Posts in the joulukalenteri category

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 24.12.2016

100 Christmas carols for ukulele Hal Leonard Corporation, 2015. ISBN: 9781495025679

100 Christmas carols for ukulele

Hal Leonard Corporation, 2015.
ISBN: 9781495025679

100 Christmas carols for ukulele

Joululauluja rakastavan ukulelensoittajan aarre. Yksissä kansissa, aakkosjärjestyksessä sata englanninkielistä joululaulua. Kirjan käyttö toki vaatii perehtyneisyyttä nimenomaan englanninkieliseen joululauluperinteeseen. Osa lauluista on tuttuja myös suomalaiselle, mutta suurin osa ei. Kun ostin kirjan itselleni, hain kirjastosta pari levyllistä Christmas caroleja ja päätin opetella joukon uusia lauluja tänä jouluna.

Itselleni tuttuja lauluja ovat mm. Angels we have heard on high, Away in a manger, Coventry carol, Ding dong! Merrily on high, Deck the hall, The first Noel, God rest ye merry, gentlemen, Hark! The herald angels sing, The holly and the ivy, O holy night, Silent night, The twelve days of Christmas.

Sovitukset ukulelelle sopivat sormiin ja suuhun. Soinnut ovat mukavat ja laulut kulkevat sopivalla korkeudella. Kirja on nidottu, mutta sen saa reilusti avattua, joten se pysyy myös auki.

 

 

Huovi – Perkiö – Louhi Lastenhuoneen laulukirja Tammi, 2016. ISBN: 9789513183608

Huovi – Perkiö – Louhi
Lastenhuoneen laulukirja
Tammi, 2016.
ISBN: 9789513183608

Huovi – Perkiö – Louhi
Lastenhuoneen laulukirja

Jos laulukirjan tekijöinä ovat Soili Perkiö, Hannele Huovi ja Kristiina Louhi, tietää jo kirjan kannen nähdessään, mitä tuleman pitää. Lastenhuoneen laulukirjaan on koottu yli 140 Huovin ja Perkiön suosittua lastenlaulua ja lisäksi 25 uutta laulua. Vankat ja kokeneet ammattilaiset ovat asialla, ja niinpä laulukokoelma on valloittava, viihdyttävä, hauska, tunteellinen, pedagoginen ja vielä kaunis. Kristiina Louhen kuvitus on herkullista. Ensimmäisellä sivulla tanssii kaksi hiirtä. Toinen soittelee samalla kampaa ja toinen tanssii vanhan Riihimäen lasin Karhula-purkin kannen päällä. Tästä se lähtee! 

Heinikossa heiluvassa,
röyhyänsä hepsuttaa,
heinikossa heiluvassa,
varvasvauvaa naurattaa.

Lehmä tanssii -laulussa lauletaan:

Lupsuttelee, lopsuttelee,
kuperkeikan kopsuttelee,
lempeästi, lupsakasti,
maito tanssii makoisasti.

Perkiön sävellykset ovat mukavia pikku lauluja, yksinkertaisia ja mieleen jääviä. Lasten on helppo oppia ne. Huovin sanoitukset vetoavat myös mummoikäiseen, mutta helposti lauluja lauleskelee myös taapero. Louhen kuvat antavat laulukirjalle ihan oman arvonsa. Tämä on kuvakirja, jossa on nuotteja – tai nuottikirja, jossa on kaunis kuvitus. Lisäksi kirja toimii myös runoteoksena.

Kirjan lopussa on vuotuisjuhlien esittelyä 10 sivun verran.
Kunpa liitteenä olisi vielä cd-äänilevy!

Tunturi tähyää järven jäätä,
pakkasen parta hilisee,
salaisessa hämärässä,
tonttujen kellot kilisee.
 

Teksti: Leeni Pukkinen, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

 

Arto Lappi: Pökhölmistä päivää. Sananselityksiä Tampereelta ja sen seutuvilta Tamperes-eura, 2016. ISBN: 9789525558258

Arto Lappi: Pökhölmistä päivää.
Sananselityksiä Tampereelta ja sen seutuvilta
Tampere-seura, 2016.
ISBN: 9789525558258

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 23.12.2016

Tampere on erinomainen kaupunki Suomessa. Tamperelaisilla on vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja mainio oma murteensa, joka tunnistetaan kaikkialla. Tamperelaisuus on kirvoittanut vuosikymmenien saatossa paljon kulttuurillisia hengentuoteita monessa eri tyylilajissa. Tampereelta on kotoisin useita mainioita kotimaisia huumori- ja sketsisarjoja, radio-ohjelmia, murresarjakuvia ja -kirjoja sekä kaikkein uusimpana paljasjalkaisen tamperelaisen runoilijan, Arto Lapin, kirja Pökhölmistä päivää. Sananseliyksiä Tampereelta  ja sen seutuvilta. – Mutta mikä on Pökhölmi?

PÖKHÖLMI Henkilö, jota on tuupattava eteenpäin hänen jäätyään toljottamaan ympärilleen heti liukuportaiden jälkeen. . . . Lamminpään kaupunginosaa sanotaan Pökhölmiksi.

Arto Lapin kirjallinen ura on alkanut runouden parissa vuonna 2005. Hän on julkaissut useita omia runoteoksia ja runsaasti suomennoksia eri runoilijoiden teoksista. Alkuperäiseltä koulutukseltaan Arto Lappi on kirjastovirkailija ja hän on työskennellyt mm. Tampereen kaupunginkirjaston pääkirjastossa, Metsossa. Nykyisin Lappi työskentelee Antikvariaatti Lukulaarissa kirjojen parissa oman kirjoitustyönsä ohella. Antikvariaatti Lululaari valittiin juuri Helsingissä ilmestyvän Image -lehden artikkelissa Tampereen parhaaksi kulttuuri-ilmöksi. Lue Aamulehden tiivistelmä jutusta. Harakan pajasta, Arto Lapin omasta blogista voit käydä lukemassa kirjailijan uusimpia runoja tuoreeltaan.

Pökhölmistä päivää on Arton kotiseututyö. Kirjan kokoamiseen meni aikaa kolmisen vuotta ja kaikkiaan sananselityksiä kirjaan kertyi noin 700 kappaletta. Aamulehden viikkolehdessä, Morossa julkaistiin yli vuoden ajan kirjaan koottuja sananselityksiä. Kirjan kustantajana toimi luontevasti Tampere-seura.

– Kova homma näissä oli. Työ oli tiivistä, mutta se oli kivaa. Moni sananselitys perustuu omaan kokemukseen ja havaintoihin ympäristöstä, joten ne eivät ole vain mielikuvituksesta revittyjä. Omakohtainen kokemus tuo näihin voimaa, kertoo Arto.

Pökhölmistä päivää on ennenkaikkea viihdyttävä ja pienissä paloissa nautittava kirja. Sitä on hauska lukea ääneen ja siitä voi kehittää vaikkapa hyvän seurapelin – sananselitystyyliin tietenkin. Mitä selityksiä saat aikaan sanoista Astikka ja Humanteri? 

ASTIKKA Henkilö, joka tarkkailee herpaantumatta tietä ja ajaa autoa repsikan paikalta. . . . Astikka tarkoittaa tampereessa sanaa saakka.

HUMANTERI Käsilaukku on hätätilassa kahvakuulaan verrattava humanteri, jonka etu on siinä, että se on aina mukana, toisin kuin kahvakuula. . . . Velppuilevaa veijaria tarkoittava sana. Tammelan kaupunginosan seutuvilla tätä on käytetty ulkomuodoltaan erityisen pitkästä ja laihasta henkilöstä.

Ja mukaan sopii tietysti myös vähän opiskelijahuumoria:

TAMPPAANI Suihkussa nukkuvan opiskelijan lattiakaivon tulppaava takamus. . . . Tamppi on Tampereen teknillisen yliopiston teekkarien julkaisema huumoripitoinen vappujulkaisu. Lehti ilmestyi nimellä Tamppi ensimmäisen kerran vuonna 1978. Lehden historia alkaa kuitenkin vuodesta 1970, jolloin se julkaistiin nimellä Tamppaani.

(Lainaukset sananselityksistä julkaistu kirjailijan luvalla)

Itsekin Tampereen alkuperäisasukkaana voin suositella lämpimästi kirjaa sopivan pieneen hekotteluun tai akuuttiin paikallishuumorin puutteeseen. Ulkopaikkakuntalaisille kirja käy hyvin oppaaksi tampereen murteeseen sekä pieneksi paikallistietouden lähteeksi. Kaikkiaan hauskasti tehty ”tietokirja”, jolle suo mielellään oman paikan tamperelaisuuden ylistäjänä.

Teksti: Marjatta Ojala, suunnittelija, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut 

Aamulehti: Arto Lapin runot ovat tarkkoja ja nopita ja kauniita kuin Patrik Laineen rannelaukaukset

Juha Hurme: Hullu Teos, 2015. ISBN: 9789518516876

Juha Hurme: Hullu
Teos, 2015.
ISBN: 9789518516876

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 22.12.2016

Hullu

”Kolmannen kerran kuolin adventin aikaan vuonna 2009.” Tuollaisen lauseen voi päästää suustaan vain selväjärkinen kummitus tai harhainen elävä. Tai taitava tarinankertoja. Lauseen kirjoitti Juha Hurme, joka yleisen ymmärryksen mukaan oli ihan täysjärkinen, kunnes äitinsä lähestyvän kuoleman edessä meni psykoosiin ja hakeutui mielisairaalaan. (Äidin ja pojan kohtalonyhteys on tarinan kantava ydin, mutta ei siitä sen enempää, ettei mene juonipaljastukseksi.)

Tultuaan takaisin maailmaan Hurme kirjoitti selkeän kuvauksen hulluutensa kaaresta. Voi olla, että edellinen lause on pikkuisen epätosi. Voi olla, että hän kirjoitti kirjaa jo tuoreeltaan hulluuden keskellä. Sen verran elävältä teksti vaikuttaa.

Mielen hajoaminen on painavaa luettavaa, mutta teksti itsessään on juoksevaa, helppolukuista ja hauskaakin. Eikä Hurme olisi Hurme, jollei hän mielisairaalassa ja sen kuvauksessakin peilaisi omaa tarinaansa muiden tarinoihin ja kokoaisi sen sisään myös moneen suuntaan risteilevää hengenviljelyä: vertailevan jouluevankeliumitutkimuksen, pienoiselämäkerran Maiju Lassilasta alias Irmari Rantamalasta alias Algot Untolasta alias… ja näytelmän Josef Julius Wecksellista. Jälkimmäinen myös luetaan läpi. Lukijoina on sairaalan oma väki, sekä hoitajat että hoidokit.

Hurme ajautuu sairaalassa myös rock-bändin manageriksi.  Bändin muodostavat potilastoveri Puupponen ja kaksi jo enemmän tai vähemmän edesmennyttä amerikkalaista muusikkoa. Miten se on mahdollista?  ”Asia on niin, että tässä maailmassa kaikki tapahtuu nollan ja ykkösen välisessä tilassa. Ykkönen on täydellisyys ja nolla on olemattomuus. Ne ovat puhtaita tiloja, raja-arvoja, joita ei helposti tavoiteta. Mutta elämä on likaista. Kukaan ei ole kokonainen, kaikki ihmiset ovat murtolukuja. Sekä eläessään että kuollessaan. Se raja on oikeasti melko liukuva. Näitä käveleviä vainajiahan on paljon, tässäkin sairaalassa, musiikkibisneksessä, eduskunnassa, kaikkialla. Kun joku kuolee, niin sen lukuarvo yleensä vain vähän putoaa, ei sen kummempaa.  —  Koko homman juju piilee siinä, että kun laskee yhteen minun, Jim Fordin ja Jim Sullivanin [Jimit ovat ne edesmenneet bändikaverit] murtoluvut, niin tulokseksi saadaan lukema, joka hipoo alakautta ykköstä. Beatlesin yhteenlaskettu summa oli aika tarkasti sama. Vedä siitä johtopäätöksesi!”  Ei hullummin ynnätty, vaikka päätelmän onkin tehnyt virallisesti hullu ihminen eli kitaristi Puupponen.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset <br< Teos, 2014. <br< ISBN: 9789518515701

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset
Teos, 2014.
ISBN: 9789518515701

Nyljetyt ajatukset

Pari vuotta Hullun jälkeen Hurmeelta ilmestyi niin ikään vahvasti omaelämäkerrallinen Nyljetyt ajatukset. Sen kehyskertomus on kahden miehen souturetki Kustavista Hailuotoon, yhteensä 700 kilometriä ja 20 päivää. Kehyksen sisällä on rautaisannos kulttuurihistoriaa. Kun nyt muutenkin luettelin numeraalisia meriittejä, mainitsen, että hakemisto kirjan lopussa on 15 sivua pitkä.

