Posts in the tekstiili category

Teksti: Maria Änkö, laboratorioinsinööri, TAMKin tekstiililaboratorio

Kuva: Essi Kannelkoski

__________________________________________________

 

Vaatteiden laatu puhuttaa. Vastaan tulee lehtiartikkeleita, joissa käsitellään vaatteiden heikkoa laatua ja bloggaajat antavat neuvoja laadukkaiden vaatteiden ostamiseen. Samalla vaatteiden kuluttajamainonnassa korostuvat ekologiset tekijät, kuten ympäristösertifikaattien tai kierrätysraaka-aineen käyttö tai tuotteille myönnettävä takuu. Kaikesta pinnalla olevasta keskustelusta voi päätellä, että länsimaisen kuluttajan huomio on kääntymässä valtaapitävästä pikamuodista vaatteiden laatuun ja ekologisuuteen.

Tampereen ammattikorkeakoulun tekstiililaboratorio tarjoaa tekstiilialan toimijoille materiaalien suorituskykymittauksia, tuotekehitysprojekteja ja tekstiilikoulutuksia. Tekstiililaboratorio toimii tekstiilitietotaidon ja tekstiilien laadun puolesta.

Mitä laatu on?

Tekstiilien laatu, kuten laatu ylipäätäänkin, on hyvin laaja käsite. Laatu voidaan ymmärtää koko tuotantoprosessin kattavana eettiset ja ekologiset seikat huomioivana yleiskäsitteenä tai varsinaisen tuotettavan tuotteen laatuna.

Tuotteen laadun ajatellaan usein liittyvän ompelutyön jälkeen: ovatko saumat suorassa tai ompelulangat viimeistelty siististi.  Laatu saatetaan rinnastaa myös tuotteen kuituraaka-aineeseen, jolloin raaka-aineen katsotaan olevan laadun tae.

Tekstiililaboratorion näkemyksen mukaan tekstiilien laatu on hyvin paljon monimutkaisempi käsite, eikä laatua aina näe tuotteen hinnasta, visuaalisesti tuotetta tarkastellessa tai raaka-ainetietoja tutkimalla. Lyhyesti ja ytimekkäästi määriteltäessä laadun voidaan ajatella olevan sitä, että tuote toimii käyttötarkoituksessaan.

Voiko laadun nähdä raaka-ainetiedoista?

Vaatteissa käytetään hyvin erilaisia kuituraaka-aineita, synteettisiä tekokuituja, luonnonkuituja sekä muuntokuituja, joilla kaikilla on erilaisia hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Vaatteiden käyttötarkoitus määrittää kulloinkin käytettävän kuituraaka-aineen, ja koska vaatteiden käyttökohteita on runsaasti, tarvitsee vaatetusteollisuus myös runsaasti erilaisia kuituraaka-aineita.

Esimerkiksi vaatetusmateriaalina niin miellyttävä sataprosenttinen puuvilla harvoin täyttää työvaatemateriaalilta vaadittavia lujuusominaisuuksia. Työvaatemateriaaleissa puuvillan joukkoon sekoitetaankin esimerkiksi polyesteriä lujuusominaisuuksien parantamiseksi. Sekoitemateriaaleilla, eli eri kuituraaka-aineiden yhdistelmillä, aikaansaadaan parhaassa tapauksessa materiaali, jossa yhdistyvät erilaisten raaka-aineiden ominaisuudet optimaalisella tavalla tuotteen käyttötarkoitus huomioiden.

Raaka-aineiden laatua ajateltaessa on huomionarvoista myös se, että raaka-aineita on erilaisia laatuja, esimerkiksi puuvillaa on lyhytkuituista heikompilaatuista ja pitkäkuituista laadukkaampaa puuvillaa. Puuvillaraaka-aineista voidaan edelleen valmistaa eri langanvalmistustekniikoilla lankoja, joista tuotetaan edelleen eri sidoksin kankaita tai neuloksia.

Kaikilla edellä mainituilla tekstiilien valmistusprosesseilla ja tekijöillä voidaan vaikuttaa lopputuotteen laatua heikentävästi tai parantavasti. Vaikkakin laadukas raaka-aine on laadukkaan tuotteen edellytys ja vaikka tietyille kuituraaka-aineille on ominaispiirteitä, kuten akryylille nyppyyntyvyys, on laadun määrittäminen yksistään raaka-aineen perusteella mahdotonta. Koska vaatteiden laatuun vaikuttavia muuttujia on paljon, edellyttää laadukkaiden vaatteiden valmistaminen laajempaa tekstiiliymmärrystä, sekä usein myös tekstiililaboratoriossa materiaaleille suoritettavia suorituskykytestauksia.

Laatu on myös ekologista

Vaatteiden laatua on myös tuotteen pitkä elinkaari, eli tuotteen kyky säilyttää ominaisuudet muuttumattomana tuotteen asianmukaisissa huoltokäsittelyissä ja käytössä. Laadukas tuote ei esimerkiksi kutistu tai haalistu pesussa, eikä neule nyppyynny sitä käytettäessä.

Pitkäikäinen tuote on myös ympäristökuormituksen näkökulmasta kestävin valinta, sillä minkään kuituraaka-aineen valmistaminen ei ole ekologisesti täysin ongelmatonta. Esimerkiksi puuvillan tuotanto vaatii paljon vettä, kun taas polyesterin valmistamisessa tarvitaan öljypohjaisia raaka-aineita.

Suomessa ja muualla maailmassa kehitteillä olevat ekologisemmat kuituraaka-aineet, kuten vaihtoehtoiset muovilaadut ja selluloosapohjaiset muuntokuidut, sekä tekstiilien kierrätysmenetelmät tulevat tulevaisuudessa helpottamaan tekstiilien ympäristökuormitusta. Tästä huolimatta tuotteen valmistaminen vaatii aina resursseja. Kaikista ekologisin vaihtoehto tulee näin ollen aina olemaan kulutuksen vähentäminen ja laadukkaiden tuotteiden suosiminen.

___________

Lue myös Standardisoimistyö – tärkeä osa TAMKin Tekstiililaboratorion toimintaa

Teksti: Tiina Ylinen, projekti-insinööri, TAMKin Tekstiililaboratorio

Kuvat: Tiina Ylinen ja Maria Änkö

_____________________________________________________

Standardeja käytetään kaikkialla. Ne ovat mukana ruuvien kierteissä, organisaatioiden ympäristöjärjestelmissä, suojavarusteiden turvallisuusmääräyksissä ja hyvin monessa muussa jokapäiväisessä asiassa. Myös Tekstiililaboratorion työssä standardit ovat yksi keskeisimmistä työkaluista. Menetelmästandardit antavat ”työohjeet” useimpien laboratoriossamme suoritettaviin testauksiin, ja niiden tarkka noudattaminen on olennaista testaustulosten vertailtavuuden saavuttamiseksi.

Menetelmästandardien kirja on Tekstiililaboratoriossa ahkerassa käytössä.

Standardisoinnin voisi kuvata olevan yhteisten toimintatapojen laatimista. Standardi itsessään on kaikkien saatavilla oleva kirjallinen julkaisu, joka on valmisteltu yhteisymmärryksessä aihepiiriin liittyvien osapuolten kesken.

Tämä erottaakin standardin viranomaismääräyksestä, jonka laadinnassa ei samaan tapaan pyritä ottamaan huomioon eri osapuolten näkökantoja eikä sovittelemaan mahdollisia ristiriitaisia näkemyksiä.

Kuka standardeja laatii?

Standardeja on painettu käsikirjoiksi, mutta laajemman ja aina ajantasaisen valikoiman standardeista löydät sähköisestä SFS Online -palvelusta. Se on TAMKilaisten käytössä TAMK Finnan kautta.

Suomessa standardisoinnin kansallinen keskusjärjestö on Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Se toimii muiden kansallisten järjestöjen tapaan maailmanlaajuisen standardisoimisjärjestö ISO:n (International Organization for Standardization) jäsenenä. Myös muut tahot, kuten sähköteknisen alan standardisoimisjärjestö IEC (International Electrotechnical Commision) ja telealan ITU (International Telecommunication Union), laativat standardeja. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin SFS ry:n toimintaan TAMKin Tekstiililaboratorion näkökulmasta.

Standardisoimistoiminta tapahtuu SFS ry:ssä erillisissä toimialayhteisöissä. Ne vastaavat oman toimialansa standardien laadinnasta sekä toimivat kansallisina standardisoinnin asiantuntijayhteisöinä. Tekstiilialan toimialayhteisö on TEVASTA ry. Se jakautuu edelleen eri aihepiireistä vastaaviin asiantuntijaryhmiin, joita ovat esimerkiksi suojavaatetus-, älytekstiilit-, terveydenhuollon tekstiilit- sekä yleinen tekstiili- ja vaatetusalan TEVA-ryhmä.

Mukanaolo on vapaaehtoista mutta kannattavaa työtä

Standardisoimistyö vaatii toisinaan aikaa (ja monta kahvikupillista), mutta työ on konkreettista vaikuttamista.

Tekstiililaboratorio osallistuu standardisoimistyöhön eritoten kahdella eri tavalla: ottamalla osaa oman asiantuntijaryhmämme kokouksiin sekä kommentoimalla valmistelussa olevia tekstiilialan standardeja. Asiantuntijaryhmään kuuluminen ei ole silti välttämätöntä, sillä kommentteja lausuntokierroksella olevista standardeista voi antaa kuka tahansa. Standardisoimistyön lähtökohtana onkin aina vapaaehtoisuus.

On silti selvää, että työssä mukana oleminen vie toisinaan aikaa. Lausuntokierroksella olevan standardin läpikäyminen vaatii syvällistä paneutumista asiaan, ja oma asiantuntemus on laitettava likoon kokonaisvaltaisesti. Tekstiililaboratorion kokemusten mukaan työ kuitenkin kannattaa. Erityisen palkitsevaa on huomata, kun annetut kommentit päätyvät valmiiseen standardiin asti. Standardisoimistyön parasta antia onkin konkreettinen vaikuttamismahdollisuus oman alan kehitykseen. Plussana päälle tulevat vielä laajat verkostoimismahdollisuudet muiden asiantuntijoiden kanssa.

Kannustamme lämpimästi siis hakemaan tietoa oman alan standardisoimistyöstä sekä ottamaan siihen rohkeasti osaa. Mitä laajempi joukko on viemässä suomalaista asiantuntijanäkemystä eteenpäin, sitä varmemmin saamme oman äänemme kuuluviin!

Lisätietoa (ja tässä kirjoituksessa käytettyä lähdemateriaalia) on avoimesti saatavilla SFS ry:n sivuilta. Standardisoimistyöhön pääsee sisälle esimerkiksi tutustumalla SFS ry:n julkaisemiin oppaisiin Avain standardien maailmaan – SFS-käsikirja 1 sekä Osallistu ja vaikuta – Standardisointityön opas asiantuntijalle. Verkkosivuilta löytyy myös listaus eri alojen toimialayhteisöistä sekä paljon tietoa standardeista, standardisoinnista ja toiminnassa mukana olosta.