Posts in the hoitotyö category

Teksti: Katja Hautsalo, lehtori, gerontologinen hoitotyö, ja Heimo Outinen, lehtori, gerontologinen hoitotyö

 

Onnellinen vanha pari

Kuva: Freepik.com

 

Sirpa Salinin ja Heidi Valtatien esiin nostamien ajatusten jatkoksi tarkastelemme vanhenemisen teemaa hoitotyön koulutuksen näkökulmasta. Kansainvälisestikin huomioitu Suomen väestöpohjan vanheneminen asettaa haasteita myös gerontologisen hoitotyön koulutukselle. Iäkkään ihmisen hoitaminen vaatii erityistä asiantuntijuutta, jonka osa-alueita on kuvattu Ellan –yhteistyöverkostossa luodussa kuviossa.

Lähde: Dijkman, B., Roodbol, P., Aho, J., Achtschin-Stieger, S., Andruszkiewicz, A., Coffey, A., Felsmann, M.,Klein, R., Mikkonen, I., Oleksiw, K., Schoofs, G., Soares, C. & Sourtzi, P. 2016. European Core Competences Framework for Health and Social Care Professionals Working with Older People. Available at http://ellan.savonia.fi/ http://ellan.savonia.fi/images/Finnish_ECCF.pd

Tämän kokonaisvaltaisen osaamisen näkemyksen pohjalta toteutamme gerontologisen hoitotyön opetusta varmistaen opiskelijan riittävän osaamisen saavuttamisen. Erityisosaamisesta hyvä esimerkki on vanhenemismuutokset ja niiden aiheuttamat vaikutukset hoitotyön toimintojen valintaan ja toteutukseen. Sen lisäksi iäkkään ihmisen lääkehoito, ravitsemus ja elämän loppuvaiheen hoito tuovat hoitotyöhön omat erityispiirteensä, puhumattakaan muistisairaan ihmisen hoitotyöstä ja kohtaamisesta. Geriatria on lääketieteessä oma erikoisalansa, ja niin myös hoitotyössä vaaditaan gerontologista erikoisosaamista.

Sairaanhoitajakoulutuksessa gerontologisen hoitotyön osaamisvaatimuksiin vastataan koulutuksen korkealaatuisilla tavoitteilla ja monipuolisella sisällöllä. Gerontologisen hoitotyön opintojaksojen käytännön toteutuksissa voi olla vivahde-eroja, mutta oppimistavoitteet ovat yksiselitteiset. Kurssilla opiskelijan on osoitettava osaamistaan palvelurakenteiden tuntemuksessa, monialaisessa työskentelyssä, keskeisissä gerontologisen hoitotyön auttamismenetelmissä, geroteknologian tuntemisessa sekä iäkkään ihmisen ohjauksessa. Opiskelijan on myös tunnistettava normaalit vanhenemismuutokset ja osattava erottaa ne epänormaaleista muutoksista. Lisäksi opiskelijan on osoitettava hyvää ja kunnioittavaa asenneta iäkkäitä ihmisiä kohtaan ja kyettävä toimimaan eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Tavoitteet saavutetaan sisällöllisesti rikkaassa opintokokonaisuudessa, joka sisältää gerontologista hoitotyötä, muistisairaan kohtaamista, geriatriaa ja työelämä yhteistyötä.

Työelämäyhteistyö ja monialaisuus gerontologisessa opetuksessa

Gerontologisen hoitotyön opintojaksoon kuuluu työelämäyhteistyössä toteutettava, yhden opintopisteen laajuinen osa. Tätä osuutta on toteutettu erilaisin kokemuksellisen oppimisen menetelmin hankkeissa, järjestämällä tapahtumia palvelukeskuksissa tai ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä, 3. sektorin toimijoiden kanssa yhteistyössä taikka tapahtumien järjestämisenä opiskelijan omalla työpaikalla. Työskentelyn tavoitteena on opiskelijan näkökulmasta päästä soveltamaan gerontologisen hoitotyön näyttöön perustuvaa tietoperustaa, oppia iäkkään ihmisen tilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua ja hänen omahoitovalmiuksien tukemista. Lisäksi opiskelija pääsee osalliseksi iäkkäiden palveluiden kehittämiseen sekä työskentelyyn yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Aiheina tapahtumissa on ollut esim. aivoterveyden edistäminen, psyykkiset ja sosiaaliset ikääntymismuutokset, rentoutuksen ja läsnäolon merkitys, kaatumistapaturmien ehkäisy sekä iäkkäiden ja päiväkotilasten yhteisen tapahtuman toteuttaminen vaikkapa sämpylöitä leipomalla tai erilaisia pelejä pelaamalla. Työelämäyhteistyö ammattikorkeakoulun ja iäkkäiden palvelutahojen välillä on vahvistunut tämän toiminnan kautta, ja opiskelijaporukat ovat osoittautuneet odotetuiksi vieraiksi monissa paikoissa. Sairaanhoitajaopiskelijat ovat esimerkiksi toteuttaneet Hyhkyn päiväkotilasten ja Pispan palvelukeskuksen kävijöiden yhteisen tapahtuman keväällä 2018.

Monialaisesta näkökulmasta ja oman erikoisalaosaamisen kirkastamiseksi olemme toteuttaneet jo useamman vuoden ajan ensihoitajaopiskelijoiden osalta monialaista vanhenemisen jakson toteutusta yhteistyössä lääketieteen ja fysioterapia opiskelijoiden kanssa. Teoreettisten opintojen lisäksi ko. toteutus sisältää mm. simulaatioharjoituksia, joissa opiskelijat monialaisissa ryhmissä kohtaavat esim. kotona kaatuneen iäkkään ihmisen. Pienryhmätyöskentelyssä käydään monialaista keskustelua iäkkäiden hoitoon liittyvistä erityispiirteistä.

Opiskelijoiden kokemukset työelämäyhteistyössä toteutettavista tilanteista ovat olleet yleisesti myönteisiä. Opiskelijat ovat havainneet kuinka suuri vaihtelu iäkkäiden ihmisten toimintakyvyssä on, miten merkityksellistä on tuntea vanhan ihmisen elämäntarinaa ja kuinka sitkeitä selviytyjiä iäkkäät ihmiset ovat. Opiskelijat ovat opintojakson palautteissa kommentoineet:

  • Opiskelijat saivat hyvää palautetta ja hyvän mielen sekä arvokasta kokemusta vuorovaikutuksesta
  • Haastavampiakin aiheita on tärkeää tuoda esille
  • Rennon ja mukavan ilmapiirin luominen on tapahtumassa tärkeää
  • Osallistujat (iäkkäät) hyötyivät tapahtumista ja saivat apua ongelmiinsa
  • Toiminnassa oppii joustamaan suunnitelmista, kuulemaan osallistujia

Lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulu tarjoaa erilaista täydennyskoulutusta työelämän tarpeita kuulleen, myös gerontologisen hoitotyön alueelta. Valmiita iäkkään hoitoon liittyviä koulutuspaketteja on tällä hetkellä esimerkiksi aiheista muistisairaan arjen haasteiden ratkaiseminen, monisairaan iäkkään kokonaisvaltainen hoito simulaatio menetelmällä, sekä työyhteisön pelisäännöt. Täydennyskoulutuksia on mahdollista räätälöidä tilaajan tarpeiden mukaan. Ota yhteyttä!

Lisätietoa täydennyskoulutuksista nettisivuillamme.

Järjestämme aamukahvitilaisuuden to 11.4. klo 8:30-9:30, aiheena täydennyskoulutustarpeet iäkkäiden ihmisten palveluissa. Ilmoittautumiset etukäteen: sirpa.nurminen@tuni.fi

Teksti: Sirpa Salin, gerontologisen hoitotyön yliopettaja, ja Heidi Valtatie, gerontologinen hoitotyön lehtori

 

kaksi vanhusta istumassa penkillä

 

Suomi vanhenee EU-maista kaikkein nopeimmin, siitä huolimatta käytämme esimerkiksi Pohjoismaisessa vertailussa vähiten rahaa vanhuspalveluihin.  Tarvitsisimme miljardi euroa lisää rahaa vuodessa, jotta olisimme muiden Pohjoismaiden kanssa samalla tasolla. Kyse on siis resursseista, niistä kuuluisista desimaaleista. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon vanhuspalveluiden ongelmista. Mikä onkaan tilanne 10 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat yli 80-vuotiaita ja tarvitsevat hoivapalveluita? Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä jää eläkkeelle 20 547 ammattilaista. Onkin arvioitu, että henkilöstötarve lisääntyy 79 000-125 000 vuoteen 2025 mennessä väestön ikääntymisen ja eläköitymisen myötä.

Alan asiantuntijoiden mukaan yhtenä keinona selviytyä yhä kasvavasta palveluiden tarpeesta on iäkkäiden aiempaa parempi toimintakyky ja sen ylläpitäminen. Meidän pitää siis panostaa ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon nykyistä paljon enemmän. Alan ammattilaisilta sen ymmärtäminen ja toteuttaminen vaatii uudenlaista osaamista yhdessä iäkkään kanssa nykyteknologian keinoin.