Kiitos hakemistosta ja kiitos sisällöstä, joka koostuu kahden miehen keskustelusta ja vastavuoroisista esitelmistä. Ei yhtään hankalaa, ei kovinkaan osoittelevaa eikä tippaakaan poseeraavaa. Viihdyttävää korkeakulttuuria. Allekirjoittaneen piti keskeyttää lukeminen ensimmäisen kerran jo sivulla 25 ja kuunnella pari päivää yhteen soittoon Yle Areenasta Volter Kilven kirjaa Kirkolle ennen kuin pääsin jatkamaan. Onneksi oli kesäloma. Samanlaista pysähtelyä vaati loppukin kirja. Mutta ei se mitään. Juha Hurme on kansanvalistaja jumalan armosta. No, tuosta fraasista hän ei varmaan itse niin kamalasti pitäisi, mutta sanonta on sanonta.

Hurmeen kaksi viimeisintä kirjaa ovat yhdessä ja erikseen herättäneet ajatuksen ”jaa että näinkin voi kirjan kirjoittaa”.

Hullu näytelmänä

Juha Hurme on paitsi kirjailija myös teatteriohjaaja. Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut Hullun näytelmäksi tänä vuonna. Se oli ensi-illassa Tampereen Telakka-teatterissa viime viikolla. Näytöksiä on joulukuusta maaliskuulle. Suosittelen sitäkin.
http://www.teatteritelakka.fi/?page_id=5329

Teksti: Seija Kivelä, suunnittelija, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut : miten ruokasi eli elämänsä Atena, 2012. ISBN: 9789517968430

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut : miten ruokasi eli elämänsä
Atena, 2012.
ISBN: 9789517968430

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 21.12.2016

Heti alkuun pyydän anteeksi. Seuraava teksti saattaa saada sinut miettimään joulukinkkusi elämää ja kuolemaa. Jos ajatus siitä, että joulukinkullasi on joskus ollut elämä, tuntuu vastenmieliseltä, sinun kannattaa ehdottomasti lukea kirja Syötäväksi kasvatetut. Itse otin tämän tietoisen riskin keskellä kuuminta grillikautta viime kesänä, enkä kadu. Syön edelleen lihaa, mutta nyt kiinnitän enemmän huomiota siihen, mistä syömäni liha on peräisin.

Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä on Elina Lappalaisen kirjoittama tietokirja suomalaisesta kotieläintuotannosta ja ruokaketjun toiminnan taustasta. Kirja voitti vuoden 2012 Tieto-Finlandia -palkinnon. Kirjassa käsitellään kanan, broilerin, sian ja lehmän elämää suomalaisella maatilalla ”kaunistelematta, mutta myös kauhistelematta”. Kirjoittaja pääsi itse tutustumaan maatiloihin ja näkemään eläintuotannon arkea sekä navetoissa, sikaloissa, kanaloissa ja broilerihalleissa että teurastamoilla. Lisäksi hän sai lähdeaineistoa ja kommentteja monesta oikeasti asiantuntevasta lähteestä, kuten Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta, Evirasta ja Animaliasta.

Syötäväksi kasvatetut on asiallinen kirja aiheesta, josta ihmisillä on paljon mielipiteitä ja harhaluuloja. Kirja käsittelee tuotantoeläinten hyvinvointia, eläinsuojelulakia ja sen valvontaa, yritysten, tuottajien ja kuluttajan vastuuta, ja antaa myös ehdotuksia suomalaisen maatalouden ongelmakohtien parantamiseksi. Kirjan lähtökohta on se, että eläimiä kasvatetaan nimenomaan ihmisten tarkoituksiin, joten siinä ei kyseenalaisteta tai tuomita lihansyöntiä yleensä. Paljon ajattelemisen aihetta se kuitenkin antaa.

Kirjan lopussa on pitkä lista lähteitä, myös verkkoartikkeleita ja muita verkkolähteitä, joihin voi käydä tutustumassa, jos aihe kiinnostaa. Ja suoraan sanottuna: olisi syytä kiinnostaa.

