Posts in the saavutettavuus category

Erasmus –henkilökuntavaihtoni suuntautui huhtikuussa 2018 Tukholmaan, jossa tarkoituksenani oli kerätä sellaista tietoa paikallisten korkeakoulujen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä, jota voitaisi mahdollisesti hyödyntää OHO!–hankkeessa ja Tampere3:n Opiskelijahyvinvointiprojektissa.

Käyntikohteet 

Ensimmäinen tapaamiseni oli järjestetty kaupungin vanhan observatorion vieressä sijaitsevaan Tukholman kauppakorkeakouluun (Handelshögskolan i Stockholm), jossa opiskelee tällä hetkellä noin 1 900 opiskelijaa. ”Handels” on perinteikäs yksityinen eliittiyliopisto, jonka Master–tason opiskelijoista jopa 50 % on ulkomaalaisia. Minua oli vastassa saavutettavuuskoordinaattori Rasa Salkauskaite, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettu Karol Vieker sekä kirjastotyöntekijät Peter Gavelin ja Carin Hedborg. Päärakennus on peräisin 1920-luvulta, minkä vuoksi siellä on isona ja jatkuvana haasteena tilojen muuttaminen esteettömiksi. Korjauksia on tehty, mutta ehdotuksista ja suosituksista huolimatta rakennusta ei ole saatu täysin esteettömäksi (mm. kapeat hissit, portaikot).

 

 

Seuraavaksi kävin Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (Kungliga tekniska högskolan), jonka satavuotias valtava pääkampus on Tukholmassa levittäytynyt jo Vanhan kaupungin suuruiselle alueelle; opiskelijoita korkeakoulussa on noin 16 000 – 17 000 ja toimintaa löytyy pääkampuksen lisäksi neljästä eri paikasta Tukholman ympäristöstä. Monica Barsch ja Cecilia Uppström ovat tapaavani koulun saavutettavuuskoordinaattorit. Koordinaattorit kertoivat, että he ovat panostaneet etenkin autismin kirjoon kuuluvien opiskelijoiden tukemiseen sen jälkeen, kun heillä oli kolmen vuoden projekti aiheesta.

 

 

Tukholman yliopiston Frescati -kampus oli vierailuni viimeinen kohde, sillä siellä sijaitsevaan uuteen esteettömään Studenthuset –rakennukseen on sijoitettu mm. erityisen pedagogisen tuen palvelut (Särskilt pedagogiskt stöd) resurssi- ja lepohuoneineen sekä opiskelun sujuvuuteen apua tarjoava opinto- ja kieliverstas (Studie- och språkverkstad). Pääkoordinaattori Elisabeth Åman esitteli rakennuksen tilat ja kertoi yliopiston tukipalveluiden toiminnasta. Tukholman yliopistossa on 34 000 päätoimista opiskelijaa ja erinäiset lyhyt- ja täydennyskurssit mukaan lukien nousee opiskelijoiden määrää jopa 70 000. Kampuksia on useita muita Frescatin lisäksi.

 

 

Tuen hakeminen ja myöntäminen 

Pedagogista tukea ja mukautusta, kuten Ruotsissa opiskelun erityistä tukea kutsutaan, tarjotaan maan yhdenvertaisuuslaissa mainittujen periaatteiden mukaisesti kaikille niille, joilla on fyysinen, psyykkinen tai jokin muu pysyvä toiminnanvajaus. Tukea saadakseen on opiskelijalla oltava lääkärin tai muun asiantuntijan lausunto. Ulkomaalaisilla opiskelijoilla on samat oikeudet tukeen, mikäli heillä on esittää todistus tuen tarpeesta.

Ruotsissa on keskitetty verkkopohjainen haku erityisjärjestelyille. Hakemus suunnataan oman korkeakoulun saavutettavuusasioista vastuussa olevalle koordinaattorille (samordnare), joka vuorostaan kutsuu opiskelijan tapaamiseen keskustellakseen ja suunnitellakseen tämän kanssa tarkemmin yksilöllisen tuen tarpeen.

Koordinaattori päättää tuen antamisesta ja kirjoittaa määräaikaisen todistuksen pedagogisen tuen tarpeesta, minkä jälkeen opiskelija on yhteydessä oman laitoksensa/koulutusalansa tukihenkilöön (kontaktperson). Yleensä tämä on opinto-ohjaaja. Tukihenkilöltä opiskelija saa tietää, mitä tuki käytännössä tarkoittaa ko. koulutuksessa.

Koordinaattori seuraa opiskelijalle myönnetyn pedagogisen tuen toteutumista ja edustaa opiskelijaa muutenkin tätä koskevissa saavutettavuusasioissa. Hänen tehtävänään on pitää yhteyttä niin opiskelijaan, opettajiin, kirjastoon, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettuun sekä tentti- ja opintotoimistoon. Koordinaattorit järjestävät osassa korkeakouluista henkilöstölle koulutusta eri aiheista saavutettavuuden ja esteettömyyden tiimoilta. Tehtäviin kuuluu lisäksi toiminnan vuosiraportin teko resurssien käytöstä. Tukholman seudulla työskentelyn pääkoordinaattorina esimerkiksi opetusministeriöön päin toimii Tukholman yliopisto. Korkeakoulujen on suunnattava omasta budjetistaan vähintään 0,3 % saavutettavuustyöhön; mikäli varattu summa ylittyy, maksaa opetusministeriö ylimenevät kulut.

