Posts in the Tampereen ammattikorkeakoulu category

Teksti: Katja Hautsalo, lehtori, gerontologinen hoitotyö, ja Heimo Outinen, lehtori, gerontologinen hoitotyö

 

Onnellinen vanha pari

Kuva: Freepik.com

 

Sirpa Salinin ja Heidi Valtatien esiin nostamien ajatusten jatkoksi tarkastelemme vanhenemisen teemaa hoitotyön koulutuksen näkökulmasta. Kansainvälisestikin huomioitu Suomen väestöpohjan vanheneminen asettaa haasteita myös gerontologisen hoitotyön koulutukselle. Iäkkään ihmisen hoitaminen vaatii erityistä asiantuntijuutta, jonka osa-alueita on kuvattu Ellan –yhteistyöverkostossa luodussa kuviossa.

Lähde: Dijkman, B., Roodbol, P., Aho, J., Achtschin-Stieger, S., Andruszkiewicz, A., Coffey, A., Felsmann, M.,Klein, R., Mikkonen, I., Oleksiw, K., Schoofs, G., Soares, C. & Sourtzi, P. 2016. European Core Competences Framework for Health and Social Care Professionals Working with Older People. Available at http://ellan.savonia.fi/ http://ellan.savonia.fi/images/Finnish_ECCF.pd

Tämän kokonaisvaltaisen osaamisen näkemyksen pohjalta toteutamme gerontologisen hoitotyön opetusta varmistaen opiskelijan riittävän osaamisen saavuttamisen. Erityisosaamisesta hyvä esimerkki on vanhenemismuutokset ja niiden aiheuttamat vaikutukset hoitotyön toimintojen valintaan ja toteutukseen. Sen lisäksi iäkkään ihmisen lääkehoito, ravitsemus ja elämän loppuvaiheen hoito tuovat hoitotyöhön omat erityispiirteensä, puhumattakaan muistisairaan ihmisen hoitotyöstä ja kohtaamisesta. Geriatria on lääketieteessä oma erikoisalansa, ja niin myös hoitotyössä vaaditaan gerontologista erikoisosaamista.

Sairaanhoitajakoulutuksessa gerontologisen hoitotyön osaamisvaatimuksiin vastataan koulutuksen korkealaatuisilla tavoitteilla ja monipuolisella sisällöllä. Gerontologisen hoitotyön opintojaksojen käytännön toteutuksissa voi olla vivahde-eroja, mutta oppimistavoitteet ovat yksiselitteiset. Kurssilla opiskelijan on osoitettava osaamistaan palvelurakenteiden tuntemuksessa, monialaisessa työskentelyssä, keskeisissä gerontologisen hoitotyön auttamismenetelmissä, geroteknologian tuntemisessa sekä iäkkään ihmisen ohjauksessa. Opiskelijan on myös tunnistettava normaalit vanhenemismuutokset ja osattava erottaa ne epänormaaleista muutoksista. Lisäksi opiskelijan on osoitettava hyvää ja kunnioittavaa asenneta iäkkäitä ihmisiä kohtaan ja kyettävä toimimaan eettisesti hyväksyttävällä tavalla. Tavoitteet saavutetaan sisällöllisesti rikkaassa opintokokonaisuudessa, joka sisältää gerontologista hoitotyötä, muistisairaan kohtaamista, geriatriaa ja työelämä yhteistyötä.

Työelämäyhteistyö ja monialaisuus gerontologisessa opetuksessa

Gerontologisen hoitotyön opintojaksoon kuuluu työelämäyhteistyössä toteutettava, yhden opintopisteen laajuinen osa. Tätä osuutta on toteutettu erilaisin kokemuksellisen oppimisen menetelmin hankkeissa, järjestämällä tapahtumia palvelukeskuksissa tai ympärivuorokautisen hoivan yksiköissä, 3. sektorin toimijoiden kanssa yhteistyössä taikka tapahtumien järjestämisenä opiskelijan omalla työpaikalla. Työskentelyn tavoitteena on opiskelijan näkökulmasta päästä soveltamaan gerontologisen hoitotyön näyttöön perustuvaa tietoperustaa, oppia iäkkään ihmisen tilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua ja hänen omahoitovalmiuksien tukemista. Lisäksi opiskelija pääsee osalliseksi iäkkäiden palveluiden kehittämiseen sekä työskentelyyn yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Aiheina tapahtumissa on ollut esim. aivoterveyden edistäminen, psyykkiset ja sosiaaliset ikääntymismuutokset, rentoutuksen ja läsnäolon merkitys, kaatumistapaturmien ehkäisy sekä iäkkäiden ja päiväkotilasten yhteisen tapahtuman toteuttaminen vaikkapa sämpylöitä leipomalla tai erilaisia pelejä pelaamalla. Työelämäyhteistyö ammattikorkeakoulun ja iäkkäiden palvelutahojen välillä on vahvistunut tämän toiminnan kautta, ja opiskelijaporukat ovat osoittautuneet odotetuiksi vieraiksi monissa paikoissa. Sairaanhoitajaopiskelijat ovat esimerkiksi toteuttaneet Hyhkyn päiväkotilasten ja Pispan palvelukeskuksen kävijöiden yhteisen tapahtuman keväällä 2018.

Monialaisesta näkökulmasta ja oman erikoisalaosaamisen kirkastamiseksi olemme toteuttaneet jo useamman vuoden ajan ensihoitajaopiskelijoiden osalta monialaista vanhenemisen jakson toteutusta yhteistyössä lääketieteen ja fysioterapia opiskelijoiden kanssa. Teoreettisten opintojen lisäksi ko. toteutus sisältää mm. simulaatioharjoituksia, joissa opiskelijat monialaisissa ryhmissä kohtaavat esim. kotona kaatuneen iäkkään ihmisen. Pienryhmätyöskentelyssä käydään monialaista keskustelua iäkkäiden hoitoon liittyvistä erityispiirteistä.

Opiskelijoiden kokemukset työelämäyhteistyössä toteutettavista tilanteista ovat olleet yleisesti myönteisiä. Opiskelijat ovat havainneet kuinka suuri vaihtelu iäkkäiden ihmisten toimintakyvyssä on, miten merkityksellistä on tuntea vanhan ihmisen elämäntarinaa ja kuinka sitkeitä selviytyjiä iäkkäät ihmiset ovat. Opiskelijat ovat opintojakson palautteissa kommentoineet:

  • Opiskelijat saivat hyvää palautetta ja hyvän mielen sekä arvokasta kokemusta vuorovaikutuksesta
  • Haastavampiakin aiheita on tärkeää tuoda esille
  • Rennon ja mukavan ilmapiirin luominen on tapahtumassa tärkeää
  • Osallistujat (iäkkäät) hyötyivät tapahtumista ja saivat apua ongelmiinsa
  • Toiminnassa oppii joustamaan suunnitelmista, kuulemaan osallistujia

Lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulu tarjoaa erilaista täydennyskoulutusta työelämän tarpeita kuulleen, myös gerontologisen hoitotyön alueelta. Valmiita iäkkään hoitoon liittyviä koulutuspaketteja on tällä hetkellä esimerkiksi aiheista muistisairaan arjen haasteiden ratkaiseminen, monisairaan iäkkään kokonaisvaltainen hoito simulaatio menetelmällä, sekä työyhteisön pelisäännöt. Täydennyskoulutuksia on mahdollista räätälöidä tilaajan tarpeiden mukaan. Ota yhteyttä!

Lisätietoa täydennyskoulutuksista nettisivuillamme.

