Posts in the TAMK category

Teksti: Katja Hautsalo, lehtori, gerontologinen hoitotyö, ja Heimo Outinen, lehtori, gerontologinen hoitotyö

 

Onnellinen vanha pari

Kuva: Freepik.com

 

Sirpa Salinin ja Heidi Valtatien esiin nostamien ajatusten jatkoksi tarkastelemme vanhenemisen teemaa hoitotyön koulutuksen näkökulmasta. Kansainvälisestikin huomioitu Suomen väestöpohjan vanheneminen asettaa haasteita myös gerontologisen hoitotyön koulutukselle. Iäkkään ihmisen hoitaminen vaatii erityistä asiantuntijuutta, jonka osa-alueita on kuvattu Ellan –yhteistyöverkostossa luodussa kuviossa.

Lähde: Dijkman, B., Roodbol, P., Aho, J., Achtschin-Stieger, S., Andruszkiewicz, A., Coffey, A., Felsmann, M.,Klein, R., Mikkonen, I., Oleksiw, K., Schoofs, G., Soares, C. & Sourtzi, P. 2016. European Core Competences Framework for Health and Social Care Professionals Working with Older People. Available at http://ellan.savonia.fi/ http://ellan.savonia.fi/images/Finnish_ECCF.pd

Tämän kokonaisvaltaisen osaamisen näkemyksen pohjalta toteutamme gerontologisen hoitotyön opetusta varmistaen opiskelijan riittävän osaamisen saavuttamisen. Erityisosaamisesta hyvä esimerkki on vanhenemismuutokset ja niiden aiheuttamat vaikutukset hoitotyön toimintojen valintaan ja toteutukseen. Sen lisäksi iäkkään ihmisen lääkehoito, ravitsemus ja elämän loppuvaiheen hoito tuovat hoitotyöhön omat erityispiirteensä, puhumattakaan muistisairaan ihmisen hoitotyöstä ja kohtaamisesta. Geriatria on lääketieteessä oma erikoisalansa, ja niin myös hoitotyössä vaaditaan gerontologista erikoisosaamista.

Sairaanhoitajakoulutuksessa gerontologisen hoitotyön osaamisvaatimuksiin vastataan koulutuksen korkealaatuisilla tavoitteilla ja monipuolisella sisällöllä. Gerontologisen hoitotyön opintojaksojen käytännön toteutuksissa voi olla vivahde-eroja, mutta oppimistavoitteet ovat yksiselitteiset. Kurssilla opiskelijan on osoitettava osaamistaan palvelurakenteiden tuntemuksessa, monialaisessa työskentelyssä, keskeisissä gerontologisen hoitotyön auttamismenetelmissä, geroteknologian tuntemisessa sekä iäkkään ihmisen ohjauksessa. Opiskelijan on myös tunnistettava normaalit vanhenemismuutokset ja osattava erottaa ne epänormaaleista muutoksista. Lisäksi opiskelijan on osoitettava hyvää ja kunnioittavaa asenneta iäkkäitä ihmisiä kohtaan ja kyettävä toimimaan eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Tavoitteet saavutetaan sisällöllisesti rikkaassa opintokokonaisuudessa, joka sisältää gerontologista hoitotyötä, muistisairaan kohtaamista, geriatriaa ja työelämä yhteistyötä.

Työelämäyhteistyö ja monialaisuus gerontologisessa opetuksessa

Gerontologisen hoitotyön opintojaksoon kuuluu työelämäyhteistyössä toteutettava, yhden opintopisteen laajuinen osa. Tätä osuutta on toteutettu erilaisin kokemuksellisen oppimisen menetelmin hankkeissa, järjestämällä tapahtumia palvelukeskuksissa tai ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä, 3. sektorin toimijoiden kanssa yhteistyössä taikka tapahtumien järjestämisenä opiskelijan omalla työpaikalla. Työskentelyn tavoitteena on opiskelijan näkökulmasta päästä soveltamaan gerontologisen hoitotyön näyttöön perustuvaa tietoperustaa, oppia iäkkään ihmisen tilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua ja hänen omahoitovalmiuksien tukemista. Lisäksi opiskelija pääsee osalliseksi iäkkäiden palveluiden kehittämiseen sekä työskentelyyn yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Aiheina tapahtumissa on ollut esim. aivoterveyden edistäminen, psyykkiset ja sosiaaliset ikääntymismuutokset, rentoutuksen ja läsnäolon merkitys, kaatumistapaturmien ehkäisy sekä iäkkäiden ja päiväkotilasten yhteisen tapahtuman toteuttaminen vaikkapa sämpylöitä leipomalla tai erilaisia pelejä pelaamalla. Työelämäyhteistyö ammattikorkeakoulun ja iäkkäiden palvelutahojen välillä on vahvistunut tämän toiminnan kautta, ja opiskelijaporukat ovat osoittautuneet odotetuiksi vieraiksi monissa paikoissa. Sairaanhoitajaopiskelijat ovat esimerkiksi toteuttaneet Hyhkyn päiväkotilasten ja Pispan palvelukeskuksen kävijöiden yhteisen tapahtuman keväällä 2018.

Monialaisesta näkökulmasta ja oman erikoisalaosaamisen kirkastamiseksi olemme toteuttaneet jo useamman vuoden ajan ensihoitajaopiskelijoiden osalta monialaista vanhenemisen jakson toteutusta yhteistyössä lääketieteen ja fysioterapia opiskelijoiden kanssa. Teoreettisten opintojen lisäksi ko. toteutus sisältää mm. simulaatioharjoituksia, joissa opiskelijat monialaisissa ryhmissä kohtaavat esim. kotona kaatuneen iäkkään ihmisen. Pienryhmätyöskentelyssä käydään monialaista keskustelua iäkkäiden hoitoon liittyvistä erityispiirteistä.

Opiskelijoiden kokemukset työelämäyhteistyössä toteutettavista tilanteista ovat olleet yleisesti myönteisiä. Opiskelijat ovat havainneet kuinka suuri vaihtelu iäkkäiden ihmisten toimintakyvyssä on, miten merkityksellistä on tuntea vanhan ihmisen elämäntarinaa ja kuinka sitkeitä selviytyjiä iäkkäät ihmiset ovat. Opiskelijat ovat opintojakson palautteissa kommentoineet:

  • Opiskelijat saivat hyvää palautetta ja hyvän mielen sekä arvokasta kokemusta vuorovaikutuksesta
  • Haastavampiakin aiheita on tärkeää tuoda esille
  • Rennon ja mukavan ilmapiirin luominen on tapahtumassa tärkeää
  • Osallistujat (iäkkäät) hyötyivät tapahtumista ja saivat apua ongelmiinsa
  • Toiminnassa oppii joustamaan suunnitelmista, kuulemaan osallistujia

Lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulu tarjoaa erilaista täydennyskoulutusta työelämän tarpeita kuulleen, myös gerontologisen hoitotyön alueelta. Valmiita iäkkään hoitoon liittyviä koulutuspaketteja on tällä hetkellä esimerkiksi aiheista muistisairaan arjen haasteiden ratkaiseminen, monisairaan iäkkään kokonaisvaltainen hoito simulaatio menetelmällä, sekä työyhteisön pelisäännöt. Täydennyskoulutuksia on mahdollista räätälöidä tilaajan tarpeiden mukaan. Ota yhteyttä!

Lisätietoa täydennyskoulutuksista nettisivuillamme.

Järjestämme aamukahvitilaisuuden to 11.4. klo 8:30-9:30, aiheena täydennyskoulutustarpeet iäkkäiden ihmisten palveluissa. Ilmoittautumiset etukäteen: sirpa.nurminen@tuni.fi

Teksti: Sirpa Salin, gerontologisen hoitotyön yliopettaja, ja Heidi Valtatie, gerontologinen hoitotyön lehtori

 

kaksi vanhusta istumassa penkillä

 

Suomi vanhenee EU-maista kaikkein nopeimmin, siitä huolimatta käytämme esimerkiksi Pohjoismaisessa vertailussa vähiten rahaa vanhuspalveluihin.  Tarvitsisimme miljardi euroa lisää rahaa vuodessa, jotta olisimme muiden Pohjoismaiden kanssa samalla tasolla. Kyse on siis resursseista, niistä kuuluisista desimaaleista. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon vanhuspalveluiden ongelmista. Mikä onkaan tilanne 10 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat yli 80-vuotiaita ja tarvitsevat hoivapalveluita? Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä jää eläkkeelle 20 547 ammattilaista. Onkin arvioitu, että henkilöstötarve lisääntyy 79 000-125 000 vuoteen 2025 mennessä väestön ikääntymisen ja eläköitymisen myötä.

Alan asiantuntijoiden mukaan yhtenä keinona selviytyä yhä kasvavasta palveluiden tarpeesta on iäkkäiden aiempaa parempi toimintakyky ja sen ylläpitäminen. Meidän pitää siis panostaa ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon nykyistä paljon enemmän. Alan ammattilaisilta sen ymmärtäminen ja toteuttaminen vaatii uudenlaista osaamista yhdessä iäkkään kanssa nykyteknologian keinoin.

Sitoutuneita osaajia alalle

Miten saamme alan koulutukseen  hyviä opiskelijoita, jotka sitoutuvat sekä koulutukseen että alalla pysymiseen? Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan useampi kuin joka neljäs nuori sairaanhoitaja suunnitteli alan vaihtoa. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna tämä on huolestuttavaa, sillä jo rahallisesti kyse on kymmenien tuhansien eurojen menetyksestä per alanvaihtaja. Ikääntyneiden parissa tehtävä hoitotyö ei ole kovinkaan vetovoimainen alan opiskelijoiden keskuudessa. Yhtenä syynä on mm. uutisoinnin kielteinen julkisuuskuva, jonka on todettu heikentävän alan vetovoimaa.

Se, miten opiskelija harjoittelussa ja työelämässä kohtaa iäkkään, on jatkumo sille, miten opettaja kohtaa opiskelijan

Tutkimusten mukaan opiskelijoiden asenteet ikääntyneitä kohtaan ovat muuttuneet aiempaa myönteisemmiksi, mutta siitä huolimatta heidän ensisijaisena uravalintanaan ei ole hoitotyö ikääntyneiden parissa. Syyksi he mainitsevat mm. sen, että he eivät voi käyttää omaa osaamistaan haluamallaan tavalla. Etenkin hoiva-alan yrityksissä hoitohenkilöstön työhön kuuluu usein siivous, pyykkihuolto ja ruuanlaitto. On selvää, että korkeakoulun käyneet sairaanhoitajat eivät halua tehdä näitä töitä, vaan he haluavat keskittyä siihen tehtävään, mihin he ovat saaneet koulutuksen. Tämä haastaa etenkin johtajuuden uuteen tarkasteluun, mutta myös ammattikorkeakoulun gerontologisen hoitotyön opetuksen.

TAMKissa riittää gerontologisen hoitotyön kipinää

Tampereen ammattikorkeakoulussa gerontologisen hoitotyön opettamisesta vastaa neljän lehtorin asiantuntijatiimi, joille iäkkäiden asiat niin sanotusti kolahtavat. Kipinää gerontologisen hoitotyön opettamiseen ei puutu, ja opetusta kehitetään jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Kuulemme herkällä korvalla työelämän toiveita ja tarpeita, ja lähdemme niihin mukaan täysillä.

Asiantuntijatiimissä uskomme, että jokaisella kohtaamisella on merkitys. Iäkkäiden ihmisten kohtaamiseen hoitotyössä liittyy usein vahvoja ennakkoluuloja esimerkiksi jonkin sairauden vuoksi, mikä voi johtaa iäkkäiden toiseuttamiseen. Tähän voimme vaikuttaa kiinnittämällä erityishuomioita iäkkään inhimilliseen ja yksilölliseen kohtaamiseen. Kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat taitoja, joita voi harjoitella ja kehittää yhdessä esimerkiksi muistisairaan kanssa.

Tampereen ammattikorkeakoulussa on ymmärretty jo vuosia sitten, miten valtavaa osaamista gerontologinen hoitotyö vaati

Myös opettajan ja opiskelijan kohtaamisessa on tärkeä merkitys. On ymmärrettävä, että jos opettaja ei ole läsnä kohtaamisissa opiskelijan kanssa, opiskelija ei tule kuulluksi ja nähdyksi. Uskon, että se, miten opiskelija harjoittelussa ja työelämässä kohtaa iäkkään, on jatkumo sille, miten opettaja kohtaa opiskelijan. Ei ole myöskään yhdentekevää, miten opettaja puhuu ja suhtautuu iäkkäisiin ja heidän hoitoonsa.

Tampereen ammattikorkeakoulussa on ymmärretty jo vuosia sitten, miten valtavaa osaamista gerontologinen hoitotyö vaatii.  Alan yliopettajan toimi perustettiin v. 2011, ja muutamia vuosia myöhemmin saimme lisää osaamista kolmen lehtorin vakansseilla. Gerontologisen hoitotyön opetus ja sen kehittäminen on keskitetty ko. tiimille. Meillä on kunnianhimoinen tarkoitus auttaa opiskelijoita oivaltamaan tämän asiantuntijuuden merkitys ja synnyttää tuleville sairaanhoitajille utelias, näyttöön perustuva suhtautuminen iäkkäiden hoitotyöhön ja sen kehittämiseen. Nyt tarvitaan luovuutta, ketteryyttä ja uskallusta. Kulttuuri tulee juuri sellaiseksi kuin me sen teemme!

Kuinka gerontologista hoitotyötä TAMKissa sitten käytännössä opetetaan? Lue lisää Katja Hautsalon ja Heimo Outisen bloggauksesta!

Teksti ja kuvat: Harri Laaksonen, TAMKin konetekniikan lehtori

____________________________________________________

TAMKin Konetekniikan koulutuksessa on jo pitkät perinteet 3D-tulostuksen hyödyntämisessä tuotesuunnittelun ja -valmistuksen eri vaiheissa. Ensimmäinen teollinen 3D-tulostin (Stratasys Dimension Elite) hankittiin 10 vuotta sitten ja sitä ennenkin pikamallinnusta käytettiin prototyyppien valmistuksessa yhteistyöprojekteissa Hannover Fachhochschulen kanssa. Lisäksi luonnollisesti 3D-tulostusta on käytetty myös arkkitehtuurin, sähkötekniikan ja media-alan koulutuksissa.

TAMK on ollut mukana jo monessa 3D-tulostamista alueellisesti kehittävässä hankkeessa, esimerkiksi 3D-Invest-hankkeessa ja 3D-Boosti-hankkeessa. Lisäksi TAMKilla on menossa 3Dindesigner ja Kataja -hankkeet, ja myös Digikyvykkyys-hankkeessa on yhtenä osa-alueena 3D-tulostus.

3D-Invest ja 3D-Boosti -hankkeet käsittelivät 3D-tulostusekosysteemin perustamista Pirkanmaalle ja 3D-tulostuksen käyttöön ottamista yrityksissä. Tässä yhteydessä muun muassa hankittiin laajat 3D-tulostuslaitteistot pirkanmaalaisiin oppilaitoksiin: TAMKiin, TTY:lle, ja Saskyyn. Tulostusekosysteemiä on esitelty sivustolla www.3dpirkanmaa.fi.

TAMKin robottitulostimella tulostettu tuoli ja taideteosvalumuotti.

Hankkeissa on toteutettu yrityksille demoja 3D-tulostusta hyödyntäen. Tässä yhteydessä on havaittu, että yrityksiltä puuttuu 3D-tulostuksen täysipainoista hyödyntämistä tukevaa suunnitteluosaamista.

On todettu, että uutta osaamista täytyy hankkia nopeasti, jotta yritykset voisivat hyödyntää 3D-tulostusta omassa tuotekehityksessään ja tuotevalmistuksessaan sekä löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

3Dindesigner-hankkeen päätavoitteena onkin muodostaa yrityksien käyttöön suunnitteluekosysteemi, joka kasvattaa yritysten osaamista ja synnyttää yrityksille uusia innovaatioita ja kilpailukykyä (3D Pirkanmaa n.d.).

