Posts in the Kansainvälisyys category

Kello oli seitsemän illalla, paikallista aikaa, ja istuimme kuuden hengen voimin juna-asemalta katsottuna lähimmässä pizzeriassa minkä löysimme.

Katselimme ympärillemme ja näimme pienen, hiljaisen ruotsalaiskylän, Ronnebyn. Olimme matkanneet kokonaiset 11 tuntia eri matkustusmuotojen variaatiolla, junalla ja lentäen.

Matka ei ollut sujunut ihan ongelmitta, mutta olimme tyytyväisinä kohteessa. Tai noh, kieltämättä hieman skeptisin ajatuksin, koska edessä oli vain yhden kokonaisen päivän vierailu ja sama matka kotiin odottaisi meitä tuon yhden vierailupäivän jälkeen.

Syy, miksi kuusi opiskelijaa (tuossa vaiheessa meistä yksi oli vielä matkalla kohteeseen) ja opettaja istuvat ihmeissään pienessä kylässä Etelä-Ruotsissa, selviää kun matkaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin….

 

Tyytyväisiä vieraita isäntien seurassa. Vasemmalta TAMKin valmentaja Vesa Vuorinen, pormestari Roger Fredriksson Andreas Siren, Sanna Kylmänen, Katja Ojaniemi, Teijo Takanen Ronnebyn elinkeinoasiamies Torbjörn Lind ja Inkeri Valtonen.

 

Opiskelemme liiketaloutta Tamkissa, Mänttä-Vilppulan yksikössä ja kevään aikana opiskelujemme kohde oli kansainvälisen liiketoiminnan moduuli. Kurssin yhteydessä saimme mielenkiintoisen projektin Mänttä-Vilppulan kaupungilta. He haluaisivat uudistaa ystävyyskaupunkitoimintaa, nostaa sen nykyaikaiselle levelille ja pyysivät siihen meidän apua. Osa ryhmästämme lähti kartoittamaan näiden ystävyyskaupunkien, Ronnebyn Ruotsissa ja Hoyangerin Norjassa, tilannetta ja alueiden toimintaa. Samalla projektin yhteydessä meille avautui mahdollisuus opintomatkaan jompaankumpaan kaupunkiin.

Tiedättehän, että kaikki projektit eivät aina suju kommelluksitta ja tähänkin tarvittiin paljon tahtoa. Kun mukana projektissa on useita tahoja, voivat järjestelyt ja aikataulut olla joskus haastavia, mutta siitähän vain oppii.  Suuntasimme projektin innoittamana kohti Ronnebytä ja kiitos sinnikkään valmentajamme Vesa Vuorisen ja Ronnebyn yhteyshenkilön Jannike Jonassonin, saimme kuin saimmekin vierailun järjestymään.

 

Pizzan voimalla retkemme Ronnebyssä alkoi. Yövyimme kauniissa Spa hotelli Ronneby Brunnissa joka sijaitsee upeiden puistojen, golfkentän, kuvankauniin joen ja kukkamerien välittömässä läheisyydessä. Brunnin alue on hyvin vanha ja aikoinaan sen alueen vedellä uskottiin olleen parantavia vaikutuksia. Lieneekö tuolla vedellä olleen osuutta asiaan, mutta hieman skeptinen asenteemme muuttui kertaheitolla päinvastaiseksi, kun pääsimme hyvien yöunien jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja meidät sekä projektimme otettiin vastaan ystävällisesti ja innostuneesti.

Nähdäksemme kaupunkia mahdollisimman paljon, osa ryhmästämme vuokrasi hotellilta polkupyörät ja suuntasimme kohti kaupungintaloa, jossa meitä odotti Janniken lisäksi kaupunginjohtaja Roger Fredriksson sekä elinkeinoasiamies Torbjörn Lind. Saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän kaupungista ja sen elinkeinorakenteesta aina maahanmuuttopolitiikkaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin asti.

