Posts in the virrat category

Osallistuimme syksyllä 2016 Pk-innoviikot -kurssille, jossa liiketalouden ja konetekniikan opiskelijoista kootut ryhmät saivat jokainen toimeksiannon yritykseltä. Meidän yrityksemme oli Visu Kaluste, joka valmistaa muun muassa laboratoriokalusteita, vetokaappeja sekä työpöytiä ja -tuoleja. Meille kerrottiin, että laboratoriokalusteita valmistettaessa täytyy ottaa tietyt erityisominaisuudet huomioon, muun muassa puhdistettavuus, muunneltavuus ja ergonomia.

Toimeksiannon aiheena oli innovoida tulevaisuuden laboratorio. Mukaansatempaavien suunnittelujen jälkeen paperille piirtyi kuva ergonomisesta, helposti puhdistettavasta, työhyvinvointia korostavasta työtilasta. Tilan johtotähdeksi valikoitui pöytä, jonka pohjalta pystyimme konkreettisesti havainnollistamaan suunnitelmaamme. Kurssi huipentui joulukuussapäätöstapahtumaan, jossa kaikki suunnitelmat esitettiin yrityksille.

Visu Kaluste oli selvästi vaikuttunutaikaansaannoksestamme, sillä pöytä luvattiin valmistaa maaliskuussa 2017 pidettäville messuille!

Tradenomiopiskelijat Eeva Osa ja Eija Kantonen Chambio-messuilla.

Tradenomiopiskelijat Eeva Osa ja Eija Kantonen Chembio-messuilla.

Kevättalvella 2017 messut lähenivät ja yhteistyö Visu Kalusteen kanssa jatkui. Eija sai yrityksestä työharjoittelupaikan ja Eeva tarjoutui suunnittelemaan messuille kalustejärjestyksen. Maaliskuun lähestyessä myös suunnittelemamme pöytä sai konkreettisen muodon ja pääsimme ihastelemaan sitä Visu Kalusteen tehtaalla.

Pöydän jalkojen koteloissa on integroituna sähköinen korkeussäätö, sekä pyörät, jotta sitä pystyy liikuttamaan haluttuun paikkaan. Pöydän alapinnassa on sähkökouru, johon saa liitettyä pöydällä olevien laitteiden johdot, sekä kourun alapinnassa led-valot työturvallisuutta luomaan.

Pöytälevynä olevan lasin alla on integroituna tabletti. Tämä kuvastaa tulevaisuuden älypöytää. Etenkin tämä lasilevy pöydänpintana ja kolo tabletille keräsivät kehuja messuilla. Se tuleekin varmasti olemaan tulevaisuuden laboratorioissa ja muissakin työpöydissä myyntivaltti.

Chembio-messut järjestetään joka toinen vuosi, joten messut ovat tärkeä markkinointitapahtuma Visu Kalusteelle. Messuilla oli hyvä fiilis, ihmiset olivat innostuneita ja vastaanottavaisia. Meidän osastomme herätti paljon kiinnostusta ja kun teimme tuote-esittelykierroksia, ihmiset olivat välillä jopa aivan haltioissaan ja vaikuttuneita kalusteista. Ja ei siinä, kalusteet olivat upean näköisiä ja vielä parempi,oikeasti toimivia ja ergonomisia!

Messukalusteisiin oli valittu kunnolla väriä perinteisen valkoisen sijaan ja siitä tulikin paljon positiivista palautetta. Suunnittelemamme pöytä herätti myös paljon kiinnostusta sekä se, että yritys tekee opiskelijoiden kanssa yhteistyötä. Toteutimme pöytämme päällä myös markkinointitutkimus–kyselyn ja kyselyyn vastanneet osallistuivat myös VISU satulatuolin arvontaan. Vastauksia saimme lähemmäs 400 ja tulokset hyödyntävät varmasti jatkossa Visu Kalusteen markkinointia.

On ollut suuri ilo ja etuoikeus olla yhteistyössä Visu Kalusteen kanssa. Olemme olleet erittäin tyytyväisiä kokonaisuuteen ja iloisesti
yllättyneitä, kuinka yhdestä kurssista on poikinut näin paljon hyvää jo ensimmäisenä opiskeluvuotena. Messujen jälkeen selvisi sekin, että Eija jatkaa Visu Kalusteella palkattuna työntekijänä. Ehkä tässä voisimme myös kiittää Visu Kalusteen lisäksi itseämme, olemme tehneet hyvää työtä! 😀

Eeva Osa ja Eija Kantonen
Liiketalouden opiskelijat TAMK/Virrat
Killinkosken Wanha Tehdas

Killinkosken Wanha Tehdas

Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain liiketalouden monimuoto-opiskelijoiden ryhmä kokoontui Killinkosken Wanhalla Tehtaalla 13.-14.10.2016. Kaksipäiväisen tehokurssin aikana tarkoitus oli pohdiskella ja ennen kaikkea innovoida pienryhmissä Killinkosken kylän tulevaisuutta ja samalla kehittää entisestään Virtain matkailun vetovoimaisinta kohdetta.

killi2-jpg

Killinjätti.

 

Torstai alkoi kokoontumisella Wanhan Tehtaan kahvilaan aamupalalle. Suurimmalle osalle opiskelijoista Killinkosken Wanhan Tehtaan alue ei ollut entuudestaan tuttu, joten monenlaisia mietteitä ja odotuksia oli ilmassa. Aamupalan jälkeen saimme harvinaisen mahdollisuuden tutustua Wanhan Tehtaan näyttelyihin ja historiaan Killinkosken kyläyhdistyksen puheenjohtajan Vesa Postisen opastuksella. Lounaan jälkeen pääsimme myös käymään tunnelmallisessa Killinkosken kirkossa, joka on suosittu nähtävyys Wanhan Tehtaan ohella.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Postinen.

Nauhateollisuusmuseo.

Nauhateollisuusmuseo.

 

Ryhmäjaon jälkeen saimme vielä rauhassa kierrellä Tehtaalla ja Killinkosken kylänraitilla, ottaa valokuvia ja alkaa hiljalleen visioida, mitä kaikkea mahdollisuuksia Killinkosken Wanha Tehdas ja koko kylänraitti saattaisi pitää sisällään. Erilaisten innovointimenetelmien avustamina suuret ajatusten ja ideoiden pyörät alkoivat vähitellen pyöriä ja ryhmät pääsivät kunnolla innovoinnin makuun. Loppupäivä ja -ilta kuluivat Marttisen ja Lomasaaren eri tiloissa ideoita hioen ja tarkentaen toimivaksi ja ehyeksi kokonaisuudeksi. Välillä käytiin valmentajien luona tarkistamassa, että suunta on oikea. Kellon lyödessä nukkumatin aikaa ryhmät vetäytyivät hiljalleen yöpuulle hieman sekavin ja odottavin tunnelmin. Päivä oli ollut intensiivinen ja pitkä, mutta monella tapaa antoisa.

 

Killinkosken kirkko.

Killinkosken kirkko.

 

Perjantaina koitti sitten se hetki, kun oli aika saada innovointien tulokset siistiin pakettiin ja esitettävään muotoon. Iltapäivällä järjestettiin Killinkosken Wanhalla Tehtaalla julkinen tilaisuus, jossa jokainen ryhmä sai esittää oman työnsä tulokset Powerpointin muodossa. Paikan päälle tilaisuutta oli tullut seuraamaan mm. median edustajia, killinkoskelaisia sekä Virtain kaupungin edustajia. Jokainen ryhmä oli onnistunut innovoimaan omanlaisensa kehittämiskonseptin Killinkosken Wanhan Tehtaan ja sen ympäristön tulevaisuudelle. Muun muassa Killin jättiläinen ja Wanhan Tehtaan toiminta herätettiin henkiin, koko kylä nostettiin ilmojen teille sekä tuotiin koko alueelle väriä, valoja ja varjoja.  Ryhmien kehittämisajatukset saivat paljon kiitosta yleisöltä ja toimeksiantajilta, ja useampi niistä tulee päätymään myös toteutukseen asti.

 

Kaiken kaikkiaan koko innovoinnin kaksipäiväinen työpaja oli todella antoisa kokemus opiskelijoille. Ainutkertainen tilaisuus päästä testaamaan, kuinka innovointi käytännössä tapahtuu, ja kuinka toteutuskelpoisia ideoita syntyy, kun vain antaa ajatusten lentää yhdessä toisten kanssa. Suuri kiitos kuuluu myös valmentajillemme, jotka opastivat oikeaan suuntaan ja tsemppasivat loppuun asti. Hyvä me! 😀

 

Teksti ja kuvat: Leena ja Henriikka

Tallenna

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

 

Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin. Kuva: Heli Antila.

Marttisen Vanhan Pappilan on suunnitellut Onni Tarjanne, joka on suunnitellut myös Suomen Kansallisteatterin.

Aikuisena työelämäjaksolle. Mahdollisuus tuntui jo ensikuulemalta kiehtovalta, vaikka työsuhteeni onkin vakituinen – tai ehkä juuri siksi. Olen työskennellyt ammattikorkeakoulun lehtorina kahdeksan vuotta.

Tämän päivän työelämässä kahdeksan vuotta samassa työpaikassa on pitkä aika, vaikka organisaation nimi ja työtehtävät ovatkin matkan varrella ehtineet vaihtua.

Välttääkseni urautumista, saadakseni uusia ideoita ja kasvattaakseni ammatillista verkostoani otin mahdollisuuden suurella ilolla vastaan. Mietin pitkään uuden TET-paikkani valintaa.

Olen aiemmin toiminut vuosia yrittäjänä, joten pienyritysympäristö on tuttua. Uutistoimittajavuosinani toimin tiiviissä yhteistyössä julkishallinnon kanssa, joten sekin toimintaympäristö vaikutti tutulta. Pohdin pitkään hakeutumista teollisuuden pariin, mutta lopulta vaaka kallistui Nuorisokeskus Marttisen puolelle.

Nuorisokeskus Marttinen on minulle entuudestaan tuttu paikka. Olen tehnyt vuosien varrella paljon yhteistyötä Marttisen henkilöstön kanssa. Paikan tuttuus ei kuitenkaan ole työelämäjaksolla ongelma, vaan pikemminkin perusedellytys. Kun tietää uudesta työpaikastaan jo jotain, pääsee työhönkin kiinni konkreettisemmin.

Sitä paitsi huomasin jo ensimmäisenä työpäivänäni, että tunsin todellisuudessa Marttisen toiminnasta vain murto-osan. Esimerkiksi sosiaalisen nuorisotyön rooli osana nuorisokeskustoimintaa oli minulle uusi asia. Tiesin sitä olevan, mutta en tiennyt mitä se tarkoittaa käytännössä. Marttisessa pääsin seuraamaan pajatoimintaa ja Nuotta-valmennusta.

Tuutorina ammattikorkeakoulussa minua on aina kiehtonut opiskelijoiden erilaisuus ja erityisyys. Olen yrittänyt parhaani mukaan huomioida opiskelijoiden erityisen tuen tarpeet, mutta korkeakoulussa tähän ei useinkaan löydy riittävästi mahdollisuuksia.

Jäin työelämäjaksoni aikana miettimään muun muassa sitä, pitäisikö meidän huomioida ammattikorkeakoulussakin paremmin elämänhallintataitojen merkitystä suhteessa opiskeluun. Liian usein kirjaamme vain monotonisesti poissaoloja ja kiroamme mielessämme opiskelijoiden aikataulukyvyttömyyttä, vastuuttomuutta, laiskuutta ja ties mitä. Ongelmien taustalla olevien syiden selvittämiseen ja keskusteluun ei useinkaan ole aikaa.

Resurssit eivät mahdollista riittävää kahdenkeskistä keskustelua, jossa voitaisiin rakentaa opiskelijan elämään sopivia toimintamalleja, vältettäisiin keskeyttäminen ja varmistettaisiin opintojen eteneminen. Meiltäkin tulisi löytyä ymmärrystä opiskelijoiden erilaisuudelle, keinoja etsiä syitä oireiden takaa ja mahdollisuutta auttaa – edes hieman nykyistä enemmän.

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa. Kuva: Heli Antila

Nuotta-valmennuksessa kokeiltiin muun muassa zorb-palloja. Ja kaikilla oli kivaa.

Nopeaa reagointia ja rohkeaa päätöksentekoa 

Työelämäjaksolla mieleeni muistuivat jälleen omat tuntemukseni astuessani yksityiseltä sektorilta koulutusorganisaation palkkalistoille. Olin tyrmistynyt siitä, miten hitaasti, byrokraattisesti ja usein varsin tehottomastikin monet asiat tuntuivat toimivan.

Yksityisyrittäjänä olin tottunut tekemään nopeita päätöksiä ja reagoimaan yllättäviin tilanteisiin välittömästi. Yksilönä jokainen meistä saattoi tietenkin olla joustava ja nopea. Marttisessa oli mukava tutustua taas koko organisaation nopeaan reagointiin ja sitoutumiseen ideatilanteissa.

PokemonGo-pyörteessä ei jääty odottamaan johtajan paluuta lomalta vaan järjestettiin vuorokauden varoitusajalla tapahtuma. Sosiaalisen median avulla paikalle saatiin useita PokemonGo-harrastajia ja myös seuraava tapaaminen lyötiin kalenteriin välittömästi. Myös media kiinnostui ennakkoluulottomasta ja nopeasta avauksesta.

Nopealla toiminnalla osoitetaan hyvin ajan hermolla olemista. Ihailen uusien toimintamallien ennakkoluulotonta kokeilua. Arvostan rohkeutta esittää uusia ideoita ja tehdä nopeita päätöksiä. Ajantasaisuudessa ja nopeassa reagoinnissa meillä olisi paljon opittavaa yrityselämästä.

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa. Kuva: Heli Antila

Työskentelin muutaman päivän kannettavani kanssa Marttisen kahvilan miljöössä. Ei hassumpaa.

Työn tekemisen paikoista 

Tutustuin työelämäjaksollani usean eri henkilön työskentelyyn ja työtehtäviin. Kiersin Perinnekylän museoissa ja tapasin lomailijoita ja ryhmämatkailijoita.

Pääsin seuraamaan työpajatoimintaa ja nuottavalmennusta. Osallistuin aikuisten ja nuorten ryhmien esittelyinfoihin ja toiminnallisiin ohjelmakokonaisuuksiin – niin ohjaajan, osallistujan kuin seuraajankin rooleissa.

Sain kuulla millaista on toimiminen kunnallisena liikelaitoksena, miten monialaista usean kymmenen henkilön työyhteisöä johdetaan ja pääsin vertaamaan nuorisokeskuspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen periaatteita ammattikorkeakoulun valmennuspedagogiikkaan. Yhtäläisyyksiä löytyi yllättävän paljon.

Kuulin kokemuksia Marttisen ulkoisesta ja sisäisestä viestinnästä. Pääsin päivittäin nauttimaan lähi- ja luomuruuasta koostuvaa herkullista lounasta ja olin mukana ideoimassa työpajoja ja seminaareja.

Sain myös kokeilla työskentelyä erilaisissa ympäristöissä. Koneineni minulla oli mahdollisuus työskennellä hiljaisessa toimistohuoneessa, mutta tietoisesti kokeilin työskentelyä myös kahvilan aulassa – paikassa, jossa en ollut hetkeäkään yksin sekä nuorten nurkassa.