Kataja-hankkeessa kehitettiin TAMKissa ison tulostusalueen 3D-robottitulostinlaitteisto, joka perustui ABB:n teollisuusrobotin muuntamiseen 3D-tulostimeksi, joka tulostaa muun muassa biokomposiittia (UPM Formi n.d.). Tulostusalue on 2 x 1 x 1 m, ja tulostettuna on esimerkiksi huonekaluja, taideteoksia, valumuotteja (kuva 1) ja pienen kävelysillan (L = 1,8 m) rakenteet (kuva 2).

TAMKin robottitulostimella tulostettu kävelysilta Porin asuntomessuille 2018.

Digikyvykkyys-hankkeella pyritään vastaamaan mikro-, pien- ja pk-yritysten digiosaajapulaan.  Hankkeen päätavoitteena on valmentaa nopeasti ammattitaitoista työvoimaa 6Aika-kaupunkien alueilla toimivien yritysten havaittuun digiosaamisvajeeseen.

Hankkeessa yksilöidään 6Aika-kaupunkien yritysten digitalisaatioon liittyvät osaamis- ja työvoimatarpeet. Teknologioiden osalta hankkeen kumppanit (Oulun yliopisto, Oulun AMK, Tampereen ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto ja Turun AMK) perehdyttävät 3D-tulostamiseen, robotiikkaan, digitaaliseen valmistukseen, digitaaliseen tuotekehitykseen, painettuun elektroniikkaan, terveysteknologiaan ja interaktiivisiin teknologioihin, joita ovat lisätty todellisuus ja virtuaalitodellisuus. (Digikyvykkyys-hanke vastaa… 2018.)

 

Lähteet:

3D Pirkanmaa. N.d. 3D-tulostuksen osaamiskeskittymä Pirkanmaalla. http://3dpirkanmaa.fi/

Digikyvykkyys-hanke vastaa pk-yritysten osaajapulaan. 2018. Turun yliopisto. http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/digikyvykkyys-hanke-vastaa-pk-yritysten-osaajapulaan.aspx

UPM Formi. N.d. New Grade for 3D Printing. www.upmformi.com

 

Lisää tietoa:

3D-Invest, 3D-Boosti ja 3D-Indesigner -hankkeet.

Kataja-hanke:

 

Digikyvykkyys 6Aika -hanke:
https://www.tampere.fi/6aika/digikyvykkyyden-paivitys-verkostotalousyhteiskunnassa.html

Maakunnallisissa hankkeissa puhutaan usein koko Pirkanmaasta, vaikka käytännössä hanke toteutettaisiinkin vain Pirkanmaan keskusseudulla, Tampereella ja lähikunnissa. Pirkanmaa on jaettu vanhaa seutukuntajakoa muistuttaviin alueisiin, joiden sisällä toimivat ns. Leader-ryhmät. Ylä-Pirkanmaan Leader-ryhmä Poko ry toimii Mänttä-Vilppulan, Virtain, Ruoveden ja Juupajoen alueilla, jolle alueelle Leader-ryhmän hankerahoitusta kohdistetaan.  

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) tehtävänä on tehdä aluekehitystä tukevaa ja alueen yritystoiminnan hyödyksi koituvaa T&K-toimintaa. TAMK toimii koko maakunnan alueella ja siihen liittyen toteutettiin 2017-2018 aikana Ylä-Pirkanmaalla Leader-rahoitteinen yritysryhmähanke Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalle. Hankkeen avulla haettiin työkaluja kymmenen Ylä-Pirkanmaalla toimivan yrityksen verkkokauppaliiketoiminnan aloittamiseen tai kehittämiseen.  

Hankkeen tarkoituksena oli edistää yritysten verkkokauppaosaamista. Tarvittavien kehittämistarpeiden ja verkkokauppaliiketoiminnan tilanteen mukaan yritykset jaettiin kolmeen ryhmään. Yhdessä olivat sellaiset yritykset, joilla ei ole verkkoliiketoimintaa lainkaan, toisessa ryhmässä olivat jo verkkokaupan perustaneet yritykset ja kolmannessa sellaiset yritykset, joilla oli erityistoiveita oman verkkoliiketoimintansa kehittämiseen. Osalla näistä yrityksistä oli aiempaa verkkoliiketoimintaa ja osalla ei. 

Hanke toteutettiin niin, että järjestettiin erillisiä iltatilaisuuksia, verkkoluentoja ja yhden päivän DigiCamp, missä haettiin yritysten tarpeisiin soveltuvia verkkokauppaliiketoiminnan käytännön ratkaisuehdotuksia. Alun perin kahdeksi päiväksi suunniteltu DigiCamp jouduttiin lyhentämään yhteen, koska kahden päivän ajan varaaminen DigiCampiin osallistumiselle osoittautui joidenkin yritysten kohdalla haasteelliseksi. Tämän vuoksi osa kehittämistiimeistä vieraili yrittäjien toiveesta yrityksessä tai yhteydenpitoa hoidettiin puhelimitse ja sähköpostitse. Yrittäjien palautteiden perusteella tallennettu verkkoluento oli suosittu kontaktivaihtoehto, koska sen saattoi seurata itselleen sopivana ajankohtana. 

Hankkeessa oli kiinnostavaa huomata, kuinka toimien edetessä alkuperäinen suunnitelma muutti muotoaan tarpeen mukaan. Osa yrityksistä esimerkiksi siirsi fokuksen verkkokaupasta sosiaalisen median markkinointiin jo hankkeen alkuvaiheessa. Verkkokaupan kehittämistä ei nähty hyödyllisenä, ennen kuin markkinoinnin avulla oli varmistettu verkkokaupan löydettävyys. Oli hienoa huomata, miten monet yritykset aktivoivat käyttäytymistään sosiaalisessa mediassa ja lähtivät näkyvästi mukaan uusiin kanaviin. Markkinointi- ja viestintätehtäviin sekä verkkokaupan ylläpitoon palkattiin myös uutta työvoimaa hankkeen aikana. 

Kun mukana on kymmenen erilaista yritystä eri tarpeineen, on selvää, että hankkeen toteuttamisessa oli myös haasteita. Yritysten mahdollisuus sitoutua hankkeeseen vaihteli suuresti ja ratkaisuehdotusten toteutuksen suhteen vuorovaikutus yritysten ja työskentelytiimien välillä oli joskus haasteellista. Aina yrittäjien tuntemus tai odotukset siitä, mitä käytännön toimia tai panosta tarvitaan verkkokaupan tai somenäkyvyyden edistämiseksi, eivät kohdanneet asiantuntijatiimien tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.  

Sini Ilvesaho, Helena Tirronen ja Eija Pirttilahti keskustelevat erilaisista ratkaisuista verkkokaupan kehittämiseksi. Kuva: Heli Antila.

Avoin ja tiivis vuorovaikutus tiimin ja yrityksen välillä on elintärkeää yhteisen tavoitteen viemiseksi maaliin. Korkeakoulun tehtävää yritysryhmähankkeen toteuttavana asiantuntijana voi olla haasteellista ymmärtää. Korkeakoulun asiantuntijoiden rooli on konsultoiva ja neuvova, ei niinkään suorittava. Verkkokauppahankkeessakaan ei siis perusteta yrityksen puolesta verkkokauppaa, vaan annetaan eväitä sen perustamiseen. Yrittäjä itse tekee valinnan tarjotuista ratkaisuista, mutta hänellä on oikeus myös pyytää lisätietoja ja apuja ehdotuksiin liittyen. Ratkaisuehdotuksia oli tässä hankkeessa mahdollista kommentoida jo keskeneräisinä, joten tällä voitiin varmistaa työskentelyn eteneminen haluttuun suuntaan. 

Toinen haasteellinen asia yritysryhmähankkeessa liittyy yritysten väliseen yhteistyöhön ja aloitteellisuuteen. Siinä missä aktiivisimmat ottivat vinkkejä vastaan muilta yrityksiltä ja asiantuntijaluennoista, osa odotti konkreettisia toimintaohjeita, joita oli kuitenkin vaikea antaa. Kullakin yrityksellä on erilainen asiakaskunta, erilaiset tuotteet ja erilaiset mahdollisuudet satsata toiminnan kehittämiseen, joten ei ole olemassa yhtä ainoaa toimintamallia. Siinä missä toinen tarvitsee järeän ja monipuolisen verkkokauppa-alustan, on se toisen liikevaihtoon nähden aivan liian kallis ratkaisu. 

Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla –hanke osoitti hyvin sen, että myös keskusseutujen ulkopuolella toimivat pienyritykset hyötyvät verkkoliiketoiminnan kehittämisestä ja somenäkyvyyden lisäämisestä. Verkkokauppa ja somenäkyvyyden lisääminen ovat parhaimmillaan erinomaisia keinoja lisätä liiketoimintaa, vaikka yritys sijaitsisikin maaseudulla, kauempana kasvukeskuksesta, sillä verkkokauppa on sijainnista riippumatonta. Parhaiten toimiviksi toimenpiteiksi ja tavoiksi auttaa yrityksiä verkkoliiketoiminnan kehittämisessä osoittautuivat verkkoluennot tai yrityksissä toteutettavat henkilökohtaiset konsultoinnit. 

Teksti:  

Heli Antila, TAMK, projektipäällikkö Verkkovirtaa Ylä-Pirkanmaalla -hanke 

Eeva-Liisa Viskari, TAMK, korkeakouluasiamies Virrat ja Ruovesi 

 

Teksti: Maria Änkö, laboratorioinsinööri, TAMKin tekstiililaboratorio

Kuva: Essi Kannelkoski

__________________________________________________

 

Vaatteiden laatu puhuttaa. Vastaan tulee lehtiartikkeleita, joissa käsitellään vaatteiden heikkoa laatua ja bloggaajat antavat neuvoja laadukkaiden vaatteiden ostamiseen. Samalla vaatteiden kuluttajamainonnassa korostuvat ekologiset tekijät, kuten ympäristösertifikaattien tai kierrätysraaka-aineen käyttö tai tuotteille myönnettävä takuu. Kaikesta pinnalla olevasta keskustelusta voi päätellä, että länsimaisen kuluttajan huomio on kääntymässä valtaapitävästä pikamuodista vaatteiden laatuun ja ekologisuuteen.

Tampereen ammattikorkeakoulun tekstiililaboratorio tarjoaa tekstiilialan toimijoille materiaalien suorituskykymittauksia, tuotekehitysprojekteja ja tekstiilikoulutuksia. Tekstiililaboratorio toimii tekstiilitietotaidon ja tekstiilien laadun puolesta.

Mitä laatu on?

Tekstiilien laatu, kuten laatu ylipäätäänkin, on hyvin laaja käsite. Laatu voidaan ymmärtää koko tuotantoprosessin kattavana eettiset ja ekologiset seikat huomioivana yleiskäsitteenä tai varsinaisen tuotettavan tuotteen laatuna.

Tuotteen laadun ajatellaan usein liittyvän ompelutyön jälkeen: ovatko saumat suorassa tai ompelulangat viimeistelty siististi.  Laatu saatetaan rinnastaa myös tuotteen kuituraaka-aineeseen, jolloin raaka-aineen katsotaan olevan laadun tae.

Tekstiililaboratorion näkemyksen mukaan tekstiilien laatu on hyvin paljon monimutkaisempi käsite, eikä laatua aina näe tuotteen hinnasta, visuaalisesti tuotetta tarkastellessa tai raaka-ainetietoja tutkimalla. Lyhyesti ja ytimekkäästi määriteltäessä laadun voidaan ajatella olevan sitä, että tuote toimii käyttötarkoituksessaan.

Voiko laadun nähdä raaka-ainetiedoista?

Vaatteissa käytetään hyvin erilaisia kuituraaka-aineita, synteettisiä tekokuituja, luonnonkuituja sekä muuntokuituja, joilla kaikilla on erilaisia hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Vaatteiden käyttötarkoitus määrittää kulloinkin käytettävän kuituraaka-aineen, ja koska vaatteiden käyttökohteita on runsaasti, tarvitsee vaatetusteollisuus myös runsaasti erilaisia kuituraaka-aineita.

Esimerkiksi vaatetusmateriaalina niin miellyttävä sataprosenttinen puuvilla harvoin täyttää työvaatemateriaalilta vaadittavia lujuusominaisuuksia. Työvaatemateriaaleissa puuvillan joukkoon sekoitetaankin esimerkiksi polyesteriä lujuusominaisuuksien parantamiseksi. Sekoitemateriaaleilla, eli eri kuituraaka-aineiden yhdistelmillä, aikaansaadaan parhaassa tapauksessa materiaali, jossa yhdistyvät erilaisten raaka-aineiden ominaisuudet optimaalisella tavalla tuotteen käyttötarkoitus huomioiden.

Raaka-aineiden laatua ajateltaessa on huomionarvoista myös se, että raaka-aineita on erilaisia laatuja, esimerkiksi puuvillaa on lyhytkuituista heikompilaatuista ja pitkäkuituista laadukkaampaa puuvillaa. Puuvillaraaka-aineista voidaan edelleen valmistaa eri langanvalmistustekniikoilla lankoja, joista tuotetaan edelleen eri sidoksin kankaita tai neuloksia.

Kaikilla edellä mainituilla tekstiilien valmistusprosesseilla ja tekijöillä voidaan vaikuttaa lopputuotteen laatua heikentävästi tai parantavasti. Vaikkakin laadukas raaka-aine on laadukkaan tuotteen edellytys ja vaikka tietyille kuituraaka-aineille on ominaispiirteitä, kuten akryylille nyppyyntyvyys, on laadun määrittäminen yksistään raaka-aineen perusteella mahdotonta. Koska vaatteiden laatuun vaikuttavia muuttujia on paljon, edellyttää laadukkaiden vaatteiden valmistaminen laajempaa tekstiiliymmärrystä, sekä usein myös tekstiililaboratoriossa materiaaleille suoritettavia suorituskykytestauksia.

Laatu on myös ekologista

Vaatteiden laatua on myös tuotteen pitkä elinkaari, eli tuotteen kyky säilyttää ominaisuudet muuttumattomana tuotteen asianmukaisissa huoltokäsittelyissä ja käytössä. Laadukas tuote ei esimerkiksi kutistu tai haalistu pesussa, eikä neule nyppyynny sitä käytettäessä.

Pitkäikäinen tuote on myös ympäristökuormituksen näkökulmasta kestävin valinta, sillä minkään kuituraaka-aineen valmistaminen ei ole ekologisesti täysin ongelmatonta. Esimerkiksi puuvillan tuotanto vaatii paljon vettä, kun taas polyesterin valmistamisessa tarvitaan öljypohjaisia raaka-aineita.

Suomessa ja muualla maailmassa kehitteillä olevat ekologisemmat kuituraaka-aineet, kuten vaihtoehtoiset muovilaadut ja selluloosapohjaiset muuntokuidut, sekä tekstiilien kierrätysmenetelmät tulevat tulevaisuudessa helpottamaan tekstiilien ympäristökuormitusta. Tästä huolimatta tuotteen valmistaminen vaatii aina resursseja. Kaikista ekologisin vaihtoehto tulee näin ollen aina olemaan kulutuksen vähentäminen ja laadukkaiden tuotteiden suosiminen.

___________

Lue myös Standardisoimistyö – tärkeä osa TAMKin Tekstiililaboratorion toimintaa

Teksti ja kuvat: TAMKin rakennusalan työnjohdon koulutuksen lehtori Ilkka Tasanen ja projektipäällikkö Kalle Tammi

______________________________________

Unveiling the Hidden Hamina 2018 -kesäkurssilla TAMKilaisten osaaminen oli merkittävässä roolissa, kun laserkeilaus- ja paikkatietoasiantuntijat Kalle Tammi ja Ilkka Tasanen osallistuivat kurssille vierailevina luennoitsijoina. Kansainvälisen kurssin järjestivät Tampereen teknillinen yliopisto ja Lissabonin yliopisto yhteistyössä paikallisen Haminan linnoituksen wanhat talot -yhdistyksen kanssa.

 

Opiskelijat tutustuvat laserkeilaimen käyttöön Kalle Tammen opastuksella.

Eri tahojen yhteistyö mahdollisti TAMKin ja TTY:n arkkitehtuurin opiskelijoille kohtuulliset osallistumiskulut ja mukana kurssilla olikin parisenkymmentä opiskelijaa ja asiantuntijaa eri puolilta maailmaa, kaukaisimmat aina Meksikosta ja Pakistanista asti.