Mielenkiintoisinta tuossa pienessä kaupungissa oli sen hyvin positiivinen vire yritysten ja työllisyyden saralla. Kunnan perustamille teollisuusalueille on tullut paljon uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuteen. Tästä he luonnollisesti ovat tyytyväisiä ja näkevät tulevaisuuden mahdollisuutena muuttaa tuotantoa kotimaahan. Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Ronnebyn kilpailuvalteista ja työllisyyden kehitys on nostanut Ronnebyn kiinnostavien kuntien listalle Ruotsissa.

 

Ronneby on ottanut vastaan paljon maahanmuuttajia mm. Syyriasta. Maahanmuuttajien suuri lukumäärä ja heidän kotouttamisensa on myös Ronnebyn suurimpia haasteita. Tähän ongelmaan he ovat kehittäneet ratkaisuksi mm. Business school-konseptin, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen mm. kielen, lakiaioiden, talouhallinnon ja bisneskulttuurin osalta. Koulutus vaatii sitoutumista ja kestää kuusi kuukautta. Koulutus on varsin uusi, mutta tuottanut jo nyt tulosta ja ensimmäisten yrittäjien aloitettua toimintansa.

Tutustuimme Ronnebyn uusiin yrityksiin tekemällä lyhyen matkan lähistön alueelle. Lisäksi tutustuminen Ronnebyn vanhaan kirkkoon sekä vanhaan kaupunkiin, joten lyhyen retkemme aikana saimme myös pikaopastuksen alueen historiaan. Kaikkea sitä kerkeää lyhyessäkin ajassa!

 

Iltapäivällä vuorossa oli tapaaminen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nils Ingmar Thorellin seurassa. Hänen kanssaan syvennyimme keskustelemaan ystävyyskaupunkitoiminnasta sekä mahdollisesta tulevasta ystävyyskaupunkiseminaarista. Tarkoitus siis olisi, että ystävyyskaupungit (Mänttä-Vilppula, Ronneby ja Hoyanger) järjestäisivät vuosittain seminaarin, jossa yhteistyötä kehitetään.

Keskustelu oli erittäin avointa ja antoisaa. Yhteistyön aihioita ehdotettiin runsaasti molemmin puolin ja keskustelusta nousi selvästi esiin kolme pääteemaa:

Koulutus, taide ja elinkeinoelämä

 

Ronneby oli kiinnostunut säilyttämään koulujen välisen yhteistyön sekä maiden väliset nuorten jalkapallotapahtumat, onhan jalkapallo ruotsalaisille kuitenkin se kovin tärkeä elämän osa-alue.

Keskustelimme myös opiskelijoiden mahdollisuudesta mm. harjoitteluun ystävyyskaupungin yrityksessä.

Yksi tärkeä aihe ystävyyskaupunkitoiminnassa on saattaa kaupunkien asukkaat tietoisiksi ystävyyskaupungeista ja kulttuurista. Tähän konkreettisia toimia voisivat olla opiskelijoille tehtäväksi annettavat markkinointitoimenpiteet (esim. yhteiset matkailuesitteet) sekä yhteinen taidenäyttely yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Seminaarin osalta innostus heräsi osallistumisesta eri aihealueista järjestettäviin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, jolloin jokainen osallistuja voisi valita itseään kiinnostavan aihealueen.

Ronneby ilmaisi kiinnostuksensa tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä esitti myös mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen yhteiselle hankkeelle; Kaupungit voisivat ottaa yhteisen tavoitteen ja laatia toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiselle.

 

Tässä vain muutama yhteistyöaihio mainitakseni innoittavan päivän ja tuloksena.

 

Ystävyyskaupunkitoiminta ei siis todellakaan ole menneen talven lumia vaan fressillä otteella ja uudella tvistillä se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia kaupunkien asukkaille ja yrityksille. Toivomme että tämän projektin myötä Mänttä-Vilppulan, Ronnebyn ja Hoyangerin yhteistyö saa siivet alleen ja antoisan Ystävyyskaupunki-seminaarin.

