Antti Tuuri: Ikitie
Seven, 2017.
ISBN: 9789511317456

Teksti: Kaisa Rissanen, tietopalvelupäällikkö, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirja- ja elokuvavinkkaus 6.12.2017

Syyskuussa 2017 ensi-iltansa saanut Ikitie elokuva perustuu Antti Tuurin samannimiseen kirjaan. Päähenkilö Jussi Ketola päätyy 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen muiluttamana Kauhavalta Neuvostoliittoon. Suomeen jää perhe ja maatila. Neuvosto-Karjalassa turvallisuuspoliisin virkamies Kallonen ottaa Jussin hampaisiinsa. Jussi saa uuden identiteetin sekä asuin- ja työpaikan Hopea-kolhoosista. Kallonen yrittää myös saada Jussilta tietoja kolhoosin neuvostovastaisesta toiminnasta.

Valtaosa Hopean asukkaista on alun perin Suomesta Amerikkaan lähteneitä siirtolaisia. Myös Jussi oli ollut nuoruudessaan New Yorkissa taivaan raapijoita rakentamassa. Kaikkiaan arviolta 6000 suomalaistaustaista siirtolaista lähti Neuvosto-Karjalaan. He lähtivät joko ideologisista syistä rakentamaan työläisten paratiisia tai yksinkertaisesti pakoon taloudellista lamaa.

Stalinin ajan arvaamattomuus löi kuitenkin nopeasti leimansa kolhoosin arkeen. Elämä muuttui dramaattisesti yhteisen tulevaisuuden rakentamisesta pelkoon ja epäluuloon. Lopulta Stalinin vainojen kohteeksi joutuvat lähes kaikki kolhoosin asukkaat. Saman lohduttoman kohtalon koki Neuvosto-Karjalassa suurin osa amerikansuomalaisista. Jussi sen sijaan selviää kuin ihmeen kaupalla hengissä kauhuista ja kidutuksesta.

Antti Tuurin kirjan tarkka kerronta on elokuvassa maltettu avata katsojaystävälliseen dialogiin ja kuvalliseen muotoon. Antti Tuuri on ollut mukana elokuvan käsikirjoittajatiimissä, mikä on osaltaan taannut kirjan merkityksellisten osien painottumisen valmiissa elokuvassa. Elokuva on kokonaisuutena mykistävän hieno. Loistava näyttelijätyö ja kuvaus varmistavat, että tarina, henkilöt ja kuvat seuraavat mielessä vielä viikkoja elokuvan katsomisen jälkeenkin.

Kirja ja elokuva tuovat esiin Suomen historian surullisia tapahtumia, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kaikkea kauheutta kuvatessaan Ikitie puhuu ennen kaikkea ihmisyyden puolesta. Se antaa irvokkaan ja pelottavan kuvan poliittisen toiminnan fanaattisista äärilaidoista.

Ikitien traileri https://www.youtube.com/watch?v=3tAUchPdBMs

 

Ben Furman, Tapani Ahola: Tuplatähti
BusinessPokkari, 2012
ISBN: 9789513166977

Teksti: Laura Järvinen, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 5.12.2017

”Vanha tarina kertoo matkailijasta, joka kohtasi keskiajalla Italiassa miehiä kadulla kilkuttamassa vasaralla kiviä. Hänen katseensa kiinnittyi kärsivän näköiseen mieheen, joka hakkasi kiveä tympääntynyt ilme kasvoillaan.

– Mitä sinä teet? kysyi matkailija mieheltä.

– Minun pitää hakata näitä kiviä, kunnes niistä tulee neliskulmaisia, vastasi mies rasittuneella äänellä.

Matkailija huomasi, että aivan lähistöllä oli toinen mies kilkuttamassa samanlaisia kiviä, mutta hän vaikutti iloiselta ja suorastaan innokkaalta. Matkailija meni hänen luokseen ja kysyi häneltä saman kysymyksen:

– Mitä sinä teet?

– Minä teen kaupungin uutta katedraalia, hihkaisi mies innoissaan.”

Työpaikoissa, joissa ilmapiiri on hyvä ja viihtyvyyteen kiinnitetään huomiota, työntekijät ovat terveempiä, aloitekykyisempiä, innovatiivisempia ja saavat enemmän aikaiseksi. Työyhteisön henkisen hyvinvoinnin edistäminen on yrityksen tärkeimmästä voimavarasta eli henkilöstöstä huolehtimista.