Kurssin pääteema oli historiallisen ympäristön ja kulttuuriperinnön digitaalinen dokumentointi, mihin Hamina uniikkina linnoituskaupunkina tarjosi otolliset puitteet. Luentojen ohella opiskelijat pääsivät soveltamaan teoriaa käytäntöön erilaisten kenttätöiden muodossa.

TAMKin asiantuntijoiden opastuksella osallistujat saivat rautaisannoksen laserkeilauskokemusta ja oppivat pistepilvien käsittelyn perusteet. Laserkeilaamalla tutkittiin ja dokumentoitiin kolmiulotteisesti maanalaisia tiloja, kuten vanhoja holvikellareita, sekä Hamina Bastionin aluetta.

Ilkka Tasanen opettamassa opiskelijaryhmälle pistepilven georeferointia Hamina Bastionissa.

Opiskelijat saivat oppia myös georeferoinnista eli pistepilvien sitomisesta paikkatietokoordinaatistoon. Tämä mahdollisti aineistojen täydentämisen yhdistäm ällä laserkeilattuja pistepilviä sekä valokuvista fotogrammetrisesti tuotettuja pistepilviä.

Kurssin tavoitteena oli oppia yhdistämään perinteisiä rakennushistorian ja arkkitehtuurin tutkimus- ja dokumentointimenetelmiä modernien digitaalisten työkalujen, kuten laserkeilaus ja dronekuvaus, kanssa sekä olla vuorovaikutuksessa ja viestiä tuloksista paikalliselle yhteisölle.

Tässä suhteessa Hamina ja paikallisten asukkaiden aktiivinen osallistuminen tarjosikin kurssilaisille mielenkiintoisen ja toimivan ympäristön. Kesäkurssi toimintamuotona osoittautui erinomaiseksi mahdollisuudeksi tehdä tunnetuksi suomalaista osaamista ja kulttuuria sekä luoda kansainvälisiä yhteistyösuhteita.

 

Kuva Hamina Bastionin ympäristöstä laserkeilatusta kolmiulotteisesta pistepilvestä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kello oli seitsemän illalla, paikallista aikaa, ja istuimme kuuden hengen voimin juna-asemalta katsottuna lähimmässä pizzeriassa minkä löysimme.

Katselimme ympärillemme ja näimme pienen, hiljaisen ruotsalaiskylän, Ronnebyn. Olimme matkanneet kokonaiset 11 tuntia eri matkustusmuotojen variaatiolla, junalla ja lentäen.

Matka ei ollut sujunut ihan ongelmitta, mutta olimme tyytyväisinä kohteessa. Tai noh, kieltämättä hieman skeptisin ajatuksin, koska edessä oli vain yhden kokonaisen päivän vierailu ja sama matka kotiin odottaisi meitä tuon yhden vierailupäivän jälkeen.

Syy, miksi kuusi opiskelijaa (tuossa vaiheessa meistä yksi oli vielä matkalla kohteeseen) ja opettaja istuvat ihmeissään pienessä kylässä Etelä-Ruotsissa, selviää kun matkaamme ajassa muutaman kuukauden taaksepäin….

 

Tyytyväisiä vieraita isäntien seurassa. Vasemmalta TAMKin valmentaja Vesa Vuorinen, pormestari Roger Fredriksson Andreas Siren, Sanna Kylmänen, Katja Ojaniemi, Teijo Takanen Ronnebyn elinkeinoasiamies Torbjörn Lind ja Inkeri Valtonen.

 

Opiskelemme liiketaloutta Tamkissa, Mänttä-Vilppulan yksikössä ja kevään aikana opiskelujemme kohde oli kansainvälisen liiketoiminnan moduuli. Kurssin yhteydessä saimme mielenkiintoisen projektin Mänttä-Vilppulan kaupungilta. He haluaisivat uudistaa ystävyyskaupunkitoimintaa, nostaa sen nykyaikaiselle levelille ja pyysivät siihen meidän apua. Osa ryhmästämme lähti kartoittamaan näiden ystävyyskaupunkien, Ronnebyn Ruotsissa ja Hoyangerin Norjassa, tilannetta ja alueiden toimintaa. Samalla projektin yhteydessä meille avautui mahdollisuus opintomatkaan jompaankumpaan kaupunkiin.

Tiedättehän, että kaikki projektit eivät aina suju kommelluksitta ja tähänkin tarvittiin paljon tahtoa. Kun mukana projektissa on useita tahoja, voivat järjestelyt ja aikataulut olla joskus haastavia, mutta siitähän vain oppii.  Suuntasimme projektin innoittamana kohti Ronnebytä ja kiitos sinnikkään valmentajamme Vesa Vuorisen ja Ronnebyn yhteyshenkilön Jannike Jonassonin, saimme kuin saimmekin vierailun järjestymään.

 

Pizzan voimalla retkemme Ronnebyssä alkoi. Yövyimme kauniissa Spa hotelli Ronneby Brunnissa joka sijaitsee upeiden puistojen, golfkentän, kuvankauniin joen ja kukkamerien välittömässä läheisyydessä. Brunnin alue on hyvin vanha ja aikoinaan sen alueen vedellä uskottiin olleen parantavia vaikutuksia. Lieneekö tuolla vedellä olleen osuutta asiaan, mutta hieman skeptinen asenteemme muuttui kertaheitolla päinvastaiseksi, kun pääsimme hyvien yöunien jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja meidät sekä projektimme otettiin vastaan ystävällisesti ja innostuneesti.

Nähdäksemme kaupunkia mahdollisimman paljon, osa ryhmästämme vuokrasi hotellilta polkupyörät ja suuntasimme kohti kaupungintaloa, jossa meitä odotti Janniken lisäksi kaupunginjohtaja Roger Fredriksson sekä elinkeinoasiamies Torbjörn Lind. Saimme kattavan ja mielenkiintoisen esitelmän kaupungista ja sen elinkeinorakenteesta aina maahanmuuttopolitiikkaan ja tulevaisuuden suunnitelmiin asti.

Mielenkiintoisinta tuossa pienessä kaupungissa oli sen hyvin positiivinen vire yritysten ja työllisyyden saralla. Kunnan perustamille teollisuusalueille on tullut paljon uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja on syntynyt erityisesti teollisuuteen. Tästä he luonnollisesti ovat tyytyväisiä ja näkevät tulevaisuuden mahdollisuutena muuttaa tuotantoa kotimaahan. Toimivat liikenneyhteydet ovat yksi Ronnebyn kilpailuvalteista ja työllisyyden kehitys on nostanut Ronnebyn kiinnostavien kuntien listalle Ruotsissa.

 

Ronneby on ottanut vastaan paljon maahanmuuttajia mm. Syyriasta. Maahanmuuttajien suuri lukumäärä ja heidän kotouttamisensa on myös Ronnebyn suurimpia haasteita. Tähän ongelmaan he ovat kehittäneet ratkaisuksi mm. Business school-konseptin, jossa yrittäjyydestä kiinnostuneille maahanmuuttajille tarjotaan mahdollisuus koulutukseen mm. kielen, lakiaioiden, talouhallinnon ja bisneskulttuurin osalta. Koulutus vaatii sitoutumista ja kestää kuusi kuukautta. Koulutus on varsin uusi, mutta tuottanut jo nyt tulosta ja ensimmäisten yrittäjien aloitettua toimintansa.

Tutustuimme Ronnebyn uusiin yrityksiin tekemällä lyhyen matkan lähistön alueelle. Lisäksi tutustuminen Ronnebyn vanhaan kirkkoon sekä vanhaan kaupunkiin, joten lyhyen retkemme aikana saimme myös pikaopastuksen alueen historiaan. Kaikkea sitä kerkeää lyhyessäkin ajassa!

 

Iltapäivällä vuorossa oli tapaaminen kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Nils Ingmar Thorellin seurassa. Hänen kanssaan syvennyimme keskustelemaan ystävyyskaupunkitoiminnasta sekä mahdollisesta tulevasta ystävyyskaupunkiseminaarista. Tarkoitus siis olisi, että ystävyyskaupungit (Mänttä-Vilppula, Ronneby ja Hoyanger) järjestäisivät vuosittain seminaarin, jossa yhteistyötä kehitetään.