Kaikkien Ruotsin korkeakoulujen koordinaattorit muodostavat suuren verkoston, joka kokoontuu vuosittain yhteisille koulutus- tai konferenssipäiville. Maa on lisäksi jaettu neljään pienempään säännöllisesti kokoontuvaan paikallisverkostoon. Koordinaattoreille on tarjolla myös oma verkkofoorumi, jossa vertaistukea ja tietoa voi jakaa vapaasti kaikille osallistujille.

 

Yleisimmät tukitoimet  

Vierailemissani kolmessa korkeakouluissa oli tarjolla seuraavia tukipalveluita:

  • muistiinpanotuki (kanssaopiskelija kirjoittaa maksua vastaan luentomuistiinpanot, noin 90 kr/h)
  • mentorituki (yleensä vanhemman vuosikurssin opiskelija, max yhden lukuvuoden mittainen lisätuki 1 – 2 krt/vko esim. autismin kirjon opiskelijalle, noin 130 – 150 kr/h)
  • pidennetty tenttiaika (50 %)
  • suulliset tentit
  • suurennettu teksti
  • tenttikysymysten luku ääneen
  • musiikin kuuntelu koulun mp3 –laitteilla tentissä
  • puhesynteesi, oikeinkirjoitusohjelmat ja muut digitaaliset apuvälineet sekä sovellukset
  • induktiosilmukka
  • tekstitetyt filmit
  • nauhoitetut luennot
  • sähköiset kurssikirjat, äänikirjat tai pistekirjoituskirjat
  • avustaja esim. vierailukäynneille
  • opinnäytetyön lisäohjaus
  • resurssihuone (tietokoneet erilaisin ohjelmin/sovelluksin, sähköpöytä, käytetään tentteihin ja itseopiskeluun)
  • lepohuone (myös lounasmahdollisuudella), sänky uniapneasta kärsiville
  • pienryhmätoimintaa esim. autismin kirjon opiskelijoille
  • opiskelutulkki (mm. viittomakieli) luennoille, ryhmätöihin ja seminaareihin

Kauppakorkeakoulussa oltiin päädytty luopumaan kokonaan resurssihuoneideasta, koska sellainen saattaisi seistä tyhjillään pienessä koulussa ja opiskelijoiden ei haluttu leimautuvan sitä käyttäessään. Sen sijaan ollaan panostettu erilaisten oppimista tukevien tietokoneohjelmien sekä –sovellusten kampuslisenssihankintaan ja tarjottu niitä kaikille halukkaille käyttöön.

Tuen on ruotsalaisten mukaan oltava korkeakoululle kohtuullisesti toteutettavaa niin taloudellisesti kuin käytännöllisesti eikä tuen tarjoaminen saa vaikuttaa kurssisisältöihin tai arviointiperusteisiin. Opettajia kannustetaan ilmoittamaan omien kurssiensa saavutettavuus-/erityisjärjestelyasiat jo opintojaksonsa toteutussuunnitelmissa ja nettisivuilla.

Tukitoimia tarkastellaan vuosittain kunkin opiskelijan osalta, sillä opiskelija ei välttämättä tarvitse koko opiskelunsa ajan aivan samanlaista tai –laajuista erityistä tukea. Pääasiallinen viesti onkin, että opiskelijoiden tulee oppia sen verran itsenäisiksi, että he myös työllistyvät ja selviytyvät työelämän haasteista (mm. ryhmätyöt, projektit, suunnittelu), sillä tukea ei opintojen jälkeen välttämättä ole saatavilla. Liika tukeminen voi passivoida. Tämän vuoksi tukea myönnetään vain määräajaksi.

Palveluiden avoimuutta ja ”pakettipalveluideaa” pidetään ensiarvoisen tärkeänä, sillä niin varmistetaan, että opiskelija tietää, mistä keskitettyä apua saa hänen sitä tarvitessa. Opintopsykologipalvelut toimivat Ruotsissa opiskeluterveydenhuollon yhteydessä, eivätkä psykologit Suomen tapaan työskentele korkeakouluissa.


Jatkuvia haasteita

Koordinaattoreiden mielestä suurimmaksi ongelmaksi koetaan ensisijaisesti opetushenkilöstön suhtautuminen sekä tiedon puute koskien saavutettavuutta ja sen huomioimista opetuksessa, oppimateriaaleissa ja opetusmenetelmissä. Koulutusta ja informointia on pyritty lisäämään: Tukholman yliopistossa on tarjolla uusille yliopisto-opettajille 15 op:n korkeakoulupedagogiikan kurssi (pajatyöskentely, verkkotehtävät/-testit), jossa myös saavutettavuutta käsitellään. Kauppakorkeakoulussa on vastaavasti päädytty opettajien pakollisiin koulutuspäiviin, jotta saadaan turvattua riittävä tietotaso saavutettavuuden saralla. Teknisen korkeakoulun opettajilla on mahdollisuus päivittää tietonsa aiheesta korkeakoulupedagogiikan kursseilla yliopiston tavoin.