Sitoutuneita osaajia alalle

Miten saamme alan koulutukseen  hyviä opiskelijoita, jotka sitoutuvat sekä koulutukseen että alalla pysymiseen? Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan useampi kuin joka neljäs nuori sairaanhoitaja suunnitteli alan vaihtoa. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna tämä on huolestuttavaa, sillä jo rahallisesti kyse on kymmenien tuhansien eurojen menetyksestä per alanvaihtaja. Ikääntyneiden parissa tehtävä hoitotyö ei ole kovinkaan vetovoimainen alan opiskelijoiden keskuudessa. Yhtenä syynä on mm. uutisoinnin kielteinen julkisuuskuva, jonka on todettu heikentävän alan vetovoimaa.

Se, miten opiskelija harjoittelussa ja työelämässä kohtaa iäkkään, on jatkumo sille, miten opettaja kohtaa opiskelijan

Tutkimusten mukaan opiskelijoiden asenteet ikääntyneitä kohtaan ovat muuttuneet aiempaa myönteisemmiksi, mutta siitä huolimatta heidän ensisijaisena uravalintanaan ei ole hoitotyö ikääntyneiden parissa. Syyksi he mainitsevat mm. sen, että he eivät voi käyttää omaa osaamistaan haluamallaan tavalla. Etenkin hoiva-alan yrityksissä hoitohenkilöstön työhön kuuluu usein siivous, pyykkihuolto ja ruuanlaitto. On selvää, että korkeakoulun käyneet sairaanhoitajat eivät halua tehdä näitä töitä, vaan he haluavat keskittyä siihen tehtävään, mihin he ovat saaneet koulutuksen. Tämä haastaa etenkin johtajuuden uuteen tarkasteluun, mutta myös ammattikorkeakoulun gerontologisen hoitotyön opetuksen.

TAMKissa riittää gerontologisen hoitotyön kipinää

Tampereen ammattikorkeakoulussa gerontologisen hoitotyön opettamisesta vastaa neljän lehtorin asiantuntijatiimi, joille iäkkäiden asiat niin sanotusti kolahtavat. Kipinää gerontologisen hoitotyön opettamiseen ei puutu, ja opetusta kehitetään jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Kuulemme herkällä korvalla työelämän toiveita ja tarpeita, ja lähdemme niihin mukaan täysillä.

Asiantuntijatiimissä uskomme, että jokaisella kohtaamisella on merkitys. Iäkkäiden ihmisten kohtaamiseen hoitotyössä liittyy usein vahvoja ennakkoluuloja esimerkiksi jonkin sairauden vuoksi, mikä voi johtaa iäkkäiden toiseuttamiseen. Tähän voimme vaikuttaa kiinnittämällä erityishuomioita iäkkään inhimilliseen ja yksilölliseen kohtaamiseen. Kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat taitoja, joita voi harjoitella ja kehittää yhdessä esimerkiksi muistisairaan kanssa.

Tampereen ammattikorkeakoulussa on ymmärretty jo vuosia sitten, miten valtavaa osaamista gerontologinen hoitotyö vaati

Myös opettajan ja opiskelijan kohtaamisessa on tärkeä merkitys. On ymmärrettävä, että jos opettaja ei ole läsnä kohtaamisissa opiskelijan kanssa, opiskelija ei tule kuulluksi ja nähdyksi. Uskon, että se, miten opiskelija harjoittelussa ja työelämässä kohtaa iäkkään, on jatkumo sille, miten opettaja kohtaa opiskelijan. Ei ole myöskään yhdentekevää, miten opettaja puhuu ja suhtautuu iäkkäisiin ja heidän hoitoonsa.

Tampereen ammattikorkeakoulussa on ymmärretty jo vuosia sitten, miten valtavaa osaamista gerontologinen hoitotyö vaatii.  Alan yliopettajan toimi perustettiin v. 2011, ja muutamia vuosia myöhemmin saimme lisää osaamista kolmen lehtorin vakansseilla. Gerontologisen hoitotyön opetus ja sen kehittäminen on keskitetty ko. tiimille. Meillä on kunnianhimoinen tarkoitus auttaa opiskelijoita oivaltamaan tämän asiantuntijuuden merkitys ja synnyttää tuleville sairaanhoitajille utelias, näyttöön perustuva suhtautuminen iäkkäiden hoitotyöhön ja sen kehittämiseen. Nyt tarvitaan luovuutta, ketteryyttä ja uskallusta. Kulttuuri tulee juuri sellaiseksi kuin me sen teemme!