Meille opiskelijoina projekti on ollut haastava, mutta kuten viisas opettajamme Vesa totesi, ei voi oppia, jos ei ole mäkiä matkalla! …vai miten se nyt meni. Samalla projekti ja opintomatka ovat antaneet meille paljon ja osa meistä saa toivottavasti olla mukana matkassa vielä projektin jatkuessa ensi syksynä.

Ronneby kohteli meitä paremmin kuin hyvin! Kiitos vielä kanssamatkustajille, tämä oli huippupaketti!

 

Teksti ja kuvat: Inkeri Valtonen ja Kirsi Sipiläinen

 

Teksti: Satu Kataja, M.Sc. (Tech.), TAMKin liiketalouden opiskelija

Kuva: unsplash-logoYiran Ding

_________________________

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden jälkimainingeissa on oivallinen hetki pohtia suomalaisten teollisuusyritysten myyntiä ja myynnin kompastuskiviä. Maailma on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Elämme kenties suurinta murrosta sitten teollisen vallankumouksen. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet kuluttaja- ja yritysmyyntiin. Tämän seurauksena myös suomalaiset teollisuusyritykset ovat kohdanneet myynnissä muutoksia ja niiden mukana tuomia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita.

Itsenäisen Suomen teollisuus on kohdannut satavuotisen historiansa taipaleella nousukausia ja talouden taantumia. Taantuman rautakourat ovat aika ajoin rutistaneet ja rakennemuutos tärisyttänyt maatamme. Onneksi näkymät horisontissa ovat nyt valoisat. Fakta on kuitenkin se, että Suomi ei pärjää kansainvälisillä markkinoilla massatuotannolla. Emme voi kilpailla tällä saralla edullisten kustannustason maiden kanssa. Sen sijaan suomalaisen teollisuuden vahvuuksista mainittakoon ammattitaitoinen ja koulutettu henkilöstö sekä erinomaiset innovaatiot. Suomella on maailmalla positiivinen brändi ja suomalaiset teollisuusyritykset ovat luotettavia yhteistyökumppaneita.

Positiivisella asenteella kohti muuttunutta ostokäyttäytymistä

Suomalaiseen teollisuuteen kuuluu kansainvälisiä pörssiyhtiöitä, mutta maassamme on erityisen paljon PK-sektorin yrityksiä. Myynnin haasteet ovat erilaisia eri teollisuusyrityksissä. Monissa startup-yrityksissä työskentelee nuoria myynnin asiantuntijoita, mutta esimerkiksi monessa teollisuuden PK-yrityksissä voi vallita perinteiset toimintamallit. Myyntiä on saatettu tehdä jo vuosikymmenet toimivaksi todetulla tutulla tavalla. Resursseja myynnin kehittämiseen ei välttämättä ole ollut.

Myynti on pohjautunut esimerkiksi kylmäsoittoihin ja -käynteihin mahdollisissa asiakasyrityksissä sekä tarjouksien lähettämiseen. Liidejä on kerätty messuilta ja muista toimialan tapahtumista. Tämä on toiminut – ja toiminee osittain edelleen – vaikka maailma on muuttunut. Vanhoihin tapoihin ei kuitenkaan saa jämähtää. Asiakkaat ovat nykyään valistuneempia kuin aiemmin ja ostoprosessit voivat olla hyvin pitkälle hiottuja ennen kuin tarjouksia pyydetään tai tapaamisia sovitaan.

Ostokäyttäytymisen sekä myynti- ja viestintätapojen muuttuminen ovat suomalaisten teollisuusyritysten myynnin haasteita verrattuna tilanteeseen esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Vaikka kännykät ovat arkipäiväisiä kommunikointivälineitä, niin ostohenkilöiden tavoitettavuus on heikentynyt. Asiakkaat itse valikoivat kenen kanssa, miten ja milloin he asioivat. Suomalaisten teollisuusyritysten onkin syytä suhtautua positiivisesti digitalisaatioon ja sen tuomiin mahdollisuuksiin yritysmyynnissä.