Furmanin ja Aholan tuplatähtikuvio koostuu kahdesta päällekkäin asetetusta nelisakaraisesta tähdestä. Tekijät ovat keränneet tähtiin hyvän työilmapiirin olennaisimmat osa-alueet. Toisen tähden sakarat ovat tärkeimmät myönteisiä tunnekokemuksia ja yhteisyyden tunnetta tuottavat tekijät: arvostus, onnistuminen, välittäminen ja huolenpito sekä hauskuus ja huumori. Alemman tähden neljä sakaraa ovat hyvinvointia uhkaavat ongelmakohdat: Kritiikki, loukkaukset, ongelmat ja vastoinkäymiset. Kussakin luvussa käydään läpi yksi näistä sakaroista konkreettisien ohjeiden ja esimerkkien kera. Kirja on tarkoitettu työyhteisön yhteiseksi oppaaksi, mutta siitä saa kyllä yksittäinenkin lukija ideoita ja ajattelemisen aihetta. Samat myönteiset tunnekokemukset ja ongelmakohdat pätevät yhtälailla muissakin ihmissuhteissa, ja kirjan oppeja voi soveltaa vaikkapa perhe-elämässä.

Tuplatähti on päivitetty laitos vuonna 2002 ilmestyneestä Työpaikan hyvä henki ja kuinka se tehdään –teoksesta. Kirjan kirjoittajat Ben Furman ja Tapani Ahola tunnetaan ratkaisukeskeiseen psykologiaan perustuvien innovatiivisten valmennus- ja työmenetelmien kehittäjinä. Tuplatähden lisäksi tunnettuja menetelmiä ovat esimerkiksi Reteaming, Muksuoppi ja Cooperation. Lisätietoa näistä löytyy Furmanin ja Aholan perustaman Lyhytterapiainstituutti Oy:n sivuilta osoitteesta https://www.lti.fi/

Kirja löytyy lainattavaksi myös TAMKin kirjastosta: https://tamk.finna.fi/Record/oma.244108

Teksti: Mari Koskimäki, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 4.12.2017

Koululaisen ensimmäinen ohjelmointikirja : Scratch / Rosie Dickins, Jonathan Melmoth, Louie Stowell. Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-475-0 

Koululaisen ohjelmointikirja : hauskoja projekteja / Jon Woodcock. Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-358-6 

Koululaisen ensimmäinen ohjelmointikirja : Scratch / Rosie Dickins, Jonathan Melmoth, Louie Stowell
Readme.fi, 2017.
ISBN 978-952-321-475-0

Ohjelmointi tuli osaksi peruskoulun opetusta uuden opetussuunnitelman myötä. Aiheesta on ilmestynyt useita lapsille ja nuorille sopivia kirjoja ja verkosta löytyy paljon sivustoja ja oppaita vapaasti käytettäväksi. Koodaukseen liittyviä harrastekerhoja löytyy ainakin isoimmilta paikkakunnilta. 

Meillä on kotona testattu kahta uutuuskirjaa, ensimmäisenä Koululaisen ensimmäinen ohjelmointikirja : Scratch ja sen jälkeen Koululaisen ohjelmointikirja : hauskoja projekteja. 

Molemmissa kirjoissa perustana on Scratch, joka on MIT:n yliopistossa kehitetty visuaalinen ohjelmointiympäristö. Scratch on ilmainen ja löytyy verkosta osoitteesta http://scratch.mit.edu . Scratchia voi käyttää joko suoraan selaimen kautta tai sen voi ladata omalle koneelle, ladattava versio löytyy osoitteesta http://scratch.mit.edu/downloa . Käyttöliittymän kieli on vaihdettavissa, myös suomen kieli löytyy vaihtoehdoista. Ohjelmat tehdään käyttämällä valmiita käskylohkoja, joita yhdistelemällä saadaan aikaan haluttuja toimintoja. Hahmoja ja taustoja löytyy Scratchista valmiina, mutta niitä voi luoda myös itse. 

Koululaisen ohjelmointikirja : hauskoja projekteja / Jon Woodcock
Readme.fi, 2017
ISBN 978-952-321-358-6

Koululaisen ensimmäinen ohjelmointikirja sopii nimensä mukaisesti aloittelijalle. Kirjassa opastetaan Scratchin perusteet ja lähdetään liikkeelle hyvin yksinkertaisista ja pienistä ohjelmista. Ensimmäisessä projektissa aloitetaan siitä, että saadaan kissahahmo liikkumaan edestakaisin, sitten kissa saadaan seuraamaan tietokoneen hiiri-osoitinta ja tämän jälkeen luodaan kaveriksi hiiri-hahmo, jota kissa jahtaa. Näin etenemällä saadaan aikaan yksinkertainen kissa-hiiri –peli. Projekteja kirjassa on lähes 20 erilaista, joten tekemistä riittää pitkäksi aikaa. 

Koululaisen ohjelmointikirja : hauskoja projekteja on sopiva seuraavaksi askeleeksi. Tässäkin kirjassa aloitetaan ohjelmoinnin ja Scratchin perusteista, mutta tässä projekteja on enemmän ja niissä saa tehdä jo aika pitkiäkin skriptejä. Aluksi harjoitellaan pienillä projekteilla, laitetaan dinosaurukset tanssimaan ja tehdään pieniä taideprojekteja. Vaativammista projekteista löytyy esim. fraktaalipuiden luominen tai spiraalikone. Tässä kirjassa on sopivasti lisähaastetta ja hauskat projektit pitävät varmasti mielenkiintoa yllä. 

Kinnunen, Veera. Tavarat tiellä: sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutossa
Lapin yliopisto. Väitöskirja. 2017
ISSN: 1796-6310
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-033-3

Teksti: Kaisa Kylmälä, informaatikko, TAMK kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 3.12.2017

Esineiden virta kotiin ja sieltä pois on loppumaton. Vaikka arjen rutiineissa luovummekin helposti joistain esineistä, toisiin muodostuu erilaisia siteitä. Huomaan varastoivani esineitä, joilla on tunnearvoa tai joita ajattelen joskus vielä tarvitsevani. Lisäksi kodin esineiden yläpito vaatii jatkuvaa työskentelyä kuten järjestyksen pitämistä, huoltoa, karsimista ja luopumista.

Veera Kinnusen Tavarat tiellä väitöskirja (2017) keskittyy kokemukseen tavaroiden jatkuvasta lisääntymisestä. Kinnunen pureutuu mielenkiitoisella tavalla arkisiin esinesuhteisiin ja tuo ilmi, että tämän suhteen ymmärtäminen on välttämätöntä ympäristöpolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi ja kestävämmän yhteiskunnan saavuttamiseksi. Kinnusen tutkimus tarkastelee esineiden kanssa elämistä arjessa, luopumisen ja jätteisyyden ongelmaa sekä sitä miten esineiden kanssa asetutaan maailmaan.

Esineet ovat käytännöllisessä suhteessa käyttäjään ja ne sijoittuvat keskelle erilaisia vyyhdistöjä kuten kodin polkuja ja toimintavirtoja. Jos esineet kasautuvat epämääräisiksi kasoiksi, niiden sidos kodin vyyhdistöön heikkenee. Kun esineet taas löysivät paikkansa kodin vyyhdistössä ja olivat paikoillaan omissa tehtävissään, ne lakkasivat häiritsemästä olemassaolollaan.

Muutto asunnosta toiseen irrottaa esineet omista käyttöyhteyksistään ja tässä yhteydessä ne joudutaan kohtaamaan fyysisesti sekä sijoittelemaan uudelleen. Kinnunen huomasi tutkimuksessaan, että muutossa esineistä luopuminen oli usein hankalaa ja huolta-aiheuttavaa. Ylimääräisiä ja ei-haluttuja esineitä saatettiin piilottaa varastoihin ja ullakoille tai lahjoittaa läheisille. Ylimääräisiä esineitä säilöttiin myös erilaisille väliasemille odottelemaan tulevaa tarvetta tai vyyhdin sidosten heikkenemistä.

Esineiden hoitovastuuta siirrettiin myös muille. Jos esineestä luovuttiin kokonaan, luopujalle oli usein myös tärkeää, että uudella omistajalla on tarve kyseiselle esineelle ja hän huolehtisi siitä. Esineistä muodostuikin huolenaiheiden sijasta hoivanaiheita.

Kinnunen toteaa johtopäätöksissään, että olisi yhteiskunnallisesti arvokasta ajatella esineitä hoivasuhteiden kautta. Kiertotaloudessa hoivasuhde esineeseen jatkuu sen jälkeenkin, kun esine menettää välineellisen arvonsa. Näin myös ei-toivotut esineet ja jäte ovat hoivanaiheita muodostaen materiaaliresurssin. Kinnunen esittää, että tunnistamalla jätteen kaltaiset ulossuljetut ja ei-halutut materiat hoivan aiheiksi savutettaisiin merkittävä muutos yhteiskunnassa.

Väitöskirja herätti minut miettimään esinesuhteeni lisäksi esineiden sidoksia ja sitä, miten ne päätyvät ei-toivotuiksi. Huomaan itse yhä enemmän kyseenalaistavani ostopäätöstä tehdessäni esineen tarpeellisuutta, käyttöikää ja kierrätettävyyttä. Huomasin myös muistelevani aiemmin tekemiäni muuttoja ja miettiväni sitä, miten omistamieni esineiden kanssa selviäisin, jos minun tarvitsi nyt muuttaa asunnosta toiseen. Veera Kinnusen väitöskirja herätteli myös mielenkiintoani kiertotalouteen ja ehkäpä lisäsi hiukan huolta tulevaisuudestamme kaiken tavarapaljouden keskellä.

Clare Mackintosh : Annoin sinun mennä.
Gummerus Oy, 2017.
ISBN: 9789512404926

Teksti: Anu Alho, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 2.12.2017

”Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu.”

Tämän tekstin voi lukea brittiläisen Clare Mackintoshin esikoisromaanin takakannesta. Kirjailija on työskennellyt poliisissa 12 vuotta sekä rikostutkijana että järjestyspoliisina. Annoin sinun mennä on saanut innoituksensa todellisesta rikostapauksesta, jota Mackintosh tutki ollessaan vielä poliisintyössään.

Rikoskomisario Ray Stevens ryhmineen alkaa tutkia onnettomuuspaikalta pakenevan kuljettajan tapausta, jossa viisivuotias Jacob kuolee yliajon uhrina. Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen. Mutta kukaan ei pääse menneisyyttään karkuun, joten Jennankin on kohdattava se koko karmeudessaan.

Huikeat arvostelut saanut piinaava psykologinen trilleri pitää otteessaan loppuun saakka. Juuri, kun luulit, että kaikki on jo selvinnyt, ilmestyy uusi juonenkäänne, joka kääntää kaiken päälaelleen. Kun kirjaa aloin lukemaan, minusta tuntui, että tämä on samanlainen kuin kaikki muutkin kirjat, mutta näin ei todellakaan ollut. Loppua kohden kirja muuttuu hyvin ahdistavaksi, kun päähenkilön Jennan, tarinaa avataan enemmän. Kirja pitää otteessaan ja sen melkein ahmii kerralla. Suositella voin dekkarinnälkäisille, vaikka tämä ei ihan perinteinen dekkari olekaan.

 

Jenna Kostet: Pikimusta, sysipimeä. Kustannusliike Robustos, 2017.
ISBN: 9789525758481

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 1.12.2017

”Pikimusta, sysipimeä” on kirjailijan kolmas romaani. Kahdessa ajassa, 1940-luvun sotavuosina ja nykyajassa, kulkeva tarina kertoo Esterin ja Auran elämästä ja valinnoista. Teoksen luontokuvaus on myös niin hienoa, että voisi melkein sanoa luonnon tai metsän olevan teoksen kolmas päähenkilö.

Ester asuu yksin Ketolanperällä, kaukana kylältä, seuranaan vain lehmä ja kaksi kanaa. Esterin mies, Tapio on Hämeen Ilvesdivisioonan mukana rintamalla. Tapion lähdettyä sotaan Ester jää yhä pidemmiksi ajoiksi taloon ja elää lähes omavaraisesti metsän antimilla. Ajan kuluessa yksinäinen Ester alkaa tuntea olevansa lähempänä metsää kuin kyläläisiä ja heidän elämäntapaansa. Ravinnonhankinnan lisäksi metsä on Esterille muutakin, metsässä on mystiikkaa. Samoillessaan Ester löytää metsästä suden, jota hän hädän hetkellä auttaa. Erityisesti Esterin elämää kuvaavissa osuuksissa kirjailija käyttää maagisen realismin piirteitä.

” Minä istun tuvan penkille ja katselen sutta. Pitkästä aikaa minulla on sellainen tunne, että en ole niin yksin. Metsä on tullut sisälle minun tupaani, ja minä hengitän sitä sisälleni ja haistelen ilmaa, jossa tuoksuu eläimen pelko ja kostea maa. Ulkona on pimeä, ja tuuli ravisuttaa koivua tuvan seinää vasten, raapii pitkillä kynsillään, riuhtoo talon seinää aivan kuin sekin tahtoisi tulla sisälle, mutta sitä en päästä. Minä pakotan tuulen pysymään ulkopuolella, se ei mahda minulle mitään. Tuuli asuu metsässä ja puiden latvoissa ja kuuluu ulos niin kuin susi kuuluisi. Metsä yrittää tulla tupaani hakemaan omaansa pois, mutta minä en päästä.”

