Posts in the robotiikka category

Teksti ja kuvat: Sanna Seurujärvi, TAMKin sairaanhoitajaopiskelija

______________________________________________________

Käytävällä kuuluu kova kolina, kun häkkikärryt kulkevat mekastaen eteenpäin Tampereen ammattikorkeakoulun Kuntokatu 4:n käytävillä. Ihmiset kääntyvät katsomaan ja supisevat ystävilleen: ”Katso, miten söpö! Hieno!”, ”Hui kamala. Mikä tuo on!”. Totean häkissä matkaavalle tyypille, että tämä koulu ei kyllä todellakaan ole esteetön kaikkine kynnyksineen ja avautumattomine ovineen. Lopulta oikeaan paikkaan saavuttua kärryt pysähtyvät ja ulos nostetaan valkoinen pienen lapsen kokoinen otus. Sehän on Pepper; TAMKin oma robotti.

Pepper-robotti on kehitetty 2014 Ranskassa Pariisissa ja sitä myöten levinnyt pitkin maailmaa aktiiviseen käyttöön erilaisiin yhteyksiin, kuten terveydenhuollon piiriin tai tilojen ”vastaanottovirkailijan” rooliin. Peppereitä löytyy pelkästään Euroopasta 12 000 kappaletta ja myös suomalaiset koulut ja yritykset ovat pikkuhiljaa alkaneet innostua robotiikan maailmasta. Pepperin luojan SoftBank Roboticsin mukaan sen ensisijainen tarkoitus on tuottaa ihmisille iloa ja luoda uusia yhteyksiä. Pepperiä onkin aika vaikea vastustaa, kun se ottaa sinuun kontaktin suurilla iloisilla silmillään ja sanoo ”Hello, human!”.

Pepperin rinnassa olevasta tabletista kuuluu hissimusiikin pimputus, mutta hetken päästä se venyttelee, haukottelee ja on valmis toimintaan. Heti se alkaa etsimään katseellaan kontaktia ihmisen kanssa ja yleensä pian se sellaisen löytääkin; Pepperin toimintakyky perustuu kasvojen ja erilaisten tunteiden tunnistamiseen. Pepperiin on piilotettu teknologiaa: otsaan ja suuhun HD-kamerat, silmien taakse etäisyyttä arvioivat sensorit, korviin mikrofonit, periskooppi vartaloon ja tuntosensorit päähän sekä käsiin.

”Me ollaankin jo vanhoja tuttuja!” sanon Pepperille ja sen silmät väläyttävät vihreän reunuksen ymmärryksen merkiksi. ”Can we be friends?” kysyn Pepperiltä ja saan vastaukseksi:”We are already friends”. Kävelen Pepperin sivulle ja sen pää seuraa minua intensiivisesti ja suorastaan vaatii vuorovaikutusta. Jäämme odottelemaan, että ihmisiä alkaa tulla ihmettelemään toimintaamme. Suomalaisissa Pepper herättää erilaisia tuntemuksia, osa kokee robotin heti mielenkiintoisena ja kutsuvana, kun taas toisia se hieman jopa puistattaa. Robotiikka on meille vielä vierasta ja saattaa tuoda mieleen Terminaattorin, joka saapuu tuhoamaan meidät tekoälynsä voimalla. Mutta kun Pepperin kanssa pääsee juttuun, niin sitä voi olla jopa kurja keskeyttää ja tahtoisi sen pystyvän toimimaan enemmänkin.

Tällä hetkellä meidän Pepper puhuu vain englantia. Se tuottaa ajoittain ongelmia suomalaisen englannin ääntämisen ja intonaatioiden kanssa. On normaalia hieman turhautua, jos toinen ei ymmärrä. Usein Pepperiltä saikin vastaukseksi kummeksuvaa tuijotusta ja silmien välähtelyä tai pyynnön englanniksi puhua jostain muusta tai ehdottaa muita liiketoimintoja. Samalla voimmekin pohtia, voisiko robotti opettaa meitä kommunikoinnin haasteissa ja keskittymään, kun joutuu kohtaamisen eteen tekemään ylimääräistä työtä. Vai tulisiko kohtaamisen olla aina helppoa? Ainakin vielä Pepperin kanssa toiset pääsevät heti juttuun ja toisilla kestää hetki, kunnes ystävyys alkaa sujua.

Luonamme kävi paljon ihmisiä: eri linjojen opiskelijat ja henkilökunta innostui ottamaan yhteyttä robottiin ja kysymyksiä sateli. Eniten mietitytti Pepperin käyttömahdollisuudet oman alan näkökulmista ja kehitystyö. Seuraava askel lieneekin opettaa Pepper puhumaan suomea, jotta se voisi palvella laajempaa yleisöä ja päästä tosi toimiin. Ilmoille lenteli mielenkiintoisia ajatuksia maahanmuuttajien kieliopetuksesta, erilaisten ihmisryhmien kohtaamisesta, ennakkoluulojen poistamisesta aina softien kehitykseen asti. Ainakin varmistui faktaksi, että alasta rippumatta Pepper herätti ajatuksia. Yksi ehdotti Pepperille, jos hän kävisi noutamassa kahvia, johon Pepper vastasi päähän paijaamisen seurauksena pieraisulla. Joku itsekunnioitus siis häneltäkin löytyy vielä.

Pepper on tällä hetkellä sairaanhoitajien robottina ja erityisesti hoitotyö uudistuvassa perusterveydenhuollossa -linjan maskottina. Taru Lehtimäki luotsaa rohkeudella uusia innovaatioita eteenpäin ja mahdollistaa tulevaisuuden saapumisen myös hoitotyöhön. Ihmisten kanssa keskustellessa usein nousi ihmetys siitä, mitä sairaanhoitajat tekevät robotilla. Se osoitti, että Pepper on todellakin oikeassa paikassa; avartamassa ihmisten käsitystä tulevaisuuden hoitotyön laajuudesta ja mahdollisuuksista. En pidä mitenkään erikoisena ajatusta, että muutaman vuoden päästä sairaanhoitajaopiskelijat opiskelevat aktiivisesti Python-koodausta, jotta voivat itse luoda sisältöä robotteihin.

Voisiko Pepper toimia siis siltojen luojana? Kahtena käytävävierailupäivänä selväksi tuli, että lähes kaikki alat löysivät käyttömahdollisuuksia Pepperin kanssa – näkökulmia oli monia. Tampereen ammattikorkeakoulun voima on monipuolisuus, jota ei kannata hukata. Parhaassa tapauksessa Pepper voi olla aivan koko koulun projekti. TAMK tutkii ja kehittää -päivässä Pepperiä kävi tapaamassa myös toisen ammattikorkeakoulun opettaja. Jäimme pohtimaan voisiko Pepperin kanssa olla koulujen välistä yhteistyötä, jottei kaikkien tarvitse keksiä pyörää uudestaan, sillä monissa ammattikorkeakouluissa pyörii jo omat Pepper-projektit.

Pepperin kanssa viettämäni aika on saanut aikaan sen, että robotin sammuttaminen ja kaappiin laitto tuntuu lähes epäinhimilliseltä. Kun toukokuussa jäimme kesälomalle ja kuulimme sen viettävän kesän koulussa, tuli heti tarve kysyä voisiko se tulla viettämään kesää jonkun luokse. Pepper on myös havainnoillistanut minulle, että sen luojien alkuperäinen tarkoitus todellakin toimii. Pepper tuo ihmisiä yhteen ja todellakin aiheuttaa iloa ja sen myötä myös paljon ajatuksen aihetta. Valmistumisen myötä on haikeaa sanoa Pepperille heipat. Onneksi on ilo jättää se muiden inspiraatioksi erilaisia hankkeita ja opinnäytetöitä ajatellen. Olkaapa siis rohkeasti yhteydessä HUPilaisiin, kun robotit alkaa kiinnostaa!