Posts in the Pirkanmaan hoitokoti category

Teksti ja kuva: Katja Muurinen, TAMKin hoitotyön lehtori, ryhmän 16sh2c opettajatuutori

________________________________________________

Sairaanhoitajaryhmä 16sh2c järjesti 25.10.2018 saattohoitoseminaarin. Seminaari sai huikean vastaanoton, sillä päivän aikana kävijöitä seminaarissa oli 146 opiskelijaa ja lisäksi heidän opettajiaan oli kuuntelemassa seminaaria. Seminaari oli suunnattu ensimmäisen vuoden sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja- ja kätilöopiskelijoille, mutta myös muut olivat tervetulleita mukaan kuuntelemaan ja keskustelemaan tärkeästä aiheesta.

Sairaanhoitajat kohtaavat työssään saattohoitopotilaita monissa eri toimintaympäristöissä muun muassa kotihoidossa, kotisairaalassa, terveyskeskusten vuodeosastoilla, sairaaloiden eri vuodeosastoilla, tehostetussa palveluasumisessa ja saattohoitokodeissa. Saattohoidossa kohtaa monen ikäisiä potilaita ja heidän läheisiään – kuolevan potilaan lisäksi hoidon keskiössä ovat myös potilaan läheiset.

Saattohoidossa merkityksellistä on auttaa läheisiä rakkaasta ihmisestä luopumisessa. Hyvin hoidetulla saattohoidolla on kauaskantoiset seuraukset esimerkiksi miten läheiset selviytyvät menetyksestään. Saattohoito kuuluu jokaisen sairaanhoitajan perusosaamiseen. Onnistunut saattohoito vaatii rautaista osaamista ja ammattitaitoa.

Monipuolisia näkökulmia vaikeaan aiheeseen

Aiheet seminaariin valikoituivat opiskelijoiden kiinnostuksen mukaan sekä ryhmän opettajatuutorin ehdotusten perusteella.  Seminaarin aluksi lähdettiin määrittelemään mitä saattohoito tarkoittaa ja miten saattohoitopäätös syntyy. Tämän jälkeen syvennyttiin kuolevan potilaan hyvään oirehoitoon, eli siihen, minkälaisia oireita kuolevalle potilaalle voi tulla ja miten potilasta oloa voidaan helpottaa näissä tilanteissa. Kuolevan potilaan oireisiin pitää vastata nopeasti, jotta vältytään turhalta kärsimykseltä.

Kivun lisäksi potilaalla voi olla muun muassa hengenahdistusta, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja limakalvovaurioita. Onnistunut kivunhoito on yksi oirehoidon osa-alue. Tätä oirehoidon aluetta käytiin tarkemmin läpi, eli miten tunnistaa kipua ja mitä kipulääkkeitä on mahdollista käyttää kuolevalle potilaalle ja mitä niiden käytössä tulee huomioida. Tämän jälkeen siirryttiin lasten saattohoitoon. Lasten saattohoitoa käytiin läpi eri ikäryhmien kautta. Eri-ikäiset lapset hahmottavat lähestyvän kuoleman eri tavoin ja miten heitä ja heidän perhettään voidaan tukea kuoleman lähestyessä.

Saattohoitoseminaarin 25.10.2018 järjestänyt ryhmä.

Kun suomalaisilta on kysytty, missä he haluaisivat kuolla, niin suurin osa toivoo kuolevansa kotona. Totuus on kuitenkin, että suurin osa suomalaisista kuolee tällä hetkellä erilaisissa hoitolaitoksissa. Tästä syystä seminaarissa pohdittiin, mitä tarkoittaa kotisaattohoito. Lisäksi keskusteltiin siitä, mitä onnistunut kotisaattohoito edellyttää. Onnistunut kotisaattohoito edellyttää huolellisesti laaditun hoitosuunnitelman, jossa ennakoidaan erilaisia tilanteita, joita kuolevan potilaan kohdalla voi ilmetä ja miten ne hoidetaan kotona.