Auran tarina alkaa, kun hänen äitinsä perii sukutalon Ketolanperältä, äiti ei halua taloa eikä halua edes kuulla siitä. Aura puolestaan tuntee vetoa taloon ja alkaa viettää siellä aikaa. Häntä kiinnostaa suvun historia, koska hän ei tiedä siitä mitään. Yhteydenpitoa sukuun ei juuri ole ollut, on ollut vain Aura ja äiti. Auran poikaystävää viikonloppujen vietto ”korvessa” ei kuitenkaan kiinnosta. Tarinan edetessä paljastetaan pikkuhiljaa suvun naisten salaisuuksia.

Erityisesti Esterin elämäntarinan osuus on kirjoitettu kiinnostavasti ja siinä kirjoittajan kieli on vivahteikasta ja kuvaa hienosti päähenkilöä. Tästä 1940-lukua kuvaavassa osuudesta tulee väistämättä mieleen Aino Kallaksen Sudenmorsian. Molempien teosten keskeisinä teemoina käsitellään itsenäisen naisen tarvetta omaan tilaan ja suhdetta yhteisöön. Naisen seksuaalisuutta kuvataan molemmissa luonto/susi allegoriana.

2010-luvun nuorten aikuisten elämää kuvataan luontevasti, joskin arkisesti. Hauskana havaintona huomasi, että henkilöiden sosiaalisen median päivitysten perusteella lukija jo arvaa asioiden käänteitä ennen kuin ne varsinaisesti tarinassa kerrotaan.

 

Teksti: Heli Brander, kasvatustieteen – ja palvelu- ja projektiliiketoiminnan maisteri

Kuvituskuva: Joel Forsman

__________________

B2B-myynti on parhaillaan murroksessa, perinteisen ratkaisumyynnin ollessa siirtymässä kohti niin sanottua arvomyyntiä, jonka pohjana on asiakasyrityksen ja sen liiketoiminnan syvällinen ymmärtäminen ja siihen perustuva arvonluonti. Tuoreen tutkimustiedon valossa yritysasiakkaat odottavat jo myyjäyrityksen ensitapaamiselta arvokokemuksia, joiden pohjana on asiakkaan tilanteen ja liiketoiminnan syvällinen selvittäminen ja ymmärtäminen.

Arvomyynnin pohjana oleva asiakasymmärrys ei kuitenkaan synny itsestään, vaan myyjäyrityksen on panostettava sen syntymiseen myyntiprosessin alkumetreiltä alkaen. Tästä oli kyse myös TAMKin palvelu- ja projektiliiketoiminnan koulutuksesta syyskuussa 2017 valmistuneessa YAMK-opinnäytetyössäni ”Todellista asiakasarvoa luomassa – myynnistä arvomyyntiin”, jossa kehitettiin toimeksiantajayrityksen B2B-myyntiprosessia palvelumuotoilun avulla. Työ oli henkilökohtainen opinnäytteeni, jonka tein kuuluen jäsenenä Dr. Pia Hautamäen ohjaamaan B2B-myynnin tutkimusryhmään.

Opinnäytetyössäni lähtökohdan tutkimusongelmille antoivat case-yrityksen toistuvat kokemukset puutteellisesta asiakasymmärryksestä myyjä- ja ostajaosapuolten välillä. Työn tavoitteena oli kehittää yrityksen B2B-myyntiprosessia ja tarkoituksena lisätä asiakasymmärrystä sekä tukea asiakasarvon muodostumista ja positiivisten asiakaskokemusten syntymistä myyntiprosessin alkuvaiheessa.

Tutkimuksessa selvitettiin, millainen on case-yrityksen yritysasiakkaan näkökulmasta positiivinen asiakaskokemus palvelujen hankintavaiheessa ja ensimmäisen asiakastapaamisen aikana. Tutkimusaineistoon pohjautuvaa asiakastietoa hyödynnettiin asiakaslähtöisen myyntiprosessin kehittämiseen luomalla siihen pohjautuvat yritysasiakkaan asiakasprofiilit.

