Teksti: Carolina Pajula, lehtori, mediatuottaminen, KM, työnohjaaja (STOry)
Kuva: Shutterstock


Kollegat varoittivat, että lyhennetyllä työviikolla teet töitä viiden päivän edestä ja saat palkan vain neljästä. Millä keinoin voisi välttää “ilmaisen työn”, kun muutenkin asiantuntijatyö tutkimusten mukaan tuppaa valumaan vapaa-ajalle? Mitä tapahtuu valumiselle, kun viikottaisten työtehtävien suorittamiseen on vähemmän aikaa?

 

Olen seurannut tänä vuonna tarkemmin ajankäyttöäni, koska teen omasta aloitteestani nelipäiväistä työviikkoa. Mitä vaikutuksia lyhennetyllä työviikolla on työhön ja muuhun elämään? Mitä järjestelyjä tarvitaan, että saan kaiken toimimaan? Puolen vuoden kokemuksen jälkeen on hyvä tehdä väliarviointi. Kirjasin ylös mietteitäni siitä, mitä asioita lyhennetty työaika edellyttää tekijältään ja mitä hyötyä tai haittoja työajan lyhentämisestä on opettajan työssä.

Nelipäiväisestä työviikosta sekä työajan lyhentämisestä on keskusteltu viime aikoina aktiivisesti. Lyhentäminen on tutkimusten mukaan vaikuttanut positiivisesti työssä jaksamiseen. Ruotsissa on kokeiltu kuuden tunnin työpäivää täydellä palkalla. Se on vaikuttanut esim. hoivapalveluiden laadun paranemiseen, kun hoitajat ovat energisempiä ja paremmin läsnä työssään. Haitoiksi listataan esim. päiväkotityössä se, että henkilökunta vaihtuu lapsiryhmässä aiempaa useammin päivän aikana, eikä lasta kotiin luovuttava henkilö ole välttämättä perillä lapsen päivän kuulumisista.

Tiukka kuri omassa ajankäytön seurannassa – opettaa jäsentämään omaa työtä

Varmasti kaikessa asiantuntijatyössä normista poikkeava työaika edellyttää entistä tiukempaa oman ajankäytön seurantaa, aiempaa tarkempia viikkosuunnitelmia ja selkeitä järjestelyjä työyhteisön suuntaan. Lyhennetty työaika pakottaa tarkentamaan omaa seurantaa, kuka nyt haluaisi tehdä työtä palkatta.

Onko tarkasta seurannasta ollut muuta hyötyä kuin palkattoman työnteon ehkäiseminen? Tarkan ajankäytön seuraamisen myötä olen oppinut tekemään osuvampia suunnitelmia ajankäytölle. Työtuntien seuraaminen ja kirjaaminen auttaa siihen, että hallitsen työaikaa aiempaa paremmin. Pystyn myös selkeämmin hahmottamaan resursoinnin ja toteutuneiden työtuntien toimivuuden. Tämän tiedon avulla voi tehdä toimivampia resursointeja tulevissa työaikasuunnitelmissa.

Olen aikaisemmin suhtautunut tuntiseurantaan ikävänä tehtävänä ja ajattelin, että tarkka seuranta ei sovi työhöni. Nyt suhtautumiseni seurantaan on muuttunut. Olen huomannut, ettei työajan seurannasta voi pitää taukoa, sillä muistikuvat työtuntien sisällöstä haalenee hetkessä ja seuranta muuttuu arvailuksi. Toimivinta seuranta on silloin, kun kirjaa tunnit joka päivä työpäivän päätteeksi. Tämä on vaatinut tiukkaa itsekuria.

Myös suhtautuminen kuormittaviin kausiin ja töihin on muuttunut. Aiemmin työtehtävien kuormittavuus oli epämiellyttävä ja vahva tunne, nyt kuormittavuus näkyy tunteen lisäksi ylimääräisinä työtunteina seurantataulukossani. Kun tekee vaativaa työtehtävää, siihen kuluu työtunteja ja ymmärrettävästi kuormitus tuntuu sekä fyysisesti että henkisesti. Pluspisteitä nelipäiväisestä työviikosta tulee seurannan aikaansaamasta kuormittumisen tunteen paremmasta jäsentämisestä ja ajankäyttöön liittyvän hallinnan kasvusta.