Opiskelijoiden tukitarpeet ovat lisääntyneet huimasti Ruotsissakin viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten koordinaattoreiden työmäärä on kasvanut, sillä henkilöstöresursseja ei ole lisätty samaan tahtiin. Korkeakoulujen opiskelijoiden tuen saamisen syyt vaihtelevat koulusta riippuen. Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun erityistä tukea saavien opiskelijoiden enemmistö (50 %) koostuu lukivaikeuksisista ja 25 % kuuluu autisminkirjon piiriin. Kauppakorkeakoulun erityisen tuen piiriin kuuluvista 2/3 on lukivaikeus, ADD/ADHD on diagnosoitu yhä useammalla. Tukholman yliopistosta ei osattu kertoa tarkkoja lukuja, mutta sielläkin lukivaikeus on pääasiallinen syy saada erityistä tukea. Erilaiset mielenterveysongelmat (mm. ahdistuneisuus, jännittäminen, masennus) ovat yleistyneet kaikissa kolmessa korkeakoulussa.

Kyselin chat –palvelun käytöstä, sillä korkeakouluilla on ajoittain mm. avoimet ovet – ja drop in –tilaisuuksissa mahdollisuus tavata koordinaattoreita ilman ajanvarausta. Chatia ei kuulemma ole käytössä, mutta ajatus sellaisesta jäi ehkä parissa paikassa koordinaattorien ajatuksissa kytemään. Missään Tukholman korkeakouluista ei hämmästyksekseni ole käytössä mitään meidän kaltaista sähköistä tenttijärjestelmää (Examin Tenttiakvaario tai –terraario) – tässä olisi aika hyvä markkinarako suomalaisille!

Kirjastot eivät tarjoa pidennettyä laina-aikaa, koska suurin osa kurssikirjoista on jo sähköisessä muodossa ja äänikirjoja saavat kaikki käyttää oli heillä sitten jokin diagnoosi tai ei. Lukemisesteisillä opiskelijoilla on tosin oikeus erikseen tilata sellaisesta teoksesta tai tekstistä äänikirjaversio, jota ei vielä ole luettu ääneen. Kun teksti on kerran saatettu äänimuotoon, voivat sitä sen jälkeen muutkin opiskelijat lainata aivan vapaasti.

 

Mitä jäi käteen?

Jokaisessa vierailukohteessa oltiin valmistauduttu tulooni hyvin, kaikilla oli hyvät ja perusteelliset esittelyt omasta korkeakoulusta ja sovitut aikataulut pitivät. Handelshögskolanissa minulle esiteltiin vielä erikseen kaunis kirjasto. Ruotsalaiset tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita kuulemaan myös meidän suomalaisten tavasta tukea opiskelijoitamme, sillä he eivät olleet aiemmin saaneet vierailijoita Suomesta. Erityisesti Tampereen ammattikorkeakoulun tukisetelijärjestelmä kiinnosti kaikkia opettajalle tarjottavan ylimääräisen resurssin takia, mutta myös Exam–tenttijärjestelmä oli kuulijoiden mieleen.

 

 

Monet saavutettavuuteen liittyvät haasteet ovat pitkälti samoja kuin meilläkin eli päällimmäisenä henkilöstön osaamisen ja tiedon puute. Henkilökuntaa ei ole joka paikassa riittävästi tekemässä töitä jatkuvasti lisääntyneiden oppimis- ym. opiskeluun liittyvien vaikeuksien parissa. Fyysiseen esteettömyyteen on panostettu paljon, vaikka vanhat rakennukset eivät välttämättä oikein taivu siihen. Täysin uusia tiloja on rakennettu ja niihin on sijoitettu saavutettavuuteen ja erityiseen tukeen liittyvät palvelut. Opastus erilaisissa rakennuksissa ja ulkotiloissa on järjestelmällisesti parempaa kuin Suomessa.

Erilaisiin ohjelmiin ja sovelluksiin on pyritty panostamaan, samoin äänikirjojen saatavuuteen. Nettisivut ovat selkeämpiä lukea, tietoa löytyy helposti sekä opiskelijoiden että henkilöstön tarpeisiin. Iso osa palveluista, kuten apuohjelmat ja sovellukset, hyödyttää kaikkia opiskelijoita.

