Posts in the hoitotyö category

Teksti ja kuva:

Katja Muurinen, TAMKin hoitotyön lehtori

Sirpa Salin, TAMKin gerontologisen hoitotyön yliopettaja

___________________________________________________

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi rahoituksen keväällä 2018 palliatiivisen hoitotyön ja lääketieteen koulutuksen monialaisen ja työelämälähtöisen kehittämisen hankkeelle. Hankkeessa on mukana 15 ammattikorkeakoulua ja kaikki Suomen viisi lääketieteellistä tiedekuntaa. Hanketta toteutetaan aidosti moniammatillisesti. Tarkoituksena on yhtenäistää palliatiivista koulutusta hoitotyön eri tasoilla sekä lääketieteen opetuksessa. Hanke päättyy syksyllä 2020.

Mitä palliatiivinen hoito sitten tarkoittaa?

WHO:n mukaan se tarkoittaa parantumattomasti sairaan ihmisen kokonaisvaltaista oireita ja kärsimystä lievittävää hoitoa. Tämä hoito on luonteeltaan aktiivista, vaikka tavoite ei ole ihmisen parantuminen sairaudestaan.

Palliatiivisessa hoidossa läheiset otetaan mukaan aktiivisesti osaksi kokonaishoitoa. Palliatiivisen hoidon piiriin ihmiset tulevat monien eri sairauksien kanssa. Näitä sairauksia voivat olla muun muassa keuhkosairaudet, sydänsairaudet, neurologiset sairaudet, muistisairaudet ja syöpätaudit. Tämä asia koskee laajalla kirjolla erilaisia sairauksia sairastavia ihmisiä ja heidän läheisiään.

Kick off -päivä Tampereella syyskuussa 2018.

Palliatiivinen hoidossa on monen ikäisiä ihmisiä aina lapsista vanhuksiin. WHO:n arvion mukaan Suomessa palliatiivista hoitoa tarvitsee 30 000 ihmistä vuodessa. Palliatiivisen hoidon tarve ei ole tulevaisuudessa vähentymään päin ja toteuttajilta vaaditaan hyvin monipuolista osaamista.

Palliatiivinen hoito on ajankohtainen ja merkittävä aihe, sillä se koskettaa lähes meitä kaikkia jollakin tapaa jossain elämän vaiheessa. Kaikki varmasti toivovat itselleen tai läheiselleen mahdollisimman arvokasta ja laadukasta hoitoa, silloin kun sairaus ei ole enää parannettavissa. Palliatiivisessa hoidossa on paljon tehtävissä, vaikka sairaus ei ole enää parannettavissa.

Tässä hankkeessa kehitetään palliatiivista hoitoa laaja-alaisesti. Tarkoituksena on luoda valtakunnalliset opetussuunnitelmat palliatiivisen hoitotyön eri tasoille, jolloin tarjottavalla koulutuksella olisi yhtenäiset kriteerit. Tällä hetkellä ei ole tarjolla yhtenäisiä opetussuunnitelmia, vaan palliatiivisen hoidon opetusta toteutetaan vaihtelevasti eri oppilaitoksissa.

Hankkeessa tuotettujen opetussuunnitelmien tarkoituksena on, että ihmiset saisivat laadukasta koko perheen huomioivaa palliatiivista hoitoa asuinpaikasta riippumatta. Palliatiivista koulutusta kehitetään valtakunnallisessa verkostossa, jossa mukana on työelämänedustajat sidosryhminä. Syksyn aikana on kartoitettu työelämän tarpeita palliatiivisen koulutuksen suhteen eri puolella Suomea tapahtuvissa työelämäpajoissa.

Tällä hetkellä hankkeen ammattikorkeakouluissa on käynnissä opiskelijakyselyt valmistuville sairaanhoitajaopiskelijoille. Kyselyssä kartoitetaan sitä, minkälaisia valmiuksia koulutus on antanut palliatiivisesta hoitotyöstä ja saattohoidosta. Lisäksi analysoinnin alla on eri ammattikorkeakoulujen sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmat – se, miten nämä aiheet näkyvät opetussuunnitelmissa. Näiden tietojen pohjalta kartutetaan tietoa nykytilasta ja siltä pohjalta lähdetään työstämään uusia opetussuunnitelmia palliatiivisen hoidon eri tasoille. Saatu tieto mahdollistaa monipuolisen tiedon ja näkökulmien yhdistämisen sekä uusien ajatusten innovoinnin.