Opinnäytetyöni tutkimustuloksista palvelumuotoilun avulla luotuja asiakasprofiileja voidaan case-yrityksessä hyödyntää huomion suuntaamiseen kohti todellista asiakasarvoa myyntiprosessin alusta alkaen. Tutkimusaineistoon pohjautuvaa tulkintaa positiivisesta asiakaskokemuksesta voidaan puolestaan hyödyntää myyjien toiminnan ja osaamisen tarkasteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Tapaustutkimuksena toteutetun opinnäytetyön tuloksien hyödynnettävyyttä case-yrityksen ulkopuolella on arvioitava tapauskohtaisesti. Yleisellä tasolla opinnäytetyö kuitenkin tuo suomalaisille B2B-myynnissä toimiville yrityksille esimerkin siitä, miten asiakastietoa voidaan jalostaa yrityksen käyttöön tukemaan myynnin asiakaslähtöisyyttä palvelumuotoilun keinoin.

Hain jäseneksi TAMKin B2B-myynnin tutkimusryhmään, koska minua innosti saada kokemusta B2B-palvelujen kehittämisestä. Minulla oli työni kautta jo laaja kokemus koulutus- ja asiantuntijapalvelujen suunnittelusta ja kehittämisestä julkisella puolella. Opinnäytetyön toteuttaminen B2B-myynnin tutkimusryhmässä antoi konkreettisen mahdollisuuden viedä tätä osaamista uuteen toimintaympäristöön.

Tutkimukseni kautta pääsin myös perehtymään käytännössä aidon palvelumuotoilun prosessin toteuttamiseen, joka oli yksi koko opiskelulleni asettamistani tavoitteista. Kaiken kaikkiaan koen, että B2B-myynnin tutkimusryhmä tarjosi minulle mahdollisuuden saada sekä huippuasiantuntemusta että vertaistukea intensiivisen kehittämisprosessin läpiviemiseen. Lisäksi se tarjosi hyvän katsauksen B2B-myyntiä koskeviin ajankohtaisiin kysymyksiin ja ongelmiin paitsi oman, myös muiden tutkimusryhmän jäsenten opinnäytetöiden kontekstin kautta.

 

Teksti ja kuva: TAMKin tietojenkäsittelyn lehtori Jyrki Vehmas

___________________

TAMKin tietojenkäsittelyn opiskelijat saivat mielenkiintoisen yhteistyökumppanin, kun kasvisruuastaan tunnettu ravintola Fafa’s Tampereella haastoi heidät ideoimaan uusia markkinointiratkaisuja verkkoon. Rohkeasti kohti haastetta: tietoteknisen alan opiskelijoiden suhtautuminen markkinointiin ei aina ole pelkästään myönteistä, toisaalta kriittinen suhtautuminen nähtiin myös voimavarana.

Kriittisyys väheni oleellisesti, kun opiskelijat pääsivät tutustumaan ravintolan konseptiin ja maittaviin annoksiin, joissa oli hyvin valinnanvaraa – lihaisiakin annoksia löytyi niitä haluaville.

– Yhteistyöprojekti kuuluu tietojenkäsittelyn kurssiin, jonka päätavoitteena on oppia ajattelemaan asioita asiakkaan ja asiakkaan asiakkaiden näkökulmasta. Myös markkinointiviestintä ja sosiaalisen median välineet tulevat tutuksi ihan uudesta näkökulmasta, kertoo kurssin opettaja, lehtori Jyrki Vehmas.

Kuvassa: Ravintola Fafa’sin osakas Petri Wessman (pöydän ääressä keskellä) kertoo itsekin oppineensa opiskelijoilta projektin aikana.

Toisen vuoden web-tuotannon opiskelijat pääsevät tositilanteessa hyödyntämään ensimmäisen vuoden pelikehitysprojektissa saamiaan innovointitaitoja. Kurssin parikymmentä opiskelijaa työskentelee noin kymmenen viikon ajan neljässä pienryhmässä tuottaen ideoita ja ehdotuksia Fafa’sin verkkomarkkinoinnin strategiaksi ja kampanjatoteutuksiksi. Opiskelijat ottavat itse selvää asioista, hakevat vastauksia, ja luovuuskin joutuu koetukselle.

Työskentelyyn kuuluvat muun muassa ideointityöpajat ja seurantapalaverit yhdessä asiakkaan kanssa. Opiskelijoiden mukaan on erittäin kiinnostavaa päästä analysoimaan oman kampanjansa tuloksia. Esimerkiksi kilpailujen ja arvontojen käyttö kampanjoissa näyttää houkuttavan asiakkaita.

– Kun kampanjaviikkojen Facebook-näkyvyydet vaihtelevat tuhannesta sataan tuhanteen näyttöön, niin vaihtelun syiden analysoinnissa riittää pohdittavaa, toteaa Vehmas. 

Myös kansainvälinen ulottuvuus on projektissa mukana, koska suuri osa Fafa’sin henkilökunnasta puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. Ravintolapäällikkö Andre Puga esimerkiksi on kotoisin Portugalista. Projektissa mukana oleva ravintolan osakas Petri Wessman puhuu tarvittaessa hyvinkin aitoa Tampereen murretta.

Wessmanin mukaan yhteistyössä parasta on mielipiteiden vaihto potentiaalisten asiakkaiden kanssa ja oman some-kokemuksen kartuttaminen. Vehmas puolestaan näkee hyvänä kehityssuuntauksena sen, että it-alan opiskelijat soveltavat ketterän projektinhallinnan oppeja myös muissa kuin IT-projekteissa. Niissä kaikki osapuolet oppivat jotain uutta.

Teksti ja kuva: Anna Vättö, TAMKin viestintä

 

Henri Liipola ei näytä tietoliikenneinsinöörin stereotyypiltä: hyväryhtisen, 190-senttisen jättiläisen kädenpuristus on tiukka. Tähän on syynsä: tuleva insinööri on huipputason moukarinheittäjä, joka valmistautuu Berliinissä vuonna 2018 pidettäviin EM-kisoihin.

Osallistumiseen voi vielä vaikuttaa muiden heittäjien tulokset, mutta mies on luottavainen – ja syystä. ”EM-kisaraja on 74 metriä, ja minä heitin 75,31. Kehityn koko ajan paremmaksi ja heitän vielä pidemmälle.” Perspektiiviä Henrin tulokseen tuo se, että Suomessa on vain yksi moukarinheittäjä, joka on kaudella heittänyt tätä paremmin.

”Vain treenaamalla voin kehittyä”

”Räjähtävyyteni sekä hyvä kehonhallinta tekevät minusta lajissa hyvän. Lisäksi olen nopea oppimaan,” Henri kertoo. Hän aloitti yleisurheilun 12-vuotiaana, ja keskittyi 15-vuotiaana pelkästään moukarinheittoon.

Lajivalinta oli luonteva: ”Olin moukarissa hyvä,” mies toteaa vaatimattomana.Liipola ei kuitenkaan jätä kaikkea vain luontaisen lahjakkuutensa varaan. ”Vain treenaamalla voin kehittyä,” hän toteaa ytimekkäästi, ”menestykseen ei ole mitään oikopolkua.” Treenitahti onkin maallikon näkökulmasta hurja. Viitenä päivänä viikossa on lajitreenit, eli Henri treenaa heittämistä, minkä lisäksi päiväohjelmaan kuuluu myös voimaharjoittelua.

Viikonloput ovat vapaampia, ja mies käy esimerkiksi pelaamassa sulkapalloa tai pingistä. Menestystä ei tarvitse hämmästellä; urheilu on Henrille selvästikin rakas elämäntapa.Tästä huolimatta aikaa jää myös opiskeluun.

TAMKissa Liipola opiskelee kolmatta vuotta tieto- ja viestintätekniikan koulutusohjelmassa erikoistuen tietoverkkoihin ja tietoliikennetekniikkaan. Menestys ei vaikuta opintoihin, mutta luonnollisesti urheilu-ura on ensimmäisenä mielessä. ”Niin kauan kuin olen urheilussa hyvä, teen sitä. Sitten joskus tulevaisuudessa on vuorossa työt insinöörikoulutustani vastaavalla alalla.

”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ”

TAMK saa mieheltä kiitosta tuesta ja joustavuudesta. ”Kokonaiskuormitus on ollut hyvä, lukujärjestykset ovat olleet valmiiksi minulle sopivia,” Henri kertoo tyytyväisenä.

Toistaiseksi opinnot ovat edenneet aikataulussa, mutta hän arvelee tilanteen muuttuvan. ”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ, ja tällä hetkellä treenaaminen on minulle tärkeintä.”

Insinööriksi valmistumisella ei siis ole kiire, sillä urheilutavoitteet eivät suinkaan lopu Berliinin kisoihin.

Seuraava suuri päämäärä Henrillä on jo selvillä: Tokion olympialaiset vuonna 2020. Kisarajat julkaistaan vasta lähempänä ajankohtaa, mutta kurinalainen harjoittelu ja intohimo lajiin vievät miestä tasaisen varmasti kohti menestystä. Ennen olympialaisia jännitetään kuitenkin EM-kisoja – Henri Liipolasta kuulemme vielä!