Keskustelu oli erittäin avointa ja antoisaa. Yhteistyön aihioita ehdotettiin runsaasti molemmin puolin ja keskustelusta nousi selvästi esiin kolme pääteemaa:

Koulutus, taide ja elinkeinoelämä

 

Ronneby oli kiinnostunut säilyttämään koulujen välisen yhteistyön sekä maiden väliset nuorten jalkapallotapahtumat, onhan jalkapallo ruotsalaisille kuitenkin se kovin tärkeä elämän osa-alue.

Keskustelimme myös opiskelijoiden mahdollisuudesta mm. harjoitteluun ystävyyskaupungin yrityksessä.

Yksi tärkeä aihe ystävyyskaupunkitoiminnassa on saattaa kaupunkien asukkaat tietoisiksi ystävyyskaupungeista ja kulttuurista. Tähän konkreettisia toimia voisivat olla opiskelijoille tehtäväksi annettavat markkinointitoimenpiteet (esim. yhteiset matkailuesitteet) sekä yhteinen taidenäyttely yhteistyössä paikallisten taiteilijoiden kanssa.

Seminaarin osalta innostus heräsi osallistumisesta eri aihealueista järjestettäviin työpajoihin ja keskustelutilaisuuksiin, jolloin jokainen osallistuja voisi valita itseään kiinnostavan aihealueen.

Ronneby ilmaisi kiinnostuksensa tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään sekä esitti myös mielenkiintoisen ja ajankohtaisen aiheen yhteiselle hankkeelle; Kaupungit voisivat ottaa yhteisen tavoitteen ja laatia toimenpiteet hiilijalanjäljen pienentämiselle.

 

Tässä vain muutama yhteistyöaihio mainitakseni innoittavan päivän ja tuloksena.

 

Ystävyyskaupunkitoiminta ei siis todellakaan ole menneen talven lumia vaan fressillä otteella ja uudella tvistillä se voi tuoda aivan uusia mahdollisuuksia kaupunkien asukkaille ja yrityksille. Toivomme että tämän projektin myötä Mänttä-Vilppulan, Ronnebyn ja Hoyangerin yhteistyö saa siivet alleen ja antoisan Ystävyyskaupunki-seminaarin.

Meille opiskelijoina projekti on ollut haastava, mutta kuten viisas opettajamme Vesa totesi, ei voi oppia, jos ei ole mäkiä matkalla! …vai miten se nyt meni. Samalla projekti ja opintomatka ovat antaneet meille paljon ja osa meistä saa toivottavasti olla mukana matkassa vielä projektin jatkuessa ensi syksynä.

Ronneby kohteli meitä paremmin kuin hyvin! Kiitos vielä kanssamatkustajille, tämä oli huippupaketti!

 

Teksti ja kuvat: Inkeri Valtonen ja Kirsi Sipiläinen

 

Teksti: Eija Lähteenmäki, lehtori, suomen kieli ja viestintä

Kuvat: Eija Lähteenmäki ja Essi Kannelkoski

______________________________________________

Ammatillisten viestintätilanteiden harjoittelu omassa opiskeluryhmässä erilaisista rooleista käsin voi joskus tuntua turhauttavalta. Näin kokivat myös Metsätalouden koulutuksen opiskelijat vielä vuosi sitten, kun he vuorovaikutus- ja esiintymistaidon opintojaksolla harjoittelivat metsäneuvontatilanteita keskenään etukäteen sovittujen raamien pohjalta. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan harjoittelu koettiin teennäisenä, kun aitoja asiakkaita ei ollut, vaan asiakkaan roolin otti asiat jo valmiiksi tunteva opiskelutoveri.

Tampere3 innosti opetuskokeiluun

Tampere3:een liittyvä kielten ja viestinnän opettajien aktiivinen verkostoituminen ja mahdollisen tulevan yhteistyön suunnittelu viime lukuvuoden aikana tarjosi ratkaisun ongelmaan: päätimme Tampereen yliopiston puheviestinnän opettaja Piia Jokirannan kanssa toteuttaa opetuskokeilun, jossa TAMKin Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot -opintojakson opiskelijat ja Tampereen yliopiston Asiantuntijan puheviestintä ja vuorovaikutus -opintojakson opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutusta yhdessä niin, että kummankin opintojakson tavoitteet täyttyvät. Opetuskokeilu toteutettiin TAMKin tiloissa maaliskuussa 2018. Kuvaan tässä tekstissä yhteistyönä toteutetun metsäneuvontatilanteen etenemistä sekä sen tuottamia hyötyjä ja haasteita metsätalouden opiskelijoiden näkökulmasta.

Metsätalouden opiskelijat toimivat valmistuttuaan monenlaisissa metsäalan asiantuntijatehtävissä, joissa he mm. neuvovat metsänomistajia kunkin metsänomistajan tilannetta ja tavoitteita parhaiten palvelevien metsänhoidollisten ratkaisujen valinnassa ja toteuttamisessa. Metsätalouden opiskelijat harjoittelivat näitä neuvontatilanteita metsäasiantuntijan roolissa ja yliopiston opiskelijat, joiden opintojakson tavoitteita ovat mm. kyky analysoida vuorovaikutusta ja palautetaitojen kehittäminen, toimivat neuvontatilanteessa metsänomistajina eli asiakkaina ja neuvontatilanteen jälkeen palautteenantajina.

Metsätalouden opiskelijat olivat ennen vuorovaikutusharjoituksen toteuttamista opiskelleet metsäneuvontaa substanssin ja argumentoinnin näkökulmasta metsäneuvonnan opintojaksolla. Metsätalouden lehtori Eveliina Asikainen oli merkittävä apu harjoituksen valmisteluvaiheessa: hän toimitti yliopiston opiskelijaryhmälle etukäteen tutustuttavaksi materiaalia suomalaisista metsänomistajista ja heidän metsänhoidollisista tavoitteistaan. Asikaisen toimittaman materiaalin pohjalta Jokirannan ohjauksessa yliopiston ryhmä valmistautui harjoitukseen miettimällä todelliseen tai kuvitteelliseen metsätilaan liittyviä tavoitteita ja kysymyksiä, joita oli tarkoitus hyödyntää tulevassa neuvontatilanteessa.

TAMKin ja TaY:n opiskelijat toimivat pienryhmissä

Työskentely toteutettiin pääsääntöisesti neljän opiskelijan ryhmissä siten, että ryhmässä oli kaksi metsäasiantuntija-metsänomistajatyöparia. Kullakin työparilla oli palautteenantajatyöpari, joka seurasi tiiviisti neuvontatilanteen etenemistä ja havainnoi vuorovaikutusta. Ensimmäisen työparin noin 20 minuutin neuvontatuokion päätyttyä nelikko purki tilanteen erillisen palauteohjeen mukaan. Sen jälkeen vuorot vaihtuivat ja ensiksi neuvontatuokion toteuttanut työpari siirtyi tarkkailijan rooliin.

Metsäneuvontatilanne alkoi siitä, että metsäasiantuntija otti metsänomistajan vastaan ja kevyellä, tilanteeseen sopivalla rupattelulla pyrki luomaan myönteisen ilmapiirin asiakkaan metsäasioiden luontevaa käsittelyä varten.  Tärkeää oli osoittaa kiinnostusta neuvottavaa kohtaan ja kyetä esittämään tarkoituksenmukaisia kysymyksiä asiakkaan tilanteen kartoittamiseksi.

Koska neuvontatilanne on nimenomaan metsänomistajaa varten, metsänomistajan kuunteleminen ja hänen kysymyksiinsä vastaaminen olivat keskeisessä osassa. Metsäneuvojan tuli kohdentaa asiasisältö ja esitystapa vastaanottajan tietotason mukaiseksi ja kyetä havainnollistamaan asioita mm. tilakartan avulla niin selkeästi, että asiat tulivat ymmärretyiksi. Metsänomistajalle tuli esitellä eri metsänhoidollisia vaihtoehtoja ja perustella niitä. Metsäasiantuntijan tuli varmistaa, että metsänomistaja oli ymmärtänyt läpikäydyt asiat ja sovittujen toimenpiteiden seuraukset. Metsäneuvoja ja metsänomistaja myös sopivat yksityiskohtaisesti, miten ja millaisessa aikataulussa asioissa edetään. Lopuksi metsäasiantuntija päätti tapaamisen.