Teksti: Laura Järvinen, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

Minna Ryytisalo: LEmpi Gummerus, 2016. ISBN: 9789512404346

Minna Ryytisalo: Lempi
Gummerus, 2016.
ISBN: 9789512404346

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 20.12.2016

Minna Rytisalon Lempi on kuusamolaisen äidinkielenopettajan esikoisteos. Kirjan teemana on lempi: Kuka on Lempi? Mitä on lempi? Tapahtumat sijoittuvat sodanaikaiseen Lappiin ja Lapin sodan näyttämöihin, mutta onneksi tässä kirjassa ei varsinaisesti keskitytä sotaan ja sodan kauheuksiin. Itse päähenkilö Lempi ei saa kirjassa omaa puheenvuoroa, vaan perhetragediaa ja muita dramaattisia kohtaloita kuvataan kolmen Lempille läheisen ihmisen näkökulmasta. Viljami on sodan järkyttämä nuori aviomies, Elli intohimoinen aputyttö ja Sisko Lempin kaksoissisarena Lempin toinen puolisko. Kullakin on oma erityinen suhteensa Lempiin ja rakkauteen yleensä. Kolmen kertojan tarinat on kirjoitettu kieltä myöten kunkin luonteelle sopivin ilmaisuin, joissa ilmenee lyyrisyys ja suru, kiihkeä katkeruus ja käytännöllisyys, kaipaava rauhallinen realismi.

Vaikka on tavallistakin tavallisinta, että kirjoissa kuvataan tapahtumia vuorotellen eri ihmisten näkökulmasta, tässä kirjassa rakenne on mielenkiintoinen siksi, että itse päähenkilö esiintyy kirjassa vain muiden ajatusten kautta. Koko kirjan ajan saa jännittää, mitä oikein on tapahtunut, kunnes asiat pikkuhiljaa selviävät kertojien kautta, mutta sittenkään emme voi olla varmoja, kuka Lempi oli ja mitä todella tapahtui. Tässä kirja muistuttaa toista tähän kalenteriin lukemaani kirjaa (Renée Knight, Kenenkään ei pitänyt tietää), jossa kauhea tapahtuma kerrotaan ja kuvitellaan eri ihmisten näkökulmista ja siinäkin pohdittavaksi jää, mikä on totuus. Lempi-romaanin takakannessa sanotaan, että ”miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina, sillä meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään.” Tämä on totta!

Teksti: Hannele Timola, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

Elina Alasentie: Joka kodin raivausopas – ja sillä siisti Paasilinna, 2016. ISBN: 9789522990792

Elina Alasentie: Joka kodin raivausopas – ja sillä siisti
Paasilinna, 2016.
ISBN: 9789522990792

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 19.12.2016

Apua – jotain pitäisi tehdä! Kotini oli ajautunut pysyvään kaaokseen lapsiperhearjen myötä. Lelujen ja pienten tavaroiden määrä kasvoi vain kasvamistaan ja kodinhoitohuone oli räjähdyspisteessä.  Sitten sain älynväläyksen: tarvitaan ammatillinen ote! Kouluttauduin ammattijärjestäjäksi, mikä nyt oli ehkä hieman yliampuva ratkaisu. Kaaoksenhan olisi toki voinut ottaa helpomminkin haltuun. Olisi esimerkiksi voinut lukea asiaan liittyvän kirjan, tilata kotiin ammattijärjestäjän tai vaikka mennä kansalaisopiston luennolle.

Kaaos, mitä se on? Jokainen kokee kaaoksen omalla tavallaan ja omaa omanlaisen suhteensa tavaraan. Toiselle kaaos on tiskipöydällä lojuvat astiat, toiselle kaaos alkaa vasta sitten, kun lattiapintaa ei ole enää näkyvissä. Kaaoksen voi tunnistaa sen aiheuttamista negatiivisista tuntemuksista. Sen poistaminen on tarpeen silloin, kun se ihmisestä itsestään tuntuu tarpeelliselta tai se on esimerkiksi vaaraksi terveydelle. Myös tehokkuus voi olla mittari. Moni meistä käyttää päivittäin runsaasti aikaan tavaroiden etsimiseen.

Elina Alasentien ”Joka kodin raivaus opas” on hyvä ja omia ajatusmalleja haastava perusopas arjen tavarapaljouden hallitsemiseen. Kirja ei noudata mitään tiettyä ideologiaa vaan antaa käytännön läheisiä ohjeita tavaroiden ja papereiden järjestämiseen. Käytännön ohjeiden lisäksi kirja haastaa miettimään omaa suhdetta tavaraan ja tavaroiden säilyttämiseen. Jokainen meistä miettii joskus mitä pitäisi tehdä lahjaksi tai perinnöksi saamillemme esineille joille meillä ei ole käyttöä. Myös ekologinen näkökulma huomioidaan kirjassa. Ekologisempaahan on esimerkiksi kierrättää esine kuin säilyttää sitä vain varmuuden vuoksi kotona, jos vaikka joskus tarvitsisi sitä…

