Posts in the yrittäjyys category

Teksti ja kuvat: Annina Korpela, Kielipalvelut, TAMK

_______________________________________

TAMKin Y-kampuksella on jo jonkin aikaa kehitetty uudenlaista, liiketoiminnan kasvuun valmentavaa opintokokonaisuutta, joka käynnistyy syksyllä 2018. Tämän Growthmakers-ohjelman pilottitoteutukseen valitaan 3. ja 4. vuoden opiskelijoita kolmesta tutkinto-ohjelmasta: liiketaloudesta, mediasta ja tekniikasta. Ohjelmasta on tarkoitus kehittää yksi Tampereen uuden korkeakouluyhteisön kärkituotteista.

Kasvuosaamisen teema on yksi vuonna 2017 toteutetun Innovation Scout -hankkeen työpaketeista, ja Growthmakers-ohjelman pääpromoottorina toimi viime vuonna TAMKin mediatuotannon lehtori Carolina Pajula. Pajulan kanssa tiiviissä yhteistyössä ohjelmaa on rakentanut Y-kampuksen koulutuspäällikkö Leena Eerola.

Carolina Pajula (vas.) ja Leena Eerola

– Raamit liiketoiminnan kasvuosaamisen opintopolulle ovat valmiina. Tavoitteena on valmentaa opiskelijoista kansainvälisen kasvun tekijöitä pirkanmaalaisiin kasvuhakuisiin yrityksiin ja korkeakouluista syntyvien innovaatioiden kaupallistamisprosesseihin. Ohjelman ideoinnissa on ollut mukana monia yrityksiä, startup-yrityksiä ja menestyneitä kasvuyrityksiä sekä tutkimustiimejä muun muassa TTY:ltä. Opiskelijoilla on tukenaan TAMKin opettajia, jotka toimivat mentoreina. Lisäksi lankoja pitelee käsissään yksi päävalmentaja, Pajula ja Eerola taustoittavat.

Kasvuohjelman taustalla on usean henkilön kehitystiimi TAMKista: Pajulan ja Eerolan lisäksi Pia Hautamäki, Tiina Brandt, Tiina Koskiranta, Tarja Tittonen ja Jennifer Johnson ovat kehittäneet ohjelmaa ja ovat mukana myös käytännön toteutuksessa. Idea ohjelmasta syntyi Innovation Scout -hanketta edeltävän KINO-hankkeen aikana, jolloin päätettiin hakea oma työpaketti kasvuyrittäjyysohjelman kehittämiseen.

Mistä tarve kasvuyrittäjyyttä tukevalle ohjelmalle kumpuaa?

– Olemme tehneet paljon taustatutkimusta ja haastatelleet eri vaiheissa olevia yrittäjiä. Kasvuyrittäjyyteen ja startup-toimintaan liittyvää koulutusta on Suomessa tarjolla vähän, emmekä ole löytäneet täältä vastaavaa koulutusmallia. Kasvuun liittyvän valmennuksen sijaan korkeakouluissa tehdään yhteistyötä yrityskiihdyttämöjen ja -hautomojen kanssa, jolloin korkeakoulun rooli on toimia esihautomona, Pajula toteaa.

– Yritysmaailman kenttä on repaleinen ja erilaisia toimijoita on paljon. Meillä ei ole tarpeeksi kasvunälkäisiä yrittäjiä eikä liiketoiminnan kasvattamiseen valmenneta riittävästi. Uusien kasvuyrittäjien sijaan haluamme pikemminkin tuottaa avainhenkilöitä, jotka osaavat buustata yrityksen kasvuun. Olemme jäljessä kehityksestä kaikilla mittareilla mitattuna, mikä lisää kipeästi tarvetta kasvuyrittäjyyskoulutukselle, Eerola lisää.

– Yrityshaastattelujen pohjalta kirjoitimme kaksi artikkelia, jotka esiteltiin kansainvälisessä ICEBM 2017 -konferenssissa. Samalla loimme uusia verkostoja ja konkreettista kansainvälistä yhteistyötä kasvuyrittäjyyden edistämiseen, Eerola kertoo.