Tarkka suunnittelu vähentää kaaosta – säätö ja sälä vie yllättävän paljon aikaa

Kun työaikaa on vähemmän käytettävissä työviikon aikana, ajankäyttöä pitää suunnitella tarkasti. Opettajan työ on yhä enemmän opetuksen, ohjauksen, projektipalaverien, muiden ja omien aikataulujen säätämistä. Opetustyössä on lisäksi paljon irrallista “sälätyötä”, joka sotkee pahasti tehdyt aikataulusuunnitelmat, jos sälälle ei ole varattu tarpeeksi tilaa kalenteriin.

Lyhennetyn työajan myötä taitoni ovat kehittyneet ajankäytön suunnittelussa. Näen kirkkaammin sen, mihin kaikkeen työaikani kuluu. Pohdin tosin toistuvasti työajan seurantaa tehdessäni sitä, mihin sarakkeeseen säätämiseen menneet työtunnit kirjataan? Sama koskee erilaista sälätyötä, jossa aikaa kuluu, mutta tulosta ei juurikaan synny. Ehkä seuraan ensi syksynä vielä erillisenä sälä- ja säätötuntien määrää, jotta saan niistäkin paremman tuntuman? Pluspisteitä työajan lyhentämisestä tulee myös suunnittelutaitojen kehittymisestä.

Huomasin, että kannattaa pitää sama viikonpäivä vapaapäivänä ja tiedottaa siitä kaikille aktiivisesti työyhteisön viikkoaikataulussa ja automaattisissa sähköposti-ilmoituksissa. Oma valintani oli perjantai. Silti vapaapäiväni unohtuu kollegoilta, se on vain inhimillistä. Perjantaipuheluihin vastaamisesta olen päättänyt tilannekohtaisesti, joskus vastaan, toisinaan en.

Välillä työ valuu eri syistä vapaapäiville, mutta tarkan seurannan ansiosta voin pitää tunnit vapaana sopivana ajankohtana. Kolmas plussa tulee ehdottomasti työaikaan liittyvän rentouden lisääntymisestä tarkan suunnittelun myötä.

Valuihan se vapaalle, mutta kokonaisarvio jää silti reippaasti plussan puolelle

Mitä muita muutoksia olen havainnut suhteessa työhön? Yksi iso muutos on se, että minulla on ollut huomattavasti aiempaa enemmän energiaa ja aikaa ajatella. Ylimääräisen vapaapäivän myötä olen ehtinyt lukemaan ja seuraamaan ammattialani kirjallisuutta ja keskusteluja. Olen työpäivinä jaksanut paremmin olla läsnä ohjaustilanteissa, työni laatu on selvästi parantunut. Olen ehtinyt valmistautumaan opetustilanteisiin kiireettömämmin ja perusteellisemmin. Pidän työstäni enemmän, kun koko ajan ei ole kiire eikä ole jatkuvaa stressiä.

Toinen iso muutos on varmasti luovuuden lisääntymisessä. Pidempi viikonloppuvapaa on tuottanut valtavasti uusia ideoita työyhteisön ja oman työn kehittämiseen. Pusertaminen ja puskeminen on vähentynyt, ajatus on saanut virrata vapaasti.

Opettajan työtä on lähes mahdotonta aikatauluttaa siten, että työt ehtisi tekemään aina neljässä päivässä. Välillä on vain niin kiireisiä jaksoja, joihin kasautuu paljon aikaa vievää suunnittelu- ja arviointityötä lähiopetuspäivien rinnalle, se on hyväksyttävä tässä työssä. Vaikka työ aina välillä on valunut vapaapäiviin, en ole sitä turhan paljon murehtinut. Työajan lyhentäminen on ollut kaikki haitat ja hyödyt laskien erityisesti henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta todella arvokas satsaus.

 

 

Kirjoittaja
Carolina Pajula,
lehtori, mediatuottaminen,
KM, työnohjaaja (STOry)
Opettaa TAMKin työnohjaajakoulutuksessa.

 

 


Tutustu uudistuneeseen TAMKin työnohjaajakoulutukseen

Työnohjauskoulutuksessa tarkastellaan erilaisia työelämän ilmiöitä, joista ajankäyttöön liittyvät ongelmat on yksi esimerkki. Tutustu TAMKin työnohjaaja -koulutukseen täällä.

 

Laadukkaat vaatteet  – mitä ne ovat? arrow-right
Next post

arrow-left Pistepilvet arkkitehtien ja arkeologien työvälineenä – kokemuksia Haminasta
Previous post

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.