Teksti: Kaisa Kylmälä, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

Han Han: Kolme porttia Viisas elämä, 2014. ISBN: 9789522602596

Han Han: Kolme porttia
Basam books, 2014.
ISBN: 9789522602596

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 18.12.2016

kiinankielinen alkuteos: 三重门, Sanchóng mén

kirjailijan kiinankielinen nimi: 韩寒

Luin sattumalta jostain lehdestä pienen arvostelun tästä kirjasta ja se kiinnitti mielenkiintoni. Kun kirjaa sitten aloin lukea, ihmettelin, mikä oli se asia, joka oli alkujaan mielenkiintoni herättänyt kirjaa kohtaan… Luin kirjan kuitenkin, vaikka välillä teksti tuntuikin hieman raskaalta luettavalta. Kirjasta löytyy todella runsaasti vertaus- ja kielikuvia, jotka kaikki eivät ehkä aukene länsimaalaiselle lukijalle. Vaikka vertaus- ja kielikuvat sekä muut kirjan sutkautukset tuntuvat välillä raskaalta luettavalta, ovat ne kuitenkin kirjan suola. Kirjassa on myös paljon huumoria ja kritiikkiä sekä yhteiskuntaa että Kiinan koulutusjärjestelmää kohtaan.

En juurikaan tunne aasialaista kulttuuria, paitsi, että käsitykseni mukaan, töitä siellä tehdään ahkerasti. Tämä heijastuu myös romaanissa koulutukseen, hyvän koulutuspaikan eteen on tehtävä töitä. Myös Kiinan yhden lapsen politiikka tulee esille kirjassa, ainokaiseen laitetaan suuret odotukset ja paineet ovat kovat. Kirjan päähenkilön Lin Yuxiangin vaiheita seurataan yläasteen 9. luokalta lukion 1. asti. 9. luokalla Lin Yuxiang on ehkä keskivertoa parempi runoja kirjoittava oppilas, mutta lukioon päästyään kaikki muuttuu. Lukioon hän pääsee lahjonnan kautta urheilustipendillä, vaikka urheilullista lahjakkuutta hänellä ei ole lainkaan. Myös rakkaus ja sydänsurut on mukana kuvioissa. Lin Yuxiangin mielitietty on Susan, joka kelpuuttaa poikaystäväkseen pojan, joka on vuosikurssinsa paras! Myös opiskelijoiden keskinäiset kahnaukset saavat kirjassa huomiota. Lukioaikana asutaan asuntolassa, joten tunteet kuumenevat usein opiskelijoiden kesken, kun jokainen vielä yrittää hieman kepulikonstein päästä parempaan asemaan kuin toverinsa.

Kirjan alkuteos on ilmestynyt jo vuonna 2000 ja sen huomaa jossain kohdissa kirjaa lukiessa. En osaa sanoa, kuinka totuudenmukainen koulutusjärjestelmän esittäminen on ja kuinka paljon kirjassa on kirjoittajan omia kokemuksia. Kääntäjän alkupuheessa kerrotaan, että Han Han (s. 1982) olisi kirjoittanut kirjaa lukiossa takarivissä, oppituntien aikana: lopulta hän jätti lukion kesken. Kirjan julkaisun jälkeen Han Han nousi kotimaassaan kiistellyksi ja ylistetyksi hahmoksi. Kirja oli hänen esikoisteoksensa ja oli ilmestyessään myydyin teos maassa 20 vuoteen. Kolme porttia -otsikko viittaa kääntäjän mukaan yhteiskunnan kolmeen porttiin, suhteeseen vanhempiin, opettajiin sekä ikätovereihin. Vuonna 2010 Time –lehti nosti Han Hanin maailman vaikutusvaltaisimpien ihmisten listalle. Han Han on edelleen Kiinan luetuin bloggari. Hänen blogissaan on vierailtu lähes 600 miljoonaa kertaa.

Kirja saattaa tuntua hieman pitkäveteiseltä ja välillä vaikealtakin lukea monien kiinankielisten nimien vuoksi, ja sivujakin löytyy 500. Lukukokemuksena se on kuitenkin aivan erilainen, millaisia ovat aikaisemmin lukemani kirjat olleet. Juurikin tutustuminen toisenlaiseen kulttuurin, vaikka se tapahtuu fiktiivisen kirjan kautta, oli hyvin kiintoisaa. Näitä valtavirran seasta löytyviä kirjoja olisi varmaan itse jokaisen välillä hyvä lukea.

