Posts in the Tampereen ammattikorkeakoulu category

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osat 1, 2 ja 3.

Aurinkoinen Lund

part4_pelto ja david lund

David esittelee peltoaan Lundissa

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti rautatieasemaa. Kyseessä on torstai 4.5., matkan viimeinen päivä ennen kotiinpaluuta. Kulkeminen Skånen alueella on järjestetty erittäin miellyttäväksi julkisilla kulkuvälineillä, busseja ja junia kulkee taajaan ja verkostot ovat selkeät.

Kun osaa valita oikean lipun kulkeminen on edullista ja helppoa kaikissa liikennevälineissä. Ja jos ei itse osaa valita oikeaa lippua, niin lipputoimiston asiakaspalvelijat jo muistavat edellisten päivien ostoshistoriasi ja osaavat auttaa oikean lipun valinnassa hymyn kera. Jostain syystä jäimme hyvin mieleen lipputoimiston henkilökunnalle.

Saavuimme Lundissa vaikuttavalle TKI-alueelle, missä sijaitsi isoja IDEON Science park –rakennuksia Alfasta Gammaan. Niissä oli yrityshautomoita, erilaisia tekniikan ja talouden alan yrityksiä ja monenlaisia tutkimus- ja kehitysorganisaatioita, mukaan lukien Swedish Water Research –toimisto.

Pohjoismaille tyypillisessä massiivipuisessa rakennuksessa meitä tervehti David Gustavsson, Swedish Water Researchin kokopäiväinen tutkija. SWR on paikallisten vesilaitosten ja kuntien omistama T&K organisaatio, joka tekee vesien ja jätevesien käsittelyyn liittyvää tutkimus ja kehittämistoimintaa, samalla kun vesilaitokset keskittyvät omaan ydintoimintaansa eli vesien- ja jätevesien puhdistamiseen ja putkistojen ylläpitoon ja rakentamiseen. Nerokasta!

part4_nitrifikaatio Lund

Virtsan nitrifikaatiota

David keskittyy kaupungissa tuotettavien ravinteiden hyötykäyttöön. Erityisesti keskustelimme usean tunnin ajan virtsan lannoitekäytön mahdollisuuksista. Samalla ideoimme mm. käymälöitä, jotka voisi asentaa kaupunkiviljelmille, ja jotka tuottaisivat paikan päällä ravinteita viljelijöiden käyttöön.

Pääsimme myös tutustumaan laboratorioon, jossa parhaillaan tutkittiin typen talteenottoa virtsasta nitrifikaation avulla. Kaikista kiinnostavinta Davidin tutkimuksessa oli, että kaikki tähtäsi käytännön sovellusten aikaansaamiseen. Näistä ravinteista voisi tulevaisuudessa olla eritoten hyötyä kaupungissa tapahtuvalle viljelylle. Tämä on tieteen ja käytännön yhdistämistä parhaalla tavalla!

Kirsikkana kakun päällä David vei meidät tutustumaan yhteen Lundin kaupungin palstaviljelmistä, missä hänen perheellään on yhteensä 600 m² palsta-alue, jossa hän viljelee mansikkaa, perunaa, papuja, porkkanaa, pensasmarjoja, yrttejä ym. Alueella oli jo vilkasta, sillä kasvukausi tällä leveysasteella oli jo alkanut.

part4_Lund kanat

Kanat puutarhapalstalla

Lundin kaupunki on tarjonnut kyseisen maa-alueen viljelijöiden käyttöön pientä maksua vastaan. Mikä oli erityisen hienoa, palstalla oli myös erilaisten ryhmien ylläpitämiä kanoja ja mehiläisiä sekä paikallisen työväenopiston kasvihuone, jossa pidetään kaupunkilaisille kasvihuone-kursseja.

 

Paikallisen työväenopiston opetuskasvihuone

Paikallisen työväenopiston opetuskasvihuone

Lisäksi Lundin kaupunki toimittaa palstoille kontit, ilmaiset työvälineet, kasteluvettä tankeissa sekä kompostia maanparannukseen. Tätä varten kunta on palkannut puolipäiväisen henkilön, joka kiertää huoltamassa eri palstoja. Tästä mallia Suomeenkin?

Entä nyt?

Tämän matkan aikana tuli vahvasti se käsitys, että jälleen kerran Ruotsissa (ja Tanskassa) ollaan etunojassa kehittämässä kaupunkiviljelyä ja myös sen kaupallista puolta. Me Suomessa tulemme tässä jäljessä. Näkemämme hankkeet olivat aika mittavia ja esimerkiksi ØsterGROn viljely- ja ravintolamalli on oiva esimerkki yhteisöviljelyn ja elinkeinon yhdistämisestä.

Suomessa ollaan vielä pitkälti yhteisöviljelyn tasolla, mikä luonnollisesti on hyvä asia, mutta viljelyn kaupallinen ulottuvuus on vielä pientä.

Toisaalta meillä on aivan samoja, sekä kansallisesta että EU-lainsäädännöstä tulevia, haasteita byrokratian ja säännösten kanssa. Kaupunkiviljely on vielä elinkeinona näkymätön. Kaupunkiviljely ei ole maatalouden tukien tai ohjauksen piirissä, mutta ei myöskään näkyvä osa kaupungin toimintaa.

Esimerkiksi Los Perros ei voinut osallistua maalaismarkkinoille, koska se oli tarkoitettu kaupungin ulkopuolelta tuleville tuottajille, vaikka myytävät tuotteet olisivat olleet tismalleen samoja. Sitä ei myöskään tunnisteta tai tunnusteta toiminnaksi, josta joku voisi saada elantonsa. Stadsbruk-hankkeen liiketoimintamallit tulevat tässä suhteessa olemaan mielenkiintoisia testata myös täällä.

Matka oli osa KIVIREKI-Kaupunkiviljelystä resurssitehokasta liiketoimintaa –hanketta. Hanketta rahoittaa Pirkanmaan liitto EAKR-ohjelmasta.

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osat 1 ja 2

Kattopuutarha Kööpenhaminan Østerbrossa

ØsterGRO on perustettu vuonna 2014 kolmen ystävyksen kesken.

CSA(Community-supported Agriculture)-yhdistys, keskittyy tuomaan vihreää kaupunkiin, edistämään kestävää ruoantuotantoa, yhteisöllisyyttä sekä ymmärrystä ruoan tuotannosta.

www.oestergro.dk

______

Keskiviikko-iltapäivänä kävelemme aurinkoista Æbeløgadenia (voi vapaasti yrittää lausua oikein) pitkin kohti tuntematonta kattoviljelmää. Meillä on vain internetistä löydetyt tanskankieliset tiedot ja osoite. Löysimme kattoviljelmän sattumalta yhdysvaltalaiselta kaupunkiviljelyyn keskittyneeltä sivustolta hieman ennen matkaamme. Sivujen mukaan viljelmä on ainoa laatuaan Kööpenhaminassa.

Nousu hirvittää hieman

Nousu hirvittää hieman

Saavumme fitness-keskuksen eteen ja kävelemme sisäpihalle ihmettelemään, mistä sinne katolle oikein pääsee. Perässämme tulee iloinen nuorimies, joka osoittautuu kattoviljelmillä sijaitsevan ravintolan keittiöpäälliköksi.

Emme tienneet, että katolla on aukeamassa myös lähituotteisiin keskittynyt ravintola seuraavana perjantaina. Hän johdattaa meidät ystävällisesti katolle kieltämättä hieman epäilyttäviä kierreportaita pitkin. Oudompaa huimaa.

Samalla nuorimies kertoo innostuneesti perjantaina avattavasta ravintolasta. Saavuimme paikalle juuri sopivasti kiireisimpänä valmistelupäivänä ja kattopuutarhan yleisenä vapaaehtoispäivänä. Ylhäällä meidät ottaa vastaan Livia Urban Swart Haaland, joka vastaa viljelyksen toiminnasta ja on toinen ØsterGROn perustajista.

Katto on henkeäsalpaava. Kööpenhaminassa kesä on paljon pidemmällä ja tillit, mangoldit sekä lehtikaalit kasvavat jo täyttä häkää. 600 m² kattopuutarha käsittää myös kolme mehiläispesää. Kanat saapuvat hieman myöhemmin kesällä.

Istahdamme Livian kanssa penkille auringonpaisteeseen ja kuulemme jännittävän tarinan kattopuutarhan takana.