Myös erilaisia koulutuksen malleja on kartoitettu paljon. Ohjelmassa lähdetään pedagogisesti ilmiöoppimisen mallista, jossa opiskelijat esimerkiksi näkevät yrityksen elinkaaren kaikki vaiheet eri näkökulmista.

Mitä opiskelijat käytännössä tekevät – mission possible?

Kasvuohjelmaan mukaan lähtevistä yrityksistä suurimmat ja menestyneimmät maksavat opiskelijoille toimeksiannoista. Opiskelijoiden on siis oltava vastuullisia. Koulutuksen järjestäjillä on vankka tiimivalmennusosaaminen, mikä auttaa opiskelijoiden tiimiyttämisessä ja sitouttamisessa mukaan ohjelmaan.

Growthmakers-ohjelmassa opiskelijat saavat perusteellista käytännön tuntumaa kasvuyrittäjyydestä: he lähtevät yrityksiin seuraamaan niiden toimintaa, tutustuvat kasvun ekosysteemiin ja saavat yrityksiltä haastavia toimeksiantoja, esimerkiksi yrityksen kasvuedellytysten kartoitusta, liiketoimintamallien arviointia ja riskianalyysejä.

Opintoihin kuuluu myös lyhyitä vaihtojaksoja ulkomailla. Kohdemaassa opiskelijat keskittyvät johonkin kansainvälistymisen tai kasvun pulmaan. Pelkkä vieraaseen kulttuuriin tutustuminen ei riitä, vaan vaihdosta tulisi rakentua todellinen ”learning journey”, jotta opiskelija voi kasvaa myös kansainväliseksi bisnesosaajaksi. Opiskelijat voivat hankkeistaa opintojaan ja suorittaa 30–60 opintopistettä kahden vuoden aikana. Ohjelmaan osallistuminen ei viivästytä opintojen etenemistä. Moni opiskelija saa yritykseltä todennäköisesti myös idean opinnäytetyölleen.

Kohti tuntematonta

Kun lähdetään raivaamaan polkua jollekin uudelle, otetaan samalla myös iso riski. Niin opiskelijoiden kuin henkilöstönkin täytyy sietää kaaosta ja epätietoisuutta. Matkaan lähdetään kuitenkin luottavaisin mielin. Vaikka ensimmäinen pilotti toteutetaan TAMKin sisällä, tulee uusi yliopisto mukaan seuraavana vuonna.

– Toivomme, että ohjelma kytkeytyisi sekä YAMK-tutkinto- että maisteriohjelmiin ja vakiintuisi osaksi tutkinto-ohjelmia, Eerola pohtii.

– Ohjelman yhtenä tavoitteena on lisätä aihealueen ymmärrystä myös oman henkilöstön keskuudessa. Lisäksi on arvokasta, että mukana olevat yritykset voivat tavata toisiaan kasvun äärellä, Eerola lisää.

Työllisyystakuu 100 %

Kasvuyrittäjyyden opintopolun tallattuaan opiskelijalla on repussaan paljon eväitä: hän ymmärtää kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin mahdollisuudet rajoitteineen ja osaa rakentaa kasvua edistäviä strategisia verkostoja ja alliansseja.

– Opiskelija kehittyy kasvutalentiksi, joka tietää, miten saada yritys kasvamaan. Hänellä on valmiudet toimia kasvun tekijänä tärkeällä pelipaikalla. Uskallamme luvata sataprosenttisen työllisyystakuun, Eerola napauttaa.

 

Lisätiedot:

Growthmakers-ohjelma:
Koulutuspäällikkö Leena Eerola, p. 050 592 5105, Y-kampus, TAMK

Brandt, T. & Hautamäki, P. 2017. Suomalaiset kasvuyrittäjät johtamisen roolimalleina (artikkeli, TAMKjournal)

Innovation Scout -hanke:
Projektipäällikkö Markku Veima, p. 040 506 9588, TKI, TAMK

Kuvassa vasemmalta Kirsi Palm, Miina Salmenharju, Teemu Karhu ja Anne Tervakari.

Teksti ja kuva: Heini Pääkkönen/TAMK EDU

 

Teemu Karhu johtaa yritystään erityisellä ideologialla: hän tahtoo luoda kestäviä työpaikkoja sinne, missä niitä eniten tarvitaan ja panostaa täysillä työhyvinvointiin.

Avoin ja valoisa toimisto tuoksuu uudelta. BearIT:n toimitusjohtaja Teemu Karhu kutsuu peremmälle uuteen toimistoonsa ja esittelee samalla yrityksen uusimpia tulokkaita: markkinoinnista ja viestinnästä vastaavan Miina Salmenharjun, Service Designer Anne Tervakarin ja koodari Kirsi Palmin. Kaikki kolme ovat päätyneet BearIT:n leipiin erilaisten työvoimakoulutusten kautta. Kirsi ja Anne kävivät yhdessä TAMK EDUn ICT-osaaja terveydenhuollon digitalisaatiossa -koulutuksen. Neuvotteluhuoneen seinä loistaa BearIT:n toista tunnusväriä, tummaa fuksiaa. Teemu oli maalauttanut sen työntekijöiltään salaa yllätykseksi. Koko porukalla on hymy herkässä, ja tunnelma on välitön.

Digitaalinen ohjelmistotalo BearIT sai alkunsa viisi vuotta sitten, kun Teemu Karhu kyllästyi IT-alaa koettelevaan ulkoistamis- ja YT-politiikkaan. Teemu oli ehtinyt työskennellä alalla pitkään ja seurata, kuinka töitä ulkoistettiin ja siirrettiin pikkuhiljaa toisiin maihin, halvemman työvoiman tehtäväksi. Tuolloin jo pidemmän aikaa kytenyt ajatus omasta yrityksestä sai vihdoin tuulta siipiensä alle: Nyt oli luotava uusia työpaikkoja. Tänä päivänä BearIT työllistää parisenkymmentä IT-alan ammattilaista, ja sen liikevaihto kasvaa joka vuosi huimaa vauhtia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa menestystarina – Teemu Karhu nimittäin johtaa yritystään erityisellä ideologialla. Tärkeää hänelle on kestävien työpaikkojen luominen sinne, missä niitä eniten kaivataan, ja tämä onkin BearIT:n tärkein arvo.

Alkuun hän palkkasi erityisesti keski-iän ylittäneitä työttömiä työnhakijoita.

– Kyse ei ole niinkään iästä. Halusin palkata alan osaajia, joilla on vahva kokemuspohja ja samalla luoda työpaikkoja niille, jotka eivät yleensä ole kärkijoukoissa, kun rekrytointeja tehdään. Minulla on paljon kokemusta rekrytoinneista ja sitä kautta erityisen kehittynyt CV:n lukutaito. Näen mahdollisuuksia ja osaamista rivien väleissä, sielläkin, minne muut eivät välttämättä edes katso, Teemu pohtii.

“Konkarikoodari” Kirsi Palm löytyi taloon sattumalta, kun hän tiedusteli työharjoittelupaikkaa toisesta alan yrityksestä. Sieltä hän sai vinkin kysyä paikkaa BearIT:ltä. Karhu otti Kirsin avosylin vastaan, sillä haastattelussa selvisi Kirsin tehneen kouluprojektina astmasovellusta. Astma on Karhulle läheinen aihe, ja jo jonkin aikaa hän oli pyöritellyt mielessään vastaavaa kehitysajatusta. Kirsi toi tullessaan mahdollisuuden siirtyä haaveista tekoihin.

– Lottovoittohan tämä on! Olin aiemmin isossa yrityksessä töissä, missä kaikki kulki hitaasti ja byrokraattisesti. Tänne saa tulla aamulla ja koodata, minkä sielu sietää. Ikäni ja kokemuksen puute uusista teknologioista ei haitannut, vaan heti laitettiin sorvin ääreen ja alettiin opettaa uutta. Olen saanut jo lisätä CV:hen monta uutta lyhennettä, Kirsi ylistää.

Astmaprojektissa Karhun ainoana toiveena oli, että samasta projektista löytyisi toinenkin harjoittelija tiimiin. Niin päätyi myös käytettävyystutkija Anne Tervakari BearIT:lle.

– Annen kohdalla tuli oikein kiire, että hänet pitää saada napattua meille ja äkkiä. Koodareita täällä jo on, mutta ei yhtään asiantuntijaa käytettävyyden ja palvelumuotoilun puolelta. Annella on myös arvokasta kokemusta hankevalmisteluista sekä koulutuksesta. Näin pelkkiä mahdollisuuksia, Teemu kertoo.

– Luulin alkuun, että joudan jo CV:ni ja ikäni kanssa työmarkkinoiden romukoppaan. Olin melkein varma, ettei kenelläkään ole käyttöä minun kokemukselleni. Teemu kuitenkin luki CV:ni ja yllättäen arvosti kaikkea sitä, mitä luulin hyödyttömäksi, Anne puolestaan iloitsee.

Sittemmin tiimi on kasvanut vielä yhdellä ei-koodarilla, kun kyytiin hyppäsi Bear IT:n markkinoinnista ja viestinnästä vastaava Miina Salmenharju. Miina on ensimmäisiä nuoremman sukupolven edustajia, mutta hänenkään rekrytointinsa ei ollut tavanomainen. Myös Miina tuli työvoimakoulutuksen kautta, ei kuitenkaan samasta koulutuksesta kuin Anne ja Kirsi. Paikkaa oli hakenut useampi alan konkari, mutta Miina valikoitui joukosta, koska soveltui tyyppinä parhaimmin yritykseen.

– Halusin tällä kertaa antaa mahdollisuuden nuorelle, sillä työpaikan saaminen vastavalmistuneena ei ole helppoa. Toisaalta halusin myös yrityksemme ajatusmaailmaan sopivan tekijän. Miinan kohdalla ainoa pelko oli, että minusta ei ole hänelle tarpeeksi tukea. Itselläni ei nimittäin ole kovin syvällistä ymmärrystä viestinnästä, ja tapanani on vain kaataa ideat ajatusvirtana Miinalle, Teemu myöntää.

– Minusta on erityisen hienoa, että BearIT:llä saa oikeasti tehdä itse ja käyttää omaa luovuutta sekä ongelmanratkaisutaitoja. Sillä tavalla oppii parhaiten. Koska yrityksessämme ei ole muita viestinnän tekijöitä, Teemu kannusti minua hakemaan viestinnän alan mentorointiohjelmaan, jossa oppaaksi saa alan konkarin. Hain ja pääsin mukaan, ja se onkin ollut silmiä avaava kokemus. Minusta on todella hienoa, kun täällä on aidosti sellainen henki, että halutaan työntekijöiden kouluttautuvan lisää. Se on tärkeä juttu, Miina hymyilee.

BearIT kasvaa uusien työntekijöiden myötä. He tuovat erilaista osaamista taloon ja avaavat sitä kautta mahdollisuuksia uusille aluevaltauksille.

– BearIT:n kokoluokka alkoi olla jo sitä luokkaa, ettei sitä pystynyt enää pyörittämään yksin. Onneksi Miina tuli ottamaan koppia markkinointiviestinnästä. Brändiarvomme on noussut huimasti jo nyt ja ihmiset löytävät meidät paremmin. Annen myötä puolestaan saatiin taloon erilaista osaamista koulutuksesta ja hankeviestinnästä, Teemu miettii.

Esimiehenä Karhu on avoin, helposti lähestyttävä ja vauhdikas kaveri, jolla on monta rautaa tulessa ja sata ideaa taskussa.

– Tykkään juosta ideoiden perässä, mutta en koskaan työntekijöiden kustannuksella. Ihmisiä pitää kuunnella ja arvostaa. Töihin täytyy olla mukava tulla ja kaikesta pitää voida puhua. Kun muutimme uuteen toimistoon, en halunnut omaa huonetta, Teemu kertoo.

Mitä hyötyä tällaisesta avoimesta johtamisesta sitten on?

– Tällä alalla kehitetään ja suunnitellaan koko ajan uutta. Teknologiat menevät eteenpäin kovaa vauhtia ja meidän on pysyttävä aina ajan hermolla. IT-ala on itse asiassa hyvin luova ala, jota ei voi johtaa ihan perinteisillä keinoilla. Luovuus ei kulje kello kaulassa, eikä herää aina samaa kapeaa työtehtävää toistamalla. Osaaminen hukkuu usein liialliseen kiireeseen ja byrokratiaan, Teemu näpäyttää.

Työntekijöiden lisäksi BearIT kasvaa myös uusien liiketoimintamahdollisuuksien myötä. Uusille tuotteille ja palveluille Teemulla on kasvun lisäksi toinenkin tavoite.

– Haluan kehittää jotain, joka tekee oikeasti hyvää. Sellaisen tuotteen kautta tuleva kasvu on toivottua.

Yksi tähän tavoitteeseen tähtäävä projekti on myös pilottihankkeena alkanut ja nyt täysipainoisena koulutuksena toteutettava LearnIT-muuntovalmennusohjelma työttömille. LearnIT-koulutuksen tarkoituksena on kouluttaa alan työttömiä osaajia muihin yrityksiin.

Parisen viikkoa sitten BearIT palkittiin Pirkanmaan vuoden 2017 parhaana työnantajana. LearnIT-koulutuksen lisäksi BearIT:ssä poikkeuksellista on, että työntekijöiden keski-ikä on noin 50 vuotta, ja suurin osa työntekijöistä on taloon tullessaan ollut työttömiä. Uutta työntekijää rekrytoitaessa työtehtävä pyritään rakentamaan mahdollisimman pitkälle henkilön osaamisen ja oppimishalun pohjalta, ja tärkeimpinä mittareina Karhu pitää motivaatiota ja
kykyä omaksua uutta. Pyritään luomaan tekijänsä näköinen työmaa, joka joustaa ja laajenee tarvittaessa ja motivoi tekijäänsä joka ikinen päivä. Lisäkoulutukseen Karhu haluaa vahvasti kannustaa.

Tänä vuonna yritys tähtää edelleen työllistämiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen. BearIT siis jatkaa tulevaisuudessakin tärkeimmän arvonsa ohjaamana, luoden työpaikkoja sinne, missä niitä eniten kaivataan.

Teksti ja kuvat: Piia Pälä, alumni, yrittäjä, Brand & Visual Designer

 

Mitä saadaan, kun yhdistetään entinen TAMKilainen, yrittäjyys ja isänmaallisuus? Siitä syntyy esimerkiksi yhden graafisen suunnittelijan kirjoittama, sata runoa kattava runoteos, joka päätyi osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden virallista ohjelmaa.

Hei kaikki, olen Piia, TAMKin alumni. Valmistuin vuonna 2010 viestinnän koulutuksesta visuaalisen suunnittelun linjalta, silloisesta Finlaysonin toimipisteestä. Olen tehnyt työuraani markkinointitoimistoissa muun muassa graafisena suunnittelijana ja AD:na. Nyt olen toiminut pari viime vuotta päätoimisena graafisen alan yksityisyrittäjänä Skyway Creative -toiminimellä.

Toimin brändäyksen, graafisen suunnittelun, markkinoinnin, visuaalisten konseptien ja konsultoinnin parissa. Ehdin olla myös toista vuotta mukana perustamassa uudentyyppistä C2B2C-verkkokauppa-startupia. Pari viime vuotta on vaatinut hurjasti ankaraa työtä, mutta myös opettanut paljon.

Jännän äärellä

Runoteoksen syntyjuuret ulottuvat muutaman vuoden taakse, jolloin runoja alkoi syntyä kuin itsestään. Julkaisin muutaman runon tuolloin omassa Facebook-profiilissani. Runojen vastaanotto oli huikea ja osa tiedusteli, milloin tulee kirja. Oikeastaan vasta silloin ymmärsin, että saatan muuten olla tässä ihan hyvä.

Usein käy niin, että itsestäänselvyytenä pidetyt asiat ovatkin lopulta juuri niitä juttuja, jotka tekevät jokaisesta meistä ainutlaatuisen. Meillä kaikilla on piileviä kykyjä ja päättelin, että mitä todennäköisemmin olin nyt löytänyt omani.

