Tiimivalmennus ja valmentava opettajuus näyttäytyvät useimmiten yksittäisen opintojakson tai opetuskerran metodina. Meille TAMKin maakuntatoimipisteissä liiketaloutta opettaville koko tradenomitutkinto on yhtä valmentamista. Tavoitteena on integroida opintokokonaisuudet toisiinsa ja noudattaa valmennuspedagogiikkaa kaikessa työskentelyssä.

Työmuotona sataprosenttinen valmentaminen on haastavaa, mutta antoisaa. Kun perinteisessä opetuksessa jokainen huolehtii vain omasta opintojaksostaan, on meidän mallissamme kaikkien valmentajien hallittava koko opintosuunnitelman sisältö. Opintokokonaisuuksien integrointi ei onnistu, jos tietoisuus koko opintokokonaisuudesta ei ole kaikilla hallussa.

Kaikki valmentajat osallistuvat kokonaisuuksien suunnitteluun. Tradenomiopinnot on jaettu puolen vuoden moduuleihin. Jo edellisen moduulin puolivälissä jokainen valmentaja käy tutustumassa seuraavan puolen vuoden tarjontaan ja esittää rohkeasti omat ajatuksensa siitä, mitä hänen mielestään seuraavan puolen vuoden aikana tehdään – miten opetussuunnitelman tavoitteet saavutetaan sekä millaiset metodit tukevat oppimista tehokkaimmalla mahdollisimmalla tavalla.

Toki apunamme on myös kokemus siitä, miten sama homma edellisen ryhmän kanssa tehtiin.

Yksittäisille opintojaksoille valitaan vastuuvalmentaja, joka tekee tehtävien hienosäädön ja huolehtii siitä, että työmäärä pysyy suhteessa opintopisteisiin. Silti se lähes aina ylittyy. Integroiduissa isoissa ameebamaisissa tehtävissä on suuri riski sortua liikaan kunnianhimoon, mikä tarkoittaa rutkasti liikaa työtunteja niin opiskelijoille kuin valmentajillekin. Tehtäviä ei saa myöskään olla liian vähän.

Tämän jälkeen valmentajatiimi pohtii yhdessä ehdotettuja tehtäviä ja pyrkii rakentamaan niiden pohjalta mahdollisimman eheän kokonaisuuden – mitä muutellaan vielä useita kertoja matkan varrella. Suunnittelutyö on siis käytännössä vähintään kolminkertainen perinteiseen opetukseen verrattuna.

 

Oppimistulokset ovat hyvin nähtävissä

 

Oppimistuloksia tarkasteltaessa ja yksittäisten opiskelijoiden kehitystä seurattaessa on valmis liputtamaan valmennuksen puolesta. Työ on ollut sen arvoista. Yksilölliset kehityskaaret ovat parhaimmillaan huikaisevia ja opiskelijapalautekin on pääosin positiivista. Paitsi alussa. Etenkin aikuisilla mielikuva perinteisestä luokkahuoneopetuksesta ja pelkistetyistä tehtävistä elää tiukassa.

Vaikka säännöllisesti joudummekin perustelemaan metodista valintaamme, kuulen vuosittaisissa tuutorikeskusteluissa useita kertoja, ettei perinteistä opetusta kaivata enää takaisin. Valmennuksellista otetta joutuu silti kieltämättä välillä perustelemaan myös itselleen ja valmennustiimilleen.

Luovan kaaoksen kanssa eläminen on ajoittain raskasta. Olisi paljon helpompaa huolehtia vain omasta opintojaksostaan, vain juuri siitä aihealueesta, joka on omaa parasta asiantuntemustasi. Olisi paljon helpompaa käydä vetämässä Power point -sulkeiset parina tuntina kuukaudessa sen sijaan, että on paikalla kaksi peräkkäistä ylipitkää työpäivää. Numeraalisen tentin perusteella tehty arviointi olisi helpompaa kuin isojen tehtäväkokonaisuuksien prosessin ja lopputuloksen sekä opiskelijan oman aktiivisuuden ja kehittymisen arviointi.

Mutta perinteisenä opettajana ei pääsisi samalla tavalla herkuttelemaan oman työnsä tuloksilla. Opettajana ei pääsisi niin lähelle opiskelijan osaamista kuin valmentajana, ei näkisi kehittymiskaarta samoin kuin valmentajana – eikä pääsisi samalla tavalla konttaamaan omalle epämukavuusalueelleenkaan.

Valmennuksessa tulee aina myös epäonnistumisia. Emme juhli niitä kansainvälisen peliyhtiön tapaan, mutta väittäisin meidänkin ottavan niistä opiksemme. Samaa virhettä ei toisteta ja epätäydellinen suoritus antaa aina mahdollisuuden päästä seuraavalla kerralla lähemmäs täydellisyyttä. Se tarkoittaa myös omaa kehittymistä.

Omaa kehittymistä tukee myös yhteisopettajuus. Valmentajia on useimmiten paikalla samanaikaisesti vähintään kaksi. Toinen on assistentin roolissa, jolloin hän oppii valmentajapariltaan uusia aihealueita ja voi samalla terävöittää tämän ohjausta omilla spontaaneilla kommenteillaan. Samanaikaisopetuksessa myös kollega omine työtapoineen tulee tutuksi, eikä opettaminenkaan ole enää niin yksinäistä puurtamista. Parhaimmillaan parityöskentely on luovaa improvisaatiota.

Valmentajana et ole koskaan valmis. TAMKissa on mahdollista osallistua valmentajakoulutukseen ja jatkovalmentajakoulutukseen. Koko maakuntatiimimme on käynyt molemmat koulutukset ja kerännyt matkan varrelta paljon ideoita talteen. On ollut myös hienoa tutustua oman organisaation muiden yksiköiden opettajiin ja jakaa kokemuksia ja ajatuksia niin valmennuksesta kuin kaikesta muustakin. Yhteiset koulutukset ovat synnyttäneet myös moniammatillista yhteistyötä TAMKin sisällä.

Seuraava askel valmentajakoulutuksissa voisikin olla työelämäyhteistyöhön panostaminen – valmentaminen yhdessä yritysten kanssa.

 

Heli Antila

lehtori, liiketoiminta ja palvelut

Päävalmentaja, Mänttä-Vilppula ja Virrat

Yhteinen "Fast Track English" tekniikan ja terveysalan opiskelijoille starttasi kolmannen kerran arrow-right
Next post

arrow-left Ei se nimi, vaan mitä se tarkoittaa
Previous post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *