Posts in the oppimisvaikeus category

Korkeakoulujen opiskelijakunta on yhä moninaisempaa ja opiskelijat tarvitsevat vuosi vuodelta enemmän tukea. Silloin kun opiskelijan haaste on diagnosoitu ja tuen tarve selvästi osoitettu, on tukitoimetkin helpompi kohdistaa. Läheskään aina opiskelun haasteet eivät kuitenkaan näy päälle päin eikä opiskelija itsekään välttämättä tunnista niiden olemassaoloa. Usein näin on esimerkiksi autismin kirjon opiskelijoiden tapauksessa.

Saimme kiinnostavan mahdollisuuden päästä kertomaan Vaasan kaikkien korkeakoulujen henkilöstölle näkymättömistä oppimisvaikeuksista osana korkeakoulujen saavutettavuutta kehittävän OHO!-hankkeen toimintaa. Ja että olisimme kaksikielisessä kaupungissa mahdollisimman saavutettavia, toteutimme myös alustuksemme kahdella kielellä eli suomeksi ja ruotsiksi. Näin jokainen osallistuja saattoi myös esittää lisäkysymyksensä omalla äidinkielellään. Koulutsiltapäivä pidettiin Vaasan Hankenilla 27.3.

 

Näkymättömästä näkyväksi

Miten sitten tehdä näkymättömästä näkyvää? Usein puhutaan ylidiagnosoinnista. Kaikelle annetaan mielellään nimi – ja kenties samalla myös leima. Onko se hyvä asia? Toisessa vaakakupissa painaa se, että tuon nimeämisen avulla saatamme pystyä ymmärtämään mistä on kyse – ja miten kyseistä opiskelijaa voi yrittää tukea.

Haasteiden tunnistaminen voi olla haastavaa. Meillä on kenties voimakkaita ennakkomielikuvia siitä, että ADHD-opiskelija on aina ylivilkas tai asperger-opiskelija täysin kykenemätön kaikkeen yhteistyöhön. Mutta eihän se näin mene. Opiskelijat, tilanteet ja oireet ovat aina erilaisia. Hiljaisuuteen käpertyvää opiskelijaa voi olla vaikea mieltää ADD– tai ADHD-opiskelijaksi. Silti hän tarvitsee tukea toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden pulmiin siinä missä äänekäs toverinsakin.

Eikä diagnoosikaan koskaan paljasta kaikkea. Oppimisvaikeudet ovat usein kerrostuneita eli liitännäisoireita ja vaikeuksia saattaa löytyä – tai sitten ei löydy. Pahimmillaan sama korkeakouluopiskelija on vaikeuksissa lukemisen, matematiikan, vieraiden kielten, tarkkaavaisuuden, keskittymisen ja toiminnanohjauksen kanssa. Hän ei pääse alkuun ja pieninkin häiriötekijä keskeyttää myöhemmin työskentelyn.

Vastaavasti mielenterveyden pulmista tai esimerkiksi paniikkihäiriöstä kärsivän opiskelijan kanssa on syytä tehdä yksilöllisiä ratkaisuja. Paniikkihäiriön aktiivisessa vaiheessa esitelmä voi olla mahdoton tehtävä ja osaaminen tulisikin tällöin osoittaa jotenkin muutoin.

Opettajan ohjeistuksen tulisi olla selkeää, ytimekästä, tiukkaa ja monikanavaista. Tärkeät ohjeet on syytä myös toistaa. Opettajan on osattava olla läsnä oleva ja kuunteleva, mutta muistettava oma roolinsa. Psykologin ja sosiaalityöntekijän valmiuksia ei opettajankoulutuksella anneta, joten monissa tapauksissa moniammatillinen yhteistyö voi olla ainoa vaihtoehto auttaa opiskelijaa.

Aina auttaminenkaan ei mahdollista opintojen loppuunsaattamista. Aiheettomat syyllisyydentunteet on syytä unohtaa. Jokainen opettaja voi tehdä vain parhaansa, mutta siihen kannattaa pyrkiä.

 

 Autismspektrumtillstånd och högskolestudier

De personer som tidigare fick diagnosen autism eller Aspergers syndrom har sedan ett par år fått diagnosbeteckningen autismspektrumtillstånd (ASD). Alla människor inom autismspektrumet är olika, graden av symptomen varierar från individ till individ. Ca 1 % av befolkningen har denna neuropsykiatriska funktionsnedsättning som påverkar individens integration och kommunikation med andra och hur hen upplever världen omkring sig.

En person med ASD har svårt att uttrycka sig, sina känslor och åsikter samt förstå och tolka andra människor i det sociala samspelet. Sociala regler t. ex. i gruppsituationer är kanske inte alltid automatiserade, vilket ofta leder till att studenten börjar drar sig undan och undvika sociala situationer eller blir socialt utstött av de andra. Outtalad information så som ansiktsuttryck, kroppsspråk, tonfall och gester är problematiska i växelverkan med andra. Vissa personer kan behöva olika metoder som stöder eller rent av ersätter tal. Det är viktigt att kommunicera exakt, entydigt och lugnt med personer inom autismspektrumet eftersom många tolkar det sagda bokstavligt och har svårt att förstå bl. a. ironi, liknelser och metaforer.

 

Hur ge stöd?

Många har över- eller underkänsliga sinnen (ljud, ljus, beröring, lukter, smaker och färger) varför de kan behöva sinnesreglering med hörlurar eller solglasögon under föreläsningarna. Oförmågan att hantera och bearbeta olika sinnesintryck kan överbelasta nervsystemet och stressa studenten så pass mycket att hen inte längre kan koncentrera sig på sina uppgifter. Möjligheten att reglera ljus och ljud i lokalen samt tillgång till pauser och ett lugnt utrymme hjälper att minska stressen.

Förmågan att organisera, prioritera och fatta beslut kan vara bristfällig varför det är viktigt att studenten med ASD får speciellt i början omgivningens stöd och hjälp med kartläggning och planering av studierna. Att själv ta kontakt och be om hjälp är svårt om man har problem med social interaktion och inte kan beräkna konsekvenserna av egna handlingar eller planera för framtiden.

Struktur och rutin underlättar studierna varför plötsliga överraskningar liksom schemaändringar och lokalbyten kan upplevas som mycket obehagliga och stressande. Att erbjuda möjlighet till självstudier och alternativa examinationsformer samt utökad tid vid inlämningsuppgifter och tentamen kan underlätta belastningen avsevärt och minska oron.

Stödet högskolan erbjuder studenter inom  autismspektrumet ska utgå från studentens individuella styrkor. Studenter med ASD har ofta starkt intresse för fakta och detaljer varför de har lätt för sig att fokusera på sådant de är speciellt intresserade av. Intensiva intressen kan dock också uppta mycket tid och uppmärksamhet. Logiskt tänkande, rättvisa och en särskild begåvning förknippas ofta med autismspektrumet.

För att kunna stödja högskolestudenter inom autismspektrumet är det viktigt att man förstår de styrkor och begränsningar som är kopplade till spektrumet. Därför är det ytterst viktigt att undervisnings- och vägledningspersonalen har möjlighet att skaffa sig de grundläggande uppgifterna om ASD.

 

Teksti ja kuvat: lehtorit Sari Hanska ja Heli Antila, TAMK, OHO!-hanke