Posts in the Tampere3 category

Teksti ja kuva: Kirsi Saarinen & Minna Metsäportti

_____________________________________________________

Neljäs Fast Track to Professional English -verkkokurssi toteutettiin kevään 2018 aikana. Viiden viikon mittaiselle Tabula-pohjaiselle kurssille osallistui terveysalan ja tekniikan alan opiskelijoita, jotka suorittivat Professional English for Nurses ja Technical English for Professionals -opintojaksot yhdessä opiskellen ja oppien. Tällä kertaa kurssilla mukana oli myös saksalainen opettaja Hubertus Weyer, joka piti interaktiivisen Skype-luennon aiheesta “Tool box meeting as a communication act in health and safety”.

Fast track -kurssin yhtenä ideana on tuottaa moniammatillisissa tiimeissä erilaisia lopputöitä. Yhteistyön tuloksena on syntynyt tuotoksia mm. aiheista ”Healthy Building” ja ”Microchip Technology in Paramedicine”.  Tänä keväänä lähestymistapa oli hieman erilainen aikaisempiin kursseihin verrattuna. Opiskelijat pohtivat ja toivat esille ajatuksiaan, millainen Tampere3:n digitaalinen oppimisympäristö voisi olla. Opiskelijoiden näkemykset sisällytettiin osaksi selvitystä, joka liittyy tulevaan Tampere3 Smart Campus Innovation Lab  -projektiin.

Fast track -matka jatkuu taas syksyllä. Kurssia kehitetään ja muokataan. Uusia näkökulmia otetaan mukaan. Ensi syksynä muun muassa kartoitetaan ja tutkitaan opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja oppimisesta monialaisessa opiskelijaryhmässä.

Teksti: Eija Lähteenmäki, lehtori, suomen kieli ja viestintä

Kuvat: Eija Lähteenmäki ja Essi Kannelkoski

______________________________________________

Ammatillisten viestintätilanteiden harjoittelu omassa opiskeluryhmässä erilaisista rooleista käsin voi joskus tuntua turhauttavalta. Näin kokivat myös Metsätalouden koulutuksen opiskelijat vielä vuosi sitten, kun he vuorovaikutus- ja esiintymistaidon opintojaksolla harjoittelivat metsäneuvontatilanteita keskenään etukäteen sovittujen raamien pohjalta. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan harjoittelu koettiin teennäisenä, kun aitoja asiakkaita ei ollut, vaan asiakkaan roolin otti asiat jo valmiiksi tunteva opiskelutoveri.

Tampere3 innosti opetuskokeiluun

Tampere3:een liittyvä kielten ja viestinnän opettajien aktiivinen verkostoituminen ja mahdollisen tulevan yhteistyön suunnittelu viime lukuvuoden aikana tarjosi ratkaisun ongelmaan: päätimme Tampereen yliopiston puheviestinnän opettaja Piia Jokirannan kanssa toteuttaa opetuskokeilun, jossa TAMKin Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot -opintojakson opiskelijat ja Tampereen yliopiston Asiantuntijan puheviestintä ja vuorovaikutus -opintojakson opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutusta yhdessä niin, että kummankin opintojakson tavoitteet täyttyvät. Opetuskokeilu toteutettiin TAMKin tiloissa maaliskuussa 2018. Kuvaan tässä tekstissä yhteistyönä toteutetun metsäneuvontatilanteen etenemistä sekä sen tuottamia hyötyjä ja haasteita metsätalouden opiskelijoiden näkökulmasta.

Metsätalouden opiskelijat toimivat valmistuttuaan monenlaisissa metsäalan asiantuntijatehtävissä, joissa he mm. neuvovat metsänomistajia kunkin metsänomistajan tilannetta ja tavoitteita parhaiten palvelevien metsänhoidollisten ratkaisujen valinnassa ja toteuttamisessa. Metsätalouden opiskelijat harjoittelivat näitä neuvontatilanteita metsäasiantuntijan roolissa ja yliopiston opiskelijat, joiden opintojakson tavoitteita ovat mm. kyky analysoida vuorovaikutusta ja palautetaitojen kehittäminen, toimivat neuvontatilanteessa metsänomistajina eli asiakkaina ja neuvontatilanteen jälkeen palautteenantajina.

Metsätalouden opiskelijat olivat ennen vuorovaikutusharjoituksen toteuttamista opiskelleet metsäneuvontaa substanssin ja argumentoinnin näkökulmasta metsäneuvonnan opintojaksolla. Metsätalouden lehtori Eveliina Asikainen oli merkittävä apu harjoituksen valmisteluvaiheessa: hän toimitti yliopiston opiskelijaryhmälle etukäteen tutustuttavaksi materiaalia suomalaisista metsänomistajista ja heidän metsänhoidollisista tavoitteistaan. Asikaisen toimittaman materiaalin pohjalta Jokirannan ohjauksessa yliopiston ryhmä valmistautui harjoitukseen miettimällä todelliseen tai kuvitteelliseen metsätilaan liittyviä tavoitteita ja kysymyksiä, joita oli tarkoitus hyödyntää tulevassa neuvontatilanteessa.

TAMKin ja TaY:n opiskelijat toimivat pienryhmissä

Työskentely toteutettiin pääsääntöisesti neljän opiskelijan ryhmissä siten, että ryhmässä oli kaksi metsäasiantuntija-metsänomistajatyöparia. Kullakin työparilla oli palautteenantajatyöpari, joka seurasi tiiviisti neuvontatilanteen etenemistä ja havainnoi vuorovaikutusta. Ensimmäisen työparin noin 20 minuutin neuvontatuokion päätyttyä nelikko purki tilanteen erillisen palauteohjeen mukaan. Sen jälkeen vuorot vaihtuivat ja ensiksi neuvontatuokion toteuttanut työpari siirtyi tarkkailijan rooliin.

Metsäneuvontatilanne alkoi siitä, että metsäasiantuntija otti metsänomistajan vastaan ja kevyellä, tilanteeseen sopivalla rupattelulla pyrki luomaan myönteisen ilmapiirin asiakkaan metsäasioiden luontevaa käsittelyä varten.  Tärkeää oli osoittaa kiinnostusta neuvottavaa kohtaan ja kyetä esittämään tarkoituksenmukaisia kysymyksiä asiakkaan tilanteen kartoittamiseksi.

Koska neuvontatilanne on nimenomaan metsänomistajaa varten, metsänomistajan kuunteleminen ja hänen kysymyksiinsä vastaaminen olivat keskeisessä osassa. Metsäneuvojan tuli kohdentaa asiasisältö ja esitystapa vastaanottajan tietotason mukaiseksi ja kyetä havainnollistamaan asioita mm. tilakartan avulla niin selkeästi, että asiat tulivat ymmärretyiksi. Metsänomistajalle tuli esitellä eri metsänhoidollisia vaihtoehtoja ja perustella niitä. Metsäasiantuntijan tuli varmistaa, että metsänomistaja oli ymmärtänyt läpikäydyt asiat ja sovittujen toimenpiteiden seuraukset. Metsäneuvoja ja metsänomistaja myös sopivat yksityiskohtaisesti, miten ja millaisessa aikataulussa asioissa edetään. Lopuksi metsäasiantuntija päätti tapaamisen.

Harjoittelun kohteena sekä vuorovaikutus että rakentavan palautteen antaminen

Asseri Hanki, Emilia Kallioinen, Matias Wirtanen ja Eija Ranua metsäneuvontaharjoituksen parissa.

Neuvontatilanteen jälkeen metsäasiantuntijan roolissa toiminut metsäopiskelija sai rakentavaa palautetta tilanteen etenemisestä ja vuorovaikutuksesta: kohtaamisesta ja ilmapiirin luomisesta, mielenkiinnon osoittamisesta, kuuntelemisesta, taidosta pitää yllä keskustelua, asiakkaan tietotason huomioimisesta sekä asioiden selkeästä ja ymmärrettävästä esittämisestä. Palautteessa kuvailtiin myös vaikutelmia metsäneuvojana asiantuntevuudesta, määrätietoisuudesta, luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Neuvontatilanteen purkuun oli varattu aikaa noin 15 minuuttia.

Neuvontaharjoitus tuotti mahdollisuuden asiantuntijan roolissa viestimiseen

Neuvontaharjoituksen toteutuskerran päätteeksi kerätyn palautteen perusteella metsäopiskelijat kokivat, että yliopisto-opiskelijoiden kanssa toteutetut neuvontatuokiot tarjosivat melko aidon tuntuisen tilaisuuden harjoitella asiantuntijan roolissa viestimistä. Metsäopiskelijoiden mielestä harjoitukseen toi tarpeellista haastavuutta se, että he eivät tienneet etukäteen, millaisen asiakkaan tulevat kohtaamaan ja mitkä ovat neuvottavan arvostukset metsätilansa suhteen: onko tavoitteena esim. puhdas taloudellisen tuoton maksimointi vai vaihtoehtoisesti esim. metsän monimuotoisuuden vaaliminen ja metsän säilyttäminen virkistyskäytössä. Harjoitus siis vaati sekä riittävää substanssiosaamista että kykyä kohdata tuntematon ihminen ja lähteä rakentamaan erilaisista vaiheista koostuvaa vuorovaikutustilannetta hänen kanssaan.

Kehittämisen kohteeksi nostettiin ohjeistus, jossa ei ollut riittävän hyvin täsmennetty neuvontatilanteen lähtökohtaa ja valmistautumiseen liittyvää tehtävänjakoa ryhmien kesken. Yliopisto-opiskelijoita oli kehotettu miettimään etukäteen mahdollisimman tarkasti todellisen tai kuvitteellisen metsätilansa yksityiskohtia, ja myös metsäopiskelijat olivat valmistautuneet tilanteeseen tuomalla mukanaan jonkin tarkastelun kohteeksi sopivan metsätilan tietoja. Valmistautumisvaiheessa kävi ilmi, että noin puolet yliopisto-opiskelijoiden ryhmästä tulee tulevaisuudessa omistamaan metsää, joten harjoitus aidosti herätti heidät selvittämään suvun metsäalueita varsin tarkasti ja valmisti heitä näin tulevaan metsänomistajuuteen. Ohjeiden mukaisen huolellisen ja tarkoituksenmukaisen valmistautumisen seurauksena joillakin työpareilla oli neuvontatilanteessa kaksi tilakarttaa tai kahdet tilatiedot, mikä aiheutti ensin hämmennystä. Lähtökohdista sopimalla päällekkäisyyksistä toki selvittiin.

Lisäksi se, että metsäopiskelijoita oli enemmän kuin yliopisto-opiskelijoita, tuotti hieman eriarvoisuutta, kun metsäneuvojia saattoi jossakin neuvontatuokiossa olla yhden sijasta kaksi. Opiskelijat olivat kuitenkin joustavia ja sopeutuivat erilaisiin kokoonpanoihin.

Tilanne ei ollut ollenkaan niin teennäinen kuin etukäteen ajattelin. Koko ryhmämme (5 henkilöä) oli hyvällä asenteella liikkeellä ja teki tilanteesta mahdollisimman aidon oloisen. Palaute oli rakentavaa ja oli itselle ajatuksia herättävää. Ihan hyvin voi toteuttaa tulevinakin vuosina, vaikka samalla tavalla. Paljon parempi kuin pelkästään omalla metsätalouden porukalla toteutettava neuvontatilanne. (Metsätalouden opiskelija.)

Useissa metsäopiskelijoiden palautteissa mainittiin, että oli mukavaa tavata eri alojen opiskelijoita yliopistolta ja toimia heidän kanssaan, koska Metsätalouden koulutuksessa opiskelijat opiskelevat lähes kaikki opintojaksot omana ryhmänään. Todettiin jopa, että kohtaaminen antoi ”stereotypioille kyytiä”. Opetuskokeilu koettiin tervetulleena vaihteluna, jollaista voisi olla enemmänkin.

Teksti ja kuvat: Ville Haapakangas, lehtori, tieto- ja viestintätekniikan koulutus

Vuonna 1998 tietojenkäsittelyn koulutusohjelman silloinen päällikkö Jussi Ylänen päätti, että TAMKin tulisi hakeutua mukaan Eurooppaan rantautuneeseen Cisco Networking Academy -ohjelmaan.

 

 

_____________________________________________________

Akatemiaohjelma oli saanut alkunsa reilua vuotta aiemmin Yhdysvalloissa, kun yliopistot ja alan johtava yritys (Cisco Systems) olivat ryhtyneet ratkomaan Internetin yleistymisen aiheuttamaa valtavaa osaamisvajetta. Jussi sai houkuteltua kaksi TAMKin opettajaa, Harri Hakosen ja Ville Haapakankaan lähtemään opettajakoulutukseen ja ottamaan käytännön tasolla selvää, mistä ohjelmassa on kyse. Näin TAMK liittyi Suomen ensimmäisten korkeakoulujen joukossa Cisco Networking Academyn jäseneksi.

Helmikuussa 2018 tuli TAMKille juhlava viesti: Congratulations! Tampereen ammattikorkeakoulu has completed 20 years of active participation and service in the Cisco Networking Academy program.

Takana on siis 20 vuotta ohjelman jäsenenä.

Näiden vuosien aikana akatemiaohjelma on kasvanut yhdeksi maailman merkittävimmistä ja tunnetuimmaksi oppilaitosten ja yritysten yhteistyömuodoista koulutuksen saralla. Tällä hetkellä akatemiaohjelma toimii noin 170:ssä maassa ja vuosittain ohjelman kursseille osallistuu yli miljoona opiskelijaa. Akatemiaohjelmasta on kasvanut maailmanlaajuinen ”yhteisö”.

TAMKissa akatemiaohjelman kursseille on 20 vuoden aikana osallistunut noin 1500 opiskelijaa. Opiskelijoiden ja opettajien laadukas työ ja hyvät oppimistulokset on tunnistettu myös maailmalla ja Ville Haapakangas kutsuttiin mukaan kehittämään akatemiaohjelmaa. Hän toimi EMEA (Eurooppa, Keski-Itä, Afrikka) alueen ”pyöreän pöydän” jäsenenä vuoteen 2017 asti.

Tällä hetkellä akatemiaohjelman kursseille osallistuu TAMKissa vuosittain noin 150 tietojenkäsittelyn ja tietotekniikan opiskelijaa. Erilaisia Cisco Networking Academy -kursseja on opintosuunnitelmissa tarjolla 10.

Cisco Networking Academy on kokenut melkoisia muutoksia viime vuosina. Aikaisemmin se keskittyi erityisesti tietoverkkoalan osaamisen kasvattamiseen, mutta nyt on voimakkaammin mukaan tullut tarve kehittää ns. nousevia teknisiä tarpeita sekä suunnata huomiota ”vähemmän kehittyneiden maiden” mahdollisuuksien parantamiseen. Cisco Systemsillä akatemiaohjelma on nykyään osa Corporate Social Responsibility -yksikköä ja ohjelman tavoitteeksi on määritelty antaa pohja eritaustaisille opiskelijoille pärjätä digitalisoituvassa maailmassa.

Ehkäpä tämä ylävä kehitys avaa mahdollisuudet akatemiaohjelman hyödyntämiselle TAMKissa ja Tampere3:ssa vielä seuraavallekin 20 vuodelle.

Lisätietoja: https://www.netacad.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Leena Stenman, TAMKin viestintäpäällikkö, Tampere3-viestinnän ja markkinoinnin projektiryhmän jäsen
Kuva: Nina Riutta

___

Tulipa elävästi mieleen korkeakoulufuusio kahdeksan vuoden takaa, kun luin TTY:n ylioppilaskunnan kannanottoa fuusioituvan yliopiston nimeen. Kahden pirkanmaalaisen ammattikorkeakoulun, PIRAMKin ja TAMKin yhdistymisen alla käytiin myös nimikeskustelua, ja ihan aiheesta.

Pelko siitä, että oma yhteisö sulautetaan osaksi toista, on aito ja ymmärrettävä. PIRAMKilaiset pohtivat: miksi luopuisimme omastamme ja suostuisimme toisen jo olemassa olevan nimeen? TAMKilaiset miettivät: häivytetäänkö meidän hieno oma historia, kun rinnalle tulee se toinen ammattikorkeakoulu?

Nimivaihtoehtoja silloinkin esitettiin, niitä punnittiin, ja lopulta tehtiin päätös. PIRAMKista tuli TAMK, muttei vanha TAMK, vaan aivan uusi. Keskustelua voi jatkaa loputtomiin, mutta jossain vaiheessa on tehtävä ryhdikkäitä linjapäätöksiä, jotta päästään eteenpäin. Tässä työssä uutta TAMKia auttoi brändäys: uuden identiteetin määrittely, uusi sanoitus, uusi visuaalinen ilme. Näiden avulla päästiin alkuun, eikä jäänyt epäselväksi, että vanhaan ei ole enää paluuta.

Olihan meillä PIRAMKilaisilla oma identiteettikriisimme. Joillakin se kesti 10 minuuttia, joillakin vuoden tai kaksi, jotkut eivät päässeet siitä yli koskaan. Mutta valtaosa porukasta näki uuden tilanteen mahdollisuutena, ja se oli tärkeintä. Tulokset puhuvat puolestaan.

Sanavalinnat ovat äärimmäisen tärkeitä tilanteessa, jossa osapuolilla on erilaisia näkemyksiä tulevaisuudesta ja jossa on tunteitakin pelissä. Viestijät liikkuvat neutraalilla alueella ja yrittävät löytää oikeita tapoja ilmaista asioita niin, että jokainen mukana oleva tunnistaa kuuluvansa joukkoon. PIRAMKin ja TAMKin sisällä muutosviestintä rakentui ajatukselle, että olemme yhdessä rakentamassa jotakin uutta. Millainen siitä uudesta tulee, riippuu meistä itsestämme.

Muutos ei tapahdu hetkessä, sille on annettava aikaa – ja hieman buustiakin. Kati Kerosen ja Katri Tannin tuoreessa Sisältöstrategia – Asiakaslähtöisyydellä tulosta -kirjassa korostetaan brändin rinnalla sisällön merkitystä ja yhteisön osallistamista sen näkyväksi tekemiseen ja siitä puhumiseen.

PIRAMKin ja TAMKin fuusiossa meni noin kaksi vuotta, että oma väki lakkasi puhumasta ”meistä” ja ”niistä”, ja yhteinen nimi alkoi tuntua omalta. Näin tulee käymään myös Tampereelle syntyvässä uudessa yliopistossa ennen pitkää. Sitä ennen koko korkeakouluyhteisö ansaitsee uuden näyttävän startin. Ja ihmiset, jotka ovat rakentamassa uutta yhteisöä, ansaitsevat syyn puhua ylpeästi – meistä.

Lue lisää Pirkanmaan ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun fuusioviestinnästä:
Entäs ny? Muutosviestintää sarjakuvan keinoin, PIRAMK ja TAMK 2009–2010 (Anne Autio, Nina Riutta)