Suurta keskittymistä vaativia töitä en kahvilassa pystyisi tekemään, mutta sosiaalisena seurantapaikkana se oli varsin oiva. Kahvilapäivän aikana pääsin keskustelemaan vierailijoiden ja henkilöstön kanssa ja tunsin todellakin olevani osa yhteisöä. Tyytyväisistä vierailu- ja majoituskokemuksista jaettu kiitos lankesi myös minun osakseni.

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa. Kuva: Heli Antila

Yhteistyö Marttisen kanssa jatkuu jo ensi viikolla. Aloitamme torstaina tradenomiopiskelijoiden kanssa Antintalon viihtyisissä tiloissa.

Yhteistyömahdollisuuksista 

Jo sopiessani työelämäjaksosta Nuorisokeskus Marttisen johtajan Helena Vuorenmaan kanssa päätimme etsiä uusia yhteistyömahdollisuuksia Marttisen ja TAMKin kanssa. Niitä löytyi lopulta aivan häkellyttävän paljon.

Marttisesta löytyy harjoittelupaikkoja sosionomi- tai restonomiopiskelijoille, liiketalouden ja viestinnän opiskelijoille, perinnerakentamisesta kiinnostuneille rakennusalan opiskelijoille – ehkä muillekin.

Kahvipöytäkeskustelussa puhuimme siitä, miten hyödyllistä olisi TAMKin harjoittelua ohjaajien opettajien vierailla ja käydä keskustelemassa Marttisessa. Mahdollisuuksia löytyy. Kotimaan harjoittelupaikat eivät rajoitu ainoastaan Tampereen ja Helsingin ympäristöön. Kansainvälistä ja valtakunnallista toimintaa löytyy muualtakin.

Harjoittelijan on helppo tulla taloon, jossa on totuttu työllistämään erilaisia harjoittelijoita, pajalaisia, siviilipalvelusmiehiä ja kansainvälisiä evs-harjoittelijoita. Harjoitteluajan majoituskin olisi tarvittaessa järjestettävissä talon puolesta.

IMG_5041Myös ihan konkreettisiakin opinnäytetyön aiheita löytyi jo alustavien keskustelujen pohjalta useita. Ehkä maaseudun rauhassa idyllisissä järvimaisemissa myös opinnäytetyön kirjoittaminen voisi sujua inspiroivissa olosuhteissa varsin onnellisten tähtien alla.

Yhteisölliset ja monipuoliset koulutustilaratkaisut edullisine hintoineen voisivat myös toimia varsin mainioina seminaaripaikkoina. Kaupunkiympäristössä kaksipäiväisten seminaarien ongelmana on usein porukan hajoaminen useisiin hotelleihin. Samalla saarella pysyttäessä yhteisöllisyys pysyy kenties paremmin yllä.

Näin miten nuottalaiset hioutuivat yhtenäiseksi ryhmäksi parissa päivässä. Ehkä myös me TAMKilaiset onnistuisimme tässä, kun pääsisimme poistumaan normaaleista työtiloistamme toiminnalliseen ympäristöön luonnon helmaan.

Suosittelen lämpimästi työelämäjaksoa muillekin kollegoille. Yrityselämästä kannattaa todellakin käydä ottamassa vauhtia omaan työhön.

Omaa ajatteluani kaksiviikkoinen avarsi tuntuvasti. Sain paljon ideoita oman työni kehittämiseen, yhteistyömahdollisuudet jäävät odottamaan hyödyntämistään. Kiitos näistä kahdesta viikosta Marttinen. Pidetään yhteyttä jatkossakin!

IMG_5029

IMG_5023

Kesäiset terveiset Marttisen ja Perinnekylän maisemista. Olen valokuvannut kaikki artikkelin kuvat työelämäjaksoni aikana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja kuvat:

Heli Antila

Lehtori, Päävalmentaja

Tampereen ammattikorkeakoulu

 

Herraskosken kanava. Kuva: Heli Antila.

Näitä polkuja kelpasi tallailla kaksi kesäistä viikkoa. Herraskosken kanava.