Posts in the Environmental Engineering category

Teksti ja kuvat:

  • Eveliina Asikainen, lehtori, TAMK
  • Merja Hanhimäki, lehtori, TAMK
  • Marita Hiipakka, päätoiminen tuntiopettaja, TAMK
  • Eija Lähteenmäki, lehtori, TAMK
  • Mika Nieminen, koulutuspäällikkö, TAMK
  • Taru Owston, lehtori, TAMK

___________________________________

Kiertotalous on merkittävä osa kestävää kehitystä. Kestävä kehitys on huomioitu mm. Tampereen korkeakouluyhteisön yhteisissä osaamistavoitteissa (2018), joten kaikkien alojen ja tutkinto-ohjelmien tulisi sisällyttää kestävä kehitys opetussuunnitelmiinsa. Osana TAMK-konferenssia järjestetyn Kiertotalous näkyväksi TAMKin opetussuunnitelmiin -työpajan tavoitteena oli tuottaa osallistujille mahdollisuus vaihtaa ajatuksia, käytänteitä ja ideoita siitä, mitä kaikkea kiertotalous on, miten kiertotalous-teema näyttäytyy tällä hetkellä eri tutkinto-ohjelmissa ja miten se voitaisiin jatkossa huomioida niin opetussuunnitelmissa, oppimisessa kuin yritysyhteistyössä.

Työpaja käynnistyi Ellen MacArthurin tarinalla: Maailman ympäri yksin purjehtinut nainen huomasi purjeveneen asettavan rajat sille, paljonko erilaisia hyödykkeitä saa mukaan ja voi käyttää, ja rinnasti purjeveneessä vallitsevat realiteetit maapallon resurssien rajallisuuteen. Ihmiskunnalla on tietyt luonnonvarat, joiden on riitettävä meille ja tuleville polville. Oivalluksen seurauksena syntyi Ellen MacArthur Foundation, jonka tehtävänä on vauhdittaa siirtymistä kiertotalouteen.

Tarinan jälkeen kiertotalousajatteluun orientoituminen eteni ryhmissä. Ryhmät saivat tutkiskeltavikseen monenlaisia tuotteita biohajoavasta kosmetiikkapakkauksesta hammastahnaan, vaippaan ja neule puseroon. Keskustelua käytiin tuotteiden raaka-aineista, valmistuksesta, käytöstä ja elinkaaren loppuvaiheesta. Keskustelun aikana ryhmät kirjasivat liimalapuille kysymyksiä, ajatuksia tai oivalluksia, joita keskustelu herätti.

Aiheen käsittely jatkui Environmental Engineering -tutkinto-ohjelman koulutuspäällikkö Mika Niemisen yhteenvedolla, joka syntyi ryhmien kirjaamien lappujen pohjalta. Suurin osa lappuihin kirjatuista kysymyksistä tai ajatuksista liittyi siihen, mihin tavarat päätyvät tai mitä niille tapahtuu. Jätteen syntyminen herätti huolta. Niemisen mukaan jäte on pelkkä keksitty sana. Jätettä ei ole olemassa kuin abstraktina käsitteenä, ja kiertotaloudessa siitä voidaan luopua. Nieminen avasi kaskadi (cascade) -periaatetta, jonka mukaan raaka-aine, esim. puu, hyödynnetään ensin korkean jalostusasteen tuotteiksi, joita voidaan uusiokäyttää ja kierrättää. Vielä – ja vasta – aivan viimeisessä vaiheessa puu hyödynnetään energiaksi.

Lapuista nousi myös turhakkeen käsite. Jo Ellen MacArthur pohti purjehtiessaan, mitä ihminen todella tarvitsee. Tarvitsemme lopulta melko vähän. Niemisen mukaan turhakkeiden kohdalla kyse on usein viitsimisestä eli siitä, että haluamme jättää tekemättä jotain, minkä keho voisi tehdä. Nieminen toteaa huipputeknologian olevan monissa tapauksissa tarpeetonta. Pajassa kuultiin esimerkki siitä, kuinka Guatemalassa (Maya Pedal) on rakennettu vanhoista polkupyöristä maissinperkauslaitteita. Kiertotalous on aivojen käyttöä ja asioiden miettimistä uudella tavalla. Kun ei ole resursseja, on pakko vaivata päätä ja keksiä uusia ratkaisuja.

Niemisen puheenvuoron jälkeen päästiin pajan varsinaiseen tavoitteeseen eli summattiin vielä yhdessä, miten kiertotalous näyttäytyy ja voisi näyttäytyä eri tutkinto-ohjelmien opetuksessa.  Sosiaali- ja terveysalan osalta todettiin, että hankinnat ovat merkittävässä roolissa siinä, missä määrin jätettä syntyy.

