Posts in the TAMK category

TAMKissa palkitaan parhaat opinnäytetyöt joulukuussa – jo kahdeksannen kerran. Miksi TAMKiin haluttiin oma opinnäytetyökilpailu? Opinnäytetyöryhmän puheenjohtaja, koulutuspäällikkö, Marja-Leena Lähteenmäki kertoo, että valtakunnallisen Thesis-kilpailun päätyttyä haluttiin edelleen innostaa opiskelijoita laadukkaisiin opinnäytetöihin ja nimenomaan sellaisiin töihin, jotka mukailevat TAMKissa tärkeinä pidettyjä hyvän opinnäytetyön kriteereitä sekä TAMKin muita strategisia painotuksia.

Opiskelijat saattavat edelleen kokea opinnäytetyön kirjallisine osineen hieman erillisenä ammatillisesta käytännön työstä. Opinnäytetyö voi kuitenkin olla tärkeä valttikortti ensimmäiseen työpaikkaan työllistymisessä. ”Joskus varsinainen työn aihe tai siinä tehty tuotos kiinnostaa tulevaa työnantajaa tai yhteistyökumppania, mutta hyvä opinnäytetyö on myös konkreettinen näyttö ammatillisesta osaamisesta, päämäärätietoisesta työstä, yhteistyötaidoista ja kyvystä ratkaista monia eritasoisia ongelmia”, Lähteenmäki muistuttaa.

posterit_webPitkään AMK- ja YAMK-opinnäytetöitä ohjannut tietojenkäsittelyn lehtori Paula Hietala näkee myös, että opinnäytetyö on perustutkinnon opiskelijalle ennen kaikkea askel työelämään ja mahdollisuus osoittaa itsenäisesti osaamisensa koulun ulkopuolella. Ylemmässä tutkinnossa opinnäytetyön merkitys on erilainen: usein opiskelija työstää opinnäytetyötään tutussa työyhteisössään, mutta laajentaa ja syventää osaamistaan uusille alueille. Silloinkin se saattaa avata uusia työmahdollisuuksia, joko oman organisaation sisällä tai aivan uudessa työpaikassa

Insinööri Saara Vänskä palkittiin parhaasta TAMKin ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöstä keväällä 2016. Millaiselta opinnäytetyön tekeminen hänestä tuntui? ”Opinnäytetyön tekeminen oli ajoittain erittäin innostavaa, mutta kyllä työtä piti välillä puskea eteenpäin myös ihan hartiavoimin”, Vänskä summaa. Hänen opinnäytetyötään vei eteenpäin ennen kaikkea aihe, josta hän oli vilpittömästi kiinnostunut. Työn aikataulutus on asia, jonka hän haluaa myös nostaa esiin. Vuosi on lyhyt aika, joten opinnäytetyön konkreettinen tekeminen kannattaa todella aloittaa ajoissa. Vaikka hän suhtautui opinnäytetyöprosessiin vakavasti, niin hän toteaa, että opinnäytetyön tekijän on hyvä muistaa pitää omasta jaksamisestaan huolta.

Tällä hetkellä hän toimii työtehtävissä, jossa pystyy hyödyntämään opinnäytetyön aikana oppimiaan asioita ja opinnäytetyössä käytettyjä kirjallisia lähteitä. Vänskän työnkuva on muotoutunut myös yhä lähemmäs opinnäytetyön keskeistä tematiikkaa. Opinnäytetyö on kiinnostava prosessi myös opinnäytetyöohjaajille. Paula Hietala korostaa, että opinnäytetyön ohjaajalle on tärkeää nähdä opiskelijan kasvu osaavaksi ja omiin taitoihinsa luottavaksi ammattilaiseksi.

Opinnäytetyökilpailu osoittaa opiskelijoille ja myös ohjaajille, että TAMKissa arvostetaan opinnäytetöitä. Vaikka TAMKin opinnäytetyöohjeet antavat kaikille opinnäytetöille yhteiset ”raamit”, niiden puitteissa eri koulutusaloilla tehdään hyvin erilaisia opinnäytetöitä. Kilpailu tekee tämän erilaisuuden näkyväksi. Opinnäytetyöt myös lisäävät koulutuksien näkyvyyttä niissä organisaatioissa, jotka ovat opinnäytetöiden toimeksiantajina. Hietala toivoo, että tätä näkyvyyttä voitaisiin vielä lisätä tiedottamalla kilpailusta ja voittajatöistä nykyistä laajemmin, myös TAMKin ulkopuolelle.

Minkälainen on hyvä opinnäytetyö? TAMKin opinnäytetyökilpailuraadin jäsenenä ja sihteerinä toiminut Liisa Marttila vastaa siteeraamalla ammattikorkeakoulujen vanhaa mainosslogania: ”Käytäntöä ja teoriaa sopivassa suhteessa.” Hän pitää amk-opinnäytetyötä varsin vaativana kokonaisuutena. Se sisältää työelämää hyödyttävän tai ainakin realistisesti toteutettavissa olevan käytännön tuotoksen tai mallinnuksen lisäksi myös kyseistä tuotosta ja sen perusteita syventävän käsitteellisen pohdinnan. Sellaiset opinnäytetyöt, joissa on valittu oman aiheen kannalta keskeiset käsitteet ja niitä on hyödynnetty kehittämisprosessin alusta loppuun, ovat vakuuttavia. ”Opinnäytetyöprojektissa tehdyt valinnat ja niiden vaikutukset lopputulokseen pitää osata perustella ammattimaisesti. Sitähän käytännön asiantuntijatyössäkin tehdään: kartoitetaan eri ratkaisuvaihtoehtoja, valitaan niistä tarkoituksen kannalta parhaat ja perustellaan ratkaisut toisille”.