Kuinka gerontologista hoitotyötä TAMKissa sitten käytännössä opetetaan? Lue lisää Katja Hautsalon ja Heimo Outisen bloggauksesta!

Teksti ja kuva:

Katja Muurinen, TAMKin hoitotyön lehtori

Sirpa Salin, TAMKin gerontologisen hoitotyön yliopettaja

___________________________________________________

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi rahoituksen keväällä 2018 palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen hankkeelle. Hankkeessa on mukana 15 ammattikorkeakoulua ja kaikki Suomen viisi lääketieteellistä tiedekuntaa. Hanketta toteutetaan aidosti moniammatillisesti. Tarkoituksena on yhtenäistää palliatiivista koulutusta hoitotyön eri tasoilla sekä lääketieteen opetuksessa. Hanke päättyy syksyllä 2020.

Mitä palliatiivinen hoito sitten tarkoittaa?

WHO:n mukaan se tarkoittaa parantumattomasti sairaan ihmisen kokonaisvaltaista oireita ja kärsimystä lievittävää hoitoa. Tämä hoito on luonteeltaan aktiivista, vaikka tavoite ei ole ihmisen parantuminen sairaudestaan.

Palliatiivisessa hoidossa läheiset otetaan mukaan aktiivisesti osaksi kokonaishoitoa. Palliatiivisen hoidon piiriin ihmiset tulevat monien eri sairauksien kanssa. Näitä sairauksia voivat olla muun muassa keuhkosairaudet, sydänsairaudet, neurologiset sairaudet, muistisairaudet ja syöpätaudit. Tämä asia koskee laajalla kirjolla erilaisia sairauksia sairastavia ihmisiä ja heidän läheisiään.

Kick off -päivä Tampereella syyskuussa 2018.

Palliatiivinen hoidossa on monen ikäisiä ihmisiä aina lapsista vanhuksiin. WHO:n arvion mukaan Suomessa palliatiivista hoitoa tarvitsee 30 000 ihmistä vuodessa. Palliatiivisen hoidon tarve ei ole tulevaisuudessa vähentymään päin ja toteuttajilta vaaditaan hyvin monipuolista osaamista.

Palliatiivinen hoito on ajankohtainen ja merkittävä aihe, sillä se koskettaa lähes meitä kaikkia jollakin tapaa jossain elämän vaiheessa. Kaikki varmasti toivovat itselleen tai läheiselleen mahdollisimman arvokasta ja laadukasta hoitoa, silloin kun sairaus ei ole enää parannettavissa. Palliatiivisessa hoidossa on paljon tehtävissä, vaikka sairaus ei ole enää parannettavissa.

Tässä hankkeessa kehitetään palliatiivista hoitoa laaja-alaisesti. Tarkoituksena on luoda valtakunnalliset opetussuunnitelmat palliatiivisen hoitotyön eri tasoille, jolloin tarjottavalla koulutuksella olisi yhtenäiset kriteerit. Tällä hetkellä ei ole tarjolla yhtenäisiä opetussuunnitelmia, vaan palliatiivisen hoidon opetusta toteutetaan vaihtelevasti eri oppilaitoksissa.

Hankkeessa tuotettujen opetussuunnitelmien tarkoituksena on, että ihmiset saisivat laadukasta koko perheen huomioivaa palliatiivista hoitoa asuinpaikasta riippumatta. Palliatiivista koulutusta kehitetään valtakunnallisessa verkostossa, jossa mukana on työelämänedustajat sidosryhminä. Syksyn aikana on kartoitettu työelämän tarpeita palliatiivisen koulutuksen suhteen eri puolella Suomea tapahtuvissa työelämäpajoissa.

Tällä hetkellä hankkeen ammattikorkeakouluissa on käynnissä opiskelijakyselyt valmistuville sairaanhoitajaopiskelijoille. Kyselyssä kartoitetaan sitä, minkälaisia valmiuksia koulutus on antanut palliatiivisesta hoitotyöstä ja saattohoidosta. Lisäksi analysoinnin alla on eri ammattikorkeakoulujen sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmat – se, miten nämä aiheet näkyvät opetussuunnitelmissa. Näiden tietojen pohjalta kartutetaan tietoa nykytilasta ja siltä pohjalta lähdetään työstämään uusia opetussuunnitelmia palliatiivisen hoidon eri tasoille. Saatu tieto mahdollistaa monipuolisen tiedon ja näkökulmien yhdistämisen sekä uusien ajatusten innovoinnin.

Teksti: Katja Muurinen, TAMKin sairaanhoitajakoulutuksen lehtori

Kuva: Tuula Malo

________________________

Syöpäsairaudet ovat Suomessa merkittävä kansanterveydellinen haaste, joka aiheuttaa suurta inhimillistä huolta niin potilaille kuin heidän läheisilleen. Vuonna 2015 syöpään sairastui lähes 33 000 suomalaista, joista naisten yleisimpään eli rintasyöpään reilut 5100, kun taas miesten yleisimpään eli eturauhassyöpään yli 4800. Joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään ja väestön ikääntyessä myös määrä kasvaa – nykyään kuitenkin kaksi kolmesta selviytyy.

Syöpäpotilaan hoito ja hoitotyö kehittyvät jatkuvasti – myös erikoistumiskoulutus pyrkii vastaamaan nykyajan työelämän haasteisiin. Suomessa ammattikorkeakoululaki määrittelee erikoistumiskoulutusten järjestämistä: erikoistumiskoulutukset ovat korkeakoulun jälkeistä koulutusta, jolla vahvistetaan jo työelämässä olevien ammatillista kehittymistä (Ammattikorkeakoululaki 11 a § (19.12.2014/1173)).

Tampereen ammattikorkeakoulussa käynnistyi tämän vuoden syyskuussa ”Syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju” -erikoistumiskoulutus, jonka aloitti 15 innokasta opiskelijaa. Pääsyvaatimuksena koulutukseen hyväksymiselle oli soveltuva korkeakoulututkinto, esimerkiksi sairaanhoitaja (AMK).

Koulutusta on kehitetty ammattikorkeakoulujen verkostossa, näin on saatu käyttöön mahdollisimman laaja-alainen osaaminen. Jokaisessa osallistuvassa ammattikorkeakoulussa lähipäivät toteutuvat samoina päivinä ja lähipäivien sisällöt ovat yhtenevät.

Koulutus koostuu kaikille yhteisistä opinnoista ja lisäksi opiskelija saa itse valita neljä vapaasti valittavaa opintojaksoa, joista kukin on kolmen opintopisteen laajuinen. Näin opiskelijalla on mahdollista suuntautua itselleen kiinnostaviin aiheisiin, joista haluaa saada lisää tietoa ja osaamista.

Koulutuksen viimeinen lähipäivä huipentuu ensi vuoden syyskuussa järjestettävään symposiumiin, jonne kutsutaan mukaan työelämän edustajia. Symposiumissa opiskelijat pääsevät esittelemään kehittämistehtävien satoa sähköisten postereiden avulla.

Opiskelijat tulevat hyvin monenlaisista työyhteisöistä aina perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon. Kaikilla on yhteinen tavoite kehittää osaamista syöpäpotilaan hoitotyössä ja päivittää tietojaan ajan tasalle. Osalla opiskelijoista on kulunut jo pidempi aika viimeisistä opinnoista ja esimerkiksi tiedonhaun välineet ovat muuttuneet kovasti – koulutuksessa opetellaan muun muassa käyttämään erilaisia sähköisiä viestinnän välineitä.

Opinnot toteutuvat monimuoto-opiskeluna ja koulutuksessa korostuvat opiskelijan itsenäinen työskentely ja aktiivinen tiedon hakeminen luotettavista lähteistä. Nämä ovat taitoja, joita opiskelijat voivat hyödyntää myös omassa työssään, erilaisissa sairaanhoidon toimintaympäristöissä.

Erikoistumiskoulutus on työelämälähtöistä ja niinpä kehittämistehtävät tehdään työyhteisöistä nouseviin tarpeisiin. Jokainen opiskelija on selvittänyt omassa työyhteisössään, mitä asiaa hän lähtee kehittämään kehittämistehtävän avulla; näin työyhteisökin hyötyy koulutuksesta.

Opinnoissa pyritään hyödyntämään opiskelijoiden osaamista ja tietämystä erilaisten yhteisten keskustelujen ja reflektoinnin kautta. Ryhmällä on mahdollisuus myös verkostoitua, mikä on näkynyt jo ensimmäisten lähipäivien aikana. Opiskelijat ovat kokeneet rikkautena, että kollegat ovat tulleet eri paikkakunnilta ja erilaisista työyhteisöistä – yhteen ääneen on todettu, että osaamista tässä ryhmässä on paljon.