Viljelmät ja ravintola

Viljelmät ja ravintola

Puutarha on perustettu 2014 tuottamaan ruokaa yhdistyksen nykyiselle 40 jäsenperheelle. Jokainen jäsen maksaa vuoden alussa jäsenmaksun noin 400 euroa, jolla he saavat osuuden kattoviljelmän tuotteista. Lisäksi jäsenet saavat osallistua yhteisiin töihin viljelmällä. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

Hulevesikenno

Hulevesikenno

Livia on ammatiltaan puutarhuri. Kaupunkilaisena hän on pitkään ollut kiinnostunut kaupunkiviljelystä ja siitä, miten tuoda ruoantuotanto lähemmäksi siitä kaukana oleville kaupunkilaisille. ØsterGRO tekee myös tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa. Kööpenhaminassa laajalle kasvanut kaupunki-infrastruktuuri on aiheuttanut ongelmia hulevesien hallintaan ja kaupunki on herännyt viherkattojen mahdollisuuksiin ongelman hallitsemisessa.

ØsterGRO on saanut katon käyttöön talon omistajalta ilmaiseksi. Katto soveltuu kaupunkiviljelyyn täydellisesti, sillä se on alun perin ollut autojen parkkipaikka. Näin ollen katon rakenteet kestävät mullasta aiheutuvan kuorman. Katolla on turvallisuuden kannalta välttämättömät kaiteet ja sinne kulkee iso tavarahissi. Hulevesien hallinnassa katolla kokeillaan tanskalais-valmisteisia muovikennoja, jotka on asennettu multapenkkien alle.

part3_östergro lehtikaalit

Lehtikaalit kukoistavat

Lisäksi ØsterGRO järjestää kursseja kaupunkiviljelystä, ruoan tuotannosta tai vaikkapa kanojen kynimisestä ja valmistamisesta. Kurssien avulla he haluavat tuoda ennen niin olennaisia käytännön taitoja uudestaan lähemmäs kaupunkilaisia.

Rahoituksen viljelmille ja vesi- sekä sähkömaksuihin yhdistys kerää jäsenmaksuilla ja kurssimaksuilla. Lisäksi yhdistys perii perjantain avattavalta ravintolalta, Gro Spiseriltä, vuokraa ja saa sen tuotoista 7 % itselleen. Tällä varmistetaan yhdistyksen työntekijän palkkakustannukset.

Katolla toimi aiemmin ulkopuolinen ravintoloitsija, mutta yhteisöllisen viljelmän ja siihen liittymättömän ravintolatoiminnan yhteensovittaminen oli haastavaa. Nyt ravintolaa pyörittää ØsterGROn ydinporukka erillisenä yrityksenä.

Ai niin, se ystävällinen nuorimies, joka meidät katolle ohjasi, oli kuuluisan kööpenhaminalaisen, kahden Michelin-tähden ravintola Noman entinen kokki. Hänen nimensä valitettavasti lipsahti ohi korviemme, niin ällistyneitä olimme tästä tapaamisesta.

part3_erottelevakäymälä katolla

Erotteleva vähävetinen käymälä

Olemme erittäin pahoillamme, että joudumme lähtemään kotiin jo perjantaina, emmekä pääse maistamaan samana iltana olevien Gro Spiserin avajaisten viiden ruokalajin illallista. Tunnelma ja vastaanotto kattopuutarhassa on sanoinkuvaamattoman lämmin ja edes hutera paluu kierreportaita pitkin maan pinnalle ei himmennä innostustamme. Jackpot.

Iloksemme Livia kertoo myös, että he aikovat tulevaisuudessa käyttää viljelmien kasteluun keittiöstä tulevia harmaita vesiä ja lannoitukseen katolla sijaitsevan erottelevan käymälän virtsaa. Tässä kohtaa Levikset melkein repesivät…

Tarina jatkuu: viimeinen osa 4/4 julkaistaan ma 12.6.2017!

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osa 1

Yrityshautomo vanhassa orpokodissa

Xenofilia on vuonna 2008 perustettu sosiaalinen monimuotoisuuteen keskittyvä yritys. Yritys tekee muun muassa erilaisia projekteja liittyen maahanmuuttajiin, yhteisöllisyyteen ja kaupunkiviljelyyn.

www.xenofilia.se

______

part2_Botildeborg

Botildenborg

Tapaamme Cyril Gaubertin kuulaana keskiviikkoaamuna 3.5. syvällä Rosengårdissa, Botildenborgin pihassa, paikallisen kirkon ja moskeijan välissä. Eteemme nousee vanha kartanonomainen, selvästi huonossa kunnossa oleva rakennus. Mieleemme nousee elävästi kuva Lielahden kartanosta.

Pihalla hyörii iso joukko monenmaalaisia ihmisiä uuden aidan kimpussa. Pihan parakkien edessä kasvaa mansikoita laatikoissa.  Tarkoituksenamme on tavata Cyril Gaubert, Ranskasta kotoisin oleva Xenofilian projektityöntekijä, jonka sattumalta tapasimme edellisenä päivänä Los Perrosin pellolla. Botildenborg on vanha, pitkään tyhjillään ollut rakennus, alun perin orpokodiksi rakennettu.

Cyril tulee ranskalaiseen tapaan hieman myöhässä ja ohjaa meidät sisälle parakkiin, joka toimii Xenofilian toimistona. Saamme Xenofilian työntekijöiltä lämpimän vastaanoton ja keskustelu lähtee heti vilkkaasti käyntiin. Kuulemme Xenofilian eri hankkeista (mm.  Botildenborg, Stadsbruk, Växtplats Rosengård, Kryddor från Rosengård) ja työntekijän suomalaisista juurista.

Stadsbruk pellot ja maahanmuuttajat harjoittelussa

Stadsbruk pellot ja maahanmuuttajat harjoittelussa

Xenofilia osti kauan hylättynä olleen Botildenborgin kartanorakennuksen ja kunnostaa sitä yhteisöprojektina muun muassa vaikeasti työllistettävien henkilöiden, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien maahanmuuttajien kanssa yhteisötilaksi. Samalla kunnostuksessa mukana olleet ihmiset saavat työelämän kannalta tärkeitä taitoja.

Työllistetyt henkilöt ovat mukana Botildenborgin kunnostuksessa ja yhteisten alueiden vihertöissä (esimerkiksi aidan rakentaminen ja puutarhan hoito) noin 10 viikkoa, jona aikana heitä valmennetaan ruotsalaiseen työelämään. Sen jälkeen työntekijät siirtyvät hankkeen yhteistyöyrityksiin harjoitteluun 12 viikon ajaksi. Yritykset ovat halukkaita työllistämään näitä harjoittelijoita, jos he osoittautuvat sopiviksi.

Botildenborgin vieressä on myös hankkeen oma pelto kasvihuoneineen, jossa hankkeeseen osallistuvat työllistettävät pääsevät opettelemaan maisemanhoitoon ja viljelyyn liittyviä, työelämän kannalta tärkeitä taitoja.

Karoliina ja Cyril

Karoliina ja Cyril

Lisäksi Xenofilialla on Stadsbruk niminen hanke, jota rahoittaa Suomen TEKESIä vastaava VINNOVA-organisaatio. Hanketta tehdään tällä hetkellä Göteborgissa, Malmössä ja Växjössä. Hankkeen tarkoituksena on tehdä kaupunkiviljelyyn liiketoiminnallisesti kannattavaa ja tutustuttaa kaupunkiviljelijät pienten yritysten hoitamiseen liittyviin osa-alueisiin (Canvas-malli). Hankkeessa järjestetään muun muassa työpajoja ja monen muotoisia yrityshautomoita.

Valmennus on suunniteltu viljelijöille, joilta puuttuu liiketoimintaosaaminen ja toisaalta yrittäjille, joilta puuttuu kaupunkiviljelyyn liittyvien innovaatioiden ja toimien tuntemus (esimerkiksi vertikaaliviljely, vesiviljely, laitteet ja olosuhteet). Cyrilia kiinnostaa erityisesti pienten yritysten toimintamahdollisuudet yrityksiin kohdistuvien kasvupaineiden alla.

Lena Friblick on Xenofilian johtaja ja hänen journalisti- ja kirjailijataustansa käy heti keskustellessamme selväksi. Lena kertoo Xenofilian eri hankkeista ja innostuu jo muutaman minuutin keskustelun jälkeen kehittelemään kanssamme yhteistä projektia. Tässä heijastuu hyvin pohjoismaalaisten suoraan asiaan käyvä luonne. Yhteistyö kiinnostaa, koska asia on yhteinen. Hahmottelemme muutamassa minuutissa tulevan yhteishankkeen rungon.

Lena esittelee meille innostavan esimerkin Göteborgista. Videolle kaksi ravintolan puutarhaa hoitavaa nuorta miestä kertoo lähemmin katolla sijaitsevista viljelyksistä: linkki videoon.

part2_maakaasubussi

Maakaasubussi Rosengårdissa

Keskusteltu siirtyy jälleen Cyrilin vetämään kaupunkiviljelyyn liittyvään yrityshautomoon. Cyril esittelee meille hissipuheen, jonka hän on valmistanut erityisesti korkeakouluja varten. Cyril on käynyt puhumassa aiheesta sekä maanviljelyyn, yritystoimintaan että ympäristöasioihin keskittyvissä koulutusohjelmissa. Hän on vakuuttunut, että tällä tavalla kaupunkiviljely saadaan osaksi sekä yritystoimintaa että laajemmin osaksi kaupunkisuunnittelua. Olemme samaa mieltä.

Hankkeessa tehdään yhteistyötä kaupunkien kanssa mm. maankäytön ja kaupunkistrategian osalta. Lisäksi hanke käy vierailulla korkeakouluissa.

Kävellessämme kohti maakaasulla toimivaa Skånetrafikenin vihreää bussia, olemme molemmat ällistyneitä Xenofilian toiminnasta ja iloisia siitä, että Buddha esitteli meidät Cyrilille. Jo pelkästään näiden tapaamisten vuoksi tämä matka kannatti tehdä. Mutta parempaa taisi olla vielä tulossa…

Tarina jatkuu: osa 3/4 julkaistaan ma 5.6.2017!

pietari1Pietari on suomalaisille ja suomalaiset pietarilaisille varsin tuttuja. Tiesitkö, että 1900-luvun alussa Pietarissa oli jopa 25000 suomalaista? Tai että suomalaiset kaupustelijat olivat jo 1800-luvulla niin tuttu näky Pietarissa, että Dostojevskikin mainitsee heidät tyypillisenä osana katukuvaa tunnetussa teoksessaan Rikos ja rangaistus? Nykyään Pietarissa asuu ja työskentelee noin 4000 suomalaista. Näistä muutamaa, yrityselämän johtotehtävissä työskentelevää, oli opiskelijoillamme mahdollisuus käydä haastattelemassa yhdessä venäläisten opiskelijoiden kanssa huhtikuussa 2016 osana kurssiamme ”Managing Cultural Diversity”.

Kurssi toteutettiin jo neljättä kertaa yhteistyössä Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin kanssa. Tänä vuonna mukana oli lisäksi pietarilainen North-West Institute of Management (NWIM). Yhteistyössä rakennetun verkkokurssin avulla opiskelijat tutustuivat ensin teoreettisesti kulttuurien monimuotoisuuden vaikutuksiin johtamisessa. Pietarissa toteutetun intensiiviviikon aikana he tutkivat käytännössä laadullisen tutkimuksen keinoin, miten kulttuurien vaikutus näkyy johtamisessa kolmessa suomalaisessa Pietariin etabloituneessa yrityksessä.

Opiskelijoiden kannalta kurssi oli haasteellinen, mutta myös erittäin antoisa, mielenkiintoinen ja opettavainen. Haasteita ja mielenkiintoa työskentelyyn toi työtapojen erilaisuus paitsi suomalaisten ja venäläisten kesken myös suomalaisten välillä erilaisten koulutusohjelmien ja taustaorganisaatioiden myötä. Pelkästään TAMKista mukana oli sekä eri insinöörialojen, ravitsemusalan että liiketalouden opiskelijoita. Aleksanteri-instituutti taas toi mukaan eri kotimaisten yliopistojen Venäjästä ja itäisen Euroopan maista kiinnostuneita maisteritason opiskelijoita ryhmäämme.

pietari2Venäläisten kanssa työskennellessä suurimpia yllätyksiä ja haasteita toivat erot aikakäsityksissä (Venäjällä täsmällisyys ei ole kaikkein tärkein asia), kielitaidon tasoerot sekä ohjaustarpeiden erot (venäläiset opiskelijat tarvitsevat tarkemmat ohjeet ja enemmän opettajan ohjausta työskentelylleen kuin suomalaiset opiskelijat). Toisaalta venäläisten vilpitön iloisuus, vieraanvaraisuus, huolehtivaisuus ja ahkeruus synnyttivät ystävyyssuhteita ja verkostoja yli rajojen.

Kurssimme oli yksi onnistuneimmista kansainvälisistä yhteistyöhankkeiden toteutuksista, joissa olen ollut mukana. NWIM osoittautui luotettavaksi ja joustavaksi kumppaniksi ja tarjosi hyvät olosuhteet työskentelyllemme. Ilokseni sain myös nähdä, miten opiskelujen myötä raja-aidat ja ennakkoluulot yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä kaatuivat ja miten ystävyyssuhteita ja verkostoja syntyi suomalaisten ja venäläisten tulevaisuuden ammattilaisten välille. Opettajana olin ylpeä TAMKin opiskelijoiden sitoutuneisuudesta työskentelyyn sekä uteliaasta ja avoimesta suhtautumisesta uusia ihmisiä ja tilanteita kohtaan.

Jos olet kiinnostunut tutustumaan Venäjään ja venäläisiin, tarkkaile TAMKin intran ilmoitustaulua ja etsi vapaasti valittavista kursseja VB304 (syksy) ja VB305 (kevät, yllä kuvattu toteutus). Tervetuloa mukaan seikkailuun!

Teksti ja kuvat: Maija Kärnä, TAMKin Venäjä-suhteista vastaava opettaja (maija.karna(at)tamk.fi)

Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) restonomikoulutus koki isoja muutoksia vuonna 2013. Hotelli- ja ravintola-alan sekä Palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmat yhdistyivät Palveluliiketoiminnan koulutusohjelmaksi. Samoihin aikoihin opetustilat siirrettiin Koulukadulta ja Åkerlundinkadulta Kuntokadun pääkampukselle, jonne valmistui uudet opetusravintolatilat.

TAMKin nykyinen restonomikoulutus antaa valmiudet toimia esimies-/asiantuntijatehtävissä ravintola-, ravitsemis- ja toimitilapalveluissa. Joukko tänä vuonna valmistuvista restonomeista on myös suuntautunut hotelli- ja majoituspalveluihin. Opiskelijoilla on ollut mahdollisuus syventää osaamistaan erilaisten toimeksiantojen ja yritysyhteistyön sekä erilaisten projektien, kuten pop up -ravintolaviikkojen kautta.

Nykyiset kolmannen vuoden opiskelijat ovat ensimmäinen uudella opetussuunnitelmalla valmistuva vuosikurssi. Viimeisellä yhteisellä opintojaksollaan he järjestivät kaksi suurta tapahtumaa opetusravintola Catering Studiolla viikolla 16. Keskiviikkona 20.4.2016 toteutettiin Tulevaisuudentila-tehdään yhdessä -seminaari ja lauantaina 23.4.2016 Paistinkääntäjät ry juhlisti la Chaîne des Rôtisseurs kilpipäivää Grand Dîner-illallisella. Molemmat tapahtumat olivat loppuvuonna valmistuvien restonomien suunnittelemia ja toteuttamia.

 

Tulevaisuudentila – tehdään yhdessä –seminaari 20.4.2016

TAMKin Catering Studiolla järjestettiin keskiviikkona 20.4. Tulevaisuudentila – tehdään yhdessä -seminaari. Päivän suunnittelu alkoi osana saman nimistä opintojaksoa maaliskuun puolivälin tienoilla. Ajatuksena oli järjestää seminaari, jossa yhdessä palvelualan ammattilaisten kanssa pohdittaisiin tulevaisuuden moniosaamista, palvelualan tulevaisuudennäkymiä sekä valmistuvan restonomin ominaisuuksia.

Päivä alkoi aloituspuheenvuoroilla eri toimialojen edustajien toimesta. Palveluliiketoiminnan koulutuspäällikkö Satu Kylmälä avasi tilaisuuden puhumalla valmistuvan restonomin ominaisuuksista ja restonomikoulutuksen merkityksestä palvelualan tulevaisuuden osaamiselle. Taysin ruokapalveluiden ravitsemispäällikkö Aila Seppälä jatkoi puheenvuorollaan keskustelua ammattikeittiön tulevaisuuden näkymistä. SSTL Puhtausala ry:n toimitusjohtaja Harri Piiparinen kertoi puolestaan tulevaisuuden näkymiä puhtauspalvelujen näkökulmasta ja ravintoloitsija Mika Roito otti puheenvuorossaan kantaa some-markkinoinnin merkitykseen ravintoloiden toiminnassa. Lopuksi kuultiin Suomen Sommelierit ry:n terveiset syntymäpäiväänsä viettäneen Matti Kuukkanen-Fagerin toimesta.

Aloituspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin lounaalle, jonka valmistamisesta ja tarjoilusta vastasivat niin ikään kolmannen vuoden restonomiopiskelijat. Vieraat saivat nauttia kermaisen lohikeiton, raikkaita salaatteja sekä vadelma-sitruunamoussea.

 

seminaariseminaari1Lounaan jälkeen, vatsat täynnä ja pää virkeänä siirryttiin aivoriiheilemään ja askartelemaan workshopeihin. Vieraat valitsivat mieluisen aiheen neljästä eri mahdollisuudesta.

Työstämisen kohteena olivat teemat ”Puhtausalasta houkuttelevampi”, vetäjänään Harri Piiparinen, journalisti Marianna Laihon luotsaama ”Ruokahävikki ja sen hyödyntäminen”, ”Viinikulttuurin kehittäminen Suomessa” Matti Kuukkanen-Fagerin ohjaamana sekä TAMKin oman Helena Kairamon ”Palvelusta elämys”. Intensiivisen puolitoistatuntisen tuloksena saatiin näyttävät posterit, joissa kiteytyi tämän päivän ammattilaisten sekä tulevaisuuden osaajien näkemykset.
seminaari4seminaari3Ahkeran työskentelyn jälkeen saatiin taas nauttia virvokkeita ja keittiön antimia: kahvia, teetä sekä suussa sulavaa juustokakkua mustikkamelban kera. Tässä vaiheessa päivää vieraille olikin jo tullut tutuksi tapahtumaa sponsoroineet yritykset. Linkosuo Oy tarjosi vieraille herkullisia uutuus-ruislastujaan, kolmessa eri maussa.

Paulig Oy piti vieraat virkeänä Frezza-kahvijuomilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM muistutti olemassaolostaan esitteiden muodossa. Mukana hulinoissa oli myös turkulainen start-up –yritys KleenU Oy. KleenU piti seminaarivieraiden kädet hygieenisinä luonnonmukaisilla puhdistusliinoillaan.

seminaari2

Päivä huipentui paneelikeskusteluun tulevaisuuden moniosaamisesta. Arvovaltaisina panelisteina tulevaisuuden skenaarioita pohtivat Lapland Hotel Tampereen hotellinjohtaja Janne Mönkkönen sekä jo aiemmin tutuksi tulleet Helena Kairamo, Harri Piiparinen sekä Matti Kuukkanen-Fager. Tuoreen, valmistuvan restonomin näkökulman keskusteluun toi 13Reston oma mielipideautomaatti Samuli Korhonen. Hedelmällinen keskustelu siivitti päivän lopetussanoihin ja kiitoksiin saakka.

Järjestäjät haluavat vielä kiittää kaikkia puhujia, panelisteja, workshopin vetäjiä ja muita yhteistyökumppaneita sekä eritoten seminaarivieraita antoisasta päivästä!

 

yhteKansainvälisen Rôtisseur -kilpipäivän Grand Dîner 23.4.2016

Rôtisseur -kilpipäivä (The World Chaîne Day) on kansainvälisesti merkittävä tapahtuma, jota Paistinkääntäjät ja gastronomian ystävät juhlistavat ympäri maailman. TAMKin Catering Studiolla järjestettävä kilpipäivän illallinen oli kaikille yhdistyksen jäsenille avoin tilaisuus. Grand Dîner-illalliselle ilmoittautui yli 60 Paistinkääntäjää ja avecia. Illallisen teemana oli löytöretki gastronomian aikakausiin, joten illan menussa nähtiin erilaisia ruokia ja valmistustekniikoita niin klassisesta kuin modernistakin keittiöstä.
Tapahtuman suunnittelusta vastannut opiskelijaryhmä organisoi projektin kokonaisuudessaan. He suunnittelivat illan menun juomineen, pöytien kattauksen ja ruokien tarjoilun, illan ohjelman sekä ravintolatilan sisustuksen ja suunnittelivat työvuorot. Suunnittelutyöt aloitettiin maaliskuun lopulla, noin kuukautta ennen kilpipäivän tilaisuutta. Opiskelijat perehtyivät tilaisuuden teemaan ja alkoivat pienryhmissä ideoimaan illan toteutusta.
Illan ohjelma, tilan sisustus ja kattaus räätälöitiin teemaan sopivaksi ja lopputulos olikin tyylikkään juhlallinen. Kattaus pidettiin selkeänä, tilaan toteutettiin näyttely vanhoista, eri aikakausien menukorteista ja juontajat kertoivat vieraille jokaisen ruokalajin valmistustekniikoista ja historiasta.

Ohjelman ja juonnon tavoitteena oli johdatella vieraat teeman mukaiseen tunnelmaan ja siinä myös onnistuttiin. Menu oli monipuolinen ja todellinen löytöretki gastronomian aikakausiin pitäen sisällään seuraavaa:

kilpi

  • Amuse – Haute Cuisine: mini Quiche Lorraine
  • Alkuruoka – Nouvelle Cuisine: riimiporogalantiinia ja cumberlandinkastiketta, hyytelöityä poronkieltä ja sienisalaattia, jääkellarinlohta ja piparjuurikermaa, graavit silakat palttoonnapissa, parsaa Hollandaise
  • Toinen alkuruoka – Haute & Nouvelle Cuisine: häränhäntälientä Julienne
  • Väliruoka – Cuisine Naturelle: laventelimelonisorbetti
  • Pääruoka – Fuusio- ja molekyylikeittiö: Pyynikin oluessa haudutettua ankkarilletteä, ankanrintaa sous vide, kateenkorvakroketti, vadelmaviinietikkakastiketta, vaahtokastike ankanliemestä, välimerenkasviksia, friteerattua persiljaa
  • Juustoja – Haute Cuisine, lähiruoka: Mouhijärven Hilma-juustoa, Ahlmanin Selin-sinihomejuustoa, vuohenjuustomoussea, karamellisoituja pähkinöitä, viikunahilloa
  • Jälkiruoka – Nanogastronomia: salmiakkijäädykettä, kinuskivaahtoa ja karpalokaviaaria, suklaakakkua, mini crépes suzette, tyrninoppa ja marinoituja tyrnejä

kilpipäivä8Ruokien tarjoilu suoritettiin pääsääntöisesti lautastarjoiluna, mutta pääruokaa tarjoiltaessa opiskelijat pääsivät näyttämään taitojaan myös vatitarjoilussa. Tilaisuus työllisti kyseisenä päivänä yhteensä lähes 40 opiskelijaa keittiössä ja salin puolella.

Ilta toteutui suunnitelmien mukaisesti ja illan päätteeksi Paistinkääntäjien Suomen valtavouti Ari Arvonen ja Tampereen vouti Mikko Reinikka pitivät kiitospuheen, jossa restonomiopiskelijat saivat erittäin hyvää palautetta illallisen toteuttamisesta. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja opiskelijoille erittäin opettavainen. Viimeistä vuottaan opiskeleville restonomiopiskelijoille tilaisuus oli viimeinen yhdessä tehty projekti ja mitä hienoin päätös opinnoille.

 

 

kilpi_


Mikä on kilpipäivä?

Kilpipäivä on maailman vanhimman ja suurimman gastronomisen järjestön la Chaîne des Rôtisseurs (Suomessa Paistinkääntäjät ry) -kilpiyritysten suurelle yleisölle avoin kansainvälinen tapahtumapäivä. Kilpipäivän tarkoituksena on korostaa kilpiravintoloiden ja -myymälöiden korkealuokkaista osaamista ja raaka-aineiden käyttöä, madaltaa ravintolaan lähtemisen kynnystä ja nostaa tietoisuutta itse järjestöstä.
Kilpipäivällä on myös merkittävä rooli Suomen Paistinkääntäjien missiossa kehittää Suomen ruoka-, juoma- ja ravintolakulttuuria yhteistyössä alan ammattilaisten, harrastajien ja yhteistyökumppaneiden sekä kilpimyymälöiden ja -ravintoloiden kanssa.

Kilpiravintoloiksi ja -myymälöiksi kutsutaan ruoka- ja ravintola-alan yrityksiä, joille on myönnetty Chaîne des Rôtisseurs -järjestön tunnus eli kilpi korkeatasoisesta ruoasta ja palvelusta. (Lähde: rotisseurs.fi/kilpipaiva/mika-kilpipaiva-on)


Teksti:
Juulia Eloranta, Sussi Haapaniemi, Mona Ilola ja Tanja Rulja

Kuvat: Emma Ketopelto