Onko ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä tapahtunut muutosta vuosien aikana? Paula Hietala näkee, että ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt alkavat onneksi jo olla erilaisia kuin tiedekorkeakoulujen opinnäytetyöt. Opinnäytetöiden omaleimaisuus on lisääntynyt: käytännön tekeminen ja kehittäminen on saanut sille kuuluvan arvon.

Opinnäytetyö ei siis ole pelkästään opintojen päätepiste tai välttämätön paha, vaan tärkeä etappi matkalla asiantuntijatyöhön.

Teksti: Liisa Marttila, erikoissuunnittelija, KT

Kuva: TAMK, Viestintäpalvelut

 

 

Tunteiden merkitys kuluttajan käyttäytymiseen on jo pitkään ollut tiedossa ja tutkimuksen kohteena. Mutta jättääkö ihminen tunteensa narikkaan toimiessaan B2B-kontekstissa? Ja ellei jätä, niin työntääkö kuitenkin syrjään ja toimii rationaalisen päätöksenteon pohjalta? Näinhän on perinteisesti totuttu ajattelemaan. Tunteiden tunnistaminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen myös B2B-kontekstissa on kuitenkin vahvasti nousemassa esiin niin käytännön liike-elämässä kuin tutkimuksessakin. Rohkeimmat ovat sitä mieltä, että B2B-kontekstissa tunteilla on toisinaan jopa suurempi merkitys kuin B2C-kontekstissa, mm. koska ”pelissä on enemmän” ja että näiden tunnekokemusten ymmärtäminen ja hallinta on monesti yrityksen vahvin kilpailuetu.

tic-tac-toe-1777855_640Tunteiden tutkiminen on haastavaa, koska koko käsite on kovin monimerkityksinen. Itse asiassa kaikkien tunteen määritelmien löytäminen ja laskeminen lienee mahdoton urakka ja toisaalta myöskään erilaisten tunteiden määrästä ei ole yhdenmukaista tietoa. Karkeimmillaan mentäneen akselilla negatiivinen-neutraali-positiivinen ja yksityiskohtaisimmissa esityksissä vyörytetään eteen kymmeniä tunnetiloja kuvaavia termejä. Lisäksi perustermien käyttö on kirjavaa sekä suomeksi että muilla kielillä. Suomen kielessä esimerkiksi emootiota (emotion) ja tunnetta (feeling) käytetään ajoittain toistensa synonyymeinä, kun taas toisinaan näillä termeillä on kullakin oma tietty merkityksensä. Yläkäsitteenä on yhtäällä pidetty affektia (affect) eli tunnetilaa ja toisaalla puolestaan emootiota. Lisäksi toisinaan tunteet ja mielialat (mood) erotetaan toisistaan tietyin kriteerein jne. Kaiken kaikkiaan siis melkoinen hetteikkö tarvottavaksi. Tässä tekstissä yläkäsitteenä käytetään tunnetilaa.

TAMKin, TTY:n, VTT:n ja VY:n yhteisessä Tekes-rahoitteisessa VALIT-hankkeessa (2015–2017) yhtenä tavoitteena on tunnistaa ja mitata tunnetiloja, jotta niiden merkitys asiakkaan arvonluontiprosessissa voitaisiin määrittää. Tarkoituksena on luoda riittävän tarkka mutta samalla käytännöllinen ja joustava työkalu tähän. Liikkeelle on lähdetty eräänlaisen hybridin ajatuksella: instrumentti, jonka avulla voidaan tunnistaa ja ymmärtää toisaalta hyvin karkean tason tunnetilan ilmaisuja ja toisaalta myös hyvin spesifejä ilmaisuja. Tämä on tarpeen, koska eri ihmisillä on erilainen kyky erottaa ja ilmaista tunnetilojaan. Tuloksena on (edelleen kehittyvä) tunnetilaperheitä kuvaava ympyrä, joka toisaalta perustuu PAD-paradigman kolmeen perusulottuvuuteen (mielihyvä/pleasure, virittyneisyys/arousal, hallinta/dominance) ja toisaalta erityisten tunnetilatermien muodostamiin hierarkkisiin malleihin. Lyhyt alustava kuvaus työkalusta ja sen teoreettisesta pohjasta on luettavissa esim. TAMK Journalista artikkelista Understanding affective experiences: Towards a practical framework in the VALIT-project.

Työkalua on esitelty ja kokeiltu tähän mennessä muutamaan otteeseen erilaisissa yhteyksissä. Sen avulla on mm. tehty laadullisia asiakashaastatteluja, analysoitu laajoja Twitter-aineistoja, analysoitu haamushoppailupäiväkirjoja ja mitattu asiakkaan affektiivisia kokemuksia sähköisen kyselylomakkeen osana. Työn alla on mm. väitöskirja, kolme amk-opinnäytetyötä eri kulttuureissa (Suomi, Saksa, Hollanti) sekä suunnitteluvaiheessa oleva yamk-opinnäytetyö. Tammikuussa 2017 lähdemme yhteistyöyrityksemme kanssa B2B-kontekstin messuille mittaamaan osallistujien tunnetiloja.