Restonomien koulutuksessa kiertotalous on huomioitu mm. korostamalla viestinnän merkitystä: on tärkeää, että alan toimijoille jaetaan tietoa siitä, miten jäte minimoidaan ja mihin sen tulisi päätyä. Kulttuurialan nähtiin olevan merkittävässä välittäjän roolissa ja kiihdyttävän ajattelun muutosta, kun kiertotalouden oivallukset saatetaan eri kanavien kautta erilaisten vastaanottajien tietoon. Biotuotetekniikan koulutuksessa prosessit ovat kiertotalouden periaatteen mukaisia: tavoitteena on aina jätteen määrän saaminen mahdollisimman lähelle nollaa.

TAMK on mukana mm. #kiertotalous ja Kiertotaloutta ammattikorkeakouluihin -hankkeissa, jotka edistävät kiertotalouteen tähtäävän laadukkaan opetuksen suunnittelua ja pilotointia. Samalla pyritään tuottamaan opettajille teemaan liittyvää tarpeellista ymmärrystä ja osaamista. Osaamisen ja ymmärryksen laajentamisen tarve on aivan kaikkia opettajia koskeva, sillä olennaista on, että kiertotalousnäkökulma saataisiin integroitua amk-opintoihin monialaisesti. Vain monialaisesti asioihin paneutumalla ympäristön muutokseen ja luonnonvarojen riittävyyteen voidaan vaikuttaa.

Tiesitkö, että tuotat vuodessa keskimäärin 500 litraa virtsaa? Se riittäisi lannoittamaan 500 m² peltoa. 500 m² riittää tuottamaan kaurat aamupuuroosi jopa kahdeksaksi vuodeksi. Tosiasiassa jokaisen aikuisen on mahdollista tuottaa lähes 100 % oman ravintonsa vaativa määrä lannoitetta. Virtsa on ravinnerikas lannoite, sillä se sisältää samassa suhteessa typpeä, fosforia ja kaliumia, kuin kaupalliset lannoitteet. Tästä virtsan mahdottoman mahtavasta, mutta varsin alihyödynnetystä lannoitetehosta ponnistaa Biourea – innovatiivinen lannoitevalmiste suljetun ravinnekierron toteuttamisessa 2015–2016 -hanke, jossa TAMK on osatoteuttajana.

Laura Puurunen ja TAMKin yliopettaja Eeva-Liisa Viskari testasivat Keko rankkasateessa kesällä Tammerfestissä.

Laura Puurunen ja TAMKin yliopettaja Eeva-Liisa Viskari testasivat Keko-kuivakäymälää rankkasateessa kesällä Tammerfestissä.

Olen englanninkielisen Environmental Engineering -linjan opiskelija, ja olen työskennellyt TAMKin harjoittelijana Biourea-hankkeessa kesän ajan. Työhöni on kuulunut pääasiallisesti huolehtia kahden ekologisen mobiilikuivakäymälän, Kekon, kanssa tehdyistä virtsankeruu- ja tiedotusmatkoista kesätapahtumiin pääasiassa Pirkanmaalla. Hankkeessa käytössä oleva kuivakäymälä ja vedetön pisuaari ovat virtsan erottelevia malleja, joilla virtsa saadaan talteen.

Kekot on suunnitellut arkkitehti Riikka Pylvänen, ja ne ovat kiertäneet Suomen kesässä vuodesta 2014.  Tänä kesänä Kekojen kiertäessä Biourea-hankkeen puitteissa, tapahtumissa kävijöitä on tiedotettu ravinnekierrosta ja virtsan lannoitekäytöstä, ja kerrottu käynnissä olevasta hankkeesta. Palaute on ollut monen käyttäjän ennakkoluuloista huolimatta lähes ainoastaan positiivista.

Käyttäjiä ekologisilla mobiilikuivakäymälöillä on kesätapahtumien aikana ollut yhteensä yli 2500, ja virtsaa on niistä saatu kerättyä noin tuhat litraa.  Tänä vuonna kerätty virtsa päätyy hankkeen myötä ensi kesänä sopimusmaanviljelijöiden peltoon lannoitteeksi. Maailman terveysjärjestön WHO:n suositusten mukaan lannoitteena käytettävää virtsaa tulisi vanhentaa kuusi kuukautta, jonka aikana taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Tämän ajan virtsaa vanhennetaan myös Biourea-hankkeessa, jonka jälkeen ensi keväänä ja kesänä TAMKin ympäristölabrassa tutkitaan virtsassa vielä mahdollisesti jäljellä olevat patogeenit ja muut taudinaiheuttajat.

TAMKin, Käymäläseura Huussin sekä Suomen Ympäristökeskuksen yhteisen Biourea-hankkeen yksi tavoite on mallintaa virtsan ja käymäläkompostin keräyksen, käsittelyn ja hyötykäytön teknisiä toteutuksia sekä edistää niiden tuotteistamista lannoitevalmisteiksi.

Kaksivuotisen hankkeen aikana pilotoidaan virtsan keräystä, säilytystä, kuljetusta sekä lannoitekäyttöä maanviljelyssä, ja tehdään tarvittavat testit hygieniaan, turvallisuuteen sekä ravinnearvoihin liittyen. Hankkeen tavoitteena on myös tehdyn tutkimuksen avulla lisätä tietoisuutta virtsan lannoitekäytöstä ja osaltaan edistää lannoitelainsäädännön kehittämistä kestävän kehityksen ja suljetun ravinnekierron huomioivaan suuntaan tuottamalla aiheesta ajankohtaista ja monipuolista tietoa sekä tutkimustuloksia.

Valitettava tosiasia on, että tällä hetkellä Suomen lainsäädännön mukaan ihmisvirtsaa ei saa käyttää lannoitteena kaupallisessa viljelyssä.

Yksi hankkeen tavoitteista onkin luoda perustaa sille, että sekä virtsa että käymäläkomposti saisivat lannoitetyyppinimen, jolloin niitä olisi mahdollista hyödyntää lannoitteina myös kaupallisessa viljelyssä, ja tällä tavoin luoda perustaa resurssitehokkaalle, suljettuun ravinnekiertoon perustuvalle mallille ihmisten tuottamien ravinteiden hyödyntämiselle. On ollut erittäin inspiroivaa ja opettavaista olla mukana hankkeessa, joka pyrkii omalta osaseltaan edistämään erästä erittäin ajankohtaista ja tärkeää teemaa, kiertotaloutta.

Kesällä 2014 Kekoon jonotettiin.

Kesällä 2014 Kekoon jonotettiin.

Lisätietoa hankkeesta voit lukea Käymäläseura Huussi ry:n sivuilta.

Teksti: Laura Puurunen
Kuvat: Käymäläseura Huussi ry

Kirjoittaja on opiskelija Environmental Engineering -koulutusohjelmassa ja harjoittelija Käymäläseura Huussi ry:n, TAMKin ja Suomen Ympäristökeskuksen Biourea – innovatiivinen lannoitevalmiste suljetun ravinnekierron toteuttamisessa 2015–2016 -hankkeessa.


Suomea oppimaan! – Finnish language and culture for foreigners -blogi sai TAMKin vuoden 2013 blogipalkinnon. Blogin äiti ja perustaja on suomen kieltä TAMKissa opettava lehtori Marja Oksanen. Valinnan teki TAMKin sosiaalisen median uranuurtaja Cai Melakoski.

”Suomea oppimaan! -blogi on aikaansa seuraavan opettajan upea aikaansaannos. Se auttaa luomaan oppimisympäristön, joka on vapaa luokan ja oppitunnin rajoituksista. Tärkeintä Marja Oksasen blogissa on opiskelijoiden osallistaminen. ”Suomea oppimaan” on yhteistoiminnallisen oppimisen hieno esimerkki”,  Melakoski iloitsi.

Oksanen perusti blogin ajatuksenaan innostamaa ulkomaalaisia opiskelijoita suomen kielen opiskeluun. Blogiin on koottu suomen kielen harjoituksia ja linkkejä eri teemoihin, joihin opiskelijat voivat myös itsenäisesti tutustua.

Tärkeä osa blogia ovat ulkomaalaisten vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden kirjoittamat tarinat, valokuvat ja itse kuvatut videot. Aiheita löytyy omista harrastuksista, Tampereen tapahtumista, luontokokemuksista, avantouinnista tai saunakulttuurista.

”Suomen kielen tunteja on ulkomaalaisille opiskelijoille niin vähän, ettei kulttuuriasioita ehdi ottaa esille niin paljon kuin olisi tarpeen. Olen iloisesti yllättynyt siitä, kuinka innokkaasti opiskelijat ovat jakaneet blogissa omia kokemuksiaan. On tärkeää, että Suomeen tulleilla opiskelijoilla on kanava kertoa omista kokemuksistaan meikäläisessä ympäristössä. Blogista voivat löytää itseään kiinnostavia juttuja myös meille tulevat tai tulemistaan harkitsevat opiskelijat”, Oksanen sanoo.

Oksanen haluaa kiittää erityisesti ahkeria sisällöntuottajia. Environmental Engineering -koulutusohjelmassa opiskeleva ja Venäjältä kotoisin oleva Anzhelika Manasheva on kirjoittanut blogiin harrastuksestaan lentopallosta. International Business -koulutusohjelman opiskelija Dumitru Coretchia innostaa myös videoiden teko. Moldovalainen Dumitri kokosi blogiin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa suomenkielisen jutun Celebrations in other countries – Juhlia muualla maailmassa.

Siirry blogiin Suomea oppimaan! – Finnish language and culture for foreigners

Blogi ei ole koskaan valmis, mutta välillä pitää iloita onnistumisista. Kuvassa: Dumitru Coretchi (vas.) Anzhelika Manasheva, Marja Oksanen ja Cai Melakoski.