Kaikilla korkeakouluilla on ns. korvamerkittyä rahaa käytettävänään saavutettavuuteen ja sen edistämiseen, mutta jokainen koulu päättää itse omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan, miten tukea opiskelijoille tarjotaan. Keskitetty tuen hakuprosessi ja koordinaattorijärjestelmä takaavat, että jonkinlainen laatu ja etenkin jatkuvuus palveluiden tuottamisessa säilyvät. Koordinaattoreiden oma verkosto lisää omalta osaltaan työntekijöiden ammatillista osaamista.

Meillä on aina sellainen käsitys, että saavutettavuus ja esteettömyys maksavat paljon, mutta melko pienillä asioilla, kuten esimerkiksi hyvällä työn koordinoinnilla ja sillä, että palveluista sorvataan Universal Design –hengessä isommalle opiskelijajoukolle sopivia, voidaan saada paljon hyvää aikaan.

Teksti ja kuvat:

Sari Hanska, lehtori TAMK/ OHO! Esteettömyystiimi

OHO! –hanke (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa) on OKM:n kärkihanke ja se toteutetaan vuosina 2017 – 2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

OHO! –hankkeessa toteutettiin keväällä 2018 suomalaisille korkeakouluopiskelijoille (n = 1011) suunnattu saavutettavuusasioita koskeva kysely, jossa tiedusteltiin mm. opiskelijoiden kokemia omiin opintoihin liittyviä haasteita. Selvästi merkittävimpänä haasteena korkeakouluopiskelijat kokivat ajanhallinnan pulmat eli käytännössä opintojen, työelämän sekä vapaa-ajan yhdistämisen toimivaksi kokonaisuudeksi (n = 253).

Yhä useampi nykyopiskelija työskentelee opintojen ohessa joko koko- tai osa-aikaisesti, on perheellinen tai asuu eri paikkakunnalla kuin missä opinnot suoritetaan, minkä vuoksi ajanhallintahaasteet ja siitä mahdollisesti seuraava suoranainen voimakas väsymys korostuvat opiskelijoiden vastauksista.

Moni opiskelija painii lisäksi taloudellisten ongelmien kanssa, mutta nimenomaan työssäkäynti koetaan hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Syynä tähän ovat pitkät opiskelupäivät, opetuksen epäsopiva järjestämisaika ja muu opintoihin liittyvä joustamattomuus. Pakollista läsnäoloa vaativia luentoja järjestetään niin päivä- kuin ilta-aikaankin eikä vaihtoehtoisia opintojen suoritustapoja ole välttämättä aina tarjolla niille, jotka joustoa eniten elämäntilanteensa takia tarvitsisivat.

 

Päällekkäisyys stressaa

Samanaikaiset luennot aiheuttavat eniten pulmia ja huolta etenkin, jos pakollinen kurssi järjestetään vain kerran vuodessa tai kahdessa, minkä takia opiskelijan tutkinnon suorittaminen saattaa jopa myöhästyä. Ryhmätöitä on paljon, ne ovat päällekkäisiä eikä niiden tekemiselle opiskelijoiden mielestä löydy kovin helposti kaikille sopivaa yhteistä työskentelyaikaa.

Opiskeluaikataulujen päällekkäisyyksien taustalla ovat usein myös viime hetken aikataulumuutokset, joista moni kyselyyn vastannut opiskelija arvostelee erityisesti opetushenkilökuntaa. Opiskelijan oman elämän suunnitteleminen hankaloituu jatkuvista epäselvistä aikatauluista, joihin hän itse ei voi mitenkään vaikuttaa, minkä seurauksena koetaan selvää stressiä ja epävarmuutta.

Opiskelija voi joutua liikkumaan päivän aikana usean eri korkeakoulukampuksen välillä, mikä sekin saattaa fyysisten välimatkojen takia aiheuttaa luennoilta myöhästymisiä tai yksinkertaisesti selvää priorisointia eri kurssien välillä. Valinnan vapautta rajoittaa lisäksi usean vastaajan mukaan vapaasti valittavien kurssien tarjoaminen päällekkäin pakollisten opintojaksojen kanssa.

 

Syväoppimiselle ei ole aikaa

Moni opiskelija toteaa, että tiedon prosessoinnille, asioiden työstämiselle ja tentteihin valmistautumiselle on tiukkojen aikataulujen takia varattu aivan liian vähän aikaa etenkin, jos opiskelijalla on opiskelua hankaloittavia oppimis- tai muita vaikeuksia. Lähes kaikkea opintoihin liittyvää toimintaa leimaa kiire ja nopea tahti.

Kuormittavat ja tiiviit kurssit aiheuttavat ajanpuutteen vuoksi tehtävien kasautumista. Jotkut vastaajat ehdottavatkin, että luentoja ja opetusta voisi olla tasaisesti kaikkina viikonpäivinä eikä vain tiistaista torstaihin, koska niihin kohdistuu yleensä suurin paine ja päällekkäisyyskierre on taas tosiasia. Opinnot eivät jakaudu epätasaisesti vain viikko- vaan myös lukuvuositasolla.