Lopuksi vielä kirjastomaailmaan liittyvä sutkaus kirjasta (vai onko tämä ollut täyttä totta vuonna 2000?). Hauskuttaa kirjastolaista ja ehkä muutakin lukijaa:

Zhongshu-rakennuksen kirjoja ei vieläkään ollut saatu järjestykseen, eikä kirjasto siksi ollut viikonloppuisin auki. Huhu kertoi, että Etelän Kolmonen olisi avaamassa omaa verkkoaan, ja kirjojen nimet löytyisivät jatkossa sen tietokannasta. Kirjaston työntekijät olivat kuitenkin niin hitaita tekstinsyötön kanssa, että yhden kirjoitusmerkin syöttämisen aikana tietokoneet ehtivät päivittyä jo useaan otteeseen. Sinä päivänä, kun työ viimein saatettaisiin loppuun, osaisivat tietokoneet luultavasti jo lentää”.

Teksti: Anu Alho, tietopalvelusihteeri, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki WSOY, 2014. ISBN: 9789510391129

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki
WSOY, 2014.
ISBN: 9789510391129

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 17.12.2016

Harold Fry viettää eläkepäiviään vaimonsa Maureenin kanssa englantilaisessa pikkukylässä. Eräänä päivänä hän saa kirjeen entiseltä  työtoveriltaan Queenieltä, ystävältään, jota ei ole tavannut 20 vuoteen ja joka tekee nyt kuolemaa. Harold kirjoittaa Quenieelle vastauksen ja päättää hetken mielijohteesta viedä kirjeen perille kävellen. Harold vaeltaa halki Englannin lähes tuhat kilometriä jalassaan purjehduskengät.

Kävely on eräänlainen pyhiinvaellus, jonka aikana Harold käy läpi menneitä vuosia, suhdetta vaimoonsa ja poikaansa, omaan isäänsä ja äitiinsä ja ihmissuhteita, joissa on mielestään epäonnistunut.

Haroldin vaelluksesta tulee myös lyhytaikainen mediailmiö, josta jotkut yrittävät hyötyä. Toiset taas saavat Haroldin vaelluksesta voimaa omaan elämäänsä. Jokainen ihminen on kohtaamisen arvoinen. Menneitä  tapahtumia ei voi muuttaa. Yhteyden läheisiin voi kuitenkin löytää uudelleen. Kaukaa näkee paremmin lähelle. Matka on merkityksellisempi kuin päämäärä.

Mielestäni kirjalla on paljon annettavaa lukijalleen. Se herättelee pohtimaan omaa elämää, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Tiedätkö todella mitä vaimosi tai miehesi ajattelee?

Teksti: Sinikka Ahonen, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää Otava, 2015. ISBN: 9789511295334

Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
Otava, 2015.
ISBN: 9789511295334

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 16.12.2016

Luin hiukan epämiellyttävän, mutta kiehtovan kirjan. Alusta lukeminen tuntui hankalalta ja harkitsin jo lopettamista kesken, mutta onneksi kappaleet olivat sen verran lyhyitä, että jaksoi vielä kurkata seuraavan ja seuraavan. Ja sitten juoni alkoikin vetää ja oli pakko saada selville, miten tässä lopulta käy.

Kirja alkaa kiehtovasti: keski-ikäinen Catherine Ravenscroft huomaa olevansa päähenkilö kirjassa, joka kertoo hänen elämänsä kauheimmasta salaisuudesta. Ja ainoa, joka on tiennyt asiasta, on kuollut! Tapahtumasta on kulunut 20 vuotta, mutta kun asia nyt kirjan takia tulee esille, se sotkee päähenkilön perheen koko elämän. Tapahtumia kuvataan monen eri henkilön näkökulmasta, jotka voivat olla aivan vastakkaisia: toisen totuus on toiselle harha. Erityisen kiehtovaa kirjassa on kuvaus siitä, miten ”mediakritiikittömästi” uskotaan kirjaan kirjoitettu versio asioista ilman epäilyä sen todenmukaisuudesta. Ja miten avuton vainon kohteeksi joutunut on. Todella ajankohtaista!