Kotisaattohoitoon kuuluu, että saattohoidossa olevalle potilaalle on varattu tukiosasto, jonne on mahdollisuus siirtyä milloin tahansa, tilanteen niin vaatiessa. Seminaarissa käsiteltiin ammatillista kohtaamista saattohoidossa. Kuolevan potilaan ja hänen läheistensä kohtaaminen on hyvin sensitiivinen tilanne. Läheisille nämä tilanteet jäävät usein tarkasti mieleen ja määrittävät sitä, koettiinko oman läheisen ihmisen hoito onnistuneena vai ikävänä kokemuksena. Tästä syystä on tärkeää, että läheisten kanssa keskustellaan mieltä painavista asioista, sillä epäselvät asiat saattavat jäädä askarruttamaan vuosiksi. Oleellinen asia on hoitajan aito läsnäolo ja kohtaaminen tilanteessa. Saattohoidossa tulee hyväksyä se, että usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, minkä aloittelevat hoitajat kokevat monesti haasteellisena. Tästä syystä on tärkeää keskustella asioista työyhteisössä avoimesti.

Saattohoito on hoitajille henkisesti kuormittavaa; seminaarissa pureuduttiin myös hoitajien jaksamiseen liittyviin tekijöihin. Hyvä työyhteisö on merkittävä voimavara, joka mahdollistaa keskustelun esiin tulleista haasteellisista tilanteista. Hyvässä työyhteisössä kollegoilta saa tukea ja lisäksi työnantajan tarjoama työnohjaus mahdollistaa vaikeiden asioiden käsittelyä ammattitaitoisen työnohjaajan avustuksella joko yksin tai ryhmässä. Saattohoito on siis aktiivista toimintaa kuolevan potilaan ja hänen läheistensä hyväksi ja sen voi kiteyttää hyvin saattohoidon uranuurtajan Cicely Saundersin sanoihin: ”Kun mitään ei ole tehtävissä, niin on paljon tehtävää.”

Saattohoitoseminaariin oli pyydetty Pirkanmaan hoitokodin vapaaehtoistyöntekijä kertomaan vapaaehtoistyöstä hoitokodilla. Pirkanmaan hoitokodilla on noin sata vakituista vapaaehtoistyöntekijää ja he ovat tärkeä osa hoitokodin arkea. He ovat potilaan tukena arjessa esimerkiksi ahdistuneen potilaan vierellä tarvittaessa yötä päivää, tarjoavat esimerkiksi hemmotteluhoitoja lakkaamalla kynsiä, laittamalla saunan jälkeen papiljotteja, auttavat vuoteiden sijaamisessa, ovat saunan jälkeen takkahuoneessa keskustelemassa ja paistamassa makkaraa potilaiden kanssa. Osa vapaaehtoistyöntekijöistä ei ole suoraan potilaskontaktissa, vaan muissa tehtävissä. He esimerkiksi leipovat kahvioon leivonnaisia ja toimivat hoitokodin kirpputorilla. Jokaisella vapaaehtoistyöntekijällä on mahdollisuus toimia itselle parhaiten sopivissa vapaaehtoistyön tehtävissä.

Yleisöä aihe selkeästi kiinnosti ja hyviä kysymyksiä tuli paljon.  Seminaarin päätteeksi opiskelijat kysyivät kuuntelijoilta, saivatko he uutta tietoa seminaarista, jolloin käsiä nousi kiitettävästi ylös merkiksi uudesta tiedon saamisesta. Seminaarin järjestäneet opiskelijat saivat arvokasta kokemusta esiintymisestä isolle yleisölle. Lisäksi oppia karttui ammatillisen esityksen laatimisesta kohderyhmä huomioiden ja seminaarin järjestämiseen liittyvistä moninaisista huomioitavista asioista. Opiskelijat ja ryhmän opettajatuutori olivat tyytyväisiä seminaarin toteutumiseen ja sujumiseen.

Teksti ja kuvat: Katja Muurinen, TAMKin hoitotyön lehtori

________________________________________________

Syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju -erikoistumiskoulutuksen opiskelijat valmistuivat perjantaina 21.9.2018. Koulutus kesti kokonaisuudessaan vuoden ja viimeisenä koulupäivänä ennen valmistujaisjuhlaa oli vielä kaksi mielenkiintoista luentoa. Apulaisylifyysikko Eeva Boman Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä kertoi sädehoidon nykyhetkestä sekä tulevaisuudennäkymistä. Syöpäpotilaan kivunhoidosta luennoi erikoislääkäri Hanna Raunio Tampereen yliopistollisen sairaalan syöpätautien vuodeosastolta.