                                             

Ajanhallinta hukassa

Kaikilta opiskelijoilta opintojen oma suunnittelu ja aikatauluttaminen eivät suju ilman ulkopuolista ohjausta ja tukea, mutta kyselyn mukaan osa heistä ei edes uskalla hakea apua ajanhallinnan pulmiin, ei tiedä tarkalleen keneltä sitä saisi tai ohjausta ei yksinkertaisesti ole korkeakoulussa riittävästi tarjolla.

Opiskelija ei välttämättä osaa ohjata omaa toimintaansa itsenäisesti: monille tehtävien tekemistä on vaikea aloittaa ja saattaa loppuun, minkä seurauksena mm. riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunne, ahdistuneisuus, motivaatio-ongelmat sekä suoranainen uupumus uhkaavat. Näistä seuraa pahimmillaan masennusta eikä opiskelija pahimmillaan enää kykene saattamaan opintojaan loppuun asti.

 

Helpotusta ajanhallintaan

Opiskelijakyselyssä esille tulleiden ongelmien perusteella korkeakouluissamme tulisi ennen kaikkea panostaa entistä enemmän eri opintokokonaisuuksien, mutta myös yksittäisten opintojaksojen väliseen kokonaisvaltaisempaan suunnitteluun ja aikatauluttamiseen opiskelijanäkökulmaa unohtamatta niin. Näin opiskelijoiden ei koko opintojensa ajan tarvitsisi kamppailla turhauttavien päällekkäisyyksien ja samanaikaisuuksien kanssa. Eri elämäntilanteissa ja erilaisilla valmiuksilla opiskeleville joustavat opintojen suoritustavat toisivat helpotusta arkeen.

Työmäärän tasaisempi jakautuminen koko lukuvuodelle ja pitävien aikataulujen ilmoittaminen hyvissä ajoin helpottaa kunkin opiskelijan oman elämän pidemmän tähtäimen suunnittelua. Korkeakouluopintojen valinnanvapaus uhkaa toisaalta vähetä, mikäli opiskelija ei kykene suorittamaan tutkintoonsa kuuluvien pakollisten opintojensa ohessa esimerkiksi haluamiaan vapaasti valittavia opintoja hankalien aikatauluongelmien vuoksi.

Ajanhallinta, kuten myös suunnitelmalliset, itseohjautuvat ja tavoitteelliset opiskelutaidot tulisi sisällyttää jokaisen korkeakorkeakouluopiskelijan opintojen orientaatiovaiheeseen. Tällä mahdollistettaisiin opiskeluasenteen säilyminen positiivisena. Ja näin opiskelu johtaisi hyvään opiskelumenestykseen sekä aikanaan valmistumiseen.

Opiskelu- ja oppimistaitojen hallinta ennaltaehkäisee varmasti osaltaan motivaatio-ongelmia ja uupumusta, sillä se tarjoaa perustyökaluja selvitä opinnoista niiden eri vaiheissa. On lisäksi varmistettava, että jokainen opiskelija osaa jouhevasti hakea oikean ohjaustahon, mikäli hänellä on tarvetta näiden taitojen lisäohjaukselle.

 

Teksti: Sari Hanska, lehtori Kielipalvelut/OHO! –hanke

Kuva: Sari Hanska

Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa (OHO!) on useiden Suomen korkeakoulujen yhteishanke. Hanke toteutetaan OKM:n kärkihankkeena vuosina 2017-2019. TAMK on mukana hankkeen työpaketissa kolme eli esteettömyystiimissä: “Opiskelijoiden moninaisuus ja henkilöstön osaamisen vahvistaminen”.

Mitä esteettömyystiimissä tehdään?

Olemme selvittäneet korkeakoulujen saavutettavuutta kaikkien korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilöstölle ohjatuilla kyselyillä, joilla selvitetään saavutettavuuden toteutumista korkeakoulusektorilla. Syksyn aikana vastaava kysely osoitetaan myös korkeakoulujen johdolle.

Lisäksi olemme selvittäneet miten saavutettavuusasiat ovat sisällöllisesti esillä korkeakoulujen julkisilla Internet-sivuilla.

OHO!-hanke järjestää koulutus- ja tiedotustilaisuuksia korkeakoulujen henkilöstölle ja muillekin kiinnostuneille. Lisäksi hankkeen aikana luodaan saavutettavuuskriteeristö ja –ohjelma korkeakouluille koko henkilöstön työkaluksi. Myös saavutettavuusverkostojen toiminnan virittäminen on asialistallamme. Korkeakoulujen saavutettavuusasioita on jo useita vuosia edistänyt ESOK-verkosto.

Toukokuussa TAMKissa pidettiin seminaari “Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena”, jossa muun muassa Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Markus Rahkola esitteli valmisteilla olevaa saavutettavuusdirektiiviä

Kaikkien korkeakoulua kehittämässä – Saavutettava ja esteetön korkeakoulu työseminaari järjestetään 1.11.2018 klo 9.30 – 16.00 Jyväskylässä JAMKin tiloissa (Piippukatu 2, Dynamo, auditorio D101) Voit ilmoittautua työseminaariin osoitteessa: https://link.webropolsurveys.com/S/E5847B2C2598E0BB

Saavutettavuus on koko henkilöstön yhteinen asia. Tule mukaan rakentamaan kaikkien yhteistä korkeakoulua. Ilmoittaudu ESOK-verkoston ja OHO!-hankkeen yhteiselle postituslistalle osoitteessa: https://lomake.tamk.fi/v3/lomakkeet/26301/lomake.html Näin saat tietoa hankkeen ja verkostojen toiminnasta.