 

Teksti: Katja Muurinen, TAMKin sairaanhoitajakoulutuksen lehtori

Kuva: Tuula Malo

________________________

Syöpäsairaudet ovat Suomessa merkittävä kansanterveydellinen haaste, joka aiheuttaa suurta inhimillistä huolta niin potilaille kuin heidän läheisilleen. Vuonna 2015 syöpään sairastui lähes 33 000 suomalaista, joista naisten yleisimpään eli rintasyöpään reilut 5100, kun taas miesten yleisimpään eli eturauhassyöpään yli 4800. Joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään ja väestön ikääntyessä myös määrä kasvaa – nykyään kuitenkin kaksi kolmesta selviytyy.

Syöpäpotilaan hoito ja hoitotyö kehittyvät jatkuvasti – myös erikoistumiskoulutus pyrkii vastaamaan nykyajan työelämän haasteisiin. Suomessa ammattikorkeakoululaki määrittelee erikoistumiskoulutusten järjestämistä: erikoistumiskoulutukset ovat korkeakoulun jälkeistä koulutusta, jolla vahvistetaan jo työelämässä olevien ammatillista kehittymistä (Ammattikorkeakoululaki 11 a § (19.12.2014/1173)).

Tampereen ammattikorkeakoulussa käynnistyi tämän vuoden syyskuussa ”Syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju” -erikoistumiskoulutus, jonka aloitti 15 innokasta opiskelijaa. Pääsyvaatimuksena koulutukseen hyväksymiselle oli soveltuva korkeakoulututkinto, esimerkiksi sairaanhoitaja (AMK).

Koulutusta on kehitetty ammattikorkeakoulujen verkostossa, näin on saatu käyttöön mahdollisimman laaja-alainen osaaminen. Jokaisessa osallistuvassa ammattikorkeakoulussa lähipäivät toteutuvat samoina päivinä ja lähipäivien sisällöt ovat yhtenevät.

Koulutus koostuu kaikille yhteisistä opinnoista ja lisäksi opiskelija saa itse valita neljä vapaasti valittavaa opintojaksoa, joista kukin on kolmen opintopisteen laajuinen. Näin opiskelijalla on mahdollista suuntautua itselleen kiinnostaviin aiheisiin, joista haluaa saada lisää tietoa ja osaamista.

Koulutuksen viimeinen lähipäivä huipentuu ensi vuoden syyskuussa järjestettävään symposiumiin, jonne kutsutaan mukaan työelämän edustajia. Symposiumissa opiskelijat pääsevät esittelemään kehittämistehtävien satoa sähköisten postereiden avulla.

Opiskelijat tulevat hyvin monenlaisista työyhteisöistä aina perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon. Kaikilla on yhteinen tavoite kehittää osaamista syöpäpotilaan hoitotyössä ja päivittää tietojaan ajan tasalle. Osalla opiskelijoista on kulunut jo pidempi aika viimeisistä opinnoista ja esimerkiksi tiedonhaun välineet ovat muuttuneet kovasti – koulutuksessa opetellaan muun muassa käyttämään erilaisia sähköisiä viestinnän välineitä.

Opinnot toteutuvat monimuoto-opiskeluna ja koulutuksessa korostuvat opiskelijan itsenäinen työskentely ja aktiivinen tiedon hakeminen luotettavista lähteistä. Nämä ovat taitoja, joita opiskelijat voivat hyödyntää myös omassa työssään, erilaisissa sairaanhoidon toimintaympäristöissä.

Erikoistumiskoulutus on työelämälähtöistä ja niinpä kehittämistehtävät tehdään työyhteisöistä nouseviin tarpeisiin. Jokainen opiskelija on selvittänyt omassa työyhteisössään, mitä asiaa hän lähtee kehittämään kehittämistehtävän avulla; näin työyhteisökin hyötyy koulutuksesta.

Opinnoissa pyritään hyödyntämään opiskelijoiden osaamista ja tietämystä erilaisten yhteisten keskustelujen ja reflektoinnin kautta. Ryhmällä on mahdollisuus myös verkostoitua, mikä on näkynyt jo ensimmäisten lähipäivien aikana. Opiskelijat ovat kokeneet rikkautena, että kollegat ovat tulleet eri paikkakunnilta ja erilaisista työyhteisöistä – yhteen ääneen on todettu, että osaamista tässä ryhmässä on paljon.