Kirjan kerronnassa kiinnostavat näkökulmavaihtelut. Tuntuu kuin katselisi tv-elokuvaa, jossa kameran eri kuvakulmilla ja tehokkailla leikkauksilla valotetaan uskomatonta tarinaa. Kirjailija onkin aikaisemmin ollut dokumenttielokuvien tekijä. Kirjan puolivälissä vauhti kiihtyy, kerronta syvenee ja tapahtumat muuttuvat yhä piinaavammiksi. Vaikka kuvatut asiat ovat kammottavia, tarinan psykologia ja kekseliäisyys kiehtovat. Lopussa asiat saadaan jonkinlaiseen järjestykseen, mutta onneksi loppuratkaisukaan ei ole ihan Strömsöstä. Suosittelen kirjaa niille, joita kiinnostaa hiukan epätavallisempi psykologinen jännäri.

Teksti: Hannele Timola, informaatikko, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.

Jane Austen: Northanger Abbey Macmillan Collector's Library, 2016. ISBN: 9781909621671

Jane Austen: Northanger Abbey
Macmillan Collector’s Library, 2016.
ISBN: 9781909621671

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 15.12.2016

Northanger Abbey on ehkä tuntemattomin Jane Austenin kuudesta kirjasta. Se julkaistiin kirjailijan kuoleman jälkeen vuonna 1817. Kirjan päähenkilö on pienen maalaiskylän papin tytär Cat Morland. Hän on 17-vuotias lukutoukka, joka elää kauhutarinoiden mielikuvitusrikkaassa maailmassa. Catin silmät avautuvat, kun hän pääsee tutustumaan Bathin seurapiireihin. Hän oppii paljon sosiaalisista peleistä, ihmisten erilaisuudesta ja itsestään. Hän ihastuu rikkaan perheen poikaan ja pääsee vierailulle tämän kotikartanoon Northanger Abbeyn, jossa mielikuvitus ja kauhutarinat yhdistyvät todellisuuteen.

Vaikka Austenin tarinat ovatkin pinnalta katsoen hupsuja rakkaustarinoita, hän onnistuu kertomaan todella paljon ajan ilmiöistä. Ihmisten kuvaajana Austen on vailla vertaa. Erityisen hyvin hän kuvaa ihmisten heikkouksia (ahneus, turhamaisuus, ylpeys, jne.) mutta myös pyyteetöntä hyvyyttä ja rehellisyyttä. Tarinat muistuttavat satuja: paha ja hyvä saavat aina lopussa palkkansa. Austenin tarinat ovat kestäneet loistavasti aikaa ja antavat ajattelemisen eväitä vielä 200 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin.

 

 

Val McDermid: Northanger Abbey Grove Press, 2105. ISBN: 9780802123800

Val McDermid: Northanger Abbey
Grove Press, 2105.
ISBN: 9780802123800

Dekkarikirjailija Val McDermidin versio Northanger Abbeystä siirtää tarinan 2010-luvulle. Kirjan juoni on täysin sama kuin Austenin alkuperäisversiossa, joten suuria yllätyksiä tarina ei tuo. Kirja on toki erittäin viihdyttävä ja hauska, muttei yllä lähellekään alkuperäisen tasoa. Molemmat kirjailijat ovat kielen käytön mestareita, joten jos ei muuta heidän kirjojensa seurassa on oivallista treenata englannin kieltä.

Nokkelinta McDermidin versiossa on Austenin teoksen siirtäminen uuteen aikaan ja ympäristöön esim. seuraavin keinoin:

  • Tapahtumapaikka on vaihtunut Bathin hienostelevasta sosieteesta Edinburghin taidefestivaaleille.
  • Nuoret miehet tekevät vaikutuksen toisiinsa ja nuoriin naisiin hevosten vetämien avovaunujen sijaan urheiluautoilla.
  • Ujojen katseiden sijaan ihastuksen kohteita seurataan Facebookissa.

Ajan ja paikan vaihto eivät kuitenkaan peitä alleen jutun todellista luonnetta: sosiaalisia pelejä ja nuorta lempeä.

McDermidin kirja ei viihdyttävyydestään huolimatta innosta tarttumaan muihin Austen klassikoiden uusintaversioihin. Iki-ihana Ylpeys ja ennakkoluulo zombiemaailmaan siirrettynä tuskin tuottaisi samanlaisia sydämentykytyksiä kuin Elisabeth Bennetin ja Mr Darcyn alkuperäiset romanttiset kiemurat.

Teksti: Kaisa Rissanen, tietopalvelupäällikkö, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut.