Juha Hurme: Hullu Teos, 2015. ISBN: 9789518516876

Juha Hurme: Hullu
Teos, 2015.
ISBN: 9789518516876

Kirjastolaisen kirjavinkkaus 22.12.2016

Hullu

”Kolmannen kerran kuolin adventin aikaan vuonna 2009.” Tuollaisen lauseen voi päästää suustaan vain selväjärkinen kummitus tai harhainen elävä. Tai taitava tarinankertoja. Lauseen kirjoitti Juha Hurme, joka yleisen ymmärryksen mukaan oli ihan täysjärkinen, kunnes äitinsä lähestyvän kuoleman edessä meni psykoosiin ja hakeutui mielisairaalaan. (Äidin ja pojan kohtalonyhteys on tarinan kantava ydin, mutta ei siitä sen enempää, ettei mene juonipaljastukseksi.)

Tultuaan takaisin maailmaan Hurme kirjoitti selkeän kuvauksen hulluutensa kaaresta. Voi olla, että edellinen lause on pikkuisen epätosi. Voi olla, että hän kirjoitti kirjaa jo tuoreeltaan hulluuden keskellä. Sen verran elävältä teksti vaikuttaa.

Mielen hajoaminen on painavaa luettavaa, mutta teksti itsessään on juoksevaa, helppolukuista ja hauskaakin. Eikä Hurme olisi Hurme, jollei hän mielisairaalassa ja sen kuvauksessakin peilaisi omaa tarinaansa muiden tarinoihin ja kokoaisi sen sisään myös moneen suuntaan risteilevää hengenviljelyä: vertailevan jouluevankeliumitutkimuksen, pienoiselämäkerran Maiju Lassilasta alias Irmari Rantamalasta alias Algot Untolasta alias… ja näytelmän Josef Julius Wecksellista. Jälkimmäinen myös luetaan läpi. Lukijoina on sairaalan oma väki, sekä hoitajat että hoidokit.

Hurme ajautuu sairaalassa myös rock-bändin manageriksi.  Bändin muodostavat potilastoveri Puupponen ja kaksi jo enemmän tai vähemmän edesmennyttä amerikkalaista muusikkoa. Miten se on mahdollista?  ”Asia on niin, että tässä maailmassa kaikki tapahtuu nollan ja ykkösen välisessä tilassa. Ykkönen on täydellisyys ja nolla on olemattomuus. Ne ovat puhtaita tiloja, raja-arvoja, joita ei helposti tavoiteta. Mutta elämä on likaista. Kukaan ei ole kokonainen, kaikki ihmiset ovat murtolukuja. Sekä eläessään että kuollessaan. Se raja on oikeasti melko liukuva. Näitä käveleviä vainajiahan on paljon, tässäkin sairaalassa, musiikkibisneksessä, eduskunnassa, kaikkialla. Kun joku kuolee, niin sen lukuarvo yleensä vain vähän putoaa, ei sen kummempaa.  —  Koko homman juju piilee siinä, että kun laskee yhteen minun, Jim Fordin ja Jim Sullivanin [Jimit ovat ne edesmenneet bändikaverit] murtoluvut, niin tulokseksi saadaan lukema, joka hipoo alakautta ykköstä. Beatlesin yhteenlaskettu summa oli aika tarkasti sama. Vedä siitä johtopäätöksesi!”  Ei hullummin ynnätty, vaikka päätelmän onkin tehnyt virallisesti hullu ihminen eli kitaristi Puupponen.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset <br< Teos, 2014. <br< ISBN: 9789518515701

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset
Teos, 2014.
ISBN: 9789518515701

Nyljetyt ajatukset

Pari vuotta Hullun jälkeen Hurmeelta ilmestyi niin ikään vahvasti omaelämäkerrallinen Nyljetyt ajatukset. Sen kehyskertomus on kahden miehen souturetki Kustavista Hailuotoon, yhteensä 700 kilometriä ja 20 päivää. Kehyksen sisällä on rautaisannos kulttuurihistoriaa. Kun nyt muutenkin luettelin numeraalisia meriittejä, mainitsen, että hakemisto kirjan lopussa on 15 sivua pitkä.

Kiitos hakemistosta ja kiitos sisällöstä, joka koostuu kahden miehen keskustelusta ja vastavuoroisista esitelmistä. Ei yhtään hankalaa, ei kovinkaan osoittelevaa eikä tippaakaan poseeraavaa. Viihdyttävää korkeakulttuuria. Allekirjoittaneen piti keskeyttää lukeminen ensimmäisen kerran jo sivulla 25 ja kuunnella pari päivää yhteen soittoon Yle Areenasta Volter Kilven kirjaa Kirkolle ennen kuin pääsin jatkamaan. Onneksi oli kesäloma. Samanlaista pysähtelyä vaati loppukin kirja. Mutta ei se mitään. Juha Hurme on kansanvalistaja jumalan armosta. No, tuosta fraasista hän ei varmaan itse niin kamalasti pitäisi, mutta sanonta on sanonta.

Hurmeen kaksi viimeisintä kirjaa ovat yhdessä ja erikseen herättäneet ajatuksen ”jaa että näinkin voi kirjan kirjoittaa”.

Hullu näytelmänä

Juha Hurme on paitsi kirjailija myös teatteriohjaaja. Hän on käsikirjoittanut ja ohjannut Hullun näytelmäksi tänä vuonna. Se oli ensi-illassa Tampereen Telakka-teatterissa viime viikolla. Näytöksiä on joulukuusta maaliskuulle. Suosittelen sitäkin.
http://www.teatteritelakka.fi/?page_id=5329

Teksti: Seija Kivelä, suunnittelija, TAMK Kirjasto- ja tietopalvelut

Joulukalenterin luukku 23: Arto Lappi: Pökhölmistä päivää. Sananseliyksiä Tampereelta ja sen seutuvilta arrow-right
Next post

arrow-left Joulukalenterin luukku 21: Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut - miten ruokasi eli elämänsä
Previous post