Annan myös mielelläni lisätietoja hankkeen toiminnasta ja saavutettavuusasioista kiinnostuneille!

 

Heli Antila, projektipäällikkö TAMK

 

 

 

 

 

 

 

 

Saavutettavuus, esteettömyys, yhdenvertaisuus, hyvinvointi ja moninaisuus vilahtavat luennoitsijoiden ja yleisön keskusteluissa. Saavutettavuuden teeman ympärillä käsitemaailma on rikas ja monitulkintainen.

Korkeakouluopiskelija tarvitsee tuke erityisesti opintojensa loppuvaiheessa.

Saavutettavuusasiat koskettavat jokaista opiskelijaa ja henkilöstön jäsentä. Puhumme kyvystä ymmärtää erilaisuutta, vaikka pitäisikin ehkä keskustella halusta ymmärtää erilaisuutta.

Jatkossa korkeakoulujen saavutettavuuskäytäntöihin on lupa odottaa enemmän yhtenäisiä käytäntöjä, sillä saavutettavuusdirektiivin ja useiden asiaa edistävien valtakunnallisten hankkeiden myötä korkeakoulut ja hankkeet ovat yhdistäneet voimansa yhteisiä ratkaisuja etsiessään.

Opiskelijoiden moninaisuus korkeakoulujen rikkautena -seminaari keräsi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöä ja järjestöjen edustajia koolle TAMKiin maanantaina.

Seminaarin järjestelyistä vastasivat hankkeet Oho! – Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa sekä KOPE – korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä. Myös ESOK-verkoston oli mukana järjestelyissä.

 

ESOK-verkosto edistää opiskelun esteettömyyttä korkeakoulujen, järjestöjen ja muiden organisaatioiden yhteistyönä. TAMK toimi isännän roolissa vuosittain järjestettävässä seminaarissa. Esteettömyyssuunnittelija Hannu Puupponen Jyväskylän yliopistosta kertasi avauspuheenvuorossaan ESOK-toiminnan taustaa ja kertoi saavutettavuusasioita edistävästä hanketoiminnasta. Puupponen on yksi Suomen johtavia esteettömyysasiantuntijoita ja työskennellyt aiheen parissa pitkään.

Saavutettavuusasiat kiinnostavat korkeakouluväkeä.

Kuinka korkeakouluopiskelija voi?

 

YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Noora Seilo korosti puheenvuorossaan, että valtaosa korkeakouluopiskelijoista voi hyvin. Hän nosti kuitenkin esille muutamia korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta nousseita huolenaiheita. Vastauksissaan miesopiskelijat kertovat psyykkisistä oireista, mutta opiskeluterveydenhuollon vastaanotolla heitä ei näy – miten tämä ryhmä tavoitetaan? Opiskelijat ovat aikaisempaa stressaantuneempia ja entistä suurempi osa opiskelijoista on korkeassa uupumusriskissä. Muun muassa uniongelmat, keskittymisvaikeudet ja jännittyneisyys ovat lisääntyneet.

 

Terveystutkimusten tulosten mukaan yksinäisyyden ehkäisyssä tuutoroinnilla, ryhmäytymisellä ja yhteisöllisyydellä on suuri merkitys. Tutkimuksen mukaan opiskelijat toivovat saavansa tukea muun muassa stressinhallintaan, ajanhallintaan, opiskelun ongelmiin ja opiskelutaitoihin.

 

Myös elämänhallinnan taitoihin tarvitaan entistä enemmän tukea. Oman päivän rytmittäminen, syöminen ja nukkuminen ovat monelle korkeakouluopiskelijalle haasteellisia asioita. Liikunnan merkitystä osana hyvinvointia ei tiedosteta riittävästi. Seilo pohtikin, miten korkeakoulut ja opiskeluterveys voisivat tehdä näissä asioissa enemmän yhteistyötä. Lisäksi hän toi esille, että tutkimuksen mukaan sekä mies- että naisopiskelijat kertovat istuvansa yli kymmenen tuntia päivässä, mikä on todellinen terveysongelma. Korkeakoulujen tulisikin mahdollistaa erilaiset työskentelyasennot, tarjota mahdollisuus nousta seisomaan luennoilla sekä muistaa tauottaminen.

Noora Seilo kertoi korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista.

 

Opiskelija muuttuvassa korkeakouluyhteisössä

 

Opiskelijakunta Tamkon varapuheenjohtaja Kalle Kairistola kertoi opiskelijakunnan näkökulmia Tampereen uuden korkeakouluyhteisön, Tampere3:n, kehittämisestä. Koska koulutusta rakennetaan opiskelijoille, on opiskelijoiden äänen kuuluttava toiminnan suunnittelussa. Korkeakouluyhteisö tulee tarjoamaan uudenlaisia, poikkitieteellisiä tilaisuuksia tehdä tulevaisuutta.

 

Kairistola pohti myös resurssikysymystä ja erityisesti niiden niukkenemista. Onko korkeakouluilla mahdollisuutta tarjota erilaisille oppijoille erilaisia tapoja opiskella, erilaisia tiloja tai erilaisia suorittamistapoja? Entä miten mahdollistetaan joustavat opintopolut? Hän korosti rehellisyyttä opiskelijoille viestimisesti: kerrotaan avoimesti tilanteesta, valjastetaan olemassa oleva tilanne mahdollisimman hyvin opiskelijoita palvelevaksi ja kerrotaan opiskelijoille erilaisista vaihtoehdoista.

 

Kairistolan mukaan opintoja räätälöimällä on mahdollisuus päästä syventämään omaa osaamistaan niin, että se tukee oman koulutuksen ja opiskelun tavoitteita.  Kairistola toteaa, että Tampere3:n opiskelijat ovat edelläkävijöitä, mutta myös koekaniineja. Korkeakoulujen ja koko korkeakouluyhteisön tulisi taata opiskelijoille yhdenvertaiset mahdollisuudet, jossa jokaisen on hyvä oppia ja tehdä töitä.

 

Opiskelijoiden moninaisuuden tukeminen

 

Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen toi saavutettavuutta esille sekä opiskelua suunnittelevan, että jo opinnoissa olevan opiskelijan näkökulmasta. Hakijan kannalta Urhonen nosti esille kasvuympäristöasenteet, joilla on merkitystä siihen, miten lapselle ja nuorelle puhutaan tulevaisuudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Alempien asteiden opetuksella ja opintojen ohjauksella on myös merkitystä.

 

Korkeakoulujen tiedotusta ja markkinointia Urhonen tarkasteli erityisesti siitä näkökulmasta, tunteeko vammainen tai muu erilainen oppija itsensä tervetulleeksi opiskelijaksi ja miten hän löytää tarvitsemansa tiedon esim. nettisivuilta. Kielitaidolla, valintakokeiden erityisjärjestelyillä, taloudellisilla mahdollisuuksilla sekä asumisen mahdollisuuksilla on Urhosen mukaan vaikutusta korkeakouluopintoihin pääsemisessä.

 

Opintojen aikaisista saavutettavuutta heikentävistä asioista Urhonen nostaa esille henkilökunnan ja muiden opiskelijoiden ennakkoluulot, oppilaitosten käytännöt sekä tulkki- ja avustajapalveluiden ja kuljetuspalveluiden puutteen.

 

Opetuksen ja opetusmateriaalin monikanavaisuus tukee saavutettavuutta. Vaikka opiskelu korkeakoulun sisällä onnistuisikin hyvin, tulee saavutettavuus huomioida myös harjoitteluissa ja erilaisissa tapahtumissa ja tutustumisretkillä. Näin erilainen oppija pääsee mukaan osaksi opiskelijaporukkaa ja työelämän verkostoja.

 

Suunnitteilla saavutettavat verkkopalvelut

 

EU:n saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia myös korkeakouluja tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtionvarainministeriöstä avasi kuulijoille, miten saavutettavuusvaatimuksia tullaan soveltamaan verkkosivustoilla ja mobiilisovelluksissa sekä erityisesti niiden sisällöissä. Digitaalisten palveluiden saavutettavuusvaatimukset koskevat havaittavuutta, hallittavuutta, ymmärrettävyyttä ja toimintavarmuutta. Selkeä ja merkityksellinen sisältö sekä toimintojen ymmärrettävyys ovat organisaation omalla vastuulla. Saavutettavista verkkopalveluista tulevat hyötymään kaikki.

Erityisasiantuntija Markus Rahkola Valtiovarainministeriöstä kertoi saavutettavuusdirektiivistä.

 

Funkan toimitusjohtaja Susanna Laurin kertoi EU-tasolla tehdyistä päätöksistä ja niiden vaikutuksista Suomen ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Lisäksi hän kertoi pohjoismaisen saavutettavuusverkoston IAAP Nordicin toiminnasta.

Toimitusjohtaja Susanna laurin Funkasta toi seminaariin kansainvälisiä kuulumisia Pohjoismaista ja EU-tasolta.

Kyselyillä tietoa korkeakoulujen saavutettavuudesta

 

Tutkija Reeta Lehto Turun yliopistosta kertoi Oho!-hankkeen tekemästä opiskelijakyselyn alustavista tuloksista. Kyselyyn vastasi 1011 suomalaista korkeakouluopiskelijaa. Kyselyssä tarkasteltiin saavutettavuutta niin fyysisestä, sosiaalisesta, pedagogista kuin psyykkisestäkin näkökulmasta. Lisäksi kyselyssä tarkasteltiin opiskelijan saamaa tukea sekä opintojen ja ohjauksen saavutettavuutta. Suurin osa vastaajista oli naisopiskelijoita. Monivalintakysymysten perusteella tilanne on kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta kehittämiskohteista saadaan parempi käsitys, kunhan avoimet vastaukset ehditään tarkastella.

 

Parhaillaan kysytään kaikkien Suomen korkeakoulujen opetushenkilöstön ajatuksia saavutettavuudesta. Myöhemmin Oho!-hanke tekee myös korkeakoulujen johdolle kyselyn. Näin saavutettavuuden nykytilanne saadaan selvitettyä useista näkökulmista.

 

Työpajoissa käytiin aktiivista keskustelua ja jaettiin tietoa eri korkeakoulujen hyvistä käytännöistä.

Verkostoitumista ja hyviä käytäntöjä

Seminaarin päätteeksi työskenneltiin työpajoissa erilaisten teemojen parissa. Pajatyöskentelyssä koottiin saavutettavuuden hyviä käytäntöjä, pohdittiin soveltuvuuden rajoja ja rajattomuutta, opettajien tiedontarvetta saavutettavuusasioista, saavutettavuuden arviointia sekä saavutettavuuspedagogiikkaa niin fyysisestä, psyykkisestä kuin sosiaalisestakin näkökulmasta.

 

Teksti: Maiju Ketko ja Heli Antila

Kuvat: Saara Lehtonen

 

Korkeakoulujen saavutettavuuteen liittyvät tiedot ovat edelleenkin vain harvoin selkeästi ja koordinoidusti esillä julkisilla verkkosivuilla. Tilanne on kymmenessä vuodessa parantunut, mutta tietoa joutuu edelleen hakemaan useista paikoista. Parantamisen varaa löytyy lähes kaikilta korkeakouluilta.

OHO! –hankkeen (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa -hanke) yhteydessä kartoitettiin syksyllä 2017, miten helposti opiskeluun liittyvät esteettömyys- ja saavutettavuustiedot ovat löydettävissä ja luettavissa kaikkien maamme nykyisten 15 yliopiston ja 25 ammattikorkeakoulun verkkosivuilta. Kartoitustyön teki TAMKin lehtori Sari Hanska.

Tässä kartoituksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten kattavasti opintojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvistä palveluista kerrotaan kunkin korkeakoulun verkkosivustolla ja kuinka keskitetysti nämä tiedot esitetään esimerkiksi opiskelemaan hakevalle ja verkkosivuilta erilaista saavutettavuustietoa etsivälle. Tarkastelun kohteena olivat maininnat

– opintojen erityisjärjestelyistä

– lukitestausmahdollisuudesta ja Celian palveluista

– esteettömyydestä vastaavan henkilön yhteystiedoista

– fyysisen ympäristön ja kansainvälisen vaihdon esteettömyydestä

– viestinnän ja kirjastopalveluiden saavutettavuudesta

– sivuston kielivalikoimasta.

Kartoituksesta ilmeni, että korkeakoulujen verkkosivuihin tutustuva ja opintojaan vasta harkitseva ei löydä lainkaan esteettömyyteen tai saavutettavuuteen liittyvää tietoa kaikkiaan neljän yliopiston ja seitsemän ammattikorkeakoulun sivustoilta eli 27,5 %:a kaikista korkeakouluista ei julkisesti tarjonnut näitä tietoja. Lisäksi vain harvalla korkeakoululla kaikki esteettömyys- ja saavutettavuustiedot löytyivät nopeasti yhdestä keskitetystä paikasta. Liian usein informaatiota täytyi etsiä hakupalvelun kautta ja käyttämällä erilaisia aiheeseen liittyviä hakusanoja. Hakijan on myös kovin vaikea vertailla verkkosivuilla tarjolla olevaa esteettömyys- ja saavutettavuustietoa ei pelkästään sen hajanaisuuden takia, vaan myös tiedon määrän ja sisällön vaihtelun vuoksi.

Ammattikorkeakoulut ovat kunnostautuneet lukitestien ja –seulojen tekijöinä, kun taas yliopistoilla niitä ei juurikaan järjestetä. Esteettömistä tiloista tiedottaminen on vähentynyt koko korkeakoulukentällä eikä viestinnän saavutettavuutta juurikaan mainita. Samaan kategoriaan voidaan laskea kansainvälisen opiskelijavaihdon ja työharjoittelun esteettömyyttä koskevan tiedon puuttuminen sivustoilta lähes kokonaan.

Korkeakoulujen saavutettavuustilanteen kartoittaminen jatkuu keväällä 2018 kaikkien Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoille, henkilöstölle ja johdon edustajille lähetettävällä kyselyllä.

Oho! Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto. Lisäksi hankkeessa ovat mukana Turun yliopisto, Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Lapin yliopisto, Tampereen yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

 

Teksti: Sari Hanska ja Heli Antila