Posts in the viestintä category

Teksti ja kuva: Minna Metsäportti, FM, englannin lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulun Kielipalvelut

_______________________________________________

Taitava Neonataalihoitaja on viiden yliopistollisen sairaalan yhdessä toteuttama 30 opintopisteen erikoistumiskoulutus, johon kuuluvat ammattienglannin opinnot tilattiin kolmatta kertaa TAMKin Kielipalveluilta keväällä 2018.

Tabula-pohjaiselle englannin verkkokurssille osallistui kaikkiaan 36 neonataalihoitajaa Tampereen, Helsingin, Oulun, Turun ja Kuopion yliopistollisista sairaaloista. Kurssin tavoite oli tukea sairaanhoitajien valmiuksia ohjata englantia puhuvia keskosperheitä. Tavoite oli myös antaa valmiuksia englanninkielisten julkaisujen lukemiseen oman erikoisalan terminologiaa kartuttamalla.

Kurssin aikana opiskeltiin keskeisiä keskosen hoitotyön viestintätilanteita monipuolisesti ja yhteistoiminnallisesti. Eri neonatologisilla osastoilla työskentelevät hoitajat jakoivat  keskustelualustoilla kokemuksiaan keskosvauvoille tehtävistä toimenpiteistä ja erilaisista hoitokäytännöistä. Osa neonataaalihoitajien englannin kurssista toteutettiin yhdessä Tampereen yliopiston kanssa. Osio, jossa työstettiin englannikielistä lähdekirjallisuutta, oli integroitu Suomen kirjallinen viestintä -kurssiin tarkoituksena palvella koko erikoistumiskoulutuksen sekä oman ammattitaidon ylläpitämisen tarpeita.

Kurssin saama osallistujapalaute oli myönteistä. Erityisen hyviksi koettiin joustava aikataulu sekä oman erikoisalan tarpeisiin räätälöidyt kielenkäyttötilanteet. Monet osallistujat kertoivat koulutuksen antaneen onnistumisen kokemuksia sekä herättäneen kimmokkeen kielitaidon jatkuvaan ylläpitämiseen.

Tilaisuus päästä toteuttamaan työelämän kielikoulutusta on kouluttajalle arvokas ja palkitseva kokemus. Tiivis kanssakäyminen alan ammattilaisten kanssa ja autenttiset sisällöt ovat työssä oppimista parhaimmillaan, ja ne antavat hyvät edellytykset kehittää ja tarjota vastaavanlaista koulutusta myös tulevaisuudessa.

Teksti: Eija Lähteenmäki, lehtori, suomen kieli ja viestintä

Kuvat: Eija Lähteenmäki ja Essi Kannelkoski

______________________________________________

Ammatillisten viestintätilanteiden harjoittelu omassa opiskeluryhmässä erilaisista rooleista käsin voi joskus tuntua turhauttavalta. Näin kokivat myös Metsätalouden koulutuksen opiskelijat vielä vuosi sitten, kun he vuorovaikutus- ja esiintymistaidon opintojaksolla harjoittelivat metsäneuvontatilanteita keskenään etukäteen sovittujen raamien pohjalta. Opiskelijoiden antaman palautteen mukaan harjoittelu koettiin teennäisenä, kun aitoja asiakkaita ei ollut, vaan asiakkaan roolin otti asiat jo valmiiksi tunteva opiskelutoveri.

Tampere3 innosti opetuskokeiluun

Tampere3:een liittyvä kielten ja viestinnän opettajien aktiivinen verkostoituminen ja mahdollisen tulevan yhteistyön suunnittelu viime lukuvuoden aikana tarjosi ratkaisun ongelmaan: päätimme Tampereen yliopiston puheviestinnän opettaja Piia Jokirannan kanssa toteuttaa opetuskokeilun, jossa TAMKin Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot -opintojakson opiskelijat ja Tampereen yliopiston Asiantuntijan puheviestintä ja vuorovaikutus -opintojakson opiskelijat harjoittelevat vuorovaikutusta yhdessä niin, että kummankin opintojakson tavoitteet täyttyvät. Opetuskokeilu toteutettiin TAMKin tiloissa maaliskuussa 2018. Kuvaan tässä tekstissä yhteistyönä toteutetun metsäneuvontatilanteen etenemistä sekä sen tuottamia hyötyjä ja haasteita metsätalouden opiskelijoiden näkökulmasta.

Metsätalouden opiskelijat toimivat valmistuttuaan monenlaisissa metsäalan asiantuntijatehtävissä, joissa he mm. neuvovat metsänomistajia kunkin metsänomistajan tilannetta ja tavoitteita parhaiten palvelevien metsänhoidollisten ratkaisujen valinnassa ja toteuttamisessa. Metsätalouden opiskelijat harjoittelivat näitä neuvontatilanteita metsäasiantuntijan roolissa ja yliopiston opiskelijat, joiden opintojakson tavoitteita ovat mm. kyky analysoida vuorovaikutusta ja palautetaitojen kehittäminen, toimivat neuvontatilanteessa metsänomistajina eli asiakkaina ja neuvontatilanteen jälkeen palautteenantajina.

Metsätalouden opiskelijat olivat ennen vuorovaikutusharjoituksen toteuttamista opiskelleet metsäneuvontaa substanssin ja argumentoinnin näkökulmasta metsäneuvonnan opintojaksolla. Metsätalouden lehtori Eveliina Asikainen oli merkittävä apu harjoituksen valmisteluvaiheessa: hän toimitti yliopiston opiskelijaryhmälle etukäteen tutustuttavaksi materiaalia suomalaisista metsänomistajista ja heidän metsänhoidollisista tavoitteistaan. Asikaisen toimittaman materiaalin pohjalta Jokirannan ohjauksessa yliopiston ryhmä valmistautui harjoitukseen miettimällä todelliseen tai kuvitteelliseen metsätilaan liittyviä tavoitteita ja kysymyksiä, joita oli tarkoitus hyödyntää tulevassa neuvontatilanteessa.

TAMKin ja TaY:n opiskelijat toimivat pienryhmissä

Työskentely toteutettiin pääsääntöisesti neljän opiskelijan ryhmissä siten, että ryhmässä oli kaksi metsäasiantuntija-metsänomistajatyöparia. Kullakin työparilla oli palautteenantajatyöpari, joka seurasi tiiviisti neuvontatilanteen etenemistä ja havainnoi vuorovaikutusta. Ensimmäisen työparin noin 20 minuutin neuvontatuokion päätyttyä nelikko purki tilanteen erillisen palauteohjeen mukaan. Sen jälkeen vuorot vaihtuivat ja ensiksi neuvontatuokion toteuttanut työpari siirtyi tarkkailijan rooliin.

Metsäneuvontatilanne alkoi siitä, että metsäasiantuntija otti metsänomistajan vastaan ja kevyellä, tilanteeseen sopivalla rupattelulla pyrki luomaan myönteisen ilmapiirin asiakkaan metsäasioiden luontevaa käsittelyä varten.  Tärkeää oli osoittaa kiinnostusta neuvottavaa kohtaan ja kyetä esittämään tarkoituksenmukaisia kysymyksiä asiakkaan tilanteen kartoittamiseksi.

Koska neuvontatilanne on nimenomaan metsänomistajaa varten, metsänomistajan kuunteleminen ja hänen kysymyksiinsä vastaaminen olivat keskeisessä osassa. Metsäneuvojan tuli kohdentaa asiasisältö ja esitystapa vastaanottajan tietotason mukaiseksi ja kyetä havainnollistamaan asioita mm. tilakartan avulla niin selkeästi, että asiat tulivat ymmärretyiksi. Metsänomistajalle tuli esitellä eri metsänhoidollisia vaihtoehtoja ja perustella niitä. Metsäasiantuntijan tuli varmistaa, että metsänomistaja oli ymmärtänyt läpikäydyt asiat ja sovittujen toimenpiteiden seuraukset. Metsäneuvoja ja metsänomistaja myös sopivat yksityiskohtaisesti, miten ja millaisessa aikataulussa asioissa edetään. Lopuksi metsäasiantuntija päätti tapaamisen.

Harjoittelun kohteena sekä vuorovaikutus että rakentavan palautteen antaminen

Asseri Hanki, Emilia Kallioinen, Matias Wirtanen ja Eija Ranua metsäneuvontaharjoituksen parissa.

Neuvontatilanteen jälkeen metsäasiantuntijan roolissa toiminut metsäopiskelija sai rakentavaa palautetta tilanteen etenemisestä ja vuorovaikutuksesta: kohtaamisesta ja ilmapiirin luomisesta, mielenkiinnon osoittamisesta, kuuntelemisesta, taidosta pitää yllä keskustelua, asiakkaan tietotason huomioimisesta sekä asioiden selkeästä ja ymmärrettävästä esittämisestä. Palautteessa kuvailtiin myös vaikutelmia metsäneuvojana asiantuntevuudesta, määrätietoisuudesta, luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Neuvontatilanteen purkuun oli varattu aikaa noin 15 minuuttia.

Neuvontaharjoitus tuotti mahdollisuuden asiantuntijan roolissa viestimiseen

Neuvontaharjoituksen toteutuskerran päätteeksi kerätyn palautteen perusteella metsäopiskelijat kokivat, että yliopisto-opiskelijoiden kanssa toteutetut neuvontatuokiot tarjosivat melko aidon tuntuisen tilaisuuden harjoitella asiantuntijan roolissa viestimistä. Metsäopiskelijoiden mielestä harjoitukseen toi tarpeellista haastavuutta se, että he eivät tienneet etukäteen, millaisen asiakkaan tulevat kohtaamaan ja mitkä ovat neuvottavan arvostukset metsätilansa suhteen: onko tavoitteena esim. puhdas taloudellisen tuoton maksimointi vai vaihtoehtoisesti esim. metsän monimuotoisuuden vaaliminen ja metsän säilyttäminen virkistyskäytössä. Harjoitus siis vaati sekä riittävää substanssiosaamista että kykyä kohdata tuntematon ihminen ja lähteä rakentamaan erilaisista vaiheista koostuvaa vuorovaikutustilannetta hänen kanssaan.

Kehittämisen kohteeksi nostettiin ohjeistus, jossa ei ollut riittävän hyvin täsmennetty neuvontatilanteen lähtökohtaa ja valmistautumiseen liittyvää tehtävänjakoa ryhmien kesken. Yliopisto-opiskelijoita oli kehotettu miettimään etukäteen mahdollisimman tarkasti todellisen tai kuvitteellisen metsätilansa yksityiskohtia, ja myös metsäopiskelijat olivat valmistautuneet tilanteeseen tuomalla mukanaan jonkin tarkastelun kohteeksi sopivan metsätilan tietoja. Valmistautumisvaiheessa kävi ilmi, että noin puolet yliopisto-opiskelijoiden ryhmästä tulee tulevaisuudessa omistamaan metsää, joten harjoitus aidosti herätti heidät selvittämään suvun metsäalueita varsin tarkasti ja valmisti heitä näin tulevaan metsänomistajuuteen. Ohjeiden mukaisen huolellisen ja tarkoituksenmukaisen valmistautumisen seurauksena joillakin työpareilla oli neuvontatilanteessa kaksi tilakarttaa tai kahdet tilatiedot, mikä aiheutti ensin hämmennystä. Lähtökohdista sopimalla päällekkäisyyksistä toki selvittiin.

Lisäksi se, että metsäopiskelijoita oli enemmän kuin yliopisto-opiskelijoita, tuotti hieman eriarvoisuutta, kun metsäneuvojia saattoi jossakin neuvontatuokiossa olla yhden sijasta kaksi. Opiskelijat olivat kuitenkin joustavia ja sopeutuivat erilaisiin kokoonpanoihin.

Tilanne ei ollut ollenkaan niin teennäinen kuin etukäteen ajattelin. Koko ryhmämme (5 henkilöä) oli hyvällä asenteella liikkeellä ja teki tilanteesta mahdollisimman aidon oloisen. Palaute oli rakentavaa ja oli itselle ajatuksia herättävää. Ihan hyvin voi toteuttaa tulevinakin vuosina, vaikka samalla tavalla. Paljon parempi kuin pelkästään omalla metsätalouden porukalla toteutettava neuvontatilanne. (Metsätalouden opiskelija.)

Useissa metsäopiskelijoiden palautteissa mainittiin, että oli mukavaa tavata eri alojen opiskelijoita yliopistolta ja toimia heidän kanssaan, koska Metsätalouden koulutuksessa opiskelijat opiskelevat lähes kaikki opintojaksot omana ryhmänään. Todettiin jopa, että kohtaaminen antoi ”stereotypioille kyytiä”. Opetuskokeilu koettiin tervetulleena vaihteluna, jollaista voisi olla enemmänkin.

Teksti ja kuvat: Piia Pälä, alumni, yrittäjä, Brand & Visual Designer

 

Mitä saadaan, kun yhdistetään entinen TAMKilainen, yrittäjyys ja isänmaallisuus? Siitä syntyy esimerkiksi yhden graafisen suunnittelijan kirjoittama, sata runoa kattava runoteos, joka päätyi osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden virallista ohjelmaa.

Hei kaikki, olen Piia, TAMKin alumni. Valmistuin vuonna 2010 viestinnän koulutuksesta visuaalisen suunnittelun linjalta, silloisesta Finlaysonin toimipisteestä. Olen tehnyt työuraani markkinointitoimistoissa muun muassa graafisena suunnittelijana ja AD:na. Nyt olen toiminut pari viime vuotta päätoimisena graafisen alan yksityisyrittäjänä Skyway Creative -toiminimellä.

Toimin brändäyksen, graafisen suunnittelun, markkinoinnin, visuaalisten konseptien ja konsultoinnin parissa. Ehdin olla myös toista vuotta mukana perustamassa uudentyyppistä C2B2C-verkkokauppa-startupia. Pari viime vuotta on vaatinut hurjasti ankaraa työtä, mutta myös opettanut paljon.

Jännän äärellä

Runoteoksen syntyjuuret ulottuvat muutaman vuoden taakse, jolloin runoja alkoi syntyä kuin itsestään. Julkaisin muutaman runon tuolloin omassa Facebook-profiilissani. Runojen vastaanotto oli huikea ja osa tiedusteli, milloin tulee kirja. Oikeastaan vasta silloin ymmärsin, että saatan muuten olla tässä ihan hyvä.

Usein käy niin, että itsestäänselvyytenä pidetyt asiat ovatkin lopulta juuri niitä juttuja, jotka tekevät jokaisesta meistä ainutlaatuisen. Meillä kaikilla on piileviä kykyjä ja päättelin, että mitä todennäköisemmin olin nyt löytänyt omani.

 

TAMKista medianomiksi valmistunut Piia Pälä pyörittää omaa graafisen alan yritystään samalla, kun työstää 100 runoa Suomen juhlavuoden kunniaksi.

Mutta niin, miksi juuri runot – miksi ei jotain omaan alaan tai ammattiin liittyvää? Henkilö, joka ei ole aiemmin kirjoittanut runoja, päättää tehdä runoteoksen – miksi ei? Hyviä lopputuloksia syntyy, kun on halu haastaa itseään, tarve auttaa muita ja nälkä nostaa rimaa yhä korkeammalle. Niin taisi käydä tässäkin. Lisäksi, itselleen ei aina kannata kertoa ihan kaikkea etukäteen, sen kun tekee vain.

Kun tekee pieniä asioita, niin isot asiat seuraavat perässä

Vaikka työprojekteista ei ollut pulaa, mietin, että upean vastaanoton saaneet runot tulisi julkaista “vielä joskus” ja ”jossain formaatissa”. Toivoin että mahdollisimman moni löytäisi runojen pariin. Ajatus runojen julkaisusta jäi kummittelemaan. Se pelotti, mutta myös kutkutti.

Hyvästä palautteesta rohkaistuneena päätin hakeutua mukaan viralliseen Suomi 100 -ohjelmaan. Mikä olisi parempi syy ja ajankohta julkaista runot, kuin Suomen sadas juhlavuosi? Vuodenvaihteeseen oli jäljellä noin 120 päivää – ehdin siis hyvin julkaista juhlavuoden kunniaksi 100 runoa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan heti kun olin päättänyt asian, oli domain pian varattu, Facebook-sivu perustettu ja hakemus lähetetty Suomi Finland 100 -juhlavuotta organisoivalle taholle Valtioneuvoston kansliaan. Hakemukseen vastattiin nopeasti ja sain käynnistettyä projektin täysillä syyskuun alkupuolella. Ei tullut kirjaa – tuli Suomi 100 runoa. Nyt Suomi 100 runoa -teos on kaikkien luettavissa Facebookissa sekä verkkosivuilla.

Ei aivan perinteisimpiä runoja

Vaikka et pitäisi runoudesta, saatat siitä huolimatta löytää vaihtelevan aiheisista runoista jotain itsellesi. Suomi 100 runoa -teos on kokoelma kolmekymppisen ajatuksia, kokemuksia, mietelmiä ja muistokirjoituksia meille suomalaisille.

Teoksen runojen on sanottu olevan sielukkaita, väkeviä, koruttomia, pohtivia, älykkäitä, moniulotteisia, ajattomia, minimalistisia, jopa mystisiä. Ne porautuvat suomalaisen ihmisyyden ytimeen. Toivon että runoista on mahdollista löytää ikäpolvesta riippumatta oma henkilökohtainen ja syvempi merkityksensä. Runot on suunnattu kaiken ikäisille ja omistettu kaikille meille.

Siispä lämpimästi tervetuloa runojen pariin! Uusia runoja julkaistaan lähes päivittäin vuoden loppuun asti.

 

Menestystä kaikille opintoihin ja hyvää juhlavuotta toivottaen,

 

Piia Pälä

Alumni, yrittäjä, Brand & Visual Designer ja näköjään nyt myös esikoisrunoilija