Työkalu vaatii vielä jatkotyöstämistä. Jo pelkkä tunnetiloja kuvaavan vieraskielisen termistön ymmärtäminen (ja tarvittaessa kääntäminen suomeksi) muuten kuin pelkkinä ”sanakirjakäännöksinä” on haastavaa. Lisäksi eri tunnetilaperheisiin kuuluvien termien valintaa täytyy tarkentaa sekä olemassa oleviin lähteisiin pohjautuen, että oman empiirisen tutkimuksen avulla. Lopullisena tavoitteena on saada aikaiseksi teoreettisesti perusteltu ja empiirisesti koeteltu tunnetilojen ja niihin liittyvän arvonluonnin ymmärrystä lisäävä viitekehys, jota voi soveltaa käytännön toimiin ja käyttää asiaan liittyvän tutkimuksen lähtökohtana kulloinkin tarvittavalla yksityiskohtaisuuden asteella.
VALIT-hankkeeseen voi tutustua hankkeen nettisivuilla www.valit.fi

 

Teksti: Mika Boedeker, yliopettaja, KTT, Liiketoiminta ja palvelut

Kuva: Pixabay

Kielikylpylä ilahdutti kahdessa ylöjärveläispäiväkodissa

Sosiaalialan monimuoto- ja päivätoteutuksen ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat syksyn ajan työstäneet ns. Kielikylpylä-projektia, jonka ideana on opettaa kahden ylöjärveläisen päiväkodin lapsille helppoja englannin kielen sanoja toiminnallisesti liikuntaa ja digitaalisia välineitä hyödyntäen. Olemme kertoneet projektin suunnitteluvaiheesta blogikirjoituksessa Kielten integroinnista ja työelämäyhteistyöstä boostia opetukseen.

kielikylpyla1Toimintatuokioiden suunnittelun käynnistymisessä oli omat haasteensa, koska kahden ryhmän opiskelijoista muodostettujen sekaryhmien opiskelijat eivät tunteneet toisiaan ja ryhmien aikatauluja oli hankala sovittaa yhteen, koska monimuoto-opiskelijat ovat lähiopetuksessa vain noin viiden viikon välein. Aikahaaste oli tiedossa jo etukäteen, ja ajatuksena olikin, että opiskelijat käyttäisivät suunnittelussa digitaalisia välineitä.

Alkuvaikeuksien jälkeen ryhmäytyminen alkoi sujua, ja tulosta alkoi syntyä, kun opiskelijat löysivät omat roolinsa projektin toteuttamisessa. Monimuotoryhmän opiskelijoiden vastuulla oli löytää toimintatuokion pohjaksi englanninkielinen loru, satu, laulu tms., josta ryhmä yhdessä lähti työstämään toimintatuokion kokonaisuutta. Yhteistyön lopputuloksena syntyi monipuolisia ja hauskoja suunnitelmia.

Päivätoteutuksen opiskelijat vastasivat projektiin liittyvästä yhteydenpidosta ja tiedottamisesta. Päiväkotien yhteyshenkilöiden kanssa viestittiin pääasiassa sähköpostitse. Päiväkodin henkilöstölle, lasten huoltajille ja medialle laadittiin kohderyhmäkohtaiset tiedotteet.

Toimintatuokiot on toteutettu viikon 46 aikana. Kuvan tiedotteen tehneen ryhmän teemana olivat eläimet. Toinen ryhmä oli valinnut teemaksi värit. Tässä tuokiossa sosionomiopiskelijat opettivat tutun laulun avulla lapsille muutamia värejä laulamalla värin ensin suomeksi ja sitten englanniksi, minkä jälkeen lasten tehtävänä oli muun muassa siirtyä tilassa väripisteeltä toiselle eri tavoin, esim. pupuina loikkien tai lintuina lentäen.

Myös muissa ryhmissä käytettiin musiikkia, leikkejä ja digitaalisia pelejä uusien sanojen opettamisessa. Muina teemoina olivat tervehdyssanat, hedelmät ja perheenjäsenet. Tuokioiden toteuttamisen tavat vaihtelivat, koska ryhmissä oli eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia lapsia. Esim. musiikin käyttämisestä luovuttiin tietyissä ryhmissä perheiden uskonnollisen vakaumuksen vuoksi.

 

kielikylpyla2Lapset osallistuivat tuokioihin innokkaasti. Vierailijat hieman ujostuttivat joitakuita, mutta suurin osa oli toiminnassa innokkaasti mukana. Ryhmissä oli monikulttuurisia lapsia, ja muutamille englanninkieliset sanat olivat entuudestaan tuttuja.

Englanninkielisten sanojen määrä pidettiin varsin rajoitettuna, millä varmistettiin se, että kaikilla lapsilla oli mahdollisuus oppia ainakin muutama uusi sana. Kaikissa tuokioissa liikuttiin joko musiikin tahdissa tai esim. eläimiä jäljitellen. Digitaalisten välineiden käyttö vaihteli ryhmittäin: esim. tablettia hyödynnettiin eläinaiheisen pelin pelaamiseen ja kannettavaa tietokonetta hedelmäaiheisten kuvien katselemiseen.

Opiskelijat olivat tuokioihin tyytyväisiä. Osalla oli jo entuudestaan kokemusta päiväkotiympäristöstä, joten vuorovaikutus lasten kanssa sujui luontevasti. Kaiken kaikkiaan projekti antoi ensimmäisen vuoden opiskelijoille mahdollisuuden tutustua ja toimia autenttisessa työympäristössä omia ideoitaan toteuttaen.

Teksti ja kuvat: TAMKin lehtorit Kirsi Saarinen ja Eija Lähteenmäki

katilotTänä vuonna vietetään suomalaisen kätilökoulutuksen 200-vuotisjuhlavuotta. Suomalainen kätilökoulutus alkoi Turussa 1.11.1816. Kätilökoulutus oli Suomessa ensimmäinen erityisesti naisille suunnattu ammatillinen koulutus.  

Ensimmäinen suomenkielinen ”Oppikirja suomalaisille kätilöimmille” ilmestyi vuonna 1861.  Kätilölehti on perustettu 1896, lehden vanhoja vuosikertoja (1986-1910) pääsee lukemaan Kansalliskirjaston digitointiprojektin ansiosta.

TAMKin henkilökunta ja opiskelijat ovat vahvasti mukana tekemässä koulutusmateriaaleja ja kehittämässä suomalaista kätilökoulutusta.

Kirjasto tukee koulutusta ja kehittämistyötä tarjoamalla sekä kotimaisia että kansainvälisiä aineistoja opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön.

TAMKin kirjastoon tulee kätilötyötä käsitteleviä kotimaisia ja kansainvälisiä sekä paperisia että verkossa olevia lehtiä. Kätilötyötä käsittelevät lehdet esimerkiksi Kätilölehti, Jordemodern : Svenska Barnmorsteförbundets tidstrift, Midwifery sekä Evidence Based Midwifery löydät TAMK Finnan haulla.

Kotimaisia kätilötyöhön liittyviä artikkiviitteitä ja artikkeleita löytyy mm. Medic-hakupalvelusta. Kansainvälisiä kätilötyötä käsitteleviä kokotekstiartikkeleita puolestaan kannattaa etsiä CINAHL Complete (Ebsco) -hakupalvelusta.

Kirjaston marraskuun aineistonäyttelyyn olemme koonneet aineistoa lisääntymisterveydestä, hedelmällisyydestä, raskaudesta ja imetyksestä. Tervetuloa tutustumaan!

Maksullisen e-aineiston käyttö edellyttää kirjautumista TAMK Finnaan TAMK-käyttäjätunnuksella.

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, TAMKin pääkampuksen kirjasto
Kuva: Hugo Sundström, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat (käsittely Marjatta Ojala)

Lähteet: Raussi-Lehto, E. & Ryttyläinen-Korhonen, K. (toim.) 2016. Koulutettu kätilö kanssasi 200 vuotta. Helsinki: Suomen kätilöliitto.

Tekee mieli oppiaOlemme koonneet TAMKin pääkampuksen kirjaston lokakuun aineistonäyttelyn Vanhustenpäivän ja -viikon innoittamina. Vanhustenviikkoa vietetään tänä vuonna 2.–9.10.2016 ja teemana on ”Tekee mieli oppia – Lust att lära sig!” Lisätietoa vanhustenviikosta löytyy Vanhustyön keskusliiton verkkosivuilta.

Mediasta saamme lukea väestön ikääntymisestä ja erityisesti siitä, miten sen ajatellaan vaikuttavan yhteiskuntaan. Helsingin Sanomien artikkelissa ”Historiallinen mullistus: Maapallolla on kohta enemmän vanhuksia kuin lapsia” 24.8.2016 kuvataan ilmiötä maailmanlaajuisesti. Suomessa muutos tapahtui jo vuonna 2009, tällöin yli 65-vuotiaita oli enemmän kuin alle 15-vuotiaita. Huoltosuhteen muutoksesta Suomessa ks. aiheeseen liittyvä taulukko, joka on tehty THL:n  Sotkanet-palvelussa – Sotkanet-palvelu sisältää tilastotietoa suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista.

Mitä vanhuus on ja mitä vanhuuteen kuuluu? Kaikki eivät vanhene samalla tavalla, kohtaamme fysiologisia, kognitiivisia ja sosiaalisia muutoksia kukin omalla tavallamme. Vanhuudesta kirjoitetaan toisinaan kaksijakoisesti, toisaalta meillä on pirteät ja puuhakkaat seniorit ja toisaalta laitoshoidossa olevat paljon hoivaa tarvitsevat vanhukset. Mielenkiintoisen kommentin vanhus-keskusteluun toi kesällä emeritusprofessori Antti Eskola teoksellaan ”Vanhuus: Helpottava, huolestuttava, kiinnostava”.

Vanhuuden kognitiivisista muutoksista kirjoittaa esim. Isto Ruoppila artikkelissaan ”Kognitiivisten toimintojen vanhenemismuutokset” (2012). Tähän ja muihin Gerontologia-lehden artikkeleihin voit perehtyä Elektra-palvelussa (etäkäyttö edellyttää kirjautumista TAMKin tunnuksilla TAMK Finnaan).

TAMKista löytyy paljon omaa osaamista vanhustyöhön ja palvelujen kehittämiseen vanhuksille. Vanhustyöhön perehtyneiden asiantuntijoiden kokemuksia ja hyviä käytänteitä on raportoitu mm. TAMKissa julkaistussa ”Aktiivisesti ikääntyen Euroopassa – hyvät käytännöt ja toimintamallit” -raportissa (Tarja Heinonen (toim.) 2014).

Kuukauden aineistonäyttelyyn on koottu vanhuutta, vanhenemista ja vanhustyötä käsittelevää aineistoa. Tule tutustumaan!

Materiaalia verkossa:  

Teksti: Taina Peltonen, informaatikko, TAMKin pääkampuksen kirjasto
Kuva: Vanhustyön keskusliitto

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

 

IMG_0268Me TAMKin sairaanhoitajiksi tähtäävät monimuoto-opiskelijat 14ahoty1-luokalta saimme elokuussa 2016 loistavan tilaisuuden päästä kansainvälistymään. 21.8. matkustimme kuuden opiskelijan voimin opettajamme Sirpa Salinin johdolla lämpöiseen etelä-Saksan Nürnbergiin, jossa viikonmittaisen kesäkoulun aiheena olisi hoitotyö dementiaa sairastavien kanssa.

Ohjelmassa meillä oli opetusta englannin kielellä saksalaisessa korkeakoulussa (Evangelische Hochschule Nürnberg) ja luokkamme koostui meidän kuuden lisäksi neljästä saksalaisesta ja kahdesta itävaltalaisesta opiskelijasta. Opettajina meillä toimivat niin paikallisen kuin yhteistyössä olevien korkeakoulujen opettajat; suomesta opettajiksi lähtivät Sirpa Salin ja Katja Hautsalo, joiden pitämistä oppitunneista saimme olla oikein ylpeitä.