 

TAMKista medianomiksi valmistunut Piia Pälä pyörittää omaa graafisen alan yritystään samalla, kun työstää 100 runoa Suomen juhlavuoden kunniaksi.

Mutta niin, miksi juuri runot – miksi ei jotain omaan alaan tai ammattiin liittyvää? Henkilö, joka ei ole aiemmin kirjoittanut runoja, päättää tehdä runoteoksen – miksi ei? Hyviä lopputuloksia syntyy, kun on halu haastaa itseään, tarve auttaa muita ja nälkä nostaa rimaa yhä korkeammalle. Niin taisi käydä tässäkin. Lisäksi, itselleen ei aina kannata kertoa ihan kaikkea etukäteen, sen kun tekee vain.

Kun tekee pieniä asioita, niin isot asiat seuraavat perässä

Vaikka työprojekteista ei ollut pulaa, mietin, että upean vastaanoton saaneet runot tulisi julkaista “vielä joskus” ja ”jossain formaatissa”. Toivoin että mahdollisimman moni löytäisi runojen pariin. Ajatus runojen julkaisusta jäi kummittelemaan. Se pelotti, mutta myös kutkutti.

Hyvästä palautteesta rohkaistuneena päätin hakeutua mukaan viralliseen Suomi 100 -ohjelmaan. Mikä olisi parempi syy ja ajankohta julkaista runot, kuin Suomen sadas juhlavuosi? Vuodenvaihteeseen oli jäljellä noin 120 päivää – ehdin siis hyvin julkaista juhlavuoden kunniaksi 100 runoa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan heti kun olin päättänyt asian, oli domain pian varattu, Facebook-sivu perustettu ja hakemus lähetetty Suomi Finland 100 -juhlavuotta organisoivalle taholle Valtioneuvoston kansliaan. Hakemukseen vastattiin nopeasti ja sain käynnistettyä projektin täysillä syyskuun alkupuolella. Ei tullut kirjaa – tuli Suomi 100 runoa. Nyt Suomi 100 runoa -teos on kaikkien luettavissa Facebookissa sekä verkkosivuilla.

Ei aivan perinteisimpiä runoja

Vaikka et pitäisi runoudesta, saatat siitä huolimatta löytää vaihtelevan aiheisista runoista jotain itsellesi. Suomi 100 runoa -teos on kokoelma kolmekymppisen ajatuksia, kokemuksia, mietelmiä ja muistokirjoituksia meille suomalaisille.

Teoksen runojen on sanottu olevan sielukkaita, väkeviä, koruttomia, pohtivia, älykkäitä, moniulotteisia, ajattomia, minimalistisia, jopa mystisiä. Ne porautuvat suomalaisen ihmisyyden ytimeen. Toivon että runoista on mahdollista löytää ikäpolvesta riippumatta oma henkilökohtainen ja syvempi merkityksensä. Runot on suunnattu kaiken ikäisille ja omistettu kaikille meille.

Siispä lämpimästi tervetuloa runojen pariin! Uusia runoja julkaistaan lähes päivittäin vuoden loppuun asti.

 

Menestystä kaikille opintoihin ja hyvää juhlavuotta toivottaen,

 

Piia Pälä

Alumni, yrittäjä, Brand & Visual Designer ja näköjään nyt myös esikoisrunoilija 

 

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

Olemme koko loppukevään ja kesän ajan järjestäneet viiden hengen tiimillä inspiroivaa yrittäjyysseminaaria – Feminaaria, joka järjestetään Tampere-talossa perjantaina 18.9.2015 klo 17.00.


D3S_5009

 

Tulin juuri töistä kotiin ja kello lähenee jo myöhäistä iltaa. Käytin tarkoituksella sanaa ”töistä” sillä Proakatemialla opiskelu on ennemminkin todellista työtä kuin opiskelua.

Väsyttää ihan pirusti, jalkoja särkee ja ulkomuoto muistuttaa enemmän zombia kuin ihmistä, kun raahustan bussipysäkiltä kotiin.

Haukkailen samalla omenaa kun käynnistän läppärini, sillä vielä pitäisi hoitaa muutama projektiin liittyvä homma ennen kuin pääsen yöunille. Avaan silti uuden Word-tiedoston ja alan kirjoittaa tätä tekstiä.

