Posts in the tieto- ja viestintätekniikan koulutus category

Teksti ja kuvat: Ville Haapakangas, lehtori, tieto- ja viestintätekniikan koulutus

Vuonna 1998 tietojenkäsittelyn koulutusohjelman silloinen päällikkö Jussi Ylänen päätti, että TAMKin tulisi hakeutua mukaan Eurooppaan rantautuneeseen Cisco Networking Academy -ohjelmaan.

 

 

_____________________________________________________

Akatemiaohjelma oli saanut alkunsa reilua vuotta aiemmin Yhdysvalloissa, kun yliopistot ja alan johtava yritys (Cisco Systems) olivat ryhtyneet ratkomaan Internetin yleistymisen aiheuttamaa valtavaa osaamisvajetta. Jussi sai houkuteltua kaksi TAMKin opettajaa, Harri Hakosen ja Ville Haapakankaan lähtemään opettajakoulutukseen ja ottamaan käytännön tasolla selvää, mistä ohjelmassa on kyse. Näin TAMK liittyi Suomen ensimmäisten korkeakoulujen joukossa Cisco Networking Academyn jäseneksi.

Helmikuussa 2018 tuli TAMKille juhlava viesti: Congratulations! Tampereen ammattikorkeakoulu has completed 20 years of active participation and service in the Cisco Networking Academy program.

Takana on siis 20 vuotta ohjelman jäsenenä.

Näiden vuosien aikana akatemiaohjelma on kasvanut yhdeksi maailman merkittävimmistä ja tunnetuimmaksi oppilaitosten ja yritysten yhteistyömuodoista koulutuksen saralla. Tällä hetkellä akatemiaohjelma toimii noin 170:ssä maassa ja vuosittain ohjelman kursseille osallistuu yli miljoona opiskelijaa. Akatemiaohjelmasta on kasvanut maailmanlaajuinen ”yhteisö”.

TAMKissa akatemiaohjelman kursseille on 20 vuoden aikana osallistunut noin 1500 opiskelijaa. Opiskelijoiden ja opettajien laadukas työ ja hyvät oppimistulokset on tunnistettu myös maailmalla ja Ville Haapakangas kutsuttiin mukaan kehittämään akatemiaohjelmaa. Hän toimi EMEA (Eurooppa, Keski-Itä, Afrikka) alueen ”pyöreän pöydän” jäsenenä vuoteen 2017 asti.

Tällä hetkellä akatemiaohjelman kursseille osallistuu TAMKissa vuosittain noin 150 tietojenkäsittelyn ja tietotekniikan opiskelijaa. Erilaisia Cisco Networking Academy -kursseja on opintosuunnitelmissa tarjolla 10.

Cisco Networking Academy on kokenut melkoisia muutoksia viime vuosina. Aikaisemmin se keskittyi erityisesti tietoverkkoalan osaamisen kasvattamiseen, mutta nyt on voimakkaammin mukaan tullut tarve kehittää ns. nousevia teknisiä tarpeita sekä suunnata huomiota ”vähemmän kehittyneiden maiden” mahdollisuuksien parantamiseen. Cisco Systemsillä akatemiaohjelma on nykyään osa Corporate Social Responsibility -yksikköä ja ohjelman tavoitteeksi on määritelty antaa pohja eritaustaisille opiskelijoille pärjätä digitalisoituvassa maailmassa.

Ehkäpä tämä ylävä kehitys avaa mahdollisuudet akatemiaohjelman hyödyntämiselle TAMKissa ja Tampere3:ssa vielä seuraavallekin 20 vuodelle.

Lisätietoja: https://www.netacad.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuva: Anna Vättö, TAMKin viestintä

 

Henri Liipola ei näytä tietoliikenneinsinöörin stereotyypiltä: hyväryhtisen, 190-senttisen jättiläisen kädenpuristus on tiukka. Tähän on syynsä: tuleva insinööri on huipputason moukarinheittäjä, joka valmistautuu Berliinissä vuonna 2018 pidettäviin EM-kisoihin.

Osallistumiseen voi vielä vaikuttaa muiden heittäjien tulokset, mutta mies on luottavainen – ja syystä. ”EM-kisaraja on 74 metriä, ja minä heitin 75,31. Kehityn koko ajan paremmaksi ja heitän vielä pidemmälle.” Perspektiiviä Henrin tulokseen tuo se, että Suomessa on vain yksi moukarinheittäjä, joka on kaudella heittänyt tätä paremmin.

”Vain treenaamalla voin kehittyä”

”Räjähtävyyteni sekä hyvä kehonhallinta tekevät minusta lajissa hyvän. Lisäksi olen nopea oppimaan,” Henri kertoo. Hän aloitti yleisurheilun 12-vuotiaana, ja keskittyi 15-vuotiaana pelkästään moukarinheittoon.

Lajivalinta oli luonteva: ”Olin moukarissa hyvä,” mies toteaa vaatimattomana.Liipola ei kuitenkaan jätä kaikkea vain luontaisen lahjakkuutensa varaan. ”Vain treenaamalla voin kehittyä,” hän toteaa ytimekkäästi, ”menestykseen ei ole mitään oikopolkua.” Treenitahti onkin maallikon näkökulmasta hurja. Viitenä päivänä viikossa on lajitreenit, eli Henri treenaa heittämistä, minkä lisäksi päiväohjelmaan kuuluu myös voimaharjoittelua.