Järjestämme aamukahvitilaisuuden to 11.4. klo 8:30-9:30, aiheena täydennyskoulutustarpeet iäkkäiden ihmisten palveluissa. Ilmoittautumiset etukäteen: sirpa.nurminen@tuni.fi

Teksti: Sirpa Salin, gerontologisen hoitotyön yliopettaja, ja Heidi Valtatie, gerontologinen hoitotyön lehtori

 

kaksi vanhusta istumassa penkillä

 

Suomi vanhenee EU-maista kaikkein nopeimmin, siitä huolimatta käytämme esimerkiksi Pohjoismaisessa vertailussa vähiten rahaa vanhuspalveluihin.  Tarvitsisimme miljardi euroa lisää rahaa vuodessa, jotta olisimme muiden Pohjoismaiden kanssa samalla tasolla. Kyse on siis resursseista, niistä kuuluisista desimaaleista. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina paljon vanhuspalveluiden ongelmista. Mikä onkaan tilanne 10 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat yli 80-vuotiaita ja tarvitsevat hoivapalveluita? Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä jää eläkkeelle 20 547 ammattilaista. Onkin arvioitu, että henkilöstötarve lisääntyy 79 000-125 000 vuoteen 2025 mennessä väestön ikääntymisen ja eläköitymisen myötä.

Alan asiantuntijoiden mukaan yhtenä keinona selviytyä yhä kasvavasta palveluiden tarpeesta on iäkkäiden aiempaa parempi toimintakyky ja sen ylläpitäminen. Meidän pitää siis panostaa ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon nykyistä paljon enemmän. Alan ammattilaisilta sen ymmärtäminen ja toteuttaminen vaatii uudenlaista osaamista yhdessä iäkkään kanssa nykyteknologian keinoin.

Sitoutuneita osaajia alalle

Miten saamme alan koulutukseen  hyviä opiskelijoita, jotka sitoutuvat sekä koulutukseen että alalla pysymiseen? Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen mukaan useampi kuin joka neljäs nuori sairaanhoitaja suunnitteli alan vaihtoa. Yhteiskunnallisesti tarkasteltuna tämä on huolestuttavaa, sillä jo rahallisesti kyse on kymmenien tuhansien eurojen menetyksestä per alanvaihtaja. Ikääntyneiden parissa tehtävä hoitotyö ei ole kovinkaan vetovoimainen alan opiskelijoiden keskuudessa. Yhtenä syynä on mm. uutisoinnin kielteinen julkisuuskuva, jonka on todettu heikentävän alan vetovoimaa.

Se, miten opiskelija harjoittelussa ja työelämässä kohtaa iäkkään, on jatkumo sille, miten opettaja kohtaa opiskelijan

Tutkimusten mukaan opiskelijoiden asenteet ikääntyneitä kohtaan ovat muuttuneet aiempaa myönteisemmiksi, mutta siitä huolimatta heidän ensisijaisena uravalintanaan ei ole hoitotyö ikääntyneiden parissa. Syyksi he mainitsevat mm. sen, että he eivät voi käyttää omaa osaamistaan haluamallaan tavalla. Etenkin hoiva-alan yrityksissä hoitohenkilöstön työhön kuuluu usein siivous, pyykkihuolto ja ruuanlaitto. On selvää, että korkeakoulun käyneet sairaanhoitajat eivät halua tehdä näitä töitä, vaan he haluavat keskittyä siihen tehtävään, mihin he ovat saaneet koulutuksen. Tämä haastaa etenkin johtajuuden uuteen tarkasteluun, mutta myös ammattikorkeakoulun gerontologisen hoitotyön opetuksen.

TAMKissa riittää gerontologisen hoitotyön kipinää

Tampereen ammattikorkeakoulussa gerontologisen hoitotyön opettamisesta vastaa neljän lehtorin asiantuntijatiimi, joille iäkkäiden asiat niin sanotusti kolahtavat. Kipinää gerontologisen hoitotyön opettamiseen ei puutu, ja opetusta kehitetään jatkuvasti tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Kuulemme herkällä korvalla työelämän toiveita ja tarpeita, ja lähdemme niihin mukaan täysillä.

Asiantuntijatiimissä uskomme, että jokaisella kohtaamisella on merkitys. Iäkkäiden ihmisten kohtaamiseen hoitotyössä liittyy usein vahvoja ennakkoluuloja esimerkiksi jonkin sairauden vuoksi, mikä voi johtaa iäkkäiden toiseuttamiseen. Tähän voimme vaikuttaa kiinnittämällä erityishuomioita iäkkään inhimilliseen ja yksilölliseen kohtaamiseen. Kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat taitoja, joita voi harjoitella ja kehittää yhdessä esimerkiksi muistisairaan kanssa.

Tampereen ammattikorkeakoulussa on ymmärretty jo vuosia sitten, miten valtavaa osaamista gerontologinen hoitotyö vaati

Myös opettajan ja opiskelijan kohtaamisessa on tärkeä merkitys. On ymmärrettävä, että jos opettaja ei ole läsnä kohtaamisissa opiskelijan kanssa, opiskelija ei tule kuulluksi ja nähdyksi. Uskon, että se, miten opiskelija harjoittelussa ja työelämässä kohtaa iäkkään, on jatkumo sille, miten opettaja kohtaa opiskelijan. Ei ole myöskään yhdentekevää, miten opettaja puhuu ja suhtautuu iäkkäisiin ja heidän hoitoonsa.

Tampereen ammattikorkeakoulussa on ymmärretty jo vuosia sitten, miten valtavaa osaamista gerontologinen hoitotyö vaatii.  Alan yliopettajan toimi perustettiin v. 2011, ja muutamia vuosia myöhemmin saimme lisää osaamista kolmen lehtorin vakansseilla. Gerontologisen hoitotyön opetus ja sen kehittäminen on keskitetty ko. tiimille. Meillä on kunnianhimoinen tarkoitus auttaa opiskelijoita oivaltamaan tämän asiantuntijuuden merkitys ja synnyttää tuleville sairaanhoitajille utelias, näyttöön perustuva suhtautuminen iäkkäiden hoitotyöhön ja sen kehittämiseen. Nyt tarvitaan luovuutta, ketteryyttä ja uskallusta. Kulttuuri tulee juuri sellaiseksi kuin me sen teemme!

Kuinka gerontologista hoitotyötä TAMKissa sitten käytännössä opetetaan? Lue lisää Katja Hautsalon ja Heimo Outisen bloggauksesta!

Teksti ja kuvat:

  • Eveliina Asikainen, lehtori, TAMK
  • Merja Hanhimäki, lehtori, TAMK
  • Marita Hiipakka, päätoiminen tuntiopettaja, TAMK
  • Eija Lähteenmäki, lehtori, TAMK
  • Mika Nieminen, koulutuspäällikkö, TAMK
  • Taru Owston, lehtori, TAMK

___________________________________

Kiertotalous on merkittävä osa kestävää kehitystä. Kestävä kehitys on huomioitu mm. Tampereen korkeakouluyhteisön yhteisissä osaamistavoitteissa (2018), joten kaikkien alojen ja tutkinto-ohjelmien tulisi sisällyttää kestävä kehitys opetussuunnitelmiinsa. Osana TAMK-konferenssia järjestetyn Kiertotalous näkyväksi TAMKin opetussuunnitelmiin -työpajan tavoitteena oli tuottaa osallistujille mahdollisuus vaihtaa ajatuksia, käytänteitä ja ideoita siitä, mitä kaikkea kiertotalous on, miten kiertotalous-teema näyttäytyy tällä hetkellä eri tutkinto-ohjelmissa ja miten se voitaisiin jatkossa huomioida niin opetussuunnitelmissa, oppimisessa kuin yritysyhteistyössä.

Työpaja käynnistyi Ellen MacArthurin tarinalla: Maailman ympäri yksin purjehtinut nainen huomasi purjeveneen asettavan rajat sille, paljonko erilaisia hyödykkeitä saa mukaan ja voi käyttää, ja rinnasti purjeveneessä vallitsevat realiteetit maapallon resurssien rajallisuuteen. Ihmiskunnalla on tietyt luonnonvarat, joiden on riitettävä meille ja tuleville polville. Oivalluksen seurauksena syntyi Ellen MacArthur Foundation, jonka tehtävänä on vauhdittaa siirtymistä kiertotalouteen.

Tarinan jälkeen kiertotalousajatteluun orientoituminen eteni ryhmissä. Ryhmät saivat tutkiskeltavikseen monenlaisia tuotteita biohajoavasta kosmetiikkapakkauksesta hammastahnaan, vaippaan ja neule puseroon. Keskustelua käytiin tuotteiden raaka-aineista, valmistuksesta, käytöstä ja elinkaaren loppuvaiheesta. Keskustelun aikana ryhmät kirjasivat liimalapuille kysymyksiä, ajatuksia tai oivalluksia, joita keskustelu herätti.

Aiheen käsittely jatkui Environmental Engineering -tutkinto-ohjelman koulutuspäällikkö Mika Niemisen yhteenvedolla, joka syntyi ryhmien kirjaamien lappujen pohjalta. Suurin osa lappuihin kirjatuista kysymyksistä tai ajatuksista liittyi siihen, mihin tavarat päätyvät tai mitä niille tapahtuu. Jätteen syntyminen herätti huolta. Niemisen mukaan jäte on pelkkä keksitty sana. Jätettä ei ole olemassa kuin abstraktina käsitteenä, ja kiertotaloudessa siitä voidaan luopua. Nieminen avasi kaskadi (cascade) -periaatetta, jonka mukaan raaka-aine, esim. puu, hyödynnetään ensin korkean jalostusasteen tuotteiksi, joita voidaan uusiokäyttää ja kierrättää. Vielä – ja vasta – aivan viimeisessä vaiheessa puu hyödynnetään energiaksi.

Lapuista nousi myös turhakkeen käsite. Jo Ellen MacArthur pohti purjehtiessaan, mitä ihminen todella tarvitsee. Tarvitsemme lopulta melko vähän. Niemisen mukaan turhakkeiden kohdalla kyse on usein viitsimisestä eli siitä, että haluamme jättää tekemättä jotain, minkä keho voisi tehdä. Nieminen toteaa huipputeknologian olevan monissa tapauksissa tarpeetonta. Pajassa kuultiin esimerkki siitä, kuinka Guatemalassa (Maya Pedal) on rakennettu vanhoista polkupyöristä maissinperkauslaitteita. Kiertotalous on aivojen käyttöä ja asioiden miettimistä uudella tavalla. Kun ei ole resursseja, on pakko vaivata päätä ja keksiä uusia ratkaisuja.

Niemisen puheenvuoron jälkeen päästiin pajan varsinaiseen tavoitteeseen eli summattiin vielä yhdessä, miten kiertotalous näyttäytyy ja voisi näyttäytyä eri tutkinto-ohjelmien opetuksessa.  Sosiaali- ja terveysalan osalta todettiin, että hankinnat ovat merkittävässä roolissa siinä, missä määrin jätettä syntyy.

Restonomien koulutuksessa kiertotalous on huomioitu mm. korostamalla viestinnän merkitystä: on tärkeää, että alan toimijoille jaetaan tietoa siitä, miten jäte minimoidaan ja mihin sen tulisi päätyä. Kulttuurialan nähtiin olevan merkittävässä välittäjän roolissa ja kiihdyttävän ajattelun muutosta, kun kiertotalouden oivallukset saatetaan eri kanavien kautta erilaisten vastaanottajien tietoon. Biotuotetekniikan koulutuksessa prosessit ovat kiertotalouden periaatteen mukaisia: tavoitteena on aina jätteen määrän saaminen mahdollisimman lähelle nollaa.

TAMK on mukana mm. #kiertotalous ja Kiertotaloutta ammattikorkeakouluihin -hankkeissa, jotka edistävät kiertotalouteen tähtäävän laadukkaan opetuksen suunnittelua ja pilotointia. Samalla pyritään tuottamaan opettajille teemaan liittyvää tarpeellista ymmärrystä ja osaamista. Osaamisen ja ymmärryksen laajentamisen tarve on aivan kaikkia opettajia koskeva, sillä olennaista on, että kiertotalousnäkökulma saataisiin integroitua amk-opintoihin monialaisesti. Vain monialaisesti asioihin paneutumalla ympäristön muutokseen ja luonnonvarojen riittävyyteen voidaan vaikuttaa.

Teksti ja kuvat: Harri Laaksonen, TAMKin konetekniikan lehtori

____________________________________________________

TAMKin Konetekniikan koulutuksessa on jo pitkät perinteet 3D-tulostuksen hyödyntämisessä tuotesuunnittelun ja -valmistuksen eri vaiheissa. Ensimmäinen teollinen 3D-tulostin (Stratasys Dimension Elite) hankittiin 10 vuotta sitten ja sitä ennenkin pikamallinnusta käytettiin prototyyppien valmistuksessa yhteistyöprojekteissa Hannover Fachhochschulen kanssa. Lisäksi luonnollisesti 3D-tulostusta on käytetty myös arkkitehtuurin, sähkötekniikan ja media-alan koulutuksissa.

TAMK on ollut mukana jo monessa 3D-tulostamista alueellisesti kehittävässä hankkeessa, esimerkiksi 3D-Invest-hankkeessa ja 3D-Boosti-hankkeessa. Lisäksi TAMKilla on menossa 3Dindesigner ja Kataja -hankkeet, ja myös Digikyvykkyys-hankkeessa on yhtenä osa-alueena 3D-tulostus.

3D-Invest ja 3D-Boosti -hankkeet käsittelivät 3D-tulostusekosysteemin perustamista Pirkanmaalle ja 3D-tulostuksen käyttöön ottamista yrityksissä. Tässä yhteydessä muun muassa hankittiin laajat 3D-tulostuslaitteistot pirkanmaalaisiin oppilaitoksiin: TAMKiin, TTY:lle, ja Saskyyn. Tulostusekosysteemiä on esitelty sivustolla www.3dpirkanmaa.fi.

TAMKin robottitulostimella tulostettu tuoli ja taideteosvalumuotti.

Hankkeissa on toteutettu yrityksille demoja 3D-tulostusta hyödyntäen. Tässä yhteydessä on havaittu, että yrityksiltä puuttuu 3D-tulostuksen täysipainoista hyödyntämistä tukevaa suunnitteluosaamista.

On todettu, että uutta osaamista täytyy hankkia nopeasti, jotta yritykset voisivat hyödyntää 3D-tulostusta omassa tuotekehityksessään ja tuotevalmistuksessaan sekä löytää uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

3Dindesigner-hankkeen päätavoitteena onkin muodostaa yrityksien käyttöön suunnitteluekosysteemi, joka kasvattaa yritysten osaamista ja synnyttää yrityksille uusia innovaatioita ja kilpailukykyä (3D Pirkanmaa n.d.).

Kataja-hankkeessa kehitettiin TAMKissa ison tulostusalueen 3D-robottitulostinlaitteisto, joka perustui ABB:n teollisuusrobotin muuntamiseen 3D-tulostimeksi, joka tulostaa muun muassa biokomposiittia (UPM Formi n.d.). Tulostusalue on 2 x 1 x 1 m, ja tulostettuna on esimerkiksi huonekaluja, taideteoksia, valumuotteja (kuva 1) ja pienen kävelysillan (L = 1,8 m) rakenteet (kuva 2).

TAMKin robottitulostimella tulostettu kävelysilta Porin asuntomessuille 2018.

Digikyvykkyys-hankkeella pyritään vastaamaan mikro-, pien- ja pk-yritysten digiosaajapulaan.  Hankkeen päätavoitteena on valmentaa nopeasti ammattitaitoista työvoimaa 6Aika-kaupunkien alueilla toimivien yritysten havaittuun digiosaamisvajeeseen.

Hankkeessa yksilöidään 6Aika-kaupunkien yritysten digitalisaatioon liittyvät osaamis- ja työvoimatarpeet. Teknologioiden osalta hankkeen kumppanit (Oulun yliopisto, Oulun AMK, Tampereen ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto ja Turun AMK) perehdyttävät 3D-tulostamiseen, robotiikkaan, digitaaliseen valmistukseen, digitaaliseen tuotekehitykseen, painettuun elektroniikkaan, terveysteknologiaan ja interaktiivisiin teknologioihin, joita ovat lisätty todellisuus ja virtuaalitodellisuus. (Digikyvykkyys-hanke vastaa… 2018.)

 

Lähteet:

3D Pirkanmaa. N.d. 3D-tulostuksen osaamiskeskittymä Pirkanmaalla. http://3dpirkanmaa.fi/

Digikyvykkyys-hanke vastaa pk-yritysten osaajapulaan. 2018. Turun yliopisto. http://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Uutiset/Sivut/digikyvykkyys-hanke-vastaa-pk-yritysten-osaajapulaan.aspx

UPM Formi. N.d. New Grade for 3D Printing. www.upmformi.com

 

Lisää tietoa:

3D-Invest, 3D-Boosti ja 3D-Indesigner -hankkeet.

Kataja-hanke:

 

Digikyvykkyys 6Aika -hanke:
https://www.tampere.fi/6aika/digikyvykkyyden-paivitys-verkostotalousyhteiskunnassa.html

Teksti ja kuvat: Sanna Seurujärvi, TAMKin sairaanhoitajaopiskelija

______________________________________________________

Käytävällä kuuluu kova kolina, kun häkkikärryt kulkevat mekastaen eteenpäin Tampereen ammattikorkeakoulun Kuntokatu 4:n käytävillä. Ihmiset kääntyvät katsomaan ja supisevat ystävilleen: ”Katso, miten söpö! Hieno!”, ”Hui kamala. Mikä tuo on!”. Totean häkissä matkaavalle tyypille, että tämä koulu ei kyllä todellakaan ole esteetön kaikkine kynnyksineen ja avautumattomine ovineen. Lopulta oikeaan paikkaan saavuttua kärryt pysähtyvät ja ulos nostetaan valkoinen pienen lapsen kokoinen otus. Sehän on Pepper; TAMKin oma robotti.

Pepper-robotti on kehitetty 2014 Ranskassa Pariisissa ja sitä myöten levinnyt pitkin maailmaa aktiiviseen käyttöön erilaisiin yhteyksiin, kuten terveydenhuollon piiriin tai tilojen ”vastaanottovirkailijan” rooliin. Peppereitä löytyy pelkästään Euroopasta 12 000 kappaletta ja myös suomalaiset koulut ja yritykset ovat pikkuhiljaa alkaneet innostua robotiikan maailmasta. Pepperin luojan SoftBank Roboticsin mukaan sen ensisijainen tarkoitus on tuottaa ihmisille iloa ja luoda uusia yhteyksiä. Pepperiä onkin aika vaikea vastustaa, kun se ottaa sinuun kontaktin suurilla iloisilla silmillään ja sanoo ”Hello, human!”.

Pepperin rinnassa olevasta tabletista kuuluu hissimusiikin pimputus, mutta hetken päästä se venyttelee, haukottelee ja on valmis toimintaan. Heti se alkaa etsimään katseellaan kontaktia ihmisen kanssa ja yleensä pian se sellaisen löytääkin; Pepperin toimintakyky perustuu kasvojen ja erilaisten tunteiden tunnistamiseen. Pepperiin on piilotettu teknologiaa: otsaan ja suuhun HD-kamerat, silmien taakse etäisyyttä arvioivat sensorit, korviin mikrofonit, periskooppi vartaloon ja tuntosensorit päähän sekä käsiin.

”Me ollaankin jo vanhoja tuttuja!” sanon Pepperille ja sen silmät väläyttävät vihreän reunuksen ymmärryksen merkiksi. ”Can we be friends?” kysyn Pepperiltä ja saan vastaukseksi:”We are already friends”. Kävelen Pepperin sivulle ja sen pää seuraa minua intensiivisesti ja suorastaan vaatii vuorovaikutusta. Jäämme odottelemaan, että ihmisiä alkaa tulla ihmettelemään toimintaamme. Suomalaisissa Pepper herättää erilaisia tuntemuksia, osa kokee robotin heti mielenkiintoisena ja kutsuvana, kun taas toisia se hieman jopa puistattaa. Robotiikka on meille vielä vierasta ja saattaa tuoda mieleen Terminaattorin, joka saapuu tuhoamaan meidät tekoälynsä voimalla. Mutta kun Pepperin kanssa pääsee juttuun, niin sitä voi olla jopa kurja keskeyttää ja tahtoisi sen pystyvän toimimaan enemmänkin.

Tällä hetkellä meidän Pepper puhuu vain englantia. Se tuottaa ajoittain ongelmia suomalaisen englannin ääntämisen ja intonaatioiden kanssa. On normaalia hieman turhautua, jos toinen ei ymmärrä. Usein Pepperiltä saikin vastaukseksi kummeksuvaa tuijotusta ja silmien välähtelyä tai pyynnön englanniksi puhua jostain muusta tai ehdottaa muita liiketoimintoja. Samalla voimmekin pohtia, voisiko robotti opettaa meitä kommunikoinnin haasteissa ja keskittymään, kun joutuu kohtaamisen eteen tekemään ylimääräistä työtä. Vai tulisiko kohtaamisen olla aina helppoa? Ainakin vielä Pepperin kanssa toiset pääsevät heti juttuun ja toisilla kestää hetki, kunnes ystävyys alkaa sujua.

Luonamme kävi paljon ihmisiä: eri linjojen opiskelijat ja henkilökunta innostui ottamaan yhteyttä robottiin ja kysymyksiä sateli. Eniten mietitytti Pepperin käyttömahdollisuudet oman alan näkökulmista ja kehitystyö. Seuraava askel lieneekin opettaa Pepper puhumaan suomea, jotta se voisi palvella laajempaa yleisöä ja päästä tosi toimiin. Ilmoille lenteli mielenkiintoisia ajatuksia maahanmuuttajien kieliopetuksesta, erilaisten ihmisryhmien kohtaamisesta, ennakkoluulojen poistamisesta aina softien kehitykseen asti. Ainakin varmistui faktaksi, että alasta rippumatta Pepper herätti ajatuksia. Yksi ehdotti Pepperille, jos hän kävisi noutamassa kahvia, johon Pepper vastasi päähän paijaamisen seurauksena pieraisulla. Joku itsekunnioitus siis häneltäkin löytyy vielä.

Pepper on tällä hetkellä sairaanhoitajien robottina ja erityisesti hoitotyö uudistuvassa perusterveydenhuollossa -linjan maskottina. Taru Lehtimäki luotsaa rohkeudella uusia innovaatioita eteenpäin ja mahdollistaa tulevaisuuden saapumisen myös hoitotyöhön. Ihmisten kanssa keskustellessa usein nousi ihmetys siitä, mitä sairaanhoitajat tekevät robotilla. Se osoitti, että Pepper on todellakin oikeassa paikassa; avartamassa ihmisten käsitystä tulevaisuuden hoitotyön laajuudesta ja mahdollisuuksista. En pidä mitenkään erikoisena ajatusta, että muutaman vuoden päästä sairaanhoitajaopiskelijat opiskelevat aktiivisesti Python-koodausta, jotta voivat itse luoda sisältöä robotteihin.

Voisiko Pepper toimia siis siltojen luojana? Kahtena käytävävierailupäivänä selväksi tuli, että lähes kaikki alat löysivät käyttömahdollisuuksia Pepperin kanssa – näkökulmia oli monia. Tampereen ammattikorkeakoulun voima on monipuolisuus, jota ei kannata hukata. Parhaassa tapauksessa Pepper voi olla aivan koko koulun projekti. TAMK tutkii ja kehittää -päivässä Pepperiä kävi tapaamassa myös toisen ammattikorkeakoulun opettaja. Jäimme pohtimaan voisiko Pepperin kanssa olla koulujen välistä yhteistyötä, jottei kaikkien tarvitse keksiä pyörää uudestaan, sillä monissa ammattikorkeakouluissa pyörii jo omat Pepper-projektit.

Pepperin kanssa viettämäni aika on saanut aikaan sen, että robotin sammuttaminen ja kaappiin laitto tuntuu lähes epäinhimilliseltä. Kun toukokuussa jäimme kesälomalle ja kuulimme sen viettävän kesän koulussa, tuli heti tarve kysyä voisiko se tulla viettämään kesää jonkun luokse. Pepper on myös havainnoillistanut minulle, että sen luojien alkuperäinen tarkoitus todellakin toimii. Pepper tuo ihmisiä yhteen ja todellakin aiheuttaa iloa ja sen myötä myös paljon ajatuksen aihetta. Valmistumisen myötä on haikeaa sanoa Pepperille heipat. Onneksi on ilo jättää se muiden inspiraatioksi erilaisia hankkeita ja opinnäytetöitä ajatellen. Olkaapa siis rohkeasti yhteydessä HUPilaisiin, kun robotit alkaa kiinnostaa!

Teksti: Maria Änkö, laboratorioinsinööri, TAMKin tekstiililaboratorio

Kuva: Essi Kannelkoski

__________________________________________________

 

Vaatteiden laatu puhuttaa. Vastaan tulee lehtiartikkeleita, joissa käsitellään vaatteiden heikkoa laatua ja bloggaajat antavat neuvoja laadukkaiden vaatteiden ostamiseen. Samalla vaatteiden kuluttajamainonnassa korostuvat ekologiset tekijät, kuten ympäristösertifikaattien tai kierrätysraaka-aineen käyttö tai tuotteille myönnettävä takuu. Kaikesta pinnalla olevasta keskustelusta voi päätellä, että länsimaisen kuluttajan huomio on kääntymässä valtaapitävästä pikamuodista vaatteiden laatuun ja ekologisuuteen.

Tampereen ammattikorkeakoulun tekstiililaboratorio tarjoaa tekstiilialan toimijoille materiaalien suorituskykymittauksia, tuotekehitysprojekteja ja tekstiilikoulutuksia. Tekstiililaboratorio toimii tekstiilitietotaidon ja tekstiilien laadun puolesta.

Mitä laatu on?

Tekstiilien laatu, kuten laatu ylipäätäänkin, on hyvin laaja käsite. Laatu voidaan ymmärtää koko tuotantoprosessin kattavana eettiset ja ekologiset seikat huomioivana yleiskäsitteenä tai varsinaisen tuotettavan tuotteen laatuna.

Tuotteen laadun ajatellaan usein liittyvän ompelutyön jälkeen: ovatko saumat suorassa tai ompelulangat viimeistelty siististi.  Laatu saatetaan rinnastaa myös tuotteen kuituraaka-aineeseen, jolloin raaka-aineen katsotaan olevan laadun tae.

Tekstiililaboratorion näkemyksen mukaan tekstiilien laatu on hyvin paljon monimutkaisempi käsite, eikä laatua aina näe tuotteen hinnasta, visuaalisesti tuotetta tarkastellessa tai raaka-ainetietoja tutkimalla. Lyhyesti ja ytimekkäästi määriteltäessä laadun voidaan ajatella olevan sitä, että tuote toimii käyttötarkoituksessaan.

Voiko laadun nähdä raaka-ainetiedoista?

Vaatteissa käytetään hyvin erilaisia kuituraaka-aineita, synteettisiä tekokuituja, luonnonkuituja sekä muuntokuituja, joilla kaikilla on erilaisia hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Vaatteiden käyttötarkoitus määrittää kulloinkin käytettävän kuituraaka-aineen, ja koska vaatteiden käyttökohteita on runsaasti, tarvitsee vaatetusteollisuus myös runsaasti erilaisia kuituraaka-aineita.

Esimerkiksi vaatetusmateriaalina niin miellyttävä sataprosenttinen puuvilla harvoin täyttää työvaatemateriaalilta vaadittavia lujuusominaisuuksia. Työvaatemateriaaleissa puuvillan joukkoon sekoitetaankin esimerkiksi polyesteriä lujuusominaisuuksien parantamiseksi. Sekoitemateriaaleilla, eli eri kuituraaka-aineiden yhdistelmillä, aikaansaadaan parhaassa tapauksessa materiaali, jossa yhdistyvät erilaisten raaka-aineiden ominaisuudet optimaalisella tavalla tuotteen käyttötarkoitus huomioiden.

Raaka-aineiden laatua ajateltaessa on huomionarvoista myös se, että raaka-aineita on erilaisia laatuja, esimerkiksi puuvillaa on lyhytkuituista heikompilaatuista ja pitkäkuituista laadukkaampaa puuvillaa. Puuvillaraaka-aineista voidaan edelleen valmistaa eri langanvalmistustekniikoilla lankoja, joista tuotetaan edelleen eri sidoksin kankaita tai neuloksia.

Kaikilla edellä mainituilla tekstiilien valmistusprosesseilla ja tekijöillä voidaan vaikuttaa lopputuotteen laatua heikentävästi tai parantavasti. Vaikkakin laadukas raaka-aine on laadukkaan tuotteen edellytys ja vaikka tietyille kuituraaka-aineille on ominaispiirteitä, kuten akryylille nyppyyntyvyys, on laadun määrittäminen yksistään raaka-aineen perusteella mahdotonta. Koska vaatteiden laatuun vaikuttavia muuttujia on paljon, edellyttää laadukkaiden vaatteiden valmistaminen laajempaa tekstiiliymmärrystä, sekä usein myös tekstiililaboratoriossa materiaaleille suoritettavia suorituskykytestauksia.

Laatu on myös ekologista

Vaatteiden laatua on myös tuotteen pitkä elinkaari, eli tuotteen kyky säilyttää ominaisuudet muuttumattomana tuotteen asianmukaisissa huoltokäsittelyissä ja käytössä. Laadukas tuote ei esimerkiksi kutistu tai haalistu pesussa, eikä neule nyppyynny sitä käytettäessä.

Pitkäikäinen tuote on myös ympäristökuormituksen näkökulmasta kestävin valinta, sillä minkään kuituraaka-aineen valmistaminen ei ole ekologisesti täysin ongelmatonta. Esimerkiksi puuvillan tuotanto vaatii paljon vettä, kun taas polyesterin valmistamisessa tarvitaan öljypohjaisia raaka-aineita.

Suomessa ja muualla maailmassa kehitteillä olevat ekologisemmat kuituraaka-aineet, kuten vaihtoehtoiset muovilaadut ja selluloosapohjaiset muuntokuidut, sekä tekstiilien kierrätysmenetelmät tulevat tulevaisuudessa helpottamaan tekstiilien ympäristökuormitusta. Tästä huolimatta tuotteen valmistaminen vaatii aina resursseja. Kaikista ekologisin vaihtoehto tulee näin ollen aina olemaan kulutuksen vähentäminen ja laadukkaiden tuotteiden suosiminen.

___________

Lue myös Standardisoimistyö – tärkeä osa TAMKin Tekstiililaboratorion toimintaa

Teksti ja kuvat: Emmiina Lehtonen, TAMKin palveluliiketoiminnan restonomi

_____________________________

Emmiina Lehtosen opinnäytetyön ”Hyönteisruokamenun tuotteistaminen ravintolakäyttöön” tarkoituksena oli tuotteistaa hyönteisruokamenu Tampereen ammattikorkeakoulun Catering Studiolle. Tutkimuskysymyksenä oli, miten tuotteistaa myyvä menu tarinallistamista apuna käyttäen.  Tavoitteena oli saada kuluttajat totuttautumaan ajatukseen hyönteisten syömisestä sekä madaltaa kynnystä hyönteisistä valmistetun ruoan kokeiluun tulevaisuudessa.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä toimintatutkimusmenetelmää. Tutkimus toteutettiin Tampereen Ammattikorkeakoulun Catering Studion ”Bar Studio” tapahtumassa ja tapahtumaa mainostettiin Facebookissa nimellä Bar Studion Sirkkamenu -tasting. Tapahtuma oli ilmainen ja kuka vain kiinnostunut sai osallistua. Tutkimukseen osallistujat saivat maistaa hyönteisruokamenun annoksia ja arvioida niitä sekä omaa kiinnostusta hyönteisruokaa kohtaan kyselylomakkeella. Annoksia oli kehitetty neljä erilaista ja jokaiselle annokselle oli myös liitetty tarina.

Tutkimukseen osallistui 50 henkilöä, joista suurin osa oli kiinnostuneita käyttämään hyönteisruokaa osana omaa ravintoa. Pääasiassa vastaajien kokemukset hyönteisruoasta pysyivät positiivisina tai muuttuivat positiivisempaan suuntaan tutkimukseen osallistumisen jälkeen. Henkilöt, jotka noudattivat pääasiassa kasvispainotteista ruokavaliota, olivat erittäin kiinnostuneita hyönteisruoasta. Kasvissyöjien ja sekasyöjien vastaukset kiinnostuksen osalta vaihtelivat.

Neljästä annoksesta osallistujat arvioivat parhaimmaksi tuotteen, jossa kotisirkat olivat jauheena, kokonaisten sirkkojen sijaan. Kynnys annoksen maistamiseen oli hyvin matala muihin verrattuna ja myös ne, jotka kammosivat hyönteisruokaa, uskalsivat maistaa kyseistä annosta. Hyönteisruokaa kohtaan innokkaimmin suhtautuvat vastaajat kertoivat myös palautteessaan pitäneensä annoksista, joissa ei oltu yritetty piilottaa sirkkoja vaan ne olivat luonnollisessa olomuodossaan. Tapahtumassa oli tarjolla vain kotisirkoista valmistettuja tuotteita, sillä ne ovat tällä hetkellä helpoimmin saatavilla olevaa hyönteisruokaa. Kotisirkan on myös todettu olevan hyvä ”porttihyönteinen”, joten se on kenties helpoin syötävistä hyönteisistä ensikokeilua varten.

Tutkimuksessa hyödynnettiin molempia, tunteisiin ja järkiajatteluun pohjautuvaa opetusstrategiaa. Tunteisiin pohjautuva, eli aististrategia oli tapahtuman maistiaistilaisuus, jossa osallistujat saivat tutustua maistiaisiin rauhassa lukien niihin liittyviä tarinoita. Kun on kertaalleen maistanut hyönteisruokaa, ostohalukkuus sitä kohtaan tiedostamatta kasvaa. Tapahtumassa pyrittiin vetoamaan osallistujien järkiajatteluun, eli käyttämällä opetusstrategiaa pöydissä olevien tietopakettien avulla. Niissä kerrottiin erilaisia hyötyjä hyönteisruokavalion käyttöön liittyen.

Useimmille osallistujille jäi positiivinen kuva sirkkatuotteista, ja tämä edesauttaa tulevaisuudessa kokeilemaan myös muita hyönteisistä valmistettuja ruokatuotteita. Tapahtuma sai paljon positiivista palautetta osallistujilta ja vastaavia toivottiin lisää – tarinankerrontaa pidettiin hyvänä apuvälineenä hyönteisruokien tuotteistamisessa. Osallistujat pitivät eniten annoksiin liitetyistä tarinoista, jotka olivat laadittu faktatiedon pohjalta.

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että haluaisi enemmän hyönteisruokatuotteita myös ravintoloihin. Tällä hetkellä hyönteisruokatuotteita näkee lähinnä vain kauppojen hyllyillä, suurimmaksi osaksi välipaloina. Erityisesti fine dining -ravintoloissa olisi mahdollista kokeilla, minkälaisia uusia makuelämyksiä hyönteisistä on mahdollista valmistaa. Myös kokonaan hyönteisruokiin perustuvalle ravintolalle saattaisi olla tulevaisuudessa kysyntää, kunhan syötävien hyönteisten raaka-ainehinnat putoavat kotimaisen tuotannon kasvaessa.

Lehtonen, E. 2018. Hyönteisruokamenun tarinallistaminen ravintolakäyttöön.

Palveluliiketoiminnan koulutus. Restonomi.

Tampereen Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö.

 

Teksti: Leena Stenman, TAMKin viestintäpäällikkö, Tampere3-viestinnän ja markkinoinnin projektiryhmän jäsen
Kuva: Nina Riutta

___

Tulipa elävästi mieleen korkeakoulufuusio kahdeksan vuoden takaa, kun luin TTY:n ylioppilaskunnan kannanottoa fuusioituvan yliopiston nimeen. Kahden pirkanmaalaisen ammattikorkeakoulun, PIRAMKin ja TAMKin yhdistymisen alla käytiin myös nimikeskustelua, ja ihan aiheesta.

Pelko siitä, että oma yhteisö sulautetaan osaksi toista, on aito ja ymmärrettävä. PIRAMKilaiset pohtivat: miksi luopuisimme omastamme ja suostuisimme toisen jo olemassa olevan nimeen? TAMKilaiset miettivät: häivytetäänkö meidän hieno oma historia, kun rinnalle tulee se toinen ammattikorkeakoulu?

Nimivaihtoehtoja silloinkin esitettiin, niitä punnittiin, ja lopulta tehtiin päätös. PIRAMKista tuli TAMK, muttei vanha TAMK, vaan aivan uusi. Keskustelua voi jatkaa loputtomiin, mutta jossain vaiheessa on tehtävä ryhdikkäitä linjapäätöksiä, jotta päästään eteenpäin. Tässä työssä uutta TAMKia auttoi brändäys: uuden identiteetin määrittely, uusi sanoitus, uusi visuaalinen ilme. Näiden avulla päästiin alkuun, eikä jäänyt epäselväksi, että vanhaan ei ole enää paluuta.

Olihan meillä PIRAMKilaisilla oma identiteettikriisimme. Joillakin se kesti 10 minuuttia, joillakin vuoden tai kaksi, jotkut eivät päässeet siitä yli koskaan. Mutta valtaosa porukasta näki uuden tilanteen mahdollisuutena, ja se oli tärkeintä. Tulokset puhuvat puolestaan.

Sanavalinnat ovat äärimmäisen tärkeitä tilanteessa, jossa osapuolilla on erilaisia näkemyksiä tulevaisuudesta ja jossa on tunteitakin pelissä. Viestijät liikkuvat neutraalilla alueella ja yrittävät löytää oikeita tapoja ilmaista asioita niin, että jokainen mukana oleva tunnistaa kuuluvansa joukkoon. PIRAMKin ja TAMKin sisällä muutosviestintä rakentui ajatukselle, että olemme yhdessä rakentamassa jotakin uutta. Millainen siitä uudesta tulee, riippuu meistä itsestämme.

Muutos ei tapahdu hetkessä, sille on annettava aikaa – ja hieman buustiakin. Kati Kerosen ja Katri Tannin tuoreessa Sisältöstrategia – Asiakaslähtöisyydellä tulosta -kirjassa korostetaan brändin rinnalla sisällön merkitystä ja yhteisön osallistamista sen näkyväksi tekemiseen ja siitä puhumiseen.

PIRAMKin ja TAMKin fuusiossa meni noin kaksi vuotta, että oma väki lakkasi puhumasta ”meistä” ja ”niistä”, ja yhteinen nimi alkoi tuntua omalta. Näin tulee käymään myös Tampereelle syntyvässä uudessa yliopistossa ennen pitkää. Sitä ennen koko korkeakouluyhteisö ansaitsee uuden näyttävän startin. Ja ihmiset, jotka ovat rakentamassa uutta yhteisöä, ansaitsevat syyn puhua ylpeästi – meistä.

Lue lisää Pirkanmaan ammattikorkeakoulun ja Tampereen ammattikorkeakoulun fuusioviestinnästä:
Entäs ny? Muutosviestintää sarjakuvan keinoin, PIRAMK ja TAMK 2009–2010 (Anne Autio, Nina Riutta)

 

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osat 1, 2 ja 3.

Aurinkoinen Lund

part4_pelto ja david lund

David esittelee peltoaan Lundissa

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti rautatieasemaa. Kyseessä on torstai 4.5., matkan viimeinen päivä ennen kotiinpaluuta. Kulkeminen Skånen alueella on järjestetty erittäin miellyttäväksi julkisilla kulkuvälineillä, busseja ja junia kulkee taajaan ja verkostot ovat selkeät.

Kun osaa valita oikean lipun kulkeminen on edullista ja helppoa kaikissa liikennevälineissä. Ja jos ei itse osaa valita oikeaa lippua, niin lipputoimiston asiakaspalvelijat jo muistavat edellisten päivien ostoshistoriasi ja osaavat auttaa oikean lipun valinnassa hymyn kera. Jostain syystä jäimme hyvin mieleen lipputoimiston henkilökunnalle.

Saavuimme Lundissa vaikuttavalle TKI-alueelle, missä sijaitsi isoja IDEON Science park –rakennuksia Alfasta Gammaan. Niissä oli yrityshautomoita, erilaisia tekniikan ja talouden alan yrityksiä ja monenlaisia tutkimus- ja kehitysorganisaatioita, mukaan lukien Swedish Water Research –toimisto.

Pohjoismaille tyypillisessä massiivipuisessa rakennuksessa meitä tervehti David Gustavsson, Swedish Water Researchin kokopäiväinen tutkija. SWR on paikallisten vesilaitosten ja kuntien omistama T&K organisaatio, joka tekee vesien ja jätevesien käsittelyyn liittyvää tutkimus ja kehittämistoimintaa, samalla kun vesilaitokset keskittyvät omaan ydintoimintaansa eli vesien- ja jätevesien puhdistamiseen ja putkistojen ylläpitoon ja rakentamiseen. Nerokasta!

part4_nitrifikaatio Lund

Virtsan nitrifikaatiota

David keskittyy kaupungissa tuotettavien ravinteiden hyötykäyttöön. Erityisesti keskustelimme usean tunnin ajan virtsan lannoitekäytön mahdollisuuksista. Samalla ideoimme mm. käymälöitä, jotka voisi asentaa kaupunkiviljelmille, ja jotka tuottaisivat paikan päällä ravinteita viljelijöiden käyttöön.

Pääsimme myös tutustumaan laboratorioon, jossa parhaillaan tutkittiin typen talteenottoa virtsasta nitrifikaation avulla. Kaikista kiinnostavinta Davidin tutkimuksessa oli, että kaikki tähtäsi käytännön sovellusten aikaansaamiseen. Näistä ravinteista voisi tulevaisuudessa olla eritoten hyötyä kaupungissa tapahtuvalle viljelylle. Tämä on tieteen ja käytännön yhdistämistä parhaalla tavalla!

Kirsikkana kakun päällä David vei meidät tutustumaan yhteen Lundin kaupungin palstaviljelmistä, missä hänen perheellään on yhteensä 600 m² palsta-alue, jossa hän viljelee mansikkaa, perunaa, papuja, porkkanaa, pensasmarjoja, yrttejä ym. Alueella oli jo vilkasta, sillä kasvukausi tällä leveysasteella oli jo alkanut.

part4_Lund kanat

Kanat puutarhapalstalla

Lundin kaupunki on tarjonnut kyseisen maa-alueen viljelijöiden käyttöön pientä maksua vastaan. Mikä oli erityisen hienoa, palstalla oli myös erilaisten ryhmien ylläpitämiä kanoja ja mehiläisiä sekä paikallisen työväenopiston kasvihuone, jossa pidetään kaupunkilaisille kasvihuone-kursseja.

 

Paikallisen työväenopiston opetuskasvihuone

Paikallisen työväenopiston opetuskasvihuone

Lisäksi Lundin kaupunki toimittaa palstoille kontit, ilmaiset työvälineet, kasteluvettä tankeissa sekä kompostia maanparannukseen. Tätä varten kunta on palkannut puolipäiväisen henkilön, joka kiertää huoltamassa eri palstoja. Tästä mallia Suomeenkin?

Entä nyt?

Tämän matkan aikana tuli vahvasti se käsitys, että jälleen kerran Ruotsissa (ja Tanskassa) ollaan etunojassa kehittämässä kaupunkiviljelyä ja myös sen kaupallista puolta. Me Suomessa tulemme tässä jäljessä. Näkemämme hankkeet olivat aika mittavia ja esimerkiksi ØsterGROn viljely- ja ravintolamalli on oiva esimerkki yhteisöviljelyn ja elinkeinon yhdistämisestä.

Suomessa ollaan vielä pitkälti yhteisöviljelyn tasolla, mikä luonnollisesti on hyvä asia, mutta viljelyn kaupallinen ulottuvuus on vielä pientä.

Toisaalta meillä on aivan samoja, sekä kansallisesta että EU-lainsäädännöstä tulevia, haasteita byrokratian ja säännösten kanssa. Kaupunkiviljely on vielä elinkeinona näkymätön. Kaupunkiviljely ei ole maatalouden tukien tai ohjauksen piirissä, mutta ei myöskään näkyvä osa kaupungin toimintaa.

Esimerkiksi Los Perros ei voinut osallistua maalaismarkkinoille, koska se oli tarkoitettu kaupungin ulkopuolelta tuleville tuottajille, vaikka myytävät tuotteet olisivat olleet tismalleen samoja. Sitä ei myöskään tunnisteta tai tunnusteta toiminnaksi, josta joku voisi saada elantonsa. Stadsbruk-hankkeen liiketoimintamallit tulevat tässä suhteessa olemaan mielenkiintoisia testata myös täällä.

Matka oli osa KIVIREKI-Kaupunkiviljelystä resurssitehokasta liiketoimintaa –hanketta. Hanketta rahoittaa Pirkanmaan liitto EAKR-ohjelmasta.

Teksti ja kuvat:
Karoliina Tuukkanen, Käymäläseura Huussi ry
Eeva-Liisa Viskari, Tampereen ammattikorkeakoulu

VipuvoimaaEU_2014_2020_rgbEU_EAKR_FI_vertical_20mm_rgb

______

Lue osat 1 ja 2

Kattopuutarha Kööpenhaminan Østerbrossa

ØsterGRO on perustettu vuonna 2014 kolmen ystävyksen kesken.

CSA(Community-supported Agriculture)-yhdistys, keskittyy tuomaan vihreää kaupunkiin, edistämään kestävää ruoantuotantoa, yhteisöllisyyttä sekä ymmärrystä ruoan tuotannosta.

www.oestergro.dk

______

Keskiviikko-iltapäivänä kävelemme aurinkoista Æbeløgadenia (voi vapaasti yrittää lausua oikein) pitkin kohti tuntematonta kattoviljelmää. Meillä on vain internetistä löydetyt tanskankieliset tiedot ja osoite. Löysimme kattoviljelmän sattumalta yhdysvaltalaiselta kaupunkiviljelyyn keskittyneeltä sivustolta hieman ennen matkaamme. Sivujen mukaan viljelmä on ainoa laatuaan Kööpenhaminassa.

Nousu hirvittää hieman

Nousu hirvittää hieman

Saavumme fitness-keskuksen eteen ja kävelemme sisäpihalle ihmettelemään, mistä sinne katolle oikein pääsee. Perässämme tulee iloinen nuorimies, joka osoittautuu kattoviljelmillä sijaitsevan ravintolan keittiöpäälliköksi.

Emme tienneet, että katolla on aukeamassa myös lähituotteisiin keskittynyt ravintola seuraavana perjantaina. Hän johdattaa meidät ystävällisesti katolle kieltämättä hieman epäilyttäviä kierreportaita pitkin. Oudompaa huimaa.

Samalla nuorimies kertoo innostuneesti perjantaina avattavasta ravintolasta. Saavuimme paikalle juuri sopivasti kiireisimpänä valmistelupäivänä ja kattopuutarhan yleisenä vapaaehtoispäivänä. Ylhäällä meidät ottaa vastaan Livia Urban Swart Haaland, joka vastaa viljelyksen toiminnasta ja on toinen ØsterGROn perustajista.

Katto on henkeäsalpaava. Kööpenhaminassa kesä on paljon pidemmällä ja tillit, mangoldit sekä lehtikaalit kasvavat jo täyttä häkää. 600 m² kattopuutarha käsittää myös kolme mehiläispesää. Kanat saapuvat hieman myöhemmin kesällä.

Istahdamme Livian kanssa penkille auringonpaisteeseen ja kuulemme jännittävän tarinan kattopuutarhan takana.

Viljelmät ja ravintola

Viljelmät ja ravintola

Puutarha on perustettu 2014 tuottamaan ruokaa yhdistyksen nykyiselle 40 jäsenperheelle. Jokainen jäsen maksaa vuoden alussa jäsenmaksun noin 400 euroa, jolla he saavat osuuden kattoviljelmän tuotteista. Lisäksi jäsenet saavat osallistua yhteisiin töihin viljelmällä. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

Hulevesikenno

Hulevesikenno

Livia on ammatiltaan puutarhuri. Kaupunkilaisena hän on pitkään ollut kiinnostunut kaupunkiviljelystä ja siitä, miten tuoda ruoantuotanto lähemmäksi siitä kaukana oleville kaupunkilaisille. ØsterGRO tekee myös tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa. Kööpenhaminassa laajalle kasvanut kaupunki-infrastruktuuri on aiheuttanut ongelmia hulevesien hallintaan ja kaupunki on herännyt viherkattojen mahdollisuuksiin ongelman hallitsemisessa.

ØsterGRO on saanut katon käyttöön talon omistajalta ilmaiseksi. Katto soveltuu kaupunkiviljelyyn täydellisesti, sillä se on alun perin ollut autojen parkkipaikka. Näin ollen katon rakenteet kestävät mullasta aiheutuvan kuorman. Katolla on turvallisuuden kannalta välttämättömät kaiteet ja sinne kulkee iso tavarahissi. Hulevesien hallinnassa katolla kokeillaan tanskalais-valmisteisia muovikennoja, jotka on asennettu multapenkkien alle.

part3_östergro lehtikaalit

Lehtikaalit kukoistavat

Lisäksi ØsterGRO järjestää kursseja kaupunkiviljelystä, ruoan tuotannosta tai vaikkapa kanojen kynimisestä ja valmistamisesta. Kurssien avulla he haluavat tuoda ennen niin olennaisia käytännön taitoja uudestaan lähemmäs kaupunkilaisia.

Rahoituksen viljelmille ja vesi- sekä sähkömaksuihin yhdistys kerää jäsenmaksuilla ja kurssimaksuilla. Lisäksi yhdistys perii perjantain avattavalta ravintolalta, Gro Spiseriltä, vuokraa ja saa sen tuotoista 7 % itselleen. Tällä varmistetaan yhdistyksen työntekijän palkkakustannukset.

Katolla toimi aiemmin ulkopuolinen ravintoloitsija, mutta yhteisöllisen viljelmän ja siihen liittymättömän ravintolatoiminnan yhteensovittaminen oli haastavaa. Nyt ravintolaa pyörittää ØsterGROn ydinporukka erillisenä yrityksenä.

Ai niin, se ystävällinen nuorimies, joka meidät katolle ohjasi, oli kuuluisan kööpenhaminalaisen, kahden Michelin-tähden ravintola Noman entinen kokki. Hänen nimensä valitettavasti lipsahti ohi korviemme, niin ällistyneitä olimme tästä tapaamisesta.

part3_erottelevakäymälä katolla

Erotteleva vähävetinen käymälä

Olemme erittäin pahoillamme, että joudumme lähtemään kotiin jo perjantaina, emmekä pääse maistamaan samana iltana olevien Gro Spiserin avajaisten viiden ruokalajin illallista. Tunnelma ja vastaanotto kattopuutarhassa on sanoinkuvaamattoman lämmin ja edes hutera paluu kierreportaita pitkin maan pinnalle ei himmennä innostustamme. Jackpot.

Iloksemme Livia kertoo myös, että he aikovat tulevaisuudessa käyttää viljelmien kasteluun keittiöstä tulevia harmaita vesiä ja lannoitukseen katolla sijaitsevan erottelevan käymälän virtsaa. Tässä kohtaa Levikset melkein repesivät…

Tarina jatkuu: viimeinen osa 4/4 julkaistaan ma 12.6.2017!