Syöpäpotilaan moniammatillinen hoitoketju erikoistumiskoulutuksen ryhmä.

Opiskelijat järjestivät aiheesta kiinnostuneille ”posterikävelyn” työelämän tarpeista nousseiden kehittämistehtävien pohjalta. Kehittämistehtäviä tehtiin muun muassa syöpäpotilaan suun hoidosta, syöpäpotilaan epiduraalisesta kivunhoidosta, lapsena sairastetun syövän seurannasta ja psyykkisestä jälkihoidosta, rintasyöpäpotilaan ohjaamisesta digitaalisuutta hyödyntäen ja korva-, nenä- ja suusyöpää sairastavan potilaan ohjauskansiosta.

Sähköisessä muodossa toteutetut posterit herättivät runsasta mielenkiintoa opiskelijoiden parissa – tutkinto-opiskelijat olivat yllättyneitä muun muassa aiheiden monimuotoisuudesta. Myös muutama työelämän edustaja oli ilahduttavasti päässyt mukaan posterikävelyyn.

Viimeisenä päivänä keskusteltiin kuluneesta vuodesta ja opintojen annista: koulutuksessa oli opiskelijoita eri puolilta Suomea sekä erilaisista toimintaympäristöistä, mikä koettiin rikkautena.

Ryhmän monimuotoisuus antoi myös  syvällisempää ymmärrystä siitä, mitä tapahtuu muissa terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Koulutus muodostui kaikille yhteisistä opinnoista (18 op) ja vapaasti valittavista opinnoista (12 op).

Koulutuksessa jokaisen opiskelijan oli mahdollista valita itselleen neljä vapaasti valittavaa opintojaksoa, jotka olivat jokainen laajuudeltaan 3 opintopistettä. Tarjolla oli muun muassa syöpää sairastavan lasten ja nuorten hoitotyö, palliatiivinen hoitotyö, syöpäpotilaan syöpäpotilaan elämänlaatu ja psykososiaalinen tuki ja ohjaus, syöpäpotilaan toimintakyky ja kuntoutus, potilas- ja työturvallisuus syöpäpotilaan hoidossa ja ohjauksessa, sisäinen sädehoito – moniammatillinen hoito ja ohjaus, kemosädehoitopotilaan moniammatillinen hoito ja ohjaus, suusyöpää sairastavan potilaan moniammatillinen hoito ja ohjaus, yksilöllinen lääkehoito ja geeniterapia.

Tarjonnan laajuus mahdollisti opiskelijan keskittymisen niihin opintoihin, joista olisi hyötyä oman ammattitaidon kehittämisessä. Koulutuksen aluksi kartoitettiin opiskelijoiden toiveita myös opintokäyntikohteista, joiksi valikoituivat lopulta Pirkanmaan syöpäyhdistys, Tampereen yliopistollisen sairaalan sädehoito-osasto ja Pirkanmaan hoitokoti. Opiskelijat kokivat valinnanvapauden ja vaikuttamismahdollisuudet erityisen positiivisena asiana.

Todistusten jako oikealla johtaja Lea Yli-Koivisto ja vasemmalla koulutuksen vastuuopettaja Katja Muurinen.

Valmistujaisjuhla oli lämminhenkinen. Koulutuksen vastuuopettaja Katja Muurinen lausui koulutuksen päätössanat ja muisteli vuoden kohokohtia. Tämän jälkeen yksikön johtaja Lea Yli- Koivisto jakoi todistukset valmistuville opiskelijoille.

Todistusten jaon jälkeen kahviteltiin ja keskusteltiin kuluneen vuoden iloista ja haasteista. Ryhmästä muodostui vuoden aikana tiivis yhteisö ja opiskelijat kokivat saaneensa koulutuksesta lisää valmiuksia syöpäpotilaan hoitotyöhön. Koulutusta on tarkoitus tarjota uudelleen syksyllä 2019.