Viikonloput ovat vapaampia, ja mies käy esimerkiksi pelaamassa sulkapalloa tai pingistä. Menestystä ei tarvitse hämmästellä; urheilu on Henrille selvästikin rakas elämäntapa.Tästä huolimatta aikaa jää myös opiskeluun.

TAMKissa Liipola opiskelee kolmatta vuotta tieto- ja viestintätekniikan koulutusohjelmassa erikoistuen tietoverkkoihin ja tietoliikennetekniikkaan. Menestys ei vaikuta opintoihin, mutta luonnollisesti urheilu-ura on ensimmäisenä mielessä. ”Niin kauan kuin olen urheilussa hyvä, teen sitä. Sitten joskus tulevaisuudessa on vuorossa työt insinöörikoulutustani vastaavalla alalla.

”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ”

TAMK saa mieheltä kiitosta tuesta ja joustavuudesta. ”Kokonaiskuormitus on ollut hyvä, lukujärjestykset ovat olleet valmiiksi minulle sopivia,” Henri kertoo tyytyväisenä.

Toistaiseksi opinnot ovat edenneet aikataulussa, mutta hän arvelee tilanteen muuttuvan. ”Huippu-urheilu on ympärivuorokautinen työ, ja tällä hetkellä treenaaminen on minulle tärkeintä.”

Insinööriksi valmistumisella ei siis ole kiire, sillä urheilutavoitteet eivät suinkaan lopu Berliinin kisoihin.

Seuraava suuri päämäärä Henrillä on jo selvillä: Tokion olympialaiset vuonna 2020. Kisarajat julkaistaan vasta lähempänä ajankohtaa, mutta kurinalainen harjoittelu ja intohimo lajiin vievät miestä tasaisen varmasti kohti menestystä. Ennen olympialaisia jännitetään kuitenkin EM-kisoja – Henri Liipolasta kuulemme vielä!

 

F-Securen tietoturva-asiantuntija Mikko Hyppönen

Tampereen ammattikorkeakoulun ICT-koulutusohjelmien (tietojenkäsittely ja tieto- ja viestintätekniikka) lukukausi avattiin 1. syyskuuta yhteisellä seminaaripäivällä. Asiantuntijavetoiseen päivään oli kutsuttu mukaan TAMKin opiskelijoiden lisäksi Tampere3-yhteisön vastaavien koulutusten opiskelijoita ja henkilökuntaa.

Päivän avasi Oula Välipakka (Business Tampere) tuomalla tietoa ICT-alan kehityksestä Tampereen seudulla ”jälkeen Nokian” esityksellään Tiesitkö tämän kaiken Tampereen seudun ICT-osaamisesta? – Ei varmasti tiedetty. Tampereen alueella on meneillään todellakin monenlaisia mielenkiintoisia kehityshankkeita niin laivojen etäohjaukseen, kallioporiin kuin pelialaankin liittyen. Alueelle on syntynyt kukoistava ja monipuolinen ICT-alan yrityskenttä, jossa on hyvä vauhti päällä ja tulevaisuuden näkymät erittäin positiivisia.

Oula Välipakan esityksen jälkeen puheenvuoron sai yksi alueen menestyneimmistä yrityksistä M-Files. Esityksessään Avaimia tietokaaokseen Olli Nuutinen toi hyvin esille tiedonhallinnan tärkeyden yrityksille sekä avasi siihen liittyvää problematiikkaa. Hän kertoi myös M-Filesin yrityskulttuurista ja tavoista, joilla yrityksessä löydetään kiinnostavia työtehtäviä monenlaisille ihmisille ja erilaisten asioiden osaajille: ”Ei moniosaajia vaan monia osaajia tarvitaan”.

Tämän jälkeen seminaari jakautui kahteen auditorioon rinnakkaissessioihin. Toisessa sessiossa puheenvuoron pitivät Ville Kankare (Elisa Oyj) Pilvipalvelut työtä muuttamassa sekä Mira Sohlman (Leanware) Digitalisaation vaateet materiaalivirroille ja varastoinnille. Toisessa sessiossa Viljami Kuosmanen (Futurice) jatkoi yrityskulttuuriteemalla esityksellään How to hack services and influence people ja hänen jälkeensä Jouni Hautamäki (Crosshill) viritteli kuulijoita tietoturvateemaan esityksellä Hyökkäysmenetelmät ja suojautuminen sulautetuissa järjestelmissä.

Jouni Hautamäen luento auditoriossa.

Iltapäivällä TAMKin juhlasali täyttyi, kun tietoturva-asiantuntija Mikko Hyppönen (F-Secure) huipensi seminaarin puheenvuorollaan STATE OF THE NET. Mukaansa tempaava esitys ja Mikko Hyppösen tapa tuoda asioita esille piti kuulijat mukana ja herätti kiitosta. Erittäin hyvä kiteytys löytyi Twitteristä:

Alla Mikko Hyppösen luento videoituna. Sieltä löytyy myös hänen vinkki kaikille meille Internetin käyttäjille siitä, mitä nyt ei ainakaan kannata mennä tekemään.

Kaiken kaikkiaan seminaaripäivä oli oikein onnistunut ja kuulijat poistuivat viikonlopun viettoon varsin tyytyväisen oloisina. Tämä oli onnistunut päivä ja hieno tapa aloittaa uusi lukuvuosi.

Teksti: Ville Haapakangas
Kuvat: Jarmo Vihmalaakso ja Ville Haapakangas