Posts in the yrittäjyys category

Teksti ja kuvat: Piia Pälä, alumni, yrittäjä, Brand & Visual Designer

 

Mitä saadaan, kun yhdistetään entinen TAMKilainen, yrittäjyys ja isänmaallisuus? Siitä syntyy esimerkiksi yhden graafisen suunnittelijan kirjoittama, sata runoa kattava runoteos, joka päätyi osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden virallista ohjelmaa.

Hei kaikki, olen Piia, TAMKin alumni. Valmistuin vuonna 2010 viestinnän koulutuksesta visuaalisen suunnittelun linjalta, silloisesta Finlaysonin toimipisteestä. Olen tehnyt työuraani markkinointitoimistoissa muun muassa graafisena suunnittelijana ja AD:na. Nyt olen toiminut pari viime vuotta päätoimisena graafisen alan yksityisyrittäjänä Skyway Creative -toiminimellä.

Toimin brändäyksen, graafisen suunnittelun, markkinoinnin, visuaalisten konseptien ja konsultoinnin parissa. Ehdin olla myös toista vuotta mukana perustamassa uudentyyppistä C2B2C-verkkokauppa-startupia. Pari viime vuotta on vaatinut hurjasti ankaraa työtä, mutta myös opettanut paljon.

Jännän äärellä

Runoteoksen syntyjuuret ulottuvat muutaman vuoden taakse, jolloin runoja alkoi syntyä kuin itsestään. Julkaisin muutaman runon tuolloin omassa Facebook-profiilissani. Runojen vastaanotto oli huikea ja osa tiedusteli, milloin tulee kirja. Oikeastaan vasta silloin ymmärsin, että saatan muuten olla tässä ihan hyvä.

Usein käy niin, että itsestäänselvyytenä pidetyt asiat ovatkin lopulta juuri niitä juttuja, jotka tekevät jokaisesta meistä ainutlaatuisen. Meillä kaikilla on piileviä kykyjä ja päättelin, että mitä todennäköisemmin olin nyt löytänyt omani.

 

TAMKista medianomiksi valmistunut Piia Pälä pyörittää omaa graafisen alan yritystään samalla, kun työstää 100 runoa Suomen juhlavuoden kunniaksi.

Mutta niin, miksi juuri runot – miksi ei jotain omaan alaan tai ammattiin liittyvää? Henkilö, joka ei ole aiemmin kirjoittanut runoja, päättää tehdä runoteoksen – miksi ei? Hyviä lopputuloksia syntyy, kun on halu haastaa itseään, tarve auttaa muita ja nälkä nostaa rimaa yhä korkeammalle. Niin taisi käydä tässäkin. Lisäksi, itselleen ei aina kannata kertoa ihan kaikkea etukäteen, sen kun tekee vain.

Kun tekee pieniä asioita, niin isot asiat seuraavat perässä

Vaikka työprojekteista ei ollut pulaa, mietin, että upean vastaanoton saaneet runot tulisi julkaista “vielä joskus” ja ”jossain formaatissa”. Toivoin että mahdollisimman moni löytäisi runojen pariin. Ajatus runojen julkaisusta jäi kummittelemaan. Se pelotti, mutta myös kutkutti.

Hyvästä palautteesta rohkaistuneena päätin hakeutua mukaan viralliseen Suomi 100 -ohjelmaan. Mikä olisi parempi syy ja ajankohta julkaista runot, kuin Suomen sadas juhlavuosi? Vuodenvaihteeseen oli jäljellä noin 120 päivää – ehdin siis hyvin julkaista juhlavuoden kunniaksi 100 runoa.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan heti kun olin päättänyt asian, oli domain pian varattu, Facebook-sivu perustettu ja hakemus lähetetty Suomi Finland 100 -juhlavuotta organisoivalle taholle Valtioneuvoston kansliaan. Hakemukseen vastattiin nopeasti ja sain käynnistettyä projektin täysillä syyskuun alkupuolella. Ei tullut kirjaa – tuli Suomi 100 runoa. Nyt Suomi 100 runoa -teos on kaikkien luettavissa Facebookissa sekä verkkosivuilla.

Ei aivan perinteisimpiä runoja

Vaikka et pitäisi runoudesta, saatat siitä huolimatta löytää vaihtelevan aiheisista runoista jotain itsellesi. Suomi 100 runoa -teos on kokoelma kolmekymppisen ajatuksia, kokemuksia, mietelmiä ja muistokirjoituksia meille suomalaisille.

Teoksen runojen on sanottu olevan sielukkaita, väkeviä, koruttomia, pohtivia, älykkäitä, moniulotteisia, ajattomia, minimalistisia, jopa mystisiä. Ne porautuvat suomalaisen ihmisyyden ytimeen. Toivon että runoista on mahdollista löytää ikäpolvesta riippumatta oma henkilökohtainen ja syvempi merkityksensä. Runot on suunnattu kaiken ikäisille ja omistettu kaikille meille.

Siispä lämpimästi tervetuloa runojen pariin! Uusia runoja julkaistaan lähes päivittäin vuoden loppuun asti.

 

Menestystä kaikille opintoihin ja hyvää juhlavuotta toivottaen,

 

Piia Pälä

Alumni, yrittäjä, Brand & Visual Designer ja näköjään nyt myös esikoisrunoilija 

 

Innokas puheensorina täytti ilman, kun paikallisia kehitysideoita haettiin työpajassa Virroilla torstai-iltana. Valmentajina me TAMKin, Tredun ja Nuorisokeskus Marttisen edustajat seurasimme positiivisen hämmennyksen vallassa.

Saimme yli parikymmentä paikallisesta kehittämisestä kiinnostunutta henkilöä paikalla. Aktiiviset osallistujat eivät hetkeäkään kavahtaneet osallistavaa otettamme, vaan käärivät hihansa ja ryhtyivät välittömästi töihin. Erityisen tyytyväisiä olimme siitä, että mukana oli myös muutamia nuoria.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

Vireää työskentelyä työpajassa. Kuva: Helena Kairamo.

 

Keskustelun teemat eivät olleet sieltä helpoimmasta päästä. Pohdimme muun muassa talvikauden aktivointia, keinoja ohikulkijoiden pysäyttämiseksi Virroille, sivukylien tulevaisuuden uusia mahdollisuuksia ja unelmiemme kotipaikkakuntaa vuonna 2030.

Teemat avattiin myös Facebookin, jonne illan työpajalle perustettiin oma ryhmänsä. Ensimmäiset Facebook-ideat ehdimme saada jo tilaisuuden aikana ja työpajamme parhaista ideoista äänestettiin myös etänä kyselyn avulla.

Oli innostavaa työskennellä ja ohjata työpajaa yhdessä Tredun ja Marttisen kollegoiden kanssa. Tilaisuuden järjestelyissä saimme apuja myös Uutta virtaa Virroille –hankkeelta ja kaupungilta.

 

Some sytytti

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin aamulla avatessani koneen. Jatkot olivat siirtyneet Facebookiin. Ryhmämme jäsenmäärä oli yli tuplaantunut yön aikana ja kehittämiskeskustelua jatkettiin ryhmässä aktiivisesti ja hyvässä hengessä.

Oli hienoa huomata, että keskustelua kävivät somessa sekä työpajaan osallistuneet ihmiset, mutta myös iso joukko muita henkilöitä. Toivottavasti onnistuimme luomaan kipinän, joka roihauttaa ideat toiminnaksi.

Saimme opetusmateriaaliksi TAMKin tradenomiopiskelijoille ja Tredun merkonomiopiskelijoille ison joukon loistavia idea-aihioita, joita voimme opiskelijatyönä lähteä jalostamaan eteenpäin.

Ammattikorkeakoulun merkittävänä tehtävänä on aluekehitys. Sitähän työpajatyöskentely Facebook-jatkoineen on parhaimmillaan. Kannatti kokeilla.

 

Heli Antila

Lehtori, päävalmentaja TAMK

Tallenna

Olemme koko loppukevään ja kesän ajan järjestäneet viiden hengen tiimillä inspiroivaa yrittäjyysseminaaria – Feminaaria, joka järjestetään Tampere-talossa perjantaina 18.9.2015 klo 17.00.


D3S_5009

 

Tulin juuri töistä kotiin ja kello lähenee jo myöhäistä iltaa. Käytin tarkoituksella sanaa ”töistä” sillä Proakatemialla opiskelu on ennemminkin todellista työtä kuin opiskelua.

Väsyttää ihan pirusti, jalkoja särkee ja ulkomuoto muistuttaa enemmän zombia kuin ihmistä, kun raahustan bussipysäkiltä kotiin.

Haukkailen samalla omenaa kun käynnistän läppärini, sillä vielä pitäisi hoitaa muutama projektiin liittyvä homma ennen kuin pääsen yöunille. Avaan silti uuden Word-tiedoston ja alan kirjoittaa tätä tekstiä.

Feminaari sai alkunsa kun kyllästyimme käymään tapahtumissa, jotka olivat joko miesten pönötysseminaareja tai naisille suunnattuja hömppäiltoja ja yrittäjyyttä käsittelevät seminaarit pyörivät aina lähes poikkeuksetta huonon taloustilanteen tai muiden haasteiden ympärillä. Näimme, että tässä on meidän tilaisuutemme ja päätimme järjestää positiivisen ja inspiroivan seminaaritapahtuman itse.

Tahdoimme tapahtumaamme puhujiksi henkilöitä, jotka sopivat Feminaarin teemaan ja joilla on paljon sanottavaa sekä yrittäjyydestä, että bisneksestä. Saammekin paikan päälle melkoisen kattauksen menestyneitä suomalaisia naisia:

  • Anne Berner (Suomen liikenne- ja viestintäministeri)
  • Katja Ståhl (median monitoiminainen ja yrittäjä)
  • Ilona Rauhala (psykologiseen valmentamiseen erikoistunut yrittäjä)
  • Tiia Vanhatapio (yksi Suomen menestyneimpiä muotisuunnittelijoita)
  • Annika Virtanen (yrittäjäopiskelija Proakatemialta)

Tämä on tähän astisen yrittäjäurani isoin projekti sillä tapahtuman järjestäminen sisältää tuhansia erilaisia liikkuvia osa-alueita, joita pitää hallita erikseen ja huomioida samaan aikaan kokonaiskuvaa samalla kun päässä pyörii miljoona eri ajatusta ja tunneskaala heittelee päivässä monta kertaa laidasta laitaan.

Tällaisessa projektissa on aina omat riskinsä – Mitä jos joku puhuja peruu tai sairastuu? Saammeko tällä lipun hinnalla riittävästi osallistujia paikalle? Selviämmekö kustannuksista? Mitä jos tapahtumapaikka jostain syystä lahoaa?

Yrittäjän on silti pakko olla valmis ottamaan riskejä sillä pelot saattavat tulla ja mennä ajatuksissa päivän mittaan monta kertaa

Silti yksi tunne on ylitse muiden: Puhdas onni ja varma luottamus omaan tiimiin ja tähän projektiin.

Vaikka väsyttää, vaikka välillä ahdistaa ja vaikka vapaa-ajasta voin tällä hetkellä vain uneksia, olen kiitollinen, että saan olla juuri tässä ja toteuttaa suurempaa visiotani – parempaa yrityskultturia Suomessa.

Yrittäjällä on vapaus tehdä mitä haluaa ja jahdata unelmiaan ja se on mielestäni yrittäjyydessä kaikkein hienointa. Menestymisen mahdollisuuksia on kaikkialla ja voit saavuttaa päämäärätietoisuudella ja ahkeruudella kuinka isoja unelmia tahansa.

Olen kiitollinen Proakatemialle, koska ilman sitä en opiskelijana saisi näitä kaikkia mahdollisuuksia.

Olen kiitollinen tiimilleni, joka taistelee kanssani samalla intohimolla ja uskolla loppuun asti.

Lisäksi olen kiitollinen itselleni, että jaksoin raataa ensimmäisen liiketalouden vuoden pakolliset opinnot hampaat irvessä, jotta ylipäätään pääsin Proakatemialle.

Olen ollut vasta ensimmäisen vuoden Proakatemialla, mutta meinaa tulla itku, kun mietin, että tämä on jo puolentoista vuoden päästä ohi. Proakatemialla kasvetaan henkisesti vahvemmiksi ja näiden kokemusten ansiosta olen luottavainen tulevaisuuteen ja valmistumista kohtaan. Ei haittaa, että epäonnistuu, tärkeintä on nousta ylös ja jatkaa yrittämistä!


Kirjoittaja:
Effiina Jalonen, Noste 360, Proakatemian opiskelija

Kuvassa: Effiina Jalonen, Annika Virtanen ja Saara Merikallio (sama järjestys kuin kuvassa)
Kuvaaja: Mikko Pylkkö