Myyntikeskustelu – avain onnistuneeseen myyntiin

Onnistunut myyntikeskustelu on avainasemassa kaupanteolle ja sen merkitys korostuu kansainvälisessä ja ennalta-arvaamattomasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Myyntihenkilöiden koulutus- ja työkokemustaustat tuovat oman vivahteensa myyntikeskusteluihin. Esimerkiksi teknisen taustan omaavat henkilöt ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta saattavat myyntikeskusteluissa toisinaan sortua liikaa tuotteiden ja palveluiden teknisiin ominaisuuksiin. Olen aina ollut sitä mieltä, että teknisen taustan omaavien henkilöiden olisi ymmärrettävä ja osattava myyntiä, mutta myyntihenkilöiden olisi myös ymmärrettävä teknisiä näkökulmia.

Voidaankin todeta, että onnistunut myyntikeskustelu voi muodostua haasteeksi suomalaisissa teollisuusyrityksissä. Myyntihenkilöiden onkin syytä muistaa, että vaikka kyseessä on yritysmyynti, niin päätökset ja kaupat tekevät aina henkilöt.

Kielitaito ja kulttuurien tuntemus

Suomalaiset ovat kansainvälisiä ja erinomaisen koulutusjärjestelmämme ansioista meillä on hyvä kielitaito. Vaikka saammekin olla ylpeitä kielitaidostamme, niin myynnin haasteeksi suomalaisissa teollisuusyrityksissä voi muodostua se, ettemme osaa kohdemaan kieltä. Potentiaalinen asiakas ei välttämättä osaa puhua esimerkiksi englantia. Kansainvälisessä kaupassa eri kulttuurien tuntemus ja arvostaminen ovat olennaisia asioita. Suomalaisissa teollisuusyrityksissä kannattaakin suhtautua positiivisen uteliaasti uusien kielten ja kulttuurien opiskelemiseen sekä verkostoitua kansainvälisten kollegoidemme kanssa.

Yhteenvetona todettakoon, että suomalaiset teollisuusyritykset ovat luotettavia yhteistyökumppaneita ja meillä on vankkaa erityisosaamista. Onnistunut myyntityö yhdistettynä kielitaitoon ja kulttuurien tuntemukseen ovat edellytyksiä menestymiselle kansainvälisessä toimintaympäristössä.

Elias Kallion viimeinen opiskelukevät TAMKissa sai uuden käänteen, kun hänet valittiin Queen Silvia Nursing Award -stipendiaatiksi. Palkinto on tuonut mukanaan matkoja ja ikimuistoisia tapaamisia, se on avannut ovia juuri valmistuneelle sairaanhoitajalle. Elias on kiinnostunut erityisesti vanhustyön kehittämisestä, ja tästä hän sai aiheen palkittuun ideaansakin.

Kuvat: Yanan Li, Hannele Salonen
Videot: Essi Kannelkoski, Leena Stenman, Elias Kallio

 

Kansainvälinen ruokatori – International Food Market TAMKissa 19. helmikuuta 2016

Parikymmentä toisen vuosikurssin restonomiopiskelijaa kokoontui TAMKin G-siiven Catering Studiossa helmikuussa jännittävissä tunnelmissa. Viirit liehuivat katossa, pöydät oli aseteltu paikoilleen ja koristeltu sekä kahvia keitetty pannukaupalla; kansainvälisen ruokatorin päivä oli alkamassa. Gastroturistina maailmalla -kurssin opiskelijat olivat tehneet paljon töitä kurssiin kuuluvan tapahtuman aikaansaamiseksi.

Kansainvälisellä ruokatorilla tarjottiin asiakkaille makuja viidestä eri maasta cocktailpaloina ja pienine maistiaisineen. Asiakkaat pääsivät tutustumaan Unkarin, Meksikon, Brasilian, Malesian ja Etelä-Afrikan makumaailmoihin.