Teksti: Katja Muurinen, TAMKin sairaanhoitajakoulutuksen lehtori

Kuva: Tuula Malo

________________________

Syöpäsairaudet ovat Suomessa merkittävä kansanterveydellinen haaste, joka aiheuttaa suurta inhimillistä huolta niin potilaille kuin heidän läheisilleen. Vuonna 2015 syöpään sairastui lähes 33 000 suomalaista, joista naisten yleisimpään eli rintasyöpään reilut 5100, kun taas miesten yleisimpään eli eturauhassyöpään yli 4800. Joka kolmas suomalainen sairastuu elämänsä aikana syöpään ja väestön ikääntyessä myös määrä kasvaa – nykyään kuitenkin kaksi kolmesta selviytyy.

Syöpäpotilaan hoito ja hoitotyö kehittyvät jatkuvasti – myös erikoistumiskoulutus pyrkii vastaamaan nykyajan työelämän haasteisiin. Suomessa ammattikorkeakoululaki määrittelee erikoistumiskoulutusten järjestämistä: erikoistumiskoulutukset ovat korkeakoulun jälkeistä koulutusta, jolla vahvistetaan jo työelämässä olevien ammatillista kehittymistä (Ammattikorkeakoululaki 11 a § (19.12.2014/1173)).

Tampereen ammattikorkeakoulussa käynnistyi tämän vuoden syyskuussa ”Syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju” -erikoistumiskoulutus, jonka aloitti 15 innokasta opiskelijaa. Pääsyvaatimuksena koulutukseen hyväksymiselle oli soveltuva korkeakoulututkinto, esimerkiksi sairaanhoitaja (AMK).

Koulutusta on kehitetty ammattikorkeakoulujen verkostossa, näin on saatu käyttöön mahdollisimman laaja-alainen osaaminen. Jokaisessa osallistuvassa ammattikorkeakoulussa lähipäivät toteutuvat samoina päivinä ja lähipäivien sisällöt ovat yhtenevät.

Koulutus koostuu kaikille yhteisistä opinnoista ja lisäksi opiskelija saa itse valita neljä vapaasti valittavaa opintojaksoa, joista kukin on kolmen opintopisteen laajuinen. Näin opiskelijalla on mahdollista suuntautua itselleen kiinnostaviin aiheisiin, joista haluaa saada lisää tietoa ja osaamista.

Koulutuksen viimeinen lähipäivä huipentuu ensi vuoden syyskuussa järjestettävään symposiumiin, jonne kutsutaan mukaan työelämän edustajia. Symposiumissa opiskelijat pääsevät esittelemään kehittämistehtävien satoa sähköisten postereiden avulla.

Opiskelijat tulevat hyvin monenlaisista työyhteisöistä aina perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon. Kaikilla on yhteinen tavoite kehittää osaamista syöpäpotilaan hoitotyössä ja päivittää tietojaan ajan tasalle. Osalla opiskelijoista on kulunut jo pidempi aika viimeisistä opinnoista ja esimerkiksi tiedonhaun välineet ovat muuttuneet kovasti – koulutuksessa opetellaan muun muassa käyttämään erilaisia sähköisiä viestinnän välineitä.

Opinnot toteutuvat monimuoto-opiskeluna ja koulutuksessa korostuvat opiskelijan itsenäinen työskentely ja aktiivinen tiedon hakeminen luotettavista lähteistä. Nämä ovat taitoja, joita opiskelijat voivat hyödyntää myös omassa työssään, erilaisissa sairaanhoidon toimintaympäristöissä.

Erikoistumiskoulutus on työelämälähtöistä ja niinpä kehittämistehtävät tehdään työyhteisöistä nouseviin tarpeisiin. Jokainen opiskelija on selvittänyt omassa työyhteisössään, mitä asiaa hän lähtee kehittämään kehittämistehtävän avulla; näin työyhteisökin hyötyy koulutuksesta.

Opinnoissa pyritään hyödyntämään opiskelijoiden osaamista ja tietämystä erilaisten yhteisten keskustelujen ja reflektoinnin kautta. Ryhmällä on mahdollisuus myös verkostoitua, mikä on näkynyt jo ensimmäisten lähipäivien aikana. Opiskelijat ovat kokeneet rikkautena, että kollegat ovat tulleet eri paikkakunnilta ja erilaisista työyhteisöistä – yhteen ääneen on todettu, että osaamista tässä ryhmässä on paljon.