Harjoittelun kohteena sekä vuorovaikutus että rakentavan palautteen antaminen

Asseri Hanki, Emilia Kallioinen, Matias Wirtanen ja Eija Ranua metsäneuvontaharjoituksen parissa.

Neuvontatilanteen jälkeen metsäasiantuntijan roolissa toiminut metsäopiskelija sai rakentavaa palautetta tilanteen etenemisestä ja vuorovaikutuksesta: kohtaamisesta ja ilmapiirin luomisesta, mielenkiinnon osoittamisesta, kuuntelemisesta, taidosta pitää yllä keskustelua, asiakkaan tietotason huomioimisesta sekä asioiden selkeästä ja ymmärrettävästä esittämisestä. Palautteessa kuvailtiin myös vaikutelmia metsäneuvojana asiantuntevuudesta, määrätietoisuudesta, luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Neuvontatilanteen purkuun oli varattu aikaa noin 15 minuuttia.

Neuvontaharjoitus tuotti mahdollisuuden asiantuntijan roolissa viestimiseen

Neuvontaharjoituksen toteutuskerran päätteeksi kerätyn palautteen perusteella metsäopiskelijat kokivat, että yliopisto-opiskelijoiden kanssa toteutetut neuvontatuokiot tarjosivat melko aidon tuntuisen tilaisuuden harjoitella asiantuntijan roolissa viestimistä. Metsäopiskelijoiden mielestä harjoitukseen toi tarpeellista haastavuutta se, että he eivät tienneet etukäteen, millaisen asiakkaan tulevat kohtaamaan ja mitkä ovat neuvottavan arvostukset metsätilansa suhteen: onko tavoitteena esim. puhdas taloudellisen tuoton maksimointi vai vaihtoehtoisesti esim. metsän monimuotoisuuden vaaliminen ja metsän säilyttäminen virkistyskäytössä. Harjoitus siis vaati sekä riittävää substanssiosaamista että kykyä kohdata tuntematon ihminen ja lähteä rakentamaan erilaisista vaiheista koostuvaa vuorovaikutustilannetta hänen kanssaan.

Kehittämisen kohteeksi nostettiin ohjeistus, jossa ei ollut riittävän hyvin täsmennetty neuvontatilanteen lähtökohtaa ja valmistautumiseen liittyvää tehtävänjakoa ryhmien kesken. Yliopisto-opiskelijoita oli kehotettu miettimään etukäteen mahdollisimman tarkasti todellisen tai kuvitteellisen metsätilansa yksityiskohtia, ja myös metsäopiskelijat olivat valmistautuneet tilanteeseen tuomalla mukanaan jonkin tarkastelun kohteeksi sopivan metsätilan tietoja. Valmistautumisvaiheessa kävi ilmi, että noin puolet yliopisto-opiskelijoiden ryhmästä tulee tulevaisuudessa omistamaan metsää, joten harjoitus aidosti herätti heidät selvittämään suvun metsäalueita varsin tarkasti ja valmisti heitä näin tulevaan metsänomistajuuteen. Ohjeiden mukaisen huolellisen ja tarkoituksenmukaisen valmistautumisen seurauksena joillakin työpareilla oli neuvontatilanteessa kaksi tilakarttaa tai kahdet tilatiedot, mikä aiheutti ensin hämmennystä. Lähtökohdista sopimalla päällekkäisyyksistä toki selvittiin.

Lisäksi se, että metsäopiskelijoita oli enemmän kuin yliopisto-opiskelijoita, tuotti hieman eriarvoisuutta, kun metsäneuvojia saattoi jossakin neuvontatuokiossa olla yhden sijasta kaksi. Opiskelijat olivat kuitenkin joustavia ja sopeutuivat erilaisiin kokoonpanoihin.

Tilanne ei ollut ollenkaan niin teennäinen kuin etukäteen ajattelin. Koko ryhmämme (5 henkilöä) oli hyvällä asenteella liikkeellä ja teki tilanteesta mahdollisimman aidon oloisen. Palaute oli rakentavaa ja oli itselle ajatuksia herättävää. Ihan hyvin voi toteuttaa tulevinakin vuosina, vaikka samalla tavalla. Paljon parempi kuin pelkästään omalla metsätalouden porukalla toteutettava neuvontatilanne. (Metsätalouden opiskelija.)

Useissa metsäopiskelijoiden palautteissa mainittiin, että oli mukavaa tavata eri alojen opiskelijoita yliopistolta ja toimia heidän kanssaan, koska Metsätalouden koulutuksessa opiskelijat opiskelevat lähes kaikki opintojaksot omana ryhmänään. Todettiin jopa, että kohtaaminen antoi ”stereotypioille kyytiä”. Opetuskokeilu koettiin tervetulleena vaihteluna, jollaista voisi olla enemmänkin.

Teksti ja kuvat: Annina Korpela, Kielipalvelut, TAMK

_______________________________________

TAMKin Y-kampuksella on jo jonkin aikaa kehitetty uudenlaista, liiketoiminnan kasvuun valmentavaa opintokokonaisuutta, joka käynnistyy syksyllä 2018. Tämän Growthmakers-ohjelman pilottitoteutukseen valitaan 3. ja 4. vuoden opiskelijoita kolmesta tutkinto-ohjelmasta: liiketaloudesta, mediasta ja tekniikasta. Ohjelmasta on tarkoitus kehittää yksi Tampereen uuden korkeakouluyhteisön kärkituotteista.

Kasvuosaamisen teema on yksi vuonna 2017 toteutetun Innovation Scout -hankkeen työpaketeista, ja Growthmakers-ohjelman pääpromoottorina toimi viime vuonna TAMKin mediatuotannon lehtori Carolina Pajula. Pajulan kanssa tiiviissä yhteistyössä ohjelmaa on rakentanut Y-kampuksen koulutuspäällikkö Leena Eerola.

Carolina Pajula (vas.) ja Leena Eerola

– Raamit liiketoiminnan kasvuosaamisen opintopolulle ovat valmiina. Tavoitteena on valmentaa opiskelijoista kansainvälisen kasvun tekijöitä pirkanmaalaisiin kasvuhakuisiin yrityksiin ja korkeakouluista syntyvien innovaatioiden kaupallistamisprosesseihin. Ohjelman ideoinnissa on ollut mukana monia yrityksiä, startup-yrityksiä ja menestyneitä kasvuyrityksiä sekä tutkimustiimejä muun muassa TTY:ltä. Opiskelijoilla on tukenaan TAMKin opettajia, jotka toimivat mentoreina. Lisäksi lankoja pitelee käsissään yksi päävalmentaja, Pajula ja Eerola taustoittavat.

Kasvuohjelman taustalla on usean henkilön kehitystiimi TAMKista: Pajulan ja Eerolan lisäksi Pia Hautamäki, Tiina Brandt, Tiina Koskiranta, Tarja Tittonen ja Jennifer Johnson ovat kehittäneet ohjelmaa ja ovat mukana myös käytännön toteutuksessa. Idea ohjelmasta syntyi Innovation Scout -hanketta edeltävän KINO-hankkeen aikana, jolloin päätettiin hakea oma työpaketti kasvuyrittäjyysohjelman kehittämiseen.

Mistä tarve kasvuyrittäjyyttä tukevalle ohjelmalle kumpuaa?

– Olemme tehneet paljon taustatutkimusta ja haastatelleet eri vaiheissa olevia yrittäjiä. Kasvuyrittäjyyteen ja startup-toimintaan liittyvää koulutusta on Suomessa tarjolla vähän, emmekä ole löytäneet täältä vastaavaa koulutusmallia. Kasvuun liittyvän valmennuksen sijaan korkeakouluissa tehdään yhteistyötä yrityskiihdyttämöjen ja -hautomojen kanssa, jolloin korkeakoulun rooli on toimia esihautomona, Pajula toteaa.