Pian keittiötilat täyttyivät kuhinasta ja vastustamattomista tuoksuista. Torstaina esivalmistellut tuotteet viimeisteltiin ja aseteltiin esille, loput tuotteet valmistettiin ja paikat kiillotettiin valmiiksi asiakkaille. Baarikin avattiin, jotta lounaan kanssa voisi nauttia vaikkapa lasillisen viiniä!

kuva1

kuva3

kuva2

kuva15

kuva5

kuva4

kuva7

kuva12

kuva13

kuva14

uusikuva4

uusikuva9

uusikuva2

uusikuva8

uusikuva11

uusikkuva9

Lähes kaikki sadasta lipusta oli myyty etukäteen markkinointitiimin kierrettyä koulua ympäri useana päivänä, ja loputkin lipuista menivät kuin kuumille kiville tapahtuman kuluessa. Opiskelijoidenkin joukossa olisi ollut kovasti kiinnostuneita, mutta tällä kertaa tapahtuma oli suunnattu TAMKin henkilöstölle, jotta restonomeja ja Catering Studion toimintaa saataisiin tutuksi myös talossa työskenteleville. Ovien auettua yhdeltätoista alkoivat asiakkaat saapua, ja kunkin maan pisteellä he saivat kuulla hieman tarjolla olevista ruokalajeista ja maan ruokakulttuurista.

Tapahtuma oli  suuri menestys, ja saimme kehotuksia tuottaa vastaavia lisää. Oli mukava huomata, että TAMKin henkilöstöllä oli kiinnostusta restonomien tapahtumatarjonnalle. Catering Studion lounaita ja a la cartea on tulossa lähiviikkoina lisää, sillä viikolla 10 pyörähtää käyntiin kolmosvuotisten Catering Studio goes Street Food ja viikosta 12 eteenpäin kakkosvuotisten pop-up-ravintolat – tervetuloa nauttimaan niihinkin!

Kannattaa pitää silmällä Catering Studion Facebook -sivuja: https://www.facebook.com/tamk.cateringstudio/

 

Teksti: Anna Mikkonen, restonomiopiskelija
Valokuvat: Tanja Vilén, restonomiopiskelija

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TAMKin kuvataiteen kansainvälinen projekti INTAC (International Art Collaborations) jatkuu jo neljättä vuotta. INTAC on kanava, jossa nuoret kuvataiteilijat ja kuvataiteenopiskelijat työskentelevät yhdessä valokuva- ja videotaiteen keinoin. Yhteensä INTAC:ssa työskentelee useita kymmeniä taiteilijoita samaan aikaan ja alumni-verkostomme kertyy huimaa vauhtia.

INTAC:ssa käytämme taiteen tekemiseen helposti lähestyttäviä kanavia, kuten sosiaalista mediaa ja mobiilisovelluksia. Työtahtimme on ympäri aikavyöhykkeinen ja työyhteisömme monikulttuurinen. Taiteilijamme opiskelevat meillä TAMK:ssa , BTK:ssa Saksassa, OCADU:ssa Kanadassa sekä CAU:ssa Etelä-Koreassa. Lisäksi tänä vuonna mukana on ollut Osaka Universityn opiskelijoita Japanista.

INTAC:in työskentely perustuu avoimeen yhteistyöhön netin ja sosiaalisen median välityksellä. Taiteen tekemisen ohessa luomme kansainvälisiä suhteita nuorten taiteilijoiden ja eri maiden taidekenttien välille, sekä pyrimme tuomaan nykytaiteen työskentelyyn uuden yhteisöllisen näkökulman. Haluamme myös levittää taidettamme helposti saavutettavia kanavia käyttäen, jonka vuoksi järjestämme näyttelyitä laajasti. Lisäksi julkaisemme teoksistamme kirjoja. Avoimuutta noudattaen monet teoksista on nähtävissä myös netissä.