Monipuolista opetusta ja simulointia

Opetus oli monipuolista, ja luentojen aiheet käsittelivät sekä muistisairaiden hoitamista että muistisairautta sairastavan ihmisen kohtaamista. Opiskelijat valmistelivat esityksen muistisairaiden hoitamisesta sekä sairaanhoitajan koulutuksen tilasta oman maansa näkökulmasta. Tämän kautta pääsimme heti vertailemaan maidemme koulutuksia sekä hoitojärjestelmiä, mikä innosti kaikki opiskelijat keskustelemaan. Viikon aikana teimme yhdessä muun muassa paljon ryhmätöitä, käsittelimme erilaisia case-tapauksia, rakensimme hoitosuunnitelmia ja harjoittelimme simulaatiota.

IMG_0313Me opiskelijat majoituimme viikon ajan nuorten naisten asuntolassa, jonka sijaitsi lähellä metro-asemaa. Kouluun oli matkaa neljä pysäkkiväliä ja metro oli varsin vaivaton tapa liikkua ruuhkaisessa kaupungissa. Kouluruokailujen sijaan kävimme lounaalla ihanissa leipomoissa tai supermarket Normassa. Saksalaisen ruoan hinta sai päämme pyörälle ja pretzeleitä kului viikon aikana yksi jos toinenkin. Lisäksi meille pidettiin Nürnbergissä oma opastettu kierros: Oli vaikuttavaa kuulla, kuinka tämä kaupunki pommitettiin toisen maailman sodan aikana lähes maan tasalle. Kirkkoja ja vanhaa kaupunkia oli entisöity, mutta kyllä historian havinan tunsi edelleen ytimissään.

Laadukasta vanhustenhoitoa Bambergissa

Saksalainen isäntäkoulumme oli järjestänyt meille koulupäivien jälkeen paljon ohjelmaa, mutta erityisen maininnan ansaitsee vierailu kauniiseen Bambergiin, 60 kilometrin päässä Nürnbergistä. Pääsimme ensin vierailemaan dementia-hoitokotiin, jossa meidät otettiin erittäin vieraanvaraisesti vastaan. Saimme kuulla ”Pflegeoasen” (suom. ”hoitokeidas”) -periaatteesta hoitaa dementoituneita vanhuksia sekä kysyä mieltä askarruttavia asioita, minkä jälkeen pääsimme opastettuna kiertämään hoitokodissa.

Hoitopaikan ajatuksena oli tarjota laadukasta hoitoa dementiaa sairastavalle vanhukselle: He hoitavat yksilöllisesti ja välttävät viimeiseen saakka lähettämästä vanhuksiaan sairaala- tai jatkohoitoon. Heillä kävi hoitokodissa oma lääkäri viikoittain ja kulttuuriin kuului myös se, että vanhukset pääsivät liikkumaan vapaasti: Ovet olivat auki ulos puutarhaan ja hoitokodissa pystyi kulkemaan niin, ettei varsinaisesti tullut koskaan tien päähän. Muistisairaita ihmisiä hoitaneena tiedämme, kuinka kova koti-ikävä voi olla iltaisin ja miten turhauttavalta se voikaan tuntua, jos tunnet olevasi lukkojen takana ilman ulospääsyä. Apuvälineet näyttivät olevan paremmalla tasolla kuin meillä Suomessa ja muun muassa vanhuksen liikkuminen kävelytelineellä oli meille uutta.

IMG_0285Hoitokodin kulttuuriin kuului myös se, että kaikki asukkaat nostetaan pois vuoteistaan olemaan yhdessä. Näimme ihastuttavia lepotuoleja, joissa oli hyvä rentoutua; aivan erilaista kuin meillä täällä Suomessa, jossa vanhukset ovat jokainen omassa huoneessaan. Mitään tarkkoja kellonaikoja ei hoitokodissa ollut ja aamupalankin sai syödä sitten kun siltä tuntui. Vuorokauden ajat oli otettu huomioon valaistuksessa, jolloin katossa olevat lamput alkoivat himmentyä illan hämärtyessä. Lääkityksen ja suihkussa käymisen vapaaehtoisuus meitä hiukan hämmensi, sillä meille kerrottiin, ettei ketään pakoteta ottamaan lääkkeitään tai menemään suihkuun. Saimme myös kuulla, että suostuttelulla ja keskusteluilla päästään kompromisseihin, mikä tuntui unelmalta. Toki heillä tilanne saattoi joinain iltoina muistuttaa sirkusta, mutta näinhän se on myös meillä Suomessa.

Hoitokodin vierailun jälkeen meillä oli reipashenkinen opastettu kaupunkikävely. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +30 astetta. Bambergin kaupungin historia sekä kauneus jäivät ikuisesti mieleen ja päivän saimme päättää yhteisillalliseen joen varrella sijaitsevassa ravintolassa. Kotimatkalla illan pimetessä tutuksi tuli myös saksalainen ”autobahn” nopeuksineen, jotka ovat aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Viikko opetti ja antoi rohkeutta

Viimeisenä koulupäivänä meillä oli myös vakava luento: ”Death and Dying in Dementia”, jonka myötä meidän tuli pohtia mitä keskinäistä eroa on kuolevalla dementiaa sairastavalla ja ei-dementiaa sairastavalla ihmisellä. Kohtaammeko kuolevan tarpeet eri tavalla? Yhteistä tuntui olevan kuoleman käsite, josta ei yleisessä keskustelussa puhuta, vaikka hoitajat käsittelevätkin aihetta paljon vapaammin. Päädyimme siihen lopputulokseen, että meidän tulisi kohdata kuolevan tarpeet rohkeasti siitä huolimatta, mitä hän sairastaa.

IMG_0402Viimeisenä saimme antaa yksilöllisesti palautetta kuluneesta viikosta: mikä oli hyvää, missä olisi ollut toivomisen varaa ja mitä jäimme vielä kaipaamaan. Kiitimme heitä vieraanvaraisuudesta ja siitä, että meistä pidettiin niin hyvää huolta. Lähetämme myös lämpimät kiitokset Tampereen ammattikorkeakoululle.

Viikko oli trooppisen lämmin ja kotiin palattuamme huokaisimme, että ”onpa ihanan viileää ja raikasta”. Opimme paljon ja saimme rohkeutta kohdata potilaita myös englannin kielellä. Opimme myös, että samat murheet ovat niin saksalaisella kuin suomalaisella muistisairautta sairastavalla ihmisellä.

 

Teksti ja kuvat: Heidi Salminen

Menossa mukana olivat sh-opiskelijat: Anniina Lahtinen, Sanna Salonen, Jaana Backman, Sarianna Toivola, Pia Karppanen ja Heidi Salminen.

aineistonayttelyTeknisen alan koulutus käynnistyi Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäiset oppilaitokset perustettiin Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan. Vähitellen näiden teknillisten reaalikoulujen pohjalta syntyi ammatillisia opistoja, ja Helsingissä aloitti 1900-luvun alussa Teknillinen korkeakoulu. Tampereella kehitys kulki kaupungin perustamasta teollisuuskoulusta Tampereen teknilliseksi oppilaitokseksi, ja nykyisin meillä TAMKissa insinöörikoulutus on yksi merkittävimpiä koulutusaloja. Diplomi-insinööriksi Tampereella on voinut opiskella Tampereen teknillisessä yliopistossa vuodesta 1965.

Insinöörikoulutus on Tampere3-hankkeen myötä mielenkiintoisessa murrosvaiheessa. Jatkossa amk-insinööreiksi opiskelevien polku ylempään korkeakoulututkintoon helpottuu. Ristiinopiskelu Tampere3:n organisaatioiden välillä on lanseerattu jo tänä syksynä. Myöhemmin on mahdollista, että ensimmäisen kolmen vuoden tekniikan alan opinnot tullaan suurelta osin yhdistämään. Katso tästä Aamulehden artikkeli 29.8.

TAMKin pääkampuksen kirjaston kuukauden aineistonäyttelyyn on koottu insinöörikoulutus-teemaan liittyviä teoksia. Mukana on tekniikan alan koulutuksen historiikkien ja juhlajulkaisujen lisäksi insinöörikoulutuksen nykytrendejä ja tulevaisuuden haasteita käsitteleviä kirjoja. Näyttelyyn on valittu myös joitain yleisempiä korkeakoulupedagogiikkaan, opetusmenetelmiin sekä koulutuksen työelämäyhteyksiin kytkeytyviä julkaisuja.

Painetun kirjallisuuden rinnalla kannattaa myös muistaa TAMKin kirjaston mittavat e-aineistot. Insinöörikoulutusta käsittelevää materiaalia voit etsiä esimerkiksi seuraavista palveluista:

Applied Science & Technology Source (EBSCO) – kokotekstiartikkeleita tekniikan alalta

Knovel – englanninkielinen tekniikan alan e-kirjapalvelu

TTY:llä järjestetään kansainvälinen SEFI 2016 (European Society for Engineering Education)  -konferenssi 12.–14.9. Konferenssin teemana on ”Engineering Education on Top of the World:
Industry University Cooperation”.

Teksti: Tero Kansanaho, Informaatikko, TAMKin pääkampuksen kirjasto

Kuva: Marjatta Ojala

Sosiaalialan opiskelijat kielikylvettävät päiväkotilapsia Ylöjärvellä

Kielten ja viestinnän korkeakoulutuksessa opetus pyritään integroimaan autenttisiin työelämän tilanteisiin. Parhaimmillaan integrointi voi olla kahden tai jopa useamman kielen samanaikaista oppimista todellisessa työelämäyhteydessä. Olimme jo jonkin aikaa pohtineet mahdollisuuksia integroida englannin kielen sekä suomen kielen ja viestinnän opetusta. Aloimme kehitellä ideaa Kielikylpylä-projektista, jonka sosiaalialan ensimmäisen vuoden monimuoto-opiskelijat voisivat toteuttaa yhdessä aloittavien ns. päiväopiskelijoiden kanssa. Integroitavat opintojaksot ovat English for Social Services ja Kirjoitusviestintä.

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoksi valikoitui kahdesta lähekkäin toisiaan sijaitsevasta päiväkodista koostuva Saurio-Mikkolan päiväkoti Ylöjärveltä. Pidimme keväällä suunnittelupalaverin päiväkotien johtaja Anu Mantereen kanssa. Mantereelta saimme perustiedot päiväkodeista ja yhteistyössä päätimme raamit opiskelijoiden suunniteltavaksi annettavalle projektille. Projektin toteuttamisen ajankohdaksi sovittiin marraskuun alkupuoli.

kielikylpyProjektin ideana on, että opiskelijat suunnittelevat sekaryhmissä päiväkotien lapsille englanninkielisiin satuihin, loruihin tai runoihin pohjautuvia liikunnallisia toimintatuokioita, joiden myötä lapset tutustuvat englannin kielen sanoihin ja fraaseihin ja oppivat niitä. Niin toimintatuokioiden suunnittelussa kuin lasten toiminnasta syntyvien tuotosten ja osaamisten tallentamisessa on tarkoitus hyödyntää erilaisia sähköisiä välineitä.

Lisäksi opiskelijat huolehtivat kaikesta viestinnästä, mitä projektin toteuttaminen vaatii. Esimerkiksi koko päiväkodin henkilökunnalle, lasten vanhemmille ja paikallisille tiedotusvälineille tiedotetaan kohderyhmälähtöisesti kirjoitettujen tiedotteiden avulla toiminnan yksityiskohdista tarkoituksenmukaisessa aikataulussa ennen Kielikylpylän toteuttamista.

Projektin avulla opiskelijat oppivat yhteistyötaitoja, projektinomaista työskentelyä, tutustuvat päiväkotiympäristöön, perehtyvät aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, oppivat huomioimaan sidosryhmiä ja harjaantuvat viestimään niille. Lisäksi opiskelijat vahvistavat osaamistaan kielitaidon eri osa-alueilla sekä englanniksi että omalla äidinkielellään.

Opiskelijoiden suunnitteleman ja toteuttaman projektin myötä pyrimme tuomaan uusia, nuorekkaita tuulahduksia päiväkodin toimintaan ja iloa lasten päivään. Lapset saavat mahdollisuuden oppia helppoja englannin kielen sanoja leikin ja toiminnan kautta. Toiveena on, että lapsilla olisi mahdollisuus palata oppimaansa esimerkiksi erilaisten pelien ja sovellusten avulla. Toimintatuokioiden tulosten taltiointi sähköiseen muotoon tarjoaa vanhemmille kanavan päästä tutustumaan tuokioissa tehtyyn ja opittuun. Kenties opiskelijoiden ideoimista sähköisistä työkaluista joitain voisi jäädä päiväkodin myöhempäänkin käyttöön.

Kokonaisuutena projekti antaa hyvän pohjan myös mahdolliselle myöhemmälle yhteistyölle Saurion ja Mikkolan päiväkotien ja muiden vastaavien toimijoiden kanssa. Toivomme projektin tuovan kaikille siihen osallistuville myönteistä huomiota esimerkiksi paikallisissa tiedotusvälineissä. Mielestämme on tärkeää tehdä näkyväksi ammattikorkeakoulussa käytettäviä monipuolisia työtapoja ja laaja-alaista osaamista.

Teksti ja kuva: Tampereen ammattikorkeakoulun lehtorit Eija Lähteenmäki ja Kirsi Saarinen

 

Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin. Kuva: Heli Antila.

Marttisen Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin.

Aikuisena työelämäjaksolle. Mahdollisuus tuntui jo ensikuulemalta kiehtovalta, vaikka työsuhteeni onkin vakituinen – tai ehkä juuri siksi. Olen työskennellyt ammattikorkeakoulun lehtorina kahdeksan vuotta.

Tämän päivän työelämässä kahdeksan vuotta samassa työpaikassa on pitkä aika, vaikka organisaation nimi ja työtehtävät ovatkin matkan varrella ehtineet vaihtua.

Välttääkseni urautumista, saadakseni uusia ideoita ja kasvattaakseni ammatillista verkostoani otin mahdollisuuden suurella ilolla vastaan. Mietin pitkään uuden TET-paikkani valintaa.

Olen aiemmin toiminut vuosia yrittäjänä, joten pienyritysympäristö on tuttua. Uutistoimittajavuosinani toimin tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa, joten sekin toimintaympäristö vaikutti tutulta. Pohdin pitkään hakeutumista teollisuuden pariin, mutta lopulta vaaka kallistui Nuorisokeskus Marttisen puolelle.

Nuorisokeskus Marttinen on minulle entuudestaan tuttu paikka. Olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä Marttisen henkilöstön kanssa. Paikan tuttuus ei kuitenkaan ole työelämäjaksolla ongelma, vaan pikemminkin perusedellytys. Kun tietää uudesta työpaikastaan jo jotain, pääsee työhönkin kiinni konkreettisemmin.

Sitä paitsi huomasin jo ensimmäisenä työpäivänäni, että tunsin todellisuudessa Marttisen toiminnasta vain murto-osan. Esimerkiksi sosiaalisen nuorisotyön rooli osana nuorisokeskustoimintaa oli minulle uusi asia. Tiesin sitä olevan, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Marttisessa pääsin seuraamaan pajatoimintaa ja Nuotta-valmennusta.

Tuutorina ammattikorkeakoulussa minua on aina kiehtonut opiskelijoiden erilaisuus ja erityisyys. Olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet, mutta korkeakoulussa tähän ei useinkaan löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Jäin työelämäjaksoni aikana miettimään muun muassa sitä, pitäisikö meidän huomioida ammattikorkeakoulussakin paremmin elämänhallintataitojen merkitystä suhteessa opiskeluun. Liian usein kirjaamme vain monotonisesti poissaoloja ja kiroamme mielessämme opiskelijoiden aikataulukyvyttömyyttä, vastuuttomuutta, laiskuutta ja ties mitä. Ongelmien taustalla olevien syiden selvittämiseen ja keskusteluun ei useinkaan ole aikaa.

Resurssit eivät mahdollista riittävää kahdenkeskistä keskustelua, jossa voitaisiin rakentaa opiskelijan elämään sopivia toimintamalleja, vältettäisiin keskeyttäminen ja varmistettaisiin opintojen eteneminen. Meiltäkin tulisi löytyä ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudelle, keinoja etsiä syitä oireiden takaa ja mahdollisuutta auttaa – edes hieman nykyistä enemmän.

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa. Kuva: Heli Antila

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa.

Nopeaa reagointia ja rohkeaa päätöksentekoa 

Työelämäjaksolla mieleeni muistuivat jälleen omat tuntemukseni astuessani yksityiseltä sektorilta koulutusorganisaation palkkalistoille. Olin tyrmistynyt siitä, miten hitaasti, byrokraattisesti ja usein varsin tehottomastikin monet asiat tuntuivat toimivan.

Yksityisyrittäjänä olin tottunut tekemään nopeita päätöksiä ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin välittömästi. Yksilönä jokainen meistä saattoi tietenkin olla joustava ja nopea. Marttisessa oli mukava tutustua taas koko organisaation nopeaan reagointiin ja sitoutumiseen ideatilanteissa.

PokemonGo-pyörteessä ei jääty odottamaan johtajan paluuta lomalta vaan järjestettiin vuorokauden varoitusajalla tapahtuma. Sosiaalisen median avulla paikalle saatiin useita PokemonGo-harrastajia ja myös seuraava tapaaminen lyötiin kalenteriin välittömästi. Myös media kiinnostui ennakkoluulottomasta ja nopeasta avauksesta.

Nopealla toiminnalla osoitetaan hyvin ajan hermolla olemista. Ihailen uusien toimintamallien ennakkoluulotonta kokeilua. Arvostan rohkeutta esittää uusia ideoita ja tehdä nopeita päätöksiä. Ajantasaisuudessa ja nopeassa reagoinnissa meillä olisi paljon opittavaa yrityselämästä.

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa. Kuva: Heli Antila

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa.

Työn tekemisen paikoista 

Tutustuin työelämäjaksollani usean eri henkilön työskentelyyn ja työtehtäviin. Kiersin Perinnekylän museoissa ja tapasin lomailijoita ja ryhmämatkailijoita.

Pääsin seuraamaan työpajatoimintaa ja nuottavalmennusta. Osallistuin aikuisten ja nuorten ryhmien esittelyinfoihin ja toiminnallisiin ohjelmakokonaisuuksiin – niin ohjaajan, osallistujan kuin seuraajankin rooleissa.

Sain kuulla millaista on toimiminen kunnallisena liikelaitoksena, miten monialaista usean kymmenen henkilön työyhteisöä johdetaan ja pääsin vertaamaan nuorisokeskuspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen periaatteita ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikkaan. Yhtäläisyyksiä löytyi yllättävän paljon.

Kuulin kokemuksia Marttisen ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Pääsin päivittäin nauttimaan lähi- ja luomuruuasta koostuvaa herkullista lounasta ja olin mukana ideoimassa työpajoja ja seminaareja.

Sain myös kokeilla työskentelyä erilaisissa ympäristöissä. Koneineni minulla oli mahdollisuus työskennellä hiljaisessa toimistohuoneessa, mutta tietoisesti kokeilin työskentelyä myös kahvilan aulassa – paikassa, jossa en ollut hetkeäkään yksin sekä nuorten nurkassa.

Suurta keskittymistä vaativia töitä en kahvilassa pystyisi tekemään, mutta sosiaalisena seurantapaikkana se oli varsin oiva. Kahvilapäivän aikana pääsin keskustelemaan vierailijoiden ja henkilöstön kanssa ja tunsin todellakin olevani osa yhteisöä. Tyytyväisistä vierailu- ja majoituskokemuksista jaettu kiitos lankesi myös minun osakseni.

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa. Kuva: Heli Antila

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa.

Yhteistyömahdollisuuksista 

Jo sopiessani työelämäjaksosta Nuorisokeskus Marttisen johtajan Helena Vuorenmaan kanssa päätimme etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia Marttisen ja TAMKin kanssa. Niitä löytyi lopulta aivan häkellyttävän paljon.

Marttisesta löytyy harjoittelupaikkoja sosionomi- tai restonomiopiskelijoille, liiketalouden ja viestinnän opiskelijoille, perinnerakentamisesta kiinnostuneille rakennusalan opiskelijoille – ehkä muillekin.

Kahvipöytäkeskustelussa puhuimme siitä, miten hyödyllistä olisi TAMKin harjoittelua ohjaajien opettajien vierailla ja käydä keskustelemassa Marttisessa. Mahdollisuuksia löytyy. Kotimaan harjoittelupaikat eivät rajoitu ainoastaan Tampereen ja Helsingin ympäristöön. Kansainvälistä ja valtakunnallista toimintaa löytyy muualtakin.

Harjoittelijan on helppo tulla taloon, jossa on totuttu työllistämään erilaisia harjoittelijoita, pajalaisia, siviilipalvelusmiehiä ja kansainvälisiä evs-harjoittelijoita. Harjoitteluajan majoituskin olisi tarvittaessa järjestettävissä talon puolesta.

IMG_5041Myös ihan konkreettisiakin opinnäytetyön aiheita löytyi jo alustavien keskustelujen pohjalta useita. Ehkä maaseudun rauhassa idyllisissä järvimaisemissa myös opinnäytetyön kirjoittaminen voisi sujua inspiroivissa olosuhteissa varsin onnellisten tähtien alla.

Yhteisölliset ja monipuoliset koulutustilaratkaisut edullisine hintoineen voisivat myös toimia varsin mainioina seminaaripaikkoina. Kaupunkiympäristössä kaksipäiväisten seminaarien ongelmana on usein porukan hajoaminen useisiin hotelleihin. Samalla saarella pysyttäessä yhteisöllisyys pysyy kenties paremmin yllä.

Näin miten nuottalaiset hioutuivat yhtenäiseksi ryhmäksi parissa päivässä. Ehkä myös me TAMKilaiset onnistuisimme tässä, kun pääsisimme poistumaan normaaleista työtiloistamme toiminnalliseen ympäristöön luonnon helmaan.

Suosittelen lämpimästi työelämäjaksoa muillekin kollegoille. Yrityselämästä kannattaa todellakin käydä ottamassa vauhtia omaan työhön.

Omaa ajatteluani kaksiviikkoinen avarsi tuntuvasti. Sain paljon ideoita oman työni kehittämiseen, yhteistyömahdollisuudet jäävät odottamaan hyödyntämistään. Kiitos näistä kahdesta viikosta Marttinen. Pidetään yhteyttä jatkossakin!

IMG_5029

IMG_5023

Kesäiset terveiset Marttisen ja Perinnekylän maisemista. Olen valokuvannut kaikki artikkelin kuvat työelämäjaksoni aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat:

Heli Antila

Lehtori, Päävalmentaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Herraskosken kanava. Kuva: Heli Antila.

Näitä polkuja kelpasi tallailla kaksi kesäistä viikkoa. Herraskosken kanava.