä oli hyvä alku.

– Tämä tehdään ihmisten takia. Suomalaiset tulevat saamaan uudistuksen, jotta palvelut toimisivat paremmin yksittäisen ihmisen kannalta sekä nyt että tulevaisuudessa, Vikman lupasi.

Kuva 2: Paneelikeskustelun aktiivinen yleisö koostui suurelta osin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista ja opettajista.

Teksti: Petra Rusanen, sihteeri, Puusuutarit ry
Kuvat: Juuso Rupponen, tiedotuspäällikkö, Puusuutarit ry

_______________________________________

Taas on se aika vuodesta, kun Puusuutarit yhdessä Tampereen Messujen kanssa ovat saaneet Asta Rakentaja -messut päätökseen. Messut järjestettiin Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen A- ja E-halleissa 2.–4.2.2018. Messuilla oli tänä vuonna 340 näytteilleasettajaa ja kolmen päivän aikana messuilla vieraili 12 046 kävijää. Messujen alla oli hieman jännitystä ilmassa julkisen liikenteen yhteyksien kanssa, kun AKT järjesti perjantaina 2.2. poliittisen mielenilmauksen. Onneksi Tampereen joukkoliikenne sai järjestettyä toimivat yhteydet Tampereen keskustasta messukeskukselle.

Puusuutarit ry on Tampereen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoiden yhdistys, joka on järjestänyt Rakentaja-näyttelyjä vuodesta 1968. Vuodesta 2008 lähtien Puusuutarit ovat yhteistyössä Tampereen Messut Oy:n kanssa järjestäneet Asta Rakentaja -messuja, jotka olivat tänä vuonna järjestyksessään yhdennettoista.

Messuilla oli näytteilleasettajia paljon rakennusalan eri osa-alueita. E-hallissa oli myös pieni sisustusosio ja sisustusneuvontaa, nykyään ihmiset haluavat tehdä kodistaan oman näköisensä pienilläkin muutoksilla, ja messuilta löytyi vaihtoehtoja myös näihin helpompiin ratkaisuihin. Paljon kiinnostusta sai osakseen puurakentaminen, jonka suosio on ekologisuutensa ansiosta nousussa. Paikalla oli paljon myös kuntia ja kaupunkeja Pirkanmaalta markkinoimassa tonttejaan.

Ehdoton kohokohta messuilla oli Puusuutareiden TuoteTalo-tiimin rakentama TuoteTalo. TuoteTalo on noin 60 neliön kokoinen oikea talo, jossa on esillä eri rakennusmateriaaleja pintaratkaisuissa ja rakenneavauksissa. TuoteTalossa oli tänä vuonna esillä 72 eri yrityksen tuotteita. Ehdottoman hittinä oli wc-tilojen mikrosementtiseinä, joka toimii vaihtoehtona kaakeleille. Lapsenmielisten suosikki oli varmasti tapetti, johon sai piirtää ja piirustukset sai pyyhkimällä pois.

Lauantaina ja sunnuntaina messuja oli isännöimässä ”Suomen Huutokauppakeisari” TV-ohjelmasta tuttu Markku Saukko, jolla oli myös oma höylänäyttely messuilla. Sunnuntaina Hirvaskankaalta saapui paikalle myös itse huutokauppakeisari Aki Palsanmäki vaimonsa Helin kanssa. Palsanmäki toimi meklarina sunnuntaina järjestetyssä hyväntekeväisyyshuutokaupassa, jonka tuotto, 2 425 € osoitetaan tavaralahjoituksena maaliskuussa Tampereelle avattavaan ensi- ja turvakotiin.

Messuilla oli viihdykettä myös lapsille, kun messuilla kävi vierailemassa muun muassa Viking Linen maskotti laivakissa Ville Viking, sekä Mauri Kunnaksen kirjoista tuttu Herra Hakkarainen. Paljon ihailua sai osakseen myös Aamulehden messukassi, jonka kuvioinnissa oli tamperelaisille tärkeitä aiheita.

Kokonaisuutena messut onnistuivat hyvin ja Puusuutarit ry haluaa kiittää kaikkia messuille osallistuneita yhteistyökumppaneita, näytteilleasettajia ja messuvieraita. Seuraavat Asta Rakentaja –messut järjestetään vuoden päästä 1.–3.2.2019.

Toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi taas ensi vuonna!