Työskentelyn teema lukuvuonna 2014-2015 on Vallankumous -Revolutions! Taitelijat ovat luoneet teemasta vapaasti tulkittuja projekteja, joiden alla työskentelee joukko taiteilijoita vähintään kahdesta eri maasta. Valmiit video- ja valokuvateokset tulevat esille Huhtikuussa Japanissa järjestettävään näyttelyyn. Ryhmä TAMKin opiskelijoita suuntaa tuolloin paikan päälle pystyttämään näyttelyä ja tapaamaan kollegoitaan.

kuva_2

Opiskelijoiden toteuttamilta nettisivuilta löytyy lisätietoja menneistä tapahtumista ja tulevista suunnista http://intac.projects.tamk.fi/

Lisäksi voit tukea TAMKin opiskelijoita kurkkaamalla yhteisrahoituspohjaamme mesenaatti.me:ssä http://mesenaatti.me/nuoret-kansainvalistyvat-taiteilijat-hakevat-mesenaatteja-tositarkoituksella/

 

Teksti ja kuvat: Niina Kiiveri

kuva 3_netti

Kukkaloistoa Brasiliasta

 

Elokuu oli sitten kiireinen kuukausi töissä. Ei ollut pehmeätä laskua loman jälkeen, ei. Kesällä tuli laiturinnokkaan uutisia Brasiliasta – ”nynne sitte tulee”. Ja sitten iloinen kolmentoista hengen brasilialaisopettajaryhmä tulla tupsahti Suomen loppukesään meille opekoulutuksen. Toinen puolikas ryhmästä jäi pois bussista jo Hämeenlinnassa ja samalla asialla ovat sielläkin, HAMKissa nääs.

Oli se mukava seurata, kun superomatoimiset vieraamme ostivat yhdessä hetkessä pyöriä ja kypäriä ja toisessa kävivät elokuisella kuutamouinnilla ja odottelivat revontulia Rauhaniemen rannassa. Ne revontulet sais kyllä nyt näkyä tänä syksynä. Niitä odotellaan nyt siihen malliin, että ilmotelkaa, jos on havaintoja.

Heti revontulien jälkeen toisella sijalla tulee vieraillemme TAMKin opiskelijaprojektit. Niihin pitäisi kaikkien päästä mukaan näkemään ja kokemaan nyt syksyn aikana. Tarkoituksena on, että he vievät projektimaista opiskelumuotoa omiin kouluihinsa tuliaisina. Kuten niin monessa muussakin maassa, myös Brasiliassa soveltava osaaminen on noussut arvoon arvaamattomaan. Jos nyt juuri huomasit, että sinun vetämään projektiisi voisi tulla mukaan, ole siinäkin tapauksessa yhteydessä pikimmiten. Me Tamkkilaiset panemme tietenkin parastamme, kuten aina.

Ilolla olen myös seurannut kollegoita, jotka ovat lähteneet ”lennosta” mukaan. Vaikka nyt esimerkiks Matti ja Sami. Matti oli vastassa yötäpäivää -periaatteella pilttipurkki taskussa perheellistä vierastamme ja Samilla oli oma setti lukkarissa ennen kuin sain lausetta loppuun palaverissa. Siskohan se tästä porukasta päävastuun kantaa ja Virpi on sellainen ’Mamai’. Monta muutakin meikäläistä on tietysti mukana, mutta niistä sitten myöhemmin syksyllä, illan pimetessä.

 

kuva 1_netti

 

Mutta nyt on taas mentävä länttä kohti. Katselen täältä ”olkkaristani” kirkkaan sinistä Atlanttia yhdestätoistatonnista. Matkaa on takana jo viistoistatuntia ja vielä olisi viitisen tuntia taivallettava. Olen matkalla jatkoneuvotteluihin Brasiliaan. On mukava viedä terveisiä ryhmältä, mutta toisaalta jännittää enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tarttis hissipuheet onnistua kerralla! Tällä kertaa mulla on myös mukana myös pari rehtoria. Kyllä kelpaa 🙂
Vielä sanon lopuksi, että kyllä koulutusviennille on loputtomat mahdollisuudet maailmalla. Se on nyt tullut kyllä minulle täysin selväksi. Meillä on mahdollisuutemme tässä ja nyt. Panostetaan yhdessä siis…..

 

Jalatpuuduksissa terkuin

Carita Prokki