Feminaari sai alkunsa kun kyllästyimme käymään tapahtumissa, jotka olivat joko miesten pönötysseminaareja tai naisille suunnattuja hömppäiltoja ja yrittäjyyttä käsittelevät seminaarit pyörivät aina lähes poikkeuksetta huonon taloustilanteen tai muiden haasteiden ympärillä. Näimme, että tässä on meidän tilaisuutemme ja päätimme järjestää positiivisen ja inspiroivan seminaaritapahtuman itse.

Tahdoimme tapahtumaamme puhujiksi henkilöitä, jotka sopivat Feminaarin teemaan ja joilla on paljon sanottavaa sekä yrittäjyydestä, että bisneksestä. Saammekin paikan päälle melkoisen kattauksen menestyneitä suomalaisia naisia:

  • Anne Berner (Suomen liikenne- ja viestintäministeri)
  • Katja Ståhl (median monitoiminainen ja yrittäjä)
  • Ilona Rauhala (psykologiseen valmentamiseen erikoistunut yrittäjä)
  • Tiia Vanhatapio (yksi Suomen menestyneimpiä muotisuunnittelijoita)
  • Annika Virtanen (yrittäjäopiskelija Proakatemialta)

Tämä on tähän astisen yrittäjäurani isoin projekti sillä tapahtuman järjestäminen sisältää tuhansia erilaisia liikkuvia osa-alueita, joita pitää hallita erikseen ja huomioida samaan aikaan kokonaiskuvaa samalla kun päässä pyörii miljoona eri ajatusta ja tunneskaala heittelee päivässä monta kertaa laidasta laitaan.

Tällaisessa projektissa on aina omat riskinsä – Mitä jos joku puhuja peruu tai sairastuu? Saammeko tällä lipun hinnalla riittävästi osallistujia paikalle? Selviämmekö kustannuksista? Mitä jos tapahtumapaikka jostain syystä lahoaa?

Yrittäjän on silti pakko olla valmis ottamaan riskejä sillä pelot saattavat tulla ja mennä ajatuksissa päivän mittaan monta kertaa

Silti yksi tunne on ylitse muiden: Puhdas onni ja varma luottamus omaan tiimiin ja tähän projektiin.

Vaikka väsyttää, vaikka välillä ahdistaa ja vaikka vapaa-ajasta voin tällä hetkellä vain uneksia, olen kiitollinen, että saan olla juuri tässä ja toteuttaa suurempaa visiotani – parempaa yrityskultturia Suomessa.

Yrittäjällä on vapaus tehdä mitä haluaa ja jahdata unelmiaan ja se on mielestäni yrittäjyydessä kaikkein hienointa. Menestymisen mahdollisuuksia on kaikkialla ja voit saavuttaa päämäärätietoisuudella ja ahkeruudella kuinka isoja unelmia tahansa.

Olen kiitollinen Proakatemialle, koska ilman sitä en opiskelijana saisi näitä kaikkia mahdollisuuksia.

Olen kiitollinen tiimilleni, joka taistelee kanssani samalla intohimolla ja uskolla loppuun asti.

Lisäksi olen kiitollinen itselleni, että jaksoin raataa ensimmäisen liiketalouden vuoden pakolliset opinnot hampaat irvessä, jotta ylipäätään pääsin Proakatemialle.

Olen ollut vasta ensimmäisen vuoden Proakatemialla, mutta meinaa tulla itku, kun mietin, että tämä on jo puolentoista vuoden päästä ohi. Proakatemialla kasvetaan henkisesti vahvemmiksi ja näiden kokemusten ansiosta olen luottavainen tulevaisuuteen ja valmistumista kohtaan. Ei haittaa, että epäonnistuu, tärkeintä on nousta ylös ja jatkaa yrittämistä!


Kirjoittaja:
Effiina Jalonen, Noste 360, Proakatemian opiskelija

Kuvassa: Effiina Jalonen, Annika Virtanen ja Saara Merikallio (sama järjestys kuin kuvassa)
Kuvaaja: Mikko Pylkkö