– Yritysmaailman kenttä on repaleinen ja erilaisia toimijoita on paljon. Meillä ei ole tarpeeksi kasvunälkäisiä yrittäjiä eikä liiketoiminnan kasvattamiseen valmenneta riittävästi. Uusien kasvuyrittäjien sijaan haluamme pikemminkin tuottaa avainhenkilöitä, jotka osaavat buustata yrityksen kasvuun. Olemme jäljessä kehityksestä kaikilla mittareilla mitattuna, mikä lisää kipeästi tarvetta kasvuyrittäjyyskoulutukselle, Eerola lisää.

– Yrityshaastattelujen pohjalta kirjoitimme kaksi artikkelia, jotka esiteltiin kansainvälisessä ICEBM 2017 -konferenssissa. Samalla loimme uusia verkostoja ja konkreettista kansainvälistä yhteistyötä kasvuyrittäjyyden edistämiseen, Eerola kertoo.

Myös erilaisia koulutuksen malleja on kartoitettu paljon. Ohjelmassa lähdetään pedagogisesti ilmiöoppimisen mallista, jossa opiskelijat esimerkiksi näkevät yrityksen elinkaaren kaikki vaiheet eri näkökulmista.

Mitä opiskelijat käytännössä tekevät – mission possible?

Kasvuohjelmaan mukaan lähtevistä yrityksistä suurimmat ja menestyneimmät maksavat opiskelijoille toimeksiannoista. Opiskelijoiden on siis oltava vastuullisia. Koulutuksen järjestäjillä on vankka tiimivalmennusosaaminen, mikä auttaa opiskelijoiden tiimiyttämisessä ja sitouttamisessa mukaan ohjelmaan.

Growthmakers-ohjelmassa opiskelijat saavat perusteellista käytännön tuntumaa kasvuyrittäjyydestä: he lähtevät yrityksiin seuraamaan niiden toimintaa, tutustuvat kasvun ekosysteemiin ja saavat yrityksiltä haastavia toimeksiantoja, esimerkiksi yrityksen kasvuedellytysten kartoitusta, liiketoimintamallien arviointia ja riskianalyysejä.

Opintoihin kuuluu myös lyhyitä vaihtojaksoja ulkomailla. Kohdemaassa opiskelijat keskittyvät johonkin kansainvälistymisen tai kasvun pulmaan. Pelkkä vieraaseen kulttuuriin tutustuminen ei riitä, vaan vaihdosta tulisi rakentua todellinen ”learning journey”, jotta opiskelija voi kasvaa myös kansainväliseksi bisnesosaajaksi. Opiskelijat voivat hankkeistaa opintojaan ja suorittaa 30–60 opintopistettä kahden vuoden aikana. Ohjelmaan osallistuminen ei viivästytä opintojen etenemistä. Moni opiskelija saa yritykseltä todennäköisesti myös idean opinnäytetyölleen.

Kohti tuntematonta

Kun lähdetään raivaamaan polkua jollekin uudelle, otetaan samalla myös iso riski. Niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin täytyy sietää kaaosta ja epätietoisuutta. Matkaan lähdetään kuitenkin luottavaisin mielin. Vaikka ensimmäinen pilotti toteutetaan TAMKin sisällä, tulee uusi yliopisto mukaan seuraavana vuonna.

– Toivomme, että ohjelma kytkeytyisi sekä YAMK-tutkinto- että maisteriohjelmiin ja vakiintuisi osaksi tutkinto-ohjelmia, Eerola pohtii.

– Ohjelman yhtenä tavoitteena on lisätä aihealueen ymmärrystä myös oman henkilöstön keskuudessa. Lisäksi on arvokasta, että mukana olevat yritykset voivat tavata toisiaan kasvun äärellä, Eerola lisää.

Työllisyystakuu 100 %

Kasvuyrittäjyyden opintopolun tallattuaan opiskelijalla on repussaan paljon eväitä: hän ymmärtää kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin mahdollisuudet rajoitteineen ja osaa rakentaa kasvua edistäviä strategisia verkostoja ja alliansseja.

– Opiskelija kehittyy kasvutalentiksi, joka tietää, miten saada yritys kasvamaan. Hänellä on valmiudet toimia kasvun tekijänä tärkeällä pelipaikalla. Uskallamme luvata sataprosenttisen työllisyystakuun, Eerola napauttaa.

 

Lisätiedot:

Growthmakers-ohjelma:
Koulutuspäällikkö Leena Eerola, p. 050 592 5105, Y-kampus, TAMK

Brandt, T. & Hautamäki, P. 2017. Suomalaiset kasvuyrittäjät johtamisen roolimalleina (artikkeli, TAMKjournal)

Innovation Scout -hanke:
Projektipäällikkö Markku Veima, p. 040 506 9588, TKI, TAMK

Korkeakoulujen saavutettavuuteen liittyvät tiedot ovat edelleenkin vain harvoin selkeästi ja koordinoidusti esillä julkisilla verkkosivuilla. Tilanne on kymmenessä vuodessa parantunut, mutta tietoa joutuu edelleen hakemaan useista paikoista. Parantamisen varaa löytyy lähes kaikilta korkeakouluilta.

OHO! –hankkeen (Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa -hanke) yhteydessä kartoitettiin syksyllä 2017, miten helposti opiskeluun liittyvät esteettömyys- ja saavutettavuustiedot ovat löydettävissä ja luettavissa kaikkien maamme nykyisten 15 yliopiston ja 25 ammattikorkeakoulun verkkosivuilta. Kartoitustyön teki TAMKin lehtori Sari Hanska.

Tässä kartoituksessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, miten kattavasti opintojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvistä palveluista kerrotaan kunkin korkeakoulun verkkosivustolla ja kuinka keskitetysti nämä tiedot esitetään esimerkiksi opiskelemaan hakevalle ja verkkosivuilta erilaista saavutettavuustietoa etsivälle. Tarkastelun kohteena olivat maininnat

– opintojen erityisjärjestelyistä

– lukitestausmahdollisuudesta ja Celian palveluista

– esteettömyydestä vastaavan henkilön yhteystiedoista

– fyysisen ympäristön ja kansainvälisen vaihdon esteettömyydestä

– viestinnän ja kirjastopalveluiden saavutettavuudesta

– sivuston kielivalikoimasta.

Kartoituksesta ilmeni, että korkeakoulujen verkkosivuihin tutustuva ja opintojaan vasta harkitseva ei löydä lainkaan esteettömyyteen tai saavutettavuuteen liittyvää tietoa kaikkiaan neljän yliopiston ja seitsemän ammattikorkeakoulun sivustoilta eli 27,5 %:a kaikista korkeakouluista ei julkisesti tarjonnut näitä tietoja. Lisäksi vain harvalla korkeakoululla kaikki esteettömyys- ja saavutettavuustiedot löytyivät nopeasti yhdestä keskitetystä paikasta. Liian usein informaatiota täytyi etsiä hakupalvelun kautta ja käyttämällä erilaisia aiheeseen liittyviä hakusanoja. Hakijan on myös kovin vaikea vertailla verkkosivuilla tarjolla olevaa esteettömyys- ja saavutettavuustietoa ei pelkästään sen hajanaisuuden takia, vaan myös tiedon määrän ja sisällön vaihtelun vuoksi.

Ammattikorkeakoulut ovat kunnostautuneet lukitestien ja –seulojen tekijöinä, kun taas yliopistoilla niitä ei juurikaan järjestetä. Esteettömistä tiloista tiedottaminen on vähentynyt koko korkeakoulukentällä eikä viestinnän saavutettavuutta juurikaan mainita. Samaan kategoriaan voidaan laskea kansainvälisen opiskelijavaihdon ja työharjoittelun esteettömyyttä koskevan tiedon puuttuminen sivustoilta lähes kokonaan.

Korkeakoulujen saavutettavuustilanteen kartoittaminen jatkuu keväällä 2018 kaikkien Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoille, henkilöstölle ja johdon edustajille lähetettävällä kyselyllä.

Oho! Opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen korkeakouluissa on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jota koordinoi Jyväskylän yliopisto. Lisäksi hankkeessa ovat mukana Turun yliopisto, Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Oulun yliopisto, Lapin yliopisto, Tampereen yliopisto, Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu.

 

Teksti: